Ilmavoimien tulevaisuus

Gripen vaatii helvetin paljon tietä F-35:n nähden. Eikä niitä täysin suoria ja tasaisia 800 metrin mittaisia tienpätkiä ole loputtomasti.

Imuriautoista en myöskään ole yhtä mieltä. USMC nimenomaan suunnittelee käyttävänsä konetta tilapäistukikohdista. Tuskinpa se nyt täysin vastaa Hornetia ilmanotoltaan.



https://www.f35.com/about/variants/f35b
Sanoisin että kyllä se F35 vaatii ihan saman pätkän tietä mitä grippenkin... Ellei sitten ajatella tuota b varianttia joka on joka suhteessa suomelle sopimaton... Se on muita kalliimpi, sitä tehdään vähemmän, sen käyttäjäkunta on pienempi, siinä on paljon sellaista joka vaatii enemmän huoltoa, sanoisin että se on jopa vikaantumis alttiimpi, siinä on pienempi asekuorma (sisäinen), se ottaa pienemmän polttoaine määrän, siinä ei ole tykkiä ja se vaatii lyhyen kiitotien noustakseen vaikkakin pystyy suoraan laskeutumaan eli ei sitä ihan mihin tahansa voi laskeuttaa... Jos meille on F35 tulossa niin kyllä se on a malli...

edit: kahtos näköjään pystyy nousemaan ainakin ilman asekuormaa ylöskin suoraan.
 
Viimeksi muokattu:
Pystyy nousemaan pystysuoraan mutta mitään tehtäviä sellaisella kuormalla ei lennetä. Taitaa koskea Harrieriä myös?
 
Sattuvasti tälle päivälle:
http://elpdefensenews.blogspot.fi/2014/09/f-35a-runway-requirements.html

The F- 35A requires a minimum runway length of 8,000 feet to safely operate. At RAAF Base Williamtown, because there is no two-seat version of the F-35A to allow trainee pilots to practice under direction supervision, a runway length of 10,000 feet is required to provide trainee pilots with an additional safety margin

8000 jalkaa on googlen mukaan n. 2,4km
 
Sattuvasti tälle päivälle:
http://elpdefensenews.blogspot.fi/2014/09/f-35a-runway-requirements.html

The F- 35A requires a minimum runway length of 8,000 feet to safely operate. At RAAF Base Williamtown, because there is no two-seat version of the F-35A to allow trainee pilots to practice under direction supervision, a runway length of 10,000 feet is required to provide trainee pilots with an additional safety margin

8000 jalkaa on googlen mukaan n. 2,4km

Tuo on varmaan ihan tyypillinen lukema hävittäjäkoneelle. Mittahan tulee rauhanajan lentoturvallisuussäädöksistä, ei koneen teknisistä ominaisuuksista. Mitä tahansa laskun tai nousun eri vaiheissa tapahtuukin, varoja pitää löytyä joka tilanteessa ja joka suuntaan.
 
Sanoisin että kyllä se F35 vaatii ihan saman pätkän tietä mitä grippenkin... Ellei sitten ajatella tuota b varianttia joka on joka suhteessa suomelle sopimaton... Se on muita kalliimpi, sitä tehdään vähemmän, sen käyttäjäkunta on pienempi, siinä on paljon sellaista joka vaatii enemmän huoltoa, sanoisin että se on jopa vikaantumis alttiimpi, siinä on pienempi asekuorma (sisäinen), se ottaa pienemmän polttoaine määrän, siinä ei ole tykkiä ja se vaatii lyhyen kiitotien noustakseen vaikkakin pystyy suoraan laskeutumaan eli ei sitä ihan mihin tahansa voi laskeuttaa... Jos meille on F35 tulossa niin kyllä se on a malli...

edit: kahtos näköjään pystyy nousemaan ainakin ilman asekuormaa ylöskin suoraan.

