Ilmavoimien maantietukikohdan perustaminen

Useamman kilometrin kokoiselle alueelle saa helposti piilotettua paljon tavaraa ja mahutettua hyvän läjän kalustoa
Toki mutta ei kaikkea voi hajauttaa kuitenkaan kilomtrien päähän jos hävittäjiä pitäisi tukea aktiivisesti. Ainoastaan maa-ja ilmasuojaus toimii näin hyvin.

Itse perustaisin tilapäistukikohdan kevyenä ja nopeana siirtymään eikä pumppuun kuuluisi missään nimessä enempää joukkoja kuin olen esittänyt skenaariossa. Muutoin joukko ei pysty muuttamaan sijantiaan tuntien viiveellä vaan pikemminkin päivien aikana. Suuremman, pataljoonatason tukijoukon huolto vie liikaa resursseja ja vaatii varastointia joka taas vaatii etukäteisvalmisteluja.

Kun liikutaan paljon ja tukeudutaan mahdollisimman vähän alueelle, voidaan parhaiten väistää vihollisen tiedustelua ja toimintaa. Ei se naapurikaan pääse vakoojillaan heti paikalla perille jokaisen sotaväen joukon tarkoitusperistä kun sitä porukkaa liikkuu paljon eri puolilla suomea.

Itse pidän KISS-periaatteesta eli Keep It Simple Stupid ;). Liian vaikeat jutut tuppaa epäonnistumaan oikeassa tilanteessa. Harjoitella aina voi ja siinä helposti päätyy itsepetoksen tielle ja alkaa kuvittelemaan liian hienoja juttuja.

Esimerkiksi kerran itse maakuntakomppanian harjoitusta tarkkailleena (siviilipuolen roolissa) niin kyllähän tuo vähän ruotsalaistyyliin selkääntaputteluksi meni vaikka hommat meni aikalailla reisille minusta.
Eri juttu sitten on jos porukan vertailua tehdään kans.väliseen tasoon kuten Hornettien kansainvälisen yksikön huoltoporukka joka käy lävitse evaluoinnin NATO-standardin mukaan.
 
Ei ole mitään varatukikohtia tai varakenttiä on vain tukikohtia. Tukikohta on tukikohta vasta kun sinne on joukot ja kalusto sijoitettu ja näin ollen mikä tahansa lentopaikka voi olla tukikohta.

On varmaankin selvää että yksikkäisellä kiitotiellä varustettu maantienpätkällä toimiva tukikohta ei ulotu niin laajalle kuin jo rauhan aikana käytössä olevalla lentoasemalla toimiva tukikohta, jota on sitten valmiudenkohottamisvaiheessa vähän "paranneltu".

Mutta vastuualue menee varmaankin samaan tapaan kuin vaikka sen PAIKP Vartiokomppanian. Joukko toimii käskettyjen rajojen sisällä, mutta ei välttämättä ole ulottunut jokaiselle m2, vaan tehtävän vaatimalla tavalla. Rajan toisella puolella saattaa sitten olla toinen komppania.
 
Olisiko noin valtava alue? 15x15=225 m2! Onko tuossa järkeä ja mitä järkeä? Onko tarkoitus yrittää suojata aluetta olkapääohjusten laukaisulta?

Kyllä tuohon alueeseen saa porukkaa hassattua mutta touhu alkaa minusta kääntyä itseään vastaan jos tilapäistukikohtien pyörittämiseen sidotaan sadoittain tai jopa 1000 miestä. Miettikää nyt tällaisen porukan näkyvyyttä jo kauempaa ilmasta saati muonitustarvetta ja majoitusta! On eri asia toimia valmistellussa tukikohdassa, kalliosuojassa jonka ulkopuolella vahtia pitää kerrostettu ilmatorjunta.

Tässä tuleekin sitten se olennainen kysymys: onko tarkoitus ylipäätään pysyä mahdollisimman huomaamattomana vihollisen ilma/maatiedustelulta vai eristää alue lähes 100% isolla joukolla ja yrittää kestää vaan mahdolliset ilmaiskut?

Isommalla alueella VOI olla jopa kolme sopivaa kiitorataa? Poikittaistiestöä? Soveltuvaa rakennuskantaa? Mahdollisuus rakentaa harhautus viereen?

