Ilmavoimien tulevaisuus

Luettelit Jukelle tuolla aiemmin muutamia termejä, viimeinen oli aika itsensäselittävä mutta mitä kuvantava hakupää ja sytyttimen säätäminen kovaksi tarkoittavat?

Kuvantava hakupää:

Very modern heat-seeking missiles utilise imaging infrared (IIR), where the IR/UV sensor is a focal plane array which is able to "see" in infra-red, much like the CCD in a digital camera. This requires much more signal processing but can be much more accurate and harder to fool with decoys. In addition to being more flare-resistant, newer seekers are also less likely to be fooled into locking onto the sun, another common trick for avoiding heat-seeking missiles. By using the advanced image processing techniques, the target shape can be used to find its most vulnerable part toward which the missile is then steered.

http://en.wikipedia.org/wiki/Infrared_homing

Sytyttimen säätämisellä kovaksi viittasin siihen, että ohjus ei räjähdä esim. magneettiherätteestä tai törmätessään silppupilveen, vaan vasta törmätessään johonkin "kiinteään", tässä tapauksessa siis lentokoneeseen.
 
Esim. Hornetti on suorastaan hidas verrattuna Migiin ja Drakeniin

Pieni detalji, mutta Draken oli aika lailla samassa luokassa Hornetin kanssa. Toki tunnetusti Ruotsissa oli ylletty mach 2:een koelennolla, mutta käytännön huippunopeus on lähteestä riippuen mach 1,6-1,8.
Draken ja MiG-21 tunnutaan aika usein niputettavan samaan nopeusluokkaan, mutta ainoastaan MiG oli oikea mach 2 -hävittäjä.
 
Ja se voittaa, jolla on laserpyssy joka ampuu sen saanatunturin lävitse... En nyt ymmärtänyt miten tuo vertaus liittyi asiaan. Sinun mielestäsi liikehtimiskyvyllä ei ole väliä, koska on kypärätähtäintä ja ohjusta. Minä kysyin, että eikö liikehtimiskyky palaa kuvioon, kun molemmilla on ne kypärät ja ohjukset.

Kun molemmissa koneissa on kypärätähtäin ja sitä hyödyntävä ohjus, joka omaa korkean osumaprosentin, vähentää se rajusti todennäköisyyttä päätyä perinteiseen tykkitaisteluun, jossa liikehtimiskyky on tärkeää. Sinä esität asian siten, että nuo koneet joutuisivat siihen tykkitaisteluun, koska molemmilla on samanlaiset ohjukset. Minä väitän, että se nimenomaan laskee todennäköisyyttä joutua tykkitaisteluun, kun molemmilla on keino tuhota toisensa (kymmenien) kilometrien etäisyydeltä.

Käytin tuota sanamuotoa, koska liikehtimiskyvylläkin voidaan tarkoittaa montaa asiaa. Mitkä liikehtimiskyvyn muodot ovat mielestäsi tärkeitä, mistä taas on vain minimaalisesti hyötyä?

Hyödyllisiä ovat ne, jotka mahdollistavat hyvään tuliasemaan menon ja sieltä poistumisen. Kun aseina käytetään ohjuksia, jotka lauotaan pääosin satojen tai kymmenien kilometrien päästä, on hyvä tuliasema erilainen kuin tykillä. IMHO.

Jos kärjistän, niin mielestäsi ilmataistelu on tänä päivänä sitä, että taivaalla kyntää kaksi kankeaa ohjusproomua vastakkain ja sitten BVR-etäisyydeltä ampuvat toisiaan? No, näin se ei ole. Koneen liikehtimiskyky on mm. tärkeää, kun se väistää niitä vastustajan ohjuksia. Nuo ohjusproomusi tuhoutuisivat molemmat saman tien.

Tällaiset väärinymmärrykset jätän omaan arvoonsa ja palaan aiempaan:

Fancy kypärä ja enemmän ohjuksia ei auta jos ollaan kaartotaistelussa altavastaajana.

Juke vastaa minulle, ettei JHMCS ja AIM-9X auta, jos ollaan kaartotaistelussa altavastaajana.

Eiköhän kaartotaistelu tykein ole menneen maailman fantasiaa. Paras lähi-ilmataisteluohjus ja ensimmäinen lukitus voittanee. Kypärätähtäin ja sensorifuusio on tärkeämpää kuin kineettinen suorituskyky.

