Ilmavoimien tulevaisuus

Onko mahdollista, että koneisiin tulisi vielä ennen vuosikymmenen vaihdetta selviä parannuksia tai uusia komponentteja/järjestelmiä?

Riippuu miten kysymys ymmärretään. Kyllähän koneet kehittyvät koko ajan, esim. asevalikoimaltaan, ja Meteor tai Amraam ovat melkoisia parannuksia verrattuna Sidewinderiin. Hyvin mahdollista on myös se, että ennen vuosikymmenen vaihdetta meille on tarjolla (ainakin paperilla, luvattu toimitus 2025 alkaen tms.) jokin "F-35 Block 15", jota on paranneltu myös "raudan" puolella pelkän ohjelmiston sijaan. Gripen E sen sijaan on vielä niin tuore projekti, että siihen tuskin tulee kovin merkittäviä parannuksia raudassa aivan heti.
 
Onko mitään takeita siitä, että häirintä on niin tehokasta ja kattavaa, että sitä ei voi havaita häirinnäksi? Onko varmaa, että Super Hornetin puuttuvat häiveominaisuudet eivät paljasta samalla koko osastoa, jolloin F-35:n häiveominaisuuksien hyödyllisyys laskee?
Minulla ei ole tietoa F-18G:n stand-off häirintä kyvystä ja etäisyydestä eikä liioin faktaa miten ja kuinka tehokas on koneen järjestelmien ELSO-kyky. En usko että varsinaista faktaa löytyy koska nuo asiat ovat sotasalaisuuksia kuten koneiden häivekyvyt. Pelkkiä spekulaatioita löytyy ja trollausta. Länsimaista idän pelkoa ja mahtiakin trollaava aussi Carlo Kopp on yleensä skeptisyydessä USA:n äärikonservatiivien tasoa...

On melko varmaa että F-35 ja F-18E/G koneiden häive-ominaisuudet ym. kyvyt tunnetaan USA:n sotavoimissa niin hyvin että taktiikalla paljastuminen minimoidaan. Noissa laittamissani linkeissä näkyy periaatteellinen taktiikka joka olisi todennäköisesti se että F-35 ja UCAS lentävät edellä (tarv. F-22A:n kera) ja niitä tuetaan tiedolla satelliiteista, AEW/AWACS koneista, UAS:tä, P-8 Poseidon ja RC-135 ym.ym. koneista ja muista ELSO-laveteista. Kaikki tutkat ja it-järjestelmät jotka lähettävät jotain aktiivista pyritään paikantamaan yhdessä häivekoneiden sensorien kera. Tst-johto arvioi mihin ja koska vaikutusta mistäkin lavetista kohdistetaan. Tämä tarkoittaa siis US käsitteellä "Day 1" toimintaa eli hyökkäystä/tunkeutumista A2/AD - ympäristöön.

Meidän tapauksessamme polttava kysymys on hävittäjää valitessa vallitseva uhka-ympäristö. Se määrittää tarvitsemmeko DAY 1-konetta (maksimi häive) vai riittääkö vähempi. USAF ja US NAVYn asiantuntijoiden mielestä häivettä ei tarvita jatkuvasti mikä on varmasti totta MUTTA mitä se tarkoittaa meille? Me emme varmasti hyökkää yllätyksellisesti, emmekä omaa toisaalta supervallan arsenaalia. Olemme tosin meitä voimakkaamman vastustajan vaikutusalueella AA/SA/SS ohjuksien osalta pääosin jatkuvasti myös puolustaessamme pientä maatamme.
Onko meillä ollenkaan DAY 1:ä vai jatkuuko se alusta alkaen 2-3 viikkoa eteenpäin?

Lähden ainakin siitä olettamuksesta, että Growler / F-35 sekoitusta käytettäisiin suunnilleen samalla alueella, yhtenä lento-osastona, koska niitä muita hävittäjiähän sillä Growlerilla yritettäisiin suojata.
Ehkä, tosin kuten sanoin: kun ei tiedä Growlerin kykyä on vaikea sanoa miltä etäisyydeltä tai millä taktiikalla ne toimivat suhteessa muihin koneisiin. F-18 kyllä kykenee escort-häirintään koska se on nopea. Jugoslaviassa NATOn ilmaoperaation aikana F-117 Nighthawkeja suojasi EA-6 B Prowler koneet jotka lensivät ympyrää F-117 kohdealueella häiriten it-asemia. Mm.tunnettu F-117 pudotus oli erään arvion mukaan tulosta epäonnistuneesta häirintäprofiilista ja huonosta lentotaktiikasta.

Ehkä LIbyan operaation tiedot Growlerien taktiikasta voisivat avata asiaa. Siellä Growlerit tekivät debyyttinsä.
Itse lisäisin tähän vielä ehkä muutenkin termin, "ase kilplpailu". SU-27 oli selkeästi tarkoitettu kilpailemaan F15 koneen kanssa. ja tietysti siitä pyrittiin tekemään vähintään yhtä hyvä, tai niiltä osin parempi kuin pystyttiin. Luonnon laki ase kilpailussa, ja F22 on taas luonnollinen jaktumo samassa ase kilvassa, vaikka F15 koneen tilastot ovatkin legendaariset. (jotenkin muistelen että SU27 oli aikanaan vielä aika raju rauta, siitä tehty "Kisamalli" taisi pitää hallussaan useampaakin ilmailualan ennätystä, kuten nousunopeus ja taisipa vielä pihistää näitä ennätyksiä F15 koneelta.)

