Ilmavoimien tulevaisuus

[Mustaruuti]

@Mustaruuti en ole mikään F-35 fanaatikko. Mitä toivoisin näkeväni olisi omatoimista asioiden tutkiskelua eikä vain lueta jotain tarkoitushakuisia lehtiartikkeleja joissa vuorollaan joku ylistää tai lyttää kyseisen koneen. Linkkaamasi jutun otsikkokin kertoo jo aika paljon. Jutussa mainitut nopeuksiin ja kaartokykyihin liittyvät yksityiskohdat ovat hyvin merkityksettömiä kun erot koneiden välillä ovat kuitenkin hyvin pieniä ja taistelu joka tapauksessa alkaa F-35 eduksi alhaisemman havaittavuuden myötä.

Mikäli vain saisivat taas testailla ja päättä itse sen parhaimman, eikä niin että politiikka tai hinta määrää valittavan konetyypin.

Ilmavoimien kokonaissuorituskyky ratkaisee eli myös se hinta. Muuten kaikki kauppapoliittiset sekoilut vois jättää pois.

Kyllä sikäli koska koneita on saatava tietty määrä... Siinä rupeaa hinta vaikuttamaan maksaako hankinta + elinkaari 10 vai 20 mrd€

Lainaan teitä kaikkia, koska viestinne muodostavat loogisen kokonaisuuden, jota on vielä hyvä vetää yhteen.

Mitä ilmasotien historia kertoo:

1. Selkeästi laadukkaammat koneet ovat merkittävässä etulyöntiasemassa ilmasodassa. Jopa niin, että laatu voittaa määrän. Tämän voisi ajatella olevan siis F-35:den eduksi.
2. Kuitenkin, lentäjien hlökohtainen ja koko pumpun ammattitaito on ehkä kaikista merkittävin asia. Ammattitaidolla voidaan paljon kompensoida kaluston puutteita, ja suhteellisen tasavertaisella kalustolla lennettäessä ammattitaito ratkaisee.

Näistä seuraa se, että jos F-35 ei tarjoa selkeästi parempaa laatua ja suorituskykyä, mutta sen kustannukset ovat niin paljon merkittävämmät että lentäjien määrä ja koulutuksen taso kärsivät, niin se ei välttämättä ole optimaalinen ratkaisu. Voi olla, että F-35 vielä tarjoaa merkittävästi parempaa laatua, ja kustannukset laskevat, mutta tähän mennessä projektin aikana suhteellinen suorituskykyetu on pienentynyt ja kustannukset ovat nousseet. Yhtälö on mennyt huonompaan suuntaan siis. Jos omasta mielestäni runsas viitisen vuotta sitten F-35 olisi ollut selkeä ennakkosuosikki, niin nyt ei oikein koko kisaan suosikkia löydy.

Määrälläkin on tietysti väliä. 60 konetta olisi sellainen määrä, että sillä pystyy oikeasti operoimaan. Esim. 30 konetta olisi sitten jo valitettavasti enemmänkin vain tunnistus- ja häirintäilmavoimat. Koneista ehkä jokin 80 % voisi olla käytettävissä sodan alkuvaiheessa kerrallaan. Ja tappioita voi arvioida tulevan - pienestä määrästä jokainen putoaminen on merkitykseltään suurempi. Esim. joku F-22 ei välttämättä olisi Suomelle järkevä valinta, vaikka se olisikin mahdollinen. Niitä olisi joko vain absoluuttisesti liian vähän tai sitten riittävää määrää laadukkaita lentäjiä ei olisi varaa kouluttaa.

 

[Mustaruuti]

Aijaa? Tää olikin ihan uusi tieto. Mä luulin, että vastaava sensorifuusiota ei ole missään muussa koneessa?

Missä toisessa lentokoneessa on about samat sensorit ja sama sensorifuusio?

Ihmisillä tuntuu olevan käsitys siitä, että F-35 on jokin kvanttiloikka kaikesta muusta sitä edeltävästä ja että jenkit ovat ylivoimaisia muihin verrattuna. Ei se nyt kuitenkaan ihan niinkään ole. Kyse on tekniikan evoluutiosta, ja sitä tehdään kaikkialla.

Lisäksi F-35kin on hyvin kansainvälinen projekti, kuten tiedätte. Eurooppalaiset tekevät siitä paljon. Ja esim. F-35:den kypärä, jossa iso osa "fuusiosta" lopulta tapahtuu, on israelilainen.
http://www.ynetnews.com/articles/0,7340,L-4439983,00.html

Sensorifuusiota etc on muissakin koneissa.

Typhoon
http://typhoon.starstreak.net/Eurofighter/sensors.html
http://www.eurofighter.com/the-aircraft

Although the radar and FLIR are the primary sensor systems there are other data sources available within the Typhoon. Of these the most notable are the Radar Warning Receiver (or RWR), Laser Warning Receiver (or LWR) and Missile Approach Warner (or MAW). These three devices provide the AIS with additional information about the external situation. For example the RWR is capable of detecting and classifying, via an on-board stored signature database, radar signals from other aircraft or ground systems. In an aircraft with a reduced radar cross section (as is the case with the Typhoon) this should enable the pilot to detect opposing systems before he/she is detected themselves. In a similar manner an opposing aircraft (or ground system) using a laser range finder (or guidance system) is at risk of detection by the LWR. The active MAW incorporated within the Typhoon also gives information over a full 360° of approaching missiles thus giving that extra time required to take evasive manoeuvres.

Rafale
www.dassault-aviation.com/en/defense/rafale/the-sheer-power-of-multisensor-data-fusion/

In essence, the “multi-sensor data fusion” concept implemented into the RAFALE allows the pilot to act as a true “tactical decision maker”, rather than being only a sensor operator.

Gripen
http://www.saabgroup.com/en/Air/Gri...he-Fighter-Gripen-NG/The-Gripen-NG-Programme/

Net Centric Fighter
Gripen NG is truly Network Centric fighter. It has the world’s most highly developed secure and multi-frequency data links systems that provides total situation awareness for the pilot in all modes of operation.

Superior Sensor Fusion
It features a mission system with seamlessly integrated avionics, which provides a full sensor fusion resulting in an outstanding combat capability that assures extremely accurate launching of intelligent weapons.

Smart Digital Cockpit
An advanced fully digital cockpit layout with large colour Multi-Functional Displays (MFD) and Hands-On-Throttle-And-Stick (HOTAS) and Helmet Mounted Display (HMD).

 

[Mustaruuti]

Joo kyllähän se F-35 tutkakin on varmaan vähän eri lähtökohdista ponnistanut kuin esim CAPTORi tai Gripenin vastaava. Vaatimukset ovat täysin eri luokkaa kuten myös taloudelliset resurssit. Tähän sitten se koko muu sensorivalikoima ja kuinka ne nivoutuu yhteen.

Hmm. Eli siis F-35:den tutka on merkittävästi parempi? Olisiko tästä jotain lähteitä?

Ohessa brittien omaa analyysiä siitä, miten F-35:dellä ei oikein ole jakoa A2A-roolissa verrattuna Typhooniin. Miettivät, miten käyttää niitä parhaiten yhdessä. Löysin sattumalta, kun googlettelin tuota tutkaa.

https://www.rusi.org/publications/defencesystems/ref:A540F4BD801C1E/#.VQ22i-H-ePU

The fifth-general label must be used with care when discussing the F-35B in an air-combat scenario. Whilst it shares many of the stealth advantages of the F-22, and exceeds it in terms of situational awareness and electronic warfare capabilities, the F-35 was designed for a different purpose and therefore will require different tactics for operations alongside the Typhoon force to those currently practiced by the RAF with F-22 during the Red Flag exercise.

The F-35 is primarily suited to an ISTAR/precision-strike role rather than being an air-superiority fighter, especially the F-35B STOVL variant which has sacrificed some payload, performance and range capabilities to enable it to take off and land vertically. The airframe is rather large with a comparatively small wing area and low thrust-to-weight ratio. As such, the F-35B has an inferior aerodynamic performance to the Typhoon.

The F-35 was not designed to fly as high or as fast as the Typhoon, let alone the F-22. Indeed, this was confirmed in February 2014, when the Chief of US Air Force Air Combat Command General Michael Hostage said publically that ‘the F-35 is not built as an air superiority platform’. The F-35 cannot therefore be expected to perform the same supercruising, high-altitude air dominance role that the F-22 does during joint operations with Typhoon. Indeed, given its superlative performance and with planned CAPTOR-E AESA radar and full PIRATE IRST functionality upgrades, the Typhoon would represent a more capable air-dominance platform than F-35 in most plausible UK air-combat scenarios.

The F-35 is well suited, however, to countering the proliferation of sophisticated modern air defences such as the Russian S-300PMU-2 and Chinese MQ-9, which are widely exported.

 

[Tähystäjä]

Se voi olla, että käytänössä ei ole paljoa vaihtoehtoja F-35:selle:

http://sputniknews.com/russia/20150321/1019829216.html


Tulevaisuudessa kauaskantoiset ilmapuolustusjärjestelmät nousevat todennäköisesti hävittäjiäkin suuremmaksi uhaksi torjuntahävittäjillemme. Erityisesti näin, koska Venäjän PAK-FA projekti tuntuu junnaavan paikoillaan tällä hetkellä. Lisäksi taistelukoneiden hintojen noustessa koko ajan Venäjän talous ei salli niiden hankkimista suuremmissa määrin.

