Ilmavoimien tulevaisuus

[intternetsoturi]

Niin, tosipaikan tullen ROE edellyttää kohteen luotettavaa tunnistamista ennen kuin liipasimesta vedetään. Juuri tämän takia kohteen tunnistamista pidetään niin tärkeänä, kun aseiden ja sensorien ulottuvuus on kasvanut. Yksittäisten tunnisteiden epäluotettuvuudesta johtuen sensorifuusio tulee vahvasti kuvaan, että saadaan eri informaation palasista yhdistettyä tarpeeksi luotettava tilannekuva. Tämä on sen verran arka aihe, että mitään kovin tarkkoja tietoja järjestelmän toiminnasta tai tunnistamisetäisyyksiä ei julkisuudessa kerrota.

 

[Mustaruuti]

Tutkajärjestelmät pystyivät kyllä ilmoittamaan IFF-tunnisteesta jo 60-luvulta lähtien, tosin kyseessä oli erillinen järjestelmä (SRZO) joka oli linkitetty hävittäjän tutkaan näyttäen tutkassa näkyvät kohteet tunnistettuina tai tuntemattomina parin sekunnin ajan kyselynappia painaessa. Ongelmia oli tosin monta kappaletta, mm: kohteen oli pakko näkyä tutkassa jotta tunniste voidaan tehdä, Häirinnän ja luonnollisen taustakohinan muodostamat ongelmat kohteen havaitsemisessa ja tunnisteessa (häirintää tai silppua lähettävä/pudottava kohde oli mahdotonta tunnistaa).

Moderneissa koneissa tuo tutkan muodostama kuva vs. tietopankkiin tallennettu kuva, sekä muut tunnisteet voivat olla tapoja tunnistaa koneita, mutta kiva olisi tietää tapahtuuko tämä 80km päässä olevasta kohteesta, 50km päässä olevasta kohteesta (C-7 mallin amraamin arvioitu kantama) vaiko 20km päässä olevasta kohteesta (modernien IP-ohjusten arvioitu maksimikantama) Entä tarviiko kohteen olla kohti-tai poispäin lentävä, tai sivusuunnassa liikkuva Entä mahdollinen taajuushäirintä, silputus tai muu taustakohina? Sama pätee osaltaan myös muihin optisiin järjestelmiin. Esimerkiksi IRST-järjestelmä täysin passiivisena ei anna mitään tietoa kohdekoneesta, kuin sen sijainnin ja liikesuunnan, IFF, tunnisteen tekemiseksi tarvitaan erillisen IFF-laitteiston tai tutkan antama kysely jotta IRST-järjestelmällä löydetty kohde voidaan luokitella. EO-laitteisto tietysti on eri, mutta laukaisupäätöksen tekeminen tutkan IFF-järjestelmän sanoessa tuntematon, pohjautuen EO-järjestelmän tai tutkalle alisteisen maalinosoituslaitteen antamaan kuvaan yli 40-50km päässä olevasta kohteesta ei omiin korviini kuulosta kovinkaan varmalta IFF-tunnisteelta.

Niin, tosipaikan tullen ROE edellyttää kohteen luotettavaa tunnistamista ennen kuin liipasimesta vedetään. Juuri tämän takia kohteen tunnistamista pidetään niin tärkeänä, kun aseiden ja sensorien ulottuvuus on kasvanut. Yksittäisten tunnisteiden epäluotettuvuudesta johtuen sensorifuusio tulee vahvasti kuvaan, että saadaan eri informaation palasista yhdistettyä tarpeeksi luotettava tilannekuva. Tämä on sen verran arka aihe, että mitään kovin tarkkoja tietoja järjestelmän toiminnasta tai tunnistamisetäisyyksiä ei julkisuudessa kerrota.

Tuo liittyy vielä ilmatilannekuvaan ja verkottumiseen.

Jos tiedetään luotettavasti jokaisen oman koneen sijainti, ja jos muut täplät tulevat itäsuunnasta, voinee niihin laukoa suhteellisen turvallisesti.

Tilanne on myös Suomen kannalta eri kuin jossain jenkkien Irakin kurmotuksessa, jossa taivaalla oli ympäri Irakia satoja liittoutuneiden koneita ja sitten sekaan pöllähti pari yksittäistä irakilaista. Riski osumisesta omaan oli siellä paljon suurempi.

