Ilmavoimien tulevaisuus

Tai sitten voi ajatella niin päin, että koska tulemme aina olemaan vihollisen vahvan A2/AD-alueen kyljessä kiinni, meillä kannattaa antaa enemmän painoarvoa koneelle, joka on suunniteltu toimimaan sellaisella alueella.

Totta kai, jos Suomi olisi rynnäköimässä Venäjälle, olisi F-35 varmasti paras valinta. Mutta,
  • Emme ole rynnäköimässä Venäjälle, Ilmavoimat käyttää kaukovaikutteisia aseita
  • Sekä jenkeillä että venäläisillä on jo nyt tutkat, joilla F-35 nähdään, kuten on käyty Stealth-ketjussa lävitse. Todennäköisesti vuonna 2035 tilanne on vielä huonompi, koska venäläiset ja kiinalaiset panostavat tuohon täysillä
  • Jos F-35 operoisi lähellä etulinjaa tai jopa naapurin puolella, olisi siinä todennäköisesti hyvä olla myös infrapunaohjukset ripustimissa siipien alla, koska tila on pienempi. Tällöin tutkahavaintoetäisyys nousee taas lähemmäksi Gripeniä
Eli, Stealthista on tietysti etua, mutta sen näkee sitten myöhemmin, miten ilmavoimat arvottavat asian Suomen tarpeisiin.
 
Totta kai, jos Suomi olisi rynnäköimässä Venäjälle, olisi F-35 varmasti paras valinta. Mutta,
  • Emme ole rynnäköimässä Venäjälle, Ilmavoimat käyttää kaukovaikutteisia aseita

Venäjällä on vahvat tutka- ja ilmatorjuntajärjestelmiä jotka ulottuvat pitkälle Suomen maaperälle, mitkä yhdessä sensorien verkottumisen hävittäjien kanssa johtavat siihen, että informaatioylivoima on vastustajalla. Tässä on kyse ihan perus ilmasodan OODA-luupista, jos vihollinen pystyy paikallistamaan koneemme lähes välittömästi nousun jälkeen, etulyöntiasema on heillä. Oletan että osittain tämänkin takia OCA ja SEAD/DEAD tehtävät on nostettu HX-hankkeen esiselvitysraportissa vaatimuksiksii, jotta ilmavoimilla on edellytykset suorittaa tehtävänsä täytyy vihollisen kykyä havainnoida ja vaikuttaa niihin pystyä heikentämään.

Tähän liittyy myös ballistiset ohjuksten ja risteilyohjusten uhka maatukikohtiin, jos koneet on helpompi havaita pian nousun jälkeen, pystytään käytettävät tukikohdat paikallistamaan helpommin.

  • Sekä jenkeillä että venäläisillä on jo nyt tutkat, joilla F-35 nähdään, kuten on käyty Stealth-ketjussa lävitse. Todennäköisesti vuonna 2035 tilanne on vielä huonompi, koska venäläiset ja kiinalaiset panostavat tuohon täysillä

Tästä ollaan keskusteltu Stealth-ketjussa, ja voidaan keskustella lisääkin. :) Mutta pääpointteina on:
  • Se, että kehittyneet matalan taajuuden kaukovalvontatutkat kykenevät havaitsemaan häivekoneet ei tarkoita että ne pystyttäisiin ampumaan luotettavasti alas, tai että niitä edes pystyttäisiin seuraamaan tarpeeksi tarkasti suurilta etäisyyksiltä, tarpeeksi nopeasti ja tarpeeksi luotettavasti. Mm. tulenjohtotutkat ja ohjusten hakupäät ovat muita osia ilmatorjunnan "kill chainissa", häivekoneen tarkoitus ei ole olla näkymätön vaan häiritä kill chainia ja minimoida sen altistus sille.
  • Kehittyvät tutkajärjestelmät ja aseistukset tarkoittavat sitä, että ei-häivekoneet näkyvät kauempaa ja tarkemmin ja selviytyvät vielä huonommin.
  • Häive ei ole binäärinen asia joka on joko täysin voittamaton tai täysin turha. Pienemmästä tutkaheijastuma on aina hyötyä, ja se mm. vähentää häirintään tarvittavaa tehoa. Ei hävittäjien kehitys pysähdy vaikka ilmatorjunta kehittyy, vaan alunperin häivekoneeksi suunniteltuihin koneisiin on paljon helpompaa integroida uutta, esim. ELSO-teknologiaa uhkien kehittyessä
 