F-15:a ollessa puhe en malta olla laittamatta tähän yhtä lempivideoistani. Kyseessä 2011 vuodelta USAF:n 67FS F-15C pilottien kuvaama kooste ilmataisteluharjoituksista Japanin Kadenasta ja Tyyneltä valtamereltä.
Todella cool video vaikka onkin Top-Gun meinikiä :)

Video on mielestäni erinomaisesti kuvattu ja siinä näkyy ja kuuluu kaikki moderniin ilmataisteluun liittyvä pähkinänkuoressa: AWACS, BVR shotit, lähitaistelu(kaarto, tynnyri) ja taistelunjohtaminen.
Radiokeskustelussa kuuluu selvästi NATO kutsut/ilmoitukset kuten "FOX 3"=aktiivista tutka-hakua käyttävän ohjuksen laukaisu (AMRAAM), "PITBULL/HUSKY"= AMRAAMin oma tutka löytää maalinsa, "CAP"= Combat Air Patrol ym.
AWACS myös ohjaa hävittäjiä torjuntaan 2 eri suunnalla.

Vaikka F-15C piloteilla on JHMCS-kypärätähtäimet ne on ilmeisesti pois päältä ja dog-fightissa toimitaan perinteisellä HUD-tähtäimellä. On tuo Eagle vaan hieno kone!
 
Tuleeko ikinä olemaan konetta joka on tuotannossa yli sata vuotta? Pystymmekö edes näkemään sellaista?
Jos joku kone olisi edes käytössä 100 vuotta, niin se olisi jo aika uskomaton suoritus. Sopwith Camel tuli palveluskäyttöön 1917, josta on melkein sata vuotta, joten tässä välillä tapahtuneesta kehityksestä voi päätellä, millaisia koneita sadan vuoden päästä taivaalle lentelee. (=meillä ei ole mitään hajuakaan asiasta).
 
Niin, ehdokkaiden kyseessä ollessa kaikki mainitut lukumäärät (paitsi ne jotka ovat jo toteutuneet) ovat hyvin spekulatiivisia. Niin Gripenin kuin F-35:n suhteen. Myös hinnat meidän hankintamme tullessa ajankohtaiseksi v. 2020- ovat vielä olettamuksia ja lipeviä lupauksia. Halpaa ostamisen ilo ei varmuudella ole ja käyttäminenkin maksaa.

Spekulaatiota toki pohjimmiltaan, mutta F-35 on vahvalla pohjalla lukumäärässä, jos minulta kysytään. Pääasiakkaalla, Yhdysvaltain asevoimilla, ei ole muuta realistista konevaihtoehtoa. Muita viidennen sukupolven hävittäjiä ei ole valmistuksessa, ja kuudennen sukupolven koneiden valmistuminen kestänee 2030-luvulle asti, jonne nykyinen kalusto ei varmasti kestä. Kehitystyökin on maksanut niin paljon, että homma on pakko viedä maaliin. Ainoa este olisi valtion äkillinen ja odottamaton konkurssi.

Yhdysvalloilla on Wikipedian mukaan tällä hetkellä suunnitelmissa 2 443 F-35 -hävittäjän hankinta. Odottaisin lukumäärän pienentyvän korkeintaan sadoilla, jos kuudennen sukupolven koneet saadaan palveluskäyttöön ennen vuotta 2037, jolloin viimeiset F-35 -toimitukset Yhdysvaltain asevoimille pitäisi tapahtua.

Lisäksi ulkomaiset asiakkaat ovat tilanneet ja suunnittelevat tilaavansa vaihtelevia määriä. Tälläkin hetkellä puhutaan jo yli 500 koneesta, olettaen tietysti suunnitelmien toteutuvan. Päälle tulevat ne maat, joissa hankintaa pohditaan korkeintaan lennostojen sotilaskodeissa (Suomi, Tanska jne.).

Gripen E on hieman eri juttu. Saab itse spekuloi myyvänsä 400 Gripeniä (lähde). Toistaiseksi on turvattu käsittääkseni 36 konetta Brasiliaan ja Ruotsiin 60 tai 70 konetta, lisäksi Argentiina on osoittanut kiinnostuksensa 24 koneeseen (pystyykö ostamaan, se on toinen juttu), ja myös Brasilian laivasto saattaa olla kiinnostunut koneesta. Ruotsi saattaa myös ostaa jokusen koneen lisää, mikäli Ukrainan kriisi vielä pahenee. Toisaalta tärkeä kilpailutus Norjassa on hävitty, eikä Sveitsin kauppoja ole syntynyt. Veikkaan koneen päämarkkina-alueen löytyvän kolmannesta maailmasta, ja siellä tilaukset ovat pikemminkin kymmeniä kuin satoja. Kovin suurta määrää tilauksia uusista valtioista en enää odottaisi ennen Suomen hankintaa.

