Ilmavoimien tulevaisuus

NGAD saattaa budjettisyistä vielä pudottaa adaptiivisen moottorin. Kalleus oli jo syy miksei sitä ajettu F-35:een päivitysmoottorina.
“It’s a very expensive platform,” Kendall said. “It’s three times, roughly, the cost of an F-35, and we can only afford it in small numbers.”
 
Muutama mutka on viemä matkassa ennen kuin B-52:n siiven alla olevalle ilmataisteluohjukselle saadaan riittävä maalitieto. Monet mutkista koskevat myös Superia ja SM-6:ta.
Eikös niihin parhaillaan uusia AESA-tutkia asenneta? (tai ainakin kohta :-))

The remaining test-phase radars are expected to be delivered through the summer of 2024.

Luulisi nykypäivänä datan kulkevan ohjuksille asti.
 
Jokunen aika sitten tuli vastaan ja nyt vielä varmistin, niin B-52 on saamassa päivityksessä Super hönön tutkan (apg-79). Voisiko tuossa testailussa Superilla olla jo kyse siitä, että sitä nimenomaisesti testataan/kehitetään B-52 mielessä?

Nuo olisi kova sana tulevaisuudessa myös B-52 siipien alla jahka se saa suunnitellun päivityksensä valmiiksi, 4 x Amraam 120 toisessa podissa ja 2 x S6 toisessa antaa pommikoneparvelle melkoisen omasuojan mikäli esim. kaksi koneista kantaa A2A aseita, samalla ne ovat lentävä ohjuspuolustusyksikkö joka pysyy taivaalla +8 h kerrallaan.

Muutama mutka on viemä matkassa ennen kuin B-52:n siiven alla olevalle ilmataisteluohjukselle saadaan riittävä maalitieto. Monet mutkista koskevat myös Superia ja SM-6:ta.

Eikös niihin parhaillaan uusia AESA-tutkia asenneta? (tai ainakin kohta :))

The remaining test-phase radars are expected to be delivered through the summer of 2024.

Luulisi nykypäivänä datan kulkevan ohjuksille asti.
 
AMRAAM ja APG-79 toki toimii yhteen, SM-6 on sitten haasteellisempi ainakin täydelle kantamalle, johon laukaisijan oma tutka ei riitä. Ohjuspuolustustehäviinkään ei taida APG-79:stä olla. Lisäksi ei B-52+APG-79+AIM-120 kombolla ei ole mitään asiaa esim. SU-35:tä tai J-10:ä vastaan, AMRAAM:in kantaman puitteissa koneiden kinematiikalla on suuri merkitys ja B-52 näkyy vihollisen tutkassa häirinnästä huolimatta huomattavan kauas.
 
Viimeksi muokattu:
Älkää unohtako SM-6:n pintamaalikykyä. Merimaaleja vastaan se on erittäin nopea ja pitkälle lentävä lisä B-52:n asevalikoimaan. Hävittäjäaluksen neutralointi HHQ-9:n kantaman ulkopuolelta on tietyissä skenaarioissa erittäin tarpeellinen kyky päätehtävän suorittamiseksi.
 
Lisäksi ei B-52+APG-79+AIM-120 kombolla ei ole mitään asiaa esim. SU-35:tä tai J-10:ä vastaan, AMRAAM:in kantaman puitteissa koneiden kinematiikalla on suuri merkitys ja B-52 näkyy vihollisen tutkassa häirinnästä huolimatta huomattavan kauas.

Toki, mutta B-52 lentänee sotatilanteessa todella korkealla, pääosin oman ilmatorjunnan piirissä ja häivehävittäjien ympäröimänä niin kohtaaminen ei tapahdu vakuumissa (SU-35 vs. B-52) vaan kaikkien tekijöiden yhteissummana, pommittajan vahva oma A2A kyky sekä tehokkaat tutkat & tiedonsiirtokyky tuo vain ryssille valtavan kokoisen uuden haasteen tehtäväsuunnitteluun, kaiken aiemman lisäksi.

En usko, että tuossa tilanteessa SU-35:t voi tulla korkeusedulla hyökkäykseen, koska olisi silloin jo mahdollisesti meri/maailmatorjunnan piirissä näkyen itsekin todella kauas, ainakin kauemmas kuin kykenee itse ampumaan. Mahdollista, mutta ei todennäköistä, ne eivät lennä korkealla Ukrainassakaan vaikka hävittäjäuhka puuttuu ja ilmatorjuntaa vasta laitetaan siihen jiiriin missä sen pitäisi olla, paitsi tietenkin kaukana omien linjojen takana.

