Ilmatorjunta

RistoJ kirjoitti:
Tällöin ohjuksen hakupää helposti hukkaa varsinaisen maalin. Tämä häirintätapa on nykyisiä olkapääohjuksia vastaan tehokas, kunhan häirinnän modulaatio on kohdillaan. Lämpökameraan tai uusilla kuvantavilla hakupäillä varustettuja ohjuksia (kuten AIM-9X) vastaan tuo ei vaikuta mitään paitsi ehkä helpottaa niiden toimintaa kun maali valaisee itsensä.

Mitenkäs se nyt on, että estääkö tuo modulaatio laukaisun kokonaan, kun hakupää ei saa tasaista signalia ollenkaan, vai alkaako se vasta vaikuttaa lähempänä? Ja onkos noita tuon tyyppistä häirintää sietäviä olkapääohjuksia edes saatavilla?
 
Taitaa olla säädettävissä tarpeen mukaan tuo häirintävekotin eli asetus aseen mukaan?

Eikös Grom ollut jossain testissä osoittautunut pätevimmäksi häirintää vastaan? Miten noita testataan ylipäätään?

Hmmmm. Mitenkähän esim. hankinnoissa oleva Stinger? Onko siihen saatavissa "tuntematon" hakupää, voisi olettaa, että noissa olisi variaatioita ja säätömahdollisuuksia?

Usa toimitti aikanaan Afgojen vastarintaväelle Stingereitä. Olen kuullut väitteen, jonka mukaan nuo Stingerit oli "säädetty" siten, että ne muuttuivat verkonpainoksi jo muutamassa vuodessa, oliko kahdessa peräti. Mitä osaa tai osia raplaamalla tuollainen olisi mahdollista? Olihan kuitenkin pieni pelko olemassa siitä, että Stingereitä päätyisi täysin vääriin käsiin ja niitä käytettäisiin lentokoneterroriin. Vai oliko peräti sittenkin niin, että ko. aseita käyttivät jenkit iha ite?
 
SJ kirjoitti:
RistoJ kirjoitti:
Tällöin ohjuksen hakupää helposti hukkaa varsinaisen maalin. Tämä häirintätapa on nykyisiä olkapääohjuksia vastaan tehokas, kunhan häirinnän modulaatio on kohdillaan. Lämpökameraan tai uusilla kuvantavilla hakupäillä varustettuja ohjuksia (kuten AIM-9X) vastaan tuo ei vaikuta mitään paitsi ehkä helpottaa niiden toimintaa kun maali valaisee itsensä.

Mitenkäs se nyt on, että estääkö tuo modulaatio laukaisun kokonaan, kun hakupää ei saa tasaista signalia ollenkaan, vai alkaako se vasta vaikuttaa lähempänä? Ja onkos noita tuon tyyppistä häirintää sietäviä olkapääohjuksia edes saatavilla?

Tuskin estää laukaisua, mutta voi varmaan vähän häiritä lukittumista. Enemmän häiritä vaikuttaa lähempänä kun häirintä saa aikaan suurempia virheitä ohjuksen ohjaukseen (eli syö ohjuksen liike-energiaa) ja ohjuksen hakupää voi parhaimmillaan hukata koko maalin. Koska hakupään näkökenttä on hyvin kapea ja häirintä voi saada ohjuksen hakupään kääntymään riittävästi itse maalista poispäin. Jos lukitus maalista kerran menetetään on aika epätodennäköistä, että ohjus löytäisi maalin uudestaan ja vaikka löytäisi, se on menettänyt sekä aikaa että liike-energiaansa ja maalilla on paremmat mahdollisuudet päästä karkuun. Kaukaahan tuo tuskin helposti onnistuu.
 
SJ kirjoitti:
Mitenkäs se nyt on, että estääkö tuo modulaatio laukaisun kokonaan, kun hakupää ei saa tasaista signalia ollenkaan, vai alkaako se vasta vaikuttaa lähempänä? Ja onkos noita tuon tyyppistä häirintää sietäviä olkapääohjuksia edes saatavilla?

Se piti vielä sanoa, että tuon tyyppistä häirintää kunnolla sietäviä olkapääohjuksia ei ole tällä hetkellä markkinoilla. Kaikissa moderneissa olkapääohjuksissa on logiikkaa häirintää vastaan, mutta häirinnällä on kuitenkin merkittävää vaikutusta osumatodennäköisyyteen. Ainoa mahdollisuus poistaa häirinnän vaikutus olisi kuvantava hakupää kuten Stinger Block 2:ssa oli tarkoitus olla (mutta jonka kehittely lopetettiin).
 
baikal kirjoitti:
Taitaa olla säädettävissä tarpeen mukaan tuo häirintävekotin eli asetus aseen mukaan?

Eikös Grom ollut jossain testissä osoittautunut pätevimmäksi häirintää vastaan? Miten noita testataan ylipäätään?

Hmmmm. Mitenkähän esim. hankinnoissa oleva Stinger? Onko siihen saatavissa "tuntematon" hakupää, voisi olettaa, että noissa olisi variaatioita ja säätömahdollisuuksia?

