Ilmavoimien tulevaisuus

KuhaJorhonen kirjoitti:
Jos tätä mallia haluaa jalostaa, niin saahan Hawkiinkin erilaisia kk-säiliöitä siipiin, mikäli niin halutaan. Kaksi kevyttä tai yksi raskas kk per säiliö. Paukkuja kaiketi muutama sata per ase. Halvempaa kuin ostaa konekivääreille lentokoneet.
Klikkaa laajentaaksesi...
Jep. Nigeria oli ostanut 12 tucanoa hintaan 500 miljoonaa. Kyllä tuolla rahalla muutaman ip-ohjuksenkin hankkii. :)
 
Tässä keskustelussa kannattaa huomiota, että suunnittelemmeko nyt toimintaa Suomen ilmavoimille vai noin yleisesti. Suomen ei varmaan kannattaisi ostaa Tucanoja koska se olisi kokonaan uusi järjestelmä. Jos joku kuitenkin lähtisi rakentamaan ihan alusta lentävää dronetorjuntaa, itse lähtisin rakentamaan sitä jollekin muulle kuin Hawkien ostamiselle.
 
Keskustelu taitaa olla lähinnä sillä tasolla, että 'jos aseistusmahdollisuus on, voi niitä tuohonkin käyttää'. Tuskin kukaan haaveilee 500miljoonan käyttämisestä 41. Dronentorjuntalaivueen varustamiseen Tucanoilla.
 
fulcrum kirjoitti:
Keskustelu taitaa olla lähinnä sillä tasolla, että 'jos aseistusmahdollisuus on, voi niitä tuohonkin käyttää'. Tuskin kukaan haaveilee 500miljoonan käyttämisestä 41. Dronentorjuntalaivueen varustamiseen Tucanoilla.
Klikkaa laajentaaksesi...
Olet sekä oikeassa että väärässä.
Nimittäin yksi laivue ei riitä, tarvitaan vähintään kaksi. Toiselle super tuksuja ja toiselle teetätetään Patrialla ME-109 uustuotantoversio ettei olla yhden konetyypin varassa.
 
Gyllis1 on erikoinen persoona. Jos joku kirjoittaa jotain pohdiskelevaa eikä se täytä hänen laatuvaatimuksiaan, alkaa armoton vittuilu. Varsinaista keskustelua ei hän kykene käymään. No jokainen taaplaa tyylillään. :)
 
Gyllis1 kirjoitti:
Joo kyllä. Tosin Hawk tiputtaa dronen varmemmin kuin meidän mielikuvitustucanot.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tähän pakko todeta, jos ne suristimet pitäisi ampua pimeässä alas, taitaa jäädä hawkillakin tekemättä, vaikka maalitieto tuleekin muualta. Paras kone tähänkin on täysiverinen
hävittäjä, ainakin jos on millä mällätä.

Vaikka tämä ja tässä lastissa

 
Viimeksi muokattu:
APKWS, 2 lentäjää, AESA-tutka tarkoitukseen kehitetyllä moodilla ja ylähyllyn maalinosoituspodi voisi olla hyvä kombinaatio mopojahtiin. Itse koneen suorituskyvyllä ei tässä kombossa kauheasti olisi merkitystä. Vaikka yhdistelmä olisikin teknisesti toimiva, sillä tuskin saavutettaisiin suurta operatiivista vaikuttavuutta esim. Suomessa, kun huomioidaan kuinka pieni on se aikaikkuna, jossa torjunta on mahdollista.
 
mechanicus kirjoitti:
APKWS, 2 lentäjää, AESA-tutka tarkoitukseen kehitetyllä moodilla ja ylähyllyn maalinosoituspodi voisi olla hyvä kombinaatio mopojahtiin. Itse koneen suorituskyvyllä ei tässä kombossa kauheasti olisi merkitystä. Vaikka yhdistelmä olisikin teknisesti toimiva, sillä tuskin saavutettaisiin suurta operatiivista vaikuttavuutta esim. Suomessa, kun huomioidaan kuinka pieni on se aikaikkuna, jossa torjunta on mahdollista.
Klikkaa laajentaaksesi...
En tiedä kuinka pieniä droneja lentokoneen tutkalla voi edes havaita. Varmaan AESA-tekniikan avulla erottelukyky on jo suhteellisen hyvä. Toinen tapa voisi olla herkkä ip-ilmaisin.
 