Kaikista konevaihtoehdoistamme F-35 sisältää ylivoimaisesti parhaimmat toimintaedellytykset kehittyneitä ilmatorjuntajärjestelmiä vastaan, onhan nimenomaan suunniteltu ensisijaisesti toimimaan niitä vastaan.

 

[yrjö]

Datalinkkejä ja sensoreita löytyy kaikilta. F-35 sensor fusion engine tekee kai sentään jotakin paremmin kun sen sanotaan olevan niin autonominen, pitkälle viety ja sensorien olevan kattavimmat mitä on. Tietenkin, voi lähes vastaavaa tulevaisuudessa löytyä muiltakin. Sekin puoli tuossa on, että todellakin kaikki sen sanoo ettei kyseessä ole ilmaherruuskone ja että saadakseen täyden edun uusista ominaisuuksista koneita pitää olla Hostagen mukaan muistaakseni 6-7 kerrallaan.

Se vaan, että mistähän sellainen oikea ilmaherruuskone saataisiin?

Yksi asia josta on ollut vähän puhetta ja joka siksi ihmetyttää on juuri tuo mitä Mustaruudin liittämän tekstin lopussa - ja muuallakin - sanotaan eli koneen sopivuus tuhoamaan S-300/S-400 it-järjestelmiä. Kaipa sellainen kyky olisi melkoinen juttu kun kuitenkin niin moni vannoo tälläkin foorumilla it-ohjustulen nimiin ilmapuolustuksen kokonaisuudessa.

 

[Raveni]

Yleensä mukana on vaan elso koneita taajuuksia tukkimassa...

 

[BarrelNut]

Hmm. Eli siis F-35:den tutka on merkittävästi parempi? Olisiko tästä jotain lähteitä?

Euroopassa (eikä myöskään Venäjällä) ei ole tehty vielä yhtään AESA-hävittäjätutkaa palveluskäyttöön asti. Raytheonin AN/APG-63V2 AESA-tutka tuli palveluskäyttöön USA:n ilmavoimien F-15C koneissa vuonna 2000. F-35:n APG-81 on Northrop-Grummanin kehittämä ja se on selvästi vuonna 2005 lopulta palveluskäyttöön tulleen F-22:n APG-77 tutkan kehitelmä. Ja itseasiassa APG-81:n kehityksen aikana syntynyttä tekniikkaa on päivitetty myös takaisin käytössä oleviin APG-77 tutkiin.

Eli Yhdysvalloissa on selvästi hirvittävän paljon osaamista AESA-tutkista, eikä pelkästään siihen AESA-antenniin liittyen vaan myös moodeihin ja kaikkeen siihen signaalinkäsittelyyn mitä siellä tutkassa tapahtuu. Ne tiedot mitä mm. Rafalen AESA-tutkasta on kuulunut antaa olettaa että se on vielä raakile monien ominaisuuksiensa suhteen. Lisäksi F-35:n APG-81 tutkan repertuaariin on lisätty myös elektronisen sodankäynnin moodeja mitä ei mielestäni ainakaan vielä ole Euro-tutkiin edes suunniteltu.

APG-81 on myös TRM-modulien määrältään suurempi kuin Typhoonin tutka ja reilustikin suurempi kuin Gripen NG:n tutka, eli se on jo lähtökohtaisesti tehokkaampi.

Ohessa brittien omaa analyysiä siitä, miten F-35:dellä ei oikein ole jakoa A2A-roolissa verrattuna Typhooniin. Miettivät, miten käyttää niitä parhaiten yhdessä. Löysin sattumalta, kun googlettelin tuota tutkaa.

https://www.rusi.org/publications/defencesystems/ref:A540F4BD801C1E/#.VQ22i-H-ePU

Luettiinkohan me ihan sama teksti? Ja tuon tekstin kirjoittajalla oli taulukossa lähtötiedot jo sen verran pielessä että hän voi kuvitella Typhoonin olevan parempi tietyiltä osin (puhtaasti paperilta niitä tiettyjä virheellisiä lähtötietoja tuijottaen). Itse en ole hänen kanssaan samaa mieltä ollenkaan, hänen mielestään ilmeisesti häiveominaisuuksilla ei ole merkitystä muuten kuin A2G toiminnassa...

Tosin koko kirjoituksen viimeinen virke oli että:

"In summary, the F-35 represents a significant ISTAR, SEAD and survivable strike capability boost for British combat airpower. However, for now Britain must also sustain investment in the combat-ready and numerically larger Typhoon force which will still be required to do the bulk of the work during air operations in the coming decade, and which is more suited to the air-superiority role except in the extreme case of a confrontation with a peer opponent operating Russian or Chinese fifth-generation fighters and air defence systems."

