Ilmavoimien tulevaisuus

Tuskin jenkit lopettavat aseiden myynnin Suomelle vaikka sodassa oltaisiin, vai?

Vaikka myisivät, niin hyöty on aika rajallinen jos koneita tulee tuotantolinjalta vuoden viiveellä. Mahdollisuus saada lisäkoneita ei näyttele hankinnassa mitään roolia. Eikä se olisi ollut Hornetinkaan kanssa mahdollista kaikella todennäköisyydellä.

Boeing's Stealthy F-15 "Silent Eagle" May Fly After All
Israel shows a sudden interest in the "Silent Eagle"
http://www.popularmechanics.com/mil...52/boeings-stealthy-f-15-silent-eagle-israel/

Joo, olen tästä tietoinen, mutta se ei ole juuri vaikuttanut arviooni. Tämän tyyppisiä uutisiahan tulee vähän väliä ja olen skeptinen kunnes tapahtuu jotain konkreettista.
 
Selviytymiskyky ja vastapuolen havaitseminen ei ole yhtä kuin stealth. Taktiikalla ja konemäärällä on myös väliä... Vastusjan kone määriin emme voi vaikuttaa muuta kuin pudottamalla niitä mutta omiin voimme. Siinä on iso ero onko meillä 30 konetta vai 60 konetta. Kaikki koneet eivät ole koko aikaa käytettävissä. Tällöin riskinä on että niitä omia ei päästä edes käyttämään koska vastustajalla on niin suvereeni ilmaylivoima että koneen menetys on todennäköinen.

Toinen maailmansota oli ja meni. Myös kylmä sota on historiaa.

Ei ole nähtävissä, että absoluuttisella konemäärällä olisi suurta merkitystä. Amraamilla on kantamaa yli 100 kilometriä. Tutkalla ja muilla sensoreilla nähdään myös pitkälle. Nykypäivänä ei ole mitään tarvetta saada hävittäjää kaartelemaan jokaiseen 10x10 km ruutuun, kuten ehkä joskus aikoinaan, kun sensorit eivät nähneet koneen nokkaa pidemmälle ja koneen nopeus oli luokkaa urheiluauto.

Konemäärien suhde on huomattavasti tärkeämpi kuin absoluuttinen konemäärä. Minä ainakin ottaisin huomattavasti mieluummin tilanteen, jossa meillä on 40 konetta ja vihollisella 80 konetta, kuin tilanteen, jossa meillä on 60 konetta ja vihollisella 200 konetta, olettaen laadun ym. säilyvän samana.
 
Mitään lentokoneista ymmärtämättä sanon : Jos Suomi (EU) olisi sodassa Venäjän kanssa, niin tuskin USA tyytyisi vain katsomaan sivusta. Jos USA ei ottaisi aktiivisesti osaa, mitä kyllä ihmettelisin, niin ainakin materiaaliapua tulisi lähes 100% varmuudella. Ainakin olemassaoleviin jenkkijärjestelmiin on varmasti sovittu huoltokuvioita jo valmiiksi, kenties muutakin apua tulisi. Isoin kysymysmerkki on omat osaavat lentäjät ja muut taistelijat. Riittääkö niitä, jos ulkopuolisia ei sattumalta saada?
 
Mistähän ne lisäkoneet tulisi jos meillä olisi joku muu konemalli? Rahan lisäksi koneiden saantiin kriisitilanteessa vaikuttaa myös se, että myyjä/luovuttaja hyötyy Suomen pärjäämisestä sotilaallisesti, niinkin paljon, että voi vähentää oma kone-varantoaan.

Tosin en usko konepulaan, vaan enemmän ohjuspulaan.
Helppoja täällä näemmä kysellään.
Tuossa tilanteessa lisäkoneita saadaan Venäjältä, ja pilotit ja ohjukset saapuvat kyllä koneiden mukana.
Ja mikä parasta, koneista ei tuossa tilanteessa tarvitse edes maksaa mitään! :rolleyes:

Mikäli Suomi olisi sotilaallisesti lliittoutunut NATOon, koneita lentäjillä ja ohjuksilla saisi muualtakin ihan 5 artiklan perusteella.
 
