Meinaatko että Rafalella olisi mahkuja Mirage-sarjan manttelinperijäksi, samaantapaan massatuotettuna natohävittäjänä?
Ilmavoimien tulevaisuus
- Viestiketjun aloittaja Museo
- Aloitus PVM
-
- Tagit
- ilmavoimat tulevaisuus
fulcrum
Greatest Leader
No miten sen nyt ottaa
Minusta ainakin tutkakoneet olisivat ehdottomasti hankinnan arvoisia. Jopa niin että hävittäjämäärästä kannattaisi tinkiä. Neljän hävittäjän uhraamisella saataisiin hankittua kaksi tutkakonetta - näkisin että kaupassa jäätäisiin voitolle. Yhteistyömahdollisuus Ruotsin kanssa olisi tässäkin asiassa selvitettävä.
RPG83
Soome Majori
Ei myynnillä ole mitään mahdollisuutta muodostua yhtä laajaksi kuin kaikki Mirage-koneet yhteensä. Sen sijaan Mirage 2000 myi viennissä kahdeksaan maahan, ja Rafalella voi olla mahdollisuuksia päästä lähelle tuota lukua. Egypti ja Qatar ovat jo ostaneet koneita. Sen lisäksi Aasiassa Rafalella lienee edelleen jonkinlainen jalansija (Intia on tilaamassa, ja Malesiassa kone on tarjouskilpailussa), ja Etelä-Amerikassa on selvä kysyntä modernille koneelle.
Keskustelussa pitäisi ehkä selventää, ja huomiota keskittää ilmasodankäyntiin liittyviin perusasioihin jotta keskustelua voidaan pitää hyödyttävinä:
Venäjän pitkän kantaman ilmatorjunta
Hornettien seuraajaan liittyvissä keskusteluissa usein nousee yhdeksi aiheeksi Itänaapurin suuren kantaman omaavat it-järjestelmät kuten S-X00- sarjan järjestelmät ja argumenttina tuppaa olemaan käsitys että näiden laitteiden kantaman sisäpuolella ei voida hävittäjillä toimia.
Kuitenkin tämä käsitys on hyvin pitkälti väärä. Pelkän hävittäjän havaitseminen on jo yli sadan kilometrin päästä haastava tehtävä jos kone lentää matalemmilla korkeuksilla. Tutkan havainnointikykyä vähentää mm. tutkahorisontti ( http://en.wikipedia.org/wiki/Radar_horizon ), maantieteelliset olosuhteet (metsät, vuoristot, kukkulat), meteorologiset olosuhteet (rankka vesisade, pilvistö) sekä muut tekijät (mm. tuulimyllyt). Lisäksi ohjuksen lentomatka kohteeseen on huomattavan pitkä. Pelkästään rajalta ammuttuna yhdellä ohjuksella voi kestää useita minuutteja kiihdyttää tarvittavaan lentonopeuteen ja korkeuteen. Tätä vaihetta ei myöskään voida poistaa laukaisuprosessista sillä Matalalla lentävien ohjuksien kantomatka pienenee huomattavasti korkealla lentäviin verrattuna johtuen mm. painovoiman vaikutuksesta sekä ilman tiheydestä.
Nämä ongelmat eivät estä s-x00 sarjan järjestelmiä tietysti ampumasta satojen kilometrien päästä risteilyohjuksia alas, jotka myös em. syistä lentävät korkealla ja suoraa reittiä, mutta hävittäjän alasampuminen on huomattavasti vaikeampi prosessi. Esim Lappeenrannan yläpuolella kun havaitaan Suomalainen hornetti tulemassa rynnäkkökone-osastoa päin vaikka 150km päästä, 8.000m korkeudessa ja noin mach1 nopeudella, on hornetti kahden minuutin päästä kiihdyttämättä jo 110km päässä rynnäkkökoneista. Viidessä minuutissa ja täydellä syötöllä kiihdyttäessä todennäköisesti pystytään jo pääsemään ampumaetäisyydelle, laukaisemaan ohjukset sekä saattamaan amraamit tarpeeksi pitkälle jotta ohjuksien oma tutka pystyy ohjaamaan ohjuksen kohteeseensa. Tämän jälkeen voidaan tiputtaa korkeutta ja kohti tulevasta it-ohjuksesta poispäin jolloin koko kone saattaa kokonaan kadota tutkaseurannasta, tai päästä ohjuksen ulottuvuuden ulkopuolelle. Ja vaikka Hornetti ei pääsisi pelkällä poispäin lentämisellä pois ohjuksen kantaman päästä, voidaan mahdollinen kohtituleva ohjus torjua mm. liikuttelemalla konetta jatkuvalla sivuttaisliikkeellä jolloin seuraava ohjus joutuu kuluttamaan energiaansa sivuttaisliikkeeseen, vähentämällä kantomatkaa sekä hidastamalla ohjusta huomattavasti. Päälle kun lyödään haasteelliset sääolosuhteet, elsohäirintä ja koneen omasuojajärjestelmät sekä silppu, aletaan puhumaan huomattavasti vaikeammasta tilanteesta kuin yleisessä keskustelussa oletetaan. Häive tietysti vaikeuttaa tätä tilannetta entisestään it-järjestelmille, mutta tehokas moottori ja omasuojajärjestelmät ovat myös asioita joita tulisi huomioida.
Suomella ei myöskään ole mitään tarvetta edellyttää seuraajakoneen pystyvän sotatilanteessa rynnäköintitehtäviin. Suomen ilmasta-maahan ammusvarasto on jassmeja lukuunottamatta hyvin pieni (n. 20-50kpl jdam) ja käyttömahdollisuudet rajalliset itänaapurin it-kalustoon nähden. Toiminta einomiehen mainitsemia "tärkeitä kohteita" vastaan todennäköisesti edellyttäisi tiedustelukoneita, elsotoimintaan keskittyneitä koneita, säteilyyn hakeutuvia ohjusvarastoja, saattohävittäjiä sekä turvattua ilmatilaa siinä määrin että potentiaaliset hyödyt jäävät rannalle taivaalle kohoaviin vaadittuihin resursseihin nähden. Jdamien suurin vaikutus ja hyöty saadaan vaikkei mahdollisessa kriisitilanteessa niitä koskaan hornetteihin edes asennettaisi. Niiden olemassaolo tarkoittaa että jokainen sotilaallinen toiminta Suomea kohtaan joudutaan suunnittelemaan ja resurssittamaan siitä näkökulmasta että käytetyt joukot voivat joutua ilmarynnäkön kohteeksi. Käytännössä tämä tarkoittaa että Venäjä joutuisi siirtämään Suomen suunnalle lisää it-järjestelmiä, tiedustelukoneita ja torjuntahävittäjiä, nostaen hyökkäyskynnystä ja vähentäen hyökkäävien joukkojen liikkumisvapautta.
