Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Tuskin noita pattereita niputetaan esimerkiksi lentotukikohtia suojattaessa. Olisi suorastaan typerää heikentää omaa puolustusta tuolla tavalla. Muissa tehtävissä se on sitten yhtä lailla välttämätöntä. Tilanteen mukaan varmasti mennään mutta pitäisin tuollaista perussääntöä patterien tuplaamisesta erittäin epätodennäköisenä.
-- Olen kuitenkin hitusen eri mieltä lentopaikkojen rajallisesta määrästä. Löytyyhän niitä Suomesta kuitenkin luokkaa yksi per Hornet kun viralliset varalaskupaikat otetaan lukuun mukaan. Rajallinenhan määrä toki on siinä suhteessa ettei se rajatonkaan ole. Useita kymmeniä mahdollisia lentopaikkoja ja maantieverkosta aktivoitavat jopa sadat potentiaaliset paikat siihen päälle niin eipä ole hyökkääjällä ihan helppo homma. Kalustoa on muistaakseni ilmoitettu olevan niin että kerrallaan voidaan operoida lennostojen päätukikohtien lisäksi oliko se 12 vai 15 varatukikohdasta samanaikaisesti. Yli kymmenestä joka tapauksessa. Senkin on toki voinut lehdestä lukea ettei kaikkea hajautettuun tukeutumiseen tarvittavaa kalustoa ole kyetty hankkimaan riittävästi. Parannettavaa on tälläkin sektorilla vaan missäpä ei olisi?
Riippuu tehtävästä. Esimerkiksi täsmäaseita (täsmäpommi "JDAM") käyttävää vihollista torjuttaessa torjuntaetäisyyden soisi olevan maksimaalinen, ja laukaisulavettien määrän kasvattaminen lisää torjuntaetäisyyttä.
Case 1: Tampere-Pirkkala on ilmavoimien pääasiallinen lentotukikohta. Kiitoradan keskikohtaan on sijoitettu patterin taistelunjohtokeskus, eo-sensori ja kaksi tutkaa. Laukaisulavetit on levitetty 15 kilometrin etäisyydelle taistelunjohtokeskuksesta sisimmän ympyrän (säde 15 km) kehälle säännöllisin välimatkoin. Lisäksi oletetaan, että ohjuksen tehokas vaakaulottuvuus korkealla (10 km) lentävää vihollisen rynnäkkökonetta vastaan on 15 kilometriä (ulompien ympyröiden säde). Oletus ohjuksen ulottuvuudesta lienee realistinen, koska maali lentää korkealla ja on kohtalaisen liikehtimiskykyinen (vrt. AWACS tai ilmatankkauskone).
Katso liite: 4623
Case 2: Lentotukikohtaa suojataan jälleen. Ohjusten ulottuvuus on edelleen sama 15 km, mutta koska tapahtumia operoidaan patteriryhmällä, laukaisulavetteja on tällä kertaa kuusi. Laukaisulavetit voidaan sijoittaa kauemmas lentotukikohdasta, tällä kertaa 25 kilometrin etäisyydelle (sisimmän ympyrän säde).
Katso liite: 4624
Kuten kuvista havaitaan, on lentotukikohta suojattu ensimmäisessä vaihtoehdossa lyhimmillään vain n. 15 kilometrin etäisyydeltä ja pisimmillään n. 30 kilometrin etäisyydeltä. Toisessa vaihtoehdossa lentotukikohta on suojattu lyhimmillään n. 30 kilometrin etäisyydeltä ja pisimmillään n. 40 kilometrin etäisyydeltä. Melkoinen ero, eikö? JDAM:n maksimilaukaisuetäisyydeksi annetaan Wikipediassa 28 kilometriä, joten toinen vaihtoehto tarjoaa melko paljon kattavamman suojauksen.