Venäjällä on vahvat tutka- ja ilmatorjuntajärjestelmiä jotka ulottuvat pitkälle Suomen maaperälle, mitkä yhdessä sensorien verkottumisen hävittäjien kanssa johtavat siihen, että informaatioylivoima on vastustajalla. Tässä on kyse ihan perus ilmasodan OODA-luupista, jos vihollinen pystyy paikallistamaan koneemme lähes välittömästi nousun jälkeen, etulyöntiasema on heillä. Oletan että osittain tämänkin takia OCA ja SEAD/DEAD tehtävät on nostettu HX-hankkeen esiselvitysraportissa vaatimuksiksii, jotta ilmavoimilla on edellytykset suorittaa tehtävänsä täytyy vihollisen kykyä havainnoida ja vaikuttaa niihin pystyä heikentämään.

Tähän liittyy myös ballistiset ohjuksten ja risteilyohjusten uhka maatukikohtiin, jos koneet on helpompi havaita pian nousun jälkeen, pystytään käytettävät tukikohdat paikallistamaan helpommin.

Tästä ollaan keskusteltu Stealth-ketjussa, ja voidaan keskustella lisääkin. :) Mutta pääpointteina on:
  • Se, että kehittyneet matalan taajuuden kaukovalvontatutkat kykenevät havaitsemaan häivekoneet ei tarkoita että ne pystyttäisiin ampumaan luotettavasti alas, tai että niitä edes pystyttäisiin seuraamaan tarpeeksi tarkasti suurilta etäisyyksiltä, tarpeeksi nopeasti ja tarpeeksi luotettavasti. Mm. tulenjohtotutkat ja ohjusten hakupäät ovat muita osia ilmatorjunnan "kill chainissa", häivekoneen tarkoitus ei ole olla näkymätön vaan häiritä kill chainia ja minimoida sen altistus sille.
  • Kehittyvät tutkajärjestelmät ja aseistukset tarkoittavat sitä, että ei-häivekoneet näkyvät kauempaa ja tarkemmin ja selviytyvät vielä huonommin.
  • Häive ei ole binäärinen asia joka on joko täysin voittamaton tai täysin turha. Pienemmästä tutkaheijastuma on aina hyötyä, ja se mm. vähentää häirintään tarvittavaa tehoa. Ei hävittäjien kehitys pysähdy vaikka ilmatorjunta kehittyy, vaan alunperin häivekoneeksi suunniteltuihin koneisiin on paljon helpompaa integroida uutta, esim. ELSO-teknologiaa uhkien kehittyessä

Kuten totesin, häiveestä on etua.

Mutta, nimenomaan tuo ilmatilannekuva on oleellinen asia, eikä siinä ole eroa eri koneilla. Lisäksi, uudet tutkajärjestelmät pystyvät riittävään tarkkuuteen aktiivisten tutkaohjusten ampumista varten.
 
Mahdollisesti myös teknologiasiirtojen ja alihankinnan osalta huoltovarmempi.
Mitenkä relevantteja nämä teknologiasiirrot on meille?

Lisäsin sen, että ruotsalaisuus ei kelpaa vastaukseksi siksi, koska joiltain nimimerkeiltä olisi ollut odotettavassa sellaisia "F-35 valitaan koska se on amerikkalainen" vastauksia, ja ne on aika tylsiä. Tietenkin konevalinnalla on myös poliittinen aspekti. Ruotsalaisuuteen liittyy omat etunsa, joskin tietenkin USA on uskottavampi kuin Ruotsi.
 
Mitenkä relevantteja nämä teknologiasiirrot on meille?
Tiedä häntä, kai riippuu miten isoon rooliin F-35 käy. Jos siitä tulee jonkinlainen ilmojen quarterback, niin siihen voi pohjautua monenlaiset doktriinit, teknologiat. Esim. maavoimien JTAC-kyvyn kehittämiseen sillä on aivan erilaiset edellytykset kuin Gripenillä.