Häiveteknologia
Häiveteknologiasta puhuessa tulee käsitys että kyseessä on videopelimäinen ominaisuus jossa kone on tutkalle yleensä näkymätön, ja tämän ominaisuuden torjuntaan tarvitaan erinäisiä vasta-tutkajärjestelmiä (esim vhf-tutkat). Kuitenkin käsitys on väärä.
Häiveominaisuus yksinkertaisuudessaan tekee kohteesta tutkan silmissä pienemmän. Koneen rungon näkyvyys tutkassa on asia jonka teoriaa on mietitty jo toisen maailmansodan aikana. 60-luvulle tultaessa teoriasta oli jo tehty käytäntöä, ja näin Suomikin on käyttänyt häiveominaisuuksilla varustettua konetta, MiG-21:tä. Kun ensimmäisiä mig-21 koneita saatiin kaapattua Jenkkilään, käytiin niiden toimintakykyä suurennuslasilla läpi (mm. Have doughnut operaatio: https://www.dropbox.com/sh/eyh14uxc89acs4j/AAArxmxzRACOB4WlK6QUne-8a/Have Doughnut.pdf?dl=0 ). Testeissä huomattiin että migin moottori ei päästänyt ajallensa tyypillistä mustaa savuvanaa mikä teki näköhavainnon tekemisestä erittäin hankalaa. Lisäksi huomattiin että kone näkyi päin f-4:n tutkaa päin tullessa vasta noin 10km päässä, verrattuna 20-30km jos mig lensi poispäin. Lisäksi koneissa on muita tekijöitä kuin pelkkä tutkassa näkyvä vaste. Kärjistetysti voidaan sanoa että Vaikkei kone näkyisikään tutkassa, voidaan ihmetellä miksi taivaalla näkyy spontaaneja, tyhjästä ilmestyviä tiivistymisjuovia.
Erinäisten radiojärjestelmien ja tutkien säteily, koneen lämpöjälki, ohjuksen moottori ja savuvana jne ovat myös asioita joita tulee ehdottomasti ottaa huomioon ja jotka omalta osaltaan myös rajoittavat häiveominaisuuksien käyttöä. Esim tutkasäteily vaikuttaa oleellisesti siihen kuinka kaukaa kohde pystytään havaitsemaan. Lähes kaikissa moderneissa hävittäjätutkissa on toiminto joka pystyy havaitsemaan ja lukittumaan kohti tulevaan tutkasäteilyyn, vaikkei kone itsessään olisikaan näkyvissä. Myös Serbiassa tiputettu f-117 kone saatiin ammuttua alas koska koneen kulkureitti oltiin saatu radiotiedustelulla selville minkä lisäksi kohdealueen ympärille tullut elsokone vahvisti oletusta koneiden tulosta alueelle, sekä aikaisemmissa pommituksissa oli huomattu koneen näkyvän tutkassa pommiluukkujen avautuessa jonka jälkeen kohdetta pystyttiin seuraamaan ja siihen lukittumaan, häiveominaisuuksista huolimatta.
2000-luvulle tullessa häiveominaisuudet ovat asia joka tulee kyllä ottaa konetta suunnitellessa huomioon, mutta sen tärkeys muissa kuin rynnäkkökoneissa ei tulisi olla oleellisesti koneen muiden ominaisuuksien yläpuolella (nopeus, liikkumiskyky, aseistus, sensorit)
Venäjän pitkän kantaman ilmatorjunta
Hornettien seuraajaan liittyvissä keskusteluissa usein nousee yhdeksi aiheeksi Itänaapurin suuren kantaman omaavat it-järjestelmät kuten S-X00- sarjan järjestelmät ja argumenttina tuppaa olemaan käsitys että näiden laitteiden kantaman sisäpuolella ei voida hävittäjillä toimia.
Kuitenkin tämä käsitys on hyvin pitkälti väärä. Pelkän hävittäjän havaitseminen on jo yli sadan kilometrin päästä haastava tehtävä jos kone lentää matalemmilla korkeuksilla. Tutkan havainnointikykyä vähentää mm. tutkahorisontti ( http://en.wikipedia.org/wiki/Radar_horizon ), maantieteelliset olosuhteet (metsät, vuoristot, kukkulat), meteorologiset olosuhteet (rankka vesisade, pilvistö) sekä muut tekijät (mm. tuulimyllyt). Lisäksi ohjuksen lentomatka kohteeseen on huomattavan pitkä. Pelkästään rajalta ammuttuna yhdellä ohjuksella voi kestää useita minuutteja kiihdyttää tarvittavaan lentonopeuteen ja korkeuteen. Tätä vaihetta ei myöskään voida poistaa laukaisuprosessista sillä Matalalla lentävien ohjuksien kantomatka pienenee huomattavasti korkealla lentäviin verrattuna johtuen mm. painovoiman vaikutuksesta sekä ilman tiheydestä.
Nämä ongelmat eivät estä s-x00 sarjan järjestelmiä tietysti ampumasta satojen kilometrien päästä risteilyohjuksia alas, jotka myös em. syistä lentävät korkealla ja suoraa reittiä, mutta hävittäjän alasampuminen on huomattavasti vaikeampi prosessi. Esim Lappeenrannan yläpuolella kun havaitaan Suomalainen hornetti tulemassa rynnäkkökone-osastoa päin vaikka 150km päästä, 8.000m korkeudessa ja noin mach1 nopeudella, on hornetti kahden minuutin päästä kiihdyttämättä jo 110km päässä rynnäkkökoneista. Viidessä minuutissa ja täydellä syötöllä kiihdyttäessä todennäköisesti pystytään jo pääsemään ampumaetäisyydelle, laukaisemaan ohjukset sekä saattamaan amraamit tarpeeksi pitkälle jotta ohjuksien oma tutka pystyy ohjaamaan ohjuksen kohteeseensa. Tämän jälkeen voidaan tiputtaa korkeutta ja kohti tulevasta it-ohjuksesta poispäin jolloin koko kone saattaa kokonaan kadota tutkaseurannasta, tai päästä ohjuksen ulottuvuuden ulkopuolelle. Ja vaikka Hornetti ei pääsisi pelkällä poispäin lentämisellä pois ohjuksen kantaman päästä, voidaan mahdollinen kohtituleva ohjus torjua mm. liikuttelemalla konetta jatkuvalla sivuttaisliikkeellä jolloin seuraava ohjus joutuu kuluttamaan energiaansa sivuttaisliikkeeseen, vähentämällä kantomatkaa sekä hidastamalla ohjusta huomattavasti. Päälle kun lyödään haasteelliset sääolosuhteet, elsohäirintä ja koneen omasuojajärjestelmät sekä silppu, aletaan puhumaan huomattavasti vaikeammasta tilanteesta kuin yleisessä keskustelussa oletetaan. Häive tietysti vaikeuttaa tätä tilannetta entisestään it-järjestelmille, mutta tehokas moottori ja omasuojajärjestelmät ovat myös asioita joita tulisi huomioida.