Molempien vaihtoehtojen heikkoutena on se, että laukaisulavettien ampuma-alat eivät juurikaan mene päällekkäin. Tämä voi muodostaa vakavan ongelman, mikäli huomioidaan, että yksi laukaisulavetti ottaa sisäänsä vain 6 ohjusta. Ilmatorjuntaohjusten osumaprosentit eivät varsinaisesti ole olleet päätä huimaavia, joten yksi laukaisulavetti saattaisi tositilanteessa kyetä tuottamaan vain yhden tai korkeintaan kaksi pudotusta ennen ohjusten loppumista. Mitä enemmän laukaisulavetteja on "päällekkäin", sitä todennäköisempää on, ettei maaleja pääse suojauksen läpi. Tässä nousee taas arvoon arvaamattomaan laukaisulavettien määrä, jolloin patteriryhmä voi olla järkevä kokoonpano.
Alla kuva patteriryhmästä, joka pyrkii optimoimaan sekä kattavuuden että torjuntaetäisyyden:
Katso liite: 4626
Lisäksi taistelunkestävyys on suurempi, jos samassa verkossa on kaksi johtokeskusta yhden sijaan. Sama koskee tutkia, tosin niitä on kai muutenkin hankittu enemmän kuin johtokeskuksia. EO-sensoreita taisi tulla yhtä monta kuin johtokeskuksia?
Toki @Rannari :n esittämä malli kolme laukaisulavettia + johtokeskus + sensorit on kohtuullisen toimiva vaihtoehto, jos vihollinen ei omaa SEAD-/DEAD-kykyä eikä käytä nykyaikaisia täsmäaseita.
On tosiaan helppo keksiä hommia vaikka kaikille kahdeksalle patterille jotta saadaan maksimoitua yksittäisen kohteen suojaus. Siinäpä sitä on asiaa tunteville pohdittavaa kannattaako toinen patteri tuoda paikalle lisäämään tehoja laskennallisesti vaikkapa 30-50% ja luopua samalla toisaalla suojauksesta kokonaan. Pitäisin todennäköisempänä ratkaisuna tärkeimpien uhkasuuntien kattavaa suojausta kahdessa tukikohdassa kuin siilipuolustusta yhdessä.
Yritetään parantaa keskustelua mielenkiintoisesta sivujuonteesta:
Mahdanko olla oikeassa, jos oletan että, 12 (tai 15) varatukikohtaan sisältyy lähinnä välttämättömyydet (verkot/vaijerit, radiomajakat ym. laskeutumisavut ja yksinkertaisimmat huoltovarusteet)? Entä oliko kyse Hornet-spesifistä kalustosta? Entä miten Hawkeja olisi tarkoitus operoida, samoista vai eri tukikohdista kuin Horneteja?
Olen ymmärtänyt niin että tuossa oli kyse Hornet-hankintaan sisällytetystä tukikohtakalustosta. Siis siitä Hornet-spesifistä kalustosta jota varatukikohdissa välttämättä tarvitaan. Säiliöautot yms. yleispätevä tavara on sitten eri hankintojen takana ja ne ovat isolta osin jääneet tekemättä nimenomaisista kehittämisohjelmista huolimatta. Jotain saadaan varmaan paikattua ottokalustolla mutta tuskin kaikkea.
Laskutapasi voi olla virheellinen. Katsot ilmatorjuntaa kuin kulutushyödykkeitä (alenevan rajahyödyn laki). Joukko on kuitenkin enemmän kuin osiensa summa.
Voi olla. Voi myös olla että sinä haaskaat kalustoa siilipuolustusmallillasi. Onko todennäköisempää että esim. Tikkakoskelle hyökätään koillisesta/idästä/kaakosta kuin lännestä/luoteesta? Ensimmäinen patteri paikalla saattaa sittenkin tuoda eniten tehoja ja vähien resurssien sitominen toissijaisiin suuntiin menee tuhlailun puolelle.