Ruotsalaisuuden etujen osalta olen aina arvoinut niin, että heidän epäonnekseen joutuvat tarjoamaan oman etunsa takia hyvin samanlaista yhteistyötä riippumatta ostettiinko Gripen vai ei.
Sen sijaan muut maat ovat ylimääräinen rikka rokassa.

Meidän kannattaisi arvoida missä määrin on perää puheissa, että "5G" häivekone on kokonaisedullinen siksi, koska se ei tarvitse läheskään samanlaista määrää tukea toimiakseen sotatoimialueella. Tietysti meillä ei itsellä edes ole millä tukea, mutta tarve ottaen vastustaja huomioon ei varmaan muutu. Eli 4G tarvitsisi laajennettua tilannekuvaa ja EW:tä...

F-35:ssa on "köyhän miehen AWACS kun ilmassa useampi kone" ja sillä on ilman podeja EW-kykyä. Miten arvioitte muut? Olisiko niitä varaa varustaa niin? Onko sillä edes merkitystä kun kokonaismäärä on niin pieni, ettei mielellään pyhittäisi yksittäisiä koneita tällaiselle tukitoiminnalle?
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä teknologia siirrot ovat relevantteja.
Mielestäni kannattaa panostaa sellaiseen tekniikkaan, jonka käytettävyys säilyy ja laajenee muun osallistuvan joukon mukana!
Jos JAS ei sisällä tällaisia mahdollisuuksia, niin selkeästi pitää se vaatia, ellei sitä voida toimittaa, sitten ulos kisasta.
Koneenahan JAS voi olla hyväkin, pieni, kevyt, näppärä... Mutta jos se ei "keskustele" ja laajenna näkemäänsä sotatantereella, niin aika tarpeeton kapistus..
 
Venäjällä on vahvat tutka- ja ilmatorjuntajärjestelmiä jotka ulottuvat pitkälle Suomen maaperälle, mitkä yhdessä sensorien verkottumisen hävittäjien kanssa johtavat siihen, että informaatioylivoima on vastustajalla. Tässä on kyse ihan perus ilmasodan OODA-luupista, jos vihollinen pystyy paikallistamaan koneemme lähes välittömästi nousun jälkeen, etulyöntiasema on heillä. Oletan että osittain tämänkin takia OCA ja SEAD/DEAD tehtävät on nostettu HX-hankkeen esiselvitysraportissa vaatimuksiksii, jotta ilmavoimilla on edellytykset suorittaa tehtävänsä täytyy vihollisen kykyä havainnoida ja vaikuttaa niihin pystyä heikentämään.

Tähän liittyy myös ballistiset ohjuksten ja risteilyohjusten uhka maatukikohtiin, jos koneet on helpompi havaita pian nousun jälkeen, pystytään käytettävät tukikohdat paikallistamaan helpommin.



Tästä ollaan keskusteltu Stealth-ketjussa, ja voidaan keskustella lisääkin. :) Mutta pääpointteina on:
  • Se, että kehittyneet matalan taajuuden kaukovalvontatutkat kykenevät havaitsemaan häivekoneet ei tarkoita että ne pystyttäisiin ampumaan luotettavasti alas, tai että niitä edes pystyttäisiin seuraamaan tarpeeksi tarkasti suurilta etäisyyksiltä, tarpeeksi nopeasti ja tarpeeksi luotettavasti. Mm. tulenjohtotutkat ja ohjusten hakupäät ovat muita osia ilmatorjunnan "kill chainissa", häivekoneen tarkoitus ei ole olla näkymätön vaan häiritä kill chainia ja minimoida sen altistus sille.
  • Kehittyvät tutkajärjestelmät ja aseistukset tarkoittavat sitä, että ei-häivekoneet näkyvät kauempaa ja tarkemmin ja selviytyvät vielä huonommin.
  • Häive ei ole binäärinen asia joka on joko täysin voittamaton tai täysin turha. Pienemmästä tutkaheijastuma on aina hyötyä, ja se mm. vähentää häirintään tarvittavaa tehoa. Ei hävittäjien kehitys pysähdy vaikka ilmatorjunta kehittyy, vaan alunperin häivekoneeksi suunniteltuihin koneisiin on paljon helpompaa integroida uutta, esim. ELSO-teknologiaa uhkien kehittyessä
Kaikki oikeestaan kulminoituu siihen, että miten paljon siitä häiveestä haluaa/joutuu maksamaan. Onko siinä panos/hyötysuhde sellainen että kannattaa uhrata jotain muuta.

