Ilmavoimien tulevaisuus

SJ kirjoitti:
On siellä muitakin kohteita mihin tehoaa se kärki tehoaa (jos keksivät vaikka kuluttaa vanhoja ohjuksiaan missä oli 500-1000 kg:n kärkiä).

Taitaa olla Kingfisheistä ja Kitcheneistä aika jo jättänyt.

Osa noista ohjuksista olisi epäilemättä ARM versioita ja sitten vielä ne varsinaiset ARM:t.

Mutta venäläisillä ei ollut vielä edes Georgiassa käytössä tutkantuhoajaohjuksia joissa olisi ollut ALARMin tai HARMin kaltainen "älykäs" hakupää (vanhemmissa venäläisohjuksissa piti vaihtaa laatikko halutun tutka-alueen tai uhkakirjaston mukaan) mistä seurasi ylläreitä kun ne eivät hakeutunutkaan Ukrainan modifioimiin SA-11-järjestelmän tutkiin.

Sitten tietääkseni venäläisillä on tv ohjattuja pommeja

Jotka eivät ole standoff-aseita.

ja vissiin myös ohjuksia joissa on ihan kelvollinen kantama.

Yksi tällainen ohjus, AS-13, jossa on datalinkkiohjaus ja terminaalivaiheen tv-ohjaus.

Eli ei ne kiitoradat ole ongelma vaikka niitä nimenomaiseen käyttöön tarkoitettuja pommeja olisikaan, se vaan vie enemmän niitä pommeja.

Mikä vain lisää sitä käsitystä, että sortie ratea ei tulla tuhlaamaan mihinkään lentokenttien ja varatukikohtien pommitukseen vaan laitetaan taivaalle enemmän hävittäjiä pudottamaan Horneteja.

Toki, mutta tietäen että näin on, niin eiköhän tuollaisiin yrityksiin olla varauduttu?

Varautua aina voi. Eri asia, miten se toimii tositilanteessa.

Ei vissiin heille juolahtanut se mahku, että joku haluaisi nähdä heidän ampuvan maksimi kantamalta ihan jotta tiedettäisiin kantaako se.

Luulisi venäläistenkin haluavan kokeilla ohjuksiaan oikeissa taisteluoloissa (hyvissä oloissa harjoitus- tai koelaukaisuissa on helppo nysvätä ja valmistella laukaisua varten - varsinkin jos jokin korkea viskaali on paikalla - ohjus joka toimii kuten on mainostettu. Varsinaiset taistelulaukaukset ovatkin sitten asia erikseen.

Ja siksi laitoinkin ~500 km. Eli kantama lienee jossakin 450 ja 499km:n välillä.

Ja kun USA vaatisi saada olla läsnä laukaisukokeessa jossa testattaisiin sitä etäisyyttä, luuletko että siellä uskottaisiin hetkeäkään jos venäläiset ilmoittaisivat "tämä lentää 495km maksimissaan"? Ei. USA alkaisi välittömät vastatoimet moista vastaan.

siksi, että koneita ei saada kylliksi nopeasti ilmaan.

Taistelulähdöt voidaan todennäköisesti silti suorittaa nopeammin isommista tukikohdista, joissa on kiitoratojen lisäksi rullausteitä joilta hävittäjät saadaan ilmaan.

Ja itse suosisin noissa tilanteissa sitä, että tullaan vihollista vastaan useammasta suunnasta kerralla.

Niin suosisin minäkin, mutta eri asia kuinka se toimii jos ensimmäisenä yönä tuhotaan kiinteät tutkat.

-E mallin ilmoitettu kantama lienee luotettavampi tieto, kun sitä pitää saada myytyä ja sekin juuri ja juuri yltäisi.

Ja juuri siksi epäilenkin mahdollisen M-mallin kantomatkaa. Vientimalli tai kotoinen malli, moottorin ja polttoaineen pitää mahtua samaan runkoon ja ohjuksen samalle lavetille. Iskander voi luultavasti kantaa sen ~250 kilometriä, mutta puolitoistakertainen kantaman lisäys samassa rungossa alkaa hipoa suspension of disbeliefiä, varsinkin kun nykyään Venäjän asiakasvaltioilla on muitakin vaihtoehtoja kuin hyväksyä ne apinamallit mitä Kreml ennen tarjosi ainoana veljellisenä sosialistisena apuna.
 
SJ kirjoitti:
Pitäisikö noiden lisäksi sitten vapauttaa vihollisen uusimmat ja moderneimmat koneet rynnäköintitehtäviin vain siksi, että siellä on jo isoja pommikoneita?

