Ilmatorjunta

Valmistajien tietojen mukaan Suomi saisi hankinnan myötä kykyä torjua taktisia ballistisia ohjuksia – kuten esimerkiksi Venäjän Iskandereita.
VENÄLÄISEN Buk-ilmatorjuntajärjestelmän poistuminen käytöstä jätti aukon Suomen ilmapuolustukseen. Korkealla lentävien maalien torjuntaan kykenevät tällä hetkellä vain ilmavoimien Hornet-hävittäjät.

Maavoimien ilmatorjunnan keihäänkärki on yhdysvaltalainen Nasams-järjestelmä, joka käyttää samaa Amraam-ohjusta kuin Hornetit. Nasamsin korkeaulottuvuudesta ei ole tarkkoja tietoja – se on eri lähteiden mukaan 8–15 kilometriä.

Tarjouskilpailu puolustusvoimien uudesta korkeatorjuntaohjuksesta on ollut vireillä jo jonkin aikaa. Nyt se etenee, ja Bukin jättämä voidaan vihdoin paikata. Hanke on mittaluokaltaan kallis, mutta sen hintaa ei toistaiseksi kerrota julkisuuteen.

– En voi valitettavasti summaa paljastaa. Se on yksi merkittävimmistä (hankkeista), mutta ei kuitenkaan strategisten hankkeiden kokoluokassa, sanoi puolustusministeriön erityisasiantuntija Frans Peltonen lauantaina IS:lle.

Entä kuinka korkealle uuden järjestelmän pitäisi ulottua?

–Se ei ole julkinen tieto, Peltonen sanoi.

Lue lisää: Puolustusvoimat on hankkimassa ilmatorjuntaohjusjärjestelmän Israelista

ALUSTAVIEN tarjousten perusteella jatkoon pääsi kaksi valmistajaa: Rafael Advanced Systems ja Israel Aerospace Industries (IAI). Valmistajien ilmoitusten mukaan kumpikin tarjottava järjestelmä antaa Suomelle kykyä torjua lentokoneiden lisäksi myös taktisia ballistisia ohjuksia – esimerkiksi sellaisia kuin Venäjän Iskander.

IAI tarjoaa Suomelle Barak MX -järjestelmää. Sen käyttämän LRAD ER -ohjuksen kantama vaakatasossa on valmistajan mukaan noin 70 kilometriä ja korkeusulottuvuus yli 20 kilometriä. Järjestelmä käyttää valvontaan ja maalinosoitukseen israelilaisen Eltan valmistamaa tutkaa.

Barak MX -järjestelmän ohjus hakeutuu laukaisun jälkeen itsenäisesti maaliinsa aktiivisen tutkan avulla. Yksi laukaisualusta kuljettaa mukanaan kahdeksaa ohjusta.

Järjestelmä kykenee tuhoamaan taistelulentokoneiden lisäksi muun muassa risteilyohjuksia, taktisia ballistisia ohjuksia, miehittämättömiä lentolaitteita, helikoptereita ja liitopommeja.
RAFAEL-YHTIÖ tarjoaa David’s Sling -ilmapuolustusjärjestelmää (suom. Daavidin linko), jonka se on kehittänyt yhteistyössä yhdysvaltalaisen Raytheonin kanssa. Valmistajan mukaan järjestelmän Stunner-ohjus kykenee tuhoamaan ilmamaaleja 40– 300 kilometrin kantamalla, mukaan lukien taktisia ballistisia ohjuksia.

Stunner on kaksivaiheinen ohjus, joka ohjautuu lennon loppuvaiheessa itsenäisesti maaliinsa tutkan ja elektro-optisen sensorin avulla. Yhdelle laukaisualustalla voidaan ladata 16 ohjusta.

Järjestelmän valvonta- ja maalinosoitustutkan valmistaja on Elta.
 
Valmistajien tietojen mukaan Suomi saisi hankinnan myötä kykyä torjua taktisia ballistisia ohjuksia – kuten esimerkiksi Venäjän Iskandereita.
VENÄLÄISEN Buk-ilmatorjuntajärjestelmän poistuminen käytöstä jätti aukon Suomen ilmapuolustukseen. Korkealla lentävien maalien torjuntaan kykenevät tällä hetkellä vain ilmavoimien Hornet-hävittäjät.

