Ilmavoimien tulevaisuus

Karmea rahareikä, joka ei toisi mitään etuja Hornetiin verrattuna. Jos tuo olisi järkevä hanke, niin Migit olisivat olleet käytössä jo 90-luvulta lähtien.
No isketään Meteorit NASAMSiin sitten. Toimii se niinkin. Sitten voikin ilmavoimille hommata vaikka harjoitushävittäjät rauhanajan tunnistustehtäviin. Tulee halvaksi ja teho lienee samaa luokkaa kuin lentokoneilla.
 
Mitä meinaat varmistuksella? Koukun hyviin puoliin kuuluu ainakin se, että se ei vaurioita konetta kun taas verkko voi vaurioittaa. Ja mikäli koneessa on vaikka laskutelinevika, niin veijariin osuminen voi olla jopa helpompaa koska ei ole mitään takeita pysyykö kone kiitoradalla verkkoon saakka.
Esimerkiksi jarruvika jos on niin sitävartenhan ne jarruvaijerit/verkot on lentokentillä.

Noi Uotilan verkot on käytössä meillä.
 
http://www.ainonline.com/aviation-n...vys-fa-xx-discussion-includes-modifying-f-35c


Navy's FA-XX Discussion Includes Modifying F-35C
AIN Defense Perspective » September 12, 2014
by Bill Carey


The U.S. Navy plans to declare the F-35C operational in 2018. (Photo: Lockheed Martin)
September 9, 2014, 5:51 PM
Modifying the F-35C Joint Strike Fighter is part of what the U.S. Navy wants to discuss with contractors in a series of “technical interchange meetings” before it develops an analysis of alternatives (AoA) for a future carrier-based strike fighter.

In a September 9 solicitation, the Naval Air Systems Command (Navair) invited companies to participate in the meetings “for the purposes of trade space refinement” before it begins the AoA process next year. Navair said the solicitation is an addendum to the request for information (RFI) it issued in April 2012 for the FA-XX requirement to replace the F/A-18E/F Super Hornet and its EA-18G Growler derivative in the 2030 timeframe. The RFI described the future fighter as “complementary” to the F-35C carrier variant, which the Navy plans to declare operational in 2018, and an unmanned platform as envisioned by the Unmanned Carrier-Launched Airborne Surveillance and Strike (UClass) effort.

The RFI addendum states that technical meetings will focus on several areas, one of which is “modification of current platforms (F/A-18 and F-35C).” Among other areas of discussion will be a new start aircraft, recommended mission systems and future avionics technologies, and legacy versus new-start weapons.
 
Esimerkiksi jarruvika jos on niin sitävartenhan ne jarruvaijerit/verkot on lentokentillä.

No siinä tapauksessa idea ei ole typerä sen enempää jenkkien kuin suomalaistenkaan mielestä, koska juuri siihen vaijeria käytetään. Tietenkään järjestelmät eivät ole mitenkään toisensa poissulkevat. Molempi parempi.
 
Mitä meinaat varmistuksella? Koukun hyviin puoliin kuuluu ainakin se, että se ei vaurioita konetta kun taas verkko voi vaurioittaa. Ja mikäli koneessa on vaikka laskutelinevika, niin veijariin osuminen voi olla jopa helpompaa koska ei ole mitään takeita pysyykö kone kiitoradalla verkkoon saakka.

Ainakin Luonetjärvellä oli verkko kiitoradan päässä. Kertoivat kapparit ettei se juurikaan vaurioita konetta juuri missään tilanteessa (ja ongelmakonehan menee joka tapauksessa tarkastukseen ja huoltoon).

Jos koneessa on laskutelinevikaa, on aivan turha ja suorastaan vaaraa lisäävä lisähuoli pilotille yrittää osua tietyssä kohtaa olevaan vaijeriin; paljon turvallisempaa antaa mennä verkkoon johon "ei voi olla osumatta". Se verkko on tietenkin kiitoradan päässä jotta se on aina nostovalmiina, eli joka tapauksessa mennään kiitoradalta "pöpelikköön", mutta jonkinlaista raivattua varoaluettahan se yleensä on. Jos laskuteline tyystin pettää niin aivan sama tulipalovaara on vaijerin kanssa, kiitoradan pintaa pitkin liu'utaan ja kipinää isketään. Eihän ne tukialustenkaan pysäytysvaijerit ihan lyhyelle matkalle pysäytä vaan antavat koneen painosta riippuen joitakin kymmeniä metrejä liekaa. Jos kone taas liukuu kiitoradalta sivusuunnassa pois eikä pääse verkkoon, on siinäkin yleensä aina varoaluetta jossa vauhti hidastuu ennenkuin johonkin kovaan objektiin törmätään.

Asia vielä erikseen että tuollaista tarpeeksi tukevaa (ja aina varmasti toimivaa, vrt. F-35C:n ongelmat) koukkua ei useisiin konekonstruktioihin ylipäänsä pysty ollenkaan lisäämään. Ja jos sitä ei kaikissa kenttää käyttävissä koneissa ole (ja vieraisiinhan täytyy varautua, hätätilanteissa yms.), ei voi vaijeriratkaisuun luottaa ja on siis pakko käyttää verkkoa (jos jotakin) anyway.