Kummallinen tämä keskustelu kriisiajan hankinnoista. Melkein kaikki uskovat siihen panssarintorjunta-aseiden ym. osalta, mutta hävittäjiä ei saa sitten mistään, koskaan eikä missään olosuhteissa. :facepalm:

Mistähän ne lisäkoneet tulisi jos meillä olisi joku muu konemalli? Rahan lisäksi koneiden saantiin kriisitilanteessa vaikuttaa myös se, että myyjä/luovuttaja hyötyy Suomen pärjäämisestä sotilaallisesti, niinkin paljon, että voi vähentää oma kone-varantoaan./QUOTE]

Ilmavoimien koneita annetaan usein ulkomaille pelkän taloudellisen hyödyn takia. Esimerkiksi Gripen-kauppojen yhteydessä Ruotsi on tarjonnut ilmavoimiensa käytössä olevia koneita mm. Brasiliaan ja Sveitsiin. Samaten Egypti sai muistaakseni Ranskan ilmavoimille tarkoitettuja koneita tuotantolinjastolta ihan vain sen takia, että egyptiläiset saisivat koneensa nopeasti.

Lisäkoneet voivat tulla myös linjaston kapasiteettia kasvattamalla. Lockheed Martinin linjasto kykenee heidän itsensä mukaan 200 koneen vuosituotantoon vuodesta 2019 eteenpäin, ja koneita tullaan tuottamaan vuosittain yli 120. Oletan, että tuo kapasiteettiero johtuu siitä, ettei koneita tehdä kolmessa vuorossa.

Valmistajan voi myös olla kannattavaa ottaa sopimussakot toisen asiakkaan toimitusten viivästymisestä, jos Suomi maksaa omista koneistaan riittävästi.

Tosin en usko konepulaan, vaan enemmän ohjuspulaan.

Mihin tämä perustuu? Onko olemassa yhtään konetta, pl. ehkä F-22, joka rahtaa taivaalle kerta toisensa jälkeen uuden lastin ohjuksia? Taktikoinnista huolimatta pidän hyvin todennäköisenä, että myös vihollinen pääsee ampumaan alas koneita. Ei se mene niin, että meikäläiset hipsivät joka kerta huomaamatta ampumaetäisyydelle ja pakenevat onnistuneesti. Ei se vihollinenkaan ilman tilannekuvaa lennä.
 
Mitään lentokoneista ymmärtämättä sanon : Jos Suomi (EU) olisi sodassa Venäjän kanssa, niin tuskin USA tyytyisi vain katsomaan sivusta. Jos USA ei ottaisi aktiivisesti osaa, mitä kyllä ihmettelisin, niin ainakin materiaaliapua tulisi lähes 100% varmuudella.

Varmasti, mutta paljonko. Ei edellisissä sodissakaan kyse ollut siitä etteikö auttamishalua olisi ollut, jännittyneessä tilanteessa valtiot vaan melko herkästi toteavat tarvitsevansa kaluston itse.
 
Kummallinen tämä keskustelu kriisiajan hankinnoista. Melkein kaikki uskovat siihen panssarintorjunta-aseiden ym. osalta, mutta hävittäjiä ei saa sitten mistään, koskaan eikä missään olosuhteissa. :facepalm:

Ja sinäkö et näe niiden välillä eroa? Sellaista voidaan antaa mitä on yli määrävahvuuden tai mitä saadaan nopeasti tuotettua. Nykymaailmassa tämä harvemmin pätee hävittäjiin. Jos Ilmavoimien käyttämää hävittäjää sattuu jostain saamaan, niin se oli vain hyvää onnea, ei jotain minkä varaan voi laskea.
 