2000 ja 200 -vertailuni oli ehkä hieman liioiteltu, mutta ei kovin pahasti. Lockheed Martin ja Yhdysvallat voi jossakin määrin luottaa siihen, että konekauppoja tehdään myös Suomen jälkeen, ja tämä voi näkyä hintaa alentavasti. Saabin ja Ruotsin taas on tehtävä tarjous hyvin varovaisesti, lähinnä tuotantokustannusten hinnalla sisällyttämättä paljoa tuotekehityskustannuksia saati voittomarginaalia tarjoukseen, jotta Gripenillä olisi minkäänlaisia mahdollisuuksia. Enkä usko, että ruotsalaisten kantti kestää painaa hintaa niin alas, koska Suomi voisi hyvinkin jäädä viimeiseksi vientiasiakkaaksi.
 
Mites sitten suu pannaan jos kävisikin niin, että F-35 olisikin ostohinnaltaan Gripeniä halvempi?

Kaikki on mahdollista. Erityisesti, riippuen siitä, mitä hintaan lasketaan mukaan.

Kyseinen muuttuja on yksi rikka rokassa. Jos ero ei ole valtava, niin todennäköisesti se ei ole määrittävä tekijä.

Jotta asiaan saa perspektiiviä, niin kanadalaiset olivat laskeneet, että 65 F-35:den hankinta maksaisi 5,8 miljardia. Niiden elinkaarikustannukset olisivat yli neljäkymmentä miljardia. Koneiden hankintahinta siis runsas 12 % kokonaiskuluista.
 
Jos joku kone olisi edes käytössä 100 vuotta, niin se olisi jo aika uskomaton suoritus. Sopwith Camel tuli palveluskäyttöön 1917, josta on melkein sata vuotta, joten tässä välillä tapahtuneesta kehityksestä voi päätellä, millaisia koneita sadan vuoden päästä taivaalle lentelee. (=meillä ei ole mitään hajuakaan asiasta).

Toisaalta lentokoneiden rungon ja voimanlähteiden kehitys oli kovinta 1900-luvun alkupuoliskolla, sen jälkeen eri sensori ja tietojärjestelmät ovat kehittyneet huimasti.

B-52 Stratofortress lensi ensilentonsa vuonna 1952 ja viimeiset B-52H koneet rullasivat ulos tehtaalta vuonna 1962. Näillä näkymin B-52 koneet tulevat olemaan palveluskäytössä tuonne 2040 luvulle asti. KC-135 Stratotanker kone lensi ensilentonsa vuonna 1956 ja palveluskäyttö ulottunee myös tällä tyypillä 2040-luvun puolelle. C-130 Hercules lensi ensilentonsa vuonna 1954 ja kone on edelleen tuotannossa, eli luultavaa on että ainakin jossain päin maailmaa voi C-130 lentää palveluksessa vielä 2050 luvullakin.
 
Toisaalta lentokoneiden rungon ja voimanlähteiden kehitys oli kovinta 1900-luvun alkupuoliskolla, sen jälkeen eri sensori ja tietojärjestelmät ovat kehittyneet huimasti.

B-52 Stratofortress lensi ensilentonsa vuonna 1952 ja viimeiset B-52H koneet rullasivat ulos tehtaalta vuonna 1962. Näillä näkymin B-52 koneet tulevat olemaan palveluskäytössä tuonne 2040 luvulle asti. KC-135 Stratotanker kone lensi ensilentonsa vuonna 1956 ja palveluskäyttö ulottunee myös tällä tyypillä 2040-luvun puolelle. C-130 Hercules lensi ensilentonsa vuonna 1954 ja kone on edelleen tuotannossa, eli luultavaa on että ainakin jossain päin maailmaa voi C-130 lentää palveluksessa vielä 2050 luvullakin.
Ok, jos mennään kuljetuskoneiden puolelle, niin siellä tosiaan on mahdollista päästä sataan vuoteen. Käsittääkseni DC-3 on käytössä vielä joissain paikoissa (esim. laskuvarjohyppelyä varten). Sen ensilento oli 1934.

Mutta tässä ehkä puhutaan taistelukoneista, joiden joukkoon tuon B-52:n voi laskea. Se olisi aika hyvä suoritus, jos siis sotatoimissa olisi 90 vuotta vanha konedesign käytössä.
 
Pelkästään Brassien ilmavoimat aikovat hankkia 108 Gripen E konetta http://www.janes.com/article/45878/brazil-requires-at-least-108-gripen-fighters tuohon päälle Ruotsin hankinnat ja mahdollisesti Brasilian merivoimat niin ollaan 200:n hujakoilla. Itä-Euroopalla ja Balttialla ei ole varaa kovin suuriin hankintoihin, Sveitsi muutamia kymmeniä. Aasiassa on sitten suurempia mahdollisuuksia, E-Amerikan suhteen on todennäköistä, että koneita menee myös muualle kun Brasilia projektoi alueellista voimaansa.

