Ilmavoimien tulevaisuus

 
Tetra kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että olet vain F-35 vastaan ja siksi haluat esittää asian huonossa valossa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ihan miten haluat asian nähdä. Suomen ilmavoimat ei vissiin ole lähettänyt erikseen edustustoa silmäilemään näitä muita vaihtoehtoja, koska siitä olisi valmistaja uutisoinut. Jos joku Lindberg käy virallisella virkamatkallaan lentämässä Rafalella viihdytysmielessä, niin mielestäni se on ihan eri asia.
 
Viimeksi muokattu:
Ei tässä ole edes mitään keskusteltavaa. Ilmavoimat tutustuu tarjolla oleviin vaihtoehtoihin koko ajan, virallisemmin ja epävirallisemmin. Ei F-35 ole mikään poikkeus eikä tässä ole mitään ihmistä. Se, että tätä ei ole uutisoitu valtamediassa johtunee vain siitä, että toimittajat eivät ole kuulleet jutusta. Muuten siellä tykätään kovasti julistaa F-35 Hornetin seuraajaksi.
 
Mikoyan kirjoitti:
Ihan miten haluat asian nähdä. Suomen ilmavoimat ei vissiin ole lähettänyt erikseen edustustoa silmäilemään näitä muita vaihtoehtoja, koska siitä olisi valmistaja uutisoinut.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ehkä niin tapahtuu myöhemmin? Tuolla Ranskan visiitillä oli mukana myös Jäämeri, joka nyttemmin vieraili F-35 tehtaalla.
 
min3mat kirjoitti:
F-14 ei kyllä todellakaan ollut monitoimikone kuin vasta 90-luvun puolivälin jälkeen jolloin kalustoon alettiin asentamaan päivitettyjä maalinosoituslaitteita ja eri täsmäaseiden integraatiota.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ei ollut, mutta siitä piti tulla kunnes rahahanat menivät kiinni. F-14A oli monessa suhteessa torso, mm. alitehoisen ja suorastaan vaarallisen moottorin takia. Myöhemmät mallit vastasivat paremmin alkuperäistä visiota.
min3mat kirjoitti:
F-22 koneen kohdalla myös tämä tunnistejärjestelmä edellyttää että kohteen oma tutka on päällä ja säteilee F-22 koneen tutkaa päin. Kyseessä ei siis ole vastaava järjestelmä kuin uusimmissa tutkissa joissa verrataan koneen tutkakuvaa datapankissa olevaan malliin koneen luokittelua varten, vaan verrattava ominaisuus on koneen tutkan lähettämä säteily (joka on sinänsä kohta 30 vuotta vanha metodi tutkajärjestelmissä).
Klikkaa laajentaaksesi...

F-22:n tutkassa on kyllä yksi kehittyneimmistä NCTR-järjestelmä mitä on tehty, johtuen paljolti suuren AESA-tutkan mahdollisuuksista. Keinoja kohteen tunnistamiseen (NCTR) on useita, yleisemmistä moottorin modulaatiota mittaavasta, ISAR/SAR-silhuettitunnistukseen ja eksoottisempiin tekniikoihin, joista suurimman osan yksityiskohdat ovat salaisia. Jonkun verran tietoja kuitenkin löytyy vaikka Googlella.

F-22:n, ja niistä kehitettyjen F-35:n, passiivisten elso-järjestelmien kyvyistä ei voi oikein esittää mitään muuta kuin arvailuja. F-35:n tapauksessa DAS ja IRST/TV-kanava tulevat todennäköisesti mukaan kuvioon ja sensorifuusion kautta tunnistus tapahtuu usean sensorin ja koneen avulla. Australian ilmavoimien lähteen mukaan F-35:n tunnistuskyky koostuu 600 eri parametrista/tekniikasta josta kokonaiskuva luodaan, mistä toki vain osa kohdistuu muiden lentokoneiden tunnistamiseen.
min3mat kirjoitti:
F-35:n kohdalla edellämainittu kapasiteetti on olemassa, mutta toimii käsittääkseni vain jos koneet ovat lentämässä toisiaan päin ilman sen suurempaa eroa koneiden välisissä korkeuksissa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Onko tähän jotain lähdettä? Kuulostaa aika kummalliselta väitteeltä.