Pystyy nousemaan pystysuoraan mutta mitään tehtäviä sellaisella kuormalla ei lennetä. Taitaa koskea Harrieriä myös?

Puhuin nimenomaan B-mallista, koska siitä on kyse tuossa nimimerkin "reservin esikuntaupseeri" käymässä keskustelussa(, johon pääsee klikkaamalla lainauksen yhteydessä olevaa vihreää nuolta). Vaikka F-35B ei kykenisikään täysin pystysuoraan lentoonlähtöön täydessä polttoaine- ja pommilastissa, niin joka tapauksessa tarvittava lentoonlähtömatka on lyhyt verrattuna tavallisiin hävittäjiin, koska F-35B:n täytyy päästä ilmaan LHD:n kannelta. Lisäksi laskeutuminen on turvallisempaa lyhyellekin matkalle. Periaatteessa vaijeripysäytys todella lyhyeltä matkalta (kuten tukialuksellakin) on sekin mahdollinen perinteiselle hävittäjälle, mutta mahtaakohan F-35A tai Gripen E olla varustettu tarvittavalla välineistöllä? Hieman epäilen. Joka tapauksessa lentoonlähtömatka on edelleen paljon pidempi kuin F-35B:llä

Laitan lainauksen matkoista. Tähän hätään ei löytynyt virallista lähdettä, valitan:

Thanks for the info. I wonder if they plan on trying to land a F-35B on a Littoral Combat Ship next time. F-35Bs on a relatively fast and well-armed LCS would be a dream come true for the USMC.
A F-35B is a short take off and vertical landing aircraft (STOVL). This means that for a STOVL aircraft to carry a meaningful war load (fuel and ordinance), the F-35B needs a short runway for a rolling takeoff. If I'm not wrong, the rolling takeoff distance required for the F-35B is ~167m (550ft) and ramp assisted takeoff distance is ~136m (450ft).


Read more: http://www.defencetalk.com/forums/a...-joint-strike-fighter-2013-102/#ixzz3DldyOKBe
 
Periaatteessa vaijeripysäytys todella lyhyeltä matkalta (kuten tukialuksellakin) on sekin mahdollinen perinteiselle hävittäjälle, mutta mahtaakohan F-35A tai Gripen E olla varustettu tarvittavalla välineistöllä? Hieman epäilen.:

F-35 AA-1 testikone joka siis A-mallia sisälsi ainakin koukun en saanut täyttä selvyyttä miten tuotantokoneissa, mutta ilmeisesti se löytyy on vain hiukan kevyempää mallia kuin Cssä. F-15, F-16, F-22, Eurofighter ainakin sisältävät tuon koukun joka mahdollistaa pysäytysvaijerin käytön. Miksi JSF poikkeaisi tästä. Jos katsoo satelliittikuvia niin monista US tukikohdista löytyy kiinteät pysäytysvaijerit jopa useammalta kiitoradalta ja veikkaisin niiden olevan siellä lähinnä lentoturvallisuussyistä.
 
F-35 AA-1 testikone joka siis A-mallia sisälsi ainakin koukun en saanut täyttä selvyyttä miten tuotantokoneissa, mutta ilmeisesti se löytyy on vain hiukan kevyempää mallia kuin Cssä. F-15, F-16, F-22, Eurofighter ainakin sisältävät tuon koukun joka mahdollistaa pysäytysvaijerin käytön. Miksi JSF poikkeaisi tästä. Jos katsoo satelliittikuvia niin monista US tukikohdista löytyy kiinteät pysäytysvaijerit jopa useammalta kiitoradalta ja veikkaisin niiden olevan siellä lähinnä lentoturvallisuussyistä.

