Ilmavoimien tulevaisuus

peelo kirjoitti:
@RPG83 ja taas RAJALLINEN MÄÄRÄ KENTTIÄ!!! Ja vielä niin rajallinen määrä että pitäisi hankkia STOVL-kone.
Klikkaa laajentaaksesi...

En ymmärrä, mitä tällä haetaan. Ilmeisesti meidän todennäköisin uhka on mielestäsi jokin muu naapurimaa kuin Venäjä? Minä sanon, että Venäjän rajukin hyökkäys on huomattavasti todennäköisempi kuin sotilaallinen konflikti Viron, Ruotsin tai Norjan kanssa.
 
peelo kirjoitti:
Ok. Eli siis rajallinen määrä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kun tuohon määrään lisää ensin viralliset ja sitten epäviralliset lentopaikat niin kyllähän paikoissa alkaa löytyä. Ollenkaan kaikki punaiset pallukat eivät toki ole käytettävissä Horneteille.
 
RPG83 kirjoitti:
Ei kai kukaan nyt perunapeltoa sentään ole ehdottanut laskeutumisalustaksi? Kiitoratojen kantavuus on kyllä yksi seikka, joka hajautettuja tukikohtia luotaessa pitää ottaa huomioon.

Jos kuitenkin vaihteeksi uskomme niitä kieliä, joiden mukaan F-35B:n moottori aiheuttaa niin suuren lämpökuorman alustaan laskeuduttaessa vertikaalisti, ei tavallinen maantiekään kelpaa kiitoradaksi sellaisenaan. Ongelman ratkaisuksi on ulkomaisilla sivustoilla esitetty korkeita lämpötiloja kestäviä "tiiliä", joita merijalkaväki latoisi tilapäistukikohtansa alustaksi. Mahdolliset maanteiden kestävyysongelmat lienevät hoidettavissa tuollaisella tiilijärjestelyllä, jolloin tiilet paitsi suojelisivat tietä suurelta lämpökuormalta niin myös jakaisivat renkaiden tiehen kohdistaman rasituksen suuremmalle pinta-alalle.



Älä tee asioista monimutkaisempia kuin ne ovat. Ilmeisesti kuvittelet, että olen sijoittamassa koneet ties mihin latoihin, perunapeltoihin ja Lapin tuntureihin? Ei näin! Aion käyttää tavallista päällystettyä maantienpätkää, joka tietysti valmistellaan torjuntahävittäjille sopivaksi (esim. kasvillisuuden karsinta ja normaalit varatukikohdan varusteet).

Ruoka-, polttoaine-, ja ammukset eivät ole mikään ongelma. Eivät maavoimatkaan sodi vain varuskuntien ympäristössä, vaan kyllä ruoka, polttoaine ja ammukset löytävät tiensä taistelualueelle. Polttoaine on ainoa, jossa argumenttisi voisi jotenkin toimia, mutta eihän sitä kiitorataa mihinkään tiettömän taipaleen päähän perusteta! Säiliöautoja voitaneen pakko-ottaa kaupallisesta käytöstä (siviililentoasemilla lienee kymmeniä säiliöautoja, ja huoltoasemaketjuilta löytynee satoja).

Jos hajauttaminen on kerran niin vaikeaa F-35B:llä, niin miksi se on sitten kuulunut - ja kuuluu yhä - ilmavoimien suunnitelmiin? Ei useimmilla varalaskupaikoillakaan ole mitään massiivista valmiiksi rakennettua infrastruktuuria, vaan lähinnä se kiitorata ja kenties pari maavallein rakennettua sirpalesuojaa, jotka tosin eivät täsmäaseita vastaan paljoa auta. Mikään ei muuttuisi kovin perusteellisesti, vaikka hajautus tapahtuisi muillekin maantienpätkille kuin "virallisille" varalaskupaikoille.



P.S. En muuten tiennytkään, että lentue on meillä nykyään kuusi konetta... Minä nyt olenkin kirjaviisas ja julkisten lähteiden varassa.



