Ilmavoimien tulevaisuus

Se että jollain vuonna 1982 käyttöön tulleella F-117A koneella oli puutteita tiettyjen taajuusalueiden RAM materiaaleissa ei tarkoita etteikö sekä rakenteellinen että materiaalinen häiveteknologia olisi mennyt niistä ajoista eteenpäin.

Lockheedin Have Bluella (F-117A proto) ja Northropin Tacit Bluella oli jo 80-luvulla melko erilaiset RCS luvut eri taajuusalueilla.

Eikö tuo kuvan taulukko juuri osoita, kuinka vaikea on yhdistää parhaita puolia eri tekniikoista/materiaaleista? En ole materiaalitekniikan DI, joten en väitä asiasta sen kummempaa. Mutta henkilökohtaisesti en usko, että kaikilla taajuusalueilla yhtä hyvin toimivaa stealthia on mahdollista rakentaa näkyvissä olevassa tulevaisuudessa. Ainakin F-35 näkyy vielä paljaalle silmälle, vaikka sen luulisi olevan todella huono juttu kaartotaistelussa. Kehitysvaraa on siis vielä materiaalitekniikan puolella. :)

Tuskin noita lukuja tulee koskaan julkisuuteen. Miksi tulisi?

Tuon Aviation Weekin "artikkelin" kirjoittaja oli Bill Sweetman, jonka mielestä F-35 on ihan paska ja Gripen NG on aito kuudennen sukupolven taistelukone, että silleen... Kyseistä sälliä pidetään nykyään ihan pellenä ilmailupiireissä. Hemmo otti nokkiinsa ja pahasti Lockheedille kuin nämä eivät silloin vuosia sitten tunnustaneet "Aurora" vakoilukonetta josta Bill kirjoitti useita artikkeleita ja kirjan.

En ota kantaa Bill Sweetmanin henkilöön. Joka tapauksessa olen kuullut usein vertauksen, että F-35 on kuin F-16 ja F-22 on kuin F-15. Näkökantasi, että F-35 olisikin häiveen osalta parempi kuin F-22, on mielenkiintoinen. F-16 epäilemättä omasi paremmat häiveominaisuudet kuin F-15, mutta toisaalta varsinaisissa häivekoneissa fyysinen koko on vain pieni tekijä - paljon merkittävämpiä tekijöitä ovat esimerkiksi muotoilu ja pintamateriaalit.

E: Ja olet kai kuullut vertauksen golfpallosta ja marmorikuulasta?
 
@Mustaruuti miten ihmeessä F-35 RCS olisi heikompi tai edes samaa tasoa Gripenin kanssa vaikka se ottaisi ulkoista kuormaaa. F-35 tutkapoikkipinta-ala on pienempi ilman ulkoista kuormaa ja se on sitä myös ulkoisella kuormalla. Miten se voisi muuttua?

F-35 koko suunnittelu perustuu rungon muotoiluun ja RAM materiaaleihin. RCS suhde ei muutu Gripeniin nähden juurikaan vaikka siihen pulttaisi minkälaiset ripustimet ja aseet tahansa.
 
Eikö tuo kuvan taulukko juuri osoita, kuinka vaikea on yhdistää parhaita puolia eri tekniikoista/materiaaleista? En ole materiaalitekniikan DI, joten en väitä asiasta sen kummempaa. Mutta henkilökohtaisesti en usko, että kaikilla taajuusalueilla yhtä hyvin toimivaa stealthia on mahdollista rakentaa näkyvissä olevassa tulevaisuudessa. Ainakin F-35 näkyy vielä paljaalle silmälle, vaikka sen luulisi olevan todella huono juttu kaartotaistelussa. Kehitysvaraa on siis vielä materiaalitekniikan puolella. :)

Noh, molemmat koneet edustavat 70-luvun teknologiaa (ensilennot; Have Blue 1977, Tacit Blue: 1982). Nykyään on käytössä kerroksittaisia RAM-materiaaleja joilla pyritään saamaan vaikutusta suurelle taajuusalueelle. Ja aika lailla noita varmasti tutkitaan ja kehitetään ympäri maailmaa. Ja toki se on varmasti hastavaa, mutta veikkaa että näiden tutkimiseen on käytetty paljon aikaa, rahaa ja tupakkaa.