Maavoimien ilmatorjunnan keihäänkärki on yhdysvaltalainen Nasams-järjestelmä, joka käyttää samaa Amraam-ohjusta kuin Hornetit. Nasamsin korkeaulottuvuudesta ei ole tarkkoja tietoja – se on eri lähteiden mukaan 8–15 kilometriä.

Tarjouskilpailu puolustusvoimien uudesta korkeatorjuntaohjuksesta on ollut vireillä jo jonkin aikaa. Nyt se etenee, ja Bukin jättämä voidaan vihdoin paikata. Hanke on mittaluokaltaan kallis, mutta sen hintaa ei toistaiseksi kerrota julkisuuteen.

– En voi valitettavasti summaa paljastaa. Se on yksi merkittävimmistä (hankkeista), mutta ei kuitenkaan strategisten hankkeiden kokoluokassa, sanoi puolustusministeriön erityisasiantuntija Frans Peltonen lauantaina IS:lle.

Entä kuinka korkealle uuden järjestelmän pitäisi ulottua?

–Se ei ole julkinen tieto, Peltonen sanoi.

Lue lisää: Puolustusvoimat on hankkimassa ilmatorjuntaohjusjärjestelmän Israelista

ALUSTAVIEN tarjousten perusteella jatkoon pääsi kaksi valmistajaa: Rafael Advanced Systems ja Israel Aerospace Industries (IAI). Valmistajien ilmoitusten mukaan kumpikin tarjottava järjestelmä antaa Suomelle kykyä torjua lentokoneiden lisäksi myös taktisia ballistisia ohjuksia – esimerkiksi sellaisia kuin Venäjän Iskander.

IAI tarjoaa Suomelle Barak MX -järjestelmää. Sen käyttämän LRAD ER -ohjuksen kantama vaakatasossa on valmistajan mukaan noin 70 kilometriä ja korkeusulottuvuus yli 20 kilometriä. Järjestelmä käyttää valvontaan ja maalinosoitukseen israelilaisen Eltan valmistamaa tutkaa.

Barak MX -järjestelmän ohjus hakeutuu laukaisun jälkeen itsenäisesti maaliinsa aktiivisen tutkan avulla. Yksi laukaisualusta kuljettaa mukanaan kahdeksaa ohjusta.

Järjestelmä kykenee tuhoamaan taistelulentokoneiden lisäksi muun muassa risteilyohjuksia, taktisia ballistisia ohjuksia, miehittämättömiä lentolaitteita, helikoptereita ja liitopommeja.
RAFAEL-YHTIÖ tarjoaa David’s Sling -ilmapuolustusjärjestelmää (suom. Daavidin linko), jonka se on kehittänyt yhteistyössä yhdysvaltalaisen Raytheonin kanssa. Valmistajan mukaan järjestelmän Stunner-ohjus kykenee tuhoamaan ilmamaaleja 40– 300 kilometrin kantamalla, mukaan lukien taktisia ballistisia ohjuksia.

Stunner on kaksivaiheinen ohjus, joka ohjautuu lennon loppuvaiheessa itsenäisesti maaliinsa tutkan ja elektro-optisen sensorin avulla. Yhdelle laukaisualustalla voidaan ladata 16 ohjusta.

Järjestelmän valvonta- ja maalinosoitustutkan valmistaja on Elta.
Ilta-Sanomat 5.3.22

 
Valmistajien tietojen mukaan Suomi saisi hankinnan myötä kykyä torjua taktisia ballistisia ohjuksia – kuten esimerkiksi Venäjän Iskandereita.
VENÄLÄISEN Buk-ilmatorjuntajärjestelmän poistuminen käytöstä jätti aukon Suomen ilmapuolustukseen. Korkealla lentävien maalien torjuntaan kykenevät tällä hetkellä vain ilmavoimien Hornet-hävittäjät.

Maavoimien ilmatorjunnan keihäänkärki on yhdysvaltalainen Nasams-järjestelmä, joka käyttää samaa Amraam-ohjusta kuin Hornetit. Nasamsin korkeaulottuvuudesta ei ole tarkkoja tietoja – se on eri lähteiden mukaan 8–15 kilometriä.