Epäilen, että Ilmavoimien kirjoitukset ovat suuntaa hyvin antavia eli vauhtia ja sujuvuutta rulettiin, harhautuksia ja vipinää.
 
Mini-UAV:n käyttö lentotukikohdan valvonnassa
Tämäpä oli mielenkiintoinen ja käsitteli aihetta laajemmin kuin otsikon perusteella oletin. Ei sillä, että sisällössä mitään uutta tietäjille olisi.
 
Toki mutta ei kaikkea voi hajauttaa kuitenkaan kilomtrien päähän jos hävittäjiä pitäisi tukea aktiivisesti. Ainoastaan maa-ja ilmasuojaus toimii näin hyvin.

Itse perustaisin tilapäistukikohdan kevyenä ja nopeana siirtymään eikä pumppuun kuuluisi missään nimessä enempää joukkoja kuin olen esittänyt skenaariossa. Muutoin joukko ei pysty muuttamaan sijantiaan tuntien viiveellä vaan pikemminkin päivien aikana. Suuremman, pataljoonatason tukijoukon huolto vie liikaa resursseja ja vaatii varastointia joka taas vaatii etukäteisvalmisteluja.

Kun liikutaan paljon ja tukeudutaan mahdollisimman vähän alueelle, voidaan parhaiten väistää vihollisen tiedustelua ja toimintaa. Ei se naapurikaan pääse vakoojillaan heti paikalla perille jokaisen sotaväen joukon tarkoitusperistä kun sitä porukkaa liikkuu paljon eri puolilla suomea.

Itse pidän KISS-periaatteesta eli Keep It Simple Stupid ;). Liian vaikeat jutut tuppaa epäonnistumaan oikeassa tilanteessa. Harjoitella aina voi ja siinä helposti päätyy itsepetoksen tielle ja alkaa kuvittelemaan liian hienoja juttuja.

Esimerkiksi kerran itse maakuntakomppanian harjoitusta tarkkailleena (siviilipuolen roolissa) niin kyllähän tuo vähän ruotsalaistyyliin selkääntaputteluksi meni vaikka hommat meni aikalailla reisille minusta.
Eri juttu sitten on jos porukan vertailua tehdään kans.väliseen tasoon kuten Hornettien kansainvälisen yksikön huoltoporukka joka käy lävitse evaluoinnin NATO-standardin mukaan.

Baikal vastasikin jo tuolla hyvin.

Sillä todella isolla alueella voi olla useampia "kiitotien pätkiä", useita sopivia sirpalesuojia, useampia hyviä paikkoja pitää hornetit tarvittaessa maassa jne.. Jolloin tuollaisella 15km*15km alueen sisällä voidaan sitten jo siirrellä komppanioita sinne sun tänne alueen sisällä.

Samoin alueen suojaaminen voidaan hoitaa sitten useammalla eri tasalla. Ulkokehät suojaamisessa pysyvät kokoajan samana, mutta alueen sisällä sitten painopisteet muuttuvat. Ja voidaan suorittaa aktiivista toimintaa jolla vastustajan erikoisjoukot tuntevat olonsa epämieluisiksi.
 
Baikal vastasikin jo tuolla hyvin.

Sillä todella isolla alueella voi olla useampia "kiitotien pätkiä", useita sopivia sirpalesuojia, useampia hyviä paikkoja pitää hornetit tarvittaessa maassa jne.. Jolloin tuollaisella 15km*15km alueen sisällä voidaan sitten jo siirrellä komppanioita sinne sun tänne alueen sisällä.

Samoin alueen suojaaminen voidaan hoitaa sitten useammalla eri tasalla. Ulkokehät suojaamisessa pysyvät kokoajan samana, mutta alueen sisällä sitten painopisteet muuttuvat. Ja voidaan suorittaa aktiivista toimintaa jolla vastustajan erikoisjoukot tuntevat olonsa epämieluisiksi.

Niin mutta jos homman hoitavat lennokit, lentokoneet ja signaali tiedustelu?
Ja me keskitymme aina vain pieniin vihreisiin miehiin.

Ja eikö samalla alueella pysyminen ole muutenkin kohtuuton riski?
 
Niin mutta jos homman hoitavat lennokit, lentokoneet ja signaali tiedustelu?
Ja me keskitymme aina vain pieniin vihreisiin miehiin.

