kunnas kirjoitti:
RistoJ kirjoitti:
Einomies1 kirjoitti:
SU-34 yms. voivat kyllä pommittaa Glonass-aseilla tai tutkahakuisilla aseillaan pilvien yläpuolelta (10 km+) mutta hankaloittaa se toimintaa ja rajoittaa aseiden käyttöä sekä tiedustelua. NASAMS-suojatuilla alueilla +10 km lentävät ovat sitten Hornettien riistaa.
Todellakin näin. Itse asiassa NASAMS:n yli lentäminen ei ole ihan niin helppoa kuin voisi kuvitella. Su-34 kyllä pystyy varmaan lentämään yli torjuntakorkeuden ilman asekuormaa, mutta kun aseita ja polttoainesäiliöitä laitetaan alle niin maksimilentokorkeus ei olekaan enää mikään kummoinen. Esim. tässä on Super Hornetin (lentoarvoissa kohtalaisen hyvä vastine Su-34:lle) suorituskykykaavio aselastissa:
Kuten taulukosta näkee niin suht normaalissa rynnäkköaselastissa (2 polttoainesäiliötä, 4 500kg pommia ja maalinosoitussäiliö eli yhteensä jotain 5 tonnin luokkaa (maksimi reilu 8 tonnia) maksimilentokorkeus on 12000 m ja liikehtimiskyky silloin vain 1G. 2G liikehtimiskyky saavutetaan vasta alle 7500 m korkeudessa ja 3G:tä alle 4 km korkeuksissa. Nämä ovat siis suorituskyvyn maksimit tuolla aselastilla, todellisuudessa noita ei edes helpolla saavuteta. Ihan sama pätee kaikkiin koneisiin, jos Su-34:n pistetään kohtalainenkin määrä pommeja ja muita aseita niin NASAMS 2-patterin yli lentäminen alkaa olla "hivenen" riskaabelia. Koska koneen liikehtimiskyky on hyvin rajoitettu niin ohjuksenkaan ei tarvitse pystyä mihinkään 30 G kaarroksiin vaan vähäinenkin liikehtimiskyky riittää tavoittamaan maalin.
Toisaalta ilmanpaine on enään 1/6 osa merenpinnan tasosta. Lisäksi ilmanvastus pienenee toisessa potenssissa nopeuteen nähden.
Jos ohjuksen nopeus olisi puolittunut tuohon korkeuteen mennessä niin silloin ilmanvastus olisi vain 1/6*(1/(2^2))=1/24. Samoin kaartokyky on 1/24 osa siitä mitä se on merenpinnan tasolla. AIM-120C ohjuksessa on lisäksi pienennetyt siivet jotka vähentävät ilmanvastusta ja lisäksi pienentävät ohjattavuutta.
Aster-30 ohjuksessa on ohjausraketit jotka ohjaavat sitä matalissa ilmanpaineissa.
AIM-120C-mallin lyhyemmät siivekkeet eivät todellakaan pienennä ohjattavuutta koska siivekkeiden ilmanvastuksella ei suoranaisesti ole mitään tekemistä ohjattavuuden kanssa. Yleinen siivekkeen ilmanvastus tarkoittaa siivekkeiden ohjaukseen liittymätöntä vastusta (eli se vastus mitä siiveke aiheuttaa koko ajan, ohjasi se tai ei), kun taas ohjattavuuteen vaikuttaa se miten paljon vastusta siiveke kykenee aikaansaamaan ohjauksessa. Ohjausvastus taas riippuu siitä, minkä verran vastustavaa pinta-alaa siiveke kykenee tarjoamaan eli miten paljon pinta-alaa siivekkeellä on ja miten paljon se kykenee kääntymään. C-mallin kerrotaan olevan selvästi liikehtimiskykyisempi kuin A- ja B-mallien eli siivekkeiden ohjauskyvynkin täytyy silloin olla parempi. Lyhennetyt siivet on helppo tehdä jäykemmiksi, jolloin ne voivat kääntyä enemmän, jolloin ohjauspinta-alaa on itse asiassa enemmän, vaikka itse siiveke voi olla pienempi. Huomattavaa on, että esim. SA-300/400:n 48N6-ohjusten ohjaussiivekkeet ovat varsin pienet mutta luultavasti nekin ovat kohtalaisen liikehtimiskykyisiä myös korkealla.
Tuo sinun laskelmasi pitää ehkä paikkansa jos ohjaussiivekkeet kykenisivät käyttämään hyväkseen kaiken mahdollisen ilmanvastuksen ohjaamiseen eli pystyisivät kääntymään matalalla suurissa nopeuksissa maksimaalisesti. Näin ei kuitenkaan yleensä ole, vaan siivekkeiden ja ohjuksen rakenteiden kestokyky tulee vastaan paljon ennen. Esim. Crotalen VT1 ohjuksen maksimaalinen kääntökyky on n. 50G mutta 8 km päässä se pystyy vielä kääntymään 35G:n kiihtyvyydellä. Nopeus on tuolla etäisyydellä noin vähän alle puolet maksiminopeudesta eli periaatteessa tuolla laskukaavallasi sen pitäisi pystyä kääntymään vain 10-12G:n verran. Kääntäen VT1 pitäisi voida maksiminopeudessaan kääntyä kaavallasi 140-160G:n kaartoja, mutta ohjus menisi varmasti kappalaleiksi jos se sitä yrittäisi. Tuosta voi arvioida, että jos tuo 1/24 kaartokyky pitää paikkansa, niin moderni ohjus voi silti kaartaa riittävästi saadakseen kiinni korkealla lentävän hävittäjämaalin. Eivät nekään kykene lähellekään maksimaalista kaartokykyään korkealla.