Tarjouskilpailu puolustusvoimien uudesta korkeatorjuntaohjuksesta on ollut vireillä jo jonkin aikaa. Nyt se etenee, ja Bukin jättämä voidaan vihdoin paikata. Hanke on mittaluokaltaan kallis, mutta sen hintaa ei toistaiseksi kerrota julkisuuteen.

– En voi valitettavasti summaa paljastaa. Se on yksi merkittävimmistä (hankkeista), mutta ei kuitenkaan strategisten hankkeiden kokoluokassa, sanoi puolustusministeriön erityisasiantuntija Frans Peltonen lauantaina IS:lle.

Entä kuinka korkealle uuden järjestelmän pitäisi ulottua?

–Se ei ole julkinen tieto, Peltonen sanoi.

Lue lisää: Puolustusvoimat on hankkimassa ilmatorjuntaohjusjärjestelmän Israelista

ALUSTAVIEN tarjousten perusteella jatkoon pääsi kaksi valmistajaa: Rafael Advanced Systems ja Israel Aerospace Industries (IAI). Valmistajien ilmoitusten mukaan kumpikin tarjottava järjestelmä antaa Suomelle kykyä torjua lentokoneiden lisäksi myös taktisia ballistisia ohjuksia – esimerkiksi sellaisia kuin Venäjän Iskander.

IAI tarjoaa Suomelle Barak MX -järjestelmää. Sen käyttämän LRAD ER -ohjuksen kantama vaakatasossa on valmistajan mukaan noin 70 kilometriä ja korkeusulottuvuus yli 20 kilometriä. Järjestelmä käyttää valvontaan ja maalinosoitukseen israelilaisen Eltan valmistamaa tutkaa.

Barak MX -järjestelmän ohjus hakeutuu laukaisun jälkeen itsenäisesti maaliinsa aktiivisen tutkan avulla. Yksi laukaisualusta kuljettaa mukanaan kahdeksaa ohjusta.

Järjestelmä kykenee tuhoamaan taistelulentokoneiden lisäksi muun muassa risteilyohjuksia, taktisia ballistisia ohjuksia, miehittämättömiä lentolaitteita, helikoptereita ja liitopommeja.
RAFAEL-YHTIÖ tarjoaa David’s Sling -ilmapuolustusjärjestelmää (suom. Daavidin linko), jonka se on kehittänyt yhteistyössä yhdysvaltalaisen Raytheonin kanssa. Valmistajan mukaan järjestelmän Stunner-ohjus kykenee tuhoamaan ilmamaaleja 40– 300 kilometrin kantamalla, mukaan lukien taktisia ballistisia ohjuksia.

Stunner on kaksivaiheinen ohjus, joka ohjautuu lennon loppuvaiheessa itsenäisesti maaliinsa tutkan ja elektro-optisen sensorin avulla. Yhdelle laukaisualustalla voidaan ladata 16 ohjusta.

Järjestelmän valvonta- ja maalinosoitustutkan valmistaja on Elta.
Huom juttu sisältää asiavirheitä, esim LRAD kantama on 150km luokkaa boosterin kanssa(ER), suomelle olis tuo tarjolla. Pystyulottuvuus 30km. Stunner taas on kykenevä torjumaan 40-300 km etäisyydeltä ammuttuja ballistisia ohjuksia ja pitkän kantaman raketteja.
 
Video jostain Viron natoharjoitukesta viime kesältä. Ilmatorjuntaketjuun koska lopussa hurjaa sergei-tykitystä - myös kuorkkin lavalta. Hajonta niin suurta, että Apacheakin varmasti pelottaa. :uzi:

 
Video jostain Viron natoharjoitukesta viime kesältä. Ilmatorjuntaketjuun koska lopussa hurjaa sergei-tykitystä - myös kuorkkin lavalta. Hajonta niin suurta, että Apacheakin varmasti pelottaa. :uzi:
Eikös Sergeissäkin ole hajontaa ihan tarkoituksella tehtynä.
Lentäviä lintujakin ammutaan yleensä haulikolla eikä kiväärillä.
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Eikös Sergeissäkin ole hajontaa ihan tarkoituksella tehtynä.
Lentäviä lintujakin ammutaan yleensä haulikolla eikä kiväärillä.
Lähinnä kiinnitti huomion kun kuorma-auton lavalta roiskittaessa rekyyli kallistaa alustaa sen verran, että vaikuttanee hajontaan ehkä hieman negatiivisesti. Maahan istutettuna näyttää vakaammalta.
 