Pääasiassa kaveri hahmotteli miten sekä Typhoonin että F-35:n vahvuuksia voitaisiin käyttää niin että se hyödyttäisi brittejä maksimaallisesti, niin että F-35 suorittaisi ilmaiskut vaarallisiin kohteisiin ja keräisi tilannekuvaa erinomaisilla sensoreillaan myös Typhoonien käyttöön ja että Typhoonit keskittyisivät A2A-tehtäviin ja korkeintaan Strom Shadow risteilyohjusten laukaisemiseen maamaaleja vastaan.

 

[Mustaruuti]

Euroopassa (eikä myöskään Venäjällä) ei ole tehty vielä yhtään AESA-hävittäjätutkaa palveluskäyttöön asti. Raytheonin AN/APG-63V2 AESA-tutka tuli palveluskäyttöön USA:n ilmavoimien F-15C koneissa vuonna 2000. F-35:n APG-81 on Northrop-Grummanin kehittämä ja se on selvästi vuonna 2005 lopulta palveluskäyttöön tulleen F-22:n APG-77 tutkan kehitelmä. Ja itseasiassa APG-81:n kehityksen aikana syntynyttä tekniikkaa on päivitetty myös takaisin käytössä oleviin APG-77 tutkiin.

Eli Yhdysvalloissa on selvästi hirvittävän paljon osaamista AESA-tutkista, eikä pelkästään siihen AESA-antenniin liittyen vaan myös moodeihin ja kaikkeen siihen signaalinkäsittelyyn mitä siellä tutkassa tapahtuu. Ne tiedot mitä mm. Rafalen AESA-tutkasta on kuulunut antaa olettaa että se on vielä raakile monien ominaisuuksiensa suhteen. Lisäksi F-35:n APG-81 tutkan repertuaariin on lisätty myös elektronisen sodankäynnin moodeja mitä ei mielestäni ainakaan vielä ole Euro-tutkiin edes suunniteltu.

APG-81 on myös TRM-modulien määrältään suurempi kuin Typhoonin tutka ja reilustikin suurempi kuin Gripen NG:n tutka, eli se on jo lähtökohtaisesti tehokkaampi.

Jenkeillä on kyllä tutkatekniikassa kokemusta. Siitä samaa mieltä. Mutta mitkä ovat suorituskyvyt suhteessa eurooppalaisiin? Tuskinpa niitä kannattaa ohittaa olan kohautuksella, kuten Peelo antoi ymmärtää.

Voi olla, että mitä nopeasti löysin lähteitä, niin ovat väärin, mutta ilmeisesti Typhoonin tutkassa on enemmän noita TR-moduuleita, kuin APG-81.

APG-81: 1000
http://www.deagel.com/Aircraft-Warners-and-Sensors/ANAPG-81_a001381001.aspx

Captor E: 1500

Typhoonin ja Gripenin etuna on lisäksi, että tutka näkee myös takaviistoon, mikä on taktisesti erittäin mukava juttu.

Luettiinkohan me ihan sama teksti? Ja tuon tekstin kirjoittajalla oli taulukossa lähtötiedot jo sen verran pielessä että hän voi kuvitella Typhoonin olevan parempi tietyiltä osin (puhtaasti paperilta niitä tiettyjä virheellisiä lähtötietoja tuijottaen). Itse en ole hänen kanssaan samaa mieltä ollenkaan, hänen mielestään ilmeisesti häiveominaisuuksilla ei ole merkitystä muuten kuin A2G toiminnassa...

Tosin koko kirjoituksen viimeinen virke oli että:

"In summary, the F-35 represents a significant ISTAR, SEAD and survivable strike capability boost for British combat airpower. However, for now Britain must also sustain investment in the combat-ready and numerically larger Typhoon force which will still be required to do the bulk of the work during air operations in the coming decade, and which is more suited to the air-superiority role except in the extreme case of a confrontation with a peer opponent operating Russian or Chinese fifth-generation fighters and air defence systems."

Pääasiassa kaveri hahmotteli miten sekä Typhoonin että F-35:n vahvuuksia voitaisiin käyttää niin että se hyödyttäisi brittejä maksimaallisesti, niin että F-35 suorittaisi ilmaiskut vaarallisiin kohteisiin ja keräisi tilannekuvaa erinomaisilla sensoreillaan myös Typhoonien käyttöön ja että Typhoonit keskittyisivät A2A-tehtäviin ja korkeintaan Strom Shadow risteilyohjusten laukaisemiseen maamaaleja vastaan.

Eiköhän me luettu Itse tulkitsen näin: Jos RAF hyökkää Venäjälle, F-35 on parempi. Jos RAF vain puolustaa Brittein saarten ilmatilaa, on Typhoon parempi.

