Jokainen saa uskoa mitä haluaa. En ole mainosten uhri koska en ole mitään mainoksia nähnyt ja Soinin sanoin "en myy enkä osta mitään".
USAF uskoo ko. järjestelmään niin paljon että se on hankkinut 4900 kpl ohjuksia ja niitä on hankkineet/hankkimassa myös Australia ja Puola. Mikään yksittäinen ase tai asejärjestelmä ei kesää tee mutta suorituskyky rakentuu kyllä osittain ihan aseistakin.
Vertailu koski asejärjestelmää ja koetin selittää että mikään tutkaanhakeutuva ohjus tai pommi ei ole ainoa keino lamauttaa ilmatorjuntaa. Sitäpaitsi vertasin GBU-12 laserohjautuvan pommin käyttöön Irakin lentokieltoalueiden valvonnassa 1991-2000 jolloin tutka-asemat ja USAF:n F-16CJ koneet olivat toistuvasti kissa ja hiiri leikissä tutkien lukittuessa valvoviin koneisiin josta seurauksena koneet pommittivat asemia.
Irakin sodassa 2003 Irakin ilmapuolustus oli enää varjo 1991 tilanteesta joten JDAM käyttö oli kustannutehokkain tapa hoitaa kun vastassa oli enää vähän ilmatorjuntaa. Toki muutakin tarvittiin ja luettelit ne tuossa tekstissäsi mutta senverran korjaan että kyllä niitä risteilyohjuksia osui enemmän kuin "muutama" kohteeseen tuosta määrästä.
Yhdysvallat kävi noissa seikkailuissaan hyökkäyssotaa joka tarkoitti massiivista ensi-iskua ja tulitukea mikä lienee hyökkäyssodassa tarpeellista? En ole täällä väittänyt että "meidän tapauksemme" olisi jotain samankaltaista vai olenko? Pitää laitta nyt asiat oikeaan perspektiiviin eikä keksiä jotain mitä ei ole sanottu.
Jugoslavia on käsitelty jo niin perusteellisesti aikaisemmin tässä ketjussa joten en rupea enää toistamaan asiaa. Kommenttisi on totta Jugoslavian sotaa koskien mutta esitän muutaman kysymyksen asiaan littyen:
- Estikö Serbien ilmatorjunta NATOn lennot Serbian ilmatilassa?
- Kykenikö Serbien ilmatorjunta estämään pommitukset infraa ja joukkoja vastaan Serbiassa ja Kosovossa?
- Serbien ilmatorjunnan laukaisema ohjusmäärä oli n.1000 kpl jota vastaa 2 pudotusta (F-117 ja F-16)ja pari vaurioitettua konetta joten mikä oli torjunnan tehokkuus siltäkin puolelta katsottuna?
Kun mietit vastausta noihin niin totean vielä että Serbien koko ilmavoimat tuhottiin käytännössä maahan. Vain pari epätoivoista kahakkaa ilmassa johti Mig-29:n alasampumisiin ja olen tuota asiaa avannut mm. Heikki Nikusen "Airpower-Ilmavoimat" julkaisun perusteella. Serbien ilmatorjuntaa oli panostettu enemmän kuin hävittäjätorjunnan kehittämiseen. Hävittäjätorjuntaa johdettiin maasta yksinomaan ja maahan sijoitettujen tutkien avulla joten taistelunjohto ja valvonta oli helppo lamauttaa häirinnällä ja ilmasta maahan aseistuksella. Ongelmia oli myös ilmavaivojen hierarkiassa ja organisaatiossa.
Samassa lauseessa laitan linkin videoklippiin Persian Lahden sodasta "Eagles Over Iraq" jossa Kenraaliluutnantti Chuck Horner kertoo omat kokemuksensa ilmasodasta. Hänen mukaansa Irak oli erittäin hyvin varustettu ja lentäjät olivat hyvin koulutettuja ja heillä oli taistelukokemusta. Ongelma Irakin puolelta oli että huolimatta 750 lentokoneen armadasta (mm. Mig-25 ja Mig-29) Irakin taistelunjohto oli maassa ja maahan sijoitettujen tutkien varassa. Jenkkien oli helppo häiritä ja tuhota tutkat johtokeskuksineen. USAF jatkuva AWACS-valvonta kykeni huomaamaan heti lentokentiltä nousevat viholliskoneet ja F-15:t ampuivat Irakilaiskoneet monesti alas heti nousussa APG-70 tutkan tehon(lookdown-shootdown) ansiosta.
Tämä on vahva argumentti lentävän taistelunjohdon ja valvonnan kehittämiseksi ja hankkimiseksi
JASSMn haaskaaminen varastoihin tai maantien pommittamisen on kyllä haaskausta johon ei ole varaa. 70 ohjusta loppuu pian tuossa ja jos tarkoitat "liikenteen solmukohdilla" tienristeyksiä niin vastikään todettiin ettei lentokentän pinnan puhkaisu ole hyödyllistä niin miten sitten maantien? Yli 1 milj. USD maksavia ohjuksia kannattaa käyttää sodanjohdon tukikohtien tuhoamiseen varsinkin kun niitä on mahdollista selvittää tiedustelun avulla (mm. radiosignaalit ja tietoliikenne) noiden aikaisemmin mainittujen lisäksi.
Hornet kaluston määrä ei ole euroopan mittakaavassa ihan mitätön enää nykyään. Suhde myös venäjän kaluston määrään nähden on sekin paljon parantunut N-liiton ajoista. Harkitut iskut huolellisesti valittuja maaleja vastaan tarvittaessa ovat järkeviä koska niilla luodaan sitä oikeata pelotetta eikä sillä että ilmoitetaan että "meillä on noita puikkoja".
Tottakai suojelee! Lentokone on vapaa liikkumaan vapaasti eikä teitä myöden. Nopeus on aivan toinen eikä AEW:n tarvitse mitata jatkuvasti jos jokin uhkaa sitä. SAAB ERIEYEssa on mm. passiivinen SIGINT järjestelmä joten se voi toimia passiivimoodissa myös. Phased Array tutka kykenee erottelemaan kyllä maalit kuten risteilyohjuksetkin matalalta ilman katveita. Myös maatutkat kykenevät tuohon mutta niitä pitää olla paljon jotta saavutetaan ristikkäinen peitto jossa katveetkin katetaan. Jos tutka joutuu siirtymään ennelta suunnitellulta paikalta edes kilometrin, sillä on paljon enemmän vaikutusta katveisiin kuin lentokoneen siirtymisellä saman matkan.
SAAB 2000 tai CASA C-295M ovat pieniä koneita eikä niitä voi verrata B-707 koneeseen tutkapinta-alassa. Sitäpaitsi täällähän on oltu skeptisiä sille että )40N9 ohjus voisi oikeasti edes tuhota maalinsa sen 400 km:n päästä. Olen samaa mieltä. Enemmän uhkaa tulee tutkakoneelle lentokoneista laukaistavista ilmataisteluohjuksista kuten Novator K-100. Tutkakone ei lennä niin lähellä taisteluja tai tee samoja tehtäviä kuten hävittäjä joten se voi pysytellä kauempana ja hoitaa hommansa etäältä.
) juttuja ilmavoimien halusta hankkia lisää Horneteja? Muistaakseni joku foorumilainen kirjoitti ohimennen tällaisesta aikoja sitten, ja törmäsin asiaan hiljattain penkoessani vanhoja viestejä.