Ei, vaan jättää ne uusimmat ja moderneimmat koneet suorittamaan ilmaherruustehtäviä joihin ne on suunniteltu. Rynnäkkökoneet voivat hoitaa sen mudanlennätyksen, mihin ne on suunniteltu.

Ja sikäli kun tiedän, niin ne on juuri ne moderneimmat monitoimihävittäjät jotka voivat käyttää niitä uusimpia rynnäkköaseita, joita nuo modernisoimattomat Su-24:t ja Backfiret eivät voi käyttää.

Su-24M:t (jotka ovat nykyisin yleisimmät Fencerit naapurissa), voivat käyttää laser- ja tv-ohjattuja pommeja, erilaisia laser-, tv- ja passiivitutkapäillä varustettuja ohjuksia ja lyhyen matkan risteilyohjuksia (AS-13). Su-24M2:t (ne loput käytössä olevat Fencerit) voivat näiden lisäksi käyttää kaikkia uusimpiakin aseita (joita ei käytännössä ole kuin KAB-500SE). Laser- ja tv-pommeilla pantiin Serbiakin polvilleen, ja niitä käytettiin paljon vielä Iraqi Freedomissakin (tosin silloin edellisiä halvemmat JDAMit olivat jo laajassa käytössä). Ja edelleen, jos kohteena on iso maali, tyhmiä pommejakin voidaan käyttää, varsinkin kun itänaapurissa tuo collateral damage ei ole niin suuri ongelma kuin länsimaissa.
 
JOKO ja Hösseli puhuvat asiaa! Juuri samaa mieltä olen minäkin hajautetun toiminnan välttämättömyydestä. Ei ole mitään järkeä laittaa kaikkia munia samaan koriin ja toivoa parasta. On aivan selvää että muutamaa lentotukikohtaa ette saa niin syvälle kaivettua ja puolustettua ettei vihulainen sitä pois toiminnasta saisi. Olen itse käynyt Karjalan lennoston tukikohdassa, siellä kallion sisällä katselemassa Hornettia, 10 v. sitten, samassa luolassa jonne itäisen naapurivallan ilmavoimien komentajakin teki vierailun samoihin aikoihin (ystäväni IV:ssa kertoi). Lisäksi Open Skies sopimuksen mukaan tarkastuslentoja tekee toisen alueille säännöllisesti niin Venäjä kuin suomikin, joten kyllä ne luolat ja suu-aukot on tiedossa hyvin ilman satelliittejakin...

Vaikuttava paikka Rissala kyllä oli, sen voin sanoa.

Kyllä sodankäynnissä nykyään totuus on se että vain huomaamattomimmat ja liikkuvimmat selviävät, oli sitten kyse maa-, meri- tai ilmavoimista. Joka puolustushaarassa aseet ovat tulleet niin tarkoiksi että kiinteät suojat on menettäneet merkityksensä. Hajauttamiseen ja verkostoitumiskykyynhän nimenomaan ITO 2012 Fin = NASAMS hankinta perustettiin. Järjestelmä on sijoitettu hajalleen ja verkotettu niin että 1 patterin, tutkan, tai johtokeskuksen menetetys ei rampauta järjestelmää.

BUK M1 on kova ja suorituskykyinen IT-ohjus vielä nykyään, mutta sen heikkous on että koko patteri on 1 tutkan ja 1 johtokeskuksen varassa, eikä sen toimintoja voi korvata. Jos keskus/tutka menee niin koko patteristo on sokea. Aasinsilta tähän tutkikohtakeskusteluun on juuri hajautetun mallin toimivuudessa suhteessa kiinteään tukikohtaan oli aselaji mikä hyvänsä.

Jos koneet ehditään hajasijoittamaan harmaan vaiheen aikana ja maastouttamaan, on vihollisella moninkertainen työ löytää ja tuhota koneet. Yhden tai jopa viiden maantietukikohdan löytäminen ja tuhoaminen ei vielä tuhoa koko ilmavoimien konekantaa. Kolmen tukikohdan tuohaminen täynnä koneita tai vaikka vain niiden toiminnan estäminen tuhoamalla tyystin 3 kiitorataa, merkitsisi koko ilmavoimien menetystä välittömästi hyökkäyksen alussa ja varmaa ilmaherruutta viholliselle.

