@RPG83 Nopeasti laskettuna Suomesta löytyy ainakin 26 kpl lentoasemia joissa yli 2 km kiitotie. Suurin osa näistä >2500 m ja osassa jopa useampi hävittäjälle sopiva nousu/laskupaikka. Helsinki-Vantaalla soveltuvia kiitoalueita vähintään 3 kpl todennäköisesti jopa 7. Näiden lisäksi vielä maantietukikohdat 2,2->3 km pituuksissa. 1500 m lentoasemia löytyy ainakin 4 kpl. Kaikissa näissä kiitotien leveys, kallistus ja pinnoite mahdollistaa F-35Alla lentelyn.
Ilmavoimien tulevaisuus
- Viestiketjun aloittaja Museo
- Aloitus PVM
-
- Tagit
- ilmavoimat tulevaisuus
BlackFox
Ylipäällikkö
Vuoden 2022 paikkeilla niitä rullaa kokoonpanolinjalta ulos yksi päivittäin, joka tarkoittaa samalla myös alhaisempia tuotantokustannuksia ja myyntihintaa. Valmistuslinjan luvataan pyörivän ainakin vuoteen 2039 saakka.
Tuo pystysuora laskeutumis ominaisuus on kyllä kieltämättä mielenkiintoinen vaihtoehto suomen oloihin sekä antaisi paljon mahdollisuuksia.
Kuinka nopeasti muuten venäläisten tutkat kerkevät reagoimaan?
F35 kuilu aukeaa kolme sekuntia ja saa aikaan melko kovan tutkaheijasteen sekä sulkeutuu 3sekunttia
+ ohjuksen pudotus.
Tuo pystysuora laskeutumis ominaisuus on kyllä kieltämättä mielenkiintoinen vaihtoehto suomen oloihin sekä antaisi paljon mahdollisuuksia.
Kuinka nopeasti muuten venäläisten tutkat kerkevät reagoimaan?
F35 kuilu aukeaa kolme sekuntia ja saa aikaan melko kovan tutkaheijasteen sekä sulkeutuu 3sekunttia
+ ohjuksen pudotus.
RPG83
Soome Majori
Olenko väittänyt jotakin muuta? Kirjoitin "-- ehkä kymmeniä --".
Joka tapauksessa nuo sijainnit ovat ennalta tunnettuja, joten suurvalta voi suhteellisen helposti kohdistaa niihin tiedustelua ja tiedustelun perusteella valita, mihin niistä sijainneista kohdistaa asevaikutusta. Venäjän ei siis tarvitse takoa kymmeniä kiitoratoja 24/7, vaan ainoastaan niitä, joilta suomalaiset operoivat.
Olisiko venäläisten toiminta sitten kaiken Suomen ilmavoimien lentotoiminnan lamauttavaa? Tuskin, mutta kyllä sillä olisi vakavia vaikutuksia meidän toimintaamme.
Tilanne toki muuttuu rajusti, jos Suomi ei olekaan Venäjän pääkohteena, vaan olemme vain merkityksetön sivusta tilanteessa, jossa Baltiassa ja Itä-Euroopassa on käynnissä perinteinen NATO-WP -ottelu. Tähän tilanteeseenhan me pääasiassa kai varaudummekin, mutta myös erillissodan mahdollisuus on olemassa.
RPG83
Soome Majori
Kone voi maksaa alle 100 miljoonaa, jos katsotaan tavoitehintaa 83 miljoonaa taalaa per F-35A. Kyseessä on kuitenkin fly-away -hinta, jonka päälle tulee kuitenkin huolto- ja tukeutumisjärjestelmät, joista kannattanee varautua maksamaan joitakin kymmeniä (n. 20-40) miljoonia per kone.
"F-35A:lle sopivia kiitoratoja on Suomessa varsin rajallinen määrä, ehkä kymmeniä"
Okei en huomannut että olit kirjoittanut kymmeniä (monikossa), mutta kuitenkin lainauksen alku antaa ymmärtää että valinta pitäisi kohdistua johonkin muuhun kuin F-35A sen takia että tarpeeksi pitkiä/hyvänlaatuisia kiitoteitä ei ole riittävästi. Näin ei kuitenkaan ole.
RPG83
Soome Majori
"Riittävästi" on aika suhteellinen käsite. Ilmaisin tuossa viestissä #6140 sen, että kiitoratoja on riittävästi vain niin kauan, kun emme joudu sotimaan yksin suurvaltaa vastaan. Jos Venäjä taas saa valjastaa meitä vastaan satoja koneita parhaalla aseistuksellaan varustettuina, niin Suomen ilmavoimien pitää perustaa tukikohtansa ties minne kuusen persuksiin, jotta meidän toiminnalla olisi edellytyksiä. Tässä F-35B:llä on suuri etu A-malliin nähden.
Ei taas ihan voi käsittää tätä. Meillä on yli 40 kenttää joista voi operoida kaikilla hävittäjätyypeilllä ja silti tarvittaisiin B-malli joka kuitenkin taistelulennoille tarvitsee kiitotien. Meinaatko että se vihollinen pystyy noita kaikkia A-mallille soveltuvia kenttiä valvomaan/tiedustelemaan jotta sillä olisi kokonaiskuva Ilmavoimien ryhmityksestä? Kuinka paljon lisääntyy potentiaalisten tukikohtien määrä B-mallilla? Tehokas lentotoiminta vaatii sen tukeutumisjärjestelmän ja se ei mahdollista samanaikaista operointia kovinkaan monelta kentältä joten uskoisin että ryhmitysmuutoksiin on aika hyvät mahdollisuudet jo käytössä olevilla kentillä. Tähän ei B-mallia tarvita.
RPG83
Soome Majori
Pidät ilmeisesti Venäjää jonakin kolmannen asteen banaanivaltiona? Vihollisen aliarviointi on häviön ensimmäinen askel ja kuuluu luokkaan "kuuluisat viimeiset sanat". Venäjä on sotilaallinen suurvalta jopa suuremmassa määrin kuin vaikkapa Ranska tai Britannia; ei voittamaton, mutta äärimmäisen vaarallinen törmäyskurssille joutuvalle pienelle valtiolle.
Esitän mahdollisen tavan 40 lentokentän tiedusteluun:
Resurssit:
-160 erikoisjoukkosotilasta jaettuna 4 miehen partioihin
-20 koneen tiedustelulaivue (4 parvea á 4+1 konetta). Oletettakoon tiedustelulaivueen koneista olevan yhtäaikaisesti käytettävissä 80% eli 16 kpl. Arvioidaan näiden kykenevän lentämään 3 lentosuoritetta vuorokaudessa ja yhden lentokentän tiedusteltavan parven vahvuudella. Tämä tarkoittaa 12 tiedusteltua lentokenttää vuorokaudessa
-2 * 20 koneen hävittäjälaivue (saattohävittäjinä)
Lisäksi tulevat tässä mainitsemattomat suurvallan resussit, joiden määrää ja laatua en pysty arvioimaan tarkkaan. Näistä esimerkkeinä signaalitiedustelu ja tiedustelusatelliitit (nykyinen laatu ei vakuuta, mutta ala on varmasti kehityksen kohteena Venäjälläkin - mika on tilanne 2025 tai 2035?) sekä lennokit (mm. Orlan-10 ja IAI Searcher II).
Käyttö:
Erikoisjoukot muodostavat tiedustelun rungon. Partioille on valmisteltu tukeutumismahdollisuudet lentokenttien ympäristöön kuukausia ja vuosia ennen konfliktin kärjistymistä sodaksi. Tehtävä on yksinkertainen: partio kököttää paikallaan ja tekee havaintoja ilma-aktiviteetista alueella Aisti-ilmavalvonnan keinoin ja passiivisin teknisin menetelmin (FLIR, kuuntelulaitteistot) sekä välittää nämä tiedot eteenpäin.
Erikoisjoukkojen tekemien havaintojen perusteella luodaan hatara kokonaiskuva siitä, missä Suomen ilmavoimien toiminta on aktiivisinta. Näihin paikkoihin kohdistetaan sitten muita tiedusteluresursseja. Vihollisen tilannekuva ei varmastikaan ole täydellinen, ja sää rajoittanee sen laatua. Lisäksi tilannekuvan laatu heikkenee vihollisen tiedusteluresurssien kokiessa tappioita, mutta vastaavasti Suomen ilmavoimien kyky muodostaa uhka vihollisen ilma-aseelle heikkenee ajan kuluessa.
Seuraavaksi esitän yleisemmällä tasolla arvioita, paljonko voimia lentotukikohtiemme sulkeminen vaatii:
Norja ja Nato -aiheessa lyhyesti esittelemäni dokumentti Don't Rock the Boat - Reinforcing Norway in Crisis and War sisältää arvioita siitä, mitä lentotukikohdan sulkeminen vaatii. Valitettavasti luvut ovat 1980-luvulta, joten niiden viimeinen käyttöpäivä lähestyy nopeasti.
Dokumentin sivun 85 taulukko kuitenkin kertoo, montako onnistunutta lentosuoritetta (= kone pääsee pudottamaan aseensa maalialueelle) tarvitaan lentotukikohdan sulkemiseen keskimäärin 12 tunniksi. Tulos on, että tehtävään suunniteltuja ohjaamattomia BETAB-500 -pommeja käyttäen 7 kiitoradan käytön estämiseksi taktiselta ilmailulta (lue: torjuntahävittäjät) 12 tunnin ajaksi tarvitaan 135 MiG-27:n tai Su-17:n lentosuoritetta. Su-24:n lentosuoritteita tarvitaan kuitenkin vain 2/3, jolloin 7 kiitoradan sulkemiseksi tarvitaan 135*0,66=89,1 lentosuoritetta Su-24:llä. Tämä tarkoittaa vuorokaudessa n. 180 lentosuoritetta.
Sanotaan, että aiemmin esittämilläni tiedustelumenetelmillä on määritetty 14 kiitorataa, joita vastaan kannattaa iskeä (itsehän juuri kirjoitit, ettei samaan aikaan voida operoida kovin monesta tukikohdasta). Noiden kiitoratojen lamauttamiseen tarvitaan vuorokaudessa 14/7 * 180 Su-24:n lentosuoritetta, eli 360 lentosuoritetta. Jos yksi Su-24 kykenee 3 lentosuoritteeseen vuorokaudessa (Ammattisotilas muistaakseni laski näin), ja koneista on käytettävissä kerrallaan 80%, tarvitaan 150 Su-24 -rynnäkkökonetta. 150 koneen päälle tulee lisätä ne koneet, jotka eivät selviydy maalialueelle asti pudottamaan pommejaan.
Tällä hetkellä vihollisen käytettävissä ei tiettävästi ole noin suurta määrää Su-24 -rynnäkkökoneita - ja niiden määrä vähenee jonkin verran sodan edetessä ilmatorjunnan ja joidenkin ilmaan pääsevien suomalaisten hävittäjien ansiosta. Valitettavasti samaan pommitustehtävään voitaneen laskea kykeneviksi ainakin Su-34 ja oletettavasti myös Su-30 ja Su-35, kenties jopa Tu-22M. Lisäksi päivitetyt Su-24 -versiot ja uudemmat koneet (mm. Su-34) kykenevät oletettavasti parempiin tuloksiin kuin dokumentin Su-24, ts. koneita tarvitaan vähemmän.
Tarvittava konemäärä laskee entisestään, jos Venäjä käyttää samaa pommia täsmäohjattuna. En tiedä tarkalleen, kuinka paljon, mutta puhuttaneen helposti tarvittavien lentosuoritteiden supistumisesta kolmasosaan tai alle. Verkossa ei juuri liiku tietoa, onko BETAB-500:n saatavissa jokin JDAM-ohjausyksikköä vastaava ratkaisu. Joka tapauksessa Venäjällä on ainakin kyky sellaisen kehittämiseen, koska mm. satelliittiohjattu KAB-500 S-E on kehitetty (Carlo Kopp aiheesta).
Kuten jo aiemmin kirjoitin, Venäjän käytettävissä olevat resurssit ovat toki huomattavan riippuvaisia yleisestä maailmanpoliittisesta tilanteesta. Suomen ilmavoimilla on kohtalaiset toimintaedellytykset, jos Venäjä joutuu hajauttamaan voimiansa. Sen sijaan, jos Suomi on ainoa rintama, pystyy Venäjä halutessaan pitämään Suomen ilmavoimat lähes tulkoon kokonaan maassa sodan ensihetkien jälkeen. Joku saattaa ajatella, että "no, ei sillä ole väliä, koska häviämme joka tapauksessa, jos Venäjä puskee koko voimalla päälle". Niin talvisotakin piti hävitä, mutta silti saavutettiin torjuntavoitto. Olisiko tuota torjuntavoittoa kuitenkaan saavutettu, jos ilmavoimat olisivat olleet jumissa kentillään lähes koko sodan? F-35B:n valinta varmistaa sen, että ilmavoimat pystyvät toimimaan joka tilanteessa, myös niissä, joissa lopputulos vaikuttaa epävarmalta.
Sarek1
Ylipäällikkö
Aika looginen linjaus jenkkien sodankäyntitapa ja resurssit huomioon ottaen. Tehtävänä olisi raivata elson keinoin F-35 -kalustolla väylää vastustajan ilmapuolustuksen läpi pommittajille. F-35:n järjestelmät soveltuvat ilmeisesti jo sellaisenaan tehtävään varsin hyvin.
Esim. lapsuuteni aikana kehitetystä F-111:stä tehtiin myös aikanaan EW-kone, joten tuo uutinen ei yllätä.
"Elementary, dear Watson."
Luulisin tämän olevan sopivalla maastoutuksella hyvä viritys kenttähuoltoon.
Airbus
Airbus
http://www.wired.com/2015/06/inflatable-garage-allows-fly-jet-engine-repairs/
Nuo on vissiin vastaavia telttoja, kuin ne ilmakaariteltat mitä harkittiin lääkintähuollolle. Tarkemman harkinnan jälkeen ainakin osa toiminnoista on palautettu takaisin korotettuihin puolijoukkuetelttoihin ihan vain siksi, että teltan korjaaminen/korvaaminen on helpompaa.
Mutta varmaan noille on omat käyttökohteensa.
Harkittiin? Kyllä ilmakaaritelttoja on ruvettu tietääkseni käyttämään ihan tosissaan. Saatat nyt sekoittaa EHAS (Pataljoona) ja EHP (Komppania). EHAS toimii ilmakaariteltassa ja EHP vanhaan malliin korotetussa puolijoukkueteltassa. Myös uudet johtamispaikat on varustettu ilmakaariteltoilla.
En sekoita! Kertaamassa kun kävin, niin olin EHAS:lla, joka oli harjoituksen ajan sijoitettuna rakennukseen. Sitten vierailtiin jossakin kohteessa, jonka olisi paperilla pitänyt olla ilmakaariteltassa (oli se EHAS tai EHP, en muista). Tästä nimenomaan satuin kysymään ja vastaus oli, että olivat todenneet teltan olevan parempi ratkaisu.
Lähden päinvastaisessa järjestyksessä vastaamaan pariin kohtaan:
F35B
Koneella (todennäköisesti) pystytään laskeutumaan lähes minne vaan, mutta pääseekö koneella liikkumaan mihinkään suuntaan laskeutumisen jälkeen, on aivan eri asia. Esim pellolle kun tuollaisella koneella kun laskeutuu, kohdistuu renkaiden alle niin valtava paino että renkaat upottavat itseään syvälle maahan ja todennäköisesti samalla räjäyttävät huomattavan korkean paineen omaavat renkaat. Näitä sattuu välillä ihan tavallisilla kiitoradoillakin kun kone eksyy vahvistamattomalle kiitorata-alueelle ja kairaa renkaansa syvälle http://defensetech.org/2013/09/19/5th-generation-fighter-1st-generation-tires/ ja tuossa kunnossa olevan koneen siirtäminen ehjänä ylös ei ole mikään kovin helppo tai kevyttä logistiikkaa vaativa nakki.
Tämä on toki ongelma myös niiden koneiden kanssa jotka käyttävät tavallisia teitä kiitoratana, mutta pointtina on että koneen laskeutumispaikoille monia kriteereitä ja rajoitteita vaikka siitä vtol/stol-kyky löytyy.
Lisä-Ongelmiksi muodostuu mm. ympäristön raivaus ja tukitoimintojen järjestelyt. Niinkin monimutkainen järjestelmä kuin hävittäjä vaatii ympärillensä huomattavan kokoisen sirkuksen sitä ylläpitämään, suojaamaan ja huoltamaan, eikä ihan joka korpimetsään voida rakentaa sormia näpäyttämällä omia polttoaine- ja ammusvarastoja, ruokahuoltoa sekä mm moottorin huoltotoimenpiteitä mahdollistavia koneita. Polttoainehuolto itsessään on sitä luokkaa että koneen tankkaaminen täyteen ilman ulkoisia tankkeja vaatii noin 5-7 000L polttoainetta F-35 koneeseen. Tuon määrän kun kertoo vaikka kuudella (1 lentue) ja sen jälkeen kolmella (lentosuoritteet päivässä) päästään niihin lukuihin mitä päivittäinen käyttötarve olisi. Tuota määrää ei myöskään voida todennäköisesti seisottaa kymmenissä säiliöautoissa (jotka vaativat varmaankin myös tavallista tietä päästäkseen tankkaamaan koneita, ellei ilmavoimilla ole useita satoja maastokulkuun kykeneviä säiliöautoja varastoluolissa odottamassa tuomionpäivää. Realistisempaa on että alueelle on rakennettava oma säiliönsä joka on asianmukaisesti suojattu ja jota sitten tankataan otto-säiliöautoilla. Sama toimenpide tehtäisiin varmaankin myös ammusvarastolle sillä miljoonien arvoisia, herkkää elektroniikkaa sisältäviä ohjuksiä tuskin halutaan jättää ulos säiden armoille koneiden viereen jotta koneen tuhoutuminen voidaan varmistaa jos joku em. kohteista pamahtaa nastolan asevarikon tapaan.
Lentueista vielä maininta että näitä kaikkia huoltoasioita ei voida miettiä vain yhden koneen kannalta, vaan koko lentueen, ellei oletusarvona ole joku huomattava ilmasodankäynnin toimintaperiaatteiden muutos jossa koneet lähtevät ilmaan yksin eikä komennossa olevana, ohjattuna lentueena. Lopputuloksena onkin ettei koko sirkus välttämättä ole niin pieni ja huomaamaton kuin sen luulisi olevan. Tästä esimerkkinä löytyy mainiota videokuvaa youtubesta "exercise lionheart"- hakusanalla. Kyseessä oli Brittien suurin kylmän sodan aikainen sotaharjoitus Saksassa jossa mm. rakennettiin Harrier-koneille puolisen tusinaa lasku- ja nousupaikkaa sekä koneiden tarvitsema infra ympärille. Itse laskeutumispaikkahan oli noin parin sadan metrin neliö joka oli jollain tavaralla pinnoitettu, mutta ympärillä pyörivä sirkus oli tätä huomattavasti suurempi.
Betab-pommit
Betab- sarjan pommit ovat Gbu-28 pommin tyylisesti ns. "bunker buster" pommeja joiden tarkoitus on läpäistä betonilla suojattuja kohteita kuten komentokeskuksia, kone hangaareja sun muita asentamalla pommin perään sen betonin läpi työntävä rakettimoottori. Samaa tarkoitusta varten NL kehitti myös mm. S-13 rakettiperheen huomattuaan etteivät vanhat S-5 ja S-8 sarjan raketit pystyneet läpäisemään naton lentokenttien suojattuja hangaareita.
Kiitoratojen tuhoamiseen sekä natomaat että Venäjä puolestaan käyttävät tyypillisesti rypäle(tai kasetti tai sirote, kummin se nyt onkaan poliittisesti korrekti)pommeja ja levitysjärjestelmiä joilla tarkoitus on vaurioittaa kiitorataa koko sen leveydeltä ja pituudelta. Venäjällä on useita eri järjestelmiä näiden levittämiseen. mm. kmgu- sirotejärjestelmiä ja rbk-pommeja, ja edellämainittuja raketteja joihin löytyy myös kiitoradan tuhoamiseen tarkoitettuja kärkiä.
Tiedustelu
Tiedustelun vaatimat resurssit ovat pahasti alakantissa koska lähtöarvio on että tiedustelevat joukot tietävät jo ennen tehtäväänsä lähtemistä missä kohteet ovat. Venäjän ns. bulkkikaluston rynnäkkökoneiden kamerajärjestelmillä tapahtuva tiedustelukyky on maksimissaan joitain kymmeniä kilometrejä, joista tehokkain on varmaankin lähinnä Su-30 koneisiin ostetut Ranskalaiset Damocles- maalinosoitusjärjestelmät. Muut koneet käyttävät vielä suurimmalta osin NL:n perua olevia järjestelmiä kuten esim Mnitin ( http://www.mniti.ru/en/ ) 80-luvun alussa kehittelemää mercury-pimeänäkökameraa ja muita vastaavia joiden näkökyky päiväsaikaan on kymmenen kilometrin pienemmällä puolen päiväsaikaan panssarivaunun kokoisia kohteita havainnoidessa. Varsinaisilla tiedustelukoneilla kyllä on huomattavasti parempia järjestelmiä, minkä lisäksi Venäläiset ovat kovasti parempia myös kehittelemässä ( http://www.spyflight.co.uk/m400.htm ), mutta nämä järjestelmät vaativat yleensä kantavan koneen huomattavaa muokkausta ja k. koneita on oman villin
Venäjällä on paperilla kamera-tiedustelukoneita hieman yli 100 kappaletta, koostuen noin sadasta 80-luvun Su-24MR tiedustelukoneesta sekä 30 kappaleesta An-30 koneita joita esim. Ukraina on menettänyt kivääri- ja manpad-torjuntaohjuksien tulen seurauksena ( https://translate.google.com/transl...mire/content/201406061920-pjzk.htm&edit-text= ). Muitakin tiedustelukoneita on, mutta ne ovat yleensä tutka- tai signaalitiedustelukoneita joiden käyttöarvo lentokenttien toiminnan havaitsemisessa vaihtelee rajusti. Eri asia on myös, kuinka moni näistä koneesta on lentokelpoisia ja kuinka paljon eri kamerajärjestelmiä, sekä niiden käyttöjärjestelmiä omaavia hävittäjä/rynnäkkökoneita venäjällä on käytettävissä Suomea kohtaan. Oletusarvoisesti noista numeroista voidaan vähentää tuntematon osa Venäjän korruption ja NL:n hajoamisen jälkeiseen, sekä nykyiseen kauppasaarron aiheuttaman rahanpuuttesta johtuvasta menekistä, sekä osan olevan tiedustelemassa muiden (nato)maiden toimintaa Venäjän raja-alueilla Suomen ja venäjän välisen konfliktin aikana. Tästä pidemmälle arvioinneissa voidaan mennä esim jos aletaan laskemaan kuinka syvälle Suomeen kyseisillä koneilla päästään kuinka monen lisätankin kanssa, sekä kuinka ison saatto-sirkuksen kanssa koneet ehtivät järjestelmällisesti tiedustella oletettuja ilmavoimien lentokenttänä käyttämiä alueita jos Suomalaiset tutka- ja IT- järjestelmät sekä torjuntakoneet eivät k. toimintaan reagoi mitenkään.
Hyvänä vasta- verrokkina kaluston määrästä voidaan ehkä pitää Brittejä, joilla on tällä hetkellä noin tusina matkustajakoneen kokoista Raytheonin Sentinel-tiedustelukonetta, sekä kylmän sodan aikaisia Tornado-tiedustelukoneita (Gr.1- ja 4A http://www.airrecce.co.uk/postww2/ac/Tornado/Tornado.html ) joita oli ensimmäisen irakin pommittamisreissun aikana noin 20. kpl jäljellä.
RPG83
Soome Majori
Ei kai kukaan nyt perunapeltoa sentään ole ehdottanut laskeutumisalustaksi? Kiitoratojen kantavuus on kyllä yksi seikka, joka hajautettuja tukikohtia luotaessa pitää ottaa huomioon.
Jos kuitenkin vaihteeksi uskomme niitä kieliä, joiden mukaan F-35B:n moottori aiheuttaa niin suuren lämpökuorman alustaan laskeuduttaessa vertikaalisti, ei tavallinen maantiekään kelpaa kiitoradaksi sellaisenaan. Ongelman ratkaisuksi on ulkomaisilla sivustoilla esitetty korkeita lämpötiloja kestäviä "tiiliä", joita merijalkaväki latoisi tilapäistukikohtansa alustaksi. Mahdolliset maanteiden kestävyysongelmat lienevät hoidettavissa tuollaisella tiilijärjestelyllä, jolloin tiilet paitsi suojelisivat tietä suurelta lämpökuormalta niin myös jakaisivat renkaiden tiehen kohdistaman rasituksen suuremmalle pinta-alalle.
Älä tee asioista monimutkaisempia kuin ne ovat. Ilmeisesti kuvittelet, että olen sijoittamassa koneet ties mihin latoihin, perunapeltoihin ja Lapin tuntureihin? Ei näin! Aion käyttää tavallista päällystettyä maantienpätkää, joka tietysti valmistellaan torjuntahävittäjille sopivaksi (esim. kasvillisuuden karsinta ja normaalit varatukikohdan varusteet).
Ruoka-, polttoaine-, ja ammukset eivät ole mikään ongelma. Eivät maavoimatkaan sodi vain varuskuntien ympäristössä, vaan kyllä ruoka, polttoaine ja ammukset löytävät tiensä taistelualueelle. Polttoaine on ainoa, jossa argumenttisi voisi jotenkin toimia, mutta eihän sitä kiitorataa mihinkään tiettömän taipaleen päähän perusteta! Säiliöautoja voitaneen pakko-ottaa kaupallisesta käytöstä (siviililentoasemilla lienee kymmeniä säiliöautoja, ja huoltoasemaketjuilta löytynee satoja).
Jos hajauttaminen on kerran niin vaikeaa F-35B:llä, niin miksi se on sitten kuulunut - ja kuuluu yhä - ilmavoimien suunnitelmiin? Ei useimmilla varalaskupaikoillakaan ole mitään massiivista valmiiksi rakennettua infrastruktuuria, vaan lähinnä se kiitorata ja kenties pari maavallein rakennettua sirpalesuojaa, jotka tosin eivät täsmäaseita vastaan paljoa auta. Mikään ei muuttuisi kovin perusteellisesti, vaikka hajautus tapahtuisi muillekin maantienpätkille kuin "virallisille" varalaskupaikoille.
Puolustusvoimat / [URL='http://www.panssariprikaati.fi/wcm/d65d6b004240ebc7a23ab6b57192eb28/Kylkirauta4_13.pdf?MOD=AJPERES']Kylkirauta 4/2013[/URL] s. 16 kirjoitti:
P.S. En muuten tiennytkään, että lentue on meillä nykyään kuusi konetta... Minä nyt olenkin kirjaviisas ja julkisten lähteiden varassa.
Katso yllä lainaamani pätkä. Avainsanat ovat "hajautetusta ryhmistyksestä keskitettyyn torjuntaan", ja itse luin nuo sanat alkujaan eräästä toisesta painoteoksesta.
Minun tutkimukseni perusteella (Wiki) KMGU ei ota sisäänsä kuin miinoja ja 2,5 kg tytärammuksia - kuulostaa hyvin kevyeltä. Esimerkiksi brittiläisen JP233-kasetin kanssa käytettävä kiitorataa vastaan tarkoitettu SG-357 -tytärammus on yli kymmenen kertaa raskaampi (26 kg). Mahtaako olla kyseessä sen jatkokehitelmä, KMGU-2?
BETAB-500:sta näyttäisit olevan oikeassa, eli että se ei olisikaan varsinaisesti "runway denial" -ase. Mahtaako aseen käyttötarkoitus olla ensin ymmärretty väärin lännessä 1980-luvulla vai onko syvälle tunkeutuva pommi todettu muuten vain hyväksi "runway denial" -aseeksi, en tiedä.
Vahvensin. Nykyäänhän meillä on rajallinen määrä Hornetille soveltuvia lentoasemia ja lentopaikkoja, enkä usko, että harmaassa vaiheessa valmistuu kymmeniä uusia kiitoratoja täysin uusiin sijainteihin ympäri Suomea. Mielestäni on kohtuullista olettaa, että vihollinen osaa katsoa Googlesta nämä sijainnit, ja kohdistaa tiedustelun niihin. F-35B:n kanssa näin ei olisi, koska F-35B:lle riittäviä suoria 200 metrin maantienpätkiä lienee Suomessa satoja ellei tuhansia. Lisäksi 200 metrin kiitorata on sen verran lyhyt, että niitä voitaisiin kyetä rakentamaan vielä jokunen lisää harmaassa vaiheessa - Hornetin vaatimia yli kilometrin kiitoratoja tuskin ehditään harmaassa vaiheessa rakentaa.
Olet oikeassa, että Venäjällä on nykyään rajoitetusti tiedustelukykyä. Arvioin ilmavoimia vastaan suunnattavien tiedustelukoneiden määräksi hyvin konservatiivisesti 20 konetta. Kaikkein olennaisinta on kuitenkin se, että minä yritän katsoa Hornetin korvaajan aikakauteen. 2030, 2040 tai 2050 on Venäjänkin tiedustelukalusto hieman eri luokkaa kuin se on nykyään. (Olettaen siis, että Venäjä ei sitä ennen luhistu ja hajoa pienemmiksi valtioiksi.)
-----------------
Lisäksi totean yleisesti, että (ainakin) rajan pinnassa sijaitsevat lentokentät on suhteellisen helppo tiedustella muillakin menetelmillä kuin erikoisjoukoilla ja miehitetyillä ilma-aluksilla: yksinäinen tiedustelulennokki voidaan ohjelmoida lentämään tietty reitti ja palaamaan sitten lähtöpisteeseensä, jossa tiedustelutieto puretaan (ts. jatkuvaa yhteyttä maa-asemaan ei tarvita, mikä pidentää toimintaetäisyyttä ja mahdollistaa lennokin tunkeutumisen syvemmälle Suomen ilmatilaan). Tietäen suomalaisen ilmatorjunnan määrän, on hyvin mahdollista, että matalilla lentokorkeuksilla lennokki pääsee rintamajoukkojen ilmatorjunnan läpi. Jos lennokki selviytyy rintamajoukkojen yli, mutta tulee pudotetuksi tiedustellessaan lentoasemaa X, on se signaali. Signaali siitä, että lentoasemalla on ilmatorjuntaa, ja koska Suomella on vähän ilmatorjuntaa, niin se tarkoittaa myös sitä, että lentoasemalla on varsin todennäköisesti ilmavoimien toimintaa. Toki siellä kentällä voi ilmavoimien hävittäjäparin sijaan olla onnekas Sergei-jaos ja komppaniallinen huru-ukkoja, mutta ymmärrätte idean.
Viimeksi muokattu: