F-22 on ensimmäinen varsinainen häivehävittäjä, ja sen suunnitteluprosessi vaatimuksineen aloitettiin jopa ennen kuin edes ensimmäinen varsinainen häivekone, F-117A Nighthawk oli palveluskäytössä. Aikaisempaa kokemusta ei siis aiheesta ollut, ja silloin pelataan varman päälle. Onhan F-22 koneissa tykkikin...
Mutta kun ensimmäisen kerran Raptorit ottivat osaa taisteluharjoitukseen vuonna 2006 Alaskassa (Exercise Northern Edge) niin ne saavuttivat vahvuuksillaan pelaten pudotussuhteen 108:0. Kun F-22 koneen ORI (Operational Readiness Inspection) vaihetta käytiin läpi niin simuloiduissa harjoituksissa Raptorit saavuttivat 221:0 pudotussuhteen.
http://www.f-16.net/f-22-news-article1916.html
http://www.f-16.net/f-22-news-article2848.html
Kuka tahansa pilotti joka tuo häivekoneensa sieltä 200:0 pudotussuhteen BVR alueelta liki 1:1 pudotussuhteen WVR alueelle on idiootti.
-----------------------------
Kypärätähtäin on toki hyödyllinen kapistus, se on sitä ihan ilmasta maahan toiminnassakin, on kiva jos tiedetyt tai havaitut uhat näkee kypärän näytöllä, ja sillä on käyttöä myös tähtäämisessä ja maalien osoittamisessa vaikka CAS toiminnassa. AIM-9X on myös oivallinen päivitys, varsinkin ei-häivekoneille. Mutta F-22 ei ole prioriteettilistan kärjessä integroinnissa, koska sille WVR on juurikin se alue missä
ei pidä olla ollakseen ylivoimainen.
Ja ylipäätään voidaan miettiä että kuinka edes ei-häivekoneiden välillä käydyissä ilmataisteluissa on käynyt? Kuinka paljon Irakilaiset ja Serbialaiset MiG-29 pilotit hyötyivät kypärätähtäimestä ja R-73 ohjuksesta kun vastassa oli F-15 ja F-16 koneet ilman kypärätähtäintä ja AIM-9M lähitaisteluohjuksella? Eivät hyötyneet tipan vertaa, amerikkalaiset ja hollantilaiset tiputtivat mm. viisi Serbien MiG-29 hävittäjää vuonna 1999 AMRAAM:eilla ennen kuin MiG:it pääsivät lähellekään WVR etäisyyksiä.