Jos joku vielä marmattaa käyttämääni vertausta Battle Of britainiin, niin kyllä kannattaisi niiden tutustua historiaan ja ottaa oppia sieltä. Ei teknologian kehittyminen ole poistanut strategian merkitystä sodankäynnissä! Menneestä voidaan ottaa oppia monella lailla ja fiksu tekee niin koska ei muuten opi mitään! Opit pitää vaan sopeuttamaan nykyaikaa eikä ajatella jäykästi että "kun ei silloin ollut täsmäpommeja ja suihkareita". Siteerataanhan täälläkin 11 v. vanhoja asioita jugoslaviasta, enkä ite pidä sitä huonona.
 
SJ kirjoitti:
On siellä muitakin kohteita mihin tehoaa se kärki tehoaa (jos keksivät vaikka kuluttaa vanhoja ohjuksiaan missä oli 500-1000 kg:n kärkiä).

Taitaa olla Kingfisheistä ja Kitcheneistä aika jo jättänyt.

Sitä suuremmalla niitä voisi käyttää pois jos niitä sattusi jossakin varastossa vielä olemaan, ellei sitten ole huomattavaa vaaraa siitä, että rakettimoottori räjäyttää kuljettavan koneen mukanaan. Ei niitä kukaan ala arvailemaan, että miten vanha se ohjus on, jos se kohti tulee.

Osa noista ohjuksista olisi epäilemättä ARM versioita ja sitten vielä ne varsinaiset ARM:t.

Mutta venäläisillä ei ollut vielä edes Georgiassa käytössä tutkantuhoajaohjuksia joissa olisi ollut ALARMin tai HARMin kaltainen "älykäs" hakupää (vanhemmissa venäläisohjuksissa piti vaihtaa laatikko halutun tutka-alueen tai uhkakirjaston mukaan) mistä seurasi ylläreitä kun ne eivät hakeutunutkaan Ukrainan modifioimiin SA-11-järjestelmän tutkiin.

No, jos tuota eivät saa pian korjattua, niin meidän etumme, mutta kannattaako sen varaan laskea? Meinaan, että saadaanko meidän tutkat muuttamaan tutka-aluetta sillä tavalla, että nuo ei toimi? Taitavat osa olla taajuutta vaihtelevia, mutta onko ryssä keksinyt niille vastalääkkeen?

Sitten tietääkseni venäläisillä on tv ohjattuja pommeja

Jotka eivät ole standoff-aseita.

Riippuu tietenkin määritelmästä (stand-off), mutta yleensä nuo tuon tyyppiset pommit ovat Standoff aseita, koska ne kuitenkin tarvitsevat ne ohjaus-siivekkeet toimiakseen ja se lisää kantamaa verrattuna normaali pommiin.

ja vissiin myös ohjuksia joissa on ihan kelvollinen kantama.

Yksi tällainen ohjus, AS-13, jossa on datalinkkiohjaus ja terminaalivaiheen tv-ohjaus.

Kiitos.

Eli ei ne kiitoradat ole ongelma vaikka niitä nimenomaiseen käyttöön tarkoitettuja pommeja olisikaan, se vaan vie enemmän niitä pommeja.

Mikä vain lisää sitä käsitystä, että sortie ratea ei tulla tuhlaamaan mihinkään lentokenttien ja varatukikohtien pommitukseen vaan laitetaan taivaalle enemmän hävittäjiä pudottamaan Horneteja.

Ja kaikki tämä koska Hornetit olisi hankala tuhota maahan. Vihollisella osa koneista on sidottuna saattotehtäviin ja niin kauan kun Hornetteja oletetaan olevan jäljellä, niin rynnäkkökoneet eivät pääse toimimaan vapaasti. Jäljelle jää, että kuinka Hornetit pärjäävät ilmassa ja se on heidän pää tehtävänsä.

Toki, mutta tietäen että näin on, niin eiköhän tuollaisiin yrityksiin olla varauduttu?

Varautua aina voi. Eri asia, miten se toimii tositilanteessa.

Joo, mutta toimii myös toisinpäin. Eli voi se mennä pieleen vihollisellakin.

Ei vissiin heille juolahtanut se mahku, että joku haluaisi nähdä heidän ampuvan maksimi kantamalta ihan jotta tiedettäisiin kantaako se.

Luulisi venäläistenkin haluavan kokeilla ohjuksiaan oikeissa taisteluoloissa (hyvissä oloissa harjoitus- tai koelaukaisuissa on helppo nysvätä ja valmistella laukaisua varten - varsinkin jos jokin korkea viskaali on paikalla - ohjus joka toimii kuten on mainostettu. Varsinaiset taistelulaukaukset ovatkin sitten asia erikseen.

