Siipipinta-alaan lasketaan se rungon alue mikä jää siipien väliin kun vedetään viivat siipien etu- ja takareunaa pitkin rungon keskilinjalle. Näin ollen rungon osalta arvio on puhtaasti laskennallinen, eikä ota huomioon eroja rungon oikeassa nosteessa.
Mutta kritiikkini tässä tapauksessa liittyi siihen että Gripenin siipipinta-alan väitetään olevan absoluuttisestikin suurempi kun F-16 koneella (mm. Wikipediassa, 30m^2 vs 28m^2) mitä on hieman vaikea uskoa, koska vaikka Gripenin nuolikulma on suurempi ja se saa siten myös laskentatavan johdosta ansiotonta etua, on sen siipi myös selvästi lyhyempi. Gripenin kärkiväli on 1.6 m lyhyempi kun F-16:sta, 8.4m vs. 10m, joten mielestäni siipikuormituksen laskenta noilla arvoilla on kyseenalaista.
Ja tuollaisen control canardin tapauksessa canardien pinta-alaa ei kuulu laskea mukaan (en tiedä onko laskettu?) ellei samalla lasketa vaikka F-16:sta korkeusvakaajia.
Jos olet sitä mieltä, että F-35:dessä on ylivertainen rungon noste kaikkiin maailman muihin hävittäjiin verrattuna, niin voit toki vapaasti olla. Mutta, se vaatisi aika paljon perusteluja, ottaen huomioon, että konsepti on tunnettu käytännössä hävittäjissä jo Saab drakenista alkaen, 60 vuoden ajan.
Lisäksi, todennäköisesti Gripenin aerodynamiikka on nimenomaan ilmataisteluominaisuuksien osalta merkittävästi parempi lähelle kytkettyjen, suurten canardien ansiosta.
Ohessa juttua F-16 teknisestä suunnittelusta.
https://www.nae.edu/Publications/Br...nologyandtheF-16FightingFalconJetFighter.aspx
The most visible of the selected technologies and design innovations was the blended wing-body configuration that maximizes the total vehicle lift with a minimum increase in drag. The wing-body blending and forebody strakes are significant beneficial features of the airplane that represent radical departures from other airplane configurations and give the aircraft its unique look. The F-16 has a smooth fairing, or blending, of the body (fuselage) into the wing, rather than the usual sharp intersection; the fuselage blends into the wing cross-sectionally and longitudinally, or lengthwise. Although more of the wing is covered up, the lift lost in that area is more than regained from body lift at high angles of attack when the lift generated by the wing begins to diminish because of flow separation. The forebody strakes generate a strong vortex flow that improves directional stability, delays flow separation over the wing (thus extending life), and gives a more favorable center of lift.
Gripen toteuttaa samaa filosofiaa, mutta on vienyt tuon ajattelun vielä pidemmälle. Vortexit lisäävät nostetta käsittääkseni kymmeniä prosentteja. F-35:dessä on niitä myös, mutta vähäisemmässä määrin.
Wikipedian tiedot eivät tietenkään välttämättä ole oikein. Kannattaa tsekata myös muualta. Jos jaksat, voit esim. ottaa ja käydä lävitse keskeiset modernit hävittäjät ja laskea niiden siipipinta-alat viivottimen ja taskulaskimen kanssa ja verrata ilmoitettuihin arvoihin. Ennen sitä en kuitenkaan lähtisi arvioimaan, että Gripenin ilmoitettu siipipinta-ala on
liian iso. Voit vaikka heittää Saabille sähköpostia ja kysyä asiaa.
Kun vedät sauvasta taakse, canardi lisää nostetta, perä-vakaaja taas vähentää sitä. Jatkuvassa kaarrossa tilanne osin palautuu, mutta kaarron alussa tilanne on noin.