Ilmatorjunta

Juuri näin. Koneesta ammuttuna ohjus on paljon parempi ase aina. Ilmatorjuntaohjusten osumisprosentit pyörii siellä 2 - 20% välillä, ilmataisteluohjuksilla yli 25%.
Nykyohjuksilla paljon parempi osumatarkkuus, ammuttaessa kohtuullisen matkan päästä.. Aikaisemmin maatutka ohjasi maasta ammuttavan ohjuksen loppuun asti, joka tiputti osumatarkkuutta huimasti ilmamaaleja kohtaan. Nykyään isolla buusterilla varustettu maasta ammuttava ohjus vastaa ilmasta ammuttavaa kantamaltaan (potentiaali+kineettinen energia) ja ohjuksen hakupää on samankaltainen kuin vaikka amraamilla, tai/ja kuten Stunnerilla, jossa on sekä AESA tutka (Derby) + IR (python)
 
Esimerkiksi S-125 Pechora ohjukselle, buusteri antoi 1,8 M nopeuden ja matkamoottori kiihdytti lopulliseen nopeuteen 2,8 M.

 
Tuo fiksu softa tekee sen,ettei tuolla ole enää niin suurta vaikutusta kantamaan, kuten oli joskus aikanaan.
No, onpas se sitten tosi fiksu softa jos se tosiaan arvaa maalin ennakopisteen 30 s, 45 s ja 60 s kuluttua.
En rehellisesti sanottuna usko moisen softan olemassaoloon tai tulemiseen. Aina ennakkopisteen vaihtuessa, ohjus muuttaa kurssiaan kohti sitä. Jos ei muuta, takuulla menee ohi.
 
. Aikaisemmin maatutka ohjasi maasta ammuttavan ohjuksen loppuun asti, joka tiputti osumatarkkuutta huimasti ilmamaaleja kohtaan.
Historiallisesti puoliaktiiviset ohjukset ovat kyllä olleet paljon menestyksekkäämpiä kuin aktiiviset. Hyvänä esimerkkinä AMRAAM, mikä todettiin aikanaan Royal Air Forcen toimesta tehottomammaksi kuin Skyflash (päivitetty AIM-7) ilman laukaisun jälkeistä puoliaktiivista moodia (datalinkki joka ohjaa ohjusta koneen sensoreiden perusteella).

Lännen parhaat laivastokäytössä olevat ilmatorjuntaohjukset, SM-2, SM-3 ja ESSM (B1) ovat puoliaktiivisia. Näiden aktiiviset variantit ovat tehty lähinnä pakon sanelemana, kun osalla aluksista tulee rajoitteita maalinosoituksessa. Aktiivisen etuna on toki maalinosoituksen tarpeen vähentymisen lisäksi fire-and-forget.
 
Noillakin luvuilla vain 2 ammutusta sadasta ohjuksesta osui maaliin. Siis oikeassa sodassa.
Noissa ohjuksissa ei ollut omaa hakupäätä. Nyt AESA on nykypäivää. Vielä, jos puoliaktiivinen on parempi, niin miksei niitä enää valmisteta muuta kuin erittäin korkeaan torjuntaa varten?
SM-sarjan ohjukset lentää hieman korkeammalla kuin normaali ilmatorjuntaohjukset. Pienemmälle tutkalle ei ole tarkoitusta. ESSM (block 2) on loppulähestymisessä aktiivinen ohjus.
 
Historiallisesti puoliaktiiviset ohjukset ovat kyllä olleet paljon menestyksekkäämpiä kuin aktiiviset. Hyvänä esimerkkinä AMRAAM, mikä todettiin aikanaan Royal Air Forcen toimesta aikanaan tehottomammaksi kuin Skyflash (päivitetty AIM-7) ilman laukaisun jälkeistä puoliaktiivista moodia (datalinkki joka ohjaa ohjusta koneen sensoreiden perusteella).

Lännen parhaat laivastokäytössä olevat ilmatorjuntaohjukset, SM-2, SM-3 ja ESSM (B1) ovat puoliaktiivisia. Näiden aktiiviset variantit ovat tehty lähinnä pakon sanelemana, kun osalla aluksista tulee rajoitteita maalinosoituksessa. Aktiivisen etuna on toki maalinosoituksen tarpeen vähentymisen lisäksi fire-and-forget.
Näin on. Puoliaktiivisessa on monia etuja omalla tutkalla hakeutuvaan verrattuna. Varsinkin raskaasti häirityissä olosuhteissa. Myös ESSM B2 voidaan ampua edelleen puoliaktiivisena jos operaattori näin päättää.

Datalinkki sinällään voi olla sekä aktiivisessa ohjuksessa, että puoliaktiivisessa. Se nostaa kummassakin tapauksessa osumistodennäköisyyttä huomattavasti. Puoliaktiivinen tarkoittaa sitä, että ohjuksen hakupää ohjautuu maalin valaisijan säteilyn heijastumaan maalista. Siinä on mm se etu, että tehoa voi olla paljon...

