Ilmatorjunta

Paljonko on Mach 1 tyhjiössä?
En minä ole noin väittänyt. Se on ilmeisesti wikipediasta lainattua.

Mutta eri lähteissä mainitaan Kill Vehiclen nopeudeksi suurimmillaan 2.8 km/s. Ja koska samoissa lähteissä mainitaan suurimmaksi torjuntakorkeudeksi 150 km, niin on luonnollista että suurin nopeus saavutetaan ilmakehän ulkopuolella.
 
Totta tuokin.
Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, montako ohjusta on ammuttu ja montako pudotusta/ vakavaa vaurioittamista on. Ei ehkä ihan tuo 1% mutta uskonpa, että alle 25%.
Kyllä ja mielenkiintoista olisi tietää myös mille matkalle hutit ja osumat ovat tulleet ja millaista omasuojaa tai häirintää on käytössä. Jotkut valmistajat ilmoittavat 90 tai jopa yli osumatodennäköisyyksiä. Itse olen aina ollut sitä mieltä että jos päästään 50 ollaan jo hyvin optimi tilanteessa. Tuollainan 20 on vieläkin hyvä. Ei mene ilmasotakaan niin kuin paperilla ja suunnitelmissa. Sinänsä ilmatorjunta on Ukrainassa tuottanut tappioita ja omalta osaltaan täyttänyt tehtävänsä. Tämä siksi koska käytännössä Venäjä ei ole kohta kolmen vuoden aikana onnistunut saavuttamaan toiminta vapautta ilmassa.

Sen minkä johtopäätöksen voi vetää aika suorilta ukrainan perusteella on se, että Suomessa on kyllä aika sinisilmäisesti uskottu selitykset, että meillä ilmatorjunta olisi ollut riittävällä tasolla. Ei sitten lähimainkaan. Meillä on käytännössä kaikkea liian vähän ja Ukraina on opettanut, että ei siihen vieraan apuunkaan voi ihan 100% varmuudella luottaa.
 
Ilmatorjunnalle voitto on myös se, kun kohde joutuu kääntymään takaisin suorittamatta tehtäväänsä vaikka lentokoneeseen ei osuisikaan. Helsingin ilmatorjunnan voitot olivat pitkälti tätä.
Helsingin ilmatorjunnan voitto taisi olla sekä ihme, että onni. Vihollinen pommitti peltoja ja metsiä eli voisi sanoa, että sekä ilmatorjunta, sen sijoittelu, että myös ilmasuojelu onnistuivat erinomaisesti.
 
Ei sekään ihan voitto ole jos kulutetaan 3 osa ohjuksista hyökkäykseen ilman pudotuksia, jotta saa vastustajan perääntymään ilman hyviä tuloksia. Tuota ei montaa kertaa voi tehdä, niin laarit on tyhjät. Jossain oli, että nykymaailman ilmavoimat eivät kestä edes 1% tappiota kovinkaan kauaa per pommitus/hyökkäys tehtävä. Koneiden hinnat on sitä luokkaa kovat.
 
Kyllä ja mielenkiintoista olisi tietää myös mille matkalle hutit ja osumat ovat tulleet ja millaista omasuojaa tai häirintää on käytössä. Jotkut valmistajat ilmoittavat 90 tai jopa yli osumatodennäköisyyksiä. Itse olen aina ollut sitä mieltä että jos päästään 50 ollaan jo hyvin optimi tilanteessa. Tuollainan 20 on vieläkin hyvä. Ei mene ilmasotakaan niin kuin paperilla ja suunnitelmissa. Sinänsä ilmatorjunta on Ukrainassa tuottanut tappioita ja omalta osaltaan täyttänyt tehtävänsä. Tämä siksi koska käytännössä Venäjä ei ole kohta kolmen vuoden aikana onnistunut saavuttamaan toiminta vapautta ilmassa.