Lisäksi hommassa on aina vihollis ulottovuus joka meillä on suurvalta... Voidaanko ja pystymmekö aiheuttamaan pienenevällä kone kannalla sellaisen pidäkkeen joka estää vihollisuuksien syntymisen?

Loppujen lopuksi on se ja sama mitä mieltä kenraalit ja poliitikot ovat suomen puolustuksesta ja sen tehosta... Ainoa merkitys on sillä mitä mieltä naapuri on. Jos se katsoo että suomen ilmapuolustus voidaan lamauttaa reilulla elsolla ja joidenkin kymmenien koneiden tappioilla niin pidäkett ei ole...

Nää projektit on vähän sellaisia että niitä koneita ei pentele ole testattu kuin tietokoneella ja sotapeleissä... Parhaimmat on päässeet laskemaan pommeja vihollisen niskaan... Niitä ei ole testattu kuin paperilla sodankaltaisissa olosuhteissa jossa vastassa on elso, motivoitunut vihollinen ja kourallinen onnea tai huonoa tuuria... Kukaan ei täälläkään pysty sanomaan naapurin häirintäkeinoista, tutkien erottelukyvyistä tai naapurin uusimmista ohjuksista yhtään mitään!!! Niitä ei ole käytetty sodassa vastakkain...

Sen sijaan kone hankinta vaikuttaa valittuun strategiaan hyvinkin paljon.. Jo kone määrän mahdollinen tai todennäköinen pieneneminen muuttaa tilannetta...

Joka tapauksessa ilmavoimat ovat elementti jolla muuta asehaarat ostavat toimintavapautensa... Ilman ilmavoimia taistelu muuttuu aika toivottomaksi... Valintaan kannattaa siis panostaa ja uusin ja kallein vaihtoehto ei välttämättä ole meille se paras vaikka se joillekin voi olla.
 
Minusta vaikuttaa siltä, että jotkut luulevat stealthin olevan binäärinen ominaisuus.
 
F-35:ssa on "köyhän miehen AWACS kun ilmassa useampi kone" ja sillä on ilman podeja EW-kykyä. Miten arvioitte muut? Olisiko niitä varaa varustaa niin? Onko sillä edes merkitystä kun kokonaismäärä on niin pieni, ettei mielellään pyhittäisi yksittäisiä koneita tällaiselle tukitoiminnalle?

Kyllä teknologia siirrot ovat relevantteja.
Mielestäni kannattaa panostaa sellaiseen tekniikkaan, jonka käytettävyys säilyy ja laajenee muun osallistuvan joukon mukana!
Jos JAS ei sisällä tällaisia mahdollisuuksia, niin selkeästi pitää se vaatia, ellei sitä voida toimittaa, sitten ulos kisasta.
Koneenahan JAS voi olla hyväkin, pieni, kevyt, näppärä... Mutta jos se ei "keskustele" ja laajenna näkemäänsä sotatantereella, niin aika tarpeeton kapistus..

Ei huolta, TBman. Jo Suomen nykyisin käytössä oleva Hornet on verkottuva ja keskustelee ja vaihtaa tilannekuvaa ja laajentaa sitä.

Kaikki uudet hävittäjäehdokkaat ovat todennäköisesti Suomen Hornettia sitten parempia. Typhoonista en ole tosin ihan varma, onko merkittävästi parempi.

Mutta, erityisesti Gripen NG ja F-35 (uusimpina koneina) ovat erityisen kehittyneitä tässä. Niillä on myös hyvin kehittyneet EW/ECM-kyvyt (Rafalessa kyllä samoin). Verkottuneina pystyvät jokainen toimimaan eräänlaisina mini-awacseina.

Tässä seuraavassa on kuvattu perinteisen Gripenin toimintaa. Gripen NG on tuosta sitten vielä kehittyneempi.