EDIT: Vastaan itselleni että tämä varmaan tarkoittaa moottorin modulaatioon perustuvaa tunnistamista, eli turbiinin siipien pitäisi näkyä tutkaan. F-35:ssa on siis tosiaan paljon muita tapoja tehdä tunnistus. Useimmissa nykykoneissa on muutenkin kaartuvat tai tutkalta piiloitetut ilmanottoaukot, mitkä tekevät tekniikan vaikeaksi.
 
Viimeksi muokattu:
min3mat kirjoitti:
F-14 ei kyllä todellakaan ollut monitoimikone kuin vasta 90-luvun puolivälin jälkeen jolloin kalustoon alettiin asentamaan päivitettyjä maalinosoituslaitteita ja eri täsmäaseiden integraatiota. Pommien ja rakettien kantokyky koneissa kyllä oli jo alkuhetkistä, mutta se on ollut standardi lähes poikkeuksetta jokaikisessä hävittäjässä jo 2ms ajoilta eikä sinänsä tee mistään koneesta monitoimitarkoituksellista.
....
Klikkaa laajentaaksesi...

Niinkuin jo täällä vastattiinkin niin F-14 koneen alkuperäinen tarkoitus oli toimia monitoimikoneena, aivan kuten F-4:kin toimi.

Mutta esim. F-35 koneen kohdalla koko koneen sensorifuusiojärjestelmä haistelee taivasta elektromagneettisen säteilyn koko spektrin alueella ja luokittelee ja tunnistaa maaleja kaikkien lähteiden perusteella. F-22:n systeemi tekee saman mutta kehittymättömämmin.

RAAF:n Osleyn sanomana F-35:n kyvystä tunnistaa uhkia:
It has the ability to have up to 650 parameters by which it will identify a potential threat out there. Other aircraft, such as the F22 have about a third of that and fourth-generation aircraft have perhaps half a dozen. So if you are in an F-18 or in some of the other Soviet aircraft you only have a very limited understanding of what the threat is and being able to identify it at a distance. If we are able to do as we plan with the F35, and that is to have good access to the software and to be able to program it appropriately with mission data, it will have the ability to identify hostile aircraft at quite a considerable distance. Then decisions will be made within the formation, it will play to its strengths and it will defeat it, but not by going within visual range.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kyseessä on näiden koneiden kohdalla siis poikkeuksellisen hyvät järjestelmät havaita, tunnistaa ja luokitella uhkia.
 
BarrelNut kirjoitti:
Toisekseen, F-22 ja F-35 omaa ihan erilaisen tilannetietoisuuden (ml. maalien tunnistaminen automaattisesti) kuin F-14 tai muut vanhemman sukupolven koneet. Näin nämä koneet pääsevät käyttämään BVR aseiden koko potentiaalin paremmin kuin vanhemmat koneet jolloin ehkä haluttiin visuaalinen tunnistus.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tämä on erittäin hyvä huomio.

min3mat kirjoitti:
Toisena ongelmana on politiikka. Taistelutilanne harvoin on sellainen jossa vihollinen on selkeä ja taistelukenttä avoin jossa nämä 2000-luvun ritarit ratsas-- lentävät toisiaan päin kuin keskiarjan turnauksissa. Paljon todennäköisempää on että koneet joutuvat todella lyhyillä varotusajoilla toimimaan nopeasti eskaloituvassa ympäristössä jossa voi olla, tai voi olla että ei ole tavanomaista tukea saatavilla (ilma/maapohjainen taistelunjohto ja elsovapaa toimintaympäristö). Allaoleva esimerkki alleviivaa tätä, sillä koneet pystyivät kyllä näkemään kohtitulevat koneet jo noin 70 mailin päästä, mutta päätös tulenavaamisesta tehtiin tuntemattomien koneiden jatkaessa lentämistä kohti 15 mailin etäisyydeltä. Ensimmäinen koneista ammuttiin alas koneen ollessa noin 5 mailin päässä ensimmäisen Aim-7:n pettäessä ja toisen ammutun Aim-7:n osuessa. Toinen kohtitulevista koneista puolestaan ammuttiin alas videon lopussa näkyvässä lyhyessä kaaritaistelussa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Näin varmasti monessakin tilanteessa maailmalla.