StmSvejk vastaa Jukelle todeten kaartotaistelun tykein olevan mennyttä aikaa.

Suomen Hornetissa on jo kypärätähtäin ja Aim-9x. Kypärätähtäin pitäisi olla kaikissa tulevaisuuden koneissa (Raptorissa ja Rafalessa tosin puuttuu), joten siltä osin pelikenttä tasoittuu. Silloin liikehtimiskyky kaikissa eri muodoissaan on tärkeää.

Teikäläinen vastaa StmSvejk:lle jollakin ihmelogiikalla, että kaartotaisteluun joudutaan, kun kaikissa tulevaisuuden koneissa on kypärätähtäin.
 
Juke vastaa minulle, ettei JHMCS ja AIM-9X auta, jos ollaan kaartotaistelussa altavastaajana.

No F-15 vielä kykeni selkeästi vastaamaan jopa Mig-29 vastaan kurvataistelussa kuten video 1991 osoitti yllä. Entäs jos vastassa on huomattavasti F-15 konetta kovempi kurvaaja..ja toisella paljon F-15 heikompi kurvaaja...kumpi saa sen lukituksen ....ensin ?
 
Ilmataistelussa on paljon aisioita joita voi mennä pieleen toimitaan sitten visuaalisessa kontaktissa tai varsinkin sen ulkopuolella. Tekniikka voi helpottaa mutta ei poista ongelmia. On kuitenkin humioitava että nykyään on hirvittävän vähän kokemusta kone vs. kone ilmataisteluista joissa osapuolet ovat olleet määrällisesti tai teknillisesti edes parinkymmen vuoden sisällä. Kokemuksia ei vain ole joten dataa uupuu ikävä paljon.
 
Kun molemmissa koneissa on kypärätähtäin ja sitä hyödyntävä ohjus, joka omaa korkean osumaprosentin, vähentää se rajusti todennäköisyyttä päätyä perinteiseen tykkitaisteluun, jossa liikehtimiskyky on tärkeää. Sinä esität asian siten, että nuo koneet joutuisivat siihen tykkitaisteluun, koska molemmilla on samanlaiset ohjukset. Minä väitän, että se nimenomaan laskee todennäköisyyttä joutua tykkitaisteluun, kun molemmilla on keino tuhota toisensa (kymmenien) kilometrien etäisyydeltä.

En nyt suoraan sanoen ymmärrä, miten tunnut saavan herneen sieraimeen niin helposti. Nuo tykkitaistelut ja kaartotaistelut ovat ihan omaa keksintöäsi. Olen ainoastaan sanonut että liikehtimiskyky on edelleen hävittäjälle tänä päivänä tärkeää. Se ei poistu sillä, että on kypärätähtäintä ja ohjuksia, koska käytännössä kaikilla osapuolilla on samat lelut, jolloin palataan siihen, että kenellä on parempi liikehtimiskyky, niin sillä on parempi kyky hakeutua edullisiin asemiin ja väistää myös vastustajan ohjuksia. Ja tämä pätee myös BVR-puolella.

P.S. Keskustelu lähti siis liikkeelle tästä:

: C-Hornetti on ilmataistelussa käsittääkseni parempi kuin Superi. Erityisesti Suomen oloihin. Superista tuli enemmänkin raskas rynnäkköpommittaja.

: Mihinköhän tämä pohjautuu? Minä en keksi Super Hornetille muuta huonoa kuin kenties huonomman kaartotaistelukyvyn. Muuten taas (uudemmissa) Super Horneteissa on parempi tutka, suurempi asekuorma ja parempi ohjaamo (ainakin näyttöjen suhteen). Paljonko sitten antaa arvoa millekin on jokaisen henkilökohtainen valinta, mutta onhan tutka hyvin merkittävä tekijä. Samaten muutama Amraam lisää on ihan kiva ominaisuus. Kattanevat yhdessä JHMCS:n ja AIM-9X:n kanssa kaartotaistelukyvyn pienet puutteet.
 
Viimeksi muokattu:
Kattanevat yhdessä JHMCS:n ja AIM-9X:n kanssa kaartotaistelukyvyn pienet puutteet.