Tuo on mielenkiintoista, en ole aiemmin tiennyt noidenkin koneiden sisältävän pysäytyskoukun. Miksi sitä ei sitten hyödynnetä normaalisti, eikö konetta haluta rasittaa turhaan? Googlella löytyi Norjasta muutama kuva, joissa taas käytettiin jarruvarjoa. Kai sekin tuottaa jonkinlaisen rasitteen, ja vaijeripysäytyksen rasitustakin voinee pienentää päästämällä enemmän löysää kuin lentotukialuksen kannella.

Se mihin kuitenkin viittasin oli tarkkuuslähestymisjärjestelmät. Lentotukialuksen kannelle (tai 200 metrin pätkälle tietä) laskeutuminen vaatinee enemmän ja tarkempia laitteistoja kuin normaalille yli kahden kilometrin mittaiselle kiitoradalle laskeutuminen. En toki tiedä asiaa varmasti, mutta näin uskon asian olevan. Hornetissa on oletettavasti hyvät valmiudet tuohon (vaikka se vaatiikin paljon matkaa päästäkseen ilmaan), mutta entä Gripen tai F-35A?

Wikipedia kirjoitti:
Approach

The Carrier Controlled Approach is analogous to ground-controlled approach using the ship's precision approach radar. Pilots are told (via voice radio) where they are in relation to glideslope and final bearing (e.g., "above glideslope, right of centerline"). The pilot then makes a correction and awaits further information from the controller.

The Instrument Carrier Landing System (ICLS) is very similar to civilian ILS systems and is used on virtually all Case III approaches. A "bullseye" is displayed for the pilot, indicating aircraft position in relation to glideslope and final bearing. The Automatic Carrier Landing System (ACLS) is similar to the ICLS, in that it displays "needles" that indicate aircraft position in relation to glideslope and final bearing. An approach utilizing this system is said to be a "Mode II" approach. Additionally, some aircraft are capable of "coupling" their autopilots to the glideslope/azimuth signals received via data link from the ship, allowing for a "hands-off" approach. If the pilot keeps the autopilot coupled until touchdown, this is referred to as a "Mode I" approach. If the pilot maintains a couple until the visual approach point (at 3/4 mile) this is referred to as a "Mode IA" approach.

The Long Range Laser Lineup System (LLS) uses eye-safe lasers, projected aft of the ship, to give pilots a visual indication of their lineup with relation to centerline. The LLS is typically used from as much as 10 nmi until the landing area can be seen at around 1 nmi.

Regardless of the case recovery or approach type, the final portion of the landing (3/4 mile to touchdown) is flown visually. Line up with the landing area is achieved by lining up painted lines on the landing area centerline with a set of lights that drops from the back of the flight deck. Proper glideslope is maintained using the Fresnel lens Optical Landing System (FLOLS), Improved Fresnel Lens Optical Landing System (IFLOLS),[14] or Manually Operated Visual Landing Aid System (MOVLAS).

If an aircraft is pulled off the approach (if the landing area is not clear, for example) or is waved off by the LSO (for poor parameters or a fouled deck), or misses all the arresting wires ("bolters"), the pilot climbs straight ahead to 1,200 feet to the "bolter/wave-off pattern" and waits for instructions from approach control.

http://en.wikipedia.org/wiki/Modern_United_States_Navy_carrier_air_operations#Approach
 
Viimeksi muokattu:
Tämä siis jos oletetaan, että kaikki mukana olevat AMRAAMit ammutaan vaikka huvikseen. Vähän sama kuin säännösteltäisiin maavoimien ammustenkulutusta antamalla kullekin taistelijalle kymmenen rynkyn patia. Varmasti niitä kuluisi vähemmän, mutta olisiko kuitenkin parempi olla mukana jotain millä ampua jos maaleja sattuu olemaan?

Enkä nyt sano, että Horneteja välttämättä kovin todennäköisesti kovin usein kuormattaisiin kymmenellä AMRAAMilla, mutta syyt lienevät muualla.