 

[Mikoyan]

Jenkeillä on kyllä tutkatekniikassa kokemusta. Siitä samaa mieltä. Mutta mitkä ovat suorituskyvyt suhteessa eurooppalaisiin? Tuskinpa niitä kannattaa ohittaa olan kohautuksella, kuten Peelo antoi ymmärtää.

Voi olla, että mitä nopeasti löysin lähteitä, niin ovat väärin, mutta ilmeisesti Typhoonin tutkassa on enemmän noita TR-moduuleita, kuin APG-81.

APG-81: 1000
http://www.deagel.com/Aircraft-Warners-and-Sensors/ANAPG-81_a001381001.aspx

Captor E: 1500

Typhoonin ja Gripenin etuna on lisäksi, että tutka näkee myös takaviistoon, mikä on taktisesti erittäin mukava juttu.



Eiköhän me luettu Itse tulkitsen näin: Jos RAF hyökkää Venäjälle, F-35 on parempi. Jos RAF vain puolustaa Brittein saarten ilmatilaa, on Typhoon parempi.

Oot ihan oikeessa tuossa. F35 on hyökkäysase, eli taktinen pommikone. Typhoon, rafale ja gripen suunniteltiin tehokkaaseen puolustukseen ja dominoimaan ilmataistelussa 4-sukupolven venäläiskoneita. Nekin voivat kantaa nykyään pommeja, mutta siihen rooliin niitä ei alunperin tarkoitettu.

 

[Slammer]

Typhoon, rafale ja gripen suunniteltiin tehokkaaseen puolustukseen ja dominoimaan ilmataistelussa 4-sukupolven venäläiskoneita. Nekin voivat kantaa nykyään pommeja, mutta siihen rooliin niitä ei alunperin tarkoitettu.

Gripen on tyyppitunnuksensa mukaisesti nimenomaan alusta alkaen suunniteltu myös rynnäköintiin ja myös Rafalen speksissä kyky on ollut mukana alusta alkaen. Eurofighterin sekavaa kehityshistoriaa en niin hyvin tunne, mutta todennäköisimmältä tuntuisi ettei sitä siihenkään ole kesken kaiken keksitty.

 

[BarrelNut]

Jenkeillä on kyllä tutkatekniikassa kokemusta. Siitä samaa mieltä. Mutta mitkä ovat suorituskyvyt suhteessa eurooppalaisiin? Tuskinpa niitä kannattaa ohittaa olan kohautuksella, kuten Peelo antoi ymmärtää.

Voi olla, että mitä nopeasti löysin lähteitä, niin ovat väärin, mutta ilmeisesti Typhoonin tutkassa on enemmän noita TR-moduuleita, kuin APG-81.

APG-81:ssä noita on 1676 kappaletta. Typhoonin AESA tutkassa noita mainostetaan olevan n. 1500, Gripen NG:n tutkassa n. 1000.

Vertailuna Venäläisestä AESA-teknologiasta niin MiG-29/35 kokoluokan koneisiin tarkoitetussa Zhuk AE FGA29 tutkassa on 680 modulia.

Tehoon (ja sitä myöten suorituskykyyn) vaikuttaa toisena tekijänä sen TRM modulin teho sekä erilaiset signaalihäviöt. Nuo Zhuk FGA29 tutkan elementit ovat 5 Watin tehoisia, kun taas APG-81:ssä noiden arvellaan konservatiivisissakin arvioissa olevan vähintään 16W - 20W moduleita joita on USA:ssa ollut tarjolla jo pitkään.

Mutta tuon FGA29 tutkan suurin (peak) lähetysteho on siis 680 * 5W = 3,4 kW.
APG-81 tutkan suurin lähetysteho (peak) 16W moduleilla olisi 1676 * 16W = 26,8 kW. Ja 20W moduleilla 33,5 kW, 25W moduleilla n. 42 kW.

Eiköhän me luettu Itse tulkitsen näin: Jos RAF hyökkää Venäjälle, F-35 on parempi. Jos RAF vain puolustaa Brittein saarten ilmatilaa, on Typhoon parempi.

Sillä oletuksella toki että F-35 kantaa vain 2 AMRAAM:ia Typhoonin kuutta vastaan, ja että Typhoonin suurin lentonopeus ilman jälkipolttoa tuolla kuormalla on M1.5 ja F-35:n M0.9. Kumpikaan oletus ei tietysti tosielämässä pidä paikkaansa.

 

[Sarek1]

Gripen on tyyppitunnuksensa mukaisesti nimenomaan alusta alkaen suunniteltu myös rynnäköintiin ja myös Rafalen speksissä kyky on ollut mukana alusta alkaen. Eurofighterin sekavaa kehityshistoriaa en niin hyvin tunne, mutta todennäköisimmältä tuntuisi ettei sitä siihenkään ole kesken kaiken keksitty.