---

One Gripen can provide radar sensing for four of its colleagues, allowing a single fighter to track a target, while the others use the data for a stealthy attack. TIDLS also permits multiple fighters to quickly and accurately lock onto a target's track through triangulation from several radars; or allows one fighter to jam a target while another tracks it; or allows multiple fighters to use different radar frequencies collaboratively to "burn through" jamming transmissions. TIDLS also gives the Gripen transparent access to the SAAB-Ericsson 340B Erieye "mini-AWACs" aircraft, as well as the overall ground command and control system. This system provides Sweden with an impressive defensive capability at a cost that, though still high, is less than that of comparable systems elsewhere.

TIDLS can connect up to four aircraft in a full-time two-way link. It has a range of 500 km and is highly resistant to jamming; almost the only way to jam the system is to position a jammer aircraft directly between the two communicating Gripens. Its basic modes include the ability to display the position, bearing, and speed of all four aircraft in a formation, including basic status information such as fuel and weapons state. The TIDLS is fundamentally different from broadcast-style links like Link 16. It serves fewer users but links them more closely together, exchanging much more data, and operating much closer to real time.

TIDLS information, along with radar, EW, and mapping data, appears on the central MFD. The display reflects complete sensor fusion: a target that is being tracked by multiple sources is one target on the screen. Detailed symbols distinguish between friendlies, hostiles, and unidentified targets and show who has targeted whom.

Today, Sweden is the only country that is flying with a link of this kind.
The Flygvapnet has already proven some of the tactical advantages of the link, including the ability to spread the formation over a much wider area. Visual contact between the fighters is no longer necessary, because the datalink shows the position of each aircraft. Leader and wingman roles are different: the pilot in the best position makes the attack, and the fact that he has targeted the enemy is immediately communicated to the three other aircraft.

A basic use of the datalink is "silent attack." An adversary may be aware that he is being tracked by a fighter radar that is outside missile range. He may not be aware that another, closer fighter is receiving that tracking data and is preparing for a missile launch without using its own radar. After launch, the shooter can break and escape, while the other fighter continues to pass tracking data to the missile. In tests, Gripen pilots have learned that this makes it possible to delay using the AMRAAM's active seeker until it is too late for the target to respond.

But the use of the link goes beyond this, towards what the Swedish Air Force calls "samverkan," or close-cooperation. One example is the use of the Ericsson PS-05/A radar with TIDLS. An Ericsson paper compares its application, with identical sensors and precise knowledge of the location of both platforms, to human twins: "Communication is possible without explaining everything."

"Radar-samverkan," the Ericsson paper suggests, equips the formation with a super-radar of extraordinary capabilities. The PS-05/A can operate in passive mode, as a sensitive receiver with high directional accuracy (due to its large antenna). Two PS-05/As can exchange information by datalink and locate the target by triangulation. The target's signals will often identify it as well.

The datalink results in better tracking. Usually, three plots (echoes) are needed to track a target in track-while-scan mode. The datalink allows the radars to share plots, not just tracks, so even if none of the aircraft in a formation gets enough plots on its own to track the target, they may do so collectively.

Each radar plot includes Doppler velocity, which provides the individual aircraft with range-rate data. However, this data on its own does not yield the velocity of the target. Using the TIDLS, two fighters can take simultaneous range-rate readings and thereby determine the target's track instantly, reducing the need for radar transmission.

In ECM applications, one fighter can search, while the wingman simultaneously focuses jamming on the same target, using the radar. This makes it very difficult for the target to intercept or jam the radar that is tracking him. Another anti-jamming technique is for all four radars to illuminate the same target simultaneously at different frequencies.

Our Swedish Data-link updates every second (or faster:), as compared to Link16 (every twelfth second) This makes it possible for us to fly 'radar silent' and even shoot its missiles from it without any own radar. And the data-link is able to steer you in, in every detail (close control) through its data commands. Which means that Gripen will be very operational even with its radio totally jammed. The NATO variant Link16 can, if I'm correct, open up to four(?) 'timeslots/channels' and if you place them correctly in time, give you a update every third second. (But we can also do that kind of stuff and as our systems each update every second by themselves (or faster:) you might wonder how much info we would be able to transmit that 'NATO' way opening new 'timeslots'. Not that I know of course, just guessing here:)

Our system have the possibility to use AWACS and satellites and 'peer2peer'. It seems to me that Link16 first handedly is a 'centralized' system, now also trying to in cooperate some of the Swedish 'ideas'. As for what is best in a battle situation? I prefer the one with the most options myself, and that's not Link16. And it's not only Gripen using our system, it's used in all types of military vehicles, that's why it is so redundant. And that's why we still will have a 3-D sphere of information, even when all AWACS is down.
 