Meillä todennäköisesti pyritään taistelunjohdossa siihen, että parit ja parvet käyvät jakamassa iskuja sopivasti porrastettuina ja eri suunnista. Näin on helpompi pitää omat joukot hallinnassa. Näin toimivat esim. israelilaiset Bekaan laakson yllä kun tuhosivat Syyrian ilmavoimat.

 

[min3mat]

http://translate.google.de/translate?u=http://eurofighter.airpower.at/sensorik-captor.htm&sl=de&tl=en&hl=de&ie=UTF-8

Ylläolevasta linkistä löytyy lisää tietoa tuosta tutkapohjaisesta tunnistamistavasta jossa käytetään mallikuvan vertaamista tietopankissa olevaan vastaavaan.

Käytännössä Eurofighterin tutkassa on kolme kanavaa joista yhtä käytetään valitun kohteen valaisemiseen, toista ilmatilan seurantaan ja kolmatta häirinnäntunnistamiseen

IFF-tunnisteprosessi yleisesti tapahtuu käyttämällä erillistä IFF-tunnistejärjestelmää jonka jälkeen tiedetään onko kohde oma vai tuntematon. Tämän jälkeen tuntematonta kohdetta lähdetään tunnistamaan erinäisillä metodeilla, jolloin puhutaan termistä NCTR (non cooperative target recognition). Yksi näistä on captor-tutkajärjestelmän todennäköisesti sisäänrakennettu nctr-moodi jossa verrataan kohteen ilmanottoaukkoa ja muita tutkaheijasteen ominaisuuksia tunnisteen tekemiseksi. Tätä tunnistetta verrataan koneelle ladattuun tietopankkiin tunnisteen tekemiseksi, tunnisteen keston ollessa joitain sekuntteja. Datapankkiin ladataan todennäköisesti etukäteen vain oletettuja kohdekoneita jottei vertauksen kesto kasva liian pitkäksi.

Ensimmäisenä tälläisen järjestelmän häiritsemiseksi tulee mieleen sama kuin F-35 koneen häive, eli koneen pinnoitteen muuttaminen. Jos osa pinnasta saa pinnoitteen joka vähentää siihen tulevaa tutkaheijastetta, muuttuu tietopankkiin verrattava kuva oleellisesti, varsinkin pidemmillä matkoilla.

Tuo liittyy vielä ilmatilannekuvaan ja verkottumiseen.

Jos tiedetään luotettavasti jokaisen oman koneen sijainti, ja jos muut täplät tulevat itäsuunnasta, voinee niihin laukoa suhteellisen turvallisesti.

Tilanne on myös Suomen kannalta eri kuin jossain jenkkien Irakin kurmotuksessa, jossa taivaalla oli ympäri Irakia satoja liittoutuneiden koneita ja sitten sekaan pöllähti pari yksittäistä irakilaista. Riski osumisesta omaan oli siellä paljon suurempi.

Meillä todennäköisesti pyritään taistelunjohdossa siihen, että parit ja parvet käyvät jakamassa iskuja sopivasti porrastettuina ja eri suunnista. Näin on helpompi pitää omat joukot hallinnassa. Näin toimivat esim. israelilaiset Bekaan laakson yllä kun tuhosivat Syyrian ilmavoimat.

Hornetin(sekä sen seuraajan) ja ITO12 kohdalla tämä tilanne on hyvä sillä kumpikin käyttää Link16:ta. Suomen Hornetit ja nasamsit pystyvät nykytilanteessa jopa maalittamaan toinen toistansa. Kuitenkin Suomessa on muitakin ilmatorjuntajärjestelmiä sekä koneita, jolloin tiedonsiirto epävarmassa tilanteessa tulee (esim) radiopohjaisesta IFF-järjestelmästä seurantatutkalta jokelle ja jokelta eteenpäin patteriston osille.

Varsinaisessa kriisitilanteessa Hornettien(ja korvaajien) sekä mahdollisen vastapuolen lentosuuntimiin vaikuttaa todella monia asioita, joten pelkkään ilmansuuntaan tuijottaminen on todella riskialtista. Voihan esim olla että matalalla lentänyt osasto on pystynyt välttämään näkymisen seurantatutkassa lentäen taistelualueelle viistossa, ja torjuntatehtävässä/partiossa ollut konepari joudutaan lennättämään alueelle kiireellä niin että nopein kohtaaminen tapahtuu kun hornetit tulevat idästä päin. Vielä monimutkaisempi tilanteesta tulele kun itärajan yli lentää kellon ympäri kalustoa, ja Suomen puolella Hawkkeja, Hornetteja, tiedustelukoneita ja helikoptereita lennätellään ympäriinsä.