Usa toimitti aikanaan Afgojen vastarintaväelle Stingereitä. Olen kuullut väitteen, jonka mukaan nuo Stingerit oli "säädetty" siten, että ne muuttuivat verkonpainoksi jo muutamassa vuodessa, oliko kahdessa peräti. Mitä osaa tai osia raplaamalla tuollainen olisi mahdollista? Olihan kuitenkin pieni pelko olemassa siitä, että Stingereitä päätyisi täysin vääriin käsiin ja niitä käytettäisiin lentokoneterroriin. Vai oliko peräti sittenkin niin, että ko. aseita käyttivät jenkit iha ite?

Stingereissä oli patteri joka kesti rajallisen ajan. Ja ainakin Charlie Wilson sanoi eläneensä kauhussa siitä, että jossakin tulisi matkustajakone alas noiden ohjusten toimesta, mutta ei ollut pahoillaan siitä, että oli toimittanut noita käytettäväksi ryssiä vastaan.

Grom taas käyttää SA-18:n hakupäätä tai ainakin sen kopiota, kuten myös se E-Korean ohjus.
 
baikal kirjoitti:
Taitaa olla säädettävissä tarpeen mukaan tuo häirintävekotin eli asetus aseen mukaan?

Eikös Grom ollut jossain testissä osoittautunut pätevimmäksi häirintää vastaan? Miten noita testataan ylipäätään?

Hmmmm. Mitenkähän esim. hankinnoissa oleva Stinger? Onko siihen saatavissa "tuntematon" hakupää, voisi olettaa, että noissa olisi variaatioita ja säätömahdollisuuksia?

Usa toimitti aikanaan Afgojen vastarintaväelle Stingereitä. Olen kuullut väitteen, jonka mukaan nuo Stingerit oli "säädetty" siten, että ne muuttuivat verkonpainoksi jo muutamassa vuodessa, oliko kahdessa peräti. Mitä osaa tai osia raplaamalla tuollainen olisi mahdollista? Olihan kuitenkin pieni pelko olemassa siitä, että Stingereitä päätyisi täysin vääriin käsiin ja niitä käytettäisiin lentokoneterroriin. Vai oliko peräti sittenkin niin, että ko. aseita käyttivät jenkit iha ite?

Ei kyl kapinalliset ite niitä käytti. Dokumentin tekijoidenkin mukana reippaasti Mig-29 koneita lossautteli,tosin ilman tulosta. Koptereita tippu senkin edestä.
 
Iso-Mursu kirjoitti:
Hanski kirjoitti:
adam7 kirjoitti:
Kun en tuota IT:tä tunne, niin ihmettelen sitä, onko tuolla Soldf.com in foorumipuolen yleisessä käsityksessä, että Suomen IT:n kondis on paljon parempi kuin Ruotsin, perää ?

Ainakin numeroiden valossa käsityksessä on paljon perää. Ruotsin sa-vahvuuteen kuuluu ainoastaan 2 IT-patteristoa ja kalustona ovat RBS-97 (Hawk) ja RBS-70. Bamse ei koskaan päässyt demokäyttöä pidemmälle, sitä ei ilmeisesti ole Ruotsissa kuin 1 esittely-yksikkö?

Ruotsissa oli aikanaan ilmeisesti 8 Hawk-yksikköä (RBS-77). Onko kenelläkään tietoa, onko nämä kaikki modernisoitu RBS-97:ksi?

Paljonko Ruotsilla oli/on RBS-70 -yksiköitä? Aikanaan niitä oli ilmeisesti "riittävästi", useita kymmeniä, mutta nykyisin huomattavasti vähemmän. Jos patteristoja on kaksi, ilmeisesti RBS-70 -pattereitakaan ei ole sa-vahvuudessa kuin max. 6-8 kpl?

Legendaarisia vedettäviä 40-millisiä ei taida Ruotsissa enää olla sa-vahvuuksissa, edes kodinturvalla? Varastoissa varmasti vielä on ja lisäksi löytyy n. 30 kpl LVKV 40 -vaunuja.

Vastineeksi Suomen IT-asekokoelma alkaakin vaikuttaa jopa kattavalta:
- Buk-yksiköt
- Crotale NG -yksiköt
- ITO2005 -yksiköt
- ITO2005M -yksiköt
- hankinnassa olevat IP-ohjukset ja NASAMS II
- eikä unohdeta modattuja ja tavallisia Sergeitäkään, Marsut löytyvät vielä hetken


Silti tuntuu että Pahaan Paikkaan ei ole lähettää tarpeeksi it-kalustoa

Ilmatorjuntaa ei varmaan koskaan ole tarpeeksi (kuten ei oikeastaan mitään muutakaan), mutta Suomessa on kyllä suhteellisen vahva ilmatorjuntakyky. Tärkein kalusto on hyvinkin modernia ja suorituskykyistä ja sitä on kohtalaisia määriäkin. Erityisesti lyhyen kantaman torjuntakyky on aika hyvissäkin kantimissa. Jos olisin vastapuolen rynnäkkökone- tai tst-hekolentäjä, muodostaisi ITO 90M, ITO 05 ja ITO 05M melkoisen pelotteen. Kaikki ovat perhanan vaikeita havaita, voivat toimia yöllä ja päivällä ja huonoissa olosuhteissa ja jättävät todella vähän aikaa vastatoimille. Lisäksi niiden kantama on sellainen, ettei kantaman ulkopuolelta toimiminen onnistu helposti esim. maajoukkoja vastaan. Kiinteitä ja puolikiinteitä kohteita vastaan voidaan tietysti toimia liitopommeilla ja ohjuksilla paljonkin kauempaa.
 