Ruotsi on tarjonnut ilmavoimiensa käytössä olevia koneita mm. Brasiliaan ja Sveitsiin.
En ole perillä ihan viimeisistä käänteistä Ruotsissa, mutta koneiden vuokraaminen on joko täysin seis tai erittäin nihkeää Ukrainan sodan alettua, koska Ruotsin puolustusvoimat haluaa kaikki koneet käyttöönsä. Ja nyt puhutaan siis rauhanajasta, voi vain kuvitella miten koneita irtoaisi Euroopasta/USA:sta merkittävässä sotatilanteessa, ellei olisi valmiita sopimuksia/järjestelyjä sen osalta.

Ja ohjuksia kuluu kun ne ammutaan "toivotaan toivotaan" etäisyydeltä oman turvallisuuden takia ja niitä kuluu myös Venäjän suuren kalustomäärän takia, puhumattakaan jos niillä ohjuksilla aletaan ampua risteilyohjuksia ja lennokkeja alas.

Myös evp-osastolta on esitetty julkista huolta ilmaohjusten riittävyydestä ja saannista sodan aikana, mutta tästä nyt on aikaa.

Oletan siis että Venäjä tekee paljon harhautushyökkäyksiä, joka kuluttaa ohjuksia kun ei voi tietää jatkaako kone vai tekeekö U-käännöksen.
 
Viimeksi muokattu:
Vaikka myisivät, niin hyöty on aika rajallinen jos koneita tulee tuotantolinjalta vuoden viiveellä. Mahdollisuus saada lisäkoneita ei näyttele hankinnassa mitään roolia. Eikä se olisi ollut Hornetinkaan kanssa mahdollista kaikella todennäköisyydellä.
Mihin perustuu toi "vuoden viive"?

Onko siis näin, että mielestäsi Suomi ei tarvitse/kykene hommaamaan sotatilanteessa täydennystä olemassa olevaan konekantaan? Jotain perusteluja väitteillesi kaipaisin.
 
Ja sinäkö et näe niiden välillä eroa? Sellaista voidaan antaa mitä on yli määrävahvuuden tai mitä saadaan nopeasti tuotettua. Nykymaailmassa tämä harvemmin pätee hävittäjiin. Jos Ilmavoimien käyttämää hävittäjää sattuu jostain saamaan, niin se oli vain hyvää onnea, ei jotain minkä varaan voi laskea.

Mahtaako monellakaan olla edes pst-aseita yli määrävahvuuden? Harva valmistautuu torjumaan Varsovan liiton hyökkäystä näinä päivinä.

Vaikka kaikkea ei kannatakaan laskea sen varaan, että materiaalia saadaan tai ei saada kriisitilanteessa, niin todennäköisyyksiä ja niiden seurauksia on hyvä punnita hankintoja tehtäessä. Kyllä se vain niin on, että joitakin koneita on helpompi saada kuin toisia.

Voi olla, että meillä on koko maailma puolellamme. Voi olla, että kaikki, ml. kenialainen presidentti, vetävät Suomi-neitoa "kuivana kakkoseen". Todennäköisesti tilanne on kuitenkin jotakin noiden kahden ääripään väliltä, eikä niin synkkä, kuin tässä ketjussa on yleisesti esitetty. Talvisodassakin hävittäjiä saatiin hankittua Italiasta ja Yhdysvalloista, vaikka eipä tainnut Suomi olla sen kummempi liittolainen kuin tänäkään päivänä.

En ole perillä ihan viimeisistä käänteistä Ruotsissa, mutta koneiden vuokraaminen on joko täysin seis tai erittäin nihkeää Ukrainan sodan alettua, koska Ruotsin puolustusvoimat haluaa kaikki koneet käyttöönsä. Ja nyt puhutaan siis rauhanajasta, voi vain kuvitella miten koneita irtoaisi Euroopasta/USA:sta merkittävässä sotatilanteessa, ellei olisi valmiita sopimuksia/järjestelyjä sen osalta.

Kyse on rauhanajasta de jure. Puhuisin mieluummin harmaasta vaiheesta. Tilanne on vähän kuin kylmän sodan kuumimpina hetkinä. Ja ne Egyptin koneet (tai osa niistä), ne olivat tosiaan valmistuksessa Ranskalle, mutta toimitettiin Egyptille viime vuonna - Ukrainan kriisistä huolimatta.