 

[Mustaruuti]

Varsinaisessa kriisitilanteessa Hornettien(ja korvaajien) sekä mahdollisen vastapuolen lentosuuntimiin vaikuttaa todella monia asioita, joten pelkkään ilmansuuntaan tuijottaminen on todella riskialtista. Voihan esim olla että matalalla lentänyt osasto on pystynyt välttämään näkymisen seurantatutkassa lentäen taistelualueelle viistossa, ja torjuntatehtävässä/partiossa ollut konepari joudutaan lennättämään alueelle kiireellä niin että nopein kohtaaminen tapahtuu kun hornetit tulevat idästä päin. Vielä monimutkaisempi tilanteesta tulele kun itärajan yli lentää kellon ympäri kalustoa, ja Suomen puolella Hawkkeja, Hornetteja, tiedustelukoneita ja helikoptereita lennätellään ympäriinsä.

Joo, en löytänyt aikaisemmin hyvää linkkiä, mutta kannattaa tutustua siihen Bekaan laaksoon, ja miten israelilaiset syöttivät koordinoidusti alueelle aina parin ja parven kerrallaan. Kun ne olivat "tehneet temppunsa", tulivat ne pois ja seuraava pikkuosasto meni sisään. Näin tiedettiin, että kaikki muut ovat vihulaisia.

Suomessa tilanne voi olla huomattavasti monimutkaisempi toki. Mutta kuvittelisin, että omalla alueella toimittaessa tilanne on onneksi meille suosiollisempi kuin naapurille.

 

[intternetsoturi]

Tuota Eurofighterin NCTR kykyä on analysoitu RUSIn Maximising European Combat Air Power: Unlocking the Eurofighter's Full Potential raportissa: https://www.rusi.org/publications/whitehallreports/ref:N553E2DE7813E9/

An obvious example of such a deficiency is the poor long-range non-cooperative threat recognition (NCTR) capabilities using the current CAPTOR-M radar. NCTR in this case refers to the capability to positively identify aircraft which have been detected at long range (more than 40 miles) – where optical means are useless – using either high-definition radar ranging or jet-engine modulation identification. Whilst platforms such as the E-3D Airborne Warning and Control System (AWACS) and some advanced US fighter platforms can use these methods to positively identify potential threats at long range, the Eurofighter currently lags behind in this capability and is likely to do so for some years under current plans.

This means that without information on target identification being fed to them across Link 16 from other allied assets, Eurofighter pilots cannot use their most powerful BVR capabilities and tactics under most rules of engagement (ROE), since they cannot positively identify potential targets until almost WVR. This is not necessarily a huge operational drawback since in every likely operational scenario Eurofighters would be operating with AWACS assistance and alongside coalition assets able to co-ordinate on target identification. However, it is an example of how small subsystem deficiencies can significantly impair the capability of other crucial – and independently reliable – systems to the detriment of overall combat effectiveness.

The proposed CAPTOR-E radar which is planned for operational service by 2022 in the RAF and other partner nations slightly later does include greatly enhanced NCTR capabilities as a priority. Until then, changes in radar software and waveforms, coupled with new operational tactics, could partially alleviate the problem for aircraft equipped with CAPTOR-M aircraft by altering the radar resource allocation of individual aircraft in a flight to have a better chance of jet-engine modulation identification. This would come at the cost of temporarily diminished wide-area scanning and multiple target tracking.

 

[intternetsoturi]

Joo, en löytänyt aikaisemmin hyvää linkkiä, mutta kannattaa tutustua siihen Bekaan laaksoon, ja miten israelilaiset syöttivät koordinoidusti alueelle aina parin ja parven kerrallaan. Kun ne olivat "tehneet temppunsa", tulivat ne pois ja seuraava pikkuosasto meni sisään. Näin tiedettiin, että kaikki muut ovat vihulaisia.

Suomessa tilanne voi olla huomattavasti monimutkaisempi toki. Mutta kuvittelisin, että omalla alueella toimittaessa tilanne on onneksi meille suosiollisempi kuin naapurille.

