baikal kirjoitti:
Luin tuon sj:n ja mosurin laatikkokeskityksen hartaasti läpi. Tarkoitatko, Mosuri, että hyvin suojattu, hyvillä korjauspalveluilla järjestetty ja keskitetty tukikohta, jossa on riittävästi maan sisään juvettuja tiloja, parempi kuin sellainen, jossa pyöritetään riivatunmoista karusellia ilman kuranttia suojaa?
Tarkoitatko, että tämä hehkutettu hajautettu erityisolosuhdemalli on osoitus rahanpuutteen luomasta tilanteesta paremminkin kuin valinnasta sen hyvyyden vuoksi?
Eli ymmärsinkö oikein: sinä perustaisit ilmavoimien tukikohdat harvempiin, hyvin suojattuihin ja aseistettuihin keskittymiin....ja varavaravaralta ylläpitäisit jonkinlaista erityisolosuhdemallia, joka toimii kantatieverkoston pätkillä? Entäs jos olemassa on jokin asia, jota me emme tunne ja joka selittäisi nämä ratkaisut?
Niin siis tälläistä mallia ehdotti tosiaan yksi eversti. Yksi ilmavoimien päätukikohdista voitaisiin suojata Buk patterilla (nykyisin siis Nasamsilla). Nykyisinhän päätukikohdan pahin "syömähammas" on Crotale mutta Buk tai Nasams mahdollistaisi suojaustason nostamisen aivan toiselle tasolle.
Ongelma noissa maantietukikohdissa on nimenomaan halvat GPS/Glonass pommit, vielä 90-luvulla rynnäkkökone olisi voinut toimittaa vain yhden pommin kerrallaan kun rynnäkkökoneen asejärjestelmäupseeri olisi maalannut laserilla tai lukinnut tv-järjestelmällä yhden tai max kaksi pommia kerrallaan kohteeseen. Nyt yksi rynnäkkökone pysty pudottamaan useita Glonass pommeja kerrallaan ja vielä melko korkeista lentokorkeuksista (4500 metriä). Häirittyinäkin noiden pommien järjestelmä ohjaa pommit kymmenien metrien osumatarkkuudella (CEP) maaleihinsa . Ja mikä pahinta Glonass pommit maksaa vain kymmeniä tuhansia entisten täsmäaseiden miljoonien sijasta. Sanotaan nyt ihan maltillisesti, että huonoissa sääoloissa neljä rynnäkkökonetta pääsee pudottamaan kukin kuusi Glonass ohjattua 500 kg:n pommia maantietukikohtaan. Pudotuskorkeus on 4000 metriä. Tukikohdan ilmatorjunta ei edes näe koneita. Kohdetta kohti siis kiitää 24 pommia. Jos toteamme, että niistä 4 vikaantuu niin lentokoneiden seisontapaikoille, rullausteille, kiitoradoille ja huollon tiedustelluille sijoituspaikoille osuu 20 pommia.
Aikaisemmin nuo 24 pommia olisi pitänyt pudottaa neljänä sarjana tutkan tietojen mukaan. Osumatarkkuus olisi ollut todennäköisesti satoja metrejä. Tai sitten rynnäkkökoneet olisi tehneet laser- tai tv-ohjatuilla pommeilla iskun hyvissä sääoloissa pudottaen pommin kerrallaan. Nyt tulos näyttää aivan toiselta ja nuo 20 "melko tarkkaa pommia" pystyvät aiheuttamaan rakennelmille, huoltokalustolle ja koneille melkoiset vauriot.