Ylli kirjoitti:
En tiedä kuinka pieniä droneja lentokoneen tutkalla voi edes havaita. Varmaan AESA-tekniikan avulla erottelukyky on jo suhteellisen hyvä. Toinen tapa voisi olla herkkä ip-ilmaisin.
Klikkaa laajentaaksesi...
Kyllä tutkalla pystyy havaitsemaan niin pieniä kohteita kuin joita vain pystytään ampumaan lentokoneesta. Vaatii toki edellä mainitsemani erillisten moodien kehittämistä, koska normaalisti linnut yms. pyritään siivoamaan kuvasta pois. Tehokkaimmin tutka toimii taivasta vasten, mutta maata vastenkin dopler-vääristymä ilmaisee liikkuvat kohteet. Vastaavaa etua ei ole IP-ilmaisimella, joka muutenkin kärsii taustakohinasta enemmän. Omassa ideassani tutkalla havaitut kohteet tunnistettaisiin lämpökameralla ja edelleen seurattaisiin sensorifuusiolla ammuntaa varten.
 
Ylli kirjoitti:
Gyllis1 on erikoinen persoona. Jos joku kirjoittaa jotain pohdiskelevaa eikä se täytä hänen laatuvaatimuksiaan, alkaa armoton vittuilu. Varsinaista keskustelua ei hän kykene käymään. No jokainen taaplaa tyylillään. :)
Klikkaa laajentaaksesi...
Jep. Naureskelin aikanaan näkymyksillesi siitä että häiveellä ei tee päivällä mitään kun koneen voi nähdä silmillä ja että joku kehittää kohta ääneen hakeutuvan ilmataisteluohjuksen?

Olen pahoillani jos meni tunteisiin niin pahasti että vuosienkin päästä sattuu mutta varmaan ehkä tiedostat itsekin että aika pehmoisia silloin juttelit. Ei mitään henkilökohtaista.
 
Gyllis1 kirjoitti:
Jep. Naureskelin aikanaan näkymyksillesi siitä että häiveellä ei tee päivällä mitään kun koneen voi nähdä silmillä ja että joku kehittää kohta ääneen hakeutuvan ilmataisteluohjuksen?

Olen pahoillani jos meni tunteisiin niin pahasti että vuosienkin päästä sattuu mutta varmaan ehkä tiedostat itsekin että aika pehmoisia silloin juttelit. Ei mitään henkilökohtaista.
Klikkaa laajentaaksesi...
MOT
 
Hämärä muistikuva että 2. maailmansodan aikana akustista hakeutumista olisi hiukan pähkäilty (kuulosuuntimiahan oli ollut käytössä jo pitkään). 400km/t lentävään potkuripommariin tämä metodi ehkä voisi jotenkin toimiakin?
 
Ylli kirjoitti:
Tässä keskustelussa kannattaa huomiota, että suunnittelemmeko nyt toimintaa Suomen ilmavoimille vai noin yleisesti. Suomen ei varmaan kannattaisi ostaa Tucanoja koska se olisi kokonaan uusi järjestelmä. Jos joku kuitenkin lähtisi rakentamaan ihan alusta lentävää dronetorjuntaa, itse lähtisin rakentamaan sitä jollekin muulle kuin Hawkien ostamiselle.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tämä eli se toimija, josta puhutaan (Suomi, joku muu), on olennainen kysymys. Toinen on aikaraami, johon keskustelua sovitetaan (nyt, 5v, 10v, 20v jne.)

Droonien massamainen käyttö saturaatiohyökkäyksiin ja vielä siten, että yhtä aikaa on liikkeellä erilaisia ja eri kokoisia hitaita ”mopoja” sekä nopeampia dronesuihkijoita + kookkaita ja tuhovoimaisia ohjuksia ammutaan samaan aikaan, vaikuttaisi Ukrainan sodan perusteella olevan hyvinkin realistinen uhkakuva. Droonien torjunnassa niiden havaitseminen sekä torjuminen jollain tapaa kustannustehokkaasti on kriittinen kysymys. Halpa ja nopeasti valmistettava drone vs. hitaammin valmistettava ja kallis ohjus on epäedullinen asetelma, vaikka ohjus pudottaisi dronen suurella todennäköisyydellä.

Nojatuoli-ilmamarsalkan hajatelmia:
Millaisia välineitä erilaisten droonien havaitsemiseen ja tuhoamiseen meillä on nyt ja millaisia hankintoja tarvitaan/tehdään tulevaisuudessa? Kysymys näin NATO-aikana on mielenkiintoinen ja koskettaa meidän lisäksemme ajankohtaisesti myös muita puolustusliiton jäsenmaita erityisesti itäisen Euroopan suunnalla.