Suomella ei myöskään ole mitään tarvetta edellyttää seuraajakoneen pystyvän sotatilanteessa rynnäköintitehtäviin. Suomen ilmasta-maahan ammusvarasto on jassmeja lukuunottamatta hyvin pieni (n. 20-50kpl jdam) ja käyttömahdollisuudet rajalliset itänaapurin it-kalustoon nähden. Toiminta einomiehen mainitsemia "tärkeitä kohteita" vastaan todennäköisesti edellyttäisi tiedustelukoneita, elsotoimintaan keskittyneitä koneita, säteilyyn hakeutuvia ohjusvarastoja, saattohävittäjiä sekä turvattua ilmatilaa siinä määrin että potentiaaliset hyödyt jäävät rannalle taivaalle kohoaviin vaadittuihin resursseihin nähden. Jdamien suurin vaikutus ja hyöty saadaan vaikkei mahdollisessa kriisitilanteessa niitä koskaan hornetteihin edes asennettaisi. Niiden olemassaolo tarkoittaa että jokainen sotilaallinen toiminta Suomea kohtaan joudutaan suunnittelemaan ja resurssittamaan siitä näkökulmasta että käytetyt joukot voivat joutua ilmarynnäkön kohteeksi. Käytännössä tämä tarkoittaa että Venäjä joutuisi siirtämään Suomen suunnalle lisää it-järjestelmiä, tiedustelukoneita ja torjuntahävittäjiä, nostaen hyökkäyskynnystä ja vähentäen hyökkäävien joukkojen liikkumisvapautta.
Häiveteknologia
Häiveteknologiasta puhuessa tulee käsitys että kyseessä on videopelimäinen ominaisuus jossa kone on tutkalle yleensä näkymätön, ja tämän ominaisuuden torjuntaan tarvitaan erinäisiä vasta-tutkajärjestelmiä (esim vhf-tutkat). Kuitenkin käsitys on väärä.
Häiveominaisuus yksinkertaisuudessaan tekee kohteesta tutkan silmissä pienemmän. Koneen rungon näkyvyys tutkassa on asia jonka teoriaa on mietitty jo toisen maailmansodan aikana. 60-luvulle tultaessa teoriasta oli jo tehty käytäntöä, ja näin Suomikin on käyttänyt häiveominaisuuksilla varustettua konetta, MiG-21:tä. Kun ensimmäisiä mig-21 koneita saatiin kaapattua Jenkkilään, käytiin niiden toimintakykyä suurennuslasilla läpi (mm. Have doughnut operaatio: https://www.dropbox.com/sh/eyh14uxc89acs4j/AAArxmxzRACOB4WlK6QUne-8a/Have Doughnut.pdf?dl=0 ). Testeissä huomattiin että migin moottori ei päästänyt ajallensa tyypillistä mustaa savuvanaa mikä teki näköhavainnon tekemisestä erittäin hankalaa. Lisäksi huomattiin että kone näkyi päin f-4:n tutkaa päin tullessa vasta noin 10km päässä, verrattuna 20-30km jos mig lensi poispäin. Lisäksi koneissa on muita tekijöitä kuin pelkkä tutkassa näkyvä vaste. Kärjistetysti voidaan sanoa että Vaikkei kone näkyisikään tutkassa, voidaan ihmetellä miksi taivaalla näkyy spontaaneja, tyhjästä ilmestyviä tiivistymisjuovia.
Erinäisten radiojärjestelmien ja tutkien säteily, koneen lämpöjälki, ohjuksen moottori ja savuvana jne ovat myös asioita joita tulee ehdottomasti ottaa huomioon ja jotka omalta osaltaan myös rajoittavat häiveominaisuuksien käyttöä. Esim tutkasäteily vaikuttaa oleellisesti siihen kuinka kaukaa kohde pystytään havaitsemaan. Lähes kaikissa moderneissa hävittäjätutkissa on toiminto joka pystyy havaitsemaan ja lukittumaan kohti tulevaan tutkasäteilyyn, vaikkei kone itsessään olisikaan näkyvissä. Myös Serbiassa tiputettu f-117 kone saatiin ammuttua alas koska koneen kulkureitti oltiin saatu radiotiedustelulla selville minkä lisäksi kohdealueen ympärille tullut elsokone vahvisti oletusta koneiden tulosta alueelle, sekä aikaisemmissa pommituksissa oli huomattu koneen näkyvän tutkassa pommiluukkujen avautuessa jonka jälkeen kohdetta pystyttiin seuraamaan ja siihen lukittumaan, häiveominaisuuksista huolimatta.
2000-luvulle tullessa häiveominaisuudet ovat asia joka tulee kyllä ottaa konetta suunnitellessa huomioon, mutta sen tärkeys muissa kuin rynnäkkökoneissa ei tulisi olla oleellisesti koneen muiden ominaisuuksien yläpuolella (nopeus, liikkumiskyky, aseistus, sensorit)
RPG83
Soome Majori
Lainattu?! Tekstissähän kirjoitetaan mm. Einomies1:stä. Tuskin kyse on lainauksesta.
Taitaa tuo ohjelmistojen päivitys olla muutenkin aika lailla tätä päivää. Muistelen jostain lukeneeni että Rafaleen olisi nyt asennettu kolme tai neljä eri ohjelmisto versiota, ja kone on mitä noin kymmenen vuotta ollut palvelus käytössä?
crane
Ylipäällikkö
No katohan, pikavilkuilulla kattelin vain lainaukseksi
Einomies1
Respected Leader
Edelleenkin: nykyinen Hornet kykenee taktiikan ja JASSM-asejärjestelmän suorituskyvyn ansiosta toimimaan vastailmaoperaatiossa kyllä mutta uhkana eivät ole yksin ne 40+ hankinnassa olevat S-400 ohjusjärjestelmät vaan venäjän kyky kehittää integroitu ilmapuolustus sekä kehittyvä C4I-järjestelmä. Yhdessä A-50U AWACS koneiden, GLONASS-järjestelmän, kehittyvien UAS:n ja SU-35/SU-50 koneiden kanssa meidän teknologinen kykymme rapautuu vastustajaan nähden ilman selkeätä suorituskykylisää tulevaisuudessa. Tällöin ei edes hyvä taktiikka ja taito auta koska koneet kärsivät pilottien kanssa tappioita aivan liikaa jokatapauksessa.
Georgian sota oli vedenjakajana venäjän sotilaallisen suorituskyvyn rakentamisessa ja uudet suorituskyvyt ovat astuneet ja astumassa kehiin. Osaa niistä testataan varmasti nyt ja tulevaisuudessa mm. Ukrainassa.
A-50U :
Russia’s Beriev A-50 places the Vega ‘Shmel’ (Bumblebee) radar with its 10.5-metre rotodome on the Ilyushin Il-76MD. The A-50 first flew in 1978 and entered service in 1984, six years after the E-3. The 190-tonne A-50 has a five-man flight deck crew and eleven operators. It has a detection range of 150 km, and can control only ten fighters. About 40 A-50s were built by 1992, and around twelve are still in Russian Air Force service.
The Titan-U upgrade programme introduces an advanced mission computer, satellite communications, and the Shmel-M radar. This operates in the 0.5 to 18 GHz range, tracks 300 targets (according to Beriev, others say 150) and allows control of 30 interceptors. Detection range is 215 km for cruise missiles and up to 650 km for large aircraft.
In September 2008 state trials began with this upgraded A-50U (export designation A-50E). The first entered service in January 2012, and two further upgrades are funded. Beriev expects to upgrade one A-50 annually, pending A-100 availability (discussed later). The company credits the A-50E with four hours on station at 1000 km, or seven hours with aerial refuelling.http://www.armada.ch/aewc-aircraft-todays-must-have-assets/
Luulin että tiedät, sorry. SA= Surface-to-Air = maasta-ilmaan.
Kyllä vaan. Olen itsekkin tästä puhunut juurikin samalla tavalla kun monet täällä foorumilla ovat pitäneet pelkkää S-400 järjestelmää ja 40N6 ohjusta ihmeaseena ja näinhän se on. Samaa mieltä siis kanssasi yleisesti mutta sillä poikkeuksella että meillä ei ole stand-off häirintää tai saatto-ELSO koneita.
Ensinnäkin JDAM pommien määrä on 96 kpl + dummyt, tarkistin sen itse vuosia sitten US Foreign JDAM Sales artikkelista. Jos jaksan niin kaivelen sen uudelleen mutta en nyt. Löytynee KWG:lla.
Toiseksi tärkeitä kohteita esim. JASSM- ohjusille olisi mielestäni naapurin lentokentät, ilmatorjuntajärjestelmät pääasiassa. AGM-158 kantama on 350-370 km riippuen lähteestä ja laukaisuparametreista+korkeudesta. S-400 ym. säteilevät ympärilleen niin rajusti että signaalitiedustelulla voidaan paikka ristisuuntia aika hyvin ja uskon että saisimme myös satelliittidataa jenkkeiltä käyttöön. Ohjus voidaan ampua melko turvallisesti ja kääntyä pintoihin ilman varaa koneelle.
Muita mainitsemiasi ohjuksia ja koneita ei tuossa hommassa tarvita.
JDAM käytöstä en ole varma mutta en usko että noihin santsataan miljoonia ilman että niiden käyttöä olisi mietitty tarkkaan. Niin suuri pelote nuo pommit eivät ole että voisimme luottaa naapurin pelkäävän kykyämme. Kyllä niilläkin ihan suoraa vaikutusta haetaan tarvittaessa. Eräs mahdollisuus voisi olla maahanlaskujen torjunta ja sillanpää-asemat ja mekanisoidun vihollisen kärki jos tilanne sitä maassa vaatii. Mikään pakkohan tietysti noita aseita ole käyttää mutta on niiden käyttöön varauduttava oikeasti ja harjoiteltava ettei tuudittauduta niiden mahdolliseen pelotearvoon joka on kuitenkin heikko.
Kyllä se keihäänkärki itärajan huonommalla puolella on varmaan todella terävä ja kiiltävä mutta varsi on takuulla laho. Kun ne harvat huippuvehkeet on paukuteltu taivaalle ym. niin ne ruosteiset paskat syövät moraalin nolliin yhtä tehokkaasti kuin alkuvuoden -40 paukkupakkaset.
Tyhjensitkin aika pitkälti pajatson
Yksi täydennys vielä, liittyen BVR-taisteluun (ilmasta tai maasta), missä siis häiveestä on hyötyä.
Haasteena on, että jos kohdetta ei nähdä, ei pelkän tutkakaiun perusteella välttämättä pystytä todentamaan, onko kyseessä oma, vihollinen vai peräti MH-17-tyyppinen case. Siksi esim. Vietnamissa jenkkien RoE vaati visuaalisen tunnistuksen.
Haastetta helpottamaan on kehitetty IFF-kyselijät (tutkaan integroidusti). IFF-järjestelmä toimii siten, että se lähettää radiosignaalin, jolla kysyy, "tunnussana", ja jos kone on oma, se vastaa "oma". Mutta, jos vastausta ei tulekaan, on vaihtoehtoja vieläkin tasan kaksi: joko kyseessä on oma, jonka kysely-vastaus-kättely ei jostain syystä toiminut, tai sitten kyseessä on vihollinen. Useinkaan ne eivät toimi, ja esim. Persianlahdella taisi tulla pari omien koneiden ja koptereiden tiputusta jenkeille sen takia.
Suomen ja Venäjän välisessä kamppailussa todennäköisesti venäläisiä koneita olisi aika paljon liikenteessä. Miten luottavaisia venäläiset olisivat, että kaukaa saatu kaiku on suomalainen eikä venäläinen kone? Entä, jos kyseessä on aktiivinen ohjus, lentääkö se venäläisten koneiden välistä kohti kaukaisempaa Hornettia vai poimiiko matkalta isomman ja helpomman kaiun?
Ei naapuria missään nimessä pidä väheksyä. Mutta jälleen pitää muistaa, että Venäjällä on jo tänä päivänä noita kykyjä käytössään. Silti ilmavoimat olisivat jo Hornetin kanssa aika luottavaiset kyvyistään pärjätä.
Siitä olemme kaikki yhtä mieltä, että ilmavoimat ansaitsee parhaan mahdollisen koneen ja ilmapuolustuksen kokonaisuuden. Mutta mikä se on ja miten kokonaisuus rakentuu, se onkin vähän monimutkaisempi kysymys.
Itse asiassa, myös JDAMeja pystytään käyttämään esim. kärkiryhmityksiä vastaan suhteellisen turvallisesti matalalta "vippaamalla". JDAM on siitä mukava tuohon, että perinteisillä pommeilla on haastava saada tuolla tekniikalla tarkkaa osumaa, mutta JDAMilla se on paljon helpompaa. Esim. tuossa on esitetty, että pommi voidaan toimittaa kohteeseen lähes 10 km päästä.
Keskustelua voi joltain osin jatkaa ehkä myös tuossa ketjussa:
http://maanpuolustus.net/threads/ilmavoimien-operointi-venäjän-ilmatorjunnan-vaikutuspiirissä.4209/
Kuinka monella eri tasolla Saabin ja Lockheed Martinin markkinointi toimii? Vaikuttaako Saabin markkinointi suomalaisissa sotilasalan julkaisuissa? Entä voisiko eräänlaista markkinointia esiintyä myös mp.netissä? Tälläisellä markkinoinnilla vaikutettaisiin kansalaisten mielipiteisiin, ja se ei ole välttämättä ihan turha juttu, vaikka esim. Suomen sotilaan yksittäiset tilaajat eivät konehankintaa päätä. Ei sitä päätä Eero Heinäluomakaan, vaikka on taitanut ottaa kantaa Gripenin puolesta.