Anekdoottina siitä miten vaikeaa ja tärkeää ilmakuvan hahmoittaminen yksinkertaisissakin skenarioissa voi olla, jossain Youtuben uumenissa on videoitu Red Flag kouluttajan luento joka kertoo siitä kun Intialaiset osallistuivat v. 2008 vieraina harjoituksiin SU-30MKI koneillaan. Intialaiset lensivät usean koneen ilmataisteluharjoituksia Yhdysvaltalaisia vastaan ja hävisivät jotain luokkaa 240-2. Heidän suurimmaksi ongelmaksi mainittiin huono ilmakuva, vaikka ilmassa oli vain omia ja vihollisen hävittäjiä he eivät pystyneet varmistamaan tarpeeksi nopeasti olivatko havainnot omia vai vihollisia ja joko epäröivät ampumista tai ampuivat alas omiaan.

 

[min3mat]

Joo, en löytänyt aikaisemmin hyvää linkkiä, mutta kannattaa tutustua siihen Bekaan laaksoon, ja miten israelilaiset syöttivät koordinoidusti alueelle aina parin ja parven kerrallaan. Kun ne olivat "tehneet temppunsa", tulivat ne pois ja seuraava pikkuosasto meni sisään. Näin tiedettiin, että kaikki muut ovat vihulaisia.

Suomessa tilanne voi olla huomattavasti monimutkaisempi toki. Mutta kuvittelisin, että omalla alueella toimittaessa tilanne on onneksi meille suosiollisempi kuin naapurille.

Tilanne on kyllä selkeästi Suomelle parempi, mutta toisaalta Venäjä on USA:n lisäksi ainoita valtioita maailmassa jotka käyttävät laajamittaisia IFF-järjestelmiä. Esimerkiksi Ranskan hävittäjät (ja lähes kaikki muut naton/venäjän ulkopuolella olevat valtiot) käyttivät vielä 2000-luvun loppuun asti yksinkertaisempaa radiopohjaista tunnistejärjestelmää jossa kohdekoneelle lähetetään kysely ja vastauksena tuli tietty koodisarja takaisin, vähän kuin vartiossa olevalle opetetaan tunnussanalle tiettyä vastausta. Laajempaa IFF-järjestelmää tuli käyttöön vasta Ranskan liityttyä jälleen natoon.

Suomessa hyvänä puolena kuitenkin on seurantatutkien (kava/keva/läva) suuri määrä, siviililaitteiston sekä PV:n yhteiskäytössä oleva kalusto, että laitteiston teho. Jo pelkästään Bukin omaa seurantatutka on suihkuturbiinin ansiota niin tehokas että sen häiritseminen testeissä Suomessa havaittiin todella vaikeaksi tarvittavan häirintäsignaalin lähetystehon takia (tosin osaongelmana on myös että NL/Venäläispohjaiset järjestelmät eivät pohjaudu natomaiseen xyz-bandiin vaan niiden käyttötaajuudet on sijoitettu näiden väliin jolloin häirintälaitteita tarvitaan kaksi kappaletta). Tarpeeksi tehokkaan signaalin lähettämistä varten tarvitaan siis todella suuren kokoluokan koneita tai mittavaa silputusta, joista kummankin olemassaolo on itsessään vahva indikaattori idästäpäin tulevasta toiminnasta. PV:n ja ilmavoimien tilannekuvaa on siis vaikea nykyhetkellä tuhota, ja vastapuolen liikkeiden seuraamisesta voidaan todennäköisesti pysyä hyvin perillä. Kuitenkin se piste jossa hävittäjien lentäjät pystyvät empimättä painamaan laukaisunappia on todella riippuvainen huomattavasta määrästä erinäisiä faktoreita/muuttujia, varsinkin jos kyseessä on amraam jota ei käytännössä pystytä peruuttamaan kun ohjuksen oma kärki aktivoituu.

Häiveestä puhuttaessa, ja Mustaruudin edellä tekemässä listassa on myös pienimuotoinen virhe passiivisesta maalituksesta puhuttaessa.