Jotenkin voisi kuvitella, että Suomen osalta sellaisissa ilmasotatoimissa joissa ammutaan toisen osapuolen lentokoneita alas esim. Suomen ilmatilan sisällä ei ole samankaltaista poliittista aspektia? En esitä mitään varmaa, mutta oman valtion oman ilmatilan puolustus vaikuttaa selkeämmältä tilanteelta. Varmasti olen mielikuvitukseton, mutten osaa kuvitella hybridi-tilannetta ilmasodan suhteen muuten kuin harmaassa tilanteessa, ennen kuin yhtään laukausta on ammuttu.
 
BarrelNut kirjoitti:
Mutta esim. F-35 koneen kohdalla koko koneen sensorifuusiojärjestelmä haistelee taivasta elektromagneettisen säteilyn koko spektrin alueella ja luokittelee ja tunnistaa maaleja kaikkien lähteiden perusteella. F-22:n systeemi tekee saman mutta kehittymättömämmin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Vai että ihan koko elektromagneettisen säteilyn spektri :D. Mahtaa olla pilotilla mukavaa kun kone on osoitettuna esim. mitä tahansa ihmisasumusta päin ja vastaan tulee miljoonasta eri lelusta, teollisuuslaitteiston taustakohinasta ja viestintäliikenteestä 9 KHz - 400 GHz välillä. Toisaalta eihän sitä koskaan tiedä milloin vastassa on bäckm-- desantin 10kilon kaupasta ostettu minilennokki 50 kilon sidewinderilla varustettuna ja pv:n pilotin pitää tunnistaa ja neutralisoida ohjaajan komentokeskus signaalia seuraamalla 34.995 - 35.225MHz alueella Hki-Vantaan alueella ennen Salen lennon laskeutumista. Toinen vaihtoehto voi myös olla että tämä väite ei ole kylmä tieteellinen fakta, vaan lähinnä markkinamiesten letkautus.

intternetsoturi kirjoitti:
Ei ollut, mutta siitä piti tulla kunnes rahahanat menivät kiinni. F-14A oli monessa suhteessa torso, mm. alitehoisen ja suorastaan vaarallisen moottorin takia. Myöhemmät mallit vastasivat paremmin alkuperäistä visiota.


F-22:n tutkassa on kyllä yksi kehittyneimmistä NCTR-järjestelmä mitä on tehty, johtuen paljolti suuren AESA-tutkan mahdollisuuksista. Keinoja kohteen tunnistamiseen (NCTR) on useita, yleisemmistä moottorin modulaatiota mittaavasta, ISAR/SAR-silhuettitunnistukseen ja eksoottisempiin tekniikoihin, joista suurimman osan yksityiskohdat ovat salaisia. Jonkun verran tietoja kuitenkin löytyy vaikka Googlella.

F-22:n, ja niistä kehitettyjen F-35:n, passiivisten elso-järjestelmien kyvyistä ei voi oikein esittää mitään muuta kuin arvailuja. F-35:n tapauksessa DAS ja IRST/TV-kanava tulevat todennäköisesti mukaan kuvioon ja sensorifuusion kautta tunnistus tapahtuu usean sensorin ja koneen avulla. Australian ilmavoimien lähteen mukaan F-35:n tunnistuskyky koostuu 600 eri parametrista/tekniikasta josta kokonaiskuva luodaan, mistä toki vain osa kohdistuu muiden lentokoneiden tunnistamiseen.


Onko tähän jotain lähdettä? Kuulostaa aika kummalliselta väitteeltä.

EDIT: Vastaan itselleni että tämä varmaan tarkoittaa moottorin modulaatioon perustuvaa tunnistamista, eli turbiinin siipien pitäisi näkyä tutkaan. F-35:ssa on siis tosiaan paljon muita tapoja tehdä tunnistus. Useimmissa nykykoneissa on muutenkin kaartuvat tai tutkalta piiloitetut ilmanottoaukot, mitkä tekevät tekniikan vaikeaksi.
Klikkaa laajentaaksesi...

