Saanen huomauttaa
@Raveni lle siitä, että hävittäjässä saa olla aika helvetin hyvät sensorit, jos se aikoo havaita sanotaan 0,1 m^2 RCS maalin (paremman pään 4.5 sukupolven hävittäjä, esim. Eurofighter Typhoon) 200 kilometrin päästä. Ja jos sensorit ovat yhtään tasaväkiset, oikea häivekone pieksee edelleen 4.5 sukupolven laitteet kuten yrjö sanoi, sori vaan, koska siinä on pienennetty sekä tutkaherätettä että lämpöjälkeä.
Otetaan nyt esimerkki,
luvut tulevat Pakistanista. F-35:n RCS on 0,0015 m^2. Eurofighterin RCS on n. 0,1 m^2. Eurofighterin CAESAR AESA -tutka näkee F-35:n suunnilleen 32-38 kilometrin päästä. F-35:n APG-81 AESA -tutka näkee Eurofighterin suunnilleen 90 kilometrin päästä.
Jos mukaan otetaan myös IRST-sensorit, voi tilanne muuttua tasaväkisemmäksi. Täytyy kuitenkin muistaa, että kyseessä ei ole mikään jokasään väline, jolla näkee aina 100 kilometriin asti. Lisäksi F-35:n häiveominaisuuksissa on oletettavasti kiinnitetty huomiota myös lämpöjälkeen, vaikkei pudotus olekaan välttämättä yhtä dramaattinen kuin tutkassa näkyvyyden suhteen. Veikkaan myös, että amerikkalaisella budjetilla on mahdollista kehittää paremmat sensorit kuin eurooppalaisella budjetilla.
Aseistuksen kantama ei ole ongelma, esim. AIM-120D:n kantama on muistaakseni n. 180 kilometrin luokkaa, ja eurooppalaiselle Meteorille on huhuttu vielä parempia kantamalukemia. On suhteellisen helppoa ja nopeaa kehittää pidempikantamaisia variantteja nykyisestä aseistuksesta, jos nuo eivät riitä.
Päädytään mihin ratkaisuun tahansa niin mikään ei poista sitä tosiasiaa että 20 konetta on liian vähän.
Tämä on mielipide, ei absoluuttinen totuus.
Ei se sensori fuusio, häive ja tilanne tietokaan muuta sitä tosi seikkaa että 20 konetta ei voi fyysisesti olla niin monessa paikassa kuin 65 konetta. Taistelun kestävyyttä ja lentosuoritusten määrää unohtamatta.
Koneita tarvitaan sitä vähemmän, mitä tehokkaampia ne ovat.
