Ilmavoimien tulevaisuus

Mikä tämä Venäjän kiinteä tutkaverkko oikein on? Itse olen ollut siinä käsityksessä että lähes kaikki ellei jopa kaikki venäläisten tutka on perävaunuun asennettuja.

Hävittäjät saavat tällä hetkelläkin tilannekuvaa Ilmavoimien järjestelmästä.

Vähän paremmat välineet ei mahdu sinne perälavalle ja kyllä sillä mittaillaan eritoten myös lentokoneita.
Woodpecker_17261939.jpg
 
  • Tykkää
Reactions: ctg
7 tunnin toiminta-aika on liian huono? No, Saabia ei enää valmisteta joten tutkan alustana olisi kuitenkin jokin muu konetyyppi, varmaan Embraer. Tai vaikka CASA, siitäkin on kehitelty tutkakoneversiota. Lentoajan ja taloudellisuuden puolesta matkustajakonepohjainen ratkaisu voisi olla kuitenkin parempi.
En tiedä mistä olet keksinyt että ilmatankkauskoneet ovat halpoja? Kolme Airbus MRTT:tä maksaisi noin miljardin. Jos CASAn ilmatankkausversio toimii niin silloin niitä voisi olla fiksua hankkia - yksi. Tai modata yksi nykyisistä koneista ilmatankkaukseen. Koska suoritamme vähemmän pommituslentoja, niin Hornettien lentoonlähtöpainoa voi käyttää lisäpolttoainesäiliöihin mikä lienee yleisesti ottaen halvempaa kuin ilmatankkaus. Lähinnä ilmatankkauksella voisi pidentää ilmavalvontakoneiden toiminta-aikaa. Vrt. Ruotsilla on yksi ilmatankkaus-Hercules.

G550:n lentoaika on 13 tuntia. A339MRTT:n hinta on korkea, mutta A310MRTT:n hinta on liikkunut 50mE kieppeillä.
 
Tutkakoneet ovat melko suuria maaleja jonka lisäksi liikehtimiskyky huonompi ja vastapuoli tietää aina kun tutkalla mitataan missä kone sijaitsee jonka jälkeen myös vastatoimet huomattavan yksinkertaiset. E-3 tai vaikka E-2 tyyppisillä koneilla voisi olla toimintamahdollisuuksia tehokkaamman tutkan ansiosta mutta muuten ollaan liikaa hävittäjäsuojan varassa. Toleranssia ei hirveästi ole jos vastapuolella on suuren nopeusedun omaavia hävittäjiä.

Erieyen kantama hävittäjämaaliin on n. 350km, eli aika suuri. Luonnollisesti tutkakoneet vaativat omasuojaa joka on edullisinta ja helpointa järjestää ilmatorjuntaohjuksin. Tuot toki maatutkista esille hyviä pointteja. Oma pääpointtini on, että kun tulevaa hävittäjähankintaa mietitään tulisi peluuttaa useita eri kombinaatioita (ito-painotteinen, hävittäjäpainotteinen, hävittäjiä tunnistuslentoihin + itoja, hävittäjiä, tukikoneita + itoja, hävittäjiä + tukikoneita, hävittäjiä ja nykyvehkeet) keskenään ja tehdä päätös niistä. Itse en usko että ottaen huomoon

a) Suomen maantieteellinen asema suurvallan rajanaapurina
b) Naapurin iskukyvyn merkittävä osa ballistisissa aseissa
c) Ilmatorjuntaohjusten jatkuvasti kasvava suorituskyky ja suhteellinen halventuminen hävittäjiin verrattuna

tämä nykyinen versio jossa ilmapuolustus on pääpainotetusti hävittäjien varassa on kovinkaan optimi. Minua lähinnä pelottaa jos hankinta tehdään kaavamaisesti "meillä on x määrä rahaa, päätetään ostetaanko z määrä y hävittäjiä vai c määrä d hävittäjiä" periaatteella.
 