Ja eikö samalla alueella pysyminen ole muutenkin kohtuuton riski?

Millä aseella tuhoaisit 15km*15km alueelta Hornetit?
 
Kyllä siihen tarvitaan karttaruutupommeillakin mattopommitus. Vaihtoehdottomuus ja umpiperä ei kuulosta koskaan fantastiselta.

Itse ainakin näen amatöörinä uskon että tuollainen iso alue jonka sisälle voidaan hajauttaa paljon kallista materiaalia on viksumpi kuin se että vaihtoehtona on 30 kpl start up lentotukikohtia heikolla miehityksellä.
 
Iskander-lautallahan noita lentotukikohtia on foorumilla perinteisesti annihiloitu. Tuhansien Iskander-ohjusten yhteislaukaus ja puikkoa putoaa viiden tai kymmenen metrin ruutuun koko tukikohta-alueelle samanaikaisesti.
 
Kun pojjaat otitte esille nuo lennokit, niin kannattaa nyt sitten miettiä toisinkin päin, että mitäs jos vihollinen lentää itse jostakin lähistöltä käsin??? Tai entä jos vihollisen erikoisjoukoilla on mukana muutama olkapääohjus?

Omaakin ilmatorjuntaa onneksi on, ja sillä voidaan vaikuttaa jonkin verran vihollisen tiedustelulennokkeihin. Mutta onhan se kiusallista, jos ajatellaan näitä GRU:n omistukseen siirtyneitä rappiotiloja. Mitäs, jos niillä on kullakin varastoituna muutama sata kappaletta esim. @peelo n mainitsemia DJI Phantomeita? Älkääkä sanoko, että ei voi olla. Rahasta ei ainakaan jää kiinni, kun hinta on sen tonnin-kaksi siinä missä sotilaskäyttöön tarkoitettu mini-UAV maksaa helposti 100 000 euroa.

Noita on myös kätevä hankkia: sen kun tulee Jätkäsaareen Pietarista laivalla, käy Verkkokauppa.comissa vinguttamassa valtion Visaa ja sitten suuntaa Avian vuokravolkkarilla kohti lähintä maantietukikohtaa. :D
 
Millä aseella tuhoaisit 15km*15km alueelta Hornetit?
Ensin sirotemiinoitteet kiitoradoille sekä tärkeimmille teille ja tutkahakeutuvia, seuraavaksi toisessa aallossa maaleja etsiviä rynnäkkökoneita?
Siis jos ydinaseet ja kemialliset aseet eivät ole pelissä.
 
Ensin sirotemiinoitteet kiitoradoille sekä tärkeimmille teille ja tutkahakeutuvia, seuraavaksi toisessa aallossa maaleja etsiviä rynnäkkökoneita?
Siis jos ydinaseet ja kemialliset aseet eivät ole pelissä.

Näinpä, tämä on varsin tehokas ja mahdollinen toimintatapa. Tosin ilmatorjunnan lamauttaminen/tuhoaminen tuskin on viholliselle aivan helppoa nykyisellään, vaan vaatinee resursseja ja tuottanee jonkin verran tappioita. Tutkasäteilyyn hakeutuvat ohjukset (pl. lähinnä AARGM) ovat tunnetusti kovin epätarkkoja tutkan sammuttua, eikä venäläisillä ole mitään F-35/SDB-komboa, jolla voitaisiin hyökätä tehokkaasti mitä hyvänsä ilmatorjuntaohjusjärjestelmää vastaan. Mutta kun riittävän röyhkeästi hyökätään, onnistuu ilmatorjunnan lamauttaminen/tuhoaminen vähän heikommillakin välineillä, suuremmilla tappioilla toki.
 
Näinpä, tämä on varsin tehokas ja mahdollinen toimintatapa. Tosin ilmatorjunnan lamauttaminen/tuhoaminen tuskin on viholliselle aivan helppoa nykyisellään, vaan vaatinee resursseja ja tuottanee jonkin verran tappioita. Tutkasäteilyyn hakeutuvat ohjukset (pl. lähinnä AARGM) ovat tunnetusti kovin epätarkkoja tutkan sammuttua, eikä venäläisillä ole mitään F-35/SDB-komboa, jolla voitaisiin hyökätä tehokkaasti mitä hyvänsä ilmatorjuntaohjusjärjestelmää vastaan. Mutta kun riittävän röyhkeästi hyökätään, onnistuu ilmatorjunnan lamauttaminen/tuhoaminen vähän heikommillakin välineillä, suuremmilla tappioilla toki.