F-35:n hankintasuunnitelma ei ole tähän asti pitänyt paikkaansa, yli 2000 konetta kuulostaa aivan utopistiselta. USA kun ei ole mitenkään umpikujassa mahdollisuuksien suhteen, F-16 ja Super Hornet tuotantolinjat ovat auki. F-22:sta voidaan kehittää paranneltu versio ja käynnistää tuotanto. Seuraavan konetyypin/tyyppien kehitystyötä voidaan kiihdyttää, jos F-35:n tilanne vaikuttaa yhä huonolta muutaman vuoden päästä. Euroopalla on peräti kolme hävittäjämallia mistä valita.

Uusimman GOA:n raportin mukaan USA:lla ei ole varaa ostaa ja ylläpitää suunniteltua määrää F-35 koneita.
 
Milloinkas tuon ruotsalaisten "flygsystem 2020" ensilento oikein tapahtuu? 2020 vissiin tarkoittaa vuosikymmentä, jonka aikana tuote tulee operatiiviseen käyttöön, mutta se tarkoittaisi myös että koneen julkistamisajankohta on jo lähellä, vai meneekö suunnitelmat sittenkin roskikseen?
http://en.m.wikipedia.org/wiki/Flygsystem_2020
 
Advanced SuperHornet on käsittääkseni Yhdysvaltojen merijalkaväen haluama vekotin, koska F35 ei pysty kaikkeen siihen, mitä he haluaisivat ja tarvitsisivat. Eli pommijuhdaksi. Toisaalta SuperHornetit eivät ole riittävän hyviä siihen ja niistäkin loppunee aika kesken jossain vaiheessa. Joten siis Advanced SuperHornet tulisi korvaamaan SuperHornetit ja täydentämään F35:ttä. Tiedä sitten, riittääkö pelkkä SuperHornettien tekohengittäminen ja tuota ei tarvita. Mutta jos se olisi käyttöön tulossa, se olisi hyvä valinta Suomelle kyllä.
 
Advanced SuperHornet on käsittääkseni Yhdysvaltojen merijalkaväen haluama vekotin, koska F35 ei pysty kaikkeen siihen, mitä he haluaisivat ja tarvitsisivat. Eli pommijuhdaksi. Toisaalta SuperHornetit eivät ole riittävän hyviä siihen ja niistäkin loppunee aika kesken jossain vaiheessa. Joten siis Advanced SuperHornet tulisi korvaamaan SuperHornetit ja täydentämään F35:ttä. Tiedä sitten, riittääkö pelkkä SuperHornettien tekohengittäminen ja tuota ei tarvita. Mutta jos se olisi käyttöön tulossa, se olisi hyvä valinta Suomelle kyllä.
UberHornet ois kyllä aika iso lintu SA:n käyttöön. Tässä on hieman tuota mittakaavan. Takana pappatunturi-Hornet.
060314-001.jpg
 
Advanced SuperHornet on käsittääkseni Yhdysvaltojen merijalkaväen haluama vekotin, koska F35 ei pysty kaikkeen siihen, mitä he haluaisivat ja tarvitsisivat. Eli pommijuhdaksi. Toisaalta SuperHornetit eivät ole riittävän hyviä siihen ja niistäkin loppunee aika kesken jossain vaiheessa. Joten siis Advanced SuperHornet tulisi korvaamaan SuperHornetit ja täydentämään F35:ttä. Tiedä sitten, riittääkö pelkkä SuperHornettien tekohengittäminen ja tuota ei tarvita. Mutta jos se olisi käyttöön tulossa, se olisi hyvä valinta Suomelle kyllä.

Merijalkaväki ei ole tähän asti ostanut yhtään Super Hornetia eikä haluakaan ostaa, koska pelkää Super Hornetiin valuvien rahojen olevan pois F-35 -hankinnoista. Jos on jotakin uudempaa tietoa, niin saa laittaa lähdeviitteitä.
 
Merijalkaväki ei ole tähän asti ostanut yhtään Super Hornetia eikä haluakaan ostaa, koska pelkää Super Hornetiin valuvien rahojen olevan pois F-35 -hankinnoista. Jos on jotakin uudempaa tietoa, niin saa laittaa lähdeviitteitä.
Käsittääkseni merjalkaväki ei pelkää muuta kuin sotilaallista tyhjistä, joka muodostuu kovaa vauhtia, F35:sen viivästymisen seurauksena. Osa Horneteista korvataan uudemmilla paikkaamaan siirtymäkauden puutteita.
 
Käsittääkseni merjalkaväki ei pelkää muuta kuin sotilaallista tyhjistä, joka muodostuu kovaa vauhtia, F35:sen viivästymisen seurauksena. Osa Horneteista korvataan suuremmilla paikkaamaan siirtymäkauden puutteita.

Ei siltä näytä. USMC päivittää vanhoja Hornetejaan. USMC ei ole hankkinut tähän päivään mennessä Super Horneteja ja tuskin hankkiikaan.