http://www.mediafire.com/download/1l02qgqp0bpzilk/SAM Site Overview June 2013.kmz tuon voi ladata ja katsella Google Earth ohjelmalla, osa pyörillä varustetusta verkosta tuskin ihan hevillä lähtee vaihtamaan paikkaa, eli osa niistäkin on tavallaan "kiinteitä" noiden isojen tutka-asemien lisäksi ja sotilas ja siivipuolen lentoasemilla on todennäköisesti omat pienet kiinteät tutkansa jne..

http://www.saabgroup.com/Global/Documents and Images/Air/Airborne Solutions/AEW_C/SSS08_0061_Datasheet_Saab_2000_ERIEYE_AEW_C.pdf
http://www.saabgroup.com/Global/Documents and Images/Air/Airborne Solutions/AEW_C/ERIEYE EN Print.pdf

ja jatkuva päivitys:
http://aviationweek.com/farnborough-2014/erieye-gains-ground-surveillance

Hornettien tämän yhteensopivuutta ei kannata miettiä, koska se olisi osa hävittäjävaihdosta.

Nykykäsityksen mukaan PAK-FA ei ole mikään ns. täysiverinen häivekone, http://www.janes.com/article/32190/pak-fa-stealth-features-patent-published näkyvyys Gripen C:n tasoa. Sitä vanhemmat Venäläiset rohjot loistaa kuin joulukuuset.
 
Erieyen kantama hävittäjämaaliin on n. 350km, eli aika suuri. Luonnollisesti tutkakoneet vaativat omasuojaa joka on edullisinta ja helpointa järjestää ilmatorjuntaohjuksin. Tuot toki maatutkista esille hyviä pointteja. Oma pääpointtini on, että kun tulevaa hävittäjähankintaa mietitään tulisi peluuttaa useita eri kombinaatioita (ito-painotteinen, hävittäjäpainotteinen, hävittäjiä tunnistuslentoihin + itoja, hävittäjiä, tukikoneita + itoja, hävittäjiä + tukikoneita, hävittäjiä ja nykyvehkeet) keskenään ja tehdä päätös niistä. Itse en usko että ottaen huomoon

a) Suomen maantieteellinen asema suurvallan rajanaapurina
b) Naapurin iskukyvyn merkittävä osa ballistisissa aseissa
c) Ilmatorjuntaohjusten jatkuvasti kasvava suorituskyky ja suhteellinen halventuminen hävittäjiin verrattuna

tämä nykyinen versio jossa ilmapuolustus on pääpainotetusti hävittäjien varassa on kovinkaan optimi. Minua lähinnä pelottaa jos hankinta tehdään kaavamaisesti "meillä on x määrä rahaa, päätetään ostetaanko z määrä y hävittäjiä vai c määrä d hävittäjiä" periaatteella.

Jossain määrin samoilla linjoilla tulevien ilmapuolustuksen hankintojen suhteen.

Suurin pelko mulla on että hankinnat tehdään täysin Ilmavoimien ehdoilla ja he varmasti pelaavat täysin oman edun mukaisesti jolloin kyseeseen tulee vain hävittäjät. Tietenkin kun mitään valintaperusteita ei tarvitse julkisuuteen tuoda niin emme voi myöskään arvioida saavutettua suorituskykyä millään tavoin. Kaikkea ei kuitenkaan pitäisi salata vain salaamisen ilosta ja näistäkin pitäisi olla enemmän keskustelua päätöksenteon tueksi.
 
Sanoisin että vaikka sodassa kaikki on sallittua sisältää naapurin ennakkovaroitusjärjestelmän tutkien pommittaminen pienoisia riskejä. Tutkia rajan takana on vaikka muille jakaa... naapurilla riittää ilmatorjuntaa ja jos ilmatorjunta patteri kykenee liikkumaan niin siinä on aina oma tutka... monissa ase yksiköissäkin omansa. Niitä riittää.
 
Tottakai ilmavoimat vetää kotiinpäin jos vaan saavat mahdollisuuden... kukaan ei sahaa omaa oksaansa. Ilmavoimilla on aivan varmasti oma suosikkinsa jo nyt kone vaihtoehdoksi ja toiveena osallistuminen kansainvälisiin tehtäviin hakemaan kokemusta kotimaan puolustukseen. aavikolla vilistävistä ajoneuvoista ja savimajojen pommittamisesta jdameilla. Kaipa nuo alkavat jossain vaiheessa selviämään kun tulee ajankohtaisemmaksi että mitä vaatimuksia koneelle haetaan ja tätä myöten se käyttö tarvekin.
 
Ilmakomponentti

4x AEW a 250mE, esim. Embraer EMB145
2x tankkauskone C-130 a 50mE
15x Gripen NG a 60mE

Gripen vaikuttaa jokseenkin alahintaiselta tuossa laskussasi. Se ei kuitenkaan ole pointtini. Pääasia on se, että nykyisellä aikakaudella hävittäjissä on aina vain paremmat tutkat. Onko järkeä maksaa tutkakoneesta, jos sillä nähdään 1,5 kertaa kauemmaksi?

Esim. 5 m^2 RCS maaliin APG-81 AESA (F-35A/B/C) omaa yli 240 km+ kantaman. Toki kyseessä on harrastelija-arvio, mutta jos tutkakone näkee saman kokoisen maalin vaikka 150 kilometriä kauempaa, niin kyllä siinä herää epäilys, että kannattaisiko samalla rahalla ostaa mieluummin pari hävittäjää lisää. (Kantamista ja muistakin ominaisuuksista löytyy toki julkisesti aika vähän tietoa, mutta mutta... (Lähde pakistanilainen.)

Lisäksi miettisin sitä, että miksi esim. Sveitsi ei ole ollut kovin kiinnostunut hankkimaan tutkakoneita. Vuoristo voi olla yksi syy, mutta ainakaan maan pieni koko ei käyttöä estä (itä-länsi suunnassa maa on n. 200 km pitkä). Myöskään Norja ei ole AEW-koneita hankkinut, joskin se on liittoutunut.

Ruotsikin tilasi kai vain kuusi pientä AEW-konetta 1990-luvun alkupuolella. Miksi, jos järjestelmä on niin kustannustehokas? Entä miksi me tarvitsisimme neljä AEW-konetta viittätoista hävittäjää kohden, kun Ruotsilla oli tuohon aikaan satoja hävittäjiä?

Ruotsin hankinnalla voi toki perustella hankintaa meillekin, mutta ruotsilla on/oli merkittävä oma sota- ja ilmailuteollisuus. Myös teollisuuspoliittiset syyt ovat saattaneet olla merkittävä tekijä hankinnassa.

Erittäin pitkän kantaman komponentti

5x SM-6 ERAM patteri. Yksi Sodankylässä, yksi Iisalmessa, yksi Heinolassa, yksi Turussa, yksi Vantaalla. Kantama 240km. Käytössä alusilmatorjunnassa, mutta aktiivitutkaohjus ei vaadi itsessään tulenjohtotutkaa ja laukaisukennosto on sinänsä kuorma-autolla siirrettävissä. Kullekin 50 ohjusta, kulut yht 1mrdE.

Tässä on realismi hukassa. Wikipedian mukaan pelkkä ohjus maksaa yli neljä miljoonaa dollaria, ja se lienee amerikkalaisille itselleen. Siihen päälle ne maassa olevat tutkat, komentokeskukset ja laukaisuajoneuvot. Ja etenkin niiden kehitystyö, ohjushan on tarkoitettu laivakäyttöön. Puhuttaneen aika paljon suuremmasta summasta kuin yksi miljardi euroa. Kaksi miljardia mennee rikki, vähän näin luulen. Jos tarkoitat, ettei patterissa/patteristossa ole tutkaa, niin se olisi hyvin mielenkiintoinen ratkaisu. Nasams ja SAMP/T:kin omaavat tutkan patterissaan.


Edit: Nimimerkki "peelo" ehtikin jo kommentoimaan tuohon it-ohjuksen hintaan. Pitäisi ilmeisesti lukea uusimmasta vanhimpaan, vaikka asiat tulevatkin esiin päättömässä järjestyksesä.
 
Viimeksi muokattu:
On se kumma juttu kun kyse on maavoimien yksiköiden ilmasuojasta tai vaikka niistä kuljetushelikoptereista niin Horneteista ei ole tietoakaan ja kun tilanne on että pitäisi suojata tutkakoneita/tankkereita niin silloin Hornetit ovat 24/7 paikalla antamassa 100% suojan vastapuolen ilma-aseelta sekä niiltä S-400 IT-järjestelmiltä. Kukaan ei ole vielä tuonut niitä keskusteluun mukaan vaikka kuitenkin joidenkin mielestä ne tekevät Ilmavoimien toiminnan mahdottomaksi aina HKI-JKL-Oulu linjasta itään.

Kun pohditaan tätä tutkakone asiaa niin ensimmäisenä voisi mainita että meillä ei ole tulossa E-3 tyyppisiä raskaita järjestelmiä. Eli puhutaan huomattavasti pienemmistä ja suorituskyvyltään heikommista laitteista. Tämä vaikuttaa esimerkiksi mittausetäisyyteen. Mikä on esimerkiksi Erieyen mittausetäisyys hävittäjä kokoluokan maaliin tai vaikka häivekoneisiin (PAK FA)? Mitä tämä tarkoittaa koneen käytön kannalta ja erityisesti omasuojan kannalta? Edelleenkin vihollinen näkee jo pelkästään omilla tutkilla nämä tutkakoneet hyvin kaukaa (300-500km) sen lisäksi havainnointi voi tapahtua jo huomattavasti suuremmilta etäisyyksiltä käytettäessä passiivisia laitteita (kunhan tutka päällä). Ennenkaikkea näillä tunnistaminen onnistuu hyvin kaukaa. Tutkakoneet ovat melko suuria maaleja jonka lisäksi liikehtimiskyky huonompi ja vastapuoli tietää aina kun tutkalla mitataan missä kone sijaitsee jonka jälkeen myös vastatoimet huomattavan yksinkertaiset. E-3 tai vaikka E-2 tyyppisillä koneilla voisi olla toimintamahdollisuuksia tehokkaamman tutkan ansiosta mutta muuten ollaan liikaa hävittäjäsuojan varassa. Toleranssia ei hirveästi ole jos vastapuolella on suuren nopeusedun omaavia hävittäjiä.

Kehitys kehittyy... Nykyään paljon pienempään koneeseen voidaan asentaa tutka joka on yhtä tehokas kuin Persianlahden sodan aikaisten E-3:sten AN/APY-1. Eli mittausetäisyys hävittäjämaaliin olisi luokkaa 300-400 kilometriä. Sentryt ovat isoja ja kalliita siksi että niissä on raskas taistelunjohto samassa paketissa, meillä ei ole tällaiseen tarvetta kun sodimme oman maamme alueella ja taistelujohtokeskukset voivat olla maassa. Nykyaikaisessa ilmasodassa enemmän kuin koskaan on hyvä tilannekuva tarpeen: hävittäjien lähettäminen ilmaan 'sokkona' on hullun hommaa. Paralleeli helikopterikeskusteluun sikäli ettei ilmavalvontakoneiden tarkoitus ole korvata maassaolevia tutkia vaan täydentää kapasiteettia uusilla ominaisuuksilla. Ilmavalvontakone lisää hävittäjäosaston tehoa varmaan ainakin 50%, eli 9 hävittäjää ja 1 ilmavalvontakone on tehokkaampi kuin 10 hävittäjää. Käytännössä tutkakone on maatutkaa yleensä taistelunkestävämpi liikkuvuutensa ansiosta. Vaikka KEVA 2010 pääsisikin liikkeelle mittausasemasta 15 minuutissa, niin siinä ajassa äänennopeudella lentävä viholliskone ehtii hyvin päästä ohjuksen laukaisuasemaan. Samassa ajassa tutkakone on ehtinyt jo 150 kilometrin päähän, ja lisäksi mittaa koko ajan, toimittaen tietoa omille ilmapuolustusyksiköille - mitä maatutka ei voi samaan aikaan tehdä.
 
