Mitä haluaisin kuulla, on konkreettinen ehdotuksesi meille sopivasta väliaikaisratkaisusta. Olisimme voineet lentää vaikka Drakeneilla kuudennen sukupolven koneiden kehitykseen asti, mutta paljonko iloa Drakenista olisi, jos koneita tarvitaankin todellisessa tilanteessa? Tämän vuoksi en ole erityisen innoissani näistä vanhojen koneiden päivityksistä loputtomiin. Hornetin potentiaali alkaa sitä paitsi jo olla käytetty: ohjaamossa on karttanäyttöä ja monitoiminäyttöä, on kypärätähtäin. Mitä siinä voisi vielä päivittää jatkuvan tuotetuenkaan (koneeseen integroidaan aktiivisesti uusia aseita, varaosahuolto toimii) avulla? Uusitaan jo ennestään laadukas ohjaamo vielä hiukan parempaan? Vaihdetaan AN/APG-73 AESA-tutkaan? Nuo ovat uudistuksia, jotka Suomen budjeteilla voisi ehkä vielä toteuttaa. Uusista moottoreista tuskin kannattaa kuitenkaan haaveilla tällä puolustusbudjetilla. Vaikka moottoritkin uusittaisiin, Hornetista jäisi puuttumaan edelleen joitakin oleellisia asioita, kuten häiveominaisuudet. Ylijäämämarkkinoihin suhtaudun myöskin aika skeptisesti. Tarjolla on lähinnä neljännen sukupolven hävittäjiä ja tranche 1 Eurofightereita, jotka ovat varsin riisuttu malli. Ilmeisesti tranche 1 Eurofightereille ei tule kykyä kaikkien asejärjestelmien käyttöön ja kone on avioniikaltaan myöhempiä malleja heikompi. Toki se voisi toimia väliaikaisratkaisuna, mutta sitten tulee taas se kysymys, että riittääkö taisteluteho vihollista vastaan? Saattaisi kyllä riittääkin, mutta jos tarjolla nyt on F-35, ottaisin sen enkä vaihtaisi Hornetista johonkin väliaikaisratkaisuun, kun kuudennen sukupolven koneiden tulevaisuudesta ei kukaan tiedä varmasti 2020-luvun alussa, jolloin päätös Hornetin korvaajasta pitää olla tehtynä.