LISÄÄ KUVIA SODASTA​

21.03.2022

Kirjoittaja Jukka Janhunen
Tämä on Kuvia Ukrainan sodasta -artikkelisarjan kolmas osa. Teemana on nyt sotilasilmailu ja erilaiset ilma-alukset asevaikutuksen alaisuudessa. Tärkeää tietoa on etenkin uudemman kaluston selviytymiskyky, joka kiinnostaa suuresti myös länsimaisia tiedustelutahoja

 
Noiden esimerkkien perusteella on varmasti Saab RBS-70 Bolidessa päädytty ontelo-sirpaletaistelukärkeen.
 
Noiden esimerkkien perusteella on varmasti Saab RBS-70 Bolidessa päädytty ontelo-sirpaletaistelukärkeen.

Olisi kiintoisaa nähdä dataa siitä, mikä todennäköisyys kopterilla on pudota, vaikka taistelukärki ei sisältäisikään onteloa. Onko paljonkin MANPAD:n osumasta selvinneitä helikoptereita? Toki uudemmasta kalustosta on vähemmän kokemusta, mutta kai esim. Apachea on ammuttu vähän kaikenlaisella maailman sotatantereilla?

Toki jos pelkällä taistelukärjen designilla voidaan kasvattaa tuhoamistodennäköisyyttä esim. 70 prosentista 90 prosenttiin, niin se on isommassa sodassa jo aika merkittävä juttu.
 

LISÄÄ KUVIA SODASTA​

21.03.2022

Kirjoittaja Jukka Janhunen
Tämä on Kuvia Ukrainan sodasta -artikkelisarjan kolmas osa. Teemana on nyt sotilasilmailu ja erilaiset ilma-alukset asevaikutuksen alaisuudessa. Tärkeää tietoa on etenkin uudemman kaluston selviytymiskyky, joka kiinnostaa suuresti myös länsimaisia tiedustelutahoja

Mitenhän tuo "18 kertaa ammuttu ohjuksilla tai it:llä" on laskettu: todennäköisesti sitä ei sentään ammuttu kovin monesti ohjuksella. Varoitin, tai toinen miehistönjäsen lienee varoittanut joka kerta kun lähistöllä on todettu it-ohjuslaukaisu?
Lukemani mukaan uudempien kopterien ammunnanhallinta tukee tuota rakettien 'roikkoammuntaa'. Aikaisemmissa sitä tehtiin silmäpelillä ja sekuntikellolla.

Useimmat kopterit ei lennä kovin hyvin yhdellä moottorilla: ennemmin miehistö tulee rotaatiolla hallitusti tonttiin siinä tapauksessa. Kopterin myöhempi kohtalo riippuu sitten ympäröivän taistelukentän tapahtumista. Anekdoottien perusteella kopterin selviäminen MANPADS-osumasta ei ole yleistä, niin paljon niissä on helposti särkyvää ja suojaamatonta voimansiirtoa.
 
Javelin uusin ampumalaite mahdollistaa myös Stingereiden ampumisen...sitä voidaan tietenkin käyttää myös ympäristön tarkkailuun ja käsittääkseni jopa tulenjohtoonkin. Olisiko ideaa Suomeen? Yksi laite olisi helppo opettaa eri sakeille ja samat tyypit voisivat vaikka hoitaa sekä pst- että myös it-ohjusten räiskimisen hätätapauksessa. (Eurospiket vaikka hätäapuna Ukrainaan nyt)
 
Javelin uusin ampumalaite mahdollistaa myös Stingereiden ampumisen...sitä voidaan tietenkin käyttää myös ympäristön tarkkailuun ja käsittääkseni jopa tulenjohtoonkin. Olisiko ideaa Suomeen? Yksi laite olisi helppo opettaa eri sakeille ja samat tyypit voisivat vaikka hoitaa sekä pst- että myös it-ohjusten räiskimisen hätätapauksessa. (Eurospiket vaikka hätäapuna Ukrainaan nyt)
Eurospike on vain parempi, kuin javelin tankkimaaleja vastaan.
 