Höystetään vielä hiukkasen, täällä on päästy kivasti vauhtiin.

@magitsu mainitsi muutama viesti aiemmin F-35:n käyttömahdollisuuden "köyhän miehen AWACSina". Tätä ominaisuutta edesauttaa koneen datalinkki ja tutkan ominaisuudet (mainitaan tässä myös tutkan "raaka teho", sitäkin nimittäin on). Noita hienostuneita ominaisuuksia ei ole milllään muu... eikun hetkinen. Gripen pirskule on väittänyt pystyvänsä moneen sellaisen jutun osaseen jo aikaisemmin kuten @Mustaruuti postasi tuossa yllä ja kirii kuta kuinkin rinnalle (ei kai nyt sentään ohi?) uudella sivuskannaavalla (senkin kerettiläiset lautasenheiluttajat!) tutkallaan ja parannetuilla verkottumisominaisuuksillaan.

Kuvitellaan skenaario, jossa neljä konetta lentää tutkat ja datalinkit päällä etsien vaikka pikkupeijooneita tai isoja rosvoja. Toinen porukka lentää jäätelötötteröt eteenpäin avautuen, toisen sakin koneet lentävät kukin noin puoli konetta haukatun appelsiinin sisällä. Mitä, kuinka kaukana ja missä suunnassa voidaan havaita? Kuinka nopeasti tuli voidaan avata BVR-etäisyyksillä ja missä kulmassa suhteessa maaliin ohjuksia voidaan ampua ja saatella?

EW-kyvystä on paha sanoa, kumpainenkaan mainituista ei kykene vielä näyttämään parastaan sillä saralla. Todetaan että hyviä ja kehittyviä ovat molempaiset, mutta dedikoituneet EW-koneet (Growler?) vetävät toistaiseksi pisimmän korren. F-35 vie häiveessä selkeästi pointsit stadiin ja pomppii ilmojen halki tennispallona, Gripen saksii turhia rönsyjä pois yltäen - käsipallotasolle?

Niin, toiset ovat kateellisina katselleet sivusta ja pyrkivät mukaan leikkiin. Vielä ehtii, ainakin Soumi (tm) kilpailuun. Kaikki viisi ovat mukana.
 
@Sarek1 mitä sinä pidät Gripenin suurimpana heikkoutena? Häivettä?
 
@Sarek1 mitä sinä pidät Gripenin suurimpana heikkoutena? Häivettä?

Ai mää vai? (Maallikko ja nojatuoli-ilmavoimien suurmarsalkka) :D

En pidä Gripeniä heikkona vaikka E/F on vasta paperikone. Silläkin on omat vahvuutensa. Silti, sekään ei ole F-42: "The Answer To Life, Universe and Everything". Haluaisin sellaisen, kiitos.

Se ei ole häivekone, mutta toisaalta sitä ei ole aivan helppo havaita (taisi tulla red flagissa selväksi muille vaikka RoE rajasi esim. oman datalinkin käytön pois jne.). NG:n pitäisi olla vielä parempi, mutta lupaukset on lunastettava ennen kuin ne uskotaan todeksi.

Itse kaipaisin kyllä Gripeniin lisää moottoritehoa eli EPE olisi vähintäinkin tervetullut lisä teho-painosuhteen parantamiseksi. Kyllä, luvataanhan sille lievää supercruisea A-A -varustuksellakin, mutta teholisä ei olisi todellakaan pahasta.

Hyötykuormaa ei mahdu älyttömästi mukaan, kone on pieni ja asekuorma sen vuoksi pienempi kuin muilla kilpailijoilla. Toisaalta, kuinka paljon ja mitä pitäisi kuskata mukana Ilmavoimien tehtävissä? Tuskin ainakaan free fall-pommeja. Ilmataistelupuikkoja, JASSMeja jne. Uusien aseiden integrointi on ollut aiempiin versioihin ilmeisesti jopa kadehdittavan näppärää, olisiko plug and play ollut E/F:ssäkin mielessä heti alusta alkaen?

Tuotantomäärät ovat vielä kysymysmerkki. Niillä on vaikutusta hankinnan yksikköhintaan. Toisaalta, käyttökustannuksia markkinoidaan edullisiksi.
 
@Sarek1 mielipiteesi kiinnosti koska näytät suhtautuvan intohimoisesti Gripeniin, lähes sellaisella myyntimiehen asenteella. Siinä ei ole mitään vikaa, itsekin toivon että uusi Gripen olisi mahdollisimman hyvä kone, koska tietenkin olisi sitä parempi mitä parempien vaihtoehtojen joukosta Suomi voi koneensa valita. Eikä minua ruotsalaisen teollisuuden menestys muutenkaan haittaa.
 
Mitä tulee näihin golfpalloihin ja muihin palloihin, niin on melko todennäköistä että niin Gripen, Rafale, Typhoon kuin Super Hornetkin omaavat melko samanlaiset tutkavasteen. Oikeat luvut ovat tietenkin salaisia, mutta 0.3-1m2 on yleinen arvio, ilman suurempaa aseistusta ja vahvasti etusektoriin painottuen. Rajoittavaksi tekijäksi tulee ulkoisten ripustimien, aseiden ja polttoainetankkien vaikutukset, mitkä lisäävät näkyvyyttä tutkalle. F-35:n tapauksessa puhutaan jostain 0.0015-0.0001m2 luokkaa olevasta luvusta. Nämä erot ovat käytännössä suuret, sillä havaintoetäisyyden ja tutkavasteen suhde ei ole lineaarinen. Tässä kaaviossa Gripen/Rafale/Typhoon asettuvat lähelle vasenta laitaa, ja F-35 lähelle oikeaa laitaa.

Counter-VLO-2008.png
 
@Tetra :
Heh, en kyllä ole varsinainen fanboy Gripenillekään. Mielestäni siinä on alitehoinen moottori mutta kuten sanottua, olen nojatuolikriitikko, en Ilmavoimien lentäjä tai kenraali. Minä haluaisin tietysti kauan mainostamani F-42:n seuraavaksi koneeksi ja sitä ei mikään noista viidestä ehdokkaasta todellakaan ole.

Pieni tasapainotus takarivin taavilta teidän iloksenne ja harmiksenne, täällä alkoi olla vähän sellainen pikku g -meininki ja uskonnollinen hurmos päällä. Mantraa ja hyminää... :rolleyes:

---
Ottaisivatkohan nuo Saabilla tosissaan jos koettaisi tunkea itseään markkinamieheksi? Muutkin virmat kyllä kelpaisivat oikein hyvin lisätienestin lähteeksi. Kröhm, "kenen lippistä kannat, sen lauluja laulat" vaimitenseoli silloin 60- ja 70- luvuilla kun Agit oli Pop?
 
Viimeksi muokattu:
Turha taavin siellä takarivissä kainostella, kyllä muitakin Gripen faneja on netti pullollaan ja jotkut jopa melkoisen hurmoksen vallassa. Eipä niistä täälläkään ole pulaa. ;) Saab tekee hyvää ja runsasta markkinointimateriaalia, ja kukapa ei tykkäisi altavastaajasta. Mikäs siinä, hyvää työtä ja hyviä koneita ovat tehneet. Tämä keskustelu täällä on kuitenkin ajoittaisista nosteista huolimatta melko maltillista ja asiantuntevaa moniin muihin foorumeihin verrattuna, enkä ole ihan varma että tarvitseeko sitä keskustelun luonnetta aina lähteä niin paljoa analysoimaan, senkun osallistuu tai jättää osallistumasta.
 
Ottaisivatkohan nuo Saabilla tosissaan jos koettaisi tunkea itseään markkinamieheksi? Muutkin virmat kyllä kelpaisivat oikein hyvin lisätienestin lähteeksi.
Kyllä ne varmaan sissimarkinointiin kelpuuttaisi. Kuten jokunen sivu sitten totesin, ei yllättäisi jos Saabin sissimarkkinointi olisi tälläkin palstalla aktiivisena. Nimimerkkisi olisi jo sopivasti valittu.
 
