No tämä nyt menee vähän saivarteluksi, mutta alun perin väitit siis näin:
Tällainen over-the-shoulder kyky kuitenkin löytyy moderneista länsimaisista ohjuksista valmistajien tietojen mukaan. Mitään varsinaista syytä epäillä tätä ei ole, sillä se ei vaadi muuta kuin intertianavigoinnin ja datalinkin ohjukseen toimiakseen. Mitä tulee kantamaan tai osumatodennäköisyyteen tällä tavalla käytettynä, sinullakaan tuskin on näyttää mitään Rmax tai pK lukuja tällaisista laukauksista, vaan tässä tullaan siihen uskonasiaan. Ainakin Ranskassa ja Australiassa tätä on erikseen testattu:
http://www.yourindustrynews.com/raa...ing-line+of+the+'shooter'+aircraft_26109.html
http://www.aeropresse.com/Technologie-aviation/technologie-missile-mica.php
Oma vikani, olisi pitänyt tehdä selvästi tarkempi ensimmäinen viesti. Pointtina ei ollut se ettei tämä ole mahdollista, vaan ettei se ole järkevää em. keskustelussa mainituista syistä.
Näitä kokeiluraportteja on tusinoittain netissä, mutta ne ovat ongelmallisia useista syistä. Lähdetiedoista ei voi olla varma, ja useissa tapauksissa ei mainita salassapitosyistä varsinaista testisisältöä vaan kerrotaan että asiat sujuivat kuten oletettiin tai että joitain asioita ilmeni joissa pitää parantaa. Vielä vaikeampaa on löytää raportteja joissa aiheena on juurikin ohjuksella tehdyt kovapanosammunnat suurilla kulmilla tai jälkikäteen tehdyllä lukituksella, ja varsinaista tiukasti liikehtivää kohdetta vastaan tehtyjä testejä ei varmaankaan ole vielä edes olemassa.
Luvut mitä mainitsin edellä olivat muistaakseni tästä raportista.
http://www.dote.osd.mil/pub/reports/FY2012/pdf/navy/2012aim9x.pdf
http://www.dote.osd.mil/pub/reports/FY2012/pdf/navy/2012aim9x.pdf
Yleisesti
http://www.dote.osd.mil/ on pentagonin alainen testausorganisaatio. Sivustoa kannattaa seurata jos aihe yleisesti kiinnostaa. Esimerkiksi maltegolla hakemalla .pdf tiedostoja tuolta löytyy hyvä määrä julkisia raportteja (löytyvät myös publications, täpin alta).
@min3mat tosta kineettisestä energiasta sen verran, että se tiukka kaartaminen ei ole niin paha juttu aivan lennon alkuvaiheessa koska silloinhan ohjus ei menetä nopeuttaan (tai ainakaan merkittävästi), toisin kuin moottorin sammuttua. Ja jos ohjus joutuu kaartamaan alussa tiukkaan on maali myös lähellä, jos maali on kaukana käännetään nokka maalia kohden ennen laukaisua.
LOAL ohjukset mahdollistavat todennäköisesti optimaalisemman lentoradan kuin perinteisellä ennen laukaisua tapahtuvalla lukituksella. Ohjus ei siis lennä suoraan maalia kohden vaan todennäköisesti TJ-sensorien (tutka, IRST) laskemaan ennakkopisteeseen.
LOAL kyky löytyy ainakin Python 5, AIM-9X Block II ja ASRAAMista, mahdollisesti myös IRIS-T. Hakupäät kääntyy luokkaa 90 astetta ja Pythonin osalta on ilmeisesti mainittu suurempiakin lukuja.
Ohjuksen ampuminen oman koneen taakse ei varmaankaan ole kovinkaan relevantti ominaisuus, mutta ei tarkoita sitä etteikö se olisi mahdollista.
Olet oikeassa siinä ettei ohjus todennäköisesti menetä nopeutta alkuvaiheessa niin kauan kuin moottori on käynnissä. Kuitenkin tarkempaa olisi sanoa että ohjus kuluttaa energiaansa ylläpitääkseen nykyisen vauhtinsa, sen sijaan että se oleellisesti kasvattaisi sitä kuten kohtuusuoraan lentävä ohjus. Sanamuodoista riippumatta energiaa kulutetaan.
Aim-9 ohjuksilla ja muilla vastaavilla länsi/itä/etelä/pohjoiskaluston vastaavilla kantamaa laskiessa se annettu arvo (joka on yleensä 20+km), on yleensä arvioitu suorana viivana kohtitulevaa kohdetta vastaan korkealla, ja ampuvalla koneella yleensä lentonopeutena mach 0.8+ eli toisinsanoen optimitilanteessa. Poispäin liikkuvaa kohdetta vastaan kantama tippuu yleensä alle neljännekseen tuosta kantamasta, ja se vähenee vielä edelleen jos ohjus joutuu muuttamaan liikerataa koko lennon aikana, kohde tai ampuja on matalalla jne jne. (kohde pyrkii väistämään). Esimerkkinä kylmän sodan aikaisessa, Puolalaisessa lentäjän ohjekirjassa R-60 ohjukselle annettiin n. 1-2km etäisyys suoraan koneen takaa ammuttuna, jos kohdekone lentää yli äänen nopeudella. Jo pienessä kulmassa ammuttuna, ja n. M 0.8 nopeudella lentävään kohteeseen kantama nousee n. 5-7 km etäisyydelle.
Käytännössä näkisin että mikä tahansa tilanne nykypäivänä, poislukien pohjoiskorean MiG-15-koneet ja muut vastaavat, jossa kohde on koneen perässä ja tarpeeksi lähellä jotta pilotti voi sen nähdä omilla silmillään (eli maalittaa kypärällään) ja jossa paras ratkaisu on taakseppäin tuijottaminen ja ohjuksen laukaisu, on peli jo pitkälti menetetty ja paras teoreettinen lopputulos on että kumpikin kone tuhoutuu.
Konkreettiset hyödyt mitä omasta (henkimaailman) mielestä näistä HOBS & LOAL - taikasanoista saadaan irti on esim. tavallista kauempaa tehty väijytys jossa koneet ohjataan taistelujohdon/IRST:n yhdistelmällä kohteiden sivuun/taakse ja kohteita päin ammutaan irst-järjestelmän/link16 avulla ohjattu IP-ohjus jolloin kohteena olevien koneiden tutkavaroittimissa ei näkyisi muuta kuin taistelujohdon valvontatutkan säteily.
Muita hyötyjä olisi mm. matalalla tapahtuva kaaritaistelu jossa kaaritaistelun ulkopuolella oleva kone pystyy maalittamaan viholliskonetta ilman sen suurempaa uhkaa siitä että ohjus lukittuisi vahingossa oman puolen koneeseen taistelujohdon syöttämän maalitiedon & Link 16 avulla, tai taistelualueelta irtautuminen ja takana jahtaavaan koneen karistaminen esim. ulkopuolisen maalituksen avulla link16 kautta. Kaikissa näissä tilanteissa lähtötilanne on kuitenkin jo lähtökohtaisesti sellainen mihin ei ikinä (varsinkaan PV:n kaluston) pitäisi joutua, ja suurin hyöty on ulkopuolelta tulevan maalitiedon hyödyntäminen eikä niinkään koneen oma kapasiteetti ampua ohjuksia 360 asteen sektorilla.
(Taas huomiona nämä ovat omia henkimaailman arvioitani).
. Ratkaisu kun on joka tapauksessa kalliimpi ja monimutkaisempi kuin täysin kiinteä. Todennäköisesti tutka voisi olla myös aavistuksen suurempi ja siten tehokkaampi kiinteänä versiona (ottaen lisäksi huomioon esim. jäähdytysratkaisut, joilta kääntömekanismit vievät tilaa)