RistoJ kirjoitti:
Iso-Mursu kirjoitti:
Hanski kirjoitti:
adam7 kirjoitti:
Kun en tuota IT:tä tunne, niin ihmettelen sitä, onko tuolla Soldf.com in foorumipuolen yleisessä käsityksessä, että Suomen IT:n kondis on paljon parempi kuin Ruotsin, perää ?

Ainakin numeroiden valossa käsityksessä on paljon perää. Ruotsin sa-vahvuuteen kuuluu ainoastaan 2 IT-patteristoa ja kalustona ovat RBS-97 (Hawk) ja RBS-70. Bamse ei koskaan päässyt demokäyttöä pidemmälle, sitä ei ilmeisesti ole Ruotsissa kuin 1 esittely-yksikkö?

Ruotsissa oli aikanaan ilmeisesti 8 Hawk-yksikköä (RBS-77). Onko kenelläkään tietoa, onko nämä kaikki modernisoitu RBS-97:ksi?

Paljonko Ruotsilla oli/on RBS-70 -yksiköitä? Aikanaan niitä oli ilmeisesti "riittävästi", useita kymmeniä, mutta nykyisin huomattavasti vähemmän. Jos patteristoja on kaksi, ilmeisesti RBS-70 -pattereitakaan ei ole sa-vahvuudessa kuin max. 6-8 kpl?

Legendaarisia vedettäviä 40-millisiä ei taida Ruotsissa enää olla sa-vahvuuksissa, edes kodinturvalla? Varastoissa varmasti vielä on ja lisäksi löytyy n. 30 kpl LVKV 40 -vaunuja.

Vastineeksi Suomen IT-asekokoelma alkaakin vaikuttaa jopa kattavalta:
- Buk-yksiköt
- Crotale NG -yksiköt
- ITO2005 -yksiköt
- ITO2005M -yksiköt
- hankinnassa olevat IP-ohjukset ja NASAMS II
- eikä unohdeta modattuja ja tavallisia Sergeitäkään, Marsut löytyvät vielä hetken


Silti tuntuu että Pahaan Paikkaan ei ole lähettää tarpeeksi it-kalustoa

Ilmatorjuntaa ei varmaan koskaan ole tarpeeksi (kuten ei oikeastaan mitään muutakaan), mutta Suomessa on kyllä suhteellisen vahva ilmatorjuntakyky. Tärkein kalusto on hyvinkin modernia ja suorituskykyistä ja sitä on kohtalaisia määriäkin. Erityisesti lyhyen kantaman torjuntakyky on aika hyvissäkin kantimissa. Jos olisin vastapuolen rynnäkkökone- tai tst-hekolentäjä, muodostaisi ITO 90M, ITO 05 ja ITO 05M melkoisen pelotteen. Kaikki ovat perhanan vaikeita havaita, voivat toimia yöllä ja päivällä ja huonoissa olosuhteissa ja jättävät todella vähän aikaa vastatoimille. Lisäksi niiden kantama on sellainen, ettei kantaman ulkopuolelta toimiminen onnistu helposti esim. maajoukkoja vastaan. Kiinteitä ja puolikiinteitä kohteita vastaan voidaan tietysti toimia liitopommeilla ja ohjuksilla paljonkin kauempaa.

Niin ja alueelliset joukot keittelevät kävyillä vastapuolen lekoja ja hekoja. Tulevaisuudessa tulee Stinger-ohjus mutta sekin on häirittävissä kuten Grom-Georgiassa. ITO-05M -ohjuksia ei hankittu lisää vaan hankittiin Stingereitä. Sekin kertoo jotain.
ITO 05:sta on neljä kappaletta yhdessä valmiusprikaatissa ei se ole kovin paljoa.
 
Kyllä Kunnas nyt jotenkin tahallisesti vääntää asian mutkille. RistoJ. esitti mielestäni ihan oikein it-asian ja hyvinkin valideilla perusteilla. Mitä tulee Stinger-hankintaan niin en minä kyllä usko, että se hankinta tulee jotenkin paikkaamaan "tehtyä möhläystä" malli Ito 05. En ollenkaan usko sellaista. Stingerille on paikkansa ja Ito 05:lle omansa. Lisäksi ollee viisasta pitää amerikkalaiset kanavat säännöllisesti käytössä, kun kerran on valittu tämä Tie.

Varmasti olisi voitu valita olkapääohjustimeksi joku muukin, vaikka Iglan uusin versio, mutta aika lailla on valittu strategia, johon hankinnat idästä eivät kuulu.

NASAMS, Ito 05 ovat molemmat hyviä hankintoja. Crotale on aikansa tuote, jota on modattu ja päivitetty ehtimiseen. Joku voi sanoa, ettei -70-luvun tuotteella mitään tee.....ja unohtaa samalla, että Jugoslaviassa ammuttiin alas Petshoralla yksi maailman vaikeimmista ilmamaaleista....ja huhujen mukaan toinenkin otti loimeensa sen verran, että romuttamo kutsui. Ja tuo Petshora sentään on taas vielä wanhempaa tuotantoa kuin Crotale. Ja eikun vaan Petshora releet rolkattaen pyyhkäisi maalinsa alas, miksei Crotale kertaluokkaa modernimpana jo lähtökohdiltaan olisi oiva peli edelleen?