Vielä pieni kommentti. Viesteistäsi paistaa jotenkin ajatus, että toisessa maailmansodassa koneet lensivät kaartotaistelua vaakasuunnassa, ja voittaja oli aina kone, joka kurvasi paremmin. Ja ajatus kuulostaa absurdilta, kun miettii sen soveltamista tähän päivään. Todellisuudessa potkurikoneetkaan, jotka ampuivat toisiaan tykillä alas toisessa maailmansodassa, eivät vetäneet kaartotaistelua. Ilmataistelussa liikehdittiin jo silloin kaikkiin eri suuntiin. Jos vastustajan kone oli hyvä jossain (vaikka siinä vaakakaarrossa), niin sitten pyrittiin liikehtimään tavalla, jossa vastustaja oli mahdollisimman huono suhteessa omaan koneeseen (vaikka vertikaalia heiluria).

Tänä päivänä tuo lentely ja liikehdintä on vielä paljon monimutkaisempaa mm. yliääninopeuden ja toisaalta tehojen ansiosta (koneet voivat kiihdyttää pystysuoraan ylöspäin) ja ohjusten takia.

Toisekseen, jos ohjukset ovat mielestäsi niin ylivoimaisia, niin eikö Suomen kannattaisi luopua hävittäjistä? Tiputellaan naapurin koneet ohjuksilla maasta käsin.
 
Toisekseen, jos ohjukset ovat mielestäsi niin ylivoimaisia, niin eikö Suomen kannattaisi luopua hävittäjistä? Tiputellaan naapurin koneet ohjuksilla maasta käsin.

Tästä muuten tulee validi kysymys kun ohjuksista tulee lähes ylivoimaisia. Joku melkein 360 astetta kattava hakupää jossa tarkka sensori tutka-aalloista näkyvälle valolle asti ja sen kyytipoikana tekoäly jonka hahmontunnistustaito ihmisen tasolla. Yksinkertaiset soihtu/silppu vastatoimet menettävät merkityksensä.

edit: tai no, teknologinen kilpajuoksu vaan jatkuu tietysti. Laser-vastatoimet näköjään alkaa marssia jo tuotantoon.

http://www.jpost.com/Israel-News/El...sile-lasers-on-German-Air-Force-planes-382012
 
Viimeksi muokattu:
Tästä muuten tulee validi kysymys kun ohjuksista tulee lähes ylivoimaisia. Joku melkein 360 astetta kattava hakupää jossa tarkka sensori tutka-aalloista näkyvälle valolle asti ja sen kyytipoikana tekoäly jonka hahmontunnistustaito ihmisen tasolla. Yksinkertaiset soihtu/silppu vastatoimet menettävät merkityksensä.

edit: tai no, teknologinen kilpajuoksu vaan jatkuu tietysti. Laser-vastatoimet näköjään alkaa marssia jo tuotantoon.

http://www.jpost.com/Israel-News/El...sile-lasers-on-German-Air-Force-planes-382012

Tuollaiset hard/soft -kill järjestelmät tullevat korvaamaan harhautusmaalit koska harhautusmaalit eivät yksinkertaisesti kelpaa uusia ohjuksia vastaan. Samalla liikehtimiskyky menettää edelleen merkitystään käytännössä nopeutta ja nousukykyä huomioon ottamatta, sillä nopeudella ja nousukyvyllä pystytään parhaiten luomaan uusia tulitusmahdollisuuksia.

Toisekseen, jos ohjukset ovat mielestäsi niin ylivoimaisia, niin eikö Suomen kannattaisi luopua hävittäjistä? Tiputellaan naapurin koneet ohjuksilla maasta käsin.

Hävittäjillä pystytään luomaan helpommin hetkellinen painopiste ja sensoripeitto, mutta on totta että etenkin Suomen kaltaiselle valtiolle jonka ilmasotaskenaario on yksinomaan puolustuksellinen hävittäjien merkitys on vähentynyt merkittävästi. Itse kannattaisin, kuten olen maininnut, ehkä 1/3-1/4 hävittäjiin ja loput ilmatorjuntaan -jakoa.