Mutta tuollainen hyökkäys voitaisiin kohdistaa ainoastaan yhtä kohdetta vastaan kerrallaan ja jos tappioita tulee, niin toista kohdetta tuskin yritetään. Lisäksi koska noita tukikohtia on useita, niin tehtävässä on huomioitava myös hävittäjä torjunta muista tukikohdista, mikä oletettavasti lisää tappioita. Joten kannattaako tuo edes silloin, kun on mahdollisuudet tuhota kaikki koneet kohteessa?
 
Millä aseella tuhoaisit 15km*15km alueelta Hornetit?


Jos kohde on/liikkuu 15km*15km, on sen paikantaminen paljon helpompaa kuin jos siitä ei olisi mitään tietoa.
Tiedustelu voidaan keskittää tiettyyn paikkaan. Ensimmäinen suoja joukoille on ettei niiden paikkaa (toimita aluetta) tiedetä.

Nyt kun nuo sinun joukot pyörivät samassa paikassa, niin.
Kartoitetaan mahdolliset laskeutumis/nousu paikat.
Etsitään näistä sopivat seisota alueet, rullaustiet varastot alueet, jne.
Näistä paikoista luodaan valmis maali lista.
Tutkitaan parhaat lähestymisreitit alueelle, ilma iskua varten, jne.
Tulen käyttö voidaan valmistella.

Parhaassa/pahimmassa tapauksessa…..


No tätä on näämä turha jatkaa

Kyllä siihen tarvitaan karttaruutupommeillakin mattopommitus. Vaihtoehdottomuus ja umpiperä ei kuulosta koskaan fantastiselta.
 
ov: tuossa sinun mallissasi tukikohta jää kökkimään ties miten pitkäksi aikaa paikoilleen. Melkoinen revohka on sentään etsiä maalialue, varmistaa se ja puhaltaa asevaikutusta.

Alueen varmistaminen ei taatusti onnistu siten, että valitun maantienpätkän ympärille sijoitetaan ukkoja istumaan kannon nokkiin ja nuotio siihen keskelle. Millainen kehä tarvitaan? 200 metriä vai mieluummin 10 kilsaa? Eikä se ukkojen paljous kesää tee, jos alue on ahdas ja sen tärkein pointti on parin kilsan suora. En tunne esim. venäläisten kykyä seurata ilmaliikennettä, mutta lähtisin varovaisesti siitä, että laskeutunut hävittäjäpari panee kellon tikittämään saman tien. Eli aikaa ei ole lotvehtia suonlaidassa niiden värkkien kanssa pätkääkään, koneet on saatava liikkeelle tai suojaan ja muu reteli starttaa kumipyörillä myös samoin tein seuraavaan etappiin.

Avainkysymys lienee se, pystyykö vihollinen seuraamaan ilmaliikennettä ja miten tarkoin? Jos se pystyy hyvin eksaktiin seuraamiseen, niin aikaa lutvehtimiseen ei todellakaan ole. On oltava mahdollisuus harhauttaa ja luoda "vääriä vaikuteltelmia" toiminnasta, muutoin kyllä piru perii tässä leikissä.

En aihetta tunne, enkä tiedä pätkääkään asiasta, pohdin lähinnä sitä, miten tarkoin ilmaliikennettä voidaan seurata vihollisen toimesta. Mielestäni se määrittää pitkälle toimintamahdollisuudet ja - tavat.
 
Ensin sirotemiinoitteet kiitoradoille sekä tärkeimmille teille ja tutkahakeutuvia, seuraavaksi toisessa aallossa maaleja etsiviä rynnäkkökoneita?
Siis jos ydinaseet ja kemialliset aseet eivät ole pelissä.

Myönnän olin vähän provoava, onhan niitä keinoja.

Mutta kuinkas monta sirotemiinaa tarvitaan tuon kokoisen alueen lamauttamiseen.?
 
ov: tuossa sinun mallissasi tukikohta jää kökkimään ties miten pitkäksi aikaa paikoilleen. Melkoinen revohka on sentään etsiä maalialue, varmistaa se ja puhaltaa asevaikutusta.