F-14 ensimmäiset versiot olivat kyllä ongelmallisia, mutta puheenaiheena oli kohteena olevan koneen tarpeeksi luotettavan tunnistamisen tekeminen jotta ampuja pystyy luotettavasti sitä kohti ampumaan. F-14:ssa tämä kapasiteetti oli olemassa jo 80-luvun puolivälistä, mutta silti jokainen jenkkien lentämän F-14 koneen pudotus tapahtui n. 1-15 kilometrin sisällä toisitaan. Tämä puolestaan johtui suuressa osassa tapauksista tunnistamisen ja tulitoiminnan alottamisen ongelmallisuuteen. Kummassakin Irakin ristiretkessä mm. koneita ohjattiin tietyillä aikajaksoilla tiettyjen kanava-sektorien läpi jotta taistelunjohto pystyi pysymään kärryllä siitä kuka todennäköisesti on oma ja kuka ei, kun taivaalla lentelee puolisentuhatta konetta samanaikaisesti.

NCTR:stä lyhyesti, ne tavat mitä tunnistamiseen käytetään joista tiedän ovat raa-asti luokiteltuina seuraavia:

  • Silmäpohjainen tunnistus jossa pilotti lentää kohdetta kohti kunnes näkee ja tunnistaa sen
  • IFF-järjestelmä jossa pilotin kone lähettää kyselyn kohdekoneelle ja odottaa tiettyä vastausta, puutteellisen tai olemattoman vastauksen tullessa kohde joudutaan tunnistamaan jollain toisella tavalla
  • Kamerajärjestelmällä tapahtuva tunnistaminen, esimerkkeinä F-4 ja F-14 koneissa ollut TCS sekä nykyiset maalinosoitussäiliöt tutka-alisteisina.
  • Hävittäjien tutkissa (tai tutkavaroittimissa) olevat säteilyä havaitsevat järjestelmät jotka luokittelevat kohteena olevan koneen pohjautuen koneen tutkan lähettämään säteilyyn (tai vanhemmissa tapauksissa tiettyihin taistelunjohtojärjestelmien radioliikenteeseen). Jos kone ei säteile tai luokittelu on puutteellinen, tehdään tunnistaminen jollain toisella tavalla
  • Hävittäjien tutkan muodostaman kuvan kohteesta vertaaminen koneen sisällä olevaan datapankkiin. Tunnisteina käytetään mm. koneen muotoa, tai moottorin ilmanottoaukkoihin pohjautuvaa tunnistamista. Jälkimmäinen voi olla ongelmallinen mm. niissä koneissa joissa ilmanottoaukon edessä on jokin suoja (Miraget, MiG-21). Joissain tapauksissa ilmanottoaukko on myös näkyvissä vain jos koneet ovat lähes yhtä korkealla ja lentämässä toisiaan päin niin että tutka näkee ilmanottoaukkoon (MiG-25,29,31 & Su-27/30/34/35). Toisaalta datapankkiin tyypillisesti ladataan nykypäivänä vain parin eri konetyypin tunnistetiedot sillä kapasiteettia ei vielä ole tarpeeksi suuremman konemäärän tunnistetietoja varten. Tämän valossa miettisin myös ovatko nuo 600-tunnistetietoa aina mukana kun kone rullaa kiitoradalta ilmaan, ja koskevatko ne kaikki ainoastaan ilma-alusten tunnistamista, vai onko mukana myös maa/merimaalien tunnistetietoja
yrjö kirjoitti:
Tämä on erittäin hyvä huomio.



Näin varmasti monessakin tilanteessa maailmalla.