Ehkä, mutta tuolla on ollut muitakin kriteerejä noiden sijoittelulla, eli mielellään lähellä muita yksiköitä, jotta ei tarvitse pelehtiä logistiikan kanssa ja etenkin viestiyhteyksien kanssa.

Ja siksi laitoinkin ~500 km. Eli kantama lienee jossakin 450 ja 499km:n välillä.

Ja kun USA vaatisi saada olla läsnä laukaisukokeessa jossa testattaisiin sitä etäisyyttä, luuletko että siellä uskottaisiin hetkeäkään jos venäläiset ilmoittaisivat "tämä lentää 495km maksimissaan"? Ei. USA alkaisi välittömät vastatoimet moista vastaan.

Jenkeillä on kasa sateliitteja, joiden tehtävä on nimenomaan havaita ohjuslaukaisut kuten tuo, ei niiden tarvitse olla läsnä, ne voivat katsoa sateliittien kautta, että miten ohjus toimii ja tekevät omat laskelmat.

siksi, että koneita ei saada kylliksi nopeasti ilmaan.

Taistelulähdöt voidaan todennäköisesti silti suorittaa nopeammin isommista tukikohdista, joissa on kiitoratojen lisäksi rullausteitä joilta hävittäjät saadaan ilmaan.

Mutta miksi ei tehdä molempia? Väheneepähän samalla katastrofin mahdollisuus, kun vihollinen ei voi päästä yllättämään kaikkia koneita.

Ja itse suosisin noissa tilanteissa sitä, että tullaan vihollista vastaan useammasta suunnasta kerralla.

Niin suosisin minäkin, mutta eri asia kuinka se toimii jos ensimmäisenä yönä tuhotaan kiinteät tutkat.

Ne vanhat KEVA tutkat oli vissiin viimeiset kiinteät tutkat. KAVA:t ovat siirrettäviä, joskin taitaa mennä hieman kauemmin kuin uusissa KEVA tutkissa. Ja tuohon tarkoitukseen taitaa riittää jopa aistivalvonta, eli osaavat kertoa missä menee vihollisen ensimmäinen aalto.

-E mallin ilmoitettu kantama lienee luotettavampi tieto, kun sitä pitää saada myytyä ja sekin juuri ja juuri yltäisi.

Ja juuri siksi epäilenkin mahdollisen M-mallin kantomatkaa. Vientimalli tai kotoinen malli, moottorin ja polttoaineen pitää mahtua samaan runkoon ja ohjuksen samalle lavetille. Iskander voi luultavasti kantaa sen ~250 kilometriä, mutta puolitoistakertainen kantaman lisäys samassa rungossa alkaa hipoa suspension of disbeliefiä, varsinkin kun nykyään Venäjän asiakasvaltioilla on muitakin vaihtoehtoja kuin hyväksyä ne apinamallit mitä Kreml ennen tarjosi ainoana veljellisenä sosialistisena apuna.

Veikkaisin, että -M mallissa on pienempi taistelukärki, kun sen on kerran tarkoitus olla tarkempikin, tällöin kantamaa voidaan kasvattaa ainakin jonkin verran. Mutta meinasitko kaikkien noiden olettamusten perusteella päättää, että Iskander ei yllä tampereelle? Menee hieman toiveajatteluksi, mutta toivottavasti olet oikeassa.
 
Einomies1 kirjoitti:
BUK M1 on kova ja suorituskykyinen IT-ohjus vielä nykyään, mutta sen heikkous on että koko patteri on 1 tutkan ja 1 johtokeskuksen varassa, eikä sen toimintoja voi korvata.

Paitsi että se on venäläistä valmistetta, ja muistaakseni Suomen sopparissa kielletään omien muutoksen tekeminen ja/tai teettäminen ohjukseen. Toisin sanoen naapurimaa tietää kaiken ohjuksista ja sen tutkista, mukaan lukien WARMSit ja ohjusten realistisen torjuntaenvelopen. Siksi venäläisille olikin epämieluisa yllätys huomata, että ukrainalaiset olivat tehneet Georgiaan myytyihin ohjuksiin muutoksia (tutkissa oli uudet sotamoodit, ohjuksissa uudet hakupäät, jne.) joten tutkantuhoajaohjuksilla oli vaikeuksia ja ECM-laitteistot eivät pystyneetkään jallittamaan ohjusten hakupäitä ja tulenjohtotutkia.

Jos joku vielä marmattaa käyttämääni vertausta Battle Of britainiin, niin kyllä kannattaisi niiden tutustua historiaan ja ottaa oppia sieltä.