Taitaa tuo jonkinasteinen monitoimikyky olla vähän kaikissa nykyisissä ja vähän tulevissakin koneissa ominaisuutena. Se, mitä ominaisuuksia on painotettu, onkin sitten (meidän ilmavoimiemme tulevaisuuden kannalta) se varsinainen juju. Jonkun suunnittelussa on painotettu rynnäköintikykyä, jonkun toisen kohdalla ilmataistelukyky on ollut etusijalla jne. Mikä on meidän ilmavoimiemme ensisijainen tarve?

Selkeästi yhden asian koneista tulee mieleen lähinnä F-117, joka oli rynnäkköhäivepommittaja. Raptor suunniteltiin ilmayllherruushävittäjäksi, mutta kyllä sekin kuskaa kummasti murkuloita mahan alla. Pikku G on pienikokoinen maantiekentiltä operoimaan kykenevä hävittäjä, jolla on myös (rajoitettua - asekuorma) kykyä rynnäköidä ja tiedustella. Rafaelin enkeli on alusta pitäen suunniteltu sekä hävittäjä- että rynnäköintitoimintaan ja Taifuuni hävittäjäksi monitoimisuus huomioiden. Salama-Santerissa rynnäköintiominaisuuksia on painotettu selkeästi eniten, tehtäväkirjo on vain asetettu laajemmaksi kuin millään muulla verrokilla. Olisiko jotakuinkin noin?

 

[Tykimies]

Itse tulkitsen näin: Jos RAF hyökkää Venäjälle, F-35 on parempi. Jos RAF vain puolustaa Brittein saarten ilmatilaa, on Typhoon parempi.

Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että Brittien suurin sotilaallinen uhka ei välttämättä ole Venäjä. Muistellaan mitä tapahtui 80-luvulla Etelä-Atlantilla ja poliittinen kiista Falklandeista on noussut viime vuosina taas otsikoihin. Briteillähän on muutama Typhoon Falklandeilla valmiudessa, mutta niiden tehtävä onkin torjua mahdolliset ensimmäiset hyökkäykset ja pitää saaret brittien hallussa, kunnes laivasto pääsee perille ja se on aika pitkän matkan päässä. Typhoon ei kykene operoimaan lentotukialuksilta, F-35 kykenee. Näin ollen F-35 on briteille sekä puolustusratkaisu että hyökkäysratkaisu. Lentotukialuksilla kuljetetaan mm. F-35:sia puolustamaan niitä alueita, joilla brittien etu on uhattuna ja toisaalta niitä voidaan kuljettaa sitten vaikka Persianlahdelle hyökkäystehtäviin.

 

[yrjö]

Taitaa tuo jonkinasteinen monitoimikyky olla vähän kaikissa nykyisissä ja vähän tulevissakin koneissa ominaisuutena. Se, mitä ominaisuuksia on painotettu, onkin sitten (meidän ilmavoimiemme tulevaisuuden kannalta) se varsinainen juju. Jonkun suunnittelussa on painotettu rynnäköintikykyä, jonkun toisen kohdalla ilmataistelukyky on ollut etusijalla jne. Mikä on meidän ilmavoimiemme ensisijainen tarve?

Selkeästi yhden asian koneista tulee mieleen lähinnä F-117, joka oli rynnäkköhäivepommittaja. Raptor suunniteltiin ilmayllherruushävittäjäksi, mutta kyllä sekin kuskaa kummasti murkuloita mahan alla. Pikku G on pienikokoinen maantiekentiltä operoimaan kykenevä hävittäjä, jolla on myös (rajoitettua - asekuorma) kykyä rynnäköidä ja tiedustella. Rafaelin enkeli on alusta pitäen suunniteltu sekä hävittäjä- että rynnäköintitoimintaan ja Taifuuni hävittäjäksi monitoimisuus huomioiden. Salama-Santerissa rynnäköintiominaisuuksia on painotettu selkeästi eniten, tehtäväkirjo on vain asetettu laajemmaksi kuin millään muulla verrokilla. Olisiko jotakuinkin noin?

Sodassa ja rauhassa on erilaiset painotukset tehtävissä.

Sotatilassa vihollishävittäjien torjunta on kai tärkein tehtävä. Kuitenkin kaikki hävittäjät ovat monitoimisia nykyään kuten toteat.