Kannattaa katsoa tilanteita ja volyymejä. Jos Ruotsilla, Venäjän naapurilla, on 70 (60?) Gripeniä, ja valtameren takana olevalla Yhdysvalloilla 1763 F-35A:ta, niin kummankohan suorituskykyyn tekee isomman loven myydä tarvittaessa 30 konetta? Kummalla on paremmat mahdollisuudet tuotannon nopeuttamiseen pikaisesti, Lockheed Martinilla vai Saabilla?

Ja ohjuksia kuluu kun ne ammutaan "toivotaan toivotaan" etäisyydeltä oman turvallisuuden takia ja niitä kuluu myös Venäjän suuren kalustomäärän takia, puhumattakaan jos niillä ohjuksilla aletaan ampua risteilyohjuksia ja lennokkeja alas.

Myös evp-osastolta on esitetty julkista huolta ilmaohjusten riittävyydestä ja saannista sodan aikana, mutta tästä nyt on aikaa.

Oletan siis että Venäjä tekee paljon harhautushyökkäyksiä, joka kuluttaa ohjuksia kun ei voi tietää jatkaako kone vai tekeekö U-käännöksen.

Olettaisin, että nämä seikat koskevat kaikkia. Ohjuksia on käytössä rajoitetusti. Suomessa ohjuksia on kuitenkin kansainvälisesti vertaillen suhteellisen paljon per kone. Joku Taiwan saattaa vetää paremmaksi Mirage-hävittäjien ja Mica-ohjusten suhteella, mutta noin yleisesti ottaen.
 
Hmm, edes suomalainen AMRAAM ei ole = pudotettu viholliskone. Jos noin 20% ohjuksista torppaa tunkeutujan, ollaan ehkä oikeilla hoodeilla? Tästähän on keskusteltu aiemmin.

Tappioita tulee taisteluissa vääjäämättä. Tämän vuoksi on tärkeää, että mahdollisimman suuri osa jäljellä olevista koneista voidaan pitää jatkuvasti taistelukuntoisina ja että ne voivat lentää riittävän suuren määrän operaatioita/vrk sen huollon ja tuen turvin mitä meiltä itseltä järjestyy.

Materiaalinen apu on aina enemmän kuin tervetullutta. Ohjuksia saa huomattavasti helpommin kuin hävittäjäkoneita, mutta nekin voivat olla kriisin luonteesta ja laajuudesta riippuen kortilla. Se, että hävittäjäkoneita voitaisiin jotenkin tilata tehtaalta ja saada vielä sotatoimien aikana riviin kuulostaa hieman optimistiselta ajatukselta ja ww2 -tyyppisen, pitkäkestoisen konfliktin toisinnolta, mitä tämän päivän ja tulevaisuuden sodat eivät välttämättä ole -ainakaan samassa muodossa. Mahdollinen apu, jota nopeasti kyllä kaivattaisiin, voisi kyllä tulla olemassa olevista varastoista ja laivueista olivatpa ne toimittajat ketä hyvänsä.

EDIT:
@aab , koneen ja sen osien valmistaminen tehtaissa ja saaminen taistelukuntoisena ostajan kentälle kestää vääjäämättä oman aikansa. Valmiita koneita tai ylimääräisiä komponentteja ei liiemmin notku nurkissa. Meillä voisi ajatella tappioita osin kattavan lisähankinnan perusyksiköksi jo nopealla aikataululla 10 konetta ja siitä eteenpäin. Murkuloiden ja älysellaisten valmistaminen on nopeampaa, mutta niitä menee myös sitten vikkelästi joten riittävän suuri määrä ohjuksia yms. varastossa jo ennen konfliktia on kaukoviisasta.
 