Edelleen, ohjusten kehittäminen on paljon nopeampaa ja halvempaa kuin hävittäjien. Vietnamin viidenkymmenen vuoden takaisia kokemuksia käytetään harrastajien puolesta edelleen esimerkkinä vaikka niiden relevanssi moderniin toimintaympäristöön alkaa olemaan samaa luokkaa kuin toisen maailmansodan esimerkkien 1990-luvulla. Toki koneiden kineettinen suorituskyky on saman tapainen kuin silloin (verrattuna vertailuesimerkkiin 1944-1994) mutta elektroniikka on toiselta planeetalta. AIM-9B:n samankaltaisuus AIM-9X:n on lähinnä ulkomitoissa. Tykin merkitys hävittäjässä on varmaan saman tapainen kuin syy miksi jalkaväkisotilaille kannattaa opettaa kamppailulajeja; tykin käyttö on taito joka kasvattaa lentotaitoja ja itseluottamusta siinä missä kamppailulajit fyysistä kuntoa ja itseluottamusta.
 
@StmSvejk: Peesaan, mitä tulee näkemyksiisi ohjusten ja hävittäjien kehityksestä, sekä näiden kumpaisenkin hyödyistä.

Olen melko varma, että jos ilmapuolustusta jatketaan samalla doktriinilla kuin tähän asti, seuraava hävittäjä tulee olemaan F-35A block X, eli huomattavasti kehittyneempi versio nykyisestä F-35A:sta.

Näen, että ainoa asia mikä voisi muuttaa meikäläistä ilmapuolustuajattelua, ja siten hävittäjähankintaa, on miehittämättömien laitteiden nopea teknologinen kehitys seuraavien 10 vuoden aikana. Näen kumminkin tämän mahdollisuuden aika pienenä, koska haasteet tällä saralla ovat niin suuria.

Voidaan aina spekuloida vaikkapa edullisella ja nopeahkolla häivealustalla, joka kuljettaisi Amraameja paikasta A, paikkaan B, etsisi maalin tutkallaan ja tietovuolla, suorittaisi laukaisun ja palaisi laskuun. Mutta mitä syvemmälle tällaisten laitteiden teknisiin ja taktisiin yksityiskohtiin pureutuu, sitä suurempia ongelmia alkaa paljastumaan pinnan alta. Ja kas, pian ei puhutakaan enää edullisesta laitteesta, tai nopeasta tuotekehityssyklistä, joiden piti olla koko homman lähtökohta, jotta laite ehtisi Suomen seuraavaan hävittäjähankintaan.

Edit: Heitetään tähän loppuun perinteiset: Syön hatullisen paskaa, ja myönnän "tietämättömyyteni" (enhän mä todellisuudessa tiedä näistä jutuista hevon v*ttua) aihepiiristä, jos seuraava hävittäjä ei ole F-35A.
 
@StmSvejk: Peesaan, mitä tulee näkemyksiisi ohjusten ja hävittäjien kehityksestä, sekä näiden kumpaisenkin hyödyistä.

Olen melko varma, että jos ilmapuolustusta jatketaan samalla doktriinilla kuin tähän asti, seuraava hävittäjä tulee olemaan F-35A block X, eli huomattavasti kehittyneempi versio nykyisestä F-35A:sta.

Näen, että ainoa asia mikä voisi muuttaa meikäläistä ilmapuolustuajattelua, ja siten hävittäjähankintaa, on miehittämättömien laitteiden nopea teknologinen kehitys seuraavien 10 vuoden aikana. Näen kumminkin tämän mahdollisuuden aika pienenä, koska haasteet tällä saralla ovat niin suuria.

Voidaan aina spekuloida vaikkapa edullisella ja nopeahkolla häivealustalla, joka kuljettaisi Amraameja paikasta A, paikkaan B, etsisi maalin tutkallaan ja tietovuolla, suorittaisi laukaisun ja palaisi laskuun. Mutta mitä syvemmälle tällaisten laitteiden teknisiin ja taktisiin yksityiskohtiin pureutuu, sitä suurempia ongelmia alkaa paljastumaan pinnan alta. Ja kas, pian ei puhutakaan enää edullisesta laitteesta, tai nopeasta tuotekehityssyklistä, joiden piti olla koko homman lähtökohta, jotta laite ehtisi Suomen seuraavaan hävittäjähankintaan.

Edit: Heitetään tähän loppuun perinteiset: Syön hatullisen paskaa, ja myönnän "tietämättömyyteni" (enhän mä todellisuudessa tiedä näistä jutuista hevon v*ttua) aihepiiristä, jos seuraava hävittäjä ei ole F-35A.
Mihin perustat korostetun väitteen? koodia varmasti viilataan sun muuta pientä mutta jotenkin vaikea ajatella että tuollaiseen jo ennestään kalliiseen vehkeeseen tehtäisiin sen suurempia muutostöitä... tuosta loppussa olevasta kirjoituksesta olen samoilla linjoilla. F35A tulee aika suurella todennäköisyydellä olemaan seuraava suomen hävittäjä ja heitämpä vielä villin veikkauksen että määrä tulee olemaan 30-45 välillä, sen enempää perustelematta. Kansalla (veronmaksajille) selitellään hävittäjien vähyyttä ei niinkään hinnalla/kalleudella vaan sen ylivoimaisuudella ja tekniikan alttarilla muihin tarjokkaisiin nähden. Naapurin omista (pakfa) häive projekteista ja sun muusta ei puhuta mitään. Samalla hankitaan pari nykyaikaista puikkoa sun muuta sälää niin ne poliitikot jotka ovat vain nappia painamassa ovat hiljaa tästä loistavasta hankinnasta. Hiljaa ollaan myös niistä seikoista että sillä hävittäjä määrällä ei nykyiset tehtävät enään luonnistu ja tosiasiallisesti tehtäviä joudutaan rajaamaan mitä tulee suomen omaan puolustukseen. Kansainvälisiin savimaja pommituksiin kone sopii kuin nyrkki silmään tai nenä päähän millaista vertausta kukin haluaa käyttää. Fakta kuitenkin on että jos konemäärä vähenee puoleen ja se on ehkä jopa nykyistä kone kantaa enemmän pajalla per lentotunti niin kyllä se jossain näkyy kun taistelulento suorituksia tehdään. Tähän kun lisätään se että hyöty kuorma on onneton jos ei voida stealthin takia ulkoisia ripustimia käyttää, tämä tarkoittaa käytännössä sitä että meillä tippuu ilmavoimien taistelu teho todella paljon jo nykyiseen nähden. Jos ei lasketa ja ajatella miten koneet vertautuvat selviytymisen suhteen.
 
Mihin perustat korostetun väitteen? koodia varmasti viilataan sun muuta pientä mutta jotenkin vaikea ajatella että tuollaiseen jo ennestään kalliiseen vehkeeseen tehtäisiin sen suurempia muutostöitä

No siis 'huomattavasti kehittyneempi' tarkoitti about samaa blokkirumbaa, kuin F-16 hävittäjässä on tapahtunut vuosien mittaan. En lähde tätä sen kummemmin ennustamaan.
 
Ketjuun:

Ohjukset ja BVR: kannattaa lukea esim. tämä.

https://defenseissues.wordpress.com/2013/04/27/usefulness-of-bvr-combat/

It is often forgotten is that g forces in tracking turn are a square of speed. Thus, in WVR combat, if missile travels at Mach 3 and fighter aircraft travels at Mach 0,6 (corner speed of many modern fighters) and can pull 9 g maneuvers, then missile needs to pull 225 g to match turn radius, or 100 g if fighter is travelling at Mach 0,9. If missile is fired outside ideal position, it has to maneuver in order to point its nose towards the target, thus lowering probability of kill; there is also a danger of targeted aircraft simply flying out of missile’s field of view. This danger is also present with active-seeker BVR missiles. In BVR, AIM-120 travels at Mach 4, and can pull 30 g within its NEZ, yet it would need 400 Gs to reliably hit a modern fighter which is maneuvering at corner speed of Mach 0,6, or 178 Gs if target is still at standard cruise speed of Mach 0,9.

Further, even though BVR missiles have maximum range of over 100 kilometers, their effective range against aircraft in attack is 1/5 of that – around 20 kilometers – and target beyond 40 kilometers can feel free to maneuver without even taking any possible missile shots into account, as only way these would hit is luck. One of reasons is that BVR missiles follow ballistic trajectories – AIM-120C-5 allegedly has motor burn time of 8 seconds, which gives range of around 10 kilometers before motor burns out. At ranges greater than 8 kilometers, attacking fighter can still choose wether to outmaneuver or outrun the BVR missile; at distances less than that is missile’s no-escape zone, where aircraft cannot outrun the missile, it has to outmaneuver it, but such distances automatically mean that combat is not longer beyond visual range. Ranges stated are also only true at high altitude against aircraft in attack; at low altitude, effective range of BVR missile is reduced to 25% of its range at high altitude, and range against aircraft in flight is 1/4 of that against aircraft in attack.

Missiles in fact can achieve either maximum range or maximum maneuvering capability – missile that pulls 40 g at sea level will only pull 13 g at 10.000 meters and 2,85 g at 20.000 meters, unless 40 g is a structural limit. AIM-9 for example can pull 40 g at SL and at 10.000 ft, and 35 g at 20.000 ft. Thus, it can be expected to pull single-digit number of g’s at 40.000 ft. Meanwhile, F-16 for example can sustain 8,5 g at 15.000 ft, and Rafale can sustain 9 g at 40.000 ft.
 
Ohjusilmatorjunnan kehitys tuli yllätyksenä Israelille vuoden -73 sodassa. Israel oli todella ongelmissa uusien venäläisten IT-ohjusten kanssa.

Israel kuitenkin otti tästä opikseen ja vuoden -82 konfliktissa tuhosi Syyrian ajanmukaisen venäläisen ilmapuolustuksen täysin, muistaakseni (täysin?) ilman omia tappioita. (On tosin todettava, että syyrialaiset eivät ehkä oikein osanneet käyttää vempeleitään).

Samoin molemmissa Irakin sodissa, Irakin lähinnä ilmatorjuntaan perustunut ilmapuolustus oli täysin voimaton.
 
Voidaan aina spekuloida vaikkapa edullisella ja nopeahkolla häivealustalla, joka kuljettaisi Amraameja paikasta A, paikkaan B, etsisi maalin tutkallaan ja tietovuolla, suorittaisi laukaisun ja palaisi laskuun. Mutta mitä syvemmälle tällaisten laitteiden teknisiin ja taktisiin yksityiskohtiin pureutuu, sitä suurempia ongelmia alkaa paljastumaan pinnan alta. Ja kas, pian ei puhutakaan enää edullisesta laitteesta, tai nopeasta tuotekehityssyklistä, joiden piti olla koko homman lähtökohta, jotta laite ehtisi Suomen seuraavaan hävittäjähankintaan.

Ainakin minä olen jo spekuloinut tuolla ääneen tässä ketjussa. Mielestäni se voisi olla järkevää. Korkealla ja kovaa (aerodynamiikka suunniteltu vain tähän) kulkeva häivealusta etäohjattuna. BVR-etäisyyksillä tilannekuva- ja reagointinopeusvaatimukset eivät ole niin kovat ja ohjaus ja toiminta voisi hoitua etänäkin.

Pointti kuitenkin on, että ei tuo tietenkään yksin riitä. Vaan noita hankittaisiin hävittäjien rinnalle. Mutta, jos hinta on esim. 1/3 (saataisiin kolminkertainen määrä samalla rahalla), niin esim. jakauma, jossa hävittäjiä ja noita häiveohjusalustoja olisi sama lukumäärä ei olisi huono. Suomella olisikin silloin vaikka 100 (50+50) ohjuksia kuljettavaa härveliä 67 sijaan taivaalla.
 
Irakin lähinnä ilmatorjuntaan perustunut ilmapuolustus oli täysin voimaton.

http://en.wikipedia.org/wiki/Gulf_War_air_campaign#cite_note-defenselink.mil-27

Tuskin tarkka mutta suuntaa antava: The Coalition lost a total of 75 aircraft ‒ 52 fixed-wing aircraft and 23 helicopters

http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_aviation_shootdowns_and_accidents_during_the_Iraq_War

Oma ilmatorjunta muodostaa uhan myös omille koneille, lisäksi sotatilanteessa sattuu ja tapahtuu muutenkin kaikenmoista kun esim. tehtävä pitää suorittaa säätilanteesta riippumatta.
 
Viimeksi muokattu:
One of reasons is that BVR missiles follow ballistic trajectories – AIM-120C-5 allegedly has motor burn time of 8 seconds, which gives range of around 10 kilometers before motor burns out.

Tähän kannattaa suhtautua suurella varauksella. Käsittääkseni on malleja joissa on älykkäämpiä "dual-pulse" tai "boost-sustain" moottoreita. Ensimmäinen tarkoittaa että ensin kiihdytetään huippunopeuteen, sitten tovi vapaalentoa ilman moottorivoimaa, lähempänä kohdetta käynnistetään toinen vaihe jolloin terminaalivaihe taas moottorivoimalla. Jälkimmäisessä ensin kova alkukiihdytys mutta sitten pudotetaan "kaasua" ja moottori palaa pitempään osateholla (ei tarvitse välttämättä muuta kuin kiinteän ajoaineen ovela geometrinen muotoilu).
 