Kaikki BVR-maalittaminen länsimaisessa kalustossa perustuu nykyhetkellä tutkaan. IRST/EO-järjestelmillä tai tutkan signaaleja etisivillä funktioilla pystytään kyllä paikantamaan kohteita, mutta sillä hetkellä kun halutaan ohjus laukaista matkaan, tarvitsee ohjusta ohjata koneen tutkalta, Passiiviset järjestelmät eivät näitä tietoja pysty ohjukselle lähettämään. Tilanne olisi toinen, jos NL:ssä käytetty periaate ohjuksien hakukärkien modulaarisuudesta olisi rantautunut myös länteen, jolloin Amraami voisi lentää koko matkan oman EO/IRST-järjestelmän maalittaman ja IP-hakukärjen saattamana ilman että ampuvan koneen tarvitsisi lähettää mitään tietoja.

Kohteena olevat itäkoneet saavat tiedon siis viimeistään amraamin laukaisutilanteessa. Tässä kohtaa kohteena oleva kone pystyy tietämään häivekoneen suuntiman, ja jos kone on omalla tutkalla varustettu, pystyy myös määrittämään sijainnin seuraamalla konetta maalaavan tutkan keilaa jolloin vaihtoehtoina on pakeneminen ohjuksen kantaman ulottumattomiin, tai oman ohjuksen laukaisu F-35:ttä päin (mikäli mahdollista). Suuremman kokoluokan konflikteissa näkisin tämän ongelmana esim F-35 koneessa Suomessa, ellei tänne hankita viisinkertaisia määriä Amraameja uusien koneiden yhteydessä. Idässä koneiden painopisteiden ollessa koneen moottoritehossa, liikehtimiskyvyssä ja omasuojajärjestelmissä, joudutaan miettimään haluutanko kohde herättää aikaisin pidemmän matkan päästä ammutulla ohjuksella ja riskeerata tehokkaammilla moottoreilla varustetun koneen lentäminen ohjuksen kantaman ulkopuolelle, vai riskeerata päätyminen lähitaistelutilanteeseen jossa oltaisiin mahdollisesti alakynnessä.

 

[Tetra]

Kuinkakohan paljon uusien koneiden suunnittelu vaatii laskentatehoa tietokoneilta (erityisesti häiveteknologiat)?

 

[BarrelNut]

Kohteena olevat itäkoneet saavat tiedon siis viimeistään amraamin laukaisutilanteessa. Tässä kohtaa kohteena oleva kone pystyy tietämään häivekoneen suuntiman, ja jos kone on omalla tutkalla varustettu, pystyy myös määrittämään sijainnin seuraamalla konetta maalaavan tutkan keilaa jolloin vaihtoehtoina on pakeneminen ohjuksen kantaman ulottumattomiin, tai oman ohjuksen laukaisu F-35:ttä päin (mikäli mahdollista).

Tämähän nyt on ihan huuhaata...

 

[Rannari]

Kuinkakohan paljon uusien koneiden suunnittelu vaatii laskentatehoa tietokoneilta (erityisesti häiveteknologiat)?

itähäive syntyy helmitaululla ja laskutikulla

 

[Tetra]

itähäive syntyy helmitaululla ja laskutikulla

Venäläisten tietokoneiden laskentakapasiteetista en tiedä, mutta venäläiset ei kyllä perinteisesti ole ollut mitenkään avuttomia matemaattisesti. Toki sitä miten he kykenevät taitojaan soveltamaan lentohärvelien suunnitteluun en tiedä.

 

[Rannari]

Venäläisten tietokoneiden laskentakapasiteetista en tiedä, mutta venäläiset ei kyllä perinteisesti ole ollut mitenkään avuttomia matemaattisesti. Toki sitä miten he kykenevät taitojaan soveltamaan lentohärvelien suunnitteluun en tiedä.

Ei tosiaan. Etenkin teoreettinen osaaminen on idässä hallussa. Matka teoriasta käytäntöön on vain ollut huomattavasti pidempi kuin lännessä.

 

[min3mat]

Tämähän nyt on ihan huuhaata...

http://aerospace.boopidoo.com/phile...scan's guide to Russian Military Avionics.htm

The outer yellow lights represent the azimuth angle of the most threatening target. The light will remain lit for 8-12 seconds, so a scan rate less than this will result in a permanently lit light. The inner green dots show all other targets. The lights will indicate the approximate direction. If the emitter lies in a direction between two lights both adjacent lights will light up. The six lights across the bottom represents 6 target types which will show the radar type of the most threatening target. The inner ring of yellow indicators light up successively to show the strength of the received signal. As well as the visual indicator, a low pitched sound with similar characteristics to the detected radar signal will be given.