Heitit mielenkiintoisen kysymyksen. Tutkahakuiset ammutaan kymmenien kilometrien päästä.Toimintaa ei kuitenkaan lopeteta siihen vaan edelleen torjutaan. Sitten ollaankin koiratappelussa mielellään ilman niitä tutkapötköjä. Miten mahtaakaan mennä tuo käytännössä. Oletuksena kai että lähietäisyydellä ei ole enään mitään ylimääräistä mukana. Näin jossain Ilmavoimien julkaisussa selitettiin. Joten kyse on siitä millä määrällä tutkahakuisia lähdetään ja kuka sen päättää vai onko ne vakiot. Tietävät kertoo jos voi.
 
Tuo on mielenkiintoista, en ole tiennyt aiemmin noidenkin koneiden sisältävän pysäytyskoukun. Miksi sitä ei sitten hyödynnetä normaalisti, eikö konetta haluta rasittaa turhaan? Googlella löytyi Norjasta muutama kuva, joissa taas käytettiin jarruvarjoa. Kai sekin tuottaa jonkinlaisen rasitteen, ja vaijeripysäytyksen rasitustakin voinee pienentää päästämällä enemmän löysää kuin lentotukialuksen kannella.

Se mihin kuitenkin viittasin oli tarkkuuslähestymisjärjestelmät. Lentotukialuksen kannelle (tai 200 metrin pätkälle tietä) laskeutuminen vaatinee enemmän ja tarkempia laitteistoja kuin normaalille yli kahden kilometrin mittaiselle kiitoradalle laskeutuminen. En toki tiedä asiaa varmasti, mutta näin uskon asian olevan. Hornetissa on oletettavasti hyvät valmiudet tuohon (vaikka se vaatiikin paljon matkaa päästäkseen ilmaan), mutta entä Gripen tai F-35A?

Miksi sitä pysäytysvaijeria pitäisi käyttää? Varmasti se on rasite koneelle, vaijerille/hidastuskoneistolle ja kuitenkin yleensä sitä kiitotietä on riittävästi käytettävissä.

Lentotukialukselle laskeutumisen vaikeus on siinä että kiitotie liikkuu pituussuunnassa ja pahimmassa tapauksessa myös keinuu pitkittäis-ja sivusuunnassa sekä monesti kiitotie on vielä hieman viistosti. Maantielle laskeutuminen ei juuri poikkea normaalista kiitotiestä molemmissa pyritään saamaan ne laskutelineet osumaan aina suunnilleen samaan kohtaan kiitotiemerkintöjen mukaan. Perus ILS-mittarilähestymisjärjestelmä on hyvin tarkka ja Ilmavoimilla on sen lisäksi vielä omat TILS-laitteensa sekä kiinteinä että liikkuvina.
 
Tuo on mielenkiintoista, en ole aiemmin tiennyt noidenkin koneiden sisältävän pysäytyskoukun. Miksi sitä ei sitten hyödynnetä normaalisti, eikö konetta haluta rasittaa turhaan?

Koukku on tarkoitettu hätätilanteisiin, joten koneen rakenteita tuskin on mitoitettu jatkuvaan käyttöön.

Se mihin kuitenkin viittasin oli tarkkuuslähestymisjärjestelmät. Lentotukialuksen kannelle (tai 200 metrin pätkälle tietä) laskeutuminen vaatinee enemmän ja tarkempia laitteistoja kuin normaalille yli kahden kilometrin mittaiselle kiitoradalle laskeutuminen. En toki tiedä asiaa varmasti, mutta näin uskon asian olevan. Hornetissa on oletettavasti hyvät valmiudet tuohon (vaikka se vaatiikin paljon matkaa päästäkseen ilmaan), mutta entä Gripen tai F-35A?

Tukialuksilla on omat järjestelmänsä eikä niitä käytetä esim Suomessa. Eli lähestymiset hoidetaan lähtökohtaisesti ihan samoilla järjestelmillä kuin muissa koneissa.
 