Katso yllä lainaamani pätkä. Avainsanat ovat "hajautetusta ryhmistyksestä keskitettyyn torjuntaan", ja itse luin nuo sanat alkujaan eräästä toisesta painoteoksesta.



Minun tutkimukseni perusteella (Wiki) KMGU ei ota sisäänsä kuin miinoja ja 2,5 kg tytärammuksia - kuulostaa hyvin kevyeltä. Esimerkiksi brittiläisen JP233-kasetin kanssa käytettävä kiitorataa vastaan tarkoitettu SG-357 -tytärammus on yli kymmenen kertaa raskaampi (26 kg). Mahtaako olla kyseessä sen jatkokehitelmä, KMGU-2?

BETAB-500:sta näyttäisit olevan oikeassa, eli että se ei olisikaan varsinaisesti "runway denial" -ase. Mahtaako aseen käyttötarkoitus olla ensin ymmärretty väärin lännessä 1980-luvulla vai onko syvälle tunkeutuva pommi todettu muuten vain hyväksi "runway denial" -aseeksi, en tiedä.



Vahvensin. Nykyäänhän meillä on rajallinen määrä Hornetille soveltuvia lentoasemia ja lentopaikkoja, enkä usko, että harmaassa vaiheessa valmistuu kymmeniä uusia kiitoratoja täysin uusiin sijainteihin ympäri Suomea. Mielestäni on kohtuullista olettaa, että vihollinen osaa katsoa Googlesta nämä sijainnit, ja kohdistaa tiedustelun niihin. F-35B:n kanssa näin ei olisi, koska F-35B:lle riittäviä suoria 200 metrin maantienpätkiä lienee Suomessa satoja ellei tuhansia. Lisäksi 200 metrin kiitorata on sen verran lyhyt, että niitä voitaisiin kyetä rakentamaan vielä jokunen lisää harmaassa vaiheessa - Hornetin vaatimia yli kilometrin kiitoratoja tuskin ehditään harmaassa vaiheessa rakentaa.

Olet oikeassa, että Venäjällä on nykyään rajoitetusti tiedustelukykyä. Arvioin ilmavoimia vastaan suunnattavien tiedustelukoneiden määräksi hyvin konservatiivisesti 20 konetta. Kaikkein olennaisinta on kuitenkin se, että minä yritän katsoa Hornetin korvaajan aikakauteen. 2030, 2040 tai 2050 on Venäjänkin tiedustelukalusto hieman eri luokkaa kuin se on nykyään. (Olettaen siis, että Venäjä ei sitä ennen luhistu ja hajoa pienemmiksi valtioiksi.)

-----------------

Lisäksi totean yleisesti, että (ainakin) rajan pinnassa sijaitsevat lentokentät on suhteellisen helppo tiedustella muillakin menetelmillä kuin erikoisjoukoilla ja miehitetyillä ilma-aluksilla: yksinäinen tiedustelulennokki voidaan ohjelmoida lentämään tietty reitti ja palaamaan sitten lähtöpisteeseensä, jossa tiedustelutieto puretaan (ts. jatkuvaa yhteyttä maa-asemaan ei tarvita, mikä pidentää toimintaetäisyyttä ja mahdollistaa lennokin tunkeutumisen syvemmälle Suomen ilmatilaan). Tietäen suomalaisen ilmatorjunnan määrän, on hyvin mahdollista, että matalilla lentokorkeuksilla lennokki pääsee rintamajoukkojen ilmatorjunnan läpi. Jos lennokki selviytyy rintamajoukkojen yli, mutta tulee pudotetuksi tiedustellessaan lentoasemaa X, on se signaali. Signaali siitä, että lentoasemalla on ilmatorjuntaa, ja koska Suomella on vähän ilmatorjuntaa, niin se tarkoittaa myös sitä, että lentoasemalla on varsin todennäköisesti ilmavoimien toimintaa. Toki siellä kentällä voi ilmavoimien hävittäjäparin sijaan olla onnekas Sergei-jaos ja komppaniallinen huru-ukkoja, mutta ymmärrätte idean.
Klikkaa laajentaaksesi...


