Ilmavoimien tulevaisuus

No just.

Ihan pelkkiä arvailuja suurin osa. Miten niin Gripen sopii paremmin maantiekentille? Miten Gripen pystyy muka supercruiseen ilmataisteluvarustuksessa mutta F-35 ei? Miten niin siinä on parempi IRST kuin F-35:ssä? Miten AMRAAM on huonompi lähitaisteluohjus kuin vaikka IRIS-T (jos tyypillinen lasti on 6 ohjusta, F-35:n tapauksessa kaikki AMRAAM:eja)? Entä F-35:n huomattavasti parempi tehopainosuhde?

Ei tuossa ole yhtään perustelua yhdellekään noista väitteistä!

Vastaan vielä tähän. Jos näkemyksesi oli, että F-35 on kaikilta osin parempi kuin Gripen, niin tietysti eriävä näkemys voi tuntua järkyttävältä. Mutta, keskustellaan rauhassa lävitse.

Olisi pitänyt laittaa disclaimer, että nämä ovat vain yhden ihmisen näkemys asiasta. Toivottavasti saamme yhdessä rakennettua järkevän analyysin.

Kerro, mikä mielestäsi on arvailua, tai mihin toivot perusteluja. Se oli vain listaus. Voimme keskustella eteenpäin.

Sitten vastaan näihin kysymyksiisi:

Miten niin Gripen sopii paremmin maantiekentille?

Lähtökohtatilanne on se, että Gripen on suunniteltu maantiekentille. F-35 ei. Kuvittelisin, että se lähtökohta näkyisi jossain.

Maantiekenttiä käsittelisin kahden asian kautta: 1) kiitoratavaade 2) huoltotarve ja sen vaikeusaste

1. Gripenin kiitoratavaade on nousussa 500m ja laskussa 600m. Tällä hetkellä F-35 kiitoratavaateissa puhutaan kilometreistä. En ole löytänyt kaavailtuja operatiivisia vaateita. Jos ne jostain löytyvät, niin mielellään jaetaan yleiseen tietoisuuteen.

2. Pelkästään Stealth tekee F-35:den huoltamisesta varmasti vaikeampaa. Erityisesti maantieoloissa. Onko stealth-vaurioita edes mahdollista korjata maantieoloissa? En tiedä. Jälleen, jos tietoa on, niin toivottavasti sitä jaetaan kaikille.

F-35:den huolto ei ole lisäksi tähän mennessä osoittanut kovin hyviä ennusmerkkejä
  • ALIS on melkein suurempi ongelma kuin itse kone
  • Yhdysvaltain asevoimien oma tekninen hlöstö ei ole riittänyt ylläpitoon, vaan apuna on tarvinnut käyttää L&M teknistä henkilöstöä
  • F-35 käy kuumana, ja tästä on ilmeisesti ollut jäähdytyshaasteita


Miten Gripen pystyy muka supercruiseen ilmataisteluvarustuksessa mutta F-35 ei?

Jospa katsotaan, mitä avoin tietosanakirja sanoo asiasta:

http://en.wikipedia.org/wiki/Supercruise

There are a few engines in production that are designed to facilitate tactically significant supercruise:

Although the Pratt & Whitney F135 F-35 engine was not designed to achieve a supercruise capability,[16] the F-35 is able to maintain Mach 1.2 for a dash of 150 miles without using afterburners.[17]


Miten niin siinä on parempi IRST kuin F-35:ssä?

http://www.thedailybeast.com/articl...ealth-fighter-10-years-behind-older-jets.html

“It was an awesome system when the F-35 specs were drawn-up in the late ’90s—LANTIRN [targeting pod] was the most advanced pod at that time,” said the first Air Force official affiliated with the F-35 program. “But we’re now a couple of generations beyond that spec with the targeting pods. EOTS is about a [1990s-era Northrop Grumman AN/AAQ-28(V)] LITENING II-equivalent targeting pod.”


Miten AMRAAM on huonompi lähitaisteluohjus kuin vaikka IRIS-T (jos tyypillinen lasti on 6 ohjusta, F-35:n tapauksessa kaikki AMRAAM:eja)?

Ihmettelen kahta asiaa. Mielestäni tiedät varmasti paremmin. Ja toisaalta vähän myös ihmettelen, miksei kukaan muu ole tarttunut tuohon väitteeseen.

Ensinnäkin asiaa voi lähestyä yksinkertaisen loogisesti. Miksi kukaan kehittäisi lähitaisteluohjuksia, jos ne ovat yhtä hyviä kuin keskipitkän-pitkän kantaman ohjukset, koska niiden kantama on kuitenkin rajoitettu? Jollei sitten ole se tilanne, että lyhyillä kantamilla ne ovat parempia lähitaisteluohjuksia.

Jos mietitään, mitkä ovat hyvän lähitaisteluohjuksen ominaisuuksia
  • Hyvä liikehtimiskyky
  • Lyhyt minimiampumaetäisyys
  • Laaja hakupään kenttä
  • Kyky kypärällä ohjattavaan high-off-boresight laukaisuun (yhdessä hyvän liikehtimiskyvyn kanssa mahdollistaa laukaisun jopa takaviistoon)
Amraam on yksiselitteisesti huono / ei kykene näihin. Minimiampumaetäisyyskin taitaa olla parin kilometrin luokkaa.


Entä F-35:n huomattavasti parempi tehopainosuhde?

Olen ollut käsityksessä, että F-35:dessä ei ole huomattavasti parempi tehopainosuhde. Siksi totesinkin, että ne ovat about samaa tasoa. Haluaisitko esittää, että millä perusteella F-35:dellä on huomattavasti parempi tehopainosuhde. Esim. Dogfight-tilanteessa, 2 ohjusta ja 50% polttoainetta.
 
@Sardaukar, mitäs Israelissa ajatellaan tulevaisuuden hävittäjäkalustosta? Heillekään ei taida kelvata keskinkertainen kone. Siellähän taisi olla ajatuksissa modata F-35:sta jonkin verran ja on mm. mainittu kaksipaikkaisen version kehittäminen.
 
1. Jokaisen vihollisen ilma-aluksen torjunta ei liene osa noita taktiikoita, joilla maksimoidaan häirintä (oletan sinun tarkoittavan pudotusmäärää)? Olen lukenut (Rannikon Puolustaja), että ilmavoimat valikoivat tarkasti ne kohteet, joita lähdetään torjumaan.
2. Maksimaaliset pudotukset saavutetaan varmaankin sillä, että voimaepäsuhta on mahdollisimman edullinen meille, eikö totta? Vihollisen laivuetta ei siis lähdetä torjumaan parvella, vaan mieluiten asialle laitetaan oma laivue tai kaksi.
3. Kahdesta edellisestä kohdasta voidaan vetää se johtopäätös, että Hornetit lähtevät joka tapauksessa torjuntaan kentältä, ei ilmasta. Koska jokaiseen vihollisen ilma-alukseen ei reagoida, ja koska ilmassa ei päivystetä, niin kääntöajat ja huoltotarve ovat vähemmän merkityksellisiä kuin jos ilmassa pidettäisiin koko ajan esimerkiksi kahta parvea, joiden vastuulla olisi lähteä torjumaan vihollista. (Tietysti se on jo huono juttu, jos kone makaa jokaista lentotuntia kohti 48 tuntia pajalla mekaanikkojen huomassa, mutta näin heikkoa hävittäjää tuskin on olemassakaan?)

Sinänsä loogista päättelyketjua :)

Ilmavoimissa kyllä sitten myös treenataan tuota nopeaa kääntymistäkin. Voihan se olla, että peräkkäin tulee pitkin päivää monia hyviä tilanteita, joihin halutaan saada kaikki hävittäjät nopeasti käännettyä.
 
@Sardaukar, mitäs Israelissa ajatellaan tulevaisuuden hävittäjäkalustosta? Heillekään ei taida kelvata keskinkertainen kone. Siellähän taisi olla ajatuksissa modata F-35:sta jonkin verran ja on mm. mainittu kaksipaikkaisen version kehittäminen.

F-35 on se ajatus. Backuppina ajatellaan lisämodata F-15-kalustoa, jos F-35 menee aivan perseelleen. Kaikki eivät ole aivan mukana F-35-jutussa. :)
 
Sinänsä loogista päättelyketjua :)

Ilmavoimissa kyllä sitten myös treenataan tuota nopeaa kääntymistäkin. Voihan se olla, että peräkkäin tulee pitkin päivää monia hyviä tilanteita, joihin halutaan saada kaikki hävittäjät nopeasti käännettyä.

Kääntöpuoli tuolle pitkin päivää -ajatukselle on se, että meillä on rajallinen määrä Amraameja. 1990-luvulla hankittiin tiettävästi 445 Amraamia. 64 koneella jaettuna se tekee vajaa seitsemän ohjusta per kone. Ohjuksia tuskin ostettiin ylimääräisiä, mutta toisaalta en myöskään usko, että tuohon poliittiseen aikaan olisi luotettu ilmavoimien ohjushankintoja harmaan vaiheen hankintojen varaan. Eli arvioitu kulutus ostettiin, arvioin.* Lisäksi foorumilla on esitetty Hornetille 6+2 ohjuslastia, joten kovin monelle tehtävältä palaavalle koneelle ei muutenkaan riitä ohjuksia, jos nuo kuusi Amraamia on jo lauottu, ja jokaista konetta kohden on yksi ylimääräinen Amraam.

Ajatuksesi toimii siinä mielessä, että vihollinen voi ehtiä karkuun ennen kuin torjuntahävittäjämme pääsevät rankaisemaan sitä. Tai sitten kaikkia ohjuksia ei lauotakaan syystä tai toisesta. On siis mahdollista, että tukikohtiin palataan ohjusten kanssa.

Toisaalta tuossa lehdessä (Rannikon Puolustaja) puhutaan myös "eräänlaisesta sissitaktiikasta", mistä herää väistämättä kysymys: entä jos tehokkain tapa onkin lentää alivoimalla? Yksittäinen kone(pari) hyökkää lukumääräisesti ylivoimaista vihollista vastaan, jolloin vihollinen ei pysty levittäytymään riittävän laajalle, vaan Hornetilla on aina ampumasektorissa useita vihollisia. Eräänlainen kamikaze-strategia siis, joskin lentäjällä on kohtalaiset mahdollisuudet selvitä rytäkästä hengissä heittoistuimen ansiosta.


* = Sittemmin, vuosikausia myöhemmin, on kyllä haettu vientiluvat 300 Amraamille lisää ja ilmeisesti myös tilattu se määrä.
 
F-35 on se ajatus. Backuppina ajatellaan lisämodata F-15-kalustoa, jos F-35 menee aivan perseelleen. Kaikki eivät ole aivan mukana F-35-jutussa. :)

Miten F-16 jaksaa Israelissa? Ollaanko A/B-malleista luopumassa, kun F-35 saapuu riviin? Entä tuoreemmat mallit, mihin asti C/D-malleja suunnitellaan käytettävän?
 
Miten F-16 jaksaa Israelissa? Ollaanko A/B-malleista luopumassa, kun F-35 saapuu riviin? Entä tuoreemmat mallit, mihin asti C/D-malleja suunnitellaan käytettävän?

F-16 juttu on se lentoiän lopun saapuminen. IAF kun lentää aika helvetisti. Mutta toisin kuin monissa muissa ilmavoimissa, naftaliinista löytyy lujasti kalustoa. Myös peruskorjaus on lujassa kuosissa oman lentokoneteollisuuden kautta.

Eli mitään ei "stenata" jos sille nähdään käyttöä.
 
Lisään vielä, että Israelin lentokoneet on aika lujasti modattuja. Voisin kokeilla ottaa jotain kuvia, mutta kun joutuisin ammutuksi... Ja se ei ole ihan vitsi.
 
Norjalla on pohjoisinta Lappia lukuunottamatta kaksi maata sen ja venäjän välissä. Sekin pohjoinen kaistale on suhteellisen huonoa maastoa millekään raskaammalla invaasiolle. Suurin uhka Norjalle on merellinen ja siellä on monella muullakin maalla intressejä. Norja on ylipäätään "sivussa" hyökkäys suunnasta jos NATOn ja venäjän välinen konflikti pääsisi syntymään. Jos konflikti on taas jäämeren ja Pohjanmeren alueelle liittyvä niin siellä on sekä britit, USA ja Kanada hyvin edustettuina. Toisin sanoen norja ei ole tuolla yksin. Norjalle siis 52 konetta voi olla optimi. Suomi taasen on NATOn ja venäjän kriisissä välittömästi mukana ja samoin mikäli on vain maiden välinen. Suomella ei ole vaikea kulkuista maastoa luksuksena ja lyhyttä maa rajaa. Suomella täytyy tänäpäivänä olla ilmavoimat jotka kykenevät olemaan leikissä mukana ja se valitettavasti vaatii myös määrää eikä vain laatua joka on muuten edelleenkin F35:n suhteen kyseenalainen ja auki.. Toki myös grippenin kohdalla. Jos sota hävitään ilmassa niin se hävitään myös maassa. Ilmatorjunta on se millainen tahansa ei voi korvata puuttuvaa ilma komponentia..

Suomen ilmavoimatkaan eivät yrittäisi puolustaa sodassa koko maata. Koko maan puolustaminen on juhlapuheita. Sikäli Suomi ja Norja ovat samassa veneessä: kumpikaan ei puolustaisi koko maata.

Norja on sivussa Venäjän pääsuunnasta, mutta niin on Suomikin. Sekä Suomi että Norja ovat poliittisesti vakaita maita, jotka yrittävät pitää hyvät välit Venäjään. Erillissodan riski on siis suhteellisen pieni molemmille maille, joskin ehkä hieman suurempi Suomella, koska emme kuulu Natoon (pelote puuttuu). Suursota taas luultavasti koskettaisi molempia maita. "Ei kukaan voi pysyä sivussa suursodasta" on usein kuultu argumentti Nato-keskustelussa, ja nyt Norja on olevinaan poikkeus tähän? En usko.

Vaikka uhka Norjaan kohdistuisi pääasiassa mereltä, niin se on ihan se ja sama ilmavoimien kannalta. Ilmavoimia käytetään merialueilla siinä missä maallakin. Meritorjuntaohjuksilla varustettu hävittäjälentokone on tehokas ase laivoja vastaan.

Nato ei auta Norjaa sodan ensi hetkinä. Putin on näyttänyt sotaharjoituksillaan, kuinka joukkoja saadaan siirrettyä nopeasti mihin päin Venäjää tahansa. On ihan selvä juttu, että Venäjä ehtii toimimaan ennen kuin Norjan Nato-liittolaiset ehtivät apuun. Norjan täytyy siis kestää ensimmäiset päivät/viikot yksin. Apuvoimat tulevat sitten joskus. Suomikaan ei pysty voittamaan Venäjää ilmasodassa, oli meillä sitten 62*Hornet, 48*F-35 tai 90*Gripen E. Suomen ilmavoimat ovat vain pelote ja hidaste ihan samalla tavalla kuin Norjan ilmavoimat. Norja toivoo, että ilmavoimat riittävät, kunnes liittolaiset tulevat apuun - Suomi toivoo, että ilmavoimat riittävät, kunnes sodalle saadaan poliittinen ratkaisu.

Kyllä, "jos sota hävitään ilmassa niin se hävitään myös maassa"! Juuri tämän vuoksi on reilua verrata Norjaa ja Suomea. Norjan hankalakulkuinen maasto ei ole este Venäjälle, jos Norja menettää ilmatilan hallinnan. Tämän jälkeen on nimittäin hyvin helppo tuoda joukkoja ilmasta tai mereltä esimerkiksi Tromssaan ja Narvikiin. Hups, sinne meni Norjan pohjoisimmat osat.
 
F-16 juttu on se lentoiän lopun saapuminen. IAF kun lentää aika helvetisti. Mutta toisin kuin monissa muissa ilmavoimissa, naftaliinista löytyy lujasti kalustoa. Myös peruskorjaus on lujassa kuosissa oman lentokoneteollisuuden kautta.

Eli mitään ei "stenata" jos sille nähdään käyttöä.

Ajattelin asiaa siltä kannalta, että tähän mennessä näkemieni juttujen perusteella Israel on hankkimassa 75*F-35. Kuulostaa aika pieneltä määrältä, jos tarkoituksena on korvata (/koipussittaa Skyhawkin tapaan) nykyinen F-16 -kalusto (onko?).
 
Ajattelin asiaa siltä kannalta, että tähän mennessä näkemieni juttujen perusteella Israel on hankkimassa 75*F-35. Kuulostaa aika pieneltä määrältä, jos tarkoituksena on korvata (/koipussittaa Skyhawkin tapaan) nykyinen F-16 -kalusto (onko?).

F-16 ei ole menossa koipussiin. Sehän on IAF:n selkäranka.

Koko asenne on aivan erilainen. Eli F-35 ei korvaa mitään vaan tuo ns. "lisäarvoa".
 
BVR-taistelu äärikantamilla on sensorien käyttöä ja verraten yksinkertaista liikehdintää. En pitäisi tuota mitenkään mahdottomana hoitaa etänä tulevaisuudessa. Vaikeampaa se pommien pudottelu Venäjälle olisi, koska siinä pitäisi mennä aika hektiseen ympäristöön ja lisäksi tietoliikenneyhteyksiin tulisi viivettä ja häirinnänkesto heikkenisi, kuin jos toimitaan omalla taivaalla.

Nyt mä annan sulle esimerkki skenaariot joista voit pohtia UCAV toiminnan eroja pommitus-ja ilmataistelutehtävässä.

Otetaan pommitus ensin

Kone seisoo tukikohdassa asematasolla valmiina vastaanottamaan lentotehtävän aseistettuna GPS-avusteisella inertia-ohjatulla aseella (JDAM, JSOW, SDB I jne.). Tehtävä tulee ja se langallisesti syötetään koneen järjestelmään. Tämän jälkeen kone siirtyy kiitotielle ja nousee ilmaan LENTÄJÄN OHJAAMANA. Linkkinä toimiva radiotukiasema on tukikohdan alueella joten yhteysetäisyydeksi muodostuu max 5 km. Nousun jälkeen kone lentää täysin ITSENÄISESTI reittipisteiden (sijainti, korkeus, nopeus) mukaan. Lähestyessään kohdetta UCAVille on määritetty piste josta annetaan aseidenkäyttöön oikeitus (operaattori maassa) tällöin lennokki lähettää pyynnön ja tähän vastataan, jonka jälkeen lennokki vielä kuittaa sen. Tämä tapahtuu n. 30-40 km päässä kohteesta ja viestien lähetys vaatii n. 2-4 sekunnin ajan jos kaikki menee nappiin (ei häirintää/häiriöitä). Jos vastapuoli suorittaa häirintää tai muuten yhteyttä ei saada lennokki joko palaa tukikohtaan tai jää kiertämään aseiden pudotusalueen ulkopuolelle (tehtävän mukaan). Yhteydet toimivat ja oikeitus aseiden käyttöön saatu joilloin kone jatkaa lentoaa aseiden pudotusalueelle ja tilanteen sekä tehtävän mukaan valitsee sieltä sopivan pudotuskohdan, ase irtoaa ja lennokki kaartaa takaisin tukikohtaan. Samalla pommi/pommit pudoavat omatoimisesti maaleihinsa. Lennokki saapuu tukikohtansa lähelle ja maassa oleva operaattori ottaa lennokin ohjaukseen ja tuo sen laskuun.

-Yhteystarve lähellä tukikohtaa (n. 5km, laskussa vähän enemmän) ja muutaman sekunnin ajan lähellä maalialuetta (aikaikkuna muutamia minuutteja).
-UCAVin vaateet omatoimisuudelle hyvin minimaaliset (seuraa reittipisteitä)

Ilmataistelu

Sama nousun kannalta. Sen jälkeen lento tehtävä alueelle omatoimisesti. Tehtäväalueella voidaan käyttää ulkopuolista maalinosoitusta. Yhteyksien tulee toimia jatkuvasti eli maalitieto ei saa olla vanhentunutta. Jos yhteydet pelaa torjunnat onnistuvat aivan samalla tapaa kuin miehitetyillä hävittäjilläkin. Jos yhteydet eivät toimi kone lentää tiettyä "rinkiä" tehtäväalueella koska ei ole mitään maaleja mitä ampua. UCAV varustettuna omilla sensoreilla (IRST, tutka) näkee kyllä maaleja, mutta miten se päättää mitä maalia ammutaan. Taas jos yhteydet pelaa mitään ongelmaa ei ole, mutta mitäs tilanteessa kun ei saadakaan lupaa ampua. Taas kone pörrää ympyrää odottaen käskyjä. Miksei sitten vaan voi ampua sitä maalia joka tutkan seurannassa? Okei sitten on ammuttu muutama AMRAAMi tutkalla olleeseen maaliin, miten todetaan tulenteho. Ei ongelmaa jos koneessa IRST, mutta sekin vaatii ne yhteydet tai maasssa IRST tallenteen analysointia. Millä todennetaan että ohjukset eivät osuneet? Odotellaan ja lennellään kohti kohdetta? Kone palaa tukikohtaan autonomisesti ja loppuvaiheessa operaattori tuo koneen laskuun.

-Yhteyksien tulee toimia
-Aseidenkäyttöoikeus tulee tulla mielestäni aina ihmis operaattorilta
-Toimii ilmatilassa jossa vain vihollisia. Mitenkäs jos omia tai siviilejä?



Ideana ei varmaankaan ole tarkoitus hankkia järjestelmiä jotka saattavat toimia vaan laitteita jotka toimivat riittävän suurella todennäköisyydellä ja niin että tehtävät saadaan suoritettua. Yllä kuvattu pommituslento onnistuu lähes aina. (Eikä kannata tähän tuoda ilmatorjuntaa se vaikuttaa kaikkiin suunnilleen samalla tapaa). Ilmataistelutehtävän onnistuminen vaatii ne yhteydet toki suuntaavalla antennilla häirintää pystyy jotenkin väistämään tai releoimalla viestejä lyhyempiä matkoja, mutta ollakseen tehokas järjestelmän pitäisi pystyä toimimaan ilman erillisia elementtejä (vain operaattori, linkki ja lennokki).
 
Sarek1, sivuutat sen seikan, ettei Norjallakaan mahdollisesti/luultavasti/todennäköisesti ole liittolaisten tukea käytettävissä heti konfliktin alussa. Se tuki tulee joskus myöhemmin, päivien tai viikkojen kuluttua, ja siihen saakka pitää pärjätä itse (= mm. saada koneista irti riittävästi lentosuoritteita).

Jos Norjassa riittää 52(-4) konetta, niin miksei sitten Suomessa? Pitemmällä tähtäimellä me otamme joka tapauksessa pahasti turpaan, jolloin koneista saatavien lentosuoritteiden määrä ei ole niin tärkeä (esim. jos jäljellä on 10 konetta, niin ilmassa on kerrallaan korkeintaan 10 konetta, saatiinpa noista koneista sitten 30 tai 50 lentosuoritusta päivässä).
...

Raveni tuossa vastasikin jo aiemmin.

En sivuuttanut tuen aikaviivettä, pohjoisessa asuminen ja muutaman vuosikymmenen reissaaminen merenelävien perässä naapurimaassa antaa hieman kuvaa siitä, millaista maasto ja välimatkat ovat tuolla. Siihen, että panssarikiilat pääsisivät maitse Trondheimin tasalle, menisi tovi sun toinenkin. Pohjoisinta osaa lukuun ottamatta Norjan ilmatila on Suomen ja Ruotsin ilmatilan takana. Siellä on mahdollisesti jonkin aikaa hyökkääjää hidastavia tekijöitä. Meriteitse kulkeminen on ehkä vaivatonta mutta ei suinkaan riskitöntä. Siellä on nimittäin muitakin liikkujia.

Norjalle, joka operoi myös laajojen merialueiden yllä, häiveestä voi olla hyvinkin suurta etua. Meren yllä ei katvealueita juuri ole ja F-35 on kohti lentäessä melko huomaamaton tutkassa. Poispäin lentäessä tilanne on huonompi, mutta toiveissa varmaan on, että rynnäköinnin jälkeen pommit tai ohjukset ovat tehneet tehtävänsä.

Meillä on noin 1300 syytä, jonka vuoksi olemme erilaisessa asemassa kuin Norja. Lisätään siihen vielä maksukyky, jota heillä on ja meillä vähemmän. Kuvitellaan, että meille ostetaan Hornetin seuraajaksi F-35. Montako sellaista saamme häpsvärkkeineen kaikkineen hankittua ja mitä lysti maksaa tämän päivän tiedon pohjalta laskettuna? Saman kysymyksen voi esittää kaikkien muidenkin vaihtoehtojen suhteen, vastaus on sama. Liian vähän, mutta toivottavasti riittävä määrä. Voittaa emme voi kuten monessa viestissä on todettu mutta jos pystymme estämään suoran ylimarssin niin sekin on parempi kun ei mitään.

(Provokaatiovaroitus)
#5487
Suomen puolustamisesta sen verran että kyllä me tiedetään, että tänne periferiaan "pizzakolmion" ulkopuolelle on turha odottaa kenenkään apua. ;)
 
Kääntöpuoli tuolle pitkin päivää -ajatukselle on se, että meillä on rajallinen määrä Amraameja. 1990-luvulla hankittiin tiettävästi 445 Amraamia. 64 koneella jaettuna se tekee vajaa seitsemän ohjusta per kone. Ohjuksia tuskin ostettiin ylimääräisiä, mutta toisaalta en myöskään usko, että tuohon poliittiseen aikaan olisi luotettu ilmavoimien ohjushankintoja harmaan vaiheen hankintojen varaan. Eli arvioitu kulutus ostettiin, arvioin.* Lisäksi foorumilla on esitetty Hornetille 6+2 ohjuslastia, joten kovin monelle tehtävältä palaavalle koneelle ei muutenkaan riitä ohjuksia, jos nuo kuusi Amraamia on jo lauottu, ja jokaista konetta kohden on yksi ylimääräinen Amraam.

Ajatuksesi toimii siinä mielessä, että vihollinen voi ehtiä karkuun ennen kuin torjuntahävittäjämme pääsevät rankaisemaan sitä. Tai sitten kaikkia ohjuksia ei lauotakaan syystä tai toisesta. On siis mahdollista, että tukikohtiin palataan ohjusten kanssa.

Toisaalta tuossa lehdessä (Rannikon Puolustaja) puhutaan myös "eräänlaisesta sissitaktiikasta", mistä herää väistämättä kysymys: entä jos tehokkain tapa onkin lentää alivoimalla? Yksittäinen kone(pari) hyökkää lukumääräisesti ylivoimaista vihollista vastaan, jolloin vihollinen ei pysty levittäytymään riittävän laajalle, vaan Hornetilla on aina ampumasektorissa useita vihollisia. Eräänlainen kamikaze-strategia siis, joskin lentäjällä on kohtalaiset mahdollisuudet selvitä rytäkästä hengissä heittoistuimen ansiosta.


* = Sittemmin, vuosikausia myöhemmin, on kyllä haettu vientiluvat 300 Amraamille lisää ja ilmeisesti myös tilattu se määrä.

Ja sillä enintään 300 c7-mallilla täytetään myös Nasams-lavetit. Kertakäyttö lienee 144 ohjusta. Ei ohjuksilla siis varsinaisesti mässäillä.
 
Ja sillä enintään 300 c7-mallilla täytetään myös Nasams-lavetit. Kertakäyttö lienee 144 ohjusta. Ei ohjuksilla siis varsinaisesti mässäillä.

Nuo ohjukset ostettiin ennen Nasamsia. Nasamsille tullee omat ohjuksensa, vaikka tietysti sitä odotellessa Nasams ampuu Amraameja.
 
Nuo ohjukset ostettiin ennen Nasamsia. Nasamsille tullee omat ohjuksensa, vaikka tietysti sitä odotellessa Nasams ampuu Amraameja.

Ei tule erillistä ohjushankintaa Nasamsia varten. Siihen oli kyllä 100 miljoonaa varattuna vielä silloin kun järjestelmä hankittiin mutta tuo raha käytettiin sittemmin muihin hankkeisiin. Noin 700 ohjuksen kokonaispotilla pitää siis tässä vaiheessa pärjätä. Tulevina vuosina voi toki tapahtua mitä tahansa.
 
Jaa, miksi ei voi ladata NASAMS:eja ainakin osittain B-mallin ohjuksilla?

Joo. Muotoilin huonosti. Totta kai koko määrä on käytettävissä molemmille laveteille. Kokonaismäärä ei kuitenkaan sillä kasva.
 
Back
Top