Kannattaa katsoa sinne saldomittariin kanssa. Noissa on esitetty huomattavia korotuksia puolustusmäärärahoihin ja F-35B:tä osana massiivista kalustohankintaohjelmaa. Tietenkin jos piikki olisi auki niin pitäisi ostaa paljon ja hyvää ja kallista. Kyllä F-35B on suorituskykyisempi kuin MiG-35 tai JAS Gripen NG, mutta on vain pirusti pirusti kalliimpi. Sitten taas
http://markusjansson.blogspot.fi/2014/10/ilmavoimien-uusi-havittajapolitiikka.html puhutaan nykymäärärahoista ja nykyisestä hankinnasta. Nykyrahoituksella tuossa esitetyt vaihtoehdot ovat paljon realistisempia, esim. vaikka juuri HAL Tejas tai FA-50, miksei Gripen NG myöskin.
EDIT: Tuoreena siellä on tämmöinenkin
http://markusjansson.blogspot.fi/2014/09/suomen-puolustusvoimien-jalleenrakennus.html jossa koneeksi on puolestaan esitetty JAS-39 Gripen NG.
Laitanpa vähän kommenttia teikäläisen ehdotuksista:
Otetaan muutama "kallis versio" hävittäjistä, joita Suomi voisi hankkia. Siis hävittäjiä, joita Ylenanto ei viitsi sen enempää mainita vakavina vaihtoehtoina:
- F/A-18E/F Super Hornet: Yhdysvaltojen laivasto on huomannut, että sillä ei tule olemaan rahaa eikä tarvetta pelkästään F-35 koneille, koska niiden asekuorma on rajallinen ja hinta on kovin suolainen. Sen sijaan SuperHornet on käytössä tällä hetkellä ja tulee olemaan käytössä Yhdysvaltojen laivastolla vuoteen 2035 saakka. SuperHornettia kaupataan yhä ja sille tulee olemaan saatavissa varaosia ja huoltoa varmasti riittävän pitkäksi aikaa Suomelle. Plussana suuri asekuorma, luotettava ja varma malli sekä takuuvarma tuki USA:sta. Niin ja kohtuullinen hinta. Miinuksia en oikeastaan keksi, paitsi että ei ole hyperhightechiä.
Heikko 4.5 sukupolven häive. Kömpelö kaartotaistelussa ja kestää vain 7,6 G:tä. "Hidas pommitrukki".
- Chengdu J-20: Kiinalaisten ylpeys, maan uunituore stealth-hävittäjä. Ei ehkä ole kaupan, mutta aina voisi kysyä. Teknologia pohjautuu niin Euroopasta, Venäjältä kuin USA:sta vakoiltuun ja edellekehitettyyn tekniikkaan. Hyvinkin potentiaalinen kone, F-22 tasoa ellei jopa parempikin. Plussana huipputekniikka, miinuksena luultavasti suolainen hinta ja suolainen ylläpito.
- Shenyang J-31: Kiinalaisten vastine F-35:lle. Ei yhtä hyvä kuin J-20, mutta todennäköisesti saatavilla jos niin halutaan. Plussana suorituskyky, joka lienee F-35 luokkaa, mutta hinta ja ylläpitokustannukset todennäköisesti edullisemmat. Miinuksena se, ettei koneita ole vielä tehty yhtään kappaletta.
Kiina ja Venäjä ovat de jure liittolaisia. Vaikka tämä ei johtaisikaan heikkouksien paljastamiseen, niin maat voivat junailla asiat yhdessä niin, ettei Suomi saa koneelle tuotetukea ja varaosia. Lisäksi tuki olisi kaukana, sillä näillä näkymin koneita ei olla kiinnostuneita ostamaan muissa Euroopan maissa. Sitä paitsi länsisuuntautuneena asiakkaana Suomessa on riski, että Suomi antaa koneesta tietoja amerikkalaisille/kuka-nyt-kehtaa-pyytää, eli koneiden myyminen voisi vaarantaa Kiinan oman turvallisuuden.
- Mitsubishi ATD-X: Japanin kehittelemä huippuhävittäjä. Japanilla on rahaa ja tietotaitoa laittaa aseisiin ja se näkyy erinomaisena laatuna. ATD-X lienee kaikkein kehittynein ja tehokkain kaikista saatavilla olevista hävittäjäkoneista. Eikä ole pelkoa "punaisesta napista", toisin kuin ehkä Kiinan, USA:n, Venäjän tai eurooppalaisissa koneissa voi olla asian laita. Plussana se. Miinuksena mainittakoot erittäin suolainen hinta ja luultavasti kohtuusuolaiset ylläpitokulut, sekä se, että Japani ei toistaiseksi saa myydä aseitaan ulkomaille.
Tämä on kieltämättä kiintoisa kone. Japani on myöskin suhteellisen länsisuuntautunut maa, joten oletettavasti tuotetuki toimisi. Tosin on epäilyttävää, onko Japanilla sijoittaa vastaavia summia koneen kehitykseen kuin Yhdysvalloilla F-35:n. Eihän raha aina ratkaise, mutta jossain määrin se vaikuttaa lopputuloksiinkin. Kone on sitä paitsi raakile, ilmeisesti pelkkä teknologiademonstraattori. Se ei siis välttämättä ehdi Suomen tarjouskilpailuun. (Wikipedian mukaan ATD-X voi johtaa F-3 hävittäjään, jonka tuotanto alkaisi 2027).
- HAL AMCA: Intian kehitystyön alla oleva uuden sukupolven stealth-hävittäjä. Kone lienee laadultaan hieman F-35A:ta jäljessä, asettuen luultavasti jonnekin J-31 ja J-20 välimaastoon. Plussana mainittakoot, että hinta on kuitenkin todennäköisesti edullisempi kuin kumpikaan niistä. Miinuspuolena on, että projektin aikataulu on vielä kysymysmerkki, Intialla on ollut paha tapa edetä hitaasti tämän tyyppisissä projekteissa.
- Sukhoi/HAL FGFA: Intian ja Venäjän yhteistyön hedelmänä tuleva ilmaherruushävittäjä. Laadullisesti kone on jopa T-50 parempi, hinta pyörinee samoissa luvuissa T-50 kanssa. Miinuspuolena on, että kone on vasta suunnittelupöydällä, mutta tulossa joka tapauksessa.
Venäläisten kanssa veljeily ei ole hyväksi, Intia voi lopettaa tuotetuen annon. Lisäksi Suomen länsisuuntautuneisuus voisi olla ongelma. Myös häive jää 4.5 sukupolven tasolle, jos julkisuuteen vuotanut tieto PAK FA:sta soveltuu tähänkin (
lähde).
Mutta entäpä edullisemmat vaihtoehdot? Niistä ei Ylenanto eikä mikään muukaan taho hiisku sanaakaan. Voitte vain miettiä, miksiköhän. No, pilaan yllätyksenne ja kerron, että tietenkin siksi, että ne eivät sovi savimajojen pommittamiseen Nato-huorana, eivätkä näytä ehkä hienoilta paraateissakaan. Mutta päteviä koneita ne tehtäviinsä olisivat. Eivät todellakaan mitään heittopusseja missään mielessä! Tässä kolme esimerkkikonetta:
- Kai FA-50 Golden Eagle: Etelä-Korealainen kevyt ja halpa hävittäjä. Löytyy Israelilainen huippuluokan tutka, yliääninopeus (mach 1,5), podimuodossa ECM-laitteistot ja laaja valikoima ohjuksia. Plussana todella edullinen hinta (25 miljoonaa euroa, vs. esim. F-35A:n 100 miljoonaa euroa), edulliset käyttökulut ja pieni koko. Miinuksena tietenkin tehot huippunykyaikaisia hävittäjiä vastaan.
Koneesta puuttuu häive, eikä Amraam ei kuulu asevalikoimaan (joskin integroitaneen, kun F-16 tuotantolinja sulkeutuu). Kone on myös hidas ja kestää vain 8 G:tä. Israelilainen EL/M-2032 ei suinkaan ole huippuluokkaa, vaan jää merkittävästi esimerkiksi F/A-18C:n tutkasta (
lähde,
lähde,
lähde). Hinta ei myöskään ole 25 miljoonaa euroa, vaan maksaa yli 50 miljoonaa varusteineen (
lähde). Tosin F-35A:kin maksanee varusteineen enemmän kuin 100 miljoonaa euroa, mutta tuskin enempää kuin 150 miljoonaa euroa.
- HAL Tejas: Intialainen uuden sukupolven "halpishävittäjä". Kilpailee maailmanmarkkinoilla vakavasti F-35:n kanssa, huomattavasti edullisemmalla hinnallaan. Tulee olemaan laajasssa käytössä mm. Intiassa tulevaisuudessa. Oikeastaan samat plussat ja miinukset ja ominaisuudet FA-50:n kanssa, mutta oletettavasti vähän enemmän tehoja ja vieläkin edullisempi hinta (20 miljoonaa euroa kpl).
Koneessa on sama israelilais"tutka" kuin Korean ihmeessä. Lisäksi tämänkin hinta noussee aika reilusti, kun pakettiin isketään varaosia, koulutus ja kaikki tukeutumismateriaali. Koneesta puuttuu häive.
- MiG-35: Myönnetään, Ylenanto sentään mainitsi tämän hävittäjän, mutta muuten jätti asian sikseen. MiG-35 on tehty kehittämällä ja edelleen kehittämällä kaikkea hyvää, mitä aikoinaan kehitettiin MiG-29 varten. Kone on tarkoitettu edulliseksi ostaa ja ylläpitää, sekä kestäväksi ja helpoksi käyttää. Suorituskyky on näistä kaikista "halpiskoneista" selvästi paras. Plussana edullisuus, miinuksena punainen nappi.
Kone on venäläinen, joten huoltovarmuus on toinen suuri ongelma ELSO:n rinnalla.
----------
Summa summarum: Idän laitteissa on yleensä eksoottinen aseistus, joka tarkoittaa vaikeaa täydennettävyyttä kriisiaikoina (vrt. Amraameja on ympäri Eurooppaa ja Atlantin takana vielä paljon enemmän). Samaten suorituskyky on kyseenalainen niissä laitteissa, joita meille todennäköisesti suostuttaisiin myymään. Myös huoltovarmuus muodostaa ongelman.
Ottaisin huomioon myös sen, että 4. sukupolven heikompaa päätä edustavilla koneilla tuskin tehdään paljoa 4.5 sukupolven ja 5. ja 6. sukupolven koneita vastaan. Jopa venäläiset 4. sukupolven koneet tuottanevat valtavia ongelmia 2030-luvulla, kun niistä vielä palveluskäytössä olevat ovat saaneet rankan päivityksen.
Kyseenalaistan siis näiden halpahävittäjien mielekkyyden. Pudotussuhde muodostuu yksinkertaisesti liian huonoksi. Hinta-laatu suhde esim. Korean ja USA:n ihmeen välillä on myös aika merkittävä: jos kolmen taistelukäyttöön varustellun harjoitushävittäjän hinnalla saa yhden vähintään sukupolven edellä olevan uusinta teknologiaa edustavan hävittäjän, ei valinta ole vaikea. Todennäköisesti laadukas 5. sukupolven F-35A pystyy selvästi parempaan kuin mihin kolme kappaletta Korean tai Intian ihmeitä. Lisäksi huoltokulut noilla kolmella koneella olisivat vähintään samaa luokkaa kuin F-35A:lla, todennäköisesti suuremmatkin.
Ratkaisu pitää löytyä siitä, että luomme suorituskyvyn, jolla laitamme vihollisen maksamaan ilmaoperaatioistaan. Toinen vaihtoehto on siirtyä pelkkään ilmavalvontaan ja ostaa tusina jotakin harjoitushävittäjää, esim. M-346, konetykillä ja Sidewinderilla. Tuolla ampuu alas kaapatut matkustajakoneet, mutta eipä sitten paljon muuta. Kannatan itse kuitenkin ensin mainittua, koska siihen pystytään suhteellisen pienelläkin konemäärällä, jopa 20 hävittäjällä.
Jansson toteaa
tutkielmassaan, että ilmavoimien mukaan 45-50 konetta olisi sekin riittänyt tappioiden tuottamiseen viholliselle. Tämä siis Neuvostoliiton aikaan. Huomautettakoon, että neuvostoilmavoimilla oli vuonna 1990 yli 1500 hävittäjää ja yli 2100 rynnäkkökonetta (
lähde). Lisäksi ilmapuolustusjoukoilla oli yli 2400 hävittäjää lisää (
lähde). Tuo tarkoittaa konesuhteen olleen (50 suomalaisella koneella laskien) 50/6000=0,008333. Venäjän ilmavoimilla on nykyisin n. 800 hävittäjää ja n. 550 rynnäkkökonetta (pikainen päässälasku
Wikipediasta). Ilmapuolustusjoukot on lopetettu, joten konesuhde olisi 20/1350=0,0148. Siis parempi kuin Neuvostoliiton aikaan! Sitä paitsi tilanne paranee meidän hyväksemme seuraavan 20 vuoden aikana, koska Venäjällä ei ole varaa korvata isoa osaa neuvostoajan koneista. Näin ollen jopa 20 konetta on ihan ihan kohtalainen määrä, vaikka toki olisi hyvä hankkia 72-120 modernia konetta (F-35A), koska sillä määrällä ja laadulla päästäisiin jo oikeasti estämään vihollisen ilmatoimintaa.