Britannian taistelussa ottivat yhteen lukumääräisesti tasaväkiset ilmavoimat joista kotijoukkueella oli etunaan teknologinen ylivoima (Chain Home -tutkaverkosto, vastustajan lyhyt turnauskestävyys ilman lisätankkeja) sekä vierasjoukkueen väärä pelistrategia (taistelukentän rynnäkkökoneiden käyttö strategiseen pommitukseen, hävittäjien tiukka sitominen pommikoneisiin freie jagdin ja "löysän" suojauksen sijaan). Suomella ei ole näitä etuja.
 
Sinänsä hassua täällä esiintynyt AIVn vähättely. Kyseiset jantterit on koulutettu myös tunnistamaan ylilentävät koneet, mikä on merkittävä hyöty torjuntaoperaatioiden johtamisessa ja suunnittelussa. Tutkavalvonnan ohella ilmavalvonnassa ollaan myös siirtymässä passiivisiin sensoreihin, joten ilmatilannekuva pysynee kohtalaisena tutkista riippumatta, eikä hornetteja tarvitse lähettää täysin sokeina matkaan. Lisäksi Suomessa on panostettu ELSOOn voimakkaasti, joten olettaa saattaa, että ei niillä venäläispiloteillakaan se selkein tilannekuva ole. Lisäksi mitä enemmän koneita kaveri tänne lähettää, sitä suurempi riski on, että he ampuvat omiaan (Edelleen kaipailisin tietoja ampuivatko venäläiset neljä omaa alas Georgiassa). En usko että venäläiset haluavat tuoda Backfirejä meidän ilmatilaan ennen absoluuttisen ilmaherruuden saavuttamista, niin tärkeä konetyyppi on venäjän sotavoiman kannalta.
 
SJ kirjoitti:
ellei sitten ole huomattavaa vaaraa siitä, että rakettimoottori räjäyttää kuljettavan koneen mukanaan.

Tuohan siinä onkin. AS-4 ja AS-6 on rakennettu 1980-luvulla (ne tuoreimmat) eikä niitä ole modernisoitu. En haluaisi olla se Backfire-kuski joka määrätään nostamaan pari tuollaista Kingfishiä ilmaan raskaassa bensakuormassa...

saadaanko meidän tutkat muuttamaan tutka-aluetta sillä tavalla, että nuo ei toimi? Taitavat osa olla taajuutta vaihtelevia, mutta onko ryssä keksinyt niille vastalääkkeen?

Jos ne eivät ole venäläisten ARMien hakupäiden kovakoodatuissa rajoissa (muistaakseni uusimmissakin päivityksissä on lisätty vain Patriot, niin että vaihtoehdot ovat joko "itäblokin oma kama" tai "Hawk, I-Hawk, Patriot, jne." -optiot) jolloin riittävä pulssitoistotaajuuden ja tutkaan toimintataajuuden ero ohjelmoituihin tekee ARMien käytöstä vähintäänkin hankalaa.

tuon tyyppiset pommit ovat Standoff aseita, koska ne kuitenkin tarvitsevat ne ohjaus-siivekkeet toimiakseen ja se lisää kantamaa verrattuna normaali pommiin.

Tuota, eivät ne lisää. Ne eivät ole kantavia siipipintoja vaan bang-bang-ohjaussiivekkeet (bang-bang tarkoittaa sitä että siivekkeitä ei voi säätää portaittain vaan ne liikkuvat ääriasennosta toiseen) joiden tehtävä on pitää pommi oikealla radalla. Vasta nykyaikana on länsimaissa saatu tuollaiset pitkän kantaman pommit käyttöön (Diamondback-lisäsiivet, erilaiset nostavat pinnat).

Vihollisella osa koneista on sidottuna saattotehtäviin ja niin kauan kun Hornetteja oletetaan olevan jäljellä, niin rynnäkkökoneet eivät pääse toimimaan vapaasti.

Mutta ongelma tuleekin siinä, että venäläisillä on ne 300 hävittäjää keskittää ilmaherruustehtäviin - enemmän kuin Allied Forcen aikana länsimailla yhteensä, koska heillä on erikoistuneita pommituskoneita suorittamaan mudanlennätystä. Länsimaissa tällaiset koneet alkavat olla harvassa.

Jenkeillä on kasa sateliitteja, joiden tehtävä on nimenomaan havaita ohjuslaukaisut

DSP-ohjelma huomaa vain laukaisut, eivätkä seuraa nousukäyrää tai lentomatkaa. Siihen tarvittaisiin lentävä tutkakone tai erikoismasiina tyyliin RC-135.

Ne vanhat KEVA tutkat oli vissiin viimeiset kiinteät tutkat. KAVA:t ovat siirrettäviä

Hetkinen, ne juuri uutisoidut liikkuvat tutkat ovat muistini mukaan juuri KEVA-tutkia, ja ne isot KAVA-Thomson 2200:t on tarkoitus vain päivittää, ei suinkaan nostaa laveteille.

M mallissa on pienempi taistelukärki, kun sen on kerran tarkoitus olla tarkempikin

Tarkkuus on aina ohjuksen kanssa suhteellinen käsite, eikä Iskanderin kärki ole niin iso että siitä voisi noin vain ottaa tehoa pois.

Iskander ei yllä tampereelle? Menee hieman toiveajatteluksi, mutta toivottavasti olet oikeassa.

Koska mitään todisteita siitä ei ole, edes oloista joissa 400 kilometrin kantamasta olisi ollut hyötyä, ja koska venäläisetkin ovat kehittämässä sitä risteilyohjusvarianttia mahdollisen valmiin M-mallin sijaan, se näyttää todennäköisemmältä.
 
Eikö iskanderista ole jotain mereltä laukaistavaa mallia? Tällöin Pirkkalakin on kivasti kantaman sisällä...
 
Caveman kirjoitti:
Eikö iskanderista ole jotain mereltä laukaistavaa mallia? Tällöin Pirkkalakin on kivasti kantaman sisällä...

Ei ole. Venäläisillä ei muutenkaan ole liiemmälti mereltä maalle ammuttavaa ohjuskalustoa: Klub-M vai mikä lie taitaa olla vientimodifikaatio ja sukellusveneistä laukaistava SS-N-21 on vieläkin ilman konventionaalista kärkeä.
 
ironside kirjoitti:
Caveman kirjoitti:
Eikö iskanderista ole jotain mereltä laukaistavaa mallia? Tällöin Pirkkalakin on kivasti kantaman sisällä...

Ei ole. Venäläisillä ei muutenkaan ole liiemmälti mereltä maalle ammuttavaa ohjuskalustoa: Klub-M vai mikä lie taitaa olla vientimodifikaatio ja sukellusveneistä laukaistava SS-N-21 on vieläkin ilman konventionaalista kärkeä.

Täytyy muistaa myös brahmos-ohjus, sitä on tilattu 1000 kappaletta. Tosin osa on merimaaliohjuksia mutta osa on tarkoitettu maamaaleja vastaan. Sitten on vielä AS-18 eli KH-59M
 
ironside kirjoitti:
Su-24M:t (jotka ovat nykyisin yleisimmät Fencerit naapurissa), voivat käyttää laser- ja tv-ohjattuja pommeja, erilaisia laser-, tv- ja passiivitutkapäillä varustettuja ohjuksia ja lyhyen matkan risteilyohjuksia (AS-13). Su-24M2:t (ne loput käytössä olevat Fencerit) voivat näiden lisäksi käyttää kaikkia uusimpiakin aseita (joita ei käytännössä ole kuin KAB-500SE). Laser- ja tv-pommeilla pantiin Serbiakin polvilleen, ja niitä käytettiin paljon vielä Iraqi Freedomissakin (tosin silloin edellisiä halvemmat JDAMit olivat jo laajassa käytössä). Ja edelleen, jos kohteena on iso maali, tyhmiä pommejakin voidaan käyttää, varsinkin kun itänaapurissa tuo collateral damage ei ole niin suuri ongelma kuin länsimaissa.
Juuri ohjusten puolella kuuluvat venäläisten suurimmat ongelmat tätä nykyä olevan. AS-12, AS-14 jne. ovat käyttöikänsä päässä ja "90-luvun aseita" taas ei ole ikinä hankittukaan käytännössä lainkaan. Ilmeisesti niitä ei myöskään tulla hankkimaan, vaan on aloitettu kokonaan uusien aseiden kehittämisohjelmat tulevaa silmälläpitäen. Lienee sanomattakin selvää, että Neuvostoliiton 80-luvulla rakentamat ohjukset eivät ole enää kurantteja aseita.

Venäjän ilmavoimat ovat olleet ja ovat paljolti edelleen jonkinasteisessa alennustilassa, jossa haetaan uusia muotoja toiminnalle ja ajetaan samalla voimakkaasti konemääriä alas. 5-10 vuoden päästä, kun käytössä ehkä on edes ne koneet, joita viime vuosina on alettu hankkia, alkaa tilanne näyttää jo sikäläisestä vinkkelistä valoisammalle.

