Ilmatorjunta

Specifications of Patriot PAC-3 vs. David's Sling​

The first reason lies within the capabilities. The Patriot armed with GEM-T missiles has an engagement range of up to 160 km against aerodynamic targets, while David's Sling boasts an impressive 300 km range for the same category of targets.

For ballistic missile interception, both systems meet the key requirement: supporting the "hit-to-kill" technology. The Patriot for that purpose needs PAC-3 missiles. The PAC-3 MSE modification counters ballistic threats in a 60 km range. As for the David's Sling, this data is kept secret but we do know the minimum range of the two-stage Stunner missile (a.k.a. SkyCeptor): 40 km, thus the maximum interception distance is much farther.
 
Ei ole pelkästään Japani enää joka selvittää 155 mm ilmatorjuntatykin käyttämistä droonien sekä ohjusten torjuntaan, USA on myös tekemässä samaa ja melkein valmiiksi kehitetty modulaarinen ammus olisi jo Bae Systemsillä tarjolla. Massavalmistuksella noista painetaan hintaa sitten alemmas.

Vuodelle 2028 olisi ehkä demoversiota lupeissa.


 
Jos foorumia on uskominen niin nyt rikotaan fysiikanlakeja.

Normanin mukaan kantama ja lentoaika ovat ”melkein tuplat siitä, mitä ohjus lensi aiemmin”.

Uusin versio kantaa nimeä AIM-120D-3. D-ohjuksen vientivariantti on nimeltään AIM-120C-8.
 
David's Sling is intended to intercept very advanced threats, which is why the cost of each interceptor is very high, amounting to over one million dollars, Israeli media sites explained.
Vähän surkean oloinen lähde, mutta yli miljoona hieman yllättäisi. Vaikka inflaatio on toki juossut ja AMRAAM/Sidewinder on vielä hintavampi nykyään.

Suomen hankinta on myös mainittu optioineen.
 
Jos foorumia on uskominen niin nyt rikotaan fysiikanlakeja.

Normanin mukaan kantama ja lentoaika ovat ”melkein tuplat siitä, mitä ohjus lensi aiemmin”.

Uusin versio kantaa nimeä AIM-120D-3. D-ohjuksen vientivariantti on nimeltään AIM-120C-8.
Juu, ei kyllä vaikuta siihen asiaan mistä täälä vängätään mitenkään.
Toinen lähtee maasta, sitä ei ohjelmapäivitys muuksi muuta.
 
Tästä Ilmavoimien komentajan mediatilaisuudessa esittelemestä kalvosetistä voinee myöskin nähdä noita torjuntaetäisyyksiä:


Screenshot-2024-09-24-at-16-27-52.png

Tässä valmistajan sivuilta video ja kuva irondome, spyder ja david sling
 
  • 0.5 km-100 km[6][7] (single stage rocket) version: Barak-8 LRSAM"
  • 0.5 km-150 km[5] (2-stage rocket) version: Barak ER
  • 16 km (9.9 mi)[citation needed]
  • 20 km (12 mi): Barak LRAD & MRAD'
  • 30 km (19 mi) Barak ER
  • Mach 2[4] (LRSAM variant)
  • Mach 3[5] (MRSAM variant)
[th]
Operational
range​
[/th]​
[th]
Flight ceiling​
[/th]​
[th]
Maximum speed​
[/th]​
 
En tiedä mitä ylläolevilla viesteillä ajetaan takaa, mutta Barak-8 on huomattavasti jytkympi ohjus kuin Stunner tai Derby. Barakistakin on olemassa boosterillinen ER-versio.

OIP.7rD7yrvx15uLU9AhgNhedAAAAA


Barak-8 ja ER:

R.6fb8018262c8aed62aa3fa492eef9e8d
 
Kamalan vähän tuo Amraamin 100% kantaman lisäys vanhoilla mitoilla keskustelua herätti? Ilmeisesti jenkkivehkeistä on mahdolista puristaa lisää kantamaa pyhällä hengellä. Muiden maiden tekeleissä sitten tulee fysiikanlait vastaan. Vai miten tuo on muutoin selitettävissä, että ilman ulkomittojen kasvua saadaan tuplakantama. Maasta laukaistavassa puikossa on kuitenkin oma buusteri mukana joka kaiken järjen mukaan korvaa puuttuvan työntövoiman jonka ilma-alus antaa ilmastalaukaistavalle ohjukselle.
 