Sen minkä johtopäätöksen voi vetää aika suorilta ukrainan perusteella on se, että Suomessa on kyllä aika sinisilmäisesti uskottu selitykset, että meillä ilmatorjunta olisi ollut riittävällä tasolla. Ei sitten lähimainkaan. Meillä on käytännössä kaikkea liian vähän ja Ukraina on opettanut, että ei siihen vieraan apuunkaan voi ihan 100% varmuudella luottaa.
Tuohon vaikuttaa niin kovin ne käyttäjät. Irakin sodassa osa irakin ilmapuolustuksesta ampui ohjuksia ilman ilman tutkaa(tutkahakuisia) Miten tuo on edes mahdollista? Ei systeemin pitäisi estää se.
 
Kyllä ja mielenkiintoista olisi tietää myös mille matkalle hutit ja osumat ovat tulleet ja millaista omasuojaa tai häirintää on käytössä. Jotkut valmistajat ilmoittavat 90 tai jopa yli osumatodennäköisyyksiä. Itse olen aina ollut sitä mieltä että jos päästään 50 ollaan jo hyvin optimi tilanteessa. Tuollainan 20 on vieläkin hyvä. Ei mene ilmasotakaan niin kuin paperilla ja suunnitelmissa. Sinänsä ilmatorjunta on Ukrainassa tuottanut tappioita ja omalta osaltaan täyttänyt tehtävänsä. Tämä siksi koska käytännössä Venäjä ei ole kohta kolmen vuoden aikana onnistunut saavuttamaan toiminta vapautta ilmassa.

Sen minkä johtopäätöksen voi vetää aika suorilta ukrainan perusteella on se, että Suomessa on kyllä aika sinisilmäisesti uskottu selitykset, että meillä ilmatorjunta olisi ollut riittävällä tasolla. Ei sitten lähimainkaan. Meillä on käytännössä kaikkea liian vähän ja Ukraina on opettanut, että ei siihen vieraan apuunkaan voi ihan 100% varmuudella luottaa.
Juuri näin. Ilmatorjuntajärjestelmien maahan hankitut laukausmäärät ovat olleet aikanaa lapsellisia.

Mutta toki, jos ajatellaan, että noin 10 vuotta sitten maassa oli ehkä karkeasti yli 1000 ilmamaaliin osuvaan ohjusta, niin 20% osumilla olisi alasammuttu 200 konetta. Sekin olisi ollut kova isku silloisille neuvostoilmavoimille. Ja olisiko USA sitten lennättänyt maahan 300 Amraamia ja 500 Sidewinderiä lisää aika nopeasti? Luulisin, että olisi. Mistralia, VT-1:stä ja BUK:ia ei luonnollisesti olisi tullut lisää.. (tai, ehkä viimeksi mainittua Ukrainasta tukena!)

Nyt sieltä tulee myös tuhansia droneja, joten tuhoamiskapasiteettia pitää nostaa huomattavasti. Tosin, mopo-droonin pudottaa kyllä Stinger/Mistral -tason ohjus ja se maksaa enää sen 100 - 200 tuhatta euroa/kpl. Tai droonin-metsästys-drooni. Tai jotain.
 
Helsingin ilmatorjunnan voitto taisi olla sekä ihme, että onni. Vihollinen pommitti peltoja ja metsiä eli voisi sanoa, että sekä ilmatorjunta, sen sijoittelu, että myös ilmasuojelu onnistuivat erinomaisesti.
Vihollinen pommitti peltoja ja merta varmaan osin pimmennyksen ja valelaiteiden vuoksi, mutta iso(mpi) rooli oli ilmatorjunnan keskitetyllä ja tutkajohdetulla tulenkäytöllä, jolla ammuttiin sulkuja viholliskoneiden eteen. Tulimyrskyyn lentämisen sijaan neuvostoliittolaiset lentäjät valitsivat pommien pudottamisen ennen kohdetta ja kääntymisen kotiin lämpimän samovaarin ääreen. Enemmän pudotuksia olisi saatu ampumalla seurantoja sulkujen sijaan, mutta Helsinkiä tämä ei olisi pelastanut. Tuuria ja ihmettä näen tässä vähän, suomalaisten aikansa huippukalustoa ja hyvin koulutettua henkilöstöä toimimassa hyvän taktiikan mukaan näen paljon. Ja myös neuvostoliittolaisten alhaista taistelutahtoa jonkun verran.
 
