Niin, kannattaa nyt muistaa semmoinen "pikkujuttu", että juuri sopivasti tähän hävittäjähankintaprojektin keskelle osui sattumalta kylmän sodan loppuminen ja Neuvostoliiton hajoaminen, mikä maalasi koko Suomen turvallisuuspoliittisen paletin aivan uusiksi...
Tämän takia koko hankintaprojektiin liittyi tiettyä epäjohdonmukaisuutta, koska hankinta saatettiin yhtäkkiä suorittaa aivan uusista lähtökohdista. Ilmavoimathan on kovasti mainostanut Hornet-hankinnan olleen ensimmäinen hävittäjähankinta, joka toteutettiin puhtaasti teknis-taloudellisin perustein ilman poliittista ohjausta.Toisaalta eipä tälle ollut juuri tarvettakaan, koska tuonaikaiset länsikoneet olivat yliottaen itäisiä verrokkejaan kehittyneempiä, ja myös suomalaisupseeriston suosiossa...
on (MiG-29). Kauppapoliittisena lähtökohtana oli MiG-21:n korvaaminen -29:llä, muut (DK:t) länsikalustolla. Jo tässä vaiheessa Hornet arvioitiin suorituskyvyltään näitä paremmaksi, mutta käytettävissä olevien hintatieojen perusteella sitä ei otettu ehdokkaaksi. Varsinainen tarjouspyyntö lähti 1990. Koneita lähdettiin koelentelemään valmistajatehtaille. MiG-29:sta kerrotaan, että huoltotuntien määrää lentotuntia kohti ei saatu selville, se oli ilmavoimien, ei tehtaan asia... Silmiinpistävää oli myös ohjaamofilosofia tai pikemminkin kakofonia. Koneessa ei liioin ollut fly-by-wire -ohjausta. Saman vuoden keväällä tuli ensimmäinen yhtyeydenotto Hornet-leiristä. Ne jatkuivat ja alkoi vaikuttaa, että koneen hinta olisi kilpailukykyinen. Vuonna 1991 päätettiin taloussyistä hankkia vain yksi hävittäjätyyppi. Kun F-18 mahtui talousraamiin, lähetettiin tarjouspyyntö siitäkin. Huom. GD tarjosi aluksi F-16A/B -malliin, mutta Hornetin tultua kuvioihin se vaihdettiin F-16C/D:hen, jota Suomi alunperin pyysi.