Oikeampi termi on muuten maalin valaisu. Maalinosoitus tarkoittaa sitä kun laite X (vaikkapa manuaalinen maalinosoitin) osoittaa maalin laitteelle Y (esim tulenjohtoseurain).
 
Viimeksi muokattu:
Näin on. Puoliaktiivisessa on monia etuja omalla tutkalla hakeutuvaan verrattuna. Varsinkin raskaasti häirityissä olosuhteissa. Myös ESSM B2 voidaan ampua edelleen puoliaktiivisena jos operaattori näin päättää.

Datalinkki sinällään voi sekä aktiiviseen ohjukseen, että puoliaktiiviseen. Se nostaa kummassakin tapauksessa osumistodennäköisyyttä huomattavasti. Puoliaktiivinen tarkoittaa sitä, että ohjuksen hakupää ohjautuu maalin valaisijan säteilyn heijastumaan maalista. Siinä on mm se etu, että tehoa voi olla paljon...

Oikeampi termi on muuten maalin valaisu. Maalinosoitus tarkoittaa sitä kun laite X (vaikkapa manuaalinen maalinosoitin) osoittaa maalin laitteelle Y (esim tulenjohtoseurain).
Onko edes olemassa pelkkiä aktiivista ohjausta ilmatorjuntaohjuksissa. Ohjaahan Amraamiakin koneen tutka, ennen kuin ohjuksen oma tutka ottaa ohjauksen itselleen, riittävän lähellä maalia.. Tuon takia voidaan ampua huomattavan pitkälle ja osua.
 
Noissa ohjuksissa ei ollut omaa hakupäätä. Nyt AESA on nykypäivää. Vielä, jos puoliaktiivinen on parempi, niin miksei niitä enää valmisteta muuta kuin erittäin korkeaan torjuntaa varten?
SM-sarjan ohjukset lentää hieman korkeammalla kuin normaali ilmatorjuntaohjukset. Pienemmälle tutkalle ei ole tarkoitusta. ESSM (block 2) on loppulähestymisessä aktiivinen ohjus.
Kyllä niissä on hakupää. Se on vaan vastaanottava, ei lähetintä. Monopulssiantenni ja vastaanotin sekä ohjauselektroniikka. Voidaan ampua monella eri menetelmällä maalitilanteesta ja eräistä muista seikoista riippuen.

ESSM B2 voidaan ampua kummalla tahansa menetelmillä. Uskoisin, että jos maaleja ei ole kovin montaa, useimmat taistelunjohtajat takuulla käskee puoliaktiivisen moodin.

Ja kyllä puoliaktiivisia ohjuksia valmistetaan edelleen suuria määriä. SM-2, BUK:n ohjukset jne jne..
 
Onko edes olemassa pelkkiä aktiivista ohjausta ilmatorjuntaohjuksissa. Ohjaahan Amraamiakin koneen tutka, ennen kuin ohjuksen oma tutka ottaa ohjauksen itselleen, riittävän lähellä maalia.. Tuon takia voidaan ampua huomattavan pitkälle ja osua.
Itse ohjus voi hyvin olla vain aktiivisella hakupäällä. Se, että sitä datalinkillä päivitetään matkan varrella ei ole varsinaisesti hakupäätyypin asiaa.
 
Kyllä niissä on hakupää. Se on vaan vastaanottava, ei lähetintä. Monopulssiantenni ja vastaanotin sekä ohjauselektroniikka. Voidaan ampua monella eri menetelmällä maalitilanteesta ja eräistä muista seikoista riippuen.

ESSM B2 voidaan ampua kummalla tahansa menetelmillä. Uskoisin, että jos maaleja ei ole kovin montaa, useimmat taistelunjohtajat takuulla käskee puoliaktiivisen moodin.

Ja kyllä puoliaktiivisia ohjuksia valmistetaan edelleen suuria määriä. SM-2, BUK:n ohjukset jne jne..

Tarkoitin länsimaissa. Venäjällä ei edes ole täysveristä AESA tutkaa käytössä. ESSM taas on merelle tehty ohjus, jossa on vaikea piiloutua vaan ollaan laivan näkyvissä aikalailla.
 
Itse ohjus voi hyvin olla vain aktiivisella hakupäällä. Se, että sitä datalinkillä päivitetään matkan varrella ei ole varsinaisesti hakupäätyypin asiaa.
No ei, mutta ilman hävittäjän tutkan antamaa päivitystä ohjukselle kesken lennon, ei ohjus kyllä osuisi 100km päässä olevaan maaliin. OMa AESA tulee vasta loppuvaiheessa peliin.
 
Minusta tuosta kuvasta puuttuu David's Sling, on vain NASAMS II ja muut järjestelmät. Muutenkin on liian pyöreät kupolit, korkeutta liikaa.
Kuvan alalaidassa on jonkinlainen suuntaa antava kantama David's Sling järjestelmälle.
 