Moni itämaisesta kalustosta on kuitenkin hyvinkin käyttökelpoista iästään huolimatta. Ruotsin tällä hetkellä käytössä olevat n. 60 Gripeniä (C-malli) ovat teknisiltä suorituskyvyiltään huomattavasti heikompia esim toimintasäteeltään, nopeudeltaan, kääntyvyydeltään jne. Sama koskee pitkälti myös eurofighteria sekä rafalea, jotka kummatkin ovat huomattavasti pienempiä koneita. Suurin etu mikä Gripeneillä sekä Horneteilla (tällä hetkellä) on, tulee amraam-ohjuksista joiden vastakohtaa, R-77 ohjusta ei vanhempien venäläisten koneiden tutkilla pystytä käyttämään, ja jota ei ole itänaapurissa vielä tuotettu läheskään niissä määrin että niillä pystyttäisiin korvaamaan r-27 sarjan ohjusvarastoja. Venäjä kuitenkin käyttää neuvostoliiton aikaista taktiikkaa jossa kohdetta päin ammutaan kerralla sekä ns. fire&forget- infrapunakärjellä varustettu että jatkuvan tutkamaalituksen vaativa ohjus. Tavoiteltu hyöty on hyökkäyksen vaikeampi torjuminen useasta hakumetodista johtuen, sekä viholliskoneen toiminnan vaikeuttaminen jos kone joutuu kääntymään vihollisesta pois niin ettei maalitusta voida ylläpitää.
Se mikä Suomalaisen jääkärin puolesta on helvetin hyvä asia, on lähinnä Venäläisten rynnäkkökoneiden kunto,laatu ja määrä. Poislukien sen sormilla laskettavan määrän mitä Venäjällä on ranskalaisia maalinosoituslaitteita kantavia su-30 koneita, on rynnäkkökoneiden laatu taattua neuvostotavaraa jossa lämpökamerat ja muut modernit maalinosoitusjärjestelmät loistavat poissaolollaan. Samaten täsmäpommien- ja ohjusten määrä on hyvin pieni ja käyttökohteet tarkkaan mietittyjä ja suunniteltuja. Venäjän täsmäaseista suuri osa on myös laserosoittimeen perustuvaa, mikä tarkoittaa että ohjusten ja pommien kantama heiluu sääolosuhteista ja pilvistä riippuen kymmenen kilometrin kullakin puolen, hyvin lähellä suomalaista ilmatorjuntaa.
Tämän lisäksi vaikka ilmatorjuntaa pidetään yleisessä keskustelussa suurena akilleen kantapäänä, on Suomen ilmatorjunnan määrä eurooppalaisittain todella massiivinen minkä lisäksi maailmallakin arvostettua tutka- ja radioteknologiaa löytyy maasta todella paljon (mm. Lontoon olympialaisiin lähetettiin viestintävirastosta henkilöstöä virka-apuun valvomaan radioliikennettä ja häirintää) mutta aiheena suomen it alkaa jo pahasti sivuamaan alkuperäistä aihetta joten en halua paljoa tätä enempää sitä lähteä aukomaan. Lähinnä tärkeintä on tietää että ilmatorjunnan- ja valvonnan antama tuki ilmavoimille on laajaa ja konkreettista, toisin kuin esim. Ruotsissa jossa koko valtiosta löytyy käytännössä yksi it-patteri ja satunnainen määrä rbs-manpadeja turvaamaan tuhansia neliökilometrejä ja kymmeniä lentokenttiä.
Jassmin käyttö kuvattuja kohteita vastaan ei ole kovin realistinen vaihtoehto sillä koko S-sarjan järjestelmien idea on risteilyohjusten, kuten jassmin torjunta. Lentokentät ovat myös niitä alueita joissa vahvaa ja monikerroksista ilmatorjuntaa löytyy varmasti monessa eri muodossa minkä lisäksi jassmin kantama räjähdemäärä (~400kg) ei vielä mitään toimintaa lamauttavaa vahinkoa tee. Verrokkina mieleen nousee esim. Falklandin aikainen black buck- pommitus jossa tiputettiin reilu 40kpl 1000lb pommeja, ja kenttä saatiin silti takaisin käyttöön päivässä.
Sama ongelma muodostuu myös käytössä it-pattereita kohtaan. Patteristossa kun yleensä löytyy koko huoltokimaraa silmällä pitäen luokkaa 6-20 ajoneuvoa jolloin kohteen lamauttaminen myös vaatii useita osumia sekä (pitkältä kantamalta ammuttuna) oletusta ettei koulutettu ja hajautettu patteri reagoi sen enempää kohti tulevaan ohjukseen. Näiden lisäksi tulee myös miettiä mitä konkreettista hyötyä k. kohteiden tuhoamisesta Suomelle ja ilmavoimille on. Välillisesti yhden, kahden tai vaikka viiden kokonaisen patterin tuhoaminen ei olennaisesti vaikuta läntisen sotilaspiirin ilmatorjuntakykyyn, eikä parin kiitoradan murjominen todennäköisesti estä suomeen päin tulevia lentoja kovinkaan pitkään.
Tottakaihan jokaista asetta käytetään jos käyttöä edellytävät olosuhteet saadaan täyttymään, ja pelotevaikutteen ylläpitämiseksi niitä varmaan joissain tapauksissa aktiivisesti myös pyritään käyttämään. Tosiasia kuitenkin on että Venäjällä on käyttössään joko maailman tehokkainta- tai toisiksi tehokkainta ilmatorjuntaa, ja Suomen keinot vaikuttaa Venäjän ilmatorjuntaan, tykistöä lukuunottamatta on akselilla rajallinen-olematon. Eikä tuolla 80-100 jdamin määrällä vielä hornetin/gripenin kokoista aukkoa Venäjän ilmatorjuntaan tehdä ja ilmatilaa turvata vaikka osumaprosentti olisi 100%
Näistä en tiedä kuinka kehitys on nykypäivänä mennyt kun oma tieto rajoittuu kylmän sodan aikaisiin iff- järjestelmiin pintapuolisesti. Lisäksi aiheena k. järjestelmät ovat varmasti yhtä salaista tietoa kuin muut elso-laitteistot joten julkinen keskustelu on yleensä mahdollista lähinnä vasta kun k. järjestelmä ei ole enään operatiivisessa käytössä. Kuitenkin pelkän iff-tunnisteiden varassa ampuminen on hyvinkin ongelmallinen asia kun puhutaan niinkin häirintäalttiista järjestelmistä kuin tutkista ja radioista.
Aktiivisten ohjusten käyttömoodeja ja toimintaperiaatteita on myös sen verran paljon ettei niihin voi mitään helppoa vastausta antaa. Ohjusten käyttöön vaikuttaa myös yleistilanne, lennonjohdon/tutkakoneiden tilannekuva, omien joukkojen sijaintien suuntima jne
karkeasti sanottuna kuitenkin ns. ideaalitilanteessa saadaan tarpeeksi kaukaa vahva iff-tunniste jonka jälkeen ohjukselle annetaan koneen omalla tutkalla ohjauskomentoja siihen pisteeseen asti kunnes ohjuksen oma hakupää havaitsee ja lukittuu kohteeseensa. Kuitenkin ainakin amraam-ohjuksia pystytään käskyttämään lentämään tutkan laskemaan tiettyyn pisteeseen jossa se aktivoituu ja pyrkii löytämään tietyn ennaltamääritellyn profiilin mukaista kohdetta (kokoluokka, lentonopeus, korkeus jne) ja lukittuu ensimmäiseen sopivaan kohteeseen, tai vaihtoehtoisesti mihin tahansa hakukärjen eteen lentävään kohteeseen. Venäjältä löytyy myös ohjuksiin hakukärkiä jotka on suunniteltu ohjautumaan koneen tutkan lähettämää säteilyä kohti jolloin kohteen tutkavaroitin ei passiivisesta ohjauksesta johtuen välttämättä edes reagoi.
Viimeksi muokattu:
Ei ole Rafaletkaan kovin edullisia...
Toki mukana elinkaarituki, varamoottorit, aseistusta, huoltoa...
"Qatar has agreed to buy 24 Dassault Aviation-built Rafale fighter jets in a 6.3-billion-euro ($7 billion) deal, the French government said on Thursday"
http://finance.yahoo.com/news/france-qatar-seal-6-3-093321784.html
Toki mukana elinkaarituki, varamoottorit, aseistusta, huoltoa...
"Qatar has agreed to buy 24 Dassault Aviation-built Rafale fighter jets in a 6.3-billion-euro ($7 billion) deal, the French government said on Thursday"
http://finance.yahoo.com/news/france-qatar-seal-6-3-093321784.html
RPG83
Soome Majori
Kannattaa huomata, että öljyllä rikastuneet arabimaat ostavat usein varsin kattavan huoltopaketin, jossa tulee mukana jopa mekaanikot. Vaikuttaa hintaan aika s-tanasti. Lisäksi lahjukset nostavat hintaa, ja arabeilla ne voivat pyöriä miljardeissa miljoonien sijaan.
P.S. Sama uutinen on linkitetty edellisellä sivulla.
Raveni
Greatest Leader
Eiköhän noiden s-x00 järjestelmien torjunta etäisyydet ole ilmoitettu pääasiassa awacs luokan maaliin kun mennään kantamalla +100km...
Itse olen ollut häiveen suhteen siinä uskossa että tutkan on hankala nähdä maalia jos se ei tiedä siitä... Jos tiedetään mistä etsiä niin löytyy helpommin ja kauempaa... Voi toki olla että olen ymmärtänyt väärin...
Itse olen ollut häiveen suhteen siinä uskossa että tutkan on hankala nähdä maalia jos se ei tiedä siitä... Jos tiedetään mistä etsiä niin löytyy helpommin ja kauempaa... Voi toki olla että olen ymmärtänyt väärin...
Einomies1
Respected Leader
Olen eri mieltä JASSM:n käytöstä ja perustan mielipiteeni mm. näihin viitteisiin:
Yle.fi 1.3.2012 klo 13:58 | päivitetty 9.6.2012 klo 16:15
Tarkoituksena välttää vihollisen ilmatorjunta
Ohjuksessa on oma pieni suihkumoottori ja sitä kantamaan aukeavat laukaisun yhteydessä pienet siivet. Sen kulkua voi verrata pienen miehittämättömän lentokoneen liikkumiseen, kertoo insinöörieverstiluutnantti Kari Renko Ilmavoimista.
Ohjuksia ei ole syytä nimittää risteilyohjuksiksi, jotka ovat AGM-158-ohjuksia suurempia joiden kantama on pidempi. Parempi määre on rynnäkköohjus.
Ilmasta maahan ammuttavat AGM-158:t ovat kuitenkin puolustusohjuksia, sanoo Renko. Tarkoitus on, että niillä voidaan vastata vihollisen hyökkäykseen niin, että Suomen omat koneet ovat turvassa vihollisen ilmatorjunnalta, sillä Suomella on lentokoneita vain rajallinen määrä.
Ohjusten tuhovoimaa on suunniteltu käytettäväksi vihollisen arvokkaisiin maaleihin sen hyökkäystoiminnan estämiseksi.
Ohjusten hankinnan kriteerinä ei ole ollut kansainväliseen toimintaan osallistuminen, vaan kotimaan puolustus.http://yle.fi/uutiset/tarkoituksena_valttaa_vihollisen_ilmatorjunta/5067437
The AGM-158 JASSM (Joint Air-to-Surface Standoff Missile) is an autonomous, long-range missile developed and produced by Lockheed Martin. This conventional, air-to-ground and precision standoff missile was designed primarily for the US Air Force (USAF). The 2,000lb class weapon offers high capability and precision in destroying stationary as well as relocatable targets.
The JASSM has the flexibility to be integrated into various platforms such as B-1, B-2, B-52, F-16, and F-15Eaircraft and is currently deployed on Australia's F/A-18A/B aircraft and Finland's F/A-18 C/D aircraft. It offers enhanced survivability, lethality and long-range precision strike to the warfighter during day and night operations.
The JASSM flies automatically through a predetermined route by using the onboard inertial navigation system that includes Anti-Jam Global Positioning System (AJGPS), and a ring laser gyro inertial measurement unit.
http://www.airforce-technology.com/projects/agm-158-jassm-standoff-missile/
The 2,000 pound AGM-158 JASSM (Joint Air-to-Surface Standoff Missile) is intended to be a stealthy, inexpensive GPS/IIR (Global Positioning system/ Imaging InfraRed) guided cruise missile. It’s designed to attack well-defended targets without putting its carrier aircraft in the crosshairs of new long-range surface to air missile systems.
http://www.defenseindustrydaily.com...ds-family-of-stealthy-cruise-missiles-014343/
The weapon is designed to destroy high value, well defended fixed or relocateable targets, from ranges of over 200 nm.
The missile uses autonomous navigation, based on inertial and GPS navigation systems, to follow a pre-planned route which will bring it to the target area. Once in predesignated location, the missile uses its imaging infrared seeker and on-board, real-time Automatic Target Correlating (ATC) algorithms to precisely locate and guide the missile to the desired target aimpoint. Lockheed Martin's ATC algorithms use an insensitive, redundant approach and real-time processors to provide a robust system that significantly reduces the missile's impact circular error probability (CEP) any time of the day or night. This allows the missile to hit a precise spot, such as a specific point in a hardened bunker, cave entry or ventilation shaft, using a target model that was built months earlier. To make the missile more immune to GPS deception and jamming, JASSM Block 1A missiles are equipped with the Selective Availability Anti-spoofing Module (SAASM) technology - an enhanced, digital anti-jam Global Positioning System (GPS) receiver. This capability gives JASSM the ability to successfully complete its mission even in intense jamming environments.
The entire system is prepared on the mission planning system. A typical mission can be planned in less than 30 minutes. JASSM is equipped with a 1,000 lb dual mode blast-fragmentation penetrator warhead for maximum effect against soft or hard targets. The missile is designed to fly low-level terrain following flight path, which enables effective bypassing of most enemy defenses. The advantages of its low observable properties ensure its survivability during the missile ingress to the target. The missile is also prepared to engage enemy jammers.
http://defense-update.com/products/j/jassm.htm
Ohjuksen koelento-ohjelman maaliprofiilit kertonevat myös jotain:
Nuo linkit puhuvat toista kieltä aseen käytöstä. Ei tutkaa tai ilmatorjuntaa vastaan toimittaessa aina tarvita tutkasäteilyyn hakeutuvia ohjuksia. Kyllä USAF käytti mm. Irakin Northen ja Southern Watch- operaatioissaan GBU-12 pommeja yleisimmin tutka-asemia vastaan ja Irakin sodassa käytettiin JDAM-pommeja vastaavaan hommaan. HARM-tyyppisten ohjusten ongelmana on ollut aseen heikko suorituskyky jos maalit tutkavuorottelevat tai sammuttelevat tutkiaan koska aseessa ei ole ollut aktiivista hakupäätä. Uusi AGM-88E AARGM korjaa tämän puutteen yhdistämällä ARH:n, GPS/INS ja MMW (millimetrialueen tutka) monitoimihakupäähän. Aseen kantama on silti "vain" 60 NM+ (vrt. JASSM 200 NM).
S-300/S-400 tyyppisiä, hyvin suorituskykyisiä järjestelmiä sekä niiden omasuojaa(esim. Pantsir S1) vastaan tavitaan pikälle kantavia, kehittyneempiä aseita ja JASSM on juuri tällainen. JASSM-järjestelmällä voidaan vältää lisäksi vihollisen AWACS ohjattua CAP-toimintaa koska koneen ei tarvitse lentää kovin lähelle maaliaan ja vihollisen torjuntahävittäjiä. JASSM lähettää myös kuvaa loppulähesetymisessään josta voidaan päätellä osuttiinko kohteeseen vai ei ilman vaarallisia tiedustelulentoja.
JDAM käyttö on minulle melko tuntematon meidän ilmavoimien tapauksessa jonka jo sanoin. Spekuloin asialla mutta en väittänyt että sillä käytäisiin ilmatorjuntaa vastaan.
JASSMia voidaan käyttää ja käytettäisiin mahdollisesti myös vihollisen lentokenttiä vastaan ja NIMENOMAAN SIELLÄ OLEVIA KONEITA VASTAAN. Kiitoradan pommittaminen on turhaa, se on todettu viimeksi Libyan ilmaoperaatiossa koska kentät on helppo korjata nopeasti. Sensijaan vastustajan lentokalustoon ja tankkauskalustoon vaikuttaminen on helpompaa ja tehokkaampaa.
Itärajan takana olevat kentät on tiedossa jo rauhanaikana kuten on meidänkin kentät. Meitä vastaan tehtävässä ilmaoperaatiossa naapurin pitäisi keskittää sen 300-500 konetta(isku-ja tukielementit) jolloin kentillä oleville koneille ei riitä suojia. Myös kiihkeän lentotoiminnan aikana on erittäin vaikeata suojata koneita ballistisesti kun kalustoa liikkuu edestakaisin, osan noustessa, laskiessa ja osan ollessa lastauksessa, tankkauksessa ja odotuksella.
Rynnäkkö oikeaan aikaan tuollaiselle kentälle olisi hedelmällinen ja heikentäisi vastustajan kapasiteettia jonkin verran. Ainakin itse toimisin niin. Parhaimmillaan tuolla olisi vaikutuksena se että naapuri siirtäisi kalustoaan kauemmille kentille jolloin se toisi vaikutuksensa koneiden toiminta-aikaan, lastiin, ilmatankkauksiin ym. Osaa kalustosta ei ehkä voitaisi käyttää ollenkaan.
JASSM tuo peliin uudenlaisen uhkan jota naapuri ei voi kokonaan torjua. Ohjusten kantama ja selviytymiskyky on pelotteen ja suorituskyvyn yhdistelmä jolla naapurin taktiikkaa häiritään tai muutetaan meille edullisemmaksi. Mahd. konfliktissa ensimmäinen JASSM rynnäkkö tuo pelon myös vastustajalle vaikka läntisen sotilaspiirin ilmapuolustukseen ei voitaisi vaikuttaa. Sen jälkeen (onnistuttiin iskussa täysin tai ei) naapurin ilmatorjunta joutuu miettimään miten, koska ja missä nuo it-järjestelmät toimivat (etäisyys oletettuun viholliseen, tutkan käyttöaika ym.) ja kantamakaavioita aletaan viimeistään piirtelemään kartoille.
Vaikka naapurin S-400 näkee suomen ilmatilassa lentäviä kohteita niin aina toimiessaan miehistö ja johto joutuu saman kysymyksen eteen: "onko jossain koneessa JASSM tai nouseeko se kohta jostain ilmaan".
JASSM ei anna mitään etukäteisvaroitusta koska se on passiivinen ja huomaamaton. Näinollen S-400 ohjusjärjestelmä ei huomaa todennäköisesti olevansa iskun kohteena kunnes JASSM ohjuksen loppulähestymisen alkaessa ja sitten on jo kiire sammutella tutkaa ja torjua. Edes Pantsir S1 kaltainen kohdepuolustusjärjestelmä ei ole 100% varma tuota ohjusta vastaan, varsinkin jos niitä tulee kerralla sen 4-5 kpl.
Yksi osuma tutkaan ja/tai johtokeskukseen riittää ja invalidisoi tai lamauttaa järjestelmän ainakin joksikin aikaa ja jokaisen tutkan menetys merkitsee koska silloin katveita jää aina torjuntaan. Sama koskee meitä ja naapuria.
Viimeksi muokattu:
No miten sen nyt ottaa
Minusta Ilmavoimille ei pitäisi mennä hankkimaan tutkakoneita nykyisessä budjettitilanteessa - Rajavartiostolle kyllä mieluusti vaikka neljä Dornierin tyyppistä konetta lisää. Toki sen "merivalvonta"tutkan voisi mieluusti päivittää isompaan malliin, että voitaisiin vahtia "Koivistoon matkaavia tankkereita" jo Kaliningradin tasalta.