Vihollinen pommitti peltoja ja merta varmaan osin pimmennyksen ja valelaiteiden vuoksi, mutta iso(mpi) rooli oli ilmatorjunnan keskitetyllä ja tutkajohdetulla tulenkäytöllä, jolla ammuttiin sulkuja viholliskoneiden eteen. Tulimyrskyyn lentämisen sijaan neuvostoliittolaiset lentäjät valitsivat pommien pudottamisen ennen kohdetta ja kääntymisen kotiin lämpimän samovaarin ääreen. Enemmän pudotuksia olisi saatu ampumalla seurantoja sulkujen sijaan, mutta Helsinkiä tämä ei olisi pelastanut. Tuuria ja ihmettä näen tässä vähän, suomalaisten aikansa huippukalustoa ja hyvin koulutettua henkilöstöä toimimassa hyvän taktiikan mukaan näen paljon. Ja myös neuvostoliittolaisten alhaista taistelutahtoa jonkun verran.
Kyllä suomalaisten innovatiivisuus ratkaisi homman. Silloin lahjakkaat ja innovatiiviset yksilöt pääsivät vielä nuoressa tasavallassa toteuttamaan itseään. Esim pari hävittäjäupseeriakin, jotka laativat ihan omanlaisensa kuviot ylivoimaista vastustajaa vastaan kun muualla vanhat ratsuväkiupseerit siirsivät ratsuväkitaktiikkaa taivaalle. No, sen nyt arvaa miten siinä kävi. Samoin radiotiedustelun rakentaminen, rannikko- ja kenttätykistön ainutlaatuisen tulenjohtojärjestelyt jne... ei mitään vastaavaa useimmissa muissa maissa.

Tänä päivänä kateus ja kauna estää lahjakkaiden yksilöiden ideoiden toteuttamisen tai ainakin jos se toteutuu, on kateus valtavaa.
 
Ilmavoimien tukikohtien käyttöperiaatteet ja taistelutapa uudistettiin täydellisesti 2010-luvulla, muutoksen ideoijina, tutkijoina ja toteuttajina oli ensisijaisesti nuori polvi (ja tietysti muutama keskeinen yksilö), joka sai hyvin perustellut muutokset päosiltaan sellaisinaan läpi. Jäi sinne silloin vielä typeriä valuvikoja, joita kaikki vanhemmat sotilaat eivät nähneet tai halunneet nähdä. Seuraava päivityskierros sitten korjasi nämäkin. Tämän jälkeen kentältä tuleva innovointi on ollut muutenkin arvostettua ja toteutukselle osoitettaan resursseja. Kateutta ehkä rajoittaa myös se, että asioita tehdään yhdessä organisaationa, vaikka kaikki yleensä lähteekin yksilöstä. En siis näe kaikissa puolustushaaroissa tilannetta yhtä synkkänä kuin jäsen @Analysti, vaikka tunnistan saman ongelman esiintymisen.
 
Viimeksi muokattu:
Ilmavoimien tukikohtien käyttöperiaatteet ja taistelutapa uudistettiin täydellisesti 2010-luvulla, muutoksen ideoijina, tutkijoina ja toteuttajina oli ensisijaisesti nuori polvi (ja tietysti muutama keskeinen yksilö), joka sai hyvin perustellut muutokset päosiltaan sellaisinaan läpi. Jäi sinne silloin vielä typeriä valuvikoja, joita kaikki vanhemmat sotilaat eivät nähneet tai halunneet nähdä. Seuraava päivityskierros sitten korjasi nämäkin. Tämän jälkeen kentältä tuleva innovointi on ollut muutenkin arvostettua ja toteutukselle osoitettaan resursseja. Kateutta ehkä rajoittaa myös se, että asioita tehdään yhdessä organisaationa, vaikka kaikki yleensä lähteekin yksilöstä. En siis näe kaikissa puolustushaaroissa tilannetta yhtä synkkänä kuin jäsen @Analysti, vaikka tunnistan saman ongelman esiintymisen.
Niin, Ilmavoimat on ollut aina edelläkävijä Suomessa. Ja ehdottomasti parhaiten johdettu ja nykyään myös rahoitettu puolustushaara. Hyvä niin, koska sen merkitys kaikelle muulle sodankäynnille on ratkaisevaa.
 