Javelin uusin ampumalaite mahdollistaa myös Stingereiden ampumisen...sitä voidaan tietenkin käyttää myös ympäristön tarkkailuun ja käsittääkseni jopa tulenjohtoonkin. Olisiko ideaa Suomeen? Yksi laite olisi helppo opettaa eri sakeille ja samat tyypit voisivat vaikka hoitaa sekä pst- että myös it-ohjusten räiskimisen hätätapauksessa. (Eurospiket vaikka hätäapuna Ukrainaan nyt)

USA voi toimittaa Javelineja, jos Ukraina kokee tarvitsevansa lisää PST-aseita. Sitä paitsi iipot vastustivat ainakin vielä jonkin aikaa sitten Spike-toimituksia Ukrainaan.

Mutta mielenkiintoinen tuo ajatus kieltämättä on, että samalla järjestelmällä vaikutettaisiin sekä ilmaan että pintaan. Ei tosin aivan tuore, sillä jo muinainen ADATS taidettiin suunnitella sellaiseksi.

Lähinnä herää kysymys organisaatiosta, johtosuhteista, varustuksesta (TASP) ja koulutuksesta. Ehditäänkö kouluttaa joukko sekä päteväksi panssarintorjuntaan että ilmatorjuntaan? Onko se pataljoonankomentajan vaiko ilmatorjunnan johdossa? Pystyykö porukka raijaamaan mukana ilmatorjunnan vaatimaa viestivarustusta ym.?

Mutta kyllähän se ajatus kutkuttaa, että PST-porukalla olisi esim. yksittäinen Stinger jokaista Javelin-laukaisinta kohden siltä varalta, että tulee mahdollisuus tai tarve torjua ilmamaali.
 
Ja millä perusteella?

Ja edellisen lisäksi Spike soveltuu paremmin varusmieskoulutettavaksi. Tämä siis todettiin hankintavaiheessa, kun Javelin ja Spike kilpailivat keskenään.

Mutta mitä tulee itse ideaan hankkia Javelineja koulutuskäyttöön, niin en pitäisi sitä huonona ideana. Muutamia yksiköitä jemmaan ja aletaan kouluttaa noita osalle PST miehiä, joille ei riitä Spikejä (siis esim. vanhenevaa reserviä) tai sitten muille aseille koulutetut. Koulutus annettaisiin siis vapaaehtoisissa kertausharjoituksissa periaatteella, että "jos saadaan apua sodan aikana." Tämä siis periaatteella, että poliitikko saa sanoa, että "kiitos kovasti tuestanne ja nyt kun kysyit, niin uskoakseni kykenisimme ottamaan kyseisen järjestelmän käyttöön vaikka nyt heti, koska meillä on pieni määrä reserviläisiä koulutettu kyseiselle järjestelmälle."

Mutta toisaalta, mahtaako sen Javelinin koulutus olla niin vaikea ilman tälläistä järjestelyä?
 
Mitenhän tuo "18 kertaa ammuttu ohjuksilla tai it:llä" on laskettu: todennäköisesti sitä ei sentään ammuttu kovin monesti ohjuksella. Varoitin, tai toinen miehistönjäsen lienee varoittanut joka kerta kun lähistöllä on todettu it-ohjuslaukaisu?
Lukemani mukaan uudempien kopterien ammunnanhallinta tukee tuota rakettien 'roikkoammuntaa'. Aikaisemmissa sitä tehtiin silmäpelillä ja sekuntikellolla.

Useimmat kopterit ei lennä kovin hyvin yhdellä moottorilla: ennemmin miehistö tulee rotaatiolla hallitusti tonttiin siinä tapauksessa. Kopterin myöhempi kohtalo riippuu sitten ympäröivän taistelukentän tapahtumista. Anekdoottien perusteella kopterin selviäminen MANPADS-osumasta ei ole yleistä, niin paljon niissä on helposti särkyvää ja suojaamatonta voimansiirtoa.
Tunnetusti venäläiset ovat rehellisiä kaikessa mitä sanovat. Totta joka sana!
 
Back
Top