If the hostile radar switches to tracking (STT) the red circle will flash and a continuous high pitched audio tone will sound.

When a SAM launch is detected a continuous variable pitch sound will be given.

The Beryoza is claimed to be capable of detecting enemy airborne radars at 120% of the distance within which the enemy fighter can launch a missile.

Radars operating in TWS mode cannot be distinguished from search mode.

The priority target is simply detirmined by target type- one type is always considered more dangerous than another, regardless of signal strength or other factors.

Bands covered: 4.45-10.35GHz
Direction finding: ±10° (front)
Bandwidth capability: 20Khz
Weight: 25kg

Järjestelmä on ollut käytössä 70-luvun lopulta lähtien. Ongelmana on modernien hävittäjien seurantamoodi jossa kohdekonetta ei valaista amraamia ohjatessa, vaan konetta seurataan tavallisella seurantamoodilla, tietokoneen ennustaessa lentoparametrien perusteella missä kohde on seuraavan sykilin aikana. Tätä ohjaustietoa syötetään amraamille kunnes ohjuksen oma kärki aktivoituu, eli kohteena oleva SPO-15:lla varustettu kone tietää tutkasäteilyä tulevan x suunnasta laukaisuhetkellä, ja hälytysääni tulee ohjuksen oman kärjen aktivoituessa ja maalatessa koneen.

Maalitusta tehdessä puolestaan hävittäjätutkat voivat käyttää samaa, häirintäsignaalin avulla tapahtuvaa kohteen tunnistamis-, ja ohjaustapaa (HOJ) https://en.wikipedia.org/wiki/Electronic_counter-countermeasure#Radiation_homing

 

[Sarek1]

Ennen kuin Meteor lytätään foorumikynällä tyystin, on hyvä muistaa että se toimii jo ja on jopa tulossa oikeasti käyttöön; integrointi on parhaillaan käynnissä. Meteor tuo AMRAAMin nykyversioihin nähden selvää parannusta suorituskyvyssä mutta ei sekään ole lopullinen vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja muuhun sensellaiseen. Hyvä valinta maailmanlopun odotuksen alkuvaiheessa.

CUDA -projekti lupailee tulevaisuusskenaarioihin eikä välttämättä edes kovin kauaksi merkittävää lisää mukana kuljetettavien ohjusten lukumäärässä. Onko projekti vielä hengissä eli onko rahoitus kunnossa? Toivottavasti, ohjuksen perusideana on tuhota tai vaurioittaa kohdetta kineettisellä iskulla. Sen on tarkoitus olla edullinen ja suhteellisen yksinkertainen (mutta kuitenkin vahvalla hitech- ja osien miniatyrisointilähestymistavalla). Suhteellisen halpaa ja liikehtimiskykyistä ohjusta voi käyttää järkevällä ja kustannustehokkaalla tavalla "massamaisesti" nujertamaan vastatoimet ja kohteeen väistely. Voep olla kuntit meleko lailla soiva peli. Kantamasta on esitetty erilaisia olettamuksia ja arvailuja, mutta odottaisin kyllä jollain tapaa vahvistettuja tietoja. Ohessa spekulointia.

http://elementsofpower.blogspot.fi/2015/07/a-mysterious-lm-cuda-missile-update.html

Energia-ase 100kW teholuokassa - koska valmis palveluskäyttöön? Miten sääolot vaikuttavat toimintaan? Mikä on toimintaetäisyys ja mitä sillä voi tuhota? Kysymyksiä riittää mutta jos vastaukset löytyvät, ollaan matkalla kohti Galactican (1980) Vipereitä.

Jos ei tehdä mitään, ei edistystä tapahdu. Pienet askeleet auttavat ottamaan suurempia harppauksia.