Joka tapauksessa olen kuullut usein vertauksen, että F-35 on kuin F-16 ja F-22 on kuin F-15. Näkökantasi, että F-35 olisikin häiveen osalta parempi kuin F-22, on mielenkiintoinen. F-16 epäilemättä omasi paremmat häiveominaisuudet kuin F-15, mutta toisaalta varsinaisissa häivekoneissa fyysinen koko on vain pieni tekijä - paljon merkittävämpiä tekijöitä ovat esimerkiksi muotoilu ja pintamateriaalit.

E: Ja olet kai kuullut vertauksen golfpallosta ja marmorikuulasta?

Olen kyllä kuullut tuon vertauksen, joskus vuosikymmen sitten. Mutta jos USAF sanoo että F-35:n RCS on pienempi niin ei kai sitä nyt kannata epäilläkään. Onhan F-35 noin vuosikymmenen uudempi projekti kuin F-22, tietämys on sinä aikana lisääntynyt varmasti niin materiaalien kuin muotoilunkin suhteen.

Ja tulevat kuudennen sukupolven koneet ovat varmasti vielä kehittyneempiä tässä(kin) suhteessa.
 
US NAVYn testeissä ALQ-165 ei saavuttanut tavoitteitaan eli jäi suorituskyvyssä laivaston vaatimuksista. Silti Sveitsi ja suomi olivat tehneet päätöksen hankkia laitteet koneiden suojaksi. Tosin suorituskykyvaatimuksia moitittiin liian koviksi ja ASPJ palasi myöhemmin tuotantoon.

Testeistä viis, ASPJ oli tiettävästi ainakin silloin paras järjestelmä joka oli saatavilla.

edit: Ja tietääkseni testien kanssa olleet ongelmat eivät liittyneet suorituskykyyn vaan luotettavuuteen ja itsetestaustoiminnallisuuteen.
 
Australialaisen tukikohta-raportin mukaan F-35A tarvitsee minimissään 2.4 km kiitotietä, mikäli puikoissa on konetyyppiä opiskeleva lentäjä niin kiitoradan pitää olla 3 km. Kaiken kaikkiaan monet seikat huomioon ottaen, mikäli Suomi hankkii F-35A:n niin maantiekiitoradoille ja koko hajauttamisen konseptille sanotaan heipparallaa. Norjan koneisiin tulee jarruvarjot, jotta konetta voi käyttää talviolosuhteissa. On muuten ollut ongelmia renkaiden kestävyyden suhteen, liian pienet pyörät suhteessa painoon?

F-22:ssa on myrkyllinen ja niin herkkä pinnoite, että se pitää huoltaa kastumisen jälkeen, siis häive on vedetty aivan äärirajoille mitä on teknisesti mahdollista. Olisi todella hämmästyttävää jos F-16 korvaajaksi tarkoitettu F-35 olisikin tätä parempi häiveessä.

Gripen E supercruisaa ilmataisteluvarustuksessa valmistajan mukaan ja yhtäläisesti F-35A ei sitä tee virallisten lausuntojen pohjalta, ei vaadittava ominaisuus strike-pommittajalta.
 
Viimeksi muokattu:
Polttoaineen hinta on vain pieni osa yhtälöä. Ja sekään ei ole yksiselitteisesti laskettavissa, riippuu tehtävästä, kuormasta ja lentoprofiilista yms. Sileä ripustimeton ja kaikki sensorit ja maalinosoituspodin sisäisesti omaava F-35 on ilmanvastukseltaan huomattavasti parempi kuin F-16 maalinosoituspodin, parin lisätankin, parin 2000 lbs pommin ja parin ilmataisteluohjuksen kanssa joista kaikki kannetaan ulkoisesti. Eli se F-16:sta moottori joutuu tekemään suhteessa kovemmin töitä joten spesifinen kulutus on suurempi silloin.

On toki, jos kantaa maalinosoituspodia, paria lisätankkia, pommeja 1200 kilometrin edestakaisella pommituslennolla. Meillä tällainen lentoprofiili lienee harvinaisempi. Polttoainekustannukset ovat tietysti vain yksi osa yhtälöä, kuitenkin ne muodostavat kohtuullisen ison siivun kokonaiskustannuksista (luokkaa 20-30% sikäli kuin oikein ymmärsin) joten jo polttoaineen kulutuksen perusteella voi todeta ettei USAFin väitteet todennäköisesti pidä paikkaansa, ja vielä vähemmän jos vertaa meidän tarpeisiimme.

Kuitenkin kuten sanottua, todellisten käyttökustannusten laskeminen on korkeampaa matematiikkaa. Kun aussit vertasivat F-16:tta ja F-18:aa niin he tulivat siihen tulokseen että vaikka F-16 oli 7% halvempi hankkia, niin käyttöiän yli Hornet olisi halvempi kun laskettaisiin projektoitu alhaisempi onnettomuus%. Tämä ennuste osoittautuikin oikeaksi: Norjalaiset tilasivat 72 F-16:tta ja niistä on nykyään jäljellä 57. Australia tilasi 75 Hornettia ja heillä on niitä jäljellä 71. Aika paljon on jääty voitolle. -Toki nykyään F-16:n luotettavuus on jo paljon parempi kuin 80-luvulla jolloin suurin osa onnettomuuksista tapahtui.
 
Olen kyllä kuullut tuon vertauksen, joskus vuosikymmen sitten. Mutta jos USAF sanoo että F-35:n RCS on pienempi niin ei kai sitä nyt kannata epäilläkään. Onhan F-35 noin vuosikymmenen uudempi projekti kuin F-22, tietämys on sinä aikana lisääntynyt varmasti niin materiaalien kuin muotoilunkin suhteen.

Väitän kyllä ihan heittämällä ettei F-35:n RCS ole pienempi kuin F-22:n. Joistain kulmista (lähinnä edestä) joitain tutkataajuuksia vastaan voi olla. Stealthin suunnittelu on tänäkin päivänä kallista: siihen ei auta mikään upouusi ihmemateriaali, niiden merkitys häiveominaisuuksissa on varsin vähäinen, kokonaishyöty tulee pääosin muotoilusta. Periaatteet siihen ovat kuitenkin aika yksinkertaisia - tutkasäteily ei saa heijastua takaisin ja siihen ei auta mikään muu kuin muotoilla pinnat, levyt, liitokset jne niin ettei näin käy.

Materiaalikehitys häiveteknologiassa on suuntautunut lähinnä siihen että saadaan aikaan kestäviä ja huoltoystävällisiä materiaaleja. Kun B-2 tuli palvelukseen niin silloiset materiaalit eivät kestäneet kosteutta ja koneet vaativat omat erikoishallit.
 
Australialaisen tukikohta-raportin mukaan F-35A tarvitsee minimissään 2.4 km kiitotietä, mikäli puikoissa on konetyyppiä opiskeleva lentäjä niin kiitoradan pitää olla 3 km. Kaiken kaikkiaan monet seikat huomioon ottaen, mikäli Suomi hankkii F-35A:n niin maantiekiitoradoille ja koko hajauttamisen konseptille sanotaan heipparallaa.

F-35A tarvitsee 2,4 km "turvalliseen" operointiin mikä tarkoittaa käytännössä, että rataa on riittävästi lentoonlähdön keskeyttämiseen rotaationopeudesta. Googlaamalla löytyi Civil Airworthiness Certification: Former Military High-Performance Aircraft, jonka mukaan MiG-21 vaatii niin ikään minimissään 2,4 km baanaa eikä se suinkaan estänyt maantietukikohdista operointia.

Norjan koneisiin tulee jarruvarjot, jotta konetta voi käyttää talviolosuhteissa.

Niin tuli Norjan F-16-koneisiinkin, joten siinä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä.
 
Minulla on ollut sen verran hyvä onni, että olen saanut täyden koulutuksen sekä Saab Drakenille että Hornetille ja saanut työskennellä molempien kanssa.

Kyse on kahdesta täysin eri aikakauden koneesta, mutta huollollisesta näkökulmasta voisin kommentoida muutamia asioita. Draken yleisesti ottaen oli paljon helpommin huollettava, vaikka Hornet käsittääkseni onkin ollut jenkkien ehkä helpoiten huolettava.
  • Pienempi kone on nopeampi tarkastaa vaikka ero ei ihan koon suhteessa toki menekään
  • Kaikki tarkastettavat mittarit löytyivät laskutelinetiloista. Hornetilla joutui aukomaan enemmän erillisiä luukkuja
  • Drakenissa oli mittarit, jossa näkyy, mikä on tilavuus tai paine. Hornetissa paljon tarkastussilmiä, joita käytännössä joutuu taskulampun kanssa arvuuttelemaan, että onko tuo nyt täysi vai tyhjä
  • Drakeniin voi polttoainetta dumpata kovalla paineella, ja kone ei ota enempää vastaan. Hornetissa oli polttoaineen virtausmittari, jota piti seurata ja laskea täyttöpainetta, kun rupesi täyttymään. En muista, mistä se olisi ruvennut kärsimään, jos ei olisi ollut huolellinen.
  • Hornettiin ei saanut laittaa liikaa hydraulinestettä. Mutta, kun kone oli käynnistetty ja lentäjä oli testannut ohjainpinnat, jouduttiin hydraulinestettä usein lisäämään. Tämä tapahtui siis, kun kone oli käynnissä, ja hidasti lentoonlähtöä. Hydraulinesteen paine piti siis tarkastaa aina ennen kuin kone saattoi lähteä matkaan. Lisätäyttöä piti tehdä ehkä joka kolmas lähtö.*
  • Hornetissa mittarit eivät olleet yhtä luotettavia. Niitä saattoi joutua takomaan ja naputtelemaan.
  • Hornet on komposiittia, johon ei voi ruuvata suoraan ruuveja. Niinpä siellä on metalliupotukset ruuveille. Mutta ne ruuvit ja upotukset olivat todella kevyitä ja heppoisia. Piti ruuvata hitaasti ja huolellisesti. Muistan miettineeni, että mahtavatko kestää 30v.

Yhdessä asiassa Hornet oli parempi. Siinä tikkaat kulkevat koneen mukana. Jos Drakenin erillisiä metallitikkaita joutui kuljettamaan manuaalisesti pidemmän matkan, niin se kävi jo työstä (lentokentällä lyhytkin etäisyys on helposti sata metriä).

Joitakin muita eroja, jotka johtuvat enemmän koneiden ikäerosta
  • Draken on patarautaa. Sen päällä saattoi kävellä missä vain. Hornetin päällä kävely oli rajoitettua ja siellä oli lisäksi " do not step - ylläripaikkoja"
  • Draken oli hyvin matalalla. Siiven päältä saattoi hypätä alas. Mutta, siiven alla joutui konttaamaan. Hornetin siiven alla mahtui kävelemään, mutta tippumista koneen päältä piti varoa - olisi käynyt huonosti.
  • Drakeniin täytettiin käynnistysturbiinia varten nestemäistä ruutia, joka oli ällöttävää myrkkyä.
  • Drakeniin täytettiin myös happi. Hornetissa on OBOGS.

Näiden kokemusten valossa, sekä sen mitä sekä Gripenin että F-35 huoltoon on voinut etänä tutustua, arvioisin että Gripen on paljon helpompi huoltaa.

* On muuten uskomatonta, millaisia määriä hydraulinestettä hävittäjät käyttävät. Käytännössä sitä puskee ulos joka välistä. Vertaa tilannetta siihen, että joutuisit lisäämään autoon moottoriöljyä jokaisella tankkauksella.

No tämähän oli hyvin mielenkiintoista. Ehkä hiukan yllättävää siinä mielessä että ilmailukirjallisuudessa on mainittu Drakenin olleen huollollisesti työläs esim. MiG-21:een verrattuna mutta pääasiassa siinä ollaan kai viitattu vika-alttiiseen elektroniikkaan. Muissa suhteissa 'Ryskyn' sanottiin olevan aika mekaanikkoystävällisesti suunniteltu.

Gnatia olen kuullut väitettävän huollon kannalta painajaismaiseksi vaikka kone on sinänsä pieni ja periaatteessa simppeli, mutta se oli äärettömän tiukkaan pakattu ja kaikki järjestelmät mahdollisimman hankalasti saavutettavissa. Tiemmä brittikoneissa aika yleinen piirre.
 
Grippe_log.jpg



 
Aikamoiset "mainos" puheet. Moottorin vaihto alle tunti... Aseistus tai aseistuksen vaihto sekä tankkaus alle 10min...
 
Intian testeissä moottori vaihtui alle tunnissa, Libyan operaatiossa n. kolmessa tunnissa. Arvatenkin Intiassa oli parhaat miehet ja työkalut paikalla.
 
Intian testeissä moottori vaihtui alle tunnissa, Libyan operaatiossa n. kolmessa tunnissa. Arvatenkin Intiassa oli parhaat miehet ja työkalut paikalla.
Sillä ei tietysti ole merkitystä että pyrittiinkö siihen tuntiin vai tehtiinkö rauhaksiin ilman kiirettä.
 
No periaatteessa HN:ään hot-tankkaus ja aseistus se sama 10-15min.
Pv itse puhui noin 30 minuutista Jossain haastattelussa. Tiedä sitten koskiko tilannetta jossa vaihdetaan aseistusta.
 
@Mustaruuti miten ihmeessä F-35 RCS olisi heikompi tai edes samaa tasoa Gripenin kanssa vaikka se ottaisi ulkoista kuormaaa. F-35 tutkapoikkipinta-ala on pienempi ilman ulkoista kuormaa ja se on sitä myös ulkoisella kuormalla. Miten se voisi muuttua?

F-35 koko suunnittelu perustuu rungon muotoiluun ja RAM materiaaleihin. RCS suhde ei muutu Gripeniin nähden juurikaan vaikka siihen pulttaisi minkälaiset ripustimet ja aseet tahansa.

En ole ihan varma, mihin viittaat, mutta olen ilmaissut itseäni epäselvästi, jos tällainen vaikutelma on syntynyt. Ihmettelen kyllä, miten on voinut syntyä sellainen käsitys, että mielestäni Gripen olisi stealthimpi kuin F-35? Eihän siinä ole mitään järkeä.

F-35:den puhtaan koneen tutkaheijaste on alhaisempi kuin Gripenin. Silti, myös Gripenin puhtaan koneen heijaste on hyvin alhainen. Niin alhainen, että todennäköisesti ulkoisen ohjuskuorman ja ripustimien heijaste on jopa suurempi kuin itse koneen. Siksihän F-22 ja F-35 ohjukset ovat koneen sisällä. Jos F-35 varustetaan ulkoisilla ripustimilla ja lähi-ilmatorjuntaohjuksilla, sen tutkaheijaste nousee erittäin merkittävästi.

Puhtaiden koneiden tutkaheijaste F-35 << Gripen
Ohjusvarustettujen koneiden tutkaheijaste F-35 < Gripen

F-35:den heijaste on edelleen alhaisempi, mutta aletaan lähestyä jo samaa dekadiluokkaa. Ja kuten hyvin tiedät, se dekadiluokkaero on merkityksellinen havaintoetäisyyden suhteen.

Tarkkaa dataa en valitettavasti itse ole asiasta löytänyt. Jos löytyy, niin luen kiinnostuksella.
 
No periaatteessa HN:ään hot-tankkaus ja aseistus se sama 10-15min.

Jep. hot-tankkaus vastaa Formulan pit-stoppia. Koneet pidetään siis käynnissä ja kone käytännössä vain tankataan ja täydennetään ampumatarvikkeet. Jos aseporukkaa on riittävästi, niin rajoittava tekijä on tankkaus. Hornettiin menee enemmän polttoainetta, se vie enemmän aikaa.
 
@crane

Sinulla on muuten tuoreemmat muistikuvat noista tankkauksista. Ehditkö tankkaamaan myös Drakenia?

Mitäs varten Hornetin kanssa ei voinut olla ihan yhtä huoleton? Hot-tankkauksessa piti säätää namiskuukkelit ettei valu dumppausaukoista moottorien päälle. Mutta miten se oli se normitankkaus. Miten huolellinen sen tankkauksen kanssa sai olla, ja mitä riskejä siinä saattoi olla, jos painoi surutta täydellä paineella menemään?
 
Back
Top