Alueen varmistaminen ei taatusti onnistu siten, että valitun maantienpätkän ympärille sijoitetaan ukkoja istumaan kannon nokkiin ja nuotio siihen keskelle. Millainen kehä tarvitaan? 200 metriä vai mieluummin 10 kilsaa? Eikä se ukkojen paljous kesää tee, jos alue on ahdas ja sen tärkein pointti on parin kilsan suora. En tunne esim. venäläisten kykyä seurata ilmaliikennettä, mutta lähtisin varovaisesti siitä, että laskeutunut hävittäjäpari panee kellon tikittämään saman tien. Eli aikaa ei ole lotvehtia suonlaidassa niiden värkkien kanssa pätkääkään, koneet on saatava liikkeelle tai suojaan ja muu reteli starttaa kumipyörillä myös samoin tein seuraavaan etappiin.

Avainkysymys lienee se, pystyykö vihollinen seuraamaan ilmaliikennettä ja miten tarkoin? Jos se pystyy hyvin eksaktiin seuraamiseen, niin aikaa lutvehtimiseen ei todellakaan ole. On oltava mahdollisuus harhauttaa ja luoda "vääriä vaikuteltelmia" toiminnasta, muutoin kyllä piru perii tässä leikissä.

En aihetta tunne, enkä tiedä pätkääkään asiasta, pohdin lähinnä sitä, miten tarkoin ilmaliikennettä voidaan seurata vihollisen toimesta. Mielestäni se määrittää pitkälle toimintamahdollisuudet ja - tavat.

Ja se että kun maahan tullut hornet rullataan laskeutumisensa jälkeen aika äkkiä sen 500- 1000m eri kohtaan jossa se saa tarvitsemansa täydennykset. Ja tankkauspaikallekkin ajaa jostain muualta polttoaineautot jne.

Näinhän tämä arvalla heitettynä menee.
 
Jos kohde on/liikkuu 15km*15km, on sen paikantaminen paljon helpompaa kuin jos siitä ei olisi mitään tietoa.
Tiedustelu voidaan keskittää tiettyyn paikkaan. Ensimmäinen suoja joukoille on ettei niiden paikkaa (toimita aluetta) tiedetä.

Nyt kun nuo sinun joukot pyörivät samassa paikassa, niin.
Kartoitetaan mahdolliset laskeutumis/nousu paikat.
Etsitään näistä sopivat seisota alueet, rullaustiet varastot alueet, jne.
Näistä paikoista luodaan valmis maali lista.
Tutkitaan parhaat lähestymisreitit alueelle, ilma iskua varten, jne.
Tulen käyttö voidaan valmistella.

Parhaassa/pahimmassa tapauksessa…..


No tätä on näämä turha jatkaa

Wikipedia listaa 20 kpl. varalaskupaikkoja Suomessa. Kuinka monta erään suurvallan nukkuvaa kaveria tms. tarvitaan että ne pääsevät noiden alueiden lähelle ilmoittamaan että toimintaa on tai sitä ei ole?

Tai helpompaa laittaa ne sateliittiseurantaan?
 
Mutta tuollainen hyökkäys voitaisiin kohdistaa ainoastaan yhtä kohdetta vastaan kerrallaan ja jos tappioita tulee, niin toista kohdetta tuskin yritetään. Lisäksi koska noita tukikohtia on useita, niin tehtävässä on huomioitava myös hävittäjä torjunta muista tukikohdista, mikä oletettavasti lisää tappioita. Joten kannattaako tuo edes silloin, kun on mahdollisuudet tuhota kaikki koneet kohteessa?

Miksi ei pystyttäisi hyökkäämään kerrallaan useampia kohteita vastaan? Venäläisillä on käytössään lähtökohtaisesti kaikkea enemmän kuin yksi. Tappioita tulee varmasti sodassa, camoon, jos ensimmäisen parin koneen menetys alkaa tuntumaan liikaa, niin ei ehkä olisi kannattanut lähteä leikkiin...