F-22:t ja F-35:t voivat tarjota maalit, ja B-52 on vain aselavetti, jolloin häivehävittäjien matalahko asekuorma häiveisenä ei ole niin suuri ongelma.

Lisäksi on tärkeä integroida nuo kaikki pitkän matkan ohjukset (Amraam 120-D, JATM-260, SM-6) B-52:een, koska ei se hävittäjä voi tietää mitä siellä on mukana. Jos olettaa, että vain Amraameja niin voi yllättyä pahasti.

Lisäksi niihin tulee saamaan noita podeja kiinni ja uusia linkkisysteemejä tulee päivytyksen myötä vaikka kuinka.

Aviationist

The AgilePod prototype utilizes an Open Missions System (OMS) modular software architecture and a modular physical configuration of 28 – 60 inches in length that can house a variety of ISR sensor payloads. It may be conceivable that configurations include communication nodes to enable 4th Gen to 5th Gen data sharing for using data as a weapon in the “combat cloud”.

Aviationist

The AgilePod is designed to be flightline configurable while deployed at forward locations to enable maximum support of the warfighter. It is a description that sounds remarkably like the Scorpion, itself utilizing a modular open system architecture (MOSA) and featuring exceptional physical modularity in its payload bay for ISR/Communication payloads.

TWZ

The two humps in the rendering appear to be slightly different in their shapes, but both profiles are among those commonly associated with wideband satellite communications systems. As of 2018, at least, the Air Force B-52Hs were set to receive improved GPS systems and Link-16 datalinks, as well as new low-frequency (LF), very-low-frequency (VLF), Advanced Extremely High Frequency (AHEF) communications suites, among other smaller upgrades.



Kyllä tuo minusta vaikuttaa, että B-52J:stä sorvataan ensi vuosikymmenen alkuun melkoista A2A aselavettia kaikilla herkuilla.
 
Minusta ainut realisitinen skenaario B-52:n AA-käyttöön on aavan meren päällä. Kyllä Europassa ja Pohjois-Ameriikassa ilmaan saadaan riittävästi hävittää.

Ongelma on siinä, että ilman tehokasta kinemaattista väistöä AMRAAM vs. uusimmat venäläiset tai kiinalaiset ohjukset johtaa tilanteeseen, jossa molempien ohjukset ohjautuvat ja saavuttavat kineettisesti maalinsa. Ei B-52 pysty laukomaan ohjusia mistään turvasta. Jo R-27ER kantaa pidemmälle ja lentää nopeammin kuin AIM-120C-7, hävittäjätaistelussa AMRAAM:in aktiivinen tutka antaa ampujalle mahdollisuuden kääntää aikaisemmin pois ja voittaa kohtaamisen. En haluaisi kokeilla samaa B-52:lla.

Molemmilla on uudempiakin ohjuksia, mutta tilanne pysynee suhteellisesti samana. Jos SM-6:n maalinosoitus saadaan hoidettua siten, että B-52 voi ampua sen yli 100 NM etäisyydeltä ja kääntyä pois, alkavat selvitymismahdollisuudet olla riittävät.

SM-6:n käyttö ASuW-tehtäviin on varteenotettava vaihtoehto.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä, esimerkiksi Taiwanin kohdilla voisi olla USA vs. Kiina -konflikti, jossa B-52:t kohtaisivat aavan meren päällä kiinalaisia hävittäjiä hyökötessään Kiinan merivoimia tai mantereella sijaitsevia sotilaskohteita vastaan.

Mutta että Taiwanin päälle ilmapuolistustehtäviin? Loppuu timeline kesken.

Kiinalla kuuluu olevan suunnitelma, että he hyökkäävät J-20 hävittäjillä ja pitkän kantaman ohjuksilla AWACS- ja tankkeri- koneita vastaan sekoittaakseen jenkkien pakkaa. Olisiko näillä ohjuksilla jotakin tekemistä kyseisen suunnitelman kanssa?
 
AMRAAM ja APG-79 toki toimii yhteen, SM-6 on sitten haasteellisempi ainakin täydelle kantamalle, johon laukaisijan oma tutka ei riitä. Ohjuspuolustustehäviinkään ei taida APG-79:stä olla. Lisäksi ei B-52+APG-79+AIM-120 kombolla ei ole mitään asiaa esim. SU-35:tä tai J-10:ä vastaan, AMRAAM:in kantaman puitteissa koneiden kinematiikalla on suuri merkitys ja B-52 näkyy vihollisen tutkassa häirinnästä huolimatta huomattavan kauas.

