Lopuksi kysyisin vielä, että mitä edes Gripen NG:ssä on sellaista, joka olisi nykyistä Hornettiamme olennaisesti parempaa?
Semmoisen pienoisen myönnytyksen voin tähän heti alkuun tehdä, että okei nykyisessä Hornetissamme ei ole IRST-järjestelmää tai erittäin pitkän kantaman ilmataisteluohjusta (Meteor), mutta ne molemmat olisivat kyllä rahalla saatavissa nykyiseenkin Hornettiin, jos näin ehdottomasti haluttaisiin...
Se kannattaa muistaa, että perinteinen Gripen ei ole käytännössä sen parempi kuin meidän Hornet. Mutta, sen lisäksi, että se korjaa Gripenin kaksi suurinta alkuperäistä ongelmaa eli polttoaineen ja kuorman, NG tuo pöytään kaikki uusimmat teknologiat. NG / EF on kyvyiltään siis eri kone.
Eroja on mielestäni neljä. Nämä eivät sinänsä liity pelkästään Gripeniin, vaan esim. F-35 tekee samoja asioita.
- Parannettu tilannetietoisuus ja vähennetty lentäjän työkuorma
- Sensorifuusio
- Heikko havaittavuus ja passiivinen toiminta
- Verkottuminen
- Lentäjä käyttää paljon aikaa ja työtä tilannekuvan keräämiseen ja hallintaan eri lähteistä. Järjestelmät ovat vielä erillisiä eivätkä annostele esitettyä tietoa
- Hornetissa on erilliset järjestelmät: tutka, tutkavaroitin, jammerit etc.
- Hornetin tutkaheijaste on pienempi kuin venäläisillä, mutta silti kohtalaisen iso. Lisäksi Hornetin ainoa keino kerätä informaatiota on pitää päällä tutkaa, joka on kohtuullisen helppo havaita
- Hornetit voivat kommunikoida keskenään, mutta käytännössä vain vaihtavat "valmista dataa".
- Vähentää lentäjän työkuormaa esittämällä tarvittavan informaation helposti ymmärrettävästi
- Gripenissä on integroidut aktiiviset ja passiiviset järjestelmät: AESA-tutka, IRST, tutkavaroittimet, säteilytunnistimet, laser-tunnistimet, Infrapunavaroittimet ja erittäin kehittyneet jammerit. Järjestelmät tukevat toisiaan.
- Tutkaheijaste on murto-osan Hornetista. Lisäksi kone pystyy toimimaan täysin pimeänä, saaden maalitiedon taistelunohjauskeskuksesta tai muilta parven koneilta. Tai se pystyy havaitsemaan itse passiivisesti vastustajan koneen hyödyntämällä eri järjestelmiä passiivisesti. Etäisyystieto saadaan esim. siivenkärkitriangulaatiosta tai liikehtämällä ja mittaamalla kulmatiedon muutosta
- Gripenit pystyvät jakamaan sensoriensa tietoa keskenään. Jos yksi koneen sensoreista havaitsee jotain, se ohjaa myös muiden koneiden sensorit tutkimaan suuntaa. Gripen-parvessa esim. yksi voi käyttää tutkaa, neljä kuuntelee, ja näin saadaan kasvatettua vastaanottavaa pinta-alaa ja saadaan kerättyä kohteesta eri suuntiin heijastuvaa tutkasäteilyä
Erikseen mainitsemisen arvoinen on Gripenin kääntyvä tutka. BVR-kamppailua voi verrata siihen, että kaksi keihäänheittäjää hölkkää urheilukentän päistä toisiaan kohti, heittää keihään ilmaan ja molemmat juoksevat paluusuuntiinsa. Aktiivisten tutkaohjusten etu on, että voi kääntyä pois, mutta silti on huomattavasti epävarmempaa, löytääkö ohjus enää maalia. Siksi, olisi hyvä, jos ohjus voidaan ohjata hävittäjän tutkalla kohteeseen osumiseen asti. Mutta, silloin on vaara, että vastustajan ohjus osuu omaan koneeseen. Game of Chicken siis.
Gripenin kääntyvä tutka mahdollistaa sen, että Gripen voi ampua ohjuksen ja kääntyä loivasti taaksepäin, ja tutka pystyy silti katsomaan takaviistoon sivulle ja saattamaan ohjuksen maaliin. Lisäksi kääntyvä tutka korjaa AESA-tutkan huonomman sivusuuntien havaintoetäisyyden ongelman. Tämä on uniikki kyky maailmassa, jolleivät ne sitten saa joskus Typhooniin myös tätä tuotua mukaan.
Linkkejä
http://www.gripenblogs.com/Lists/Posts/Post.aspx?ID=11
http://saab.com/region/india/about-.../gripen-es-electronic-wizardry-is-the-future/
http://saab.com/air/gripen-fighter-system/gripen/gripen/Proud-to-be-brazilian/the-fighter/
http://saab.com/globalassets/region...the-gripen-forges-ahead---in-asupera-mode.pdf