Tähän kannattaa suhtautua suurella varauksella. Käsittääkseni on malleja joissa on älykkäämpiä "dual-pulse" tai "boost-sustain" moottoreita. Ensimmäinen tarkoittaa että ensin kiihdytetään huippunopeuteen, sitten tovi vapaalentoa ilman moottorivoimaa, lähempänä kohdetta käynnistetään toinen vaihe jolloin terminaalivaihe taas moottorivoimalla. Jälkimmäisessä ensin kova alkukiihdytys mutta sitten pudotetaan "kaasua" ja moottori palaa pitempään osateholla (ei tarvitse välttämättä muuta kuin kiinteän ajoaineen ovela geometrinen muotoilu).

Tuo on ollut ohjusten ongelma alusta alkaen, ja sitä on pyritty tosiaan kehittämään. Meteor on ramjettinsä kanssa jo ihan eri luokkaa, mutta sekään ei poista muita haasteita.

On siinä artikkelissa paljonkin detaljeja, mistä voi olla eri mieltä kirjoittajan kanssa. Mutta kokonaisuus tarjoaa ajateltavaa.
 
edit: tai no, teknologinen kilpajuoksu vaan jatkuu tietysti. Laser-vastatoimet näköjään alkaa marssia jo tuotantoon.

http://www.jpost.com/Israel-News/El...sile-lasers-on-German-Air-Force-planes-382012

F-35 Block 5 koneisiin oletettavasti tulee tuollainen Northrop Grummanin (tai Bae Systemsin, tai jonkun muun) valmistama lasersokaisujärjestelmä, ainakin asiakkailla on vaatimukset tuollaiselle. Jenkkien koneisiin varmaan tulee tämä Northrop Grummanin systeemi.

http://www.defensenews.com/article/...rthrop-Unveils-F-35-Missile-Protection-System

bilde



Sitten herääkin kysymys että onko mahdollista, että joskus 20 vuoden päästä noin kompaktin kokoiset laserit ovat riittävän voimakkaita pelkän ip-ohjuksen sokaisun lisäksi myös tuhoamaan tutkahakuisen ohjuksen hakupään/elektroniikan?

Myös USA:ssa kehitteillä oleva lyhyen matkan tutkahakuinen CUDA ilmataisteluohjus lienee tarkoitettu myös ainakin ilmatorjuntaohjusten torjuntaan.

Tuleeko ohjuksiin "hardeningia", harhamaaleja, häirintälähettimiä etc? Pyritäänkö oman koneen laserilla sokaisemaan vastustajan sensorit, jotta omat ohjukset pääsevät perille? Ammutaanko kompaktimman kokoisia ohjuksia ryppäinä että ainakin joku niistä pääsisi perille?


Kannattaa tulevaisuuden konevalinnassa ottaa huomioon myös kasvupotentiaali, ja valmistajan sekä suurimpien käyttäjien mahdollisuudet ja halut pysyä mukana teknologisessa kehityksessä. Eli mielestäni F-35 olisi tästäkin näkökulmasta hyvä valinta.
 
F-35 Block 5 koneisiin oletettavasti tulee tuollainen Northrop Grummanin (tai Bae Systemsin, tai jonkun muun) valmistama lasersokaisujärjestelmä.

Olen joskus pohtinutkin jo itsekseni sitä, että olisiko hävittäjiin järkevää asentaa lasersokaisujärjestelmä myös vastustajan lentäjää häiritsemään. Jos miettii, miten häiritseviä pelkästään kynälaserit ovat suht korkealla lentäviä matkustajakoneita kohti osoitellessa, niin miettikää ilmataistelua, jossa vastustajan kone sohottaa silmiin pari kertaluokkaa voimakkaammalla laserilla. Teknisesti ei ole kovin vaikeaa saada laseria seuraamaan automaattisesti vastustajan koneen ohjaamoa. Ei ehkä kovin "eettistä", mutta voisi olla tehokasta. Tuollaista on varmaan joku jossain jo suunnitellut...
 
Back
Top