Ensinnäkin torjuntatehtävää ei voi suorittaa jos omat lentokoneet ammutaan alas. Siten tärkeimpiä juttuja loogisesti tulevassa koneessa täytyy olla se, että koneella voi lentää mahdollisimman monta torjuntatehtävää siten, että sitä ei menetetä. Keskeinen ominaisuus tässä suhteessa on tietty se, että kone on häivekone. Siten sen selviämismahdollisuudet vihamielisessä ilmatilassa ovat mahdollisimman korkeat eli että se on viholliselle mahdollisimman vaikea pudottaa. Tällainen vihamielinen ilmatila voisi olla esim.
1) Suomen ilmatila jossa ollaan vihamielisissä aikeissa lentävien hävittäjien vaikutuspiirissä
2) Suomen ilmatilassa alue-it-pattereiden vaikutuspiirissä, esim. S-300/S-400
3) Mahdollisen vihollisen ilmatilassa suoritettavassa tuhoamistehtävässä

Kussakin tilanteessa häive antaa edun.

Jos vaikkapa paras saatavilla oleva legacy-koneiden joukko pudottaa puolet lukumääräisesti ylivoimaisesta viholliskoneiden joukosta ja samalla menettää itse, sanotaan esimerkkinä vaikkapa puolet koneista onko lopputulos huonompi kuin jos häiverynnäkköhävittäjä pudottaa 25% vihollisista, mutta omia koneita ei menetetä ollenkaan? Kuitenkin torjuntatehtäviä pitäisi kyetä suorittamaan uudelleen ja uudelleen.

Toiseksi, kokonaisilmapuolustusratkaisussa tälläkin palstalla on painotettu SAM-yksiköiden tärkeyttä. Sama kai pätee viholliseen? Tiedetään, että S-300/S-400 järjestelmät kantavat kymmeniä kilsoja tehokkaasti, enimmillään jopa satojakin kilometrejä. Yksiköt ovat liikkuvia ja tuodaan tietty eteen sitä mukaa jos maajoukot etenevät jolloin koko Suomen ilmatila on tällaisten it-järjestemien piirissä kun se jo rajan takaakin on sitä melkein kokonaan. Ainakin hitaasti ja korkealla lennettäessä. F-35 on alusta alkaen rakennettu ja suunniteltu tuhoamaan tällaisia yksikköjä. Jos Suomi tulevaisuudessa mahdollisesti operoikin brittien tapaan kahdella konetyypillä, joista toinen ei häivekone, eikö silti olisi järkevää pyrkiä siihen, että ilmavoimilla on kyky tuhota näitä koko Suomen ilmatilaan ulottuvia ohjusyksiköitä joita luonnollisesti tullaan puolustamaan voimakkaasti?

Sikäli jos ja kun vastassa on esim. PAK-FA tai joku muu tulevaisuuden häivekone, legacy-hävittäjät saattavat olla 6-0 häviäjiä häiverynnäkköhävittäjän saavuttaessa mahdollisesti ilmavoittoja tai ainakin selviytyessä hengissä kun legacy-hävittäjät saatettaisiin menettää pahimmassa tapauksessa sataprosenttisesti.

 

[Sarek1]

yrjöllä hyviä pointteja tuossa yllä. Se, mitä en ihan täysin usko, on näiden mainittujen häiverynnäkkökoneiden 100% immuniteetti vihollisvaikutukselle. Karkuun niillä ei ainakaan pääse jos vastapuoli haluamalla haluaa iholle. Ja tulevaisuudessa saattaa häivähdystä löytyä keltaisestakin arsenaalista.

Olisiko noihin rynnäkköhommiin ja vaarallisiin tehtäviin olemassa tulevina aikoina sopivia haamu-UCAV -ratkaisuja olipanemitätahansahävittäjien tueksi? Brittimalli? Kenties? Meidän kukkarolla kaikki on tietysti vaikeaa ja liian kallista eikä kaupan hyllyllä ole ainakaan juuri nyt sitä mitä haluttaisiin ja tarvittaisiin.

 

[Raveni]

Itse mietin sitä että joutuuko se häivekone joka tapauksessa vihollisen asevaikutuksen piiriin... Ongelmaa ei ole jos lauotaan jassmeja Tampereelta mutta se jättää viholliselle vielä paljon liikkuma varaa... Meillä puolustajana tulee olemaan se etu että ilmatilansa tietoa tulee myös muilta sensoreilta eikä pelkästään ilmassa olevilta. Tämä avaa ihan uusia taktisia liikkeitä. Meidän toiminta matkat tulevat olemaan. Lyhyitä koska on meillä häive kone tai ei niin vihollisen alueelle tunkeutuminen on varmaankin jokatapauksessa poissa laskuista. Meillä ei myöskään ole elso koneita jotka hommaa helpottaisivat...

 

[Raveni]

Itse näen häiveen tarpeen Suomelle vähän samanlaisena lisävarusteena kuin autojen metalliväri... Ihan kiva mutta ei auta jos vehje on muutoin ihan paska... En sano että f35 olisi sitä itseään mutta paljon on jouduttu kompromisseja tekemään ja paljon joudutaan aivan varmasti vielä... DAS ja EOTS ovat kiistatta ihan kivoja mutta ovatko nekään oikeasti tarpeellisia? Osa voidaan korvata helpohkosti päivitettävällä maalinosoitus podilla ja osa irst:llä... Dassin etu on että toimii 360 Asteen sektorilla...

 

[Mustaruuti]

APG-81:ssä noita on 1676 kappaletta. Typhoonin AESA tutkassa noita mainostetaan olevan n. 1500, Gripen NG:n tutkassa n. 1000.

Ainoa lähde, mistä tuon löysin oli tämä:
http://www.f-16.net/forum/viewtopic.php?f=22&t=24978&sid=0b101a496925940ba471d07b51e9748d

Muut lähteet puhuivat 1000 tai 1200. Onko tutka parantunut matkan varrella teknologian kehittymisen myötä, vai paljastuiko todellinen kyvykkyys vasta myöhemmin, kun joku löysi kuvan levystä?

Onkohan muuten kyseisen ketjun Hornetfinn kirjoilla tällä palstalla?

42kW sähkökiuas koneen nokalla on muuten aika haastava yhtälö virransyötön, tehoelektroniikan hyötysuhteiden ja hukkalämmön hallinnan kannalta (vaikka kyse onkin toki vain lyhytaikaisesta tehoimpulssista). Kuski voi polttaa lentokengän pohjat, jos työntää ne liian eteen

Vilkaisin, mitä tähän liittyen on Internetissä kirjoitettu, ja esim. Aus Air Powerissa seuraavaa:

http://www.ausairpower.net/APA-Flanker-Radars.html

What is clear is that X-band fighter radars with peak power ratings well above 20 kiloWatts have the potential to render all but top end stealth technology ineffective. While engineering such radars would present serious challenges, some arguably extremely difficult to resolve with a sub one metre aperture diameter, and possibly forcing very low operating duty cycles, it is abundantly clear that the trend will be to strive for the highest power aperture product achievable, as the incentives are very powerful.

In this game the primary constraints then become the cooling of the array and dumping of waste heat out of the aircraft. Larger aircraft do much better with these constraints, compared to smaller aircraft. In the long term contest for higher power aperture product, fighters like the F-35 JSF, F/A-18E/F, F-16 cannot compete with aircraft in the size and volume class of the F-15, Flanker or F-22A. The defining characteristics for best survivability will be the size to effectively power and cool the highest power aperture product radar which can be fitted, and the best X-band all aspect stealth performance.

 

[BarrelNut]

Ainoa lähde, mistä tuon löysin oli tämä:
http://www.f-16.net/forum/viewtopic.php?f=22&t=24978&sid=0b101a496925940ba471d07b51e9748d

Muut lähteet puhuivat 1000 tai 1200. Onko tutka parantunut matkan varrella teknologian kehittymisen myötä, vai paljastuiko todellinen kyvykkyys vasta myöhemmin, kun joku löysi kuvan levystä?

Ei tuosta ole koskaan ole kai mitään virallista lukua julkaistu, siinä vaiheessa kun antennista saadaan kuvia niin noita voidaan laskeskella. Tutkan prototyypeissä on tietysti voinut olla vähäisempikin määrä elementtejä antennissa.

42kW sähkökiuas koneen nokalla on muuten aika haastava yhtälö virransyötön, tehoelektroniikan hyötysuhteiden ja hukkalämmön hallinnan kannalta (vaikka kyse onkin toki vain lyhytaikaisesta tehoimpulssista). Kuski voi polttaa lentokengän pohjat, jos työntää ne liian eteen

Tuo on yksi ongelma jos noita tehokkaita AESA-tutkia yritettäisiin päivittää vanhojen tehottomien tutkien tilalle vanhoihin koneisiin. Generaattorit ja virransyöttö menisivät tod. näk. uusiksi, ja jäähdytyskin täytyisi miettiä uudestaan.

Vilkaisin, mitä tähän liittyen on Internetissä kirjoitettu, ja esim. Aus Air Powerissa seuraavaa:

http://www.ausairpower.net/APA-Flanker-Radars.html

Tuo on Carlo Koppin ja kumppaneiden huuhaasivusto.

 

[Mustaruuti]

Tuo on Carlo Koppin ja kumppaneiden huuhaasivusto.

Jep, tietoinen siitä. Osuipahan vain ensimmäisenä vastaan.

Eipä kai se pohdinta kuitenkaan aivan täyttä humpuukia ollut. Isommassa tilassa on jäähdytys helpompi järjestää (no brainer).

Mutta siitä(kin) kyllä näkyi, että Carlo ilmeisesti arvostaa vain isoa ja tehokasta...