Tuntuu että olet einomies ehkä ottanut hieman liian kiiltävän kuvan k. järjestelmän mainospuheista, kyllähän jokainen uuden aseen keksijä on varmasti tituleerannut omaa järjestelmäänsä lopullisen tuhon koneeksi jonka edessä lakoaa mikä tahansa armeija, oli sitten kyse varsijousen, ensimmäisen suihkumoottorin tai jassmin luojasta. Jassmi varmaankin on ihan pätevä järjestelmä ja on varmasti optimoitu, lentoperiaatteet huomioonottaen mahdollisimman hankalaksi kohteeksi nähdä tutkassa. Mutta kuitenkin puheet Venäjän ilmatorjunnan suorasta ohittamisesta ja lamauttavan tuhovoiman aikaansaannista kohdetta vastaan joka on vartavasten suunniteltu sen tuhoamista varten ovat kyllä rehellisesti sanottuna täyttä fantasiaa.
Myös Jenkkien toimintaan vertailu lähi-idän seikkailuissa voi kyllä antaa hieman vääristyneen kuvan sillä tutka- ja it- asemia sun muita avainasemia pommittaneet koneet eivät lentäneet yksin, vaan taustalla oli tuhansien risteilyohjusten, satojen elsokoneiden, miehittämättömien lennokkien, erikoisjoukkojen toiminnan ja tuhannen koneen jatkuva rumputuli joka mahdollisti koneiden ja joidenkin risteilyohjusten pääsyn kohteeseen eikä niinkään pommien (gbu/jdam) tai ohjusten omat ominaisuudet jotka olisivat mahdollistaneet tehokkaan käytön ilmatorjuntaa vastaan. Toisaalla ääripäällä Serbejä pommitettiin myös samalla raivolla ja lähes samoilla määrillä mutta lopputuloksena liikkuvista it-järjestelmistä murto-osa saatiin tuhottua vaikka niitä päin ammuttiin tuhansia säteilyyn hakeutuvaa ohjusta, satoja risteilyohjuksia ja noin kymmenisen tuhatta täsmäpommia, täyden ilmaherruuden ja massiivisen elsopaineen alaisena. Suomella ei tälläiseen ylivoima-asemaan ole kovin realistisia mahdollisuuksia kun puolustusbudjetti on yksi kahdessadasosa siitä mitä suurvalta päästi lähi-idässä ja entisessä Jugoslaviassa valloilleen, joten asetelma jossa suomalaiset koneet rynnäköivät verrattain mitättömällä kalustomäärällä moninkymmenkertaisesti paremmin aseistautunutta ilmatorjuntaa vastaan onnistuneesti on kyllä lopputulos jonka haluan nähdä ennenkuin uskon.
Myös vielä painottaisin miettimään mitä tällä toiminnalla pyritään saavuttamaan. Ilmavoimien toimintavapauteen ja Suomen sotilaalliseen asemaan ei varmasti tule oleellisia muutoksia jos itärajan tuntumassa on 300 it-järjestelmän sijasta 290 tai 250 järjestelmää pitkällä aikavälillä eikä välttämättä lyhyelläkään. Toisaalta tilanteenmukainen huoltopisteiden, liikenteen solmukohtien jne tuhoaminen voi luoda puolustusvoimille kokonaisuutena paljon enemmän hyötyarvoa. Tietysti jos muulla toiminnalla (sissit, tiedustelu, tykistön vaikutus) saadaan tilaisuuden tullen luotua hyvät käyttöolosuhteet esim. ilmavalvontatutkaa, etulinjan lentokenttää tai maahanlaskuun valmistautuvaa helikopterisoastoa vastaan rynnäköintiin, ovat ne varmasti aivan kelpo kohde. Kuitenkin tälläisessä toiminnassa on ymmärrettävä se ero mikä tulee tilanteenmukaisesta käytöstä verrattuna aktiiviseen pyrkimykseen lamauttaa sankkaa ilmatorjuntaa ja ilmavoimia mitättömällä kalustolla hornettien (tai sen seuraajien) ilmaherruuden varmistamiseksi ylivoimaista vihollista vastaan.
Myös Jenkkien toimintaan vertailu lähi-idän seikkailuissa voi kyllä antaa hieman vääristyneen kuvan sillä tutka- ja it- asemia sun muita avainasemia pommittaneet koneet eivät lentäneet yksin, vaan taustalla oli tuhansien risteilyohjusten, satojen elsokoneiden, miehittämättömien lennokkien, erikoisjoukkojen toiminnan ja tuhannen koneen jatkuva rumputuli joka mahdollisti koneiden ja joidenkin risteilyohjusten pääsyn kohteeseen eikä niinkään pommien (gbu/jdam) tai ohjusten omat ominaisuudet jotka olisivat mahdollistaneet tehokkaan käytön ilmatorjuntaa vastaan. Toisaalla ääripäällä Serbejä pommitettiin myös samalla raivolla ja lähes samoilla määrillä mutta lopputuloksena liikkuvista it-järjestelmistä murto-osa saatiin tuhottua vaikka niitä päin ammuttiin tuhansia säteilyyn hakeutuvaa ohjusta, satoja risteilyohjuksia ja noin kymmenisen tuhatta täsmäpommia, täyden ilmaherruuden ja massiivisen elsopaineen alaisena. Suomella ei tälläiseen ylivoima-asemaan ole kovin realistisia mahdollisuuksia kun puolustusbudjetti on yksi kahdessadasosa siitä mitä suurvalta päästi lähi-idässä ja entisessä Jugoslaviassa valloilleen, joten asetelma jossa suomalaiset koneet rynnäköivät verrattain mitättömällä kalustomäärällä moninkymmenkertaisesti paremmin aseistautunutta ilmatorjuntaa vastaan onnistuneesti on kyllä lopputulos jonka haluan nähdä ennenkuin uskon.
Myös vielä painottaisin miettimään mitä tällä toiminnalla pyritään saavuttamaan. Ilmavoimien toimintavapauteen ja Suomen sotilaalliseen asemaan ei varmasti tule oleellisia muutoksia jos itärajan tuntumassa on 300 it-järjestelmän sijasta 290 tai 250 järjestelmää pitkällä aikavälillä eikä välttämättä lyhyelläkään. Toisaalta tilanteenmukainen huoltopisteiden, liikenteen solmukohtien jne tuhoaminen voi luoda puolustusvoimille kokonaisuutena paljon enemmän hyötyarvoa. Tietysti jos muulla toiminnalla (sissit, tiedustelu, tykistön vaikutus) saadaan tilaisuuden tullen luotua hyvät käyttöolosuhteet esim. ilmavalvontatutkaa, etulinjan lentokenttää tai maahanlaskuun valmistautuvaa helikopterisoastoa vastaan rynnäköintiin, ovat ne varmasti aivan kelpo kohde. Kuitenkin tälläisessä toiminnassa on ymmärrettävä se ero mikä tulee tilanteenmukaisesta käytöstä verrattuna aktiiviseen pyrkimykseen lamauttaa sankkaa ilmatorjuntaa ja ilmavoimia mitättömällä kalustolla hornettien (tai sen seuraajien) ilmaherruuden varmistamiseksi ylivoimaista vihollista vastaan.