Mitä tulee näihin golfpalloihin ja muihin palloihin, niin on melko todennäköistä että niin Gripen, Rafale, Typhoon kuin Super Hornetkin omaavat melko samanlaiset tutkavasteen. Oikeat luvut ovat tietenkin salaisia, mutta 0.3-1m2 on yleinen arvio, ilman suurempaa aseistusta ja vahvasti etusektoriin painottuen. Rajoittavaksi tekijäksi tulee ulkoisten ripustimien, aseiden ja polttoainetankkien vaikutukset, mitkä lisäävät näkyvyyttä tutkalle. F-35:n tapauksessa puhutaan jostain 0.0015-0.0001m2 luokkaa olevasta luvusta. Nämä erot ovat käytännössä suuret, sillä havaintoetäisyyden ja tutkavasteen suhde ei ole lineaarinen. Tässä kaaviossa Gripen/Rafale/Typhoon asettuvat lähelle vasenta laitaa, ja F-35 lähelle oikeaa laitaa.

Kuten voit arvata, ollaan muutaman kerran käyty läpi noita kuvia :) Mutta, niitä on hyvä käsitellä lisää. Lopullista totuutta (TM) ei tuostakaan asiasta ole vielä löydetty.

Nuo RCS-lukemat ovat tietysti vahvasti varjeltuja salaisuuksia, mutta haluaisitko esittää jotain lähteitä niille? Esim, käsittääkseni Gripenin RCS on 0,1 luokkaa ja NG vähemmän.
 
Kuten voit arvata, ollaan muutaman kerran käyty läpi noita kuvia :) Mutta, niitä on hyvä käsitellä lisää. Lopullista totuutta (TM) ei tuostakaan asiasta ole vielä löydetty.

Nuo RCS-lukemat ovat tietysti vahvasti varjeltuja salaisuuksia, mutta haluaisitko esittää jotain lähteitä niille? Esim, käsittääkseni Gripenin RCS on 0,1 luokkaa ja NG vähemmän.

Joo, varmasti ollaan. Samoja asioitahan täällä pyöritellään sivusta toiseen, mutta kun keskustelijat vaihtuu niin hyvähän niitä on käydä uudestaan läpi, eipä tässä paljoa uuttakaan asiaa kovin usein tule. Noista eri kokoisista palloista puhutaan usein havainnollistamaan tutkavastetta, mutta se on vähän hankala analogia kun kokoerojen väliset suhteet eivät noudata samoja optisia lakeja.

Noissa luvuissa on hankalaa se, että kukaan ei oikein kerro omaa RCS-lukuaan, vaan vertaavat sitä muihin. Gripenin RCS esim. on mainittu olevan viidesosa F/A-18 Hornetista, Rafalen kymmenesosa Mirage 2000:sta tms. F-22 on joskus ollut marmorikuula, joskus kärpänen. F-35 RCS taas on joskus suurempi tai joskus pienempi kuin F-22, lähteestä riippuen. Ota noista sitten selvää. :rolleyes:

Hornet on kuitenkin arviolta jotain luokkaa 3m2, joten Gripen menisi 0.5m2 haarukkaan, NG:n RCS on toki jonkin verran pienempi. Ainoa virallinen lähde on muistaakseni Super Hornet, jonka RCS on ilmoitettu olevan minimissään 0.1m2. Koneesta myös on sanottu että siitä on tehty niin stealth kuin on käytännössä järkevää, eli ulkoiset ripustimet nostavat joka tapauksessa RCS:ia vähintään siihen pisteeseen.
 
Täällä keskitytään nykyään kamalasti siihen stealht puoleen... Jonka todellinen teho nykyaikaista vihollista vastaan on vain toiveita ja olettamuksia... Toki ymmärrän sen koska muutoin 4+ ja 5gen koneet tulevat lähemmäksi toisiaan...

Olen täällä aiemminkin sanonut tai oikeammin kysynyt, että miten usein luulette, että päästään lentämään vihollisen mittaavia tutkia suoraan päin? F-35:n stealthan on optimoitu edestäpäin tapahtuvaan mittaukseen johtuen varmaan koneen käyttötarkoituksesta eli pommittamisesta... Todellisuudessa ilmassa on myös vihollisen koneita ja maassa ilmatorjuntaa sen verran paljon, että jokin tutka mittaa myös F-35:n kannalta epäedullisesta suunnasta ja saa sen lukituksen.. Kyse on vain taktiikasta...
 
Back
Top