En tiedä. Jos jossakin on kuitenkin tunnettu heikkous - tässä tapauksessa ammottava aukko - niin se pyritään varmasti hyödyntämään.
Ja meidän on toisaalta pakko jättää niitä aukkoja kun joka paikkaan ei kalustoa riitä. Painopisteitä luodaan ja vieläpä raa'alla otteella. Aukot omassa puolustuksessamme tulevat olemaan ammottavia mutta jätetään ne mahdollisuuksien mukaan sinne missä ne ovat vaikeimmin hyödynnettävissä.
Lähinnä sitä yritin sanoa, että yksittäinen piste kartalla ei ole este. Se on vain kierrettävä piste, jolla ei ole juurikaan vaikutusta kokonaisuuteen. Asia on tietysti eri, jos mukaan palettiin yhdistetään hävittäjätorjunta. Ilmeisesti sitä ei kuitenkaan ollut käytettävissä.
Itse näkisin parempana taktiikkana ryhmittää ilmapuolustus kohteen ja vihollisen väliin. Se on kuitenkin lyhin ja nopein reitti viholliselle ja se todennäköisin. Toki voidaan ajatella että vihollinen koukkaa mutta se ottaa siinä ison riskin että liike paljastuu. Sillä palaa polttoainetta ja mitä kauemmin ilmapuolustetussa ilmatilassa ollaan sen suuremmalla todennäköisyydellä sieltä ei tulla takaisin.
Se mikä on varmaa on se että vihollinen pyrkii häiritsemään kaikkea ilmapuolustus ja lentotoimintaa niin elektronisesti kuin myös niillä pienillä vihreillä miehillä
Aika moniulotteinen kokonaisuus tosiaan eikä yksiselitteisen oikeita vastauksia olekaan. Taas kerran pitää vain toivoa että Pv:llä on riittävät eväät hoitaa homma kotiin. Paraanepa tilanne taas hiukan kun edes 1-2 tukikohtaa saadaan suojattua Nasamsilla Crotalen sijaan. Sergeitä ei ehkä tässä yhteydessä kannata ottaa edes puheeksi.
Nasamsien määrä ei tosiaan pitkälle riitä, ja hävikkiäkin tulee. Mitenkäs näette Helsingin alueen suojauksen? Jos karkeasti Vuosaari-Seutula-Upinniemi -aluetta haluttaisiin suojata, menee siihen kaksi patteria, mutta silti torjuntaetäisyys ei riitä mereltä kymmenen km korkeudesta tulevien, edes liitopommeilla varustettujen koneiden alas ampumiseen ajoissa, ei vaikka lavetteja sijoitettaisiin saariin. Jääkö tämä suunta siis täysin Hornetien vastuulle, vai onko Venäläisten kalusto niin huonoa että kaukaa pommittaminen huonontaisi tulosta olennaisesti? Horneteille jäisi myös kaikki SU-24:ää korkeammalla lentävät koneet: SU-30, -34, -35... ja puhtaat hävittäjät? Kova on homma, näitä on rivissä jo 150kpl ja uusia tulee luokkaa 60 vuodessa. Umkhonton ulottuvuus ei taida oikein riittää, että niistäkään jonkun luodon kupeessa olisi suurta apua tässä skenaariossa.
Onko tähän muuta ratkaisua kuin ostaa Patriot-patteri tms Etelä-Suomen suojaksi? Puolalaisten kaupasta päätellen patterin voisi saada liisattuna aika aika nopealla toimituksella. Puolahan tilaa kahdeksan joista ensimmäiset tulevat liisattuina 3v kuluessa allekirjoituksesta. Pitkän kantaman järjestelmissä tulisi myös suojaa ballistisia ohjuksia vastaan.