Juuri nyt Venäjän ilmavoimissa näyttää paljolti samalle kuin maavoimissakin. Hyvin vähän älliaseita, mutta paljon värkkejä, joilla voi käydä vanhaa kunnon täystuhosotaa. Aikaisempaa pienemmässä mittakaavassa vain. Ei meidänkään kannattaisi purkaa vanhoja rakenteita ennen kuin naapuri sen tekee. NATOa vastaan pitäisi ehkä suunnitella jo nyt kovasti erilaiset järjestelyt.
 
kunnas kirjoitti:
Täytyy muistaa myös brahmos-ohjus, sitä on tilattu 1000 kappaletta.

Brahmos on käytössä vain Intiassa, ja Venäjän uuteen Admiral Gorškov -luokan fregattiin on tulossa Jahont-merimaaliohjus, ei maamaaliohjuksia.

Sitten on vielä AS-18 eli KH-59M

Tuota, kuten koodistakin käy ilmi, AS-18 on ilmasta laukaistava ohjus...
 
Hösseli kirjoitti:
Juuri ohjusten puolella kuuluvat venäläisten suurimmat ongelmat tätä nykyä olevan. AS-12, AS-14 jne. ovat käyttöikänsä päässä

Mutta niiden päivitys ei ole läheskään niin vaikeaa kuin isojen Kitcheneiden ja Kingfishien; venäläiset ovat jo nyt modernisoineet AS-12/14-sarjan ohjuksia uusilla propellanteilla.

Hyvin vähän älliaseita, mutta paljon värkkejä, joilla voi käydä vanhaa kunnon täystuhosotaa.

Joka sopii hyvin infrastruktuurin rusentamiseen ja vastapuolen moraalin murtamiseen.

NATOa vastaan pitäisi ehkä suunnitella jo nyt kovasti erilaiset järjestelyt.

Niin pitäisi: meidän pitäisi liittyä siihen.
 
ironside kirjoitti:
Ajanmukainen ja tasapainoinen zydeemi olisi käsittääkseni pudottanut nopeasti useita kymmeniä koneita ja lopettanut todennäköisesti koko sodan lyhyeen.

Nykyaikaista ajanmukaista systeemiä ei ole kokeiltu vielä missään, mutta otetaanpa Persianlahden sota, jossa Irakilla oli ranskalainen Kari-IADS ja sen tukena silloin moderneja aseita (SA-8, SA-6, Roland). Pudotuksia tuli vain murto-osa lentosuorituksista, ja pääosa Irakin ilmavoimista tuhottiin ilmassa tai lennettiin Iraniin. Irakilla oli tulloin siis ajanmukainen ja tasapainoinen systeemi.

Irakin järjestelmä oli kaikkea muuta ajanmukainen ja tasapainoinen. Missä oli uskottava kaukotorjuntaan soveltuva ojus, missä aluetorjuntaohjus? SA-6 menetti uskottavuutensa hyvin tehokkaasti vuonna 1973, kun sitä vastaan räätälöitiin lääkkeet USA-Israel-akselilla. Vuonna 1982 SA-6 pääsi sitten Libanonissa näyttämään ylivertaiset ominaisuutensa. Et varmaan tosissasi väitä tuota ajanmukaiseksi välineeksi 90-luvulla?

Irakilaiset saivat sen sijaan hyviä tuloksia ammus-it-aseilla mm. Tornadoja vastaan, kun nämä joutuivat lentämään matalalla kiitoteiden yläpuolella kasettiaseitaan käyttäessä. Britit taisivat luopua tuosta taktiikasta tappioiden kasvaessa. Jugoslaviaan verrattuna Irakin ilmapuolustus toki ylsi erinomaiseen suoritukseen.
 
Hösseli kirjoitti:
Missä oli uskottava kaukotorjuntaan soveltuva ojus, missä aluetorjuntaohjus?

Kenellä niitä oli silloin ylipäätään? USA:lla oli juuri käyttöön tullut Patriot ja laivoilla Standard, Venäjällä SA-10. Kenelläkään muulla ei ollut yli 50 kilometriä kantavia nykyaikaisia ohjuksia (esimerkiksi SA-5 ei ollut nykyaikainen edes syntyessään, ja Thunderbirdit ja Bloodhoundit olivat 1960-luvun tuotteita).

SA-6 menetti uskottavuutensa hyvin tehokkaasti vuonna 1973, kun sitä vastaan räätälöitiin lääkkeet USA-Israel-akselilla.

Silti se pudotti melkoisesti USA:n valmistamia ja ajanmukaisia koneita Iranin ja Irakin sodassa - Iran oli saanut ennen vallankumousta viimeisen päälle olevat laitteistot, ja esimerkiksi häirintälaitteista vain F-16:ien kantamat ulkoiset -131:t olivat uutta sukupolvea.

Vuonna 1982 SA-6 pääsi sitten Libanonissa näyttämään ylivertaiset ominaisuutensa.

SA-6 näytti ylivertaiset ominaisuutensa koska syyrialaiset käyttivät niitä täysin tunaroiden. Liikkuvat aselavetit oli kaivettu maahan, joka ikinen patteri laittoi Straight Flushit päälle kun lennokit ilmestyivät tutkiin minkä jälkeen Standard ARMeilla ei ollut mitään ongelmia tuhota niitä, pattereilla ei ollut minkäänlaista lähisuojaa.

ammus-it-aseilla mm. Tornadoja vastaan, kun nämä joutuivat lentämään matalalla kiitoteiden yläpuolella kasettiaseitaan käyttäessä. Britit taisivat luopua tuosta taktiikasta

Tornadoita menetettiin eniten heittopommituksissa, kuten aiemmin sanoin, ei JP.233:n käytössä. RAF:n menetyksistä (6 Tornadoa) neljä menetettiin loftauksissa, yksi JP.233-lennossa ja yksi LGB-loftauksessa jossa Tornadon piti heittää ohjattu pommi Buccaneerin valaisemaan maaliin.
 
Hösseli kirjoitti:
ironside kirjoitti:
Niin pitäisi: meidän pitäisi liittyä siihen.
:a-grin:

Mikäs tuossa niin naurattaa? Onko se jotenkin hienompi ottaa jälleen kerran kuonoon isommalta vastustajalta ja sanoa sitten tappion jälkeen että "torjuntavoitto!"?
 
ironside kirjoitti:
Tornadoita menetettiin eniten heittopommituksissa, kuten aiemmin sanoin, ei JP.233:n käytössä. RAF:n menetyksistä (6 Tornadoa) neljä menetettiin loftauksissa, yksi JP.233-lennossa ja yksi LGB-loftauksessa jossa Tornadon piti heittää ohjattu pommi Buccaneerin valaisemaan maaliin.


Hä???
 
JOKO kirjoitti:

Loftaus == heittopommitus. Siinä lähestytään maan pinnassa joko koordinaattien tai tutkan/INS:n tms. avulla ballistiseen tietokoneeseen (nykyisin asetietokoneeseen) määriteltyä maalia, ja tietokoneen ilmoittamassa pisteessä - useiden kilometrien päässä - vedetään kone jyrkkään nousuun laukaisunappula alaspainettuna. Tietokoneen oikeaksi laskemalla hetkellä pommit irtoavat ja lentävät maaliin ballistista rataa pitkin samalla, kun kone tekee immelmannin ja katoaa tulosuuntaansa. Hieno tapa nakata pommeja niskaan esimerkiksi vuoren takaa, kuten Harrierit tekivät sekä tyhmille että maavoimien lasermaalaamille pommeille Falklandin sodan aikaan.

LGB-heittopommituksessa tekniikka on sama mutta pommi on laserohjattu: Aavikkomyrskyssä valaisun hoitivat Buccaneerit koska Tornadojen TIALD-laser/lämpökamerakapseleita ei ollut käytössä vielä sodan alkaessa (ne saatiin tosin käyttöön pikavauhdilla siinä vaiheessa, kun RAF siirtyi keskikorkeuksista suoritettaviin täsmäasepommituksiin).

ETA: Irakissa siis ongelmat loftauksen kanssa johtuivat siitä, että biljardipöytää muistuttavassa maastossa ei ollut sopivia mäkiä näköesteiksi, ja pommit nakkaava kone kerää korkeutta ja menettää energiaa immelmannin aikana, jolloin irakilaisten lentokenttiä ympäröivä jumalaton it-määrä pystyi ampumaan joka ikisellä putkella ja ohjuslavetilla joka vain kynnelle kykeni.
 
ironside kirjoitti:
Mikäs tuossa niin naurattaa? Onko se jotenkin hienompi ottaa jälleen kerran kuonoon isommalta vastustajalta ja sanoa sitten tappion jälkeen että "torjuntavoitto!"?
Pahoittelut, tarkoitukseni ei missään tapauksessa ollut irvailla. Vihollisen kanssa liittoutuminen on tosiaan wanha ja toimiva keino pärjätä kovassa maailmassa.
 
Back
Top