The United States Marine Corps has avoided the Super Hornet program and their resistance is so high that they would rather fly former Navy F/A-18Cs that have been replaced with Super Hornets. This is said to be because they fear that any Super Hornet buys will be at the cost of the F-35B STOVL fighters that they intend to operate from amphibious ships.[110] As a concession, the Marine Corps has agreed to eventually equip five Marine fighter-attack squadrons (VMFA) with the F-35C carrier variant to continue to augment Navy carrier air wings as they currently do with the F/A-18C.[111]

http://en.wikipedia.org/wiki/Boeing_F/A-18E/F_Super_Hornet
 
Pelkästään Brassien ilmavoimat aikovat hankkia 108 Gripen E konetta http://www.janes.com/article/45878/brazil-requires-at-least-108-gripen-fighters tuohon päälle Ruotsin hankinnat ja mahdollisesti Brasilian merivoimat niin ollaan 200:n hujakoilla. Itä-Euroopalla ja Balttialla ei ole varaa kovin suuriin hankintoihin, Sveitsi muutamia kymmeniä. Aasiassa on sitten suurempia mahdollisuuksia, E-Amerikan suhteen on todennäköistä, että koneita menee myös muualle kun Brasilia projektoi alueellista voimaansa.

Tämä oli kiva tietää. Pohdinkin tuossa pari sivua takaperin, että Brasilia aikonee hankkia lisää koneita. Nyt saatiin tarkemmat määrätkin. :)

F-35:n hankintasuunnitelma ei ole tähän asti pitänyt paikkaansa, yli 2000 konetta kuulostaa aivan utopistiselta. USA kun ei ole mitenkään umpikujassa mahdollisuuksien suhteen, F-16 ja Super Hornet tuotantolinjat ovat auki. F-22:sta voidaan kehittää paranneltu versio ja käynnistää tuotanto. Seuraavan konetyypin/tyyppien kehitystyötä voidaan kiihdyttää, jos F-35:n tilanne vaikuttaa yhä huonolta muutaman vuoden päästä. Euroopalla on peräti kolme hävittäjämallia mistä valita.

Umpikuja ja umpikuja... Yhdysvallat on poliittisessa umpikujassa kulutettuaan 60 miljardia F-35:n kehittelyyn. Lisäksi on tekninen umpikuja: F-16 ja Super Hornet eivät vaikuta tunkeutumiskykyisiltä koneilta, joilla pommitetaan puoli maapalloa ja sen lisäksi selvitetään tie kiinalaisten häivehävittäjien läpi. Ehkä niillä voitaisiin juuri ja juuri pärjätä jollakin ilveellä seuraavat 20 vuotta 6. sukupolven koneita odotellessa, mutta en usko siihen ryhdyttävän. F-22 taas on kalliimpi tuotantokustannuksiltaan kuin F-35, joten se ei vaikuta houkuttelevalta. Kyllä Yhdysvallat tekee F-35 -hankintoja, ei konetta heitetä enää tässä vaiheessa romukoppaan. Merijalkaväkikin jäisi ilman STOVL-konetta, kun Harrierista luovutaan etupainotteisesti. Okei, hankintamäärä voi jäädä jonkin verran pienemmäksi kuin 2 443 konetta, mutta jos näin tapahtuu, niin se johtuu kyllä luultavasti siitä, että kuudennen sukupolven koneet valmistuivat vähän etuajassa. Silloinkin puhutaan alle 1 000 koneen vajauksesta (vs. suunniteltu hankintamäärä), jos minulta kysytään.

Eurooppa(kin) on umpikujassa sikäli, että F-35 -hankinnat on jo aloitettu monessa maassa. Perääntyminen olisi poliittisesti vaikeaa. 5. tai 6. sukupolven koneita ei ole Länsi-Euroopassa kehitteillä, ei ainakaan avoimesti. Kaikki olisi siis sen varassa, että tyydytään 4.5 sukupolven koneisiin, kunnes joskus saadaan 5. tai 6. sukupolven kone valmiiksi - tai jenkit kehittävät paremman kuin F-35, joka on kuitenkin tarjolla vientiin. Kaiken kukkuraksi Eurofighter Typhoonin ja Rafalen tuotantolinjat ovat sulkeutumassa suhteellisen pian (N. 2020? En muista ulkoa) - jotakin se tuotannon käynnistäminen uudelleenkin maksaa.
 
Euroopan ongelma on että lähtivät mukaan kehittämään maailman kalleinta sotateknistä projektia ja rahan lappaamiselle ei loppua näy. Tässä vaiheessa ei piuhoja todellakaan irroiteta koska se tarkoittaisi sellaisen raha summan hukkaan heittämistä että.... Jollen paljon väärin muista niin jenkit ovat laskeneet että F-35 tulee maksamaan heille 1500mrd. taalaa. siis 1500 000 000 000 dollaria.... sellaisesta projektista on kyse... Euroopassa mietitään että muutaman sadan miljardin pankki on liian suuria kaatumaan niin vikkelämpi voisi ajatella että näin on myös tämän monikansallisen projektin kohdalla. F-35 tulee elämään ja toivon mukaan toimimaan myös joskus niin kuin on tarkoitettu. Jenkeistä on tosin jo kantautunut huhuja että vaikka projektia on myöhäistä lopettaa niin ei ole myöhäistä lähteä rakentamaan ja suunnittelemaan korvaaja. Jenkeillä siihen rahat ja resurssit todennäköisesti riittävät mutta miten mahtaa olla asiakkailla ja liittolaisilla?
 
If the Military’s Future Stealth Jet Fails, the Navy’s Got a Backup Plan
THE U.S. NAVY is carefully backing away from the troubled F-35 Joint Strike Fighter program — and putting in place a backup plan in case the trillion-dollar, jack-of-all-trades stealth jet can’t recover from mounting technical and budgetary woes. So much for the F-35 being too big to fail.

The Navy’s Plan B is still taking shape. But its outlines are coming into view, thanks in large part to recent comments from its top officer. It involves fewer F-35s (the Navy’ll still buy some) and more copies of the older Boeing F/A-18E/F Super Hornet carrier-based fighter, which the Lockheed Martin-built F-35 was originally meant to replace. In the unlikely event the F-35C — the naval version of the radar-evading plane — gets canceled, the Super Hornet could be upgradedpast its current shelf life. The twin-engine F/A-18E/F is already getting new weapons. Extra fuel tanks and some stealth treatments could be added as well.

The Joint Strike Fighter program is many billions of dollars over budget and years behind schedule; it probably can’t deliver a single combat-ready warplane to the Navy before 2018. The Navy has long been the least enthusiastic of the Joint Strike Fighter’s U.S. customers, which also include the Air Force and Marines, each with their own unique variant of the F-35. Since the sailing branch has the youngest fighter force in the military, it has the least urgent need for factory-fresh planes.

And the Navy downplays radar-eluding stealth capability in its war plans, instead preferring to fight its way through enemy defenses or fire weapons from a distance. “It is time to consider shifting our focus from platforms that rely solely on stealth to also include concepts for operating farther from adversaries using standoff weapons and unmanned systems — or employing electronic-warfare payloads to confuse or jam threat sensors rather than trying to hide from them,” Adm. Jonathan Greenert wrote last year in the U.S. Naval Institute journal Proceedings.

Greenert, the Navy’s top officer, is a case study in the Navy’s ambivalence about the Joint Strike Fighter. HisProceedings piece was interpreted as a shot across the F-35’s bow, but Greenert denies he meant any such thing. “We need the F-35C; we need its capability,” Greenert said two weeks ago. “It has stealth, range, big payload capacity and an enormous electronic attack (potential).”

But in the same breath, Greenert hinted that the Navy might buy fewer F-35Cs than the current 260 on order. “The question becomes how many do we buy, and how does it integrate into the air wing,” he said, adding that totally canceling the new plane is unlikely for political reasons. “If we bought no Cs that would be very detrimental to the overall program.”

Any reduction in the number of Joint Strike Fighters purchased subtracts from Lockheed’s intricately laid-out production plan, therefore increasing the cost of the remaining jets. However, buying fewer F-35Cs and more improved F/A-18s might be possible without utterly wrecking the Joint Strike Fighter program.

A Pentagon analysis obtained by Reuters found that reducing the Pentagon’s overall acquisition of F-35s from 2,400 copies to just 1,500 would increase the per-unit price of the remaining planes just nine percent. Today a single F-35 costs more than $100 million and an F/A-18 around half that much. Swapping F-35Cs for Super Hornets could save the Navy, and by extension the Pentagon, billions of dollars. Not to mention the Navy is already thinking about a brand-new fighter design to come after both the JSF and Super Hornet.

With improvements, the Super Hornet could equal the Joint Strike Fighter’s combat capability, albeit with different tactics — and, admittedly, this is highly debatable. The Navy is working to make the F/A-18E/F a long-range missile-hauler with some optional stealth qualities, as opposed to the fully stealthy F-35 designed to slip past enemy defenses at close range and drop guided bombs before sneaking away.

The Navy has already budgeted for a new 500-mile-range anti-ship and land-attack missile for the Super Hornet and this year will also be testing overwing fuel tanks that could add hundreds of miles to the jet’s range, possibly allowing it to out-distance the F-35. The F/A-18E/F could also get extra radar-absorbing coatings and a stealthy underbelly pod for carrying all its weapons — though the Navy has yet to fund these options.

In many ways, a shift from the F-35 to an enhanced F/A-18 is the comfortable move for the Navy. The sailing branch has long favored the kind of stand-up fighting the Super Hornet is best at. While current Air Force war plans call for F-22 and B-2 stealth planes to covertly infiltrate enemy territory, the Navy foresees using radio noise-generating Growler jamming planes to overwhelm enemy defenses and allow the Super Hornets to strike.

For the flying branch, adding stealthy F-35s does not mean fundamentally altering its strategy, whereas the Navy would be forced to rewrite decades-old doctrine.

In any event, the Navy can afford to wait and see whether the Joint Strike Fighter overcomes its recentgroundings, performance downgrades and other problems. Boeing’s St. Louis Super Hornet factory has enough orders to keep its lights on into 2015, after which the Navy could put into effect some version of its aviation plan B. Or it can cast its lot with the more risky F-35.

http://www.wired.com/2013/03/navy-stealth-plan-b/
 
By Kelley Sayler

Best Defense guest columnist

The fact that the F-35 Lightning II isn’t making an appearance at theFarnborough International Airshow is the latest in a never-ending string of disappointments that have marked the plane’s controversial history. From past challenges with tail hooks and tires to engine cracks and engine fires, life has never been easy for the F-35, which has even had to confront an embarrassing vulnerability to its namesake weather phenomenon.

Such setbacks might be acceptable — and expected — in a nascent experimental program, but the F-35 has already been in production for 8 years. Indeed, largely due to concurrent testing and production, an approach that Under Secretary of Defense for AT&L Frank Kendall memorably referredto as "acquisition malpractice" (and one that hopefully will not be replicated any time soon), DOD will spend $1.65 billion merely to bring early-production jets up to standard. Total program acquisition costs will reach $398.6 billion, with 55-year life-cycle costs surpassing the stratospheric $1 trillion mark, thus solidifying the F-35’s legacy as the most expensive weapons program in history.

Supporters of the F-35 are quick to defend the plane’s shortcomings as "the price to be paid" (both literally and figuratively) for a cutting-edge program. The F-35 has, for example, found a staunch protector in Congress despite coming in well behind schedule and so far over budget that it breached Nunn-McCurdy limits by more than 50%. With the exception of a few vocal outliers like John McCain, who has called the program a classic example of the "military-industrial-congressional complex," this support seems unlikely to wane any time soon (if for no other reason than, as Kate Brannen hasreported, components of the program have been thoughtfully distributed across at least 45 states).

Likewise, Secretary of Defense Chuck Hagel has remained a supporter of the F-35 in the face of its most recent challenges, going so far as to term it "the future for our fighter aircraft." (One might have hoped, however, that the secretary would have waited until the plane was at least deemed to be airworthy before making such a pronouncement.)

To be sure, the F-35 is an impressive aircraft. It features revolutionary technologies and some of the most advanced radar, sensors, and weapons in the world — all of which will contribute to the important task of deterring high-end conventional conflict. At the same time, it is not at all clear that the plane is well-suited to actually operate in the threat environment of the future. As a short-legged, tactical aircraft that can carry a relatively limited number of weapons in its much-touted stealthy configuration, its capabilities are likely to be constrained in a mature A2/AD environment. Nor is it likely to be of much use in urbanized environments or even in the types of environments the United States has been operating in for the past 12 years. (For a variety of reasons, its sister system, the F-22, has yet to see combat.)

While the F-35 will have its uses, the U.S. military of the future will require a more diverse tool set — including smaller, less complex, and more numeroussystems — capable of operating across a full range of contingencies. While making substantial cuts in the F-35 buy will increase unit cost and potentially unsettle partner nations, doing so would enable the United States to divert funds to other systems that could provide increased range, loiter time, and kinetic effects. Given the extent of vested interests in the current program of record, gaining the political traction for such a move will certainly not be easy, but then, doing the right thing never is.

Kelley Sayler is a research associate with the Center for a New American Security’s Responsible Defense Program. Her most recent report, co-authored with Ben FitzGerald, is Creative Disruption: Technology, Strategy, and the Future of the Global Defense Industry. She tweets @kelleysayler.
/SPOILER]

Some Embarrassing Details From the Pentagon’s Latest Stealth Fighter Report
https://medium.com/war-is-boring/so...ns-latest-stealth-fighter-report-2ef94297330d
Delayed, over-budget F-35 still riddled with flaws
An F-35B approaches an aerial tanker to refuel. Lockheed Martin photo


The Pentagon’s latest weapons testing report is not kind to the $400-billion F-35 Joint Strike Fighter, the military’s biggest and arguably most troubled program. The annual report by the Office of the Director of Operational Test and Evaluation includes 20 pages listing the Lockheed Martin-built JSF’s ongoing problems.

A jack-of-all-trades radar-evading jet meant to replace no fewer than 2,400 existing fighters in the U.S. Air Force, Navy and Marine Corps, the F-35 has been dogged by budget overruns, schedule delays and redesigns. Overly complex in order to satisfy the diverse needs of three military branches, the F-35 is slower, less durable and less reliable than many of the planes it’s slated to replace.

Most damningly, the 2013 test report predicts months of delays in the development of the F-35’s millions of lines of software, which could cause the Marine Corps and Air Force to miss their planned first deployments of combat-ready JSFs in 2015 and 2016, respectively.

But the DOT&E report also includes lots of other embarrassing details.


1*yTqrdm8jZeNZ5ZTD3yeshw.jpeg

An F-35B during at-sea testing aboard the USS ‘Wasp.’ Lockheed Martin photo
Only one third of F-35s are flight-ready
The military manages to keep around three quarters of its warplanes ready for flight at any given time. Even the Air Force’s devilishly complex F-22 stealth fighter—another Lockheed product—is ready 69 percent of the time.

But the roughly 50 F-35s in test or training squadrons in Florida, California, Nevada and Arizona are ready just a third of the time, on average. That’s because the jets need frequent design fixes and because Lockheed’s automated supply system isn’t working.

Now, it’s not uncommon for a new warplane to start out a tad unreliable and get more ready over time. But the F-35 has been flying in one form or another off and on for 14 years. “The design is becoming more stable and opportunities for reliability growth are decreasing,” the report notes.

“While the relatively low number of flight hours shows there is still time for program reliability to improve,” the report continues, “this is not likely to occur without a focused, aggressive and well-resourced effort.”

Which is to say, making the JSF more flight-ready is going to also make its development more expensive.


1*n4rGvbke_LZRB4-OVjSDIg.jpeg

An F-35B during night testing aboard USS ‘Wasp.’ Lockheed Martin photo
The F-35 will get you lost
The JSF is designed to fly and fight against the most determined foe—even a foe capable of jamming or destroying America’s Global Positioning System satellites, depriving U.S. forces of their preferred way of knowing exactly where they are in the world.

But the F-35’s independent “inertial” navigation gear—which determines the plane’s position by constantly computing starting point, direction, speed and time—is off by a few degrees. That’s just enough to make it useless in combat. “These errors prevent accurate targeting solutions for weapons employment in a GPS-denied environment,” the Pentagon warns.

A software fix is in the works, but “further flight testing will be required.” Again, that takes time and money.


1*HeD3YUwEu0AJ2pUKufTJRA.jpeg

An F-35 drops a laser-guided bomb. Lockheed Martin photo
The JSF’s main air-to-air missile doesn’t fully work—and it’s not clear why
The F-35 needs three basic weapons in order to be cleared for combat in 2015: a laser-guided bomb, a satellite-guided bomb and the AIM-120 air-to-air missile.

The nav system problems slowed the addition of the satellite bomb—basically, the munition didn’t know where to land. That, at least, was aknown unknown—and engineers were able to solve it with a “fix in the mission systems software,” according to the report.

But the AIM-120 isn’t working on the F-35, either. And in contrast to the bomb problem, testers have not been able to resolve the missile issue because they can’t quite duplicate it. “Problems involving integration of the AIM-120 medium-range missile have been difficult to replicate in lab and ground testing,” the report notes.

It is, in other words, an unknown unknown. And who can say what the solution is.


1*AnmPWmwKJISq4lOeGbBkhA.jpeg

Air Force F-15s launch flares. Air Force photo
The F-35 confuses itself
To defend against increasingly sophisticated Russian- and Chinese-made air defenses, the JSF includes a cluster of high-tech cameras and sensors able to detect incoming missiles—and automatically deploy heat-generating flares or radar-foiling chaff to spoof the enemy guidance.

But the so-called “Distributed Aperture System” doesn’t work. “The DAS has displayed a high false alarm rate for missile detections during ownship and formation flare testing,” the testing report reveals. Basically, the system cannot tell the difference between an enemy missile and one of the F-35’s own hot flares.

Imagine the feedback loop that could result. An F-35’s DAS detects an incoming missile and pops flares. DAS then mistakes those flares for another missile and pops more flares, then still more flares to spoof them. So on and so on until the F-35 runs out of countermeasures … and is defenseless.


1*rTmDudXl4tIv9aebdTw6uQ.jpeg

An F-35B in vertical mode. Lockheed Martin photo
It takes just one bullet fragment to shoot down an F-35B
The Marines’ F-35B variant includes a built-in vertical lift fan—a downward-blasting engine—to allow the plane to take off of and land on the Navy’s small amphibious assault ships. But adding a bulky lift fan made the JSF heavier, more complex and easier to shoot down.

That’s especially true for F-35Bs flying low to support Marine infantry on the ground. A lone enemy soldier firing a single bullet could seriously damage an F-35B. “Analysis showed that fragment-induced damage could result in the release of more than 25 percent of a single lift fan blade, resulting in a catastrophic … system failure,” the DOT&E report warns.

And if the F-35B has to fly through high-tech air defenses in order to reach the beachhead, it’s even more likely to get shot down. “More severe threats, encountered at low altitude or in air-to-air gun engagements, will likely cause catastrophic damage.”

All this means that even if the JSF manages to meet its 2015 deployment deadline, it could fly into combat unreliable, confused, defenseless, toothless and vulnerable.

We’ve published a new book all about the F-35. Sign up for a daily War is Boring email update here. Subscribe to WIB’s RSS feed here and follow the main pagehere.
 
Milloinkas tuon ruotsalaisten "flygsystem 2020" ensilento oikein tapahtuu? 2020 vissiin tarkoittaa vuosikymmentä, jonka aikana tuote tulee operatiiviseen käyttöön, mutta se tarkoittaisi myös että koneen julkistamisajankohta on jo lähellä, vai meneekö suunnitelmat sittenkin roskikseen?
http://en.m.wikipedia.org/wiki/Flygsystem_2020

Flygsystem 2020 taitaa olla pikemminkin 2030. Nuo lentävät pienoismallit sinäputkessa eivät mitään suureellisia pyrkimyksiä vielä edusta. R&D osastolla voi olla jotain kehitteillä mistä ei kerrota, mutta varsinaiseen hankkeeseen tarvitaan rahaa, joka taitaa olla melko lujassa.


 
Flygsystem 2020 taitaa olla pikemminkin 2030. Nuo lentävät pienoismallit sinäputkessa eivät mitään suureellisia pyrkimyksiä vielä edusta. R&D osastolla voi olla jotain kehitteillä mistä ei kerrota, mutta varsinaiseen hankkeeseen tarvitaan rahaa, joka taitaa olla melko lujassa.


Taidat olla paremmin kärryillä. Kummastelin Ruotsin hallinnon taannoista aietta siirtyä vähitellen Gripen E::hen, jonka käyttöönotto siirtänee mahdollisten tulevien mallien kehityksen kauas periferiaan.
 
Back
Top