Kamalan vähän tuo Amraamin 100% kantaman lisäys vanhoilla mitoilla keskustelua herätti? Ilmeisesti jenkkivehkeistä on mahdolista puristaa lisää kantamaa pyhällä hengellä. Muiden maiden tekeleissä sitten tulee fysiikanlait vastaan. Vai miten tuo on muutoin selitettävissä, että ilman ulkomittojen kasvua saadaan tuplakantama. Maasta laukaistavassa puikossa on kuitenkin oma buusteri mukana joka kaiken järjen mukaan korvaa puuttuvan työntövoiman jonka ilma-alus antaa ilmastalaukaistavalle ohjukselle.
Artikkelissa mainittiin vielä, että lisäys tehtiin 100% ohjelmistomuutoksilla. Eli kyseessä on puhtaasti lentoradan optimointi kantaman lisäämiseksi. Todennäköisesti siis ohjus lentää korkeammalla puoliballistisella kaarella kuin aikaisemmin. Seuraavaksi kuuluu kinastella osumatarkkuudesta tuollaisen pitkän roikkolaukauksen kanssa. KIISTELY! ALOITA!
 
Kamalan vähän tuo Amraamin 100% kantaman lisäys vanhoilla mitoilla keskustelua herätti?

Koska se on bullshittiä.

Jenkkilähteissä on sanottu että AIM-120D sarjassa on n. 50% enemmän rangea kuin AIM-120C-7:ssa. Ja nuokin lähteet ovat epävirallisia, eli totuutta emme tiedä.

Jokatapauksessa C -> D muutoksessa tapahtui koko hakupään elektroniikan uusiminen, niin sanottu Form, Fit, Function Refresh program (F3R), joka johtui ihan siitä että elektroniikan ja puolijohteiden valmistusprosessit ovat tehneet niin suuria kehityshyppäyksiä 90-luvulta, että niillä vanhoilla menetelmillä ei enää (kohta) löydy ketään puolijohdevalmistajia. Eli tietokoneet piti suunnitella ja rakentaa uudelleen nykyaikaisilla menetelmillä.


Breaking Defense: The USAF successfully conducted the first AMRAAM F3R, an AIM-120D3 missile, live-fire test against a target. The test used production missile hardware developed under the AMRAAM Form, Fit, Function Refresh program and the SIP-3F software improvement program. Working together on the upgraded AMRAAM, how do those two programs help control the nature of air dominance?

Milano:
You’re right, they’re complementary. Going back to the origin of the F3R program, it started off as an obsolescence redesign for 15 circuit cards in the forward stack, along with replacing the GPS/IMU. As we went through that process, we realized that modern technology has enabled us to open up the aperture and obtain advanced capabilities within the same outer mold line of the weapon, which is important when you’re trying to keep costs down on any program.

It enabled us to see that there was an easy pathway to realize exceptional capability within that existing platform. That is the F3R program, and when you bring F3R and the SIP 3 software together that’s when you’re delivering the capability of the D3 missile. The software portion of the D3 program that was introduced last year takes advantage of the increased processing power, the additional battery life, and the throughput that was enabled by the rejuvenation of those circuit cards. It’s taking advantage of the hardware and exploring the edges of that capability from both a software and hardware perspective.


It’s a perfect pairing of hardware and software.

In lockstep with F3R, the system is getting additional capability with software updates known as System Improvement Program-3, or SIP-3, to improve the weapon’s guidance, range and performance.

Raytheon is using model-based systems engineering to integrate F3R hardware with SIP-3 software – the result: SIP-3F.

“The performance (of SIP-3F) – as one of our very senior engineers will gladly tell you – is eye-watering in his view,” Dickman said. “It’s playing out the way we thought it would.”

And the advancements don’t stop there. The AMRAAM missile is getting better with SIP-4, which is “really when all the pieces start to come together,” Dickman said. “It (SIP-4) takes full advantage of the new processing power and speed that the new hardware brings.”

The business will leverage the agile development process to help bring the SIP-4 capability to fruition by 2025.

It has extra battery power to fly farther.

Raytheon designed and built the AMRAAM missile to certain specifications, but left room for it to do more. One of those margins is extra battery life, which allows users to drive the missile farther, a capability known as Extended Time of Flight, or ETOF.

“It’s harvesting capability that’s already resident in the missile,” Dickman said. “It’s taking today’s hardware and seeing how we can stress it … how long can it operate, how far can it go, how long will it take to get there.”
 
Viimeksi muokattu:
AIM-120 on osannut loftata eli lentää korkealla matkalentovaiheen ainakin B-versiosta alkaen. Suurempi kantamalisäys tuli C-5 versiossa, jossa elektroniikan pienentämisellä ja uudelleen järjestelyllä saatiin 5" pidempi rakettimoottori. D-3 (ja ilmeisesti C-8) saivat uutena GPS:n ja kaksisuuntaisen datalinkin, ne auttavat lentoradan optimoinnissa, mutta ei sillä 50-100% kantamaa listä. D-3:lla voi toki olla muitakin jippoja hihassa, vaikka ulkoisesti siinä ei näy muutoksia, rakettimoottori näyttäisi entisen mittaiselta.

Yllättävän vähän sen sijaan puhutaan AIM-9X block II:n kantamalisäyksestä verrattuna block I, se on 50-100% ja saavutettu lentoradan optimoinnilla ja LOAL-ominaisudella. Mutta tässä tapauksessa alkuperäinen lentorata perustui hakeutumiseen ilman etäisyystietoa ja ohjuksen LOBL-sensori rajoitti kantamaa optimaalisissa olosuhteissa.
 
Viimeksi muokattu:
Yksi asia mikä pitää muistaa on se että 2000-luvulla käyttöön tulleet tehokkaat AESA-tutkat ovat vieneet tutkien suorituskykyä myöskin eteenpäin niin että pidemmän kantaman ohjuksille on tullut tarvetta.

Tyypillisesti neljännen sukupolven hävittäjilla etäisyys jolla saadaan tarpeeksi hyvää maalin seurantadataa asevaikutusta varten on ollut paljon alle 100 kilometriä.

Poikkeuksiakin toki on, kuten vaikka Tomcatin AWG-9.
 
Eli johtopäätöksenä vosi vetää, että toisin kuin palstalla on väitetty että ilman, että fyysiset mitat kasvavat ei voida saavuttaa kantaman lisäystä ja että fyysiset mitat (joilloin verrataan 2000 luvun järjestelmää johon 60- luvun järjestelmään) kertovat, että miten pitkälle ohjus voi lentää ovat tosiasiassa bulshittia. Käytännässä siis kahta ohjusta ei voida kantamansa perusteella ulkosia mittoja katsoamalla verra toisiinsa koska kaikkia muuttujia ei tosiasiassa tiedetä. Tätä hain. Ehkä palstalla voidaan siis lopettaa vääntö kantaman suhteesta ohjuksen kokoon koska se koko ei ole ainut muuttuja ja kerro koko totuutta.
 
Eli johtopäätöksenä vosi vetää, että toisin kuin palstalla on väitetty että ilman, että fyysiset mitat kasvavat ei voida saavuttaa kantaman lisäystä ja että fyysiset mitat (joilloin verrataan 2000 luvun järjestelmää johon 60- luvun järjestelmään) kertovat, että miten pitkälle ohjus voi lentää ovat tosiasiassa bulshittia. Käytännässä siis kahta ohjusta ei voida kantamansa perusteella ulkosia mittoja katsoamalla verra toisiinsa koska kaikkia muuttujia ei tosiasiassa tiedetä. Tätä hain. Ehkä palstalla voidaan siis lopettaa vääntö kantaman suhteesta ohjuksen kokoon koska se koko ei ole ainut muuttuja ja kerro koko totuutta.
Ja mukaan viellä polttoaineen kehitys, voi olla että uusilla ainella saadaan samateho pienemmällä kulutuksella.
 
Back
Top