Jo pitkän aikaa sitten oli ideana, että pommikoneet lentävät useita reittejä samanlaisella aikataululla siten, että puolustaja ei pysty repeämään joka paikkaan torjumaan niitä. Nykyäänkin sama on ihan mahdollista, jopa todennäköistä.

Katsotaanpa kuitenkin hieman numeroita:

Venäläisillä on tavoitteena 10 Iskander-ohjusprikaatia, joista tällä hetkellä on varustettu runsas 7 (asevoimille on toimitettu 88 laukaisinta, ohjusten määrä tuntematon, mutta kaiken järjen mukaan moninkertainen, jopa monikymmenkertainen). Jokaiseen prikaatiin kuuluu 12 laukaisuajoneuvoa. Tuntematonta on se, kauanko uuden ohjuksen lataaminen laukaisuajoneuvoon kestää. ATACMS on varsin nopea ladata MLRS:n kehtoon, aikaa menee vain minuutteja. Oletetaan konservatiivisesti, että uuden Iskander-ohjuksen lataaminen kestää puoli tuntia, koska kyseessä on itämainen teknologia. Oletetaan myös, että venäläiset keskittävät meidän rintamalle 3 ohjusprikaatia, eli 36 laukaisulavettia. Venäjä pystyy siis ampumaan 36 ballistisen ohjuksen kertalaukauksen. Lisäksi on mahdollista käyttää tuntematonta määrää Pohjoisen laivaston ampumia risteilyohjuksia. Lähdetään konservatiivisesta olettamuksesta, että niitä voidaan laukaista kerrallaan 12, yhden Iskander-prikaatin verran. Kaiken kaikkiaan kaukovaikutusaseita voidaan siten laukaista kerralla 48.

No entäs ilmavoimat? Oletetaan, että Venäjällä on rintamalla 250 konetta viiteen eri tukikohtaan jaettuna. Koneista käytettävissä on 80%, loput ovat huollossa. Taisteluvalmiita koneita on siis 200. Näistä koneista 40, kaksi parvea per tukikohta, on osoitettu tukikohtien puolustamiseksi. Suomen vastaiseen hyökkäystoimintaan on siis käytettävissä 160 konetta.

Hyökkäysoperaatiossa yhtä lentotukikohtaa vastaan voidaan ajatella käytettävän kaukovaikutusaseita esimerkiksi 6 ohjusta. Lisäksi voidaan ajatella, että yhtä tukikohtaa vastaan hyökätään yhteensä 20 koneella: 2 parvea on ilmataisteluvarustuksessa, 1 parvi on SEAD-varustuksessa ja 2 parvea on rynnäkkövarustuksessa. Näillä esimerkinomaisilla luvuilla päädytään siihen tulokseen, että Venäjä voi hyökätä kerrallaan kahdeksaa suomalaista lentotukikohtaa vastaan.

Lopputulos on luultavasti kurja. Hyökkäyksen kohteina olleet tukikohdat ovat kokeneet suuria tappioita, ja niissä pelkän hajautuksen ja naamioinnin suojaamana olleet koneet ovat muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta tuhoutuneet. Ohjaamopäivystyksessä olleet kiitoratojen päissä seisseet koneet ehtivät ilmaan, kiitos Groundmaster-tutkien ohjushyökkäyksestä antaman ennakkovaroituksen. Nämä koneet onnistuivat tuottamaan tappioita viholliselle, mutta alivoimalla toimittaessa vaikutus kohdistui valitettavasti pääosin vihollisen saattohävittäjiin. Ilmatorjunta tuotti viholliselle jonkin verran tappioita, mutta vihollisen voimakas SEAD-toiminta heikensi ilmatorjunnan tehoa ja mm. neljä Crotale-vaunua on tuhoutunut.

Miten tästä jatketaan? Molemman osapuolen konetappiot ovat parinkymmenen koneen luokkaa.
Mutta tuollainen hyökkäys voitaisiin kohdistaa ainoastaan yhtä kohdetta vastaan kerrallaan ja jos tappioita tulee, niin toista kohdetta tuskin yritetään. Lisäksi koska noita tukikohtia on useita, niin tehtävässä on huomioitava myös hävittäjä torjunta muista tukikohdista, mikä oletettavasti lisää tappioita. Joten kannattaako tuo edes silloin, kun on mahdollisuudet tuhota kaikki koneet kohteessa?