Nasamsien määrä ei tosiaan pitkälle riitä, ja hävikkiäkin tulee. Mitenkäs näette Helsingin alueen suojauksen? Jos karkeasti Vuosaari-Seutula-Upinniemi -aluetta haluttaisiin suojata, menee siihen kaksi patteria, mutta silti torjuntaetäisyys ei riitä mereltä kymmenen km korkeudesta tulevien, edes liitopommeilla varustettujen koneiden alas ampumiseen ajoissa, ei vaikka lavetteja sijoitettaisiin saariin. Jääkö tämä suunta siis täysin Hornetien vastuulle, vai onko Venäläisten kalusto niin huonoa että kaukaa pommittaminen huonontaisi tulosta olennaisesti? Horneteille jäisi myös kaikki SU-24:ää korkeammalla lentävät koneet: SU-30, -34, -35... ja puhtaat hävittäjät? Kova on homma, näitä on rivissä jo 150kpl ja uusia tulee luokkaa 60 vuodessa. Umkhonton ulottuvuus ei taida oikein riittää, että niistäkään jonkun luodon kupeessa olisi suurta apua tässä skenaariossa.
Onko tähän muuta ratkaisua kuin ostaa Patriot-patteri tms Etelä-Suomen suojaksi? Puolalaisten kaupasta päätellen patterin voisi saada liisattuna aika aika nopealla toimituksella. Puolahan tilaa kahdeksan joista ensimmäiset tulevat liisattuina 3v kuluessa allekirjoituksesta. Pitkän kantaman järjestelmissä tulisi myös suojaa ballistisia ohjuksia vastaan.
Tutka osoittaa, että Porvoon yläpuolella jyrisevät hävittäjät tulevat täydellä rynnäkkönopeudella kohti Helsinkiä. Tietokone laskee hävittäjien nopeuden ja korkeuden. Ne eivät ole omia. Parin minuutin kuluttua ne ovat valmiit pommittamaan Helsinkiä.
Porvoon suunnasta tulleet rynnäkköhävittäjät ovat hävinneet simulaattorin ruudulta: ne putosivat alas. Mutta vaara ei ole ohi. Seuraavaksi Suomenlahdelta kääntyy vinosta kohti Helsinkiä kahdeksan viholliskoneen parvi.
Simulaatiossa ohjuslavetteja on sijoitettu muun muassa Santahaminaan ja Laajasaloon. Onpa yksi patteri Helsingin Rautatientorillakin. Oikeasti ilmatorjunta sijoitettaisiin kauemmaksi pääkaupungista, esimerkiksi Sipooseen tai Isosaareen Helsingin edustalle.
Ilmatorjuntarykmentin komentaja majuri Tomi Tuomi ja Panssariprikaatin esikuntapäällikkö, everstiluutnantti Jari Vuorela selittävät periaatteita. Ilmatorjuntaohjukset ovat vain yksi osa ilmapuolustusta, jota täydentävät Ilmavoimat ja Merivoimat. Yhdessä ne luovat tilannekuvan, jota yliluutnantti Jaakkola voisi tarkasti seurata yhdessä useista taistelunjohtokeskuksista.
Sitten Jaakkola odottaisi, että kuulokkeista räsähtäisi ylemmän komentoportaan käsky torjuntatehtävästä ja valitsisi ohjuslavetit.
Niitä on nyt harjoituksessa kuusi eli käytössä on 34 ohjusta. Jaakkola odottaa, että neljän hyökkäykseen ryhmittyneen koneen parvi lentäisi simulaattorissa hyvälle osumaetäisyydelle.
Yliluutnantti Jaakkolan napin alla on valmiudessa vielä 34 Amraamia. Ei Suomellakaan niitä ole määrättömästi, ja rahaa nekin maksavat. Jos nyt ampuu koko kuusiputkisen ”kanisterin” tyhjäksi, niin millä se seuraava hyökkäysaalto tuhotaan? Sitä pitää ajatella harjoituksessakin.
Ruudulla näyttää hyvältä. Pirkkalasta ja Rissalasta tulleet Hornetit ovat ilmataistelussa Riihimäen korkeudella. Sinne ei ammuta.