Miksi ilmatorjuntaa ei hankita enempää? Herran tähen, hinnat ovat hirmuisia, oikeasti. Ei tarvi kummasta junallista tilata, kun on yksi 500 miljoonaa euroa pötkällään.

Valmiusprikaatille esittämäsi 4 ampuma-alustaa Ito 05:a ei pidä paikkaansa.
 
baikal kirjoitti:
Kyllä Kunnas nyt jotenkin tahallisesti vääntää asian mutkille. RistoJ. esitti mielestäni ihan oikein it-asian ja hyvinkin valideilla perusteilla. Mitä tulee Stinger-hankintaan niin en minä kyllä usko, että se hankinta tulee jotenkin paikkaamaan "tehtyä möhläystä" malli Ito 05. En ollenkaan usko sellaista. Stingerille on paikkansa ja Ito 05:lle omansa. Lisäksi ollee viisasta pitää amerikkalaiset kanavat säännöllisesti käytössä, kun kerran on valittu tämä Tie.

Varmasti olisi voitu valita olkapääohjustimeksi joku muukin, vaikka Iglan uusin versio, mutta aika lailla on valittu strategia, johon hankinnat idästä eivät kuulu.

NASAMS, Ito 05 ovat molemmat hyviä hankintoja. Crotale on aikansa tuote, jota on modattu ja päivitetty ehtimiseen. Joku voi sanoa, ettei -70-luvun tuotteella mitään tee.....ja unohtaa samalla, että Jugoslaviassa ammuttiin alas Petshoralla yksi maailman vaikeimmista ilmamaaleista....ja huhujen mukaan toinenkin otti loimeensa sen verran, että romuttamo kutsui. Ja tuo Petshora sentään on taas vielä wanhempaa tuotantoa kuin Crotale. Ja eikun vaan Petshora releet rolkattaen pyyhkäisi maalinsa alas, miksei Crotale kertaluokkaa modernimpana jo lähtökohdiltaan olisi oiva peli edelleen?

Miksi ilmatorjuntaa ei hankita enempää? Herran tähen, hinnat ovat hirmuisia, oikeasti. Ei tarvi kummasta junallista tilata, kun on yksi 500 miljoonaa euroa pötkällään.

Valmiusprikaatille esittämäsi 4 ampuma-alustaa Ito 05:a ei pidä paikkaansa.
Suomen Puolustusvoimat hankki ASRAD-R-järjestelmän valmiusyhtymien käyttöön vuonna 2002. Suomi hankki neljä ilmatorjuntaohjuspatteria eli yhteensä 16 ohjuslavettia. Suomessa ohjuslavetit on sijoitettu kevyiden Unimog 5000 -kuorma-autojen lavalle, joten niiden liikkumisnopeus on vähintäänkin muiden mekanisoitujen joukkojen tasoa. Sodanajan kokoonpanossa patterit on tarkoitus sijoittaa pääkaupunkiseudun ja kolmen valmiusyhtymän käyttöön.

http://fi.wikipedia.org/wiki/ASRAD-R

ITO 05:sta hankittiin 16 kpl (4x4 kpl) joista neljä menee pääkaupungin puolustukseen ja loput valmareille. Jos yksi ITO 05 turvaa tykistöä ja toinen huoltoa. Niin operatiivisten joukkojen suojaksi jää kaksi ajoneuvoa. Valmareiden päätehtävä on hyökkäys jolloin ITO-05 ei kykene ampumaan liikkeeestä.
 
kunnas kirjoitti:
RistoJ kirjoitti:
Ilmatorjuntaa ei varmaan koskaan ole tarpeeksi (kuten ei oikeastaan mitään muutakaan), mutta Suomessa on kyllä suhteellisen vahva ilmatorjuntakyky. Tärkein kalusto on hyvinkin modernia ja suorituskykyistä ja sitä on kohtalaisia määriäkin. Erityisesti lyhyen kantaman torjuntakyky on aika hyvissäkin kantimissa. Jos olisin vastapuolen rynnäkkökone- tai tst-hekolentäjä, muodostaisi ITO 90M, ITO 05 ja ITO 05M melkoisen pelotteen. Kaikki ovat perhanan vaikeita havaita, voivat toimia yöllä ja päivällä ja huonoissa olosuhteissa ja jättävät todella vähän aikaa vastatoimille. Lisäksi niiden kantama on sellainen, ettei kantaman ulkopuolelta toimiminen onnistu helposti esim. maajoukkoja vastaan. Kiinteitä ja puolikiinteitä kohteita vastaan voidaan tietysti toimia liitopommeilla ja ohjuksilla paljonkin kauempaa.

Niin ja alueelliset joukot keittelevät kävyillä vastapuolen lekoja ja hekoja. Tulevaisuudessa tulee Stinger-ohjus mutta sekin on häirittävissä kuten Grom-Georgiassa. ITO-05M -ohjuksia ei hankittu lisää vaan hankittiin Stingereitä. Sekin kertoo jotain.
ITO 05:sta on neljä kappaletta yhdessä valmiusprikaatissa ei se ole kovin paljoa.

Kuten sanoin, ilmatorjuntaa ei varmasti koskaan ole riittävästi. Määrät ovat kuitenkin kansainvälisesti vertailtuna kohtuullisen hyvät jos ei verrata supervaltoihin. Suojattavien kohteiden ja ilmauhkaan nähden määrät toki ovat alakanttiin.

Stingereitä tai mitään muutakaan ei käsittääkseni ole vielä hankittu. Kyseessä oli vasta ostoluvan kysyminen mahdollista hankintaa varten.

Olkapääohjuksen etuna on lähinnä helpompi koulutettavuus ja sillä voi olla hyvinkin suuri merkitys erityisesti paikallisten joukkojen yms. käyttöä ajatellen. Aseen käyttöä kun ei tarvitse kovin paljon harjoitella ja kerrata.
 
RistoJ kirjoitti:
Kuten sanoin, ilmatorjuntaa ei varmasti koskaan ole riittävästi. Määrät ovat kuitenkin kansainvälisesti vertailtuna kohtuullisen hyvät jos ei verrata supervaltoihin. Suojattavien kohteiden ja ilmauhkaan nähden määrät toki ovat alakanttiin.

Stingereitä tai mitään muutakaan ei käsittääkseni ole vielä hankittu. Kyseessä oli vasta ostoluvan kysyminen mahdollista hankintaa varten.

Olkapääohjuksen etuna on lähinnä helpompi koulutettavuus ja sillä voi olla hyvinkin suuri merkitys erityisesti paikallisten joukkojen yms. käyttöä ajatellen. Aseen käyttöä kun ei tarvitse kovin paljon harjoitella ja kerrata.

Jos yhdelle alueelliselle taisteluosastolle haluaisi edes jonkinlaisen ilmatorjuntaohjussuojan, niin riittäisikö silloin 10 kpl. taisteluosasto?

Silloin pitäisi hankkia noin 260 laukaisulaitetta.

Mitähän se maksaisi jos mukaan ostaisi vielä 5 ohjusta per laukaisulaite?

Uusille alueellisille joukoille ei olisi siltikään tarjota yhtään mitään. Riittäisikö niille vaikka 6 laukaisulaitetta per "vartiopataljoona".

Moottoroidut ja mekanisoidut taisteluosastot kyllä kai pitäisi vielä aseistaa jollain it-voimalla.

Riittääköhän tuon paketin varustamiseen joku 450 miljoonaa
 
kunnas kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Kyllä Kunnas nyt jotenkin tahallisesti vääntää asian mutkille. RistoJ. esitti mielestäni ihan oikein it-asian ja hyvinkin valideilla perusteilla. Mitä tulee Stinger-hankintaan niin en minä kyllä usko, että se hankinta tulee jotenkin paikkaamaan "tehtyä möhläystä" malli Ito 05. En ollenkaan usko sellaista. Stingerille on paikkansa ja Ito 05:lle omansa. Lisäksi ollee viisasta pitää amerikkalaiset kanavat säännöllisesti käytössä, kun kerran on valittu tämä Tie.

Varmasti olisi voitu valita olkapääohjustimeksi joku muukin, vaikka Iglan uusin versio, mutta aika lailla on valittu strategia, johon hankinnat idästä eivät kuulu.

NASAMS, Ito 05 ovat molemmat hyviä hankintoja. Crotale on aikansa tuote, jota on modattu ja päivitetty ehtimiseen. Joku voi sanoa, ettei -70-luvun tuotteella mitään tee.....ja unohtaa samalla, että Jugoslaviassa ammuttiin alas Petshoralla yksi maailman vaikeimmista ilmamaaleista....ja huhujen mukaan toinenkin otti loimeensa sen verran, että romuttamo kutsui. Ja tuo Petshora sentään on taas vielä wanhempaa tuotantoa kuin Crotale. Ja eikun vaan Petshora releet rolkattaen pyyhkäisi maalinsa alas, miksei Crotale kertaluokkaa modernimpana jo lähtökohdiltaan olisi oiva peli edelleen?

Miksi ilmatorjuntaa ei hankita enempää? Herran tähen, hinnat ovat hirmuisia, oikeasti. Ei tarvi kummasta junallista tilata, kun on yksi 500 miljoonaa euroa pötkällään.

Valmiusprikaatille esittämäsi 4 ampuma-alustaa Ito 05:a ei pidä paikkaansa.
Suomen Puolustusvoimat hankki ASRAD-R-järjestelmän valmiusyhtymien käyttöön vuonna 2002. Suomi hankki neljä ilmatorjuntaohjuspatteria eli yhteensä 16 ohjuslavettia. Suomessa ohjuslavetit on sijoitettu kevyiden Unimog 5000 -kuorma-autojen lavalle, joten niiden liikkumisnopeus on vähintäänkin muiden mekanisoitujen joukkojen tasoa. Sodanajan kokoonpanossa patterit on tarkoitus sijoittaa pääkaupunkiseudun ja kolmen valmiusyhtymän käyttöön.

http://fi.wikipedia.org/wiki/ASRAD-R

ITO 05:sta hankittiin 16 kpl (4x4 kpl) joista neljä menee pääkaupungin puolustukseen ja loput valmareille. Jos yksi ITO 05 turvaa tykistöä ja toinen huoltoa. Niin operatiivisten joukkojen suojaksi jää kaksi ajoneuvoa. Valmareiden päätehtävä on hyökkäys jolloin ITO-05 ei kykene ampumaan liikkeeestä.

Olet toki oikeassa määrästä per valmiusprikaati. Tietenkin siinä 4 ajoneuvon ITO 05-patterissa on myös 4 ITO 05M ampumalaitetta. Lisäksi valmarissa on myös se ITO 05M-patteri, joten tulivoimaa on kyllä ihan kohtalaisesti. Esim. aikanaan jääkäriprikaatissa oli vain 20 Iglaa ja panssariprikaateissa oli samat + toisessa Marsut ja pari Crotalea. Nyt ampumavalmiita ohjuksia on kolmisenkymmentä (eli 1,5 kertainen jääkäriprikaatiin verrattuna ja vähän pienempi kuin Crotalella vahvistettu PsPr) ja torjunta-ala on yli puolet suurempi kuin jääkäriprikaatilla ja suurempi kuin panssariprikaatilla. Tietenkin Crotaleja voidaan edelleen käyttää vahvistamaan valmiusprikaatin ilmatorjuntaa kuten aikanaan PsPr:kin.

ITO 05 ei ehkä kykene ampumaan liikkeestä, mutta käytännössä kyseisestä ominaisuudesta ei ohjusjärjestelmässä ole kovinkaan paljon hyötyä. Ensinnäkin harvoin liikkeessä ollessa ollaan sellaisessa paikassa, että ohjusten ampuminen olisi edes mahdollista (ellei ajella aavikolla). Lisäksi pysähtyminen vie niin vähän aikaa, että jos ampuminen on mahdollista, niin kannattaa pysähtyä koska osumatodennäköisyys on aina parempi kuin liikkeestä on mahdollista. Tärkeämpää on saada ilmatilannekuvaa ajoneuvoon liikkeellä ollessa ja tarvittaessa itse kyetä valvomaan ilmatilaa.
 
RistoJ kirjoitti:
Olet toki oikeassa määrästä per valmiusprikaati. Tietenkin siinä 4 ajoneuvon ITO 05-patterissa on myös 4 ITO 05M ampumalaitetta. Lisäksi valmarissa on myös se ITO 05M-patteri, joten tulivoimaa on kyllä ihan kohtalaisesti. Esim. aikanaan jääkäriprikaatissa oli vain 20 Iglaa ja panssariprikaateissa oli samat + toisessa Marsut ja pari Crotalea. Nyt ampumavalmiita ohjuksia on kolmisenkymmentä (eli 1,5 kertainen jääkäriprikaatiin verrattuna ja vähän pienempi kuin Crotalella vahvistettu PsPr) ja torjunta-ala on yli puolet suurempi kuin jääkäriprikaatilla ja suurempi kuin panssariprikaatilla. Tietenkin Crotaleja voidaan edelleen käyttää vahvistamaan valmiusprikaatin ilmatorjuntaa kuten aikanaan PsPr:kin.

ITO 05 ei ehkä kykene ampumaan liikkeestä, mutta käytännössä kyseisestä ominaisuudesta ei ohjusjärjestelmässä ole kovinkaan paljon hyötyä. Ensinnäkin harvoin liikkeessä ollessa ollaan sellaisessa paikassa, että ohjusten ampuminen olisi edes mahdollista (ellei ajella aavikolla). Lisäksi pysähtyminen vie niin vähän aikaa, että jos ampuminen on mahdollista, niin kannattaa pysähtyä koska osumatodennäköisyys on aina parempi kuin liikkeestä on mahdollista. Tärkeämpää on saada ilmatilannekuvaa ajoneuvoon liikkeellä ollessa ja tarvittaessa itse kyetä valvomaan ilmatilaa.

ITO 05 hankintahan ei ollut kauhean kallis.

Sen takia olen miettinyt onkohan tulossa jatkotilausta. Mekanisoiduille ja moottoroiduille taisteluosastojen ja uusien alueellisten taisteluryhmien suojaksi.

2 järjestelmää per Mek/Mot-taisteluosasto ja suunnilleen sama määrä per taisteluryhmä.
 
baikal kirjoitti:
NASAMS, Ito 05 ovat molemmat hyviä hankintoja. Crotale on aikansa tuote, jota on modattu ja päivitetty ehtimiseen. Joku voi sanoa, ettei -70-luvun tuotteella mitään tee.....ja unohtaa samalla, että Jugoslaviassa ammuttiin alas Petshoralla yksi maailman vaikeimmista ilmamaaleista....ja huhujen mukaan toinenkin otti loimeensa sen verran, että romuttamo kutsui. Ja tuo Petshora sentään on taas vielä wanhempaa tuotantoa kuin Crotale. Ja eikun vaan Petshora releet rolkattaen pyyhkäisi maalinsa alas, miksei Crotale kertaluokkaa modernimpana jo lähtökohdiltaan olisi oiva peli edelleen?