Jos olisit tuon lionheart-videon katsonut niin siinähän kirjaimellisesti laskeuduttiin perunapeltoon levyjen päälle, ja näkösuojasta mentiin metallilevyjen päällä kiitoradalle :). Kyseinen pelto oli tosin metallilevyillä katettuna.

Keskeisenä pointtina kuitenkin huollosta puhuessa on että se koko sirkus koneiden ympärillä on mittava. Puhutaan numeroina kymmenistä ajoneuvoista (polttoaine- ja a-tarvike kuorkit, miehistön kulkuneuvot, lähitorjunta, sotilaspoliisien ajoneuvot, huoltoajoneuvot, komento/viestiyhteysajoneuvot, muiden käyttönesteiden kuljetusajoneuvot mm. jäähdytysnesteet/öljyt sekä muut huoltoajoneuvot). Toiminnalla on näinollen iso jalanjälki vaikkei se olekkaan valtatien varressa. Kyse ei siis ole siitä etteikö spadet pysty jakamaan jacky-makupaloja lentäjille, vaan siitä logistiikasta johtuvasta jalanjäljestä joka herättää vihollisen tiedustelun alla huomiota.


Lentueiden koosta en sen enempää tiedä tai osaa sanoa, mutta kun lähtee katsomaan kuinka paljon eri maat hävittäjiä (poislukien kaksipaikkaiset harjoituskoneet) ostavat tai ovat ostaneet, lähes universaalisti päädytään kuudella jakautuviin numeroihin, ilmavoimista riippummatta (taas kerran, parit poikkeukset poislukien) esim. suomen 64 Hornettia, Australian 72 F-35 koneen tilaus, Norjan 72 F-16:ta, Italian 6+60 F-35:tä, Brittien 48 F-35:ttä, Ruotsin 60:n Gripen E:n tilaus.

Venäjän siroituslaitteisto on standardisoitu joten kmgu-sirotelaitteessa ja rbk-rypälepommissa voidaan käyttää samoja tytärammuksia samalla tavalla kuin jenkkien vastaavissa viritelmissä. Oheisesta linkistä löytää joitain kyseisiä ammustyyppejä http://www.cat-uxo.com/#/submunitions-russia/4583818947
Suurin käytetty tytärammus taitaa olla noin 10-kiloinen ptab 10.5 joita yhteen kanisteriin voidaan änkeä parisenkymmentä, kiitoratojen tuhoamiseen puolestaan käytetään varmaankin RBK-500 tai 1500 BETAB- pommeja ( http://warfare.be/db/catid/345/linkid/2510/ ja http://www.buler.eu/Catalog_Full/fr/rbk_500u_betab_m.htm )


Yleisesti ottaen en kyllä näe mitään järkeä hankkia (todenäköisemmin) kalliimpia ja suorituskyvyltään heikompia vtol-koneita sillä pelkkä lentokenttien tiedustelu ei vielä tarkoita koko kentän automaattista tuhoutumista, eikä tuhoutuminen tarkoita toiminnan loppumista siitä hetkestä ikuisuuteen. Maastoitetut ja suojatut koneet sekä a-tarvike ja polttoainevarastot vähentävät oleellisesti vaikutusta epäsuoralta ja ilmahyökkäyksiltä, asianmukaisien ennakkovaroitus-, ilmatorjunta-, ja viestivälineistön kanssa
 
Rannari kirjoitti:
http://lentopaikat.fi/

Rajallinen määrä lentopaikkoja kartalla.
Klikkaa laajentaaksesi...

... joita on heti rajallinen-n, kun poistetaan liian kaukana taistelualueelta sijaitsevat lentopaikat ja lentopaikat, joilta Hornet ei kykene operoimaan.

Oikeasti, en ymmärrä, mistä tämä hyökkäys minua vastaan on peräisin. En ole kirjoittanut, että Suomen ilmavoimat ottavat joka tilanteessa turpaan 6-0.

Sen sijaan olen kirjoittanut, tai ainakin yrittänyt kirjoittaa, että
  • Naapurimaamme Venäjä on sotilaallinen suurvalta
  • Meillä on kymmeniä potentiaalisia sijainteja, joista Hornet-torjuntahävittäjämme voivat operoida
  • Kerrallaan meillä on kuitenkin huomattavasti vähemmän lentotukikohtia, joista Hornet-torjuntahävittäjämme operoivat pääasiallisesti (= paikalla on tarjolla muitakin huoltopalveluita kuin yksi rekallinen polttoainetta) - kenties kymmenkunta, tuskin viittätoista enempää
  • Sotilaallisena suurvaltana Venäjällä on myös suurvallan tiedusteluresurssit, joten sen ei tarvitse vain heittää arpaa, mihin kymmenistä potentiaalisista sijainneista vaikuttaa
  • Varsin rajallisen ilmatorjunnan omaavina meillä on suhteellisen heikko kyky suojata lentotukikohtiamme ilmahyökkäyksiltä - optimaalista tuskin lienee, että ilmavoimat kuluttavat itsensä loppuun suojellessaan itseään
Olen tukenut väitteitäni Venäjän kyvystä lamauttaa lentotukikohtia viittaamalla ulkoiseen tutkimukseen, joiden tekijöillä hyvin luultavasti on enemmän asiantuntemusta kuin kenelläkään tällä keskustelufoorumilla. Materiaalista käy ilmi, ettei Venäjällä toistaiseksi ole kykyä estää pommituksilla meitä käyttämästä kaikkia kymmeniä potentiaalisia sijainteja, joista Hornet-torjuntahävittäjämme voivat operoida. Materiaalista käy kuitenkin ilmi, että Venäjällä on vaikuttamiskyky pommittaa vähintäänkin suurta enemmistöä lentotukikohdistamme (jos niitä oletetaan olevan 15) ja pahimmassa tapauksessa niistä jokaista (jos tukikohtia onkin vain vajaa kymmenen), koska meillä on kerrallaan huomattavasti vähemmän lentotukikohtia kuin potentiaalisia Hornet-torjuntahävittäjien operointiin kelpaavia sijainteja.

Ilmeisesti pahiten närästystä aiheuttaa se, että arvioin joidenkin mielestä Venäjän tiedusteluresurssit yläkanttiin. Kenties osa on myös sitä mieltä, että arvioin vaikutuskyvynkin yläkanttiin. Kenties näin onkin - ehkä Venäjä pitää rynnäkkökoneiden tärkeimpänä tehtävänä maataistelun tukemista, ja suomalaisista torjuntahävittäjistä on tarkoitus hankkiutua eroon muilla keinoin. On kuitenkin tärkeää huomata konteksti: olen miettimässä seuraavaa hävittäjää, joka astuu riviin aikaisintaan 2025.

Listaan alle kolme asiaa, joita pidän todennäköisinä vuoteen 2025 mennessä, mikäli Venäjä nyt ei ota ja hajoa:
  • Venäjän ilmavoimat saavat täsmäaseen, joka soveltuu hyvin massamaiseen kiitoratojen puhkomiseen. Tämä vähentää suoraan Venäjän tarvetta rynnäkkökoneille
  • Venäjän ilmavoimien rynnäkkökonemäärä pysyy vakiona tai nousee (Viittaan Wikin taulukkoon konetoimituksista Venäjän ilmavoimille - vuosittaiset toimitusmäärät ovat kasvussa, ja vaikka jäätäisiin vuoden 2014 tasolle, tarkoittaa se vuonna 2025 mm. n. 250 Su-34 rynnäkkökonetta)
  • Venäjän tiedustelukyvyt kasvavat
Yllä mainitsemani kolme tekijää tarkoittavat, että uhka on todellinen. Se ei ole pienenemään päin, se on kasvamassa. On mahdollista, että Venäjä yrittäisi mahdollisessa konfliktissa pitää Suomen torjuntahävittäjät maassa, etenkin, jos se pitää niitä tehokkaina.