Tietenkin kentällä on oltava vaijeri. En nyt suoraan sanottuna enää edes tiedä mistä tässä puhutaan tai mikä viestissäni antoi olettaa ettei vaijeria olisi. Tai miten käyttökunnossa oleminen on relevanttia sen kannalta mitä sanoin. Kyse oli yksinkertaisesti siitä, että vaijeria ei käytetä normaalisti vaan ainoastaan poikkeustilanteissa.

Jos laskutelinevika ilmenee vasta aivan lähestymisen lopussa ja kone ei pääse enää vetämään ylös, tuollaista ei ehdi enää siinä tilanteessa vetää kiitoradan poikki ja valmiuteen. Verkon saattaisi vielä ehtiä nostaa ylös kiitoradan päähän koska se on aina siellä (vaikka kai sekin on enemmän suunniteltu sellaiseen tilanteeseen että vian mahdollisuus on jo ennen laskeutumista tiedossa; en muista minkälaisista reagointiajoista oli puhetta).

Hornetit maantietukikohdassa, eri juttu, en tiedä onko vaijerisysteemejä käytössä ja mitä kokemuksia niistä kertynyt. Äkkipäätä tuntuisi fiksulta ratkaisulta. (Varsinkin jos tukikohtana voidaan käyttää mitä tahansa tarpeeksi pitkää suoraa kuten itse muinaisilta MiG-apumeisseliajoilta muistelen, eikä vain valmisteltuja siviililiikenteen varalaskupaikkoja. Silloin vaijeri voisi lisätä paikkavaihtoehtoja reippaastikin. En tiedä miten asia nyt on, enkä muista varmasti miten silloin oli...)
 
Jos koneessa on laskutelinevikaa, on aivan turha ja suorastaan vaaraa lisäävä lisähuoli pilotille yrittää osua tietyssä kohtaa olevaan vaijeriin; paljon turvallisempaa antaa mennä verkkoon johon "ei voi olla osumatta".

Tämä kannattaa sitten kertoa myös ilmavoimille. Ainakin HN-431:llä yritettiin laskeutua telinevian vuoksi vaijeriin eikä tässä ole tietääkseni mitään poikkeuksellista. Ei tosin tarttunut vaan kone ajautui ulos kiitoradalta. Mutta jos pitää valita yrittääkö laskeutua vaijeriin (minkä ei pitäisi aiheuttaa koulutetulle pilotille ylitsepääsemätöntä lisähuolta) vai lähteekö siitä, että kone saa ajautua kiitoradalta ja osua mihin ikinä sattuu osumaan, niin vaijeri kuulostaa huomattavasti fiksummalta vaihtoehdolta.

Joka tapauksessa ainakin jenkit tuntuvat lähtevän siitä, että vaijeri on turvallisuussyistä oltava. Se vaadittiin Halliin kun F-16 ja Hornet kävivät täällä evaluoitavina ja vaijeri viritettiin myös kun Hornetien tuotantokoelentoja tehtiin. Koukku on myös haluttu tunkea kaikkiin USAFin hävittäjiin, joten he tuntuvat olevan sen järkevyydestä vahvasti eri mieltä.

Ja jos sitä ei kaikissa kenttää käyttävissä koneissa ole (ja vieraisiinhan täytyy varautua, hätätilanteissa yms.), ei voi vaijeriratkaisuun luottaa ja on siis pakko käyttää verkkoa (jos jotakin) anyway.

Niin, verkko ja vaijeri eivät millään tavalla sulje toisiaan pois kuten sanoin.
 
Hornetit maantietukikohdassa, eri juttu, en tiedä onko vaijerisysteemejä käytössä ja mitä kokemuksia niistä kertynyt. Äkkipäätä tuntuisi fiksulta ratkaisulta. (Varsinkin jos tukikohtana voidaan käyttää mitä tahansa tarpeeksi pitkää suoraa kuten itse muinaisilta MiG-apumeisseliajoilta muistelen, eikä vain valmisteltuja siviililiikenteen varalaskupaikkoja. Silloin vaijeri voisi lisätä paikkavaihtoehtoja reippaastikin. En tiedä miten asia nyt on, enkä muista varmasti miten silloin oli...)

Vaijeri ei lisää paikkavaihtoehtoja kun se siirrettäväkin vaihtoehto edellyttää tiettyjä rakenteita. Toki ankkurointipaikat voidaan rakentaa jos tarvetta on.

Jokainen voi ilmakuvista katsoa mihin ne kiinteät pysäytysvaijerit ja verkon on asennettu.
 
Tämä kannattaa sitten kertoa myös ilmavoimille. Ainakin HN-431:llä yritettiin laskeutua telinevian vuoksi vaijeriin eikä tässä ole tietääkseni mitään poikkeuksellista. Ei tosin tarttunut vaan kone ajautui ulos kiitoradalta. Mutta jos pitää valita yrittääkö laskeutua vaijeriin (minkä ei pitäisi aiheuttaa koulutetulle pilotille ylitsepääsemätöntä lisähuolta) vai lähteekö siitä, että kone saa ajautua kiitoradalta ja osua mihin ikinä sattuu osumaan, niin vaijeri kuulostaa huomattavasti fiksummalta vaihtoehdolta.

Okei, mulla taisi karata mopo hieman harhapoluille myös siviili-ilmailun puolelle. Ilman muuta Horneteilla on fiksua käyttää vaijeria jos sellainen on. (Saako maantietukikohtaan edes verkkoa?)

Joka tapauksessa ainakin jenkit tuntuvat lähtevän siitä, että vaijeri on turvallisuussyistä oltava. Se vaadittiin Halliin kun F-16 ja Hornet kävivät täällä evaluoitavina ja vaijeri viritettiin myös kun Hornetien tuotantokoelentoja tehtiin. Koukku on myös haluttu tunkea kaikkiin USAFin hävittäjiin, joten he tuntuvat olevan sen järkevyydestä vahvasti eri mieltä.

F-22:ssa näyttäisi olevan mutta F-35A:han ilmeisesti ei tule (vaikka haluaisivat). Enpä siis ole eri mieltä, mutta tuo kertoo että joutuvat käytännössä verkkojakin laittamaan niille kentille mistä F-35A operoi. Mutta joo, toisiaan täydentäviä ratkaisuja nuo.
 
Vaijeri ei lisää paikkavaihtoehtoja kun se siirrettäväkin vaihtoehto edellyttää tiettyjä rakenteita. Toki ankkurointipaikat voidaan rakentaa jos tarvetta on.

Okei, tarkoitinkin vain suoran tienpätkän pituuden eli maastonmuotojen puolesta. Minkähänlainen homma tuollaisen ankkurin rakentaminen on? (Mutta juu voi mennä ei-julkiselle puolelle tämä info.)
 
Ihan normaalia maanrakennus/betonivalu-huttua.

No ei se tarvi sitäkään jos halutaan vielä kevyemmin tehdä.
Meillä on sellaisia maa-ankkureita,joilla jarrukontit voidaan ankkuroida maahan ilman mitään betonitöitä. Mutta silti käytettävyydeltään ne kiinteät on paljon helpompia.
 
A816L9k.jpg


Onko tuo meillä sodanajan kokoonpanossa, vai onko niin että hornetteja ei ladata täyteen kun oletus on että niitä tulee myös taivaalta alas?
 
Sodassa tulee tappioita... Ei tuhoutumis vaara saa olla syynä ettei koneista oteta irti sitä mitä niistä on mahdollista ottaa... Vittumaisempi tilanne se on nousta torjunta lennolle vajaalla koneella että ei puikot tuhoutumis koneen mukana jos kipiää käy ja huomata että löpöä olis ja alasammuttavaakin mutta ei puikkoja... Vähän samalla syyllä vois pihdata tykistön kranaatteja ja rynkyn ammuksia.... Kone on joka tapauksessa heikoimmillaan maassa ja nousussa/laskussa... Silloin voisi ajatella että olisi fiksua pitää ilmassa kunnolla aseistettuja koneita valmiina torjunta ja tuki tehtäviin... Eikä pitää niitä luolassa odottamassa sodan loppua...
 
Suomen Hornetteihin voi asentaa 10 AMRAAMia ja ne ovat lentäneetkin harjoituksissa tuollaisella varustuksella. Se mitä käytännössä koneisiin ladataan riippuu tehtävästä ja tietenkin käytössä olevista ohjuksista.

Jos voidaan olettaa että tarvetta on maksimi määrälle ohjuksia ja ei tarvita siipiin lisäpolttoainetta niin 10 ohjusta ripustimista löytyy. Todennäköinen ohjuslasti voisi kuitenkin olla mielestäni olla 6 AMRAAMia ja 2 Sidewinderia.

Ohjusten menettämisen pelko oman koneen pudottua on kyllä se viimeinen asia jota mietitään. Kyllähän ne ohjukset pyritään ampumaan ennenkuin vihollinen on pystynyt vaikuttamaan omalla asevalikoimallaan.
 
Onko tuo meillä sodanajan kokoonpanossa, vai onko niin että hornetteja ei ladata täyteen kun oletus on että niitä tulee myös taivaalta alas?
Millä todennäköisyydellä kone tulee tonttiin ennen kuin puikot on laitettu matkaan?
 
Onko tuo meillä sodanajan kokoonpanossa, vai onko niin että hornetteja ei ladata täyteen kun oletus on että niitä tulee myös taivaalta alas?

Tuolla lastilla ei lennetä yleensä, koska silloin ei voi laskeutua ennen kuin polttoainetta on kulunut tarpeeksi ja koneen paino on alle maksimi laskeutumispainon. Saatan nyt muistaa väärinkin ja tuo paino oli ongelma vain tukialustoiminnassa.
 
Back
Top