Eikö täyden kantaman hyödyntäminen ole vähän hölmö "vaatimus", kun tiedetään, että paperikantamat on paperikantamia ja toimivat ehkä strategisen pommikoneen kaltaiseen maaliin? Onhan AIM-120D:täkin laitettu vähän mihin tahansa Fighting Falconin ja Hornetin siiven alle...

Sitä mietin osaltaan, voiko AN/APG-79:ää ja nykyaikaisia amerikkalaisohjuksia käyttää itsepuolustukseen? Muistelen joskus lukeneeni, että tutka voisi havaita lähestyviä ilmataisteluohjuksia. Jos näin on, ja jos (iso jos) maaliin pystytään vaikuttamaan omalla ohjuksella (muistaakseni IRIS-T:lle olisi tällaista mainostettu), niin silloin B-52 voisi ampua alas lähestyviä pitkän kantaman ilmataisteluohjuksia. Ja se tietysti vaikuttaisi positiivisesti B-52:n selviytymiskykyyn.
 
Eikö täyden kantaman hyödyntäminen ole vähän hölmö "vaatimus", kun tiedetään, että paperikantamat on paperikantamia ja toimivat ehkä strategisen pommikoneen kaltaiseen maaliin? Onhan AIM-120D:täkin laitettu vähän mihin tahansa Fighting Falconin ja Hornetin siiven alle...
Jos et aio ampua kauemmaksi kuin mihin AIM-120D yltää, mihin tarvitset AIM-172:ta? B-52:n kohdalla kysymys on ennen kaikkea siitä, että ohjuksen lennonaikainen päivitys pitää saada muualta kuin ampuvan koneen tutkalta, jotta ampujalla on joku mahdollisuus selvitä pakoon. Siinä sivussa tulee sitten mahdollisuus ampua oman tutkan kantaman ulkopuolelle.

Suomesta löytyy ilmapuolustuksen tutkia, jotka näkevät (ilmataistelu)ohjukset huomattavalta etäisyydeltä. Ja sopivissa olosuhteissa kaikki tutkat varmasti saavat kaiun. Suoraan edestä päin ohjuksen tutkapoikkipinta-ala on pienimmillään, mutta ei se kuitenkaan paljoa risteilyohjuksesta eroa. Uskoisin APG-79:n pystyvän samaan, jos softa on kohdallaan.

Kohtaamisnopeus kahdella ilmataisteluohjuksella on huomattava, SM-6 on toisaalta tarkoitettu myös ballistisia vastaan. Lyhyen matkan ilmataisteluohjukset ovat havaintoetäisyydet huomioiden paljon kustannustehokkaampi vaihtoehto, jos ohjuksia lähdetään torjumaan.
 
Viimeksi muokattu:
Jos kiinnostaa mitä kuuluu sotilasilmailulääkärin tehtäviin:
Meillä on haku auki sotilasilmailulääkärin tehtävään Jyväskylän varuskunnassa!
Pelkän rekryilmoituksen jakamisen sijaan ajattelin kertoa tässä langassa lyhyesti mitä Ilmavoimien sotilaslääkärin duuniin kuuluu:
1/🧵⬇️

2/ Kliininen työ:
Iso osa sotilaslääkärin tehtävästä on kliinistä työtä. Henkilökunnan, varusmiesten ja reserviläisten hoitaminen varuskunnassa ja sotaharjoituksissa. Valkoisen takin sijaan päällä on vaan yleensä maastopuku. Päivystysvelvollisuutta ei ole.

3/ Kenttälääkintä:
Sotilaslääkäri toimii poikkeusolojen lääkintähuollon kouluttajana ja asiantuntijana yksilötasolta aina suuriin kokonaisuuksiin.
Sotaharjoitusviikot reserviläisten kanssa ovat erittäin antoisia – puolin ja toisin.

4/ Ilmailu:
Tähän maailmaan ei muualla oikein pääse käsiksi. Sotilasilmailu on ihmiselle niin poikkeuksellinen ympäristö, että siinä riittää ammatillisestikin ihmeteltävää ja opittavaa.
Kollegapiiri on Suomessa pieni, mutta ilmailuala on kansainvälinen.

5/
Eniten ilmailu näkyy työssä määräaikaisina lentokelpoisuustarkastuksina.
Lisäksi aina kun oman laivueen lentävälle henkilölle tulee jokin sairaus, vika tai vamma, pitää meidän arvioida sen vaikutus lentokelpoisuuteen konetyyppi ja tehtävä huomioiden.

6/
Ilmailuun liittyy muutakin kuin tarkstuksia: Me pidetään säännöllisesti muille koulutuksia esim. ilmailufysiologiasta.
Teorian lisäksi myös käytännössä, esim. sentrifugissa ja hypoksiasimulaatioissa.

7/
Ilmailun asiantuntijatehtäviin kuuluvat myös esim. lentäjäkoulutuksen valintatarkastusten tekeminen ja lento-onnettomuuden/-vaaratilanteen tutkintaryhmässä toimiminen. Osa koulutetaan myös potilaiden siirtolentojen johtamiseen.

8/ Koulutusta:
Sotilas- ja ilmailulääketieteeseen perehdytään erilaisilla kursseilla uran aikana. Ilmailulääketieteen koulutusta täydennetään yleensä ulkomailla. Itse kävin just alkuvuodesta Saksassa Luftwaffen järjestämän kansainvälisen aviation medicine -kurssin.

9/ Hallintoa:
Haettavaan tehtävään kuuluu myös päällikkölääkärin sijaisuus tarvittaessa. Päällikkölääkäri johtaa terveysasemaa ja terveydenhuollon järjestämistä varuskunnassa.

10/ Siviili vai sotilas?
Ilmavoimallisilla terveysasemilla on tällä hetkellä vain sotilasvirkoja lääkäreille (sijaisena voi toimia siviilinä). Vaatimuksena siis suoritettu AUK tai RUK ja kuntotesti (cooper 2000m).
Muualla PV:ssa on mahdollisuus palvella myös siviililääkärinä.

11/ Tutkimus/koulutus:
Tutkimustyötä PV tukee hyvin, jos aihe on sopiva.

Työssä on usein mahdollisuus järjestää aikaa ammattitaidon ylläpitoon, vaikkakin ulkopuolisiin täydennyskoulutuksiin on täällä(kin) vähän nihkeästi välillä rahaa.
Työaikaa liikuntaan 2h/viikossa.

12/ Tulevaisuutta:
NATO on tuo tuonut myös sotilaslääkärien uramahdollisuuksiin erilaisia ulkomaantehtäviä esikunnissa, harjoituksissa ja operaatioissa.
Uusi hävittäjäkalusto, ilmailualan kehittyminen ja avaruuteen kurkottelu pitävät huolen ettei ala paikalleen ole jäämässä.
Ilmailulääkäreitä on Suomessa kuulemma noin 50, joista sotilasilmailulääkäreitä kai vain osa.
 
Viimeksi muokattu:
Jos et aio ampua kauemmaksi kuin mihin AIM-120D yltää, mihin tarvitset AIM-172:ta? B-52:n kohdalla kysymys on ennen kaikkea siitä, että ohjuksen lennonaikainen päivitys pitää saada muualta, kuin ampuvan koneen tutkalta, jotta ampujalla on joku mahdollisuus selvitä pakoon. Siinä sivussa tulee sitten mahdollisuus ampua oman tutkan kantaman ulkopuolelle.

Suomesta löytyy ilmapuolustuksen tutkia, jotka näkevät (ilmataistelu)ohjukset huomattavalta etäisyydeltä. Ja sopivissa olosuhteissa kaikki tutkat varmasti saavat kaiun. Suoraan edestä päin ohjuksen tutkapoikkipinta-ala on pienimmillään, mutta ei se kuitenkaan paljoa risteilyohjuksesta eroa. Uskoisin APG-79:n pystyvän samaan, jos softa on kohdallaan.

Kohtaamisnopeus kahdella ilmataisteluohjuksella on huomattava, SM-6 on toisaalta tarkoitettu myös ballistisia vastaan. Lyhyen matkan ilmataisteluohjukset ovat havaintoetäisyydet huomioiden paljon kustannustehokkaampi vaihtoehto, jos ohjuksia lähdetään torjumaan.
Onhan tuolla varmaan parempi nez kun aim 120d , ainakin apg79 maksimi etäisyyksillä?
Ja kyllähän tuo puikon podempi kantama on pakko huomioida kun sitä kantavaa konetta vastaan operoidaan.
 
Back
Top