Jotenkin voisi kuvitella, että Suomen osalta sellaisissa ilmasotatoimissa joissa ammutaan toisen osapuolen lentokoneita alas esim. Suomen ilmatilan sisällä ei ole samankaltaista poliittista aspektia? En esitä mitään varmaa, mutta oman valtion oman ilmatilan puolustus vaikuttaa selkeämmältä tilanteelta. Varmasti olen mielikuvitukseton, mutten osaa kuvitella hybridi-tilannetta ilmasodan suhteen muuten kuin harmaassa tilanteessa, ennen kuin yhtään laukausta on ammuttu.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ruotsissa puolestaan on jo tapauksia joissa mm. koneet ovat lentäneet suoraan sotilaskohteita päin, kääntyen juuri Ruotsin rajan kohdalla ympäri. Todella kiristyneen harmaan vaiheen aikana tälläistä toimintaa todennäköisesti kohdistuisi myös Suomea kohti, eikä Venäjä välttämättä siinä tilanteessa ole myöntänyt että Lappeenrannan kansantasavallan itsenäisyyttä vaativat, bukeilla ja T-72:lla ajelevat huolestuneet kansalaiset ovat todellakin Venäläisen invaasion alkusoittoa, antaen Suomelle hyvän syyn ampua näitä rauhassa harjoittelevia koneita alas.

Toisaalta Itämeren ja erityisesti Suomenlahden päällä pörrää todella paljon ilma-aluksia, ja varmasti pörrää vaikka päällä olisi kriisitilanne. Ruotsin/NATO:n/Venäjän/PV:n kalusto olisi satavarmasti korvat höröllä alueella, ja parit gulfstreamit tekisivät lenkkiä Ahvenanmaan eteläpuolella. Tälläisessa tilanteessa ei tuskin kovin herkästi aleta piloteille antamaan ampumalupaa pelkän tutkatunnisteen perusteella, varsinkin jos alueella on vielä minkäänlaista siviili-liikennettä (esim Viro-Ruotsi välillä).
 
Viimeksi muokattu:
min3mat kirjoitti:
F-14 ensimmäiset versiot olivat kyllä ongelmallisia, mutta puheenaiheena oli kohteena olevan koneen tarpeeksi luotettavan tunnistamisen tekeminen jotta ampuja pystyy luotettavasti sitä kohti ampumaan. F-14:ssa tämä kapasiteetti oli olemassa jo 80-luvun puolivälistä, mutta silti jokainen jenkkien lentämän F-14 koneen pudotus tapahtui n. 1-15 kilometrin sisällä toisitaan. Tämä puolestaan johtui suuressa osassa tapauksista tunnistamisen ja tulitoiminnan alottamisen ongelmallisuuteen. Kummassakin Irakin ristiretkessä mm. koneita ohjattiin tietyillä aikajaksoilla tiettyjen kanava-sektorien läpi jotta taistelunjohto pystyi pysymään kärryllä siitä kuka todennäköisesti on oma ja kuka ei, kun taivaalla lentelee puolisentuhatta konetta samanaikaisesti.
Klikkaa laajentaaksesi...

Puheenaiheena oli myös se, oliko F-14 suunniteltu monikäyttöhävittäjäksi. Mitä tulee F-14:sta ilmataisteluihin, ne tapahtuivat usein lyhellä etäisyydellä koska kyseessä ei ollut varsinainen sotatila, kuten esim. Libyan tapaukset 80-luvulla, jossa lupaa laukaisuun ei annettu kuin itsepuolustukseksi. Irakissa ongelmana oli se, että Navyn koneista puuttui kyky tehdä luotettava IFF/NCTR-tunnistus ja se toimi vielä itsenäisenä taisteluhaarana eikä ollut integroitunut USAF:n tilannekuvaan. Irakissa toimi usean eri maan koneita joilla ei ollut yhteistä tilannekuvaa, minkä takia ROE oli muutenkin todella tiukka.
Navy fighter aircraft flew hundreds of miles inland from their ships, escorting and protecting attack aircraft from enemy aircraft threats in airspace crowded with many types of friendly and hostile aircraft. In the Aircraft Beyond Visual crowded Desert Storm airspace, strict rules of engagement required Range verifying the identity of aircraft beyond visual range to reduce the danger of shooting down friendly aircraft. Consequently, before firing a missile at a suspected enemy aircraft beyond visual range, pilots had to electronically query an unknown aircraft to determine whether it was emitting the proper friendly aircraft identification signal and, if not, whether it could be identified as a hostile aircraft.

However, neither the F-14 nor F/A-18 had the electronic systems needed to completely and independently verify the identity of other aircraft as required by the rules. As a result, Navy and Marine Corps pilots had to coordinate with Navy or Air Force command and control aircraft to verify the identity of the unknowns aircraft. Only the Air Force F-15 had the capability to independently identify unknown aircraft, and it was credited with shooting down 33 of 38 Iraqi aircraft during Desert Storm. It is not clear, however, how many of the 33 F-15 "kills" were made beyond visual range using this capability.
Klikkaa laajentaaksesi...

As Lieutenants Mark Fox and Nick Mongillo demonstrated with their F/A-18s, Navy fighters were just as capable of shooting down enemy jets as Air Force F-16s and F-15s. Navy fighters did not score additional fixed-wing kills during the war, however. Horner and his staff knew that the electronic gear on Air Force fighters could differentiate between friendly and enemy aircraft, but they were not as confident about the Navy's IFF equipment. Naval leaders placed greater faith in their interceptors. Nevertheless, since there were more than enough Air Force units to handle those relatively small number of Iraqi fighters that elected to "dog fight," Horner wisely chose not to employ other coalition aircraft and risk accidental, or "blue-on-blue" shootdowns.
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Tiesittekö muuten tätä: Su-27SK Flankerin (F-15:n vastine) elinkaari on valmistajan mukaan vain 2000h, 20v x 100h/v.
http://www.sukhoi.org/eng/planes/military/su27sk/lth/
Su-30MK 3000h, 25v. http://www.sukhoi.org/eng/planes/military/su30mk/lth/
(SLL = pääkomponenttien elinikä)

Super Hornetin 6000h, 20v. Uudet joidenkin lähteiden mukaan 9000h (varmaan merellä kuluu 6000h ajassa helpommin)

F-15C 8000h ja kuulemma kevyesti kestäisi tuplat jatkaa. http://defensetech.org/2012/09/26/air-force-seeks-afterlife-for-f-15s/

F-35 9000h

Tuon pohjalta venäläisiä hävittäjiä ei tarvitse sulkea pois edes geopoliittisista syistä. 100 tuntia vuodessa lentoaika, hah!


Tuossa muuten Composites World -lehdestä juttu F-35:n valmistuksesta. Kuvia mm. pinnoitteista, porailua jne. insinööripornoa.
http://www.compositesworld.com/articles/skinning-the-f-35-fighter
 
Viimeksi muokattu:
magitsu kirjoitti:
Tiesittekö muuten tätä: Su-27SK Flankerin (F-15:n vastine) elinkaari on valmistajan mukaan vain 2000h, 20v x 100h/v.
http://www.sukhoi.org/eng/planes/military/su27sk/lth/
Su-30MK 3000h, 25v. http://www.sukhoi.org/eng/planes/military/su30mk/lth/
(SLL = pääkomponenttien elinikä)

Super Hornetin 6000h, 20v. Uudet joidenkin lähteiden mukaan 9000h (varmaan merellä kuluu 6000h ajassa helpommin)

F-15C 8000h ja kuulemma kevyesti kestäisi tuplat jatkaa. http://defensetech.org/2012/09/26/air-force-seeks-afterlife-for-f-15s/

F-35 9000h

Tuon pohjalta venäläisiä hävittäjiä ei tarvitse sulkea pois edes geopoliittisista syistä. 100 tuntia vuodessa lentoaika, hah!


Tuossa muuten Composites World -lehdestä juttu F-35:n valmistuksesta. Kuvia mm. pinnoitteista, porailua jne. insinööripornoa.
http://www.compositesworld.com/articles/skinning-the-f-35-fighter
Klikkaa laajentaaksesi...
Puhumattakaan siitä kauanko venäläisten osat ja moottorit tosiasiassa kestää käyttöä. 20 vuotta on aika optimistinen arvio. Neuvostoliiton aikana kehitetyn su27:n korvaajan piti astua palveluskäyttöön 90-luvulla, josta voi päätellä ettei koneita alunpitäen tarkoitettu käytettäksi 30 vuotta, vaan korkeintaan 20 vuotta.

Prototyyppiasteelle jääneet, Su27:n korvaajapaikasta kisanneet: Mig 1.44 Flatpack ja Su47 Firkin:

1.44_02.jpg


img3.jpg
 
Viimeksi muokattu:
magitsu kirjoitti:
Tiesittekö muuten tätä: Su-27SK Flankerin (F-15:n vastine) elinkaari on valmistajan mukaan vain 2000h, 20v x 100h/v.
http://www.sukhoi.org/eng/planes/military/su27sk/lth/
Su-30MK 3000h, 25v. http://www.sukhoi.org/eng/planes/military/su30mk/lth/
(SLL = pääkomponenttien elinikä)

Super Hornetin 6000h, 20v. Uudet joidenkin lähteiden mukaan 9000h (varmaan merellä kuluu 6000h ajassa helpommin)

F-15C 8000h ja kuulemma kevyesti kestäisi tuplat jatkaa. http://defensetech.org/2012/09/26/air-force-seeks-afterlife-for-f-15s/

F-35 9000h

Tuon pohjalta venäläisiä hävittäjiä ei tarvitse sulkea pois edes geopoliittisista syistä. 100 tuntia vuodessa lentoaika, hah!
Klikkaa laajentaaksesi...

Su-27 ja MiG-29 suunniteltiin 70-luvun elinkaariparadigmaan jolloin laskettiin että 20 vuodessa kone vanhentuisi eikä 2000 lentotuntia pitempi käyttöikä olisi edes tarpeen. Sittemminhän kävi ilmi - etenkin kun kylmä sota loppui eikä aseisiin enää kaadettukaan määrättömästi rahaa - että koneiden täytyi kestää hiukan pitempään. MiG-29:n uudempien versioiden palvelusikää on pidennetty ensin 4000 ja nyttemmin 6000 tuntiin. Myös vanhat koneet saadaan kyllä haluttaessa kestämään pitempään, esimerkiksi Puolalla ja Intialla on rivissä 80-luvulla valmistettuja MiG-29:jä jotka ovat ylittäneet nuo alkuperäiset lentotuntimäärät aikoja sitten.

Kokemuksesta tiedämme ettei elinkaariasioissakaan kannata uskoa välttämättä mainospuheita. MiG-21, Hawk, Hornet eivät meillä yksikään kestäneet valmistajan lupaamia käyttömääriä. Hornetillehan maalailtiin jopa 12-15 000 h käyttöikää maakäytössä...
 
Viimeksi muokattu:
intternetsoturi kirjoitti:
Ei ollut, mutta siitä piti tulla kunnes rahahanat menivät kiinni. F-14A oli monessa suhteessa torso, mm. alitehoisen ja suorastaan vaarallisen moottorin takia. Myöhemmät mallit vastasivat paremmin alkuperäistä visiota.
Klikkaa laajentaaksesi...

TF30 ei jostain syystä oikein hävittäjissä pelittänyt. Ei vissiin oikein kestänyt kohtauskulmamuutoksia...rynnäkkökoneissa moottori toimi aivan hyvin. A-7:lle pieniruokainen TF30 antoi erinomaisen toimintasäteen.
 
min3mat kirjoitti:
Vai että ihan koko elektromagneettisen säteilyn spektri :D. Mahtaa olla pilotilla mukavaa kun kone on osoitettuna esim. mitä tahansa ihmisasumusta päin ja vastaan tulee miljoonasta eri lelusta, teollisuuslaitteiston taustakohinasta ja viestintäliikenteestä 9 KHz - 400 GHz välillä. Toisaalta eihän sitä koskaan tiedä milloin vastassa on bäckm-- desantin 10kilon kaupasta ostettu minilennokki 50 kilon sidewinderilla varustettuna ja pv:n pilotin pitää tunnistaa ja neutralisoida ohjaajan komentokeskus signaalia seuraamalla 34.995 - 35.225MHz alueella Hki-Vantaan alueella ennen Salen lennon laskeutumista. Toinen vaihtoehto voi myös olla että tämä väite ei ole kylmä tieteellinen fakta, vaan lähinnä markkinamiesten letkautus.
Klikkaa laajentaaksesi...

Joo, vähän noissa "koko elektromagneettinen spektri" -jutuissa on lentomopo lähtenyt käsistä...seuraako F-35 gammasäteilyä, röngtensäteilyä, ultraviolettia...? Myös puheet "650 erilaisesta parametristä" voivat tarkemmin tutkiessa hiukan vesittyä jos ruvetaan katsomaan mitä nämä parametrit sitten ovat. Mutta saahan sitä aina mainostaa. Aikoinaanhan Microsoft kehui että X-Boxin grafiikkaprosessori on supertietokonetasoa.
 
Ihan mielenkiinnosta Fulcrum, miksi kirjoitit hornetista menneessä aikamuodossa?
 
Mikoyan kirjoitti:
Ihan miten haluat asian nähdä. Suomen ilmavoimat ei vissiin ole lähettänyt erikseen edustustoa silmäilemään näitä muita vaihtoehtoja, koska siitä olisi valmistaja uutisoinut. Jos joku Lindberg käy virallisella virkamatkallaan lentämässä Rafalella viihdytysmielessä, niin mielestäni se on ihan eri asia.
Klikkaa laajentaaksesi...

Olisi varsin erikoista nimetä jokin konetyyppi ensin ehdolle ja sitten olla tutustumatta siihen. Ihan varmasti kaikkien tarjokkaiden tuotantolaitoksissa vieraillaan vielä useampikin reissu ja ihan satunnaisessa järjestyksessä. Kävivätkö muuten samalla reissulla Boeingilla tai näkivätkö muuten jossain Super Hornetin? Ketään ei varmaan ole edes kiinnostanut ottaa selvää.
 
magitsu kirjoitti:
Tiesittekö muuten tätä: Su-27SK Flankerin (F-15:n vastine) elinkaari on valmistajan mukaan vain 2000h, 20v x 100h/v.
http://www.sukhoi.org/eng/planes/military/su27sk/lth/
Su-30MK 3000h, 25v. http://www.sukhoi.org/eng/planes/military/su30mk/lth/
(SLL = pääkomponenttien elinikä)

Super Hornetin 6000h, 20v. Uudet joidenkin lähteiden mukaan 9000h (varmaan merellä kuluu 6000h ajassa helpommin)

F-15C 8000h ja kuulemma kevyesti kestäisi tuplat jatkaa. http://defensetech.org/2012/09/26/air-force-seeks-afterlife-for-f-15s/

F-35 9000h

Tuon pohjalta venäläisiä hävittäjiä ei tarvitse sulkea pois edes geopoliittisista syistä. 100 tuntia vuodessa lentoaika, hah!


Tuossa muuten Composites World -lehdestä juttu F-35:n valmistuksesta. Kuvia mm. pinnoitteista, porailua jne. insinööripornoa.
http://www.compositesworld.com/articles/skinning-the-f-35-fighter
Klikkaa laajentaaksesi...
Toisaalta su-35:llä sen pitäisi olla 6000h... Suomi tuskin harkitsisi edes mitään tuota vanhempaa Venäläistä konetta... Eipä tosin ole ongelma kun vaihtoehdot on jo julkaistu ja yhtään puna konetta ei ole mukana...
 
Raveni kirjoitti:
Eipä tosin ole ongelma kun vaihtoehdot on jo julkaistu ja yhtään puna konetta ei ole mukana...
Klikkaa laajentaaksesi...

"Suomelle potentiaalisia monitoimihävittäjiä niiden tuotantolinjojen ja suorituskyvyn ylläpidon perusteella ovat todennäköisesti Boeing Super Hornet, Dassault Rafale, Eurofighter Typhoon, Lockheed Martin JSF F-35 ja Saab JAS Gripen. Jokaisella potentiaaliseksi tunnistetulla valmistajalla on olemassa suunnitelmat monitoimihävittäjänsä suorituskyvyn päivittämiseksi vastaamaan tulevaisuuden vaatimuksia. Tiedonhankintatilaisuudet eivät kohdistuneet venäläisiin tai kiinalaisiin hävittäjiin, joten niiden potentiaalisuutta Suomen tulevaksi monitoimihävittäjäksi ei voi arvioida esiselvityksen perusteella."

a) Vaihtoehtoja ei ole virallisesti julkaistu.
b) Venäläisiä koneita ei ole suljettu pois virallisesti (vaikka käytännössä näin tietenkin on).
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top