Meillä on käytössä Crotale NG, jolla ei oikeasti ole mitään yhteistä (muuta kuin nimi ja valmistaja) 70-luvun Crotalen kanssa. Se on 90-luvun tuote (no joo, suunniteltu 80-luvulla) ja erittäin hyvä sellainen (kun alun lastentaudit saatiin voitettua). Meillä ne on vielä päivitetty juuri, joten mistään vanhentuneesta laitteesta ei ole kyse. Mellä käytössä oleva Crotale on useamman sukupolven uudempi tuote kuin Petshora. Crotale NG:n sensorijärjestelmä on edelleen hyvin nykyaikainen (aikanaan todella huippuluokkaa). Ohjus itsessään on erittäin nopea, erittäin ketterä ja kohtuullisen ulottuva. Esim.sensorijärjestelmä on suunnilleen samaa tasoa kuin uusimmassa venäläisessä Pantsir-S1:ssä. Ohjus on suunnilleen yhtä nopea ja ulottuvuudeltaan häviää ohjusmallista riippuen vähän tai jonkun verran. Crotale NG:n ohjus on kuitenkin paljon ketterämpi kuin Pantsir-S1:n mikään ohjusmalli (max 50 G vs 18-25 G).
 
Iso-Mursu kirjoitti:
RistoJ kirjoitti:
Kuten sanoin, ilmatorjuntaa ei varmasti koskaan ole riittävästi. Määrät ovat kuitenkin kansainvälisesti vertailtuna kohtuullisen hyvät jos ei verrata supervaltoihin. Suojattavien kohteiden ja ilmauhkaan nähden määrät toki ovat alakanttiin.

Stingereitä tai mitään muutakaan ei käsittääkseni ole vielä hankittu. Kyseessä oli vasta ostoluvan kysyminen mahdollista hankintaa varten.

Olkapääohjuksen etuna on lähinnä helpompi koulutettavuus ja sillä voi olla hyvinkin suuri merkitys erityisesti paikallisten joukkojen yms. käyttöä ajatellen. Aseen käyttöä kun ei tarvitse kovin paljon harjoitella ja kerrata.

Jos yhdelle alueelliselle taisteluosastolle haluaisi edes jonkinlaisen ilmatorjuntaohjussuojan, niin riittäisikö silloin 10 kpl. taisteluosasto?

Silloin pitäisi hankkia noin 260 laukaisulaitetta.

Mitähän se maksaisi jos mukaan ostaisi vielä 5 ohjusta per laukaisulaite?

Uusille alueellisille joukoille ei olisi siltikään tarjota yhtään mitään. Riittäisikö niille vaikka 6 laukaisulaitetta per "vartiopataljoona".

Moottoroidut ja mekanisoidut taisteluosastot kyllä kai pitäisi vielä aseistaa jollain it-voimalla.

Riittääköhän tuon paketin varustamiseen joku 450 miljoonaa

Alueellisille joukoille tuskin on mahdollista tai edes järkevää ostaa ilmatorjuntaa siten, että sitä olisi edes jokaisella taisteluosastolla ja pataljoonalla. Ilmatorjunta kannattaa keskittää siten, että it-joukkoja voidaan johtaa tehokkaasti ja niillä on riittävä sensorikapasiteetti. Pelkät aseet eivät paljon auta, jos näitä ei voida tehdä. Pieniä ja ripoteltuja joukkoja on vaikea johtaa ja niille tarjota riittävän ajantasaista ilmatilannekuvaa. Ilmatorjuntayksiköt kannattaa pitää riittävän suurina (patteri tai isompi) ja keskittää niitä sitten sinne missä eniten tarvitaan. Tämä on tietysti ikävää yksittäisen alueellisen taisteluosaston kannalta, mutta koko sodankäynnin kannalta parempi.
 
RistoJ kirjoitti:
Iso-Mursu kirjoitti:
RistoJ kirjoitti:
Kuten sanoin, ilmatorjuntaa ei varmasti koskaan ole riittävästi. Määrät ovat kuitenkin kansainvälisesti vertailtuna kohtuullisen hyvät jos ei verrata supervaltoihin. Suojattavien kohteiden ja ilmauhkaan nähden määrät toki ovat alakanttiin.

Stingereitä tai mitään muutakaan ei käsittääkseni ole vielä hankittu. Kyseessä oli vasta ostoluvan kysyminen mahdollista hankintaa varten.

Olkapääohjuksen etuna on lähinnä helpompi koulutettavuus ja sillä voi olla hyvinkin suuri merkitys erityisesti paikallisten joukkojen yms. käyttöä ajatellen. Aseen käyttöä kun ei tarvitse kovin paljon harjoitella ja kerrata.

Jos yhdelle alueelliselle taisteluosastolle haluaisi edes jonkinlaisen ilmatorjuntaohjussuojan, niin riittäisikö silloin 10 kpl. taisteluosasto?

Silloin pitäisi hankkia noin 260 laukaisulaitetta.

Mitähän se maksaisi jos mukaan ostaisi vielä 5 ohjusta per laukaisulaite?

Uusille alueellisille joukoille ei olisi siltikään tarjota yhtään mitään. Riittäisikö niille vaikka 6 laukaisulaitetta per "vartiopataljoona".

Moottoroidut ja mekanisoidut taisteluosastot kyllä kai pitäisi vielä aseistaa jollain it-voimalla.