Ketjun aiheeseen liittyvistä syistä jätän maasijoitteiset järjestelmät tässä käsittelemättä. Ilmavoimien torjuntakykyisenä kalustona ovat nyt ja lähitulevaisuudessa Hornetit/Salama-Santerit tai Hawkit. Niillä voidaan saada vaikutusta aikaan tykeillä ja ohjuksilla. HN/LN on teknisesti suorituskykyisin laite, mutta lentämisen riemun kustannukset ovat Hawkia selvästi korkeammat. Hawkissa taas maalien hakeminen omin voimin on hankalampaa. Koneita on rajallinen määrä ja valvottava alue suuri. Halvahkot puikot olisivat eduksi (esim. APKWS), sillä droneja voi tuottaa paljon ja suhteellisen halvalla. Meillä ei ole AWACS -kykyä, mutta liittolaisillamme on. Liikenisiköhän sellaista meille tueksi tarpeen tullen?

Jos esim Super Tucanoja tmv. hankittaisiin esim. dronetorjuntaa varten lisäkalustoksi, paljonko niitä tarvittaisiin ja kuinka ne tulisi sijoittaa, jotta niillä saataisiin haluttu vaikutus aikaan? Entäpä jos meillä olisi dronentorjuntaan soveltuvia droneja? No, ne eivät ehkä aivan vielä ole arkea, mutta ehkä jo pian?

Supertukaanit kirvoittivat mielikuvituksen liikkeelle:
———Vahva fantasia- ja fiktiovaroitus———
Otetaan reippaasti huumoria mukaan ja kaivetaan arkistojen kätköistä ajatus maakunnallisista ilmapuolustuksen osista ja tässä kuvitteellisessa kertomuksessa ”korpikentille” hajasijoitetuista alueellisista dronentorjuntalento-osastoista, joita miehittävät koulutuspäivityksen saaneet siviililentoluvalliset kansalaiset.

Foorumiveli @Ikarus on maaseutukentällä päivystysvuorossa ollessaan ehtinyt juoda puolisen kupillista kahvia kun ilmahälytys tulee: massivinen dronehyökkäys idän suunnalta, suuntana Kuopio. Drooniässämme jättää kahvin sikseen, tukitehtävissä palveleva joutuisa emäntä ehtii käynnistää valmiiksi mönkkärin ja ojentaa hänelle kypärän, nyt on kiire karauttaa koneelle. Koneet ovat kaksipaikkaisia, varsinainen pilotti edessä ja sensorien sekä ohjautuvien rakettien operaattori takana.

Lentomekaanikot ovat pitäneet koneet nopeassa lähtövalmiudessa, joten hälytyksen tullessa ilmaan päästään muitta mutkitta. Foorumiveljemme johtaa neljän koneen parvea, joka ottaa hieman korkeutta ja suuntaa talla pohjassa ilmavalvonnan osoittamalle vektorille. Koneessa on aseistuksena 14 kpl ohjautuvia raketteja ja kaksi .50 kaliiperin konekivääriä.

Koneiden podeissa olevat sensorit huutavat hoosiannaa ja pian siipimies näkee useita droneja lentämässä kohti Kuopiota ja huudahtaa eetteriin ”Mopeds two o’clock low, committing!” ”Hakkaa päälle!”, murahtaa Ikarus tuimasti ja kääntää koneen optimaalisessa kulmassa hyökkäkseen. Hajaantunut parvi avaa tulen ohjautuvilla raketeilla ja pudottaa tuossa tuokiossa ensimmäisestä aallosta kymmenkunta dronea. Muutama jäljelle jäänyt mopodrone saa osakseen kineettistä huomiota tarkasta konekivääritulesta. Konekiväärillä ampuessa täytyy olla varovainen ettei lennä liian lähelle; droneissa on näet kohtuullisen kokoinen räjähdyspanos, joka saattaa vaurioittaa liian läheltä ampuvaa konetta.