En ole erityisen ihastunut propellihattuideoihin enkä jaksa keskustella niistä, koska yleensä on joku hyvä syy miksi maallikoiden netissä heittelemät ideat eivät toimi. Mutta mikä on syy siihen, että tutkaa ei saa nostettua ilmaan halvemmalla tavalla kuin lentokoneella? Ensimmäiseksi tulee mieleen kaasupallo. Ne eivät tietenkään liiku mikä aiheuttaa omat rajoituksensa, mutta onko se ainoa syy?
 
Esim. 5 m^2 RCS maaliin APG-81 AESA (F-35A/B/C) omaa yli 240 km+ kantaman. Toki kyseessä on harrastelija-arvio, mutta jos tutkakone näkee saman kokoisen maalin vaikka 150 kilometriä kauempaa, niin kyllä siinä herää epäilys, että kannattaisiko samalla rahalla ostaa mieluummin pari hävittäjää lisää. (Kantamista ja muistakin ominaisuuksista löytyy toki julkisesti aika vähän tietoa, mutta mutta... (Lähde pakistanilainen.)

Ei hävittäjien tutkia voi verrata ilmavalvontatutkaan. Hävittäjätutkien keila on kapea: EriEyen seurantakeila on 150 astetta sivulle, ja saman verran toiselle sivulle. Monissa muissa on 360 asteen peitto. Yksi EriEye pystyy valvomaan isompaa pinta-alaa kuin lentueellinen F-35:ttä - korkeussuunnasta puhumattakaan.
Sveitsi ei ole hankkinut tutkakoneita varmaan joidenkin kansallisten erikoisolosuhteiden takia. Ruotsi ilmeisesti katsoo nykymäärän olevan riittävä. Norja osallistui tutkakonehankintaan osana Naton Sentry-hankintaa.
 
En ole erityisen ihastunut propellihattuideoihin enkä jaksa keskustella niistä, koska yleensä on joku hyvä syy miksi maallikoiden netissä heittelemät ideat eivät toimi. Mutta mikä on syy siihen, että tutkaa ei saa nostettua ilmaan halvemmalla tavalla kuin lentokoneella? Ensimmäiseksi tulee mieleen kaasupallo. Ne eivät tietenkään liiku mikä aiheuttaa omat rajoituksensa, mutta onko se ainoa syy?

Ajatus ei ole pöljä, eikä ainoastaan siksi että olen itse miettinyt samaa, kyllä sitä on mietitty muuallakin, ja toteutettukin:
Tethered Aerostat Radar System.

Miksi eivät ole saaneet laajempaa kiinnostusta - ilmeisesti setuppi on rauhanaikaan kuitenkin liian kallis, ja sodan aikana paikallaan pysyvä tutka on helppo maali vastatoimille vaikka olisikin ilmassa. Mietin joskus sellaista konseptia jossa pallon mukana olisi pelkkä antenni & lähetin, ja se olisi suht matalalla (pari sataa metriä että kaapeli kestää), tutkan muun osat olisivat maan pinnalla. Jos palloa kohti ammutaan tutkahakuinen ohjus, lähetin sammutetaan ja palloa pudotetaan jolloin ohjus toivottavasti menee ohi. Jos pallo siltikin tuhotaan, niin haetaan varastosta uusi.

Ennen muinoin ainakin jenkit käyttivät tutkien alustoina myös ilmalaivoja. Lentokonetekniikan kehitys laittoi nämä vehkeet eläkkeelle 50- tai 60-luvulla. Olen miettinyt tosin että konseptin voisi herättää henkiin: Zeppelin NT:n kaltainen puolijäykkä ilmalaiva (mutta isompi). Tärinätön alusta jonka lentoaika olisi päiviä tai viikkoja. Ei sopisi Suomelle, mutta Intian tai Venäjän kaltaiselle suurelle maalle voisi sopia ilma- ja merivalvontaan.
 
Ei hävittäjien tutkia voi verrata ilmavalvontatutkaan. Hävittäjätutkien keila on kapea: EriEyen seurantakeila on 150 astetta sivulle, ja saman verran toiselle sivulle. Monissa muissa on 360 asteen peitto. Yksi EriEye pystyy valvomaan isompaa pinta-alaa kuin lentueellinen F-35:ttä - korkeussuunnasta puhumattakaan.

Perehtymättä asiaan sen kummemmin: Eikö laajan keilan käyttäminen ole riskiltista havaitsemisen kannalta? Kapeaa ja nopeasti siirtyilevää keilaa saattaa, siis saattaa, olla vaikeampi paikantaa.

Toiseksi miettisin kahdesti tuota 360 asteen kattamista. Sen puutetta voitaneen paikata käyttämällä useampaa tutkakonetta, ja sitä paitsi, onko se oikeasti etu? Kuvittelisin päivitysnopeuden olevan parempi, kun tyydytään skannaamaan tiettyä suuntaa. Joskin ilma-aluksia seurattaessa lähes reaaliaikainen tilannekuva ei ehkä ole aivan niin kriittistä kuin ohjusten tms. havaitsemisessa.
 
Mutta mikä on syy siihen, että tutkaa ei saa nostettua ilmaan halvemmalla tavalla kuin lentokoneella? Ensimmäiseksi tulee mieleen kaasupallo.

Milläs suojaat sitä ilmapalloa kun ohjustin kartaa kohti? Ja millä pidät kaapelit näkyvissä lentokoneille taikka helikoptereille?
 
En ole erityisen ihastunut propellihattuideoihin enkä jaksa keskustella niistä, koska yleensä on joku hyvä syy miksi maallikoiden netissä heittelemät ideat eivät toimi. Mutta mikä on syy siihen, että tutkaa ei saa nostettua ilmaan halvemmalla tavalla kuin lentokoneella? Ensimmäiseksi tulee mieleen kaasupallo. Ne eivät tietenkään liiku mikä aiheuttaa omat rajoituksensa, mutta onko se ainoa syy?

Se ongelma näkyy näissä keskusteluissa aika hyvin. Kaikilla on jokin tietty idea mitä pitää ajaa sinnikkäästi loppuun asti ja on helppo heitellä ilmoille kaikenlaisia ideoita kun niitä ei loppupeleissä tarvitse hirveesti perustella. Ei se mahdoton ajatus ole että täällä saataisiin jotain järkeviäkin ideoita yhdessä luotua mutta se vaatii hiukan enemmän paneutumista kuin vain että "tämmönen olisi kiva olla".
 
Vähän paremmat välineet ei mahdu sinne perälavalle ja kyllä sillä mittaillaan eritoten myös lentokoneita.
Woodpecker_17261939.jpg

Hyvä yritys :) Tuo rakennettiin Tshernobylin viereen, koska sähkönkulutus oli niin suurta, että kolmannes voimalan tehosta meni tuohon kaksois-kompleksiin. Ja tuo järjestelmä taisi olla myös tuplaten kalliimpi, kuin itse ydinvoimala...

Noitahan lienee tälläkin hetkellä operatiivisena pelkästään Karjalan kannaksella 10 kappaletta, vai?
 
Back
Top