Riittääköhän tuon paketin varustamiseen joku 450 miljoonaa

Alueellisille joukoille tuskin on mahdollista tai edes järkevää ostaa ilmatorjuntaa siten, että sitä olisi edes jokaisella taisteluosastolla ja pataljoonalla. Ilmatorjunta kannattaa keskittää siten, että it-joukkoja voidaan johtaa tehokkaasti ja niillä on riittävä sensorikapasiteetti. Pelkät aseet eivät paljon auta, jos näitä ei voida tehdä. Pieniä ja ripoteltuja joukkoja on vaikea johtaa ja niille tarjota riittävän ajantasaista ilmatilannekuvaa. Ilmatorjuntayksiköt kannattaa pitää riittävän suurina (patteri tai isompi) ja keskittää niitä sitten sinne missä eniten tarvitaan. Tämä on tietysti ikävää yksittäisen alueellisen taisteluosaston kannalta, mutta koko sodankäynnin kannalta parempi.

Kyllä jokaiselle pataljoonalle ja taisteluosastolle tulisi saada jonkinlainen oma ohjus-it. JOKO Stinger TAI mahdoolisuuksien mukaan ehkä myös raskaampi ItO-05M. Ilmatilannekuvaa saadaan kyllä jaettua, siitä ei asia ei jää kiinni. Olkapääohjusjoukoille riittää ääritilanteessa radiosta kuuluva iv-seloste siihen, että osaavat olla valmiina oikeaan aikaan. Vaikka ampulaite määrät jäisivät alueellisilla joukoilla pieniksi, olisi se kokonaisuuden kannalta merkittävä lisä pelkkien itkojen lisäksi. Mikä muuten on alueellisten joukkojen it tilanne tällä hetkellä? Onko siellä edes sergeitä listattuna? Ainakin huollon varmistamiseen pitäisi saada kuranttia it:tä.
 
Tuli tuossa mieleen kysymys:

Sotatilanteessa IT lienee keskitetty suunnilleen Vt.7:n ympäristöön hyvin suurelta osin, joten kysymys kuuluu, että kumpi suunta olisi viholliselle mieluisempi lähestymissuunta? Etelä vaiko pohjoinen? Etelän puolella IT:llä ei varmaankaan olisi niin paljoa syvyyttä, mutta yllätysmahdollisuudet lienee lähes olemattomat. Pohjoisen puolella olisi varmasti muutakin puolustusta, mutta yllätykseen lienee jonkinlaisia mahdollisuuksia maaston takia ja myös siksi, että voi koettaa tehdä jonkinlaisia hämääviä liikkeitä (esim. käännytään todellista kohdetta kohti vasta ihan viime hetkellä (vai onko tuollaiset ihan turhia, kun kaikki IT -yksiköt menee hälytystilaan automaattisesti?)).
 
RistoJ kirjoitti:
Iso-Mursu kirjoitti:
RistoJ kirjoitti:
Kuten sanoin, ilmatorjuntaa ei varmasti koskaan ole riittävästi. Määrät ovat kuitenkin kansainvälisesti vertailtuna kohtuullisen hyvät jos ei verrata supervaltoihin. Suojattavien kohteiden ja ilmauhkaan nähden määrät toki ovat alakanttiin.

Stingereitä tai mitään muutakaan ei käsittääkseni ole vielä hankittu. Kyseessä oli vasta ostoluvan kysyminen mahdollista hankintaa varten.

Olkapääohjuksen etuna on lähinnä helpompi koulutettavuus ja sillä voi olla hyvinkin suuri merkitys erityisesti paikallisten joukkojen yms. käyttöä ajatellen. Aseen käyttöä kun ei tarvitse kovin paljon harjoitella ja kerrata.

Jos yhdelle alueelliselle taisteluosastolle haluaisi edes jonkinlaisen ilmatorjuntaohjussuojan, niin riittäisikö silloin 10 kpl. taisteluosasto?

Silloin pitäisi hankkia noin 260 laukaisulaitetta.

Mitähän se maksaisi jos mukaan ostaisi vielä 5 ohjusta per laukaisulaite?

Uusille alueellisille joukoille ei olisi siltikään tarjota yhtään mitään. Riittäisikö niille vaikka 6 laukaisulaitetta per "vartiopataljoona".

Moottoroidut ja mekanisoidut taisteluosastot kyllä kai pitäisi vielä aseistaa jollain it-voimalla.

Riittääköhän tuon paketin varustamiseen joku 450 miljoonaa

Alueellisille joukoille tuskin on mahdollista tai edes järkevää ostaa ilmatorjuntaa siten, että sitä olisi edes jokaisella taisteluosastolla ja pataljoonalla. Ilmatorjunta kannattaa keskittää siten, että it-joukkoja voidaan johtaa tehokkaasti ja niillä on riittävä sensorikapasiteetti. Pelkät aseet eivät paljon auta, jos näitä ei voida tehdä. Pieniä ja ripoteltuja joukkoja on vaikea johtaa ja niille tarjota riittävän ajantasaista ilmatilannekuvaa. Ilmatorjuntayksiköt kannattaa pitää riittävän suurina (patteri tai isompi) ja keskittää niitä sitten sinne missä eniten tarvitaan. Tämä on tietysti ikävää yksittäisen alueellisen taisteluosaston kannalta, mutta koko sodankäynnin kannalta parempi.

Totta kuitenkin ns. uusi alueellinen taisteluryhmä = entinen prikaati luultavasti tarvitsisi jonkin sortin kykyä it-puoleen.

Helikoptereiden ja muiden lisääntyessä luulisi että olaltalaukaistavien arvo kasvaa, vaikka ilmatilannekuvasta ei olisi niin tietoakaan.
 
Back
Top