 

[magitsu]

Kohteena olevat itäkoneet saavat tiedon siis viimeistään amraamin laukaisutilanteessa. Tässä kohtaa kohteena oleva kone pystyy tietämään häivekoneen suuntiman, ja jos kone on omalla tutkalla varustettu, pystyy myös määrittämään sijainnin seuraamalla konetta maalaavan tutkan keilaa jolloin vaihtoehtoina on pakeneminen ohjuksen kantaman ulottumattomiin, tai oman ohjuksen laukaisu F-35:ttä päin (mikäli mahdollista).

http://www.f-16.net/forum/viewtopic.php?p=291675#p291675

 

[Mustaruuti]

Ennen kuin Meteor lytätään foorumikynällä tyystin, on hyvä muistaa että se toimii jo ja on jopa tulossa oikeasti käyttöön; integrointi on parhaillaan käynnissä. Meteor tuo AMRAAMin nykyversioihin nähden selvää parannusta suorituskyvyssä mutta ei sekään ole lopullinen vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja muuhun sensellaiseen. Hyvä valinta maailmanlopun odotuksen alkuvaiheessa.

Siihen on syynsä, miksi jotkin foorumikynät pyrkivät lyttäämään maailman parhaan ilmataisteluohjuksen. Se heiluttaa heidän mielestään väärää lippua

https://medium.com/war-is-boring/the-best-air-to-air-missile-in-the-world-is-in-sweden-339b2cb6afa8

 

[intternetsoturi]

Olisi sittenkin pitänyt ottaa ne MIG-29:t Hornetin sijasta kun Venäläisillä oli jo 70-luvulla teknologiaa joka tekee Kapitalistin häivekoneet turhiksi

 

[Rannari]

Olisi sittenkin pitänyt ottaa ne MIG-29:t Hornetin sijasta kun Venäläisillä oli jo 70-luvulla teknologiaa joka tekee Kapitalistin häivekoneet turhiksi

Joo sitä kovan luokan avioniikkaahan MIG-29:n osalta ihan erityisesti kehuttiin

 

[Mustaruuti]

Olisi sittenkin pitänyt ottaa ne MIG-29:t Hornetin sijasta kun Venäläisillä oli jo 70-luvulla teknologiaa joka tekee Kapitalistin häivekoneet turhiksi

Joo sitä kovan luokan avioniikkaahan MIG-29:n osalta ihan erityisesti kehuttiin

Minmatin paria edellistä viestiä voi kritisoida, aiheellisesti. Mutta, nuo eivät olleet sellaisia.

 

[BarrelNut]

http://aerospace.boopidoo.com/philez/Su-15TM PICTURES & DOCS/Overscan's guide to Russian Military Avionics.htm

Järjestelmä on ollut käytössä 70-luvun lopulta lähtien. Ongelmana on modernien hävittäjien seurantamoodi jossa kohdekonetta ei valaista amraamia ohjatessa, vaan konetta seurataan tavallisella seurantamoodilla, tietokoneen ennustaessa lentoparametrien perusteella missä kohde on seuraavan sykilin aikana. Tätä ohjaustietoa syötetään amraamille kunnes ohjuksen oma kärki aktivoituu, eli kohteena oleva SPO-15:lla varustettu kone tietää tutkasäteilyä tulevan x suunnasta laukaisuhetkellä, ja hälytysääni tulee ohjuksen oman kärjen aktivoituessa ja maalatessa koneen.

Maalitusta tehdessä puolestaan hävittäjätutkat voivat käyttää samaa, häirintäsignaalin avulla tapahtuvaa kohteen tunnistamis-, ja ohjaustapaa (HOJ) https://en.wikipedia.org/wiki/Electronic_counter-countermeasure#Radiation_homing

Voi luoja sentään. Se mahdollinen tutkavaroitinjärjestelmä ei ensinnäkään mistään tiedä onko ohjusta ammuttu vai ei ennenkuin ohjus kytkee oman tutkansa päällee muutamaa sekuntia ennen osumaa tosin kun väitit. Mekaanisestikin skannaava perinteinen hävittäjätutka (kuten Hornetin APG-73) käyttää AMRAAM:ia aktiivisena ammuttaessa silloin ihan samaa track-while-scan moodia kuin silloinkun ohjus ei ole lennossa.

Toisekseen, tuo 70-luvun SPO-15 (joka tietysti on yleisin itänaapurin alkeellisista tutkavaroitinjärjestelmistä) ei edes erota track-while-scan moodia perus scan moodista.

Kolmannekseen, tuolla ikivanhalla analogis-digitaalisella systeemillä ei ole mitään mahdollisuutta edes havaita APG-81:n tyyppisen LPI tutkan seurantaa. Ei kertakaikkiaan mitään mahdollisuutta!