Kaikki yllä mainittu muuttuu täysin, jos emme joudukaan sotimaan suurvaltaa vastaan. Voi olla, että Venäjällä on samanaikaisesti käynnissä kaksi muutakin sotaa, eikä Suomi joudu kohtaamaan kuin pienen osan suurvallan mahdista. Yhtä lailla voi olla, että Suomi on ainoa valtio, jota Venäjä kovistelee juuri sillä hetkellä.
 
min3mat kirjoitti:
Keskeisenä pointtina kuitenkin huollosta puhuessa on että se koko sirkus koneiden ympärillä on mittava. Puhutaan numeroina kymmenistä ajoneuvoista (polttoaine- ja a-tarvike kuorkit, miehistön kulkuneuvot, lähitorjunta, sotilaspoliisien ajoneuvot, huoltoajoneuvot, komento/viestiyhteysajoneuvot, muiden käyttönesteiden kuljetusajoneuvot mm. jäähdytysnesteet/öljyt sekä muut huoltoajoneuvot). Toiminnalla on näinollen iso jalanjälki vaikkei se olekkaan valtatien varressa. Kyse ei siis ole siitä etteikö spadet pysty jakamaan jacky-makupaloja lentäjille, vaan siitä logistiikasta johtuvasta jalanjäljestä joka herättää vihollisen tiedustelun alla huomiota.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kymmenet ajoneuvot ovat vielä suhteellisen mitättömiä määriä, jotka näkyvät vain silloin, kun lentotukikohta siirretään toiseen sijaintiin. Paikallaan kymmenet ajoneuvot saadaan suht helposti hajautettua ja piilotettua jopa varsin pienellekin alueelle mm. naamioverkkojen ja mahdollisesti siviiliyhteiskunnan rakenteisiin (tyhjät varastohallit ym.). Tuollaisen pumpun huoltaminenkaan ei vaadi vielä mitään 20 kuorma-auton kolonnaa kolmesti vuorokaudessa, mikä pitää paljastumisriskin muutenkin melko pienenä.

min3mat kirjoitti:
Lentueiden koosta en sen enempää tiedä tai osaa sanoa, mutta kun lähtee katsomaan kuinka paljon eri maat hävittäjiä (poislukien kaksipaikkaiset harjoituskoneet) ostavat tai ovat ostaneet, lähes universaalisti päädytään kuudella jakautuviin numeroihin, ilmavoimista riippummatta (taas kerran, parit poikkeukset poislukien) esim. suomen 64 Hornettia, Australian 72 F-35 koneen tilaus, Norjan 72 F-16:ta, Italian 6+60 F-35:tä, Brittien 48 F-35:ttä, Ruotsin 60:n Gripen E:n tilaus.
Klikkaa laajentaaksesi...

Moni maa käyttää tuollaisia 12-24 koneen laivueita, Wikipedian mukaan. Kuitenkin olen lukenut (muistaakseni "Lentotekniikkaa Hansasta Hornetiin 1918 - 2008", tosin saattoi olla Haavelaskukin), että ilmavoimien 60 konetta oli tarkoitus jakaa kolmeen laivueeseen(?) á 20 konetta. Laivue jakautui edelleen kahteen osaan á 10 konetta (kaksi neljän koneen parvea + kaksi varakonetta). Ymmärtääkseni Hornetien kanssa pyrittiin tähän (alunperin "Horneteja" piti hankkia 60+7, mutta sitten rahoitus salli vain 57+7). D-mallin Horneteille lienee ollut aluksi suunnitteilla jokin muu sodanajan rooli (tiedustelu?, reservikoneet tappioiden korvaamiseksi?), mutta sittenhän niistäkin osa meni suoraan esittämiini kokoonpanoihin, jos ne siis pitävät yhä paikkansa.

min3mat kirjoitti:
Yleisesti ottaen en kyllä näe mitään järkeä hankkia (todenäköisemmin) kalliimpia ja suorituskyvyltään heikompia vtol-koneita sillä pelkkä lentokenttien tiedustelu ei vielä tarkoita koko kentän automaattista tuhoutumista, eikä tuhoutuminen tarkoita toiminnan loppumista siitä hetkestä ikuisuuteen. Maastoitetut ja suojatut koneet sekä a-tarvike ja polttoainevarastot vähentävät oleellisesti vaikutusta epäsuoralta ja ilmahyökkäyksiltä, asianmukaisien ennakkovaroitus-, ilmatorjunta-, ja viestivälineistön kanssa
Klikkaa laajentaaksesi...

Noh, F-35:n A- ja C-mallin välinen tekninen ero on kuitenkin varsin pieni, jos vertailukohtana on vaikkapa F-16 ja Harrier. Rahoituspuolella on toki ikävää, jos B-malli on esimerkiksi 25% kalliimpi kuin A-malli. Muilta osin viittaan tuohon tutkimukseen koskien Norjan puolustusta kylmän sodan aikana.
 
RPG83 kirjoitti:
Argumentoin vielä kerran F-35B:n puolesta:

Katso liite: 4607

Jos tätä pohdittiin pari vuosikymmentä sitten Norjan kohdalla, niin miksei sitten meillä tätä nykyä?

E: http://www.rand.org/pubs/reports/R3725.html
Klikkaa laajentaaksesi...

Tässä keskustelussa tuntuu olevan defenssit jo niin korkealla etten usko minkään argumenttieni vaikuttavan noin vahvasti juurtuneisiin mielipiteisiin. Ainahan sitä voi kuitenkin yrittää.

Itse tuota esitettyä kysymystähän voidaan myös miettiä käänteisesti, eli miksi maailmojen ilmavoimat eivät ole vaihtaneet konekalustoansa vtol-pohjaiseksi, tai mikseivät monet maat kuten artikkelin Norja ole tilaamassa B-mallin koneita ilmavoimilleen A-mallin sijasta. Ensimmäisten harrier-koneiden ollessa tehty jo 60-luvulla ja NL:n yak38:t 70-luvulla, noista koneista kokemusta alkaa olemaan jo melkein 50 vuotta jossa oltaisiin voitu todeta niistä saatujen hyötyjen ylivertaisuus tavallisiin koneisiin nähden. Kuitenkin näyttää olleen niin että k. konetyypeistä saadut hyödyt eivät sitten ole olleet niistä tulevien haittojen arvoisia ilmavoimien mielestä, mutta merivoimien mielestä kyllä, kun ei tarvitse rakentaa massiivisia lentotukialuksia. K. kyky kun tarvitsee yleensä koneessa laitteistoa joka kasvattaa koneen painoa, hidastaa sen nopeutta, vähentää polttoainetankkien kokoa, vähentää kestettyjen G-voimien määrää ja lisää huollon tarvetta, on ilmavoimien halu käyttää k. koneita yleisesti heikolla kantilla.

Myös kuten edellä taas sanoin, ei lentokenttiä kohtaan kohdistuvat hyökkäykset ole niin suuri ongelma kuin sitä esitetään olevan. Ongelma se kyllä eittämättä on, mutta tusinoiden, tai satojen muiden ongelmien joukossa. Eikä se myöskään ole automaattisesti sellainen tekijä joka lopettaisi ilmavoimien toiminnan koko kriisin ajaksi kuin seinään. Lentokentän toiminnan täydellinen tuhoaminen kun edellyttäisi pelkän kiitoradan tuhoamisen lisäksi myös varastojen, itse koneiden, johtojärjestelmien ja kiitorataa korjaavien koneiden tuhoamista. Muussa tilanteessa kiitorata pystytään tasoittamaan ja polttoainetta sekä ammuksia hankkimaan lisää varastoista. Myös ilma-aseen käyttäminen lentokenttiä vastaan on todennäköisesti, poislukien Helsinki, vaarallisin kohde Suomessa jota vastaan lähteä lentokalustolla hyökkäämään tai tiedustelemaan.
 
peelo kirjoitti:
Meillä on yli 40 kenttää joista voi operoida kaikilla hävittäjätyypeilllä ja silti tarvittaisiin B-malli joka kuitenkin taistelulennoille tarvitsee kiitotien.
Klikkaa laajentaaksesi...
B-malli tarvitsee huomattavasti LYHYEMMÄN kiitotien kuin A-malli, josta puolestaan seuraa, että niitä kenttiä voidaan käyttää kymmeniä muitakin.