Toinen droneaalto seuraa ensimmäisen perässä sensorikantamalla ja parvi ryhmittyy uudelleen. Hyökkäys toista parvea vastaan on jo miltei käynnissä kun Ikaruksen takapenkiltä tulee kuulokkeisiin äkisti viesti: ”Multiple targets ten o’clock, incoming fast, Mike one-five, twenty seconds.” Kyseessä ovat parven Tucanoja selvästi nopeammat suihkumoottorikäyttöiset dronet tai risteilyohjukset, nyt on toimittava nopeasti. ”New target Mike one-five, ten o’clock, committing, fox2.” ”Sanokaa mitä sanotte, ohjuksia ne on”, tuumii lentäjä-ässämme hiljaa mielessään kaartaessaan urku auki tiukasti vasemmalle. Jospa saisi tuurilla lukituksen ennen kuin ne ehtivät kohdalle. Parvi pudottaa kolme risteilyohjusta, mutta kaksi vintiötä on pääsemässä karkuun. Onnenkantamoisena toinen karkulaisista saadaan yhteislaukauksella alas viimeisen jatkaessa matkaa kohti ilmatorjunnan toiminta-aluetta.

Tilanne ei ole suinkaan ohi, sillä ohjusten torjunnan aikana toisen aallon mopodronet lensivät kohdalle ja saman tien ohi, nyt on takaa-ajon paikka. Jäljellä olevilla raketeilla ja lopuksi konekivääreillä saadaan toinen aalto kulutettua yhdettömiin. Kun ammukset ovat lopussa, on pakko kääntyä takaisin kotikentän suuntaan, vaikka kolmas aalto on ilmavalvonnan mukaan vielä tulossa. Onneksi tässä vaiheessa hätiin ehtii tankattavana ja aseistettavana ollut parvi Hawkeja, joka kiittää, kuittaa ja ottaa torjuntavastuun alueella.

Tukaanit laskeutuvat korpikentälle ja mekaanikot alkavat kiireesti tankata ja aseistaa niitä. Ikarus kiittää huoltohenkilöstöä koneen ja sen aseistuksen moitteettomasta toiminnasta. Hän avustaa huoltotoimissa ja saapuu lopulta takaisin parakkialueelle, missä ollaan taikomassa hartsua pöytään: uudet perunat ovat pian kypsiä ja savustettu siika tuoksuu, ruisleivälle laitetaan oikeaa voita ja palan painikkeeksi on mainiota kotikaljaa. Illempana koneeseen maalataan muutama pudotusviiva lisää. Yhteen koneeseen on tavanomaisten viivojen sijaan pudotusten merkiksi maalattu Pac-Man -symboleita. Nuorempi lentäjä ja kujeet tietysti sen mukaan, tuumailee Ikarus hymyillen itsekseen. Jos ymmyrkäisiä suu auki olevia pallukoita tarkemmin katsoo, jokaiselle on maalattu terävät torahampaat avonaiseen kitaan.
 
Viimeksi muokattu:
@Sarek1 , mukava hauskasti kirjoitettu fiktiivinen tarina. Siltikään ei tuottanut minkäänlaista vaikeutta mieltää itseään Tukaanin tähtäimen taakse, ristikossa ryssänromu, joka on etusormen pienen vedon päässä lennon lopustaan:).
 
Sarek1 kirjoitti:
Tämä eli se toimija, josta puhutaan (Suomi, joku muu), on olennainen kysymys. Toinen on aikaraami, johon keskustelua sovitetaan (nyt, 5v, 10v, 20v jne.)

Droonien massamainen käyttö saturaatiohyökkäyksiin ja vielä siten, että yhtä aikaa on liikkeellä erilaisia ja eri kokoisia hitaita ”mopoja” sekä nopeampia dronesuihkijoita + kookkaita ja tuhovoimaisia ohjuksia ammutaan samaan aikaan, vaikuttaisi Ukrainan sodan perusteella olevan hyvinkin realistinen uhkakuva. Droonien torjunnassa niiden havaitseminen sekä torjuminen jollain tapaa kustannustehokkaasti on kriittinen kysymys. Halpa ja nopeasti valmistettava drone vs. hitaammin valmistettava ja kallis ohjus on epäedullinen asetelma, vaikka ohjus pudottaisi dronen suurella todennäköisyydellä.

Nojatuoli-ilmamarsalkan hajatelmia:
Millaisia välineitä erilaisten droonien havaitsemiseen ja tuhoamiseen meillä on nyt ja millaisia hankintoja tarvitaan/tehdään tulevaisuudessa? Kysymys näin NATO-aikana on mielenkiintoinen ja koskettaa meidän lisäksemme ajankohtaisesti myös muita puolustusliiton jäsenmaita erityisesti itäisen Euroopan suunnalla.

Ketjun aiheeseen liittyvistä syistä jätän maasijoitteiset järjestelmät tässä käsittelemättä. Ilmavoimien torjuntakykyisenä kalustona ovat nyt ja lähitulevaisuudessa Hornetit/Salama-Santerit tai Hawkit. Niillä voidaan saada vaikutusta aikaan tykeillä ja ohjuksilla. HN/LN on teknisesti suorituskykyisin laite, mutta lentämisen riemun kustannukset ovat Hawkia selvästi korkeammat. Hawkissa taas maalien hakeminen omin voimin on hankalampaa. Koneita on rajallinen määrä ja valvottava alue suuri. Halvahkot puikot olisivat eduksi (esim. APKWS), sillä droneja voi tuottaa paljon ja suhteellisen halvalla. Meillä ei ole AWACS -kykyä, mutta liittolaisillamme on. Liikenisiköhän sellaista meille tueksi tarpeen tullen?

Jos esim Super Tucanoja tmv. hankittaisiin esim. dronetorjuntaa varten lisäkalustoksi, paljonko niitä tarvittaisiin ja kuinka ne tulisi sijoittaa, jotta niillä saataisiin haluttu vaikutus aikaan? Entäpä jos meillä olisi dronentorjuntaan soveltuvia droneja? No, ne eivät ehkä aivan vielä ole arkea, mutta ehkä jo pian?

Supertukaanit kirvoittivat mielikuvituksen liikkeelle:
———Vahva fantasia- ja fiktiovaroitus———
Otetaan reippaasti huumoria mukaan ja kaivetaan arkistojen kätköistä ajatus maakunnallisista ilmapuolustuksen osista ja tässä kuvitteellisessa kertomuksessa ”korpikentille” hajasijoitetuista alueellisista dronentorjuntalento-osastoista, joita miehittävät koulutuspäivityksen saaneet siviililentoluvalliset kansalaiset.

Foorumiveli @Ikarus on maaseutukentällä päivystysvuorossa ollessaan ehtinyt juoda puolisen kupillista kahvia kun ilmahälytys tulee: massivinen dronehyökkäys idän suunnalta, suuntana Kuopio. Drooniässämme jättää kahvin sikseen, tukitehtävissä palveleva joutuisa emäntä ehtii käynnistää valmiiksi mönkkärin ja ojentaa hänelle kypärän, nyt on kiire karauttaa koneelle. Koneet ovat kaksipaikkaisia, varsinainen pilotti edessä ja sensorien sekä ohjautuvien rakettien operaattori takana.

Lentomekaanikot ovat pitäneet koneet nopeassa lähtövalmiudessa, joten hälytyksen tullessa ilmaan päästään muitta mutkitta. Foorumiveljemme johtaa neljän koneen parvea, joka ottaa hieman korkeutta ja suuntaa talla pohjassa ilmavalvonnan osoittamalle vektorille. Koneessa on aseistuksena 14 kpl ohjautuvia raketteja ja kaksi .50 kaliiperin konekivääriä.

Koneiden podeissa olevat sensorit huutavat hoosiannaa ja pian siipimies näkee useita droneja lentämässä kohti Kuopiota ja huudahtaa eetteriin ”Mopeds two o’clock low, committing!” ”Hakkaa päälle!”, murahtaa Ikarus tuimasti ja kääntää koneen optimaalisessa kulmassa hyökkäkseen. Hajaantunut parvi avaa tulen ohjautuvilla raketeilla ja pudottaa tuossa tuokiossa ensimmäisestä aallosta kymmenkunta dronea. Muutama jäljelle jäänyt mopodrone saa osakseen kineettistä huomiota tarkasta konekivääritulesta. Konekiväärillä ampuessa täytyy olla varovainen ettei lennä liian lähelle; droneissa on näet kohtuullisen kokoinen räjähdyspanos, joka saattaa vaurioittaa liian läheltä ampuvaa konetta.