Miksi sitä pysäytysvaijeria pitäisi käyttää? Varmasti se on rasite koneelle, vaijerille/hidastuskoneistolle ja kuitenkin yleensä sitä kiitotietä on riittävästi käytettävissä.

Jos jarruvarjoa käytetään, niin miksei sitten koukkua? Rasituksenhan pitäisi olla melko lailla vakio, hidastettiin konetta kummalla tavalla hyvänsä. Olkoonkin, että koukkua halutaan ehkä säästää todellista tarvetta varten ja käytetään mieluummin jarruvarjoa, jos/kun se jakaa rasituksen tasaisemmin.
 
Mennäkseni toiseen asiaan: vaikuttiko Hornetin kaksoisripustimet sen valintaan? Mietin asiaa siltä kannalta, että vihollisella oli ja on määräylivoima. Tämän huomioiden voi joissakin tilanteissa olla hyvä, että kuorma voi olla 10 Amraamia, kun F-16 on ilmeisesti rajoitettu neljään Amraamiin. Onko tietoa tai edes mielipiteitä?
 
Heitit mielenkiintoisen kysymyksen. Tutkahakuiset ammutaan kymmenien kilometrien päästä.Toimintaa ei kuitenkaan lopeteta siihen vaan edelleen torjutaan. Sitten ollaankin koiratappelussa mielellään ilman niitä tutkapötköjä. Miten mahtaakaan mennä tuo käytännössä. Oletuksena kai että lähietäisyydellä ei ole enään mitään ylimääräistä mukana. Näin jossain Ilmavoimien julkaisussa selitettiin. Joten kyse on siitä millä määrällä tutkahakuisia lähdetään ja kuka sen päättää vai onko ne vakiot. Tietävät kertoo jos voi.

Tutkahakuiset ammutaan parhaasta mahdollisesta tilanteessa eli liiketekijöiden ja korkeuden mukaan mahdollisimman kaukaa. Jos ilmassa on useita omia parvia niin silloin ei varmasti mennä lähietäisyydelle. Sidewinderit ja tykki on vain hätätilanteita varten (miksi AMRAAMeja voi olla 10 mutta Sidewindereja vain 2???). Asekuormat ja mitä mihinkin ripustimeen laitetaan on vakioitu jo ihan koneen painopisteenkin takia.

Jos jarruvarjoa käytetään, niin miksei sitten koukkua? Rasituksenhan pitäisi olla melko lailla vakio, hidastettiin konetta kummalla tavalla hyvänsä. Olkoonkin, että koukkua halutaan ehkä säästää todellista tarvetta varten ja käytetään mieluummin jarruvarjoa, jos/kun se jakaa rasituksen tasaisemmin.

Mikä on jarruvarjon pysäytysmatka? Jos vaijerilla pysäytetään 100-300 m matkalla niin varjolla ei kyllä pysähdy samalla matkalla eli rasitus pienempi sekä varjohan on vaihdettava osa joka ilmeisesti irroitetaan ja pakataan jonka jälkeen asennetaan uudelleen. Varjoja ei ole mielestäni USAF koneissa eli syynä varjojen käyttöön voisi olla Norjan talviolosuhteet (jää=pyöräjarrujen huonompi teho).
 
Viimeksi muokattu:
Tutkahakuiset ammutaan parhaasta mahdollisesta tilanteessa eli liiketekijöiden ja korkeuden mukaan mahdollisimman kaukaa. Jos ilmassa on useita omia parvia niin silloin ei varmasti mennä lähietäisyydelle. Sidewinderit ja tykki on vain hätätilanteita varten (miksi AMRAAMeja voi olla 10 mutta Sidewindereja vain 2???). Asekuormat ja mitä mihinkin ripustimeen laitetaan on vakioitu jo ihan koneen painopisteenkin takia.

Mihin perustuu, ettei Sidewindereita muka voi ripustaa enemmän kuin 2? Niitähän on sitä paitsi hankittu melkoinen määrä viimeisen 20 vuoden aikana, suunnilleen saman verran kuin Amraameja.

000-Super-Bug-loadout.jpg



Mikä on jarruvarjon pysäytysmatka? Jos vaijerilla pysäytetään 100-300 m matkalla niin varjolla ei kyllä pysähdy samalla matkalla eli rasitus pienempi sekä varjohan on vaihdettava osa joka ilmeisesti irroitetaan ja pakataan jonka jälkeen asennetaan uudelleen. Varjoja ei ole mielestäni USAF koneissa eli voisiko syynä olla Norjan talviolosuhteet (jää=pyöräjarrujen huonompi teho).

Viittaan aikaisempaan viestiini:

Tuo on mielenkiintoista, en ole aiemmin tiennyt noidenkin koneiden sisältävän pysäytyskoukun. Miksi sitä ei sitten hyödynnetä normaalisti, eikö konetta haluta rasittaa turhaan? Googlella löytyi Norjasta muutama kuva, joissa taas käytettiin jarruvarjoa. Kai sekin tuottaa jonkinlaisen rasitteen, ja vaijeripysäytyksen rasitustakin voinee pienentää päästämällä enemmän löysää kuin lentotukialuksen kannella.

Sitä vaijerinkin määrää voinee lisätä niin, että se pysähtyy samaan matkaan kuin jarruvarjolla. Rasitus on tällöin sama. Onko varjon käyttö sitten halvempaa tai jotain, sitä en tiedä. Epäilen kuitenkin.
 
Mihin perustuu, ettei Sidewindereita muka voi ripustaa enemmän kuin 2? Niitähän on sitä paitsi hankittu melkoinen määrä viimeisen 20 vuoden aikana, suunnilleen saman verran kuin Amraameja.

000-Super-Bug-loadout.jpg


Viittaan aikaisempaan viestiini:

Sitä vaijerinkin määrää voinee lisätä niin, että se pysähtyy samaan matkaan kuin jarruvarjolla. Rasitus on tällöin sama. Onko varjon käyttö sitten halvempaa tai jotain, sitä en tiedä. Epäilen kuitenkin.

Teoria ja käytäntö tulee asekuormassa hyvin esille. Niinkuin kuvasi osoittaa AIM-9 asentaminen voi olla mahdollista melkein kaikkiin ripustimiin mutta käytännössä näin ei toimita.

Näin mainitaan jarruvarjosta
Drag Chute - Decreases stopping distances for short field operations, poor braking conditions, and emergencies; reduces brake wear.

Olishan se kiva kattoa kun Hornetti tulee laskuun käyttäen jarruvaijeria joka raahautuu löysänä perässä sen melkein kilometrin matkan.
 
Teoria ja käytäntö tulee asekuormassa hyvin esille. Niinkuin kuvasi osoittaa AIM-9 asentaminen voi olla mahdollista melkein kaikkiin ripustimiin mutta käytännössä näin ei toimita.

Ideaalimaailmassa koneessa on 10 Amraamia ja 2 Sidewinderia. Reaalimaailmassa Suomella on alle 750 Amraamia ja yli 600 Sidewinderia. Kaikki Sidewinderit ammutaan siiven kärjistä? Vaikka osa olisi tarkoitettu Hawkeihin, määrä on silti suuri.

Hornet-kaupan yhteydessä Amraameja ensin 445 kappaleen satsi ja 480 Sidewinderiä. Myöhemmin lisäksi 150 kpl Sidewindereitä ja 300 kpl Amraameja.

http://maanpuolustus.net/threads/ilmavoimien-tulevaisuus.39/page-148#post-118108
 
Mikä noissa on se määrä millä voi laskeutua, vai onko se sama kuin millä voi nousta? Muistaakseni noilla on joku maksimaalinen "bring back"-load eli missä lastissa voi vielä laskeutua.
 
Back
Top