Meinaatko että se vihollinen pystyy noita kaikkia A-mallille soveltuvia kenttiä valvomaan/tiedustelemaan jotta sillä olisi kokonaiskuva Ilmavoimien ryhmityksestä?
Klikkaa laajentaaksesi...
Minä ainakin olen täysin varma siitä. Lisäksi se pystyy lamauttamaan niitä tarpeen mukaan (juu, en väitä, että kaikkia, mutta tarpeen mukaan tarpeellisia).

Kuinka paljon lisääntyy potentiaalisten tukikohtien määrä B-mallilla?
Klikkaa laajentaaksesi...
Selkeästi enemmän kenttiä ja ihan helvetillisesti kiitoteitä. Mikä tarkoittaa huomattavaa lisäongelmaa viholliselle.

Tehokas lentotoiminta vaatii sen tukeutumisjärjestelmän ja se ei mahdollista samanaikaista operointia kovinkaan monelta kentältä joten uskoisin että ryhmitysmuutoksiin on aika hyvät mahdollisuudet jo käytössä olevilla kentillä. Tähän ei B-mallia tarvita.
Klikkaa laajentaaksesi...
Jos on B-malli käytössä, niin se kone voi hommansa hoidettuaan laskeutua oikeasti melkein minne vaan. Okei, jossain asfaltti voi sulaa, mutta anyway. Sitten haetaan se sieltä veks vaikka. Se voi myös tukikohta-alueelle lasketua ties minne, eli vaikka kiitotie olisi jo mäsänä, niin lasku onnistuu 100% varmuudella. Siihen ei A-mallin kone pysty. Tämä lisää huomattavasti paitsi käytössä olevien tukikohtien kapasiteettia, että potentiaalisia tukikohtien paikkoja. Molempia.
 
RPG83 kirjoitti:
Norja ja Nato -aiheessa lyhyesti esittelemäni dokumentti Don't Rock the Boat - Reinforcing Norway in Crisis and War sisältää arvioita siitä, mitä lentotukikohdan sulkeminen vaatii. Valitettavasti luvut ovat 1980-luvulta, joten niiden viimeinen käyttöpäivä lähestyy nopeasti.
Klikkaa laajentaaksesi...
Luvut ovat jo historiaa, eikä niillä ole mitään tekemistä nykypäivän kanssa. Yksi ainoa rynnäkkökone voi pistää melkoisen osan kenttää matalaksi muutamilla älyammuksilla tai ohjuksilla, eikä sen tarvitse edes mennä kentän ilmatorjunnan vaikutuspiiriin - hups, no eihän meillä edes ole sitä, toisin kuin noissa sinun laskelmissasi käytetyillä kentillä on. Joten laskusi ovat todellakin täysin vanhentuneita.

Maantiekiitoradat olivat hyvä juttu ennen täsmäaseiden aikakautta. Nyt homma on vaikeampaa, paljon vaikeampaa.
 
min3mat kirjoitti:
Itse tuota esitettyä kysymystähän voidaan myös miettiä käänteisesti, eli miksi maailmojen ilmavoimat eivät ole vaihtaneet konekalustoansa vtol-pohjaiseksi, tai mikseivät monet maat kuten artikkelin Norja ole tilaamassa B-mallin koneita ilmavoimilleen A-mallin sijasta. Ensimmäisten harrier-koneiden ollessa tehty jo 60-luvulla ja NL:n yak38:t 70-luvulla, noista koneista kokemusta alkaa olemaan jo melkein 50 vuotta jossa oltaisiin voitu todeta niistä saatujen hyötyjen ylivertaisuus tavallisiin koneisiin nähden. Kuitenkin näyttää olleen niin että k. konetyypeistä saadut hyödyt eivät sitten ole olleet niistä tulevien haittojen arvoisia ilmavoimien mielestä, mutta merivoimien mielestä kyllä, kun ei tarvitse rakentaa massiivisia lentotukialuksia. K. kyky kun tarvitsee yleensä koneessa laitteistoa joka kasvattaa koneen painoa, hidastaa sen nopeutta, vähentää polttoainetankkien kokoa, vähentää kestettyjen G-voimien määrää ja lisää huollon tarvetta, on ilmavoimien halu käyttää k. koneita yleisesti heikolla kantilla.
Klikkaa laajentaaksesi...

STOVL-koneet ovat perinteisesti olleet heikompia kuin CTOL-koneet. Se on varmasti yksi iso syy sille, miksi ilmavoimat eivät ole olleet erityisen kiinnostuneita STOVL-koneista.

F-35:n tapauksessa asiat ovat toisin. Koneperhe on suunniteltu enemmän tai vähemmän B-mallin ehdoilla. Ainakin Singapore on osoittanut kiinnostuksensa B-malliin, ja RAF on tilannut B-mallia. Ilmeisesti kaikki koneet eivät suinkaan ole tarkoitettu lentotukialuksilta operoitaviksi, vaan myös normaalimpaa käyttöä on luvassa. Lisäksi on spekuloitu mahdollisuudella korvata A-10 F-35B:llä.

Toinen syy puuttuvalle ilmavoimien kiinnostukselle on se, että tarve on aiemmin ollut pienempi. Nykyään ja tulevaisuudessa perinteiset metodit käyvät yhä riittämättömämmiksi aseiden kykyjen kehittyessä. Ei auta, vaikka kuinka olisi digitaalikuvioinen naamioverkko.
 
Myönnytyksenä sanottakoon, että kai se A-mallikin riittää, mikäli suomalaiseen järjestelmään tehdään muutoksia muilta osin. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikissa tukikohdissa täytyy olla esimerkiksi kunnollinen ilmatorjunta. Nasams-patteri (+ ESSM Block II) terästettynä erittäin lyhyen kantaman ilmatorjunnalla (tykit tai ohjus, molempi tietysti parempi) on minimivaatimus, josta ei voida tinkiä.
 
B mallin kohdalla täytyy miettiä myös sitä että sillä on pienempi polttoaine kuorma = pienempi toiminta aika/matka ja lisäksi sillä on pienempi asekuorma = useampia lentosuorituksia. Tähän kun yhdistetään sen kalliimpi hinta niin en näe mitään järkeä hankkia tuollaisia Suomelle (eihän meillä ollut harriereitakaan)...
 
En nyt itse välttämättä halua sanoa mitään ehdotonta asiaan, mutta muutamia pohdintoja
  • Suomessa on kymmeniä kenttiä
  • Venäjällä on kyky vaikuttaa niitä vastaan
  • STOVL-kone toisi lyhyemmän nousukiidon
  • Muuta eroa ei olisi, STOVL-koneet vaativat muun samanlaisen tukiorkesterin ympärilleen
  • STOVL-koneet myös F-35B:n kohdalla ovat huonompia ja kalliimpia
  • Nekään eivät laskeudu perunapellolle. Vaara on, että kone pölläyttää materiaa ilmaan ja imaisee moottoriin = pieniä vaurioita, tai pahimmillaan sammuttaa moottorin laskussa
  • F-35B vaatii nousuun varmaan noin sata metriä?
  • Perinteinen hävittäjä vaatii nousuun noin 500 metriä http://www.fighter-planes.com/info/eurofighter_ef2000.htm - esim. 2km pitkä tukikohta on aika helppoa paikata niin, että siihen saadaan yksi 500 metrin pätkä kuntoon
    • 100m vs. 500m ei ole ehkä hirveän iso ero?
  • Kenttä saadaan paikattua käsittääkseni aika nopeasti, jos ei ole ajastettuja ylläreitä. En tiedä, miten ne käsitellään/poistetaan. Toista paukkua päälle ja pum?
  • Nousuteitä on usein enemmänkin tukikohtien yhteydessä
  • Hornettien ei tarvitse olla lähellä etulinjaa, eikä kannatakaan.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top