Toinen droneaalto seuraa ensimmäisen perässä sensorikantamalla ja parvi ryhmittyy uudelleen. Hyökkäys toista parvea vastaan on jo miltei käynnissä kun Ikaruksen takapenkiltä tulee kuulokkeisiin äkisti viesti: ”Multiple targets ten o’clock, incoming fast, Mike one-five, twenty seconds.” Kyseessä ovat parven Tucanoja selvästi nopeammat suihkumoottorikäyttöiset dronet tai risteilyohjukset, nyt on toimittava nopeasti. ”New target Mike one-five, ten o’clock, committing, fox2.” ”Sanokaa mitä sanotte, ohjuksia ne on”, tuumii lentäjä-ässämme hiljaa mielessään kaartaessaan urku auki tiukasti vasemmalle. Jospa saisi tuurilla lukituksen ennen kuin ne ehtivät kohdalle. Parvi pudottaa kolme risteilyohjusta, mutta kaksi vintiötä on pääsemässä karkuun. Onnenkantamoisena toinen karkulaisista saadaan yhteislaukauksella alas viimeisen jatkaessa matkaa kohti ilmatorjunnan toiminta-aluetta.

Tilanne ei ole suinkaan ohi, sillä ohjusten torjunnan aikana toisen aallon mopodronet lensivät kohdalle ja saman tien ohi, nyt on takaa-ajon paikka. Jäljellä olevilla raketeilla ja lopuksi konekivääreillä saadaan toinen aalto kulutettua yhdettömiin. Kun ammukset ovat lopussa, on pakko kääntyä takaisin kotikentän suuntaan, vaikka kolmas aalto on ilmavalvonnan mukaan vielä tulossa. Onneksi tässä vaiheessa hätiin ehtii tankattavana ja aseistettavana ollut parvi Hawkeja, joka kiittää, kuittaa ja ottaa torjuntavastuun alueella.

Tukaanit laskeutuvat korpikentälle ja mekaanikot alkavat kiireesti tankata ja aseistaa niitä. Ikarus kiittää huoltohenkilöstöä koneen ja sen aseistuksen moitteettomasta toiminnasta. Hän avustaa huoltotoimissa ja saapuu lopulta takaisin parakkialueelle, missä ollaan taikomassa hartsua pöytään: uudet perunat ovat pian kypsiä ja savustettu siika tuoksuu, ruisleivälle laitetaan oikeaa voita ja palan painikkeeksi on mainiota kotikaljaa. Illempana koneeseen maalataan muutama pudotusviiva lisää. Yhteen koneeseen on tavanomaisten viivojen sijaan pudotusten merkiksi maalattu Pac-Man -symboleita. Nuorempi lentäjä ja kujeet tietysti sen mukaan, tuumailee Ikarus hymyillen itsekseen. Jos ymmyrkäisiä suu auki olevia pallukoita tarkemmin katsoo, jokaiselle on maalattu terävät torahampaat avonaiseen kitaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
No nyt on kunnon settiä. Hyvä Sarek
 
No, onkos viikonlopun Vaasa Airshow'hun lähdössä foorumiedustusta? Vai boikotoitteko, koska Turkin F-16 soolo?

Ohjelma näytti sen verran tylsältä, että en tiedä. Kun ulkomailta ei saatu muuta jännittävää kuin turkkilainen F-16 ja ruotsalainen Gripen, niin onhan tuo surkea saavutus. SIL:n kassakin taitaa olla tyhjä, kun edes Baltic Bees ei ole listalla. Tai no, kyllähän se lentävä hollantilai(s-amerikkalai)nen (l. F-35) näyttäytyy taivaalla tuoreimpien tietojen mukaan, mutta mutta...

Onko wörtti? Liput tuntuisi kallistuneen ja tuleehan tuota ajomatkaakin. Sää näyttäisi tosin sopivan viileältä ja vähäsateiselta. Mutta osaako ne järjestää siellä Vaasassa tämän kokoluokan tapahtumia, kun tuo kenttäkin näyttää niin pieneltä, vai ollaanko plattalla kuin sillit herätyskokouksessa ja parhaiden perinteiden mukaan bajamajoja on tasan viisi kappaletta ja liityntäpysäköintibusseja kaksi kappaletta?
 
Teknisenä yksityiskohtana mainittakoon, että F/A-18C/D -koneisiin tuleva APG-79(V)4 on ensimmäinen GaN-pohjainen tutka Yhdysvaltojen käytössä. F/A-18E/F block I -koneiden runko ohjaamosta eteen päin on lähes sama kuin F/A-18C/D -koneissa, onhan tutkakin sama APG-73. Block II sai APG-79:n ja samalla eturunkoon tehtiin merkittäviä muutoksia tutkan jäähdytystarpeen vuoksi. Nyt GaN-tekniikka ilmeisesti parantaa hyötysuhdetta niin paljon, että (V)4 solahtaa suoraan APG-73:n paikalle.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top