Miksi ei pystyttäisi hyökkäämään kerrallaan useampia kohteita vastaan? Venäläisillä on käytössään lähtökohtaisesti kaikkea enemmän kuin yksi. Tappioita tulee varmasti sodassa, camoon, jos ensimmäisen parin koneen menetys alkaa tuntumaan liikaa, niin ei ehkä olisi kannattanut lähteä leikkiin...

Jo pitkän aikaa sitten oli ideana, että pommikoneet lentävät useita reittejä samanlaisella aikataululla siten, että puolustaja ei pysty repeämään joka paikkaan torjumaan niitä. Nykyäänkin sama on ihan mahdollista, jopa todennäköistä.

Katsotaanpa kuitenkin hieman numeroita:

Venäläisillä on tavoitteena 10 Iskander-ohjusprikaatia, joista tällä hetkellä on varustettu runsas 7 (asevoimille on toimitettu 88 laukaisinta, ohjusten määrä tuntematon, mutta kaiken järjen mukaan moninkertainen, jopa monikymmenkertainen). Jokaiseen prikaatiin kuuluu 12 laukaisuajoneuvoa. Tuntematonta on se, kauanko uuden ohjuksen lataaminen laukaisuajoneuvoon kestää. ATACMS on varsin nopea ladata MLRS:n kehtoon, aikaa menee vain minuutteja. Oletetaan konservatiivisesti, että uuden Iskander-ohjuksen lataaminen kestää puoli tuntia, koska kyseessä on itämainen teknologia. Oletetaan myös, että venäläiset keskittävät meidän rintamalle 3 ohjusprikaatia, eli 36 laukaisulavettia. Venäjä pystyy siis ampumaan 36 ballistisen ohjuksen kertalaukauksen. Lisäksi on mahdollista käyttää tuntematonta määrää Pohjoisen laivaston ampumia risteilyohjuksia. Lähdetään konservatiivisesta olettamuksesta, että niitä voidaan laukaista kerrallaan 12, yhden Iskander-prikaatin verran. Kaiken kaikkiaan kaukovaikutusaseita voidaan siten laukaista kerralla 48.

No entäs ilmavoimat? Oletetaan, että Venäjällä on rintamalla 250 konetta viiteen eri tukikohtaan jaettuna. Koneista käytettävissä on 80%, loput ovat huollossa. Taisteluvalmiita koneita on siis 200. Näistä koneista 40, kaksi parvea per tukikohta, on osoitettu tukikohtien puolustamiseksi. Suomen vastaiseen hyökkäystoimintaan on siis käytettävissä 160 konetta.

Hyökkäysoperaatiossa yhtä lentotukikohtaa vastaan voidaan ajatella käytettävän kaukovaikutusaseita esimerkiksi 6 ohjusta. Lisäksi voidaan ajatella, että yhtä tukikohtaa vastaan hyökätään yhteensä 20 koneella: 2 parvea on ilmataisteluvarustuksessa, 1 parvi on SEAD-varustuksessa ja 2 parvea on rynnäkkövarustuksessa. Näillä esimerkinomaisilla luvuilla päädytään siihen tulokseen, että Venäjä voi hyökätä kerrallaan kahdeksaa suomalaista lentotukikohtaa vastaan.

Lopputulos on luultavasti kurja. Hyökkäyksen kohteina olleet tukikohdat ovat kokeneet suuria tappioita, ja niissä pelkän hajautuksen ja naamioinnin suojaamana olleet koneet ovat muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta tuhoutuneet. Ohjaamopäivystyksessä olleet kiitoratojen päissä seisseet koneet ehtivät ilmaan, kiitos Groundmaster-tutkien ohjushyökkäyksestä antaman ennakkovaroituksen. Nämä koneet onnistuivat tuottamaan tappioita viholliselle, mutta alivoimalla toimittaessa vaikutus kohdistui valitettavasti pääosin vihollisen saattohävittäjiin. Ilmatorjunta tuotti viholliselle jonkin verran tappioita, mutta vihollisen voimakas SEAD-toiminta heikensi ilmatorjunnan tehoa ja mm. neljä Crotale-vaunua on tuhoutunut.

Miten tästä jatketaan? Molemman osapuolen konetappiot ovat parinkymmenen koneen luokkaa.
 
Back
Top