– Avaamme lähiviikkoina ohjuspuolustustukikohdan Redzikowoon lähellä Puckin kaupunkia. Tämä on tukikohta, josta sovimme Yhdysvaltojen kanssa, Puolan ulkoministeri Radoslaw Sikorski kertoi Ukrinformin mukaan.

Hänen mukaansa on päästy sopimukseen, ”että ohjukset voivat ampua alas myös Puolaan kohdistuvia venäläisiä ohjuksia”.

– Vastustajamme syyttivät meitä perusprojektin tuhoamisesta, mutta se on jo olemassa ja käynnistetään pian virallisesti, Sikorski sanoi.

Heinäkuussa Washingtonissa pidetyn Naton huippukokouksen jälkeen viranomaiset vahvistivat Yhdysvaltain Redzikowossa sijaitsevan ohjuspuolustustukikohdan toimintavalmiuden. Se on osa European Phased Adaptive Approachia (EPAA), eli Yhdysvaltain panosta integroituun ilma- ja ohjuspuolustusjärjestelmään Euroopassa ja koko Naton alueella.

Naton silloinen pääsihteeri Jens Stoltenberg ilmoitti Washingtonin huippukokouksessa, että Redzikowon tukikohta on valmis tehtäväänsä.
 
Kyllä kait vahva ja onnistunut ilmatorjunta näytteli isohkoa roolia 1973 Egyptin ja Syyrian torjuessaan Yom Kippur-sodan alkupäivinä Israelin vastahyökkäystä?
Israelin elso-osaaminen ei tainnut silloin vielä olla samalla tasolla kuin myöhemmin. Muistaakseni pikavauhdilla maahan tuodut amerikkalaiset häirintäsäiliöt pelastivat todellisilta turpajuhlilta. Myöhemmin esimerkiksi Lavi-projektissa lähdettiin siitä että koneessa on integroitu huippunykyaikainen häirintäjärjestelmä, toisin kuin vaikka F-16 johon ei alkujaan laitettu minkäänlaista omasuojaa.

Mutta nykyäänhän Israel käyttää erittäin paljon standoff-aseita, eikä esimerkiksi Syyriaan tehtävissä hyökkäyksissä useinkaan tarvitse koneiden mennä Syyrian ilmatilaan. Tällöin tietenkään saattohäirintääkään ei niin paljoa tarvitse.
 
Patriot ampuu omatkin koneet alas. Miten kävi syyriassa S-400 järjestelmälle? iipot paukutti turpaan mennen tullen. Älykkäässä teknologiassa länsi on vuosikymmeniä edellä. Venäläisillä ei ole edes täyttä AESA tutkaa. Jonkinkaltain viritys hybridi.
Venäläiset ja israelilaiset eivät ammuskele Syyriassa toisiaan, heillä on siellä sovitut prosedyyrit. S-400 tuotiin Syyriaan Turkin kanssa sattuneiden 'yhteentörmäysten' jälkeen.
 
Eurooppalainen näköjään tilaa eurooppalaiselta enenevissä määrin.

Taitaa noissa ohjukset kuitenkin olla amerikkalaisia? Tai ainakin Norja tulee hankkimaan Nomadiin AIM-9X ohjukset. Hollannista en tiedä.

Toi Nomad on kiinnostava järjestelmä, tuo Weibelin tutka varsinkin vaikutti pätevältä kamppeelta kun sitä joskus ihmettelin.

 
Tsekeillä oli vastaava passiivinen järjestelmä, olikohan Vera nimeltään.
Vera on emissiovalvontajärjestelmä, eli se hakee aktiivisia säteilylähteitä (kuten radioita ja tutkia) ja koettaa paikantaa ne. Aikoinaan väitettiin että se pystyisi seuraamaan taajuushyppiviä radioita - kuten F-117:n radiota. Ei siis 'passiivitutka' sanan varsinaisessa mielessä, vaikka osin samantapaisia kyvykkyyksiä on.
 
Back
Top