Historiallisesti puoliaktiiviset ohjukset ovat kyllä olleet paljon menestyksekkäämpiä kuin aktiiviset. Hyvänä esimerkkinä AMRAAM, mikä todettiin aikanaan Royal Air Forcen toimesta tehottomammaksi kuin Skyflash (päivitetty AIM-7) ilman laukaisun jälkeistä puoliaktiivista moodia (datalinkki joka ohjaa ohjusta koneen sensoreiden perusteella).

Tämä vaatisi hieman perusteluja.

Osumat per AMRAAM vs. Sparrow laukaisut tositilanteessa taitavat mennä isolla marginaalilla AMRAAM:ille, toki tässä isosti syy oli 60-luvun Sparrow-versioiden elektroniikan epäluotettavuus verrattuna 90-luvun (ja uudempaan) elektroniikaan.

Mutta sinänsä aktiivisen hakupään suurin etu on se että yksi hävittäjäkone voi sellaisilla ampua useaa maalia samaan aikaan, tämä oli hyvin suuri plussa. Varsinkin oikeissa BVR laukaisuissa pitkälle etäisyydelle.

Toinen etu on se että toisin kuin puoliaktiivisen ohjuksen tapauksessa, jossa maalina oleva kone saa valaistuna olemisesta helpommin hälytyksen tutkavaroittimelta, alkeelliseltakin sellaiselta, siitä että kohti on tulossa ohjus, ohjuslaukaisut voidaan tehdä pienemmillä herätteillä. Maalin tutkavaroitin voi ehkä tunnistaa että suuntasektorissa x on skannaava hävittäjätutka, muttei sitä että kohti on tulossa ohjus.
 
Tämä vaatisi hieman perusteluja.

Osumat per AMRAAM vs. Sparrow laukaisut tositilanteessa taitavat mennä isolla marginaalilla AMRAAM:ille, toki tässä isosti syy oli 60-luvun Sparrow-versioiden elektroniikan epäluotettavuus verrattuna 90-luvun (ja uudempaan) elektroniikaan.

Mutta sinänsä aktiivisen hakupään suurin etu on se että yksi hävittäjäkone voi sellaisilla ampua useaa maalia samaan aikaan, tämä oli hyvin suuri plussa. Varsinkin oikeissa BVR laukaisuissa pitkälle etäisyydelle.

Toinen etu on se että toisin kuin puoliaktiivisen ohjuksen tapauksessa, jossa maalina oleva kone saa valaistuna olemisesta helpommin hälytyksen tutkavaroittimelta, alkeelliseltakin sellaiselta, siitä että kohti on tulossa ohjus, ohjuslaukaisut voidaan tehdä pienemmillä herätteillä. Maalin tutkavaroitin voi ehkä tunnistaa että suuntasektorissa x on skannaava hävittäjätutka, muttei sitä että kohti on tulossa ohjus.
Oikeasti siihen on hyvinkin olemassa semmoisia tekniikoita, ettei maali tiedä (tutkavaroittimen avulla) että onko ammuttu aktiivinen tai puoliaktiivinen ohjus, vai onko ammuttu lainkaan. Esim. jatkuva maalin valaisu puoliaktiivista ohjusta varten voidaan käynnistää suurinpiirtein samoihin aikoihin kuin aktiivisen ohjuksen oma hakupää avautuisi...

Arvelen tosin alkuperäisen väitteen tarkoittavan enemmän ilmatorjunta- kuin ilmataisteluohjuksia.
 
Oikeasti siihen on hyvinkin olemassa semmoisia tekniikoita, ettei maali tiedä (tutkavaroittimen avulla) että onko ammuttu aktiivinen tai puoliaktiivinen ohjus, vai onko ammuttu lainkaan. Esim. jatkuva maalin valaisu puoliaktiivista ohjusta varten voidaan käynnistää suurinpiirtein samoihin aikoihin kuin aktiivisen ohjuksen oma hakupää avautuisi...

Toki, mutta se vaatii datalinkin jota ei esim. Sparrowissa tai Skyflashissa ole.
 
Vaikka uskoisinkin D-mallin kantaman kasvaneen tyypillisessä ammuntatilanteessa väitetyn 50%, en silti uskoisi sen kantaman maasta laukaistuna kasvavan merkittävästi. Ei jyrkästi ylöspäin kiivetessä millään lentorataoptimoinneilla pysty mitään tekemään, maan vetovoiman voittaminen vaatii aina saman määrän energiaa.
Toki optimoinnilla saatetaan saavuttaa tuossa suhteessa ero vanhaan, että myös se energian käyttö on optimoidumpaa. Siinä missä vanha on käyttänyt saman määrän energiaa saavuttaakseen tietyn korkeuden niin optimoinnin jälkeen sillä uudemmalla on todennäköisemmin vielä liike energiaa enemmän jäljellä.
 
En kyllä usko, että vanhankaan amraamin korkeusulottuvuus olisi maastalaukaistuna 6km jos jollain vanhalla iglalla päästää jonnekin 4km korkeuteen.
 
Back
Top