Viimeksi muokattu:
Konemäärien lasku on yleismaailmallinen ilmiö. En osaa nähdä ongelmaa kummassakaan konemäärässä (40-45 tai 65-70), ellei sitten mennä näihin "pilotit ammutaan koteihinsa" -skenaarioihin, joiden kannalta konemäärä on kyllä yks hailee. Enkä usko siihenkään, että olisi paljoa väliä, onko ilmassa olevissa suomalaiskoneissa 300 vai 200 ohjusta. Jos ohjusten kertakulutus on tuota luokkaa, niin meiltä on hyvin nopeasti ohjukset ja koneet loppu. Ratkaisun tekee aivan muut seikat, kuten vastapuolen havaitseminen ensin ja selviytymiskyky.

Ei se määrä, vaan kokonaissuorituskyky.



Kehotan kaikkia tutustumaan näihin kahteen artikkeliin määristä ja kustannuksista - miten ilmavoimat kommentoi asiaa.

Puolustushallinto haluaa uusia hävittäjäkoneita ainakin saman verran kuin Horneteja on nyt
http://yle.fi/uutiset/puolustushall...in_saman_verran_kuin_horneteja_on_nyt/8138726

Kun kysyimme käynnistettävää hankintaprojektia puolustusministeriössä johtavalta kenraalimajuri Lauri Puraselta aiotaanko koneita hankkia enemmän vai vähemmän kuin Horneteja aikoinaan, vastaus on paljon puhuva.

– Ei varmaan ole mitään perustelua, että päädyttäisiin hankkimaan vähemmän, Puranen vastaa. Eli puolustushallinnossa ainakin haaveillaan vielä samasta määrästä kuin Hornet-hävittäjiä aikoinaan hankittiin – 64 koneesta.

Ei varmaan ole mitään perustelua, että päädyttäisiin hankkimaan vähemmän.

– Lauri Puranen, kenraalimajuri (evp)

Vastaus on siinä mielessä yllättävä, että uusimman sukupolven monitoimihävittäjät ovat niin kalliita ostaa ja käyttää, että Yhdysvallat ja monet Euroopan maat ovat kustannussyistä karsineet alkuperäisiä suunnitelmiaan uusista hävittäjistä. Useimmilla Länsi-Euroopan mailla suunnitellut ja jo sovitut hävittäjähankinnat ovat kappalemäärältään huomattavasti pienempiä kuin 64 hävittäjää.

– Lähtökohtaisesti Suomi tekee itsenäisesti omat puolustusratkaisunsa, me emme ole minkään liittouman jäsenenä, Puranen perustelee.

– Puolustusvoimat ja puolustusvoimien suorituskykytarpeet mitoitetaan tietenkin toimintaympäristön mukaisesti, ja meidän toimintaympäristömme on pysynyt samana. Joten ei meille ole mitään perusteita pienentää sitä. Eri maiden hävittäjämääristä on erilaisia ratkaisuja, Norja korvaa kutakuinkin samalla määrällä koneita, mitä heillä oli aikaisemmin, Puranen jatkaa.


Ilmavoimien tuleva hävittäjähankinta nielee kymmeniä miljardeja euroja – "Ei tässä mitään vastuuttomia päätöksiä tehdä"
http://yle.fi/uutiset/ilmavoimien_t...a_mitaan_vastuuttomia_paatoksia_tehda/8138978

Suomessa hävittäjähankinnan yksi keskeinen valintakriteeri on nimenomaan elinkaarikustannus. Suomessa kehitetään nyt omaa mallia, jolla eri valmistajien koneita voitaisiin arvioida luotettavasti.

– Toki elinkaarikustannus on tärkeä. Ja tämähän on kombinaatio siitä, että suorituskykyä pitää saada, mutta pitää olla varaa käyttääkin konetta, toteaa hävittäjähankinnan suunnittelua johtava kenraalimajuri (evp.) Lauri Puranen puolustusministeriöstä.

– Ei tässä mitään vastuuttomia päätöksiä tehdä, että ostetaan halleihin lentokoneita, ja sitten todetaan, että ei ole varaa lentää, Puranen sanoo.

– Pitää pystyä operoimaan niillä raameilla mitä puolustusvoimille on annettu.
 
Täytyy toivoa, ettