Ilmeisesti on niin, että kenttäkelpoisin osa itänaapurin kalustosta on valmistettu Neuvostoliitossa. Sen jälkeen on alettu temppuilla teknologian kanssa ilman että olisi eväitä ko teknologian hallintaan.
Useammalta eri alalta on kuulunut, että NL:n aikoihin valmistuksen laatu oli usein parempaa, ja ymmärtäähän sen: jos taukoa valmistuksessa on 20-30 vuotta, niin kuinka hyvää on odotettavissa? Onhan meilläkin aina puheltu että rynkkyjä tai tykkejä pitäisi alkaa taas tekemään itse, ja todettu ettei se niin vain onnistu.
Esimerkiksi kiinalaisten tilaamista Sovremenny-luokan hävittäjistä on kerrottu, että ensimmäinen pari oli paljon paremmin valmistettu. Ne oli jääneet kesken NL:n aikana ja venäläiset vain viimeistelivät ne. Toinen pari tehtiin alusta asti venäläisellä telakalla, ja kuulemma tekijöiden evvk-asenne näkyi työn jäljessä selvästi.
Myös ukrainalaisesta sotatarviketuotannosta on joskus kuulunut samanlaista juttua. Periaatteessa osaamista on ollut, mutta huonolla rahoituksella ja pienissä sarjoissa laatu ei aina ole kummoista.
Tuossa yhteydessä tehokas pitää tosiaan ymmärtää sillä tavalla kuin se 1980-luvulla ymmärrettiin. Venäjä ei ole koskaan päässyt kunnolla vauhtiin ilmavoimien täsmäaseiden kanssa. Ei ainakaan hankintojen puolella.
Näin oli vielä Syyrian sodan aikoihin, mutta kyllä nykyään asia on jo toisin. Rynnäkköohjuksia käytettiin jo sodan alussa hyvin paljon, ja kuten tunnettua, liitopommeja tuotetaan massamaisesti.
Tu-160 on ainakin nykyisellään puhdas ohjuspommittaja. Konversio tavanomaisille pommeille, miinoille yms on mahdollinen mutta käsittääkseni sitä ei ole koskaan tehty.
TU-160M on varmasti suorituskykyisin venäläinen pommikone ja hyvä jos pysyvät maassa. Aika lailla samat hommat pystyy kuitenkin myös hoitamaan lukumääräisesti ylivoimaisells TU-22M ja TU-95 -kalustolla.
Näin jos kohteena on naapurimaa (jolloin ohjukset voi ampua vaikka maalavetilta). Jos ajatellaan mahdollisuutta iskeä muille mantereille, niin Tu-22M:n kantama ei ilmatankkauksellakaan riitä. Tu-95:n riittää, mutta se on hitaampi ja selviytymiskyvyltään huonompi.
Meanwhile, samansuuntainen uutinen aidan toiselta puolelta:
USAF crew faulted for Ellsworth B-1B crash
liianpitkä;emmääjaxa: Huonoissa olosuhteissa lentomiehistön osaamisen puutteet paljastuivat. 'Bone' -fliitillä on perinteisesti ollut ongelmia lentotuntien määrässä, sekö tässäkin taustalla?
Erikoinen kohta:
As further evidence of this, investigators note that the lead instructor pilot onboard the mishap aircraft apparently exceeded the maximum approved weight for the B-1B’s Collins Aerospace ACES II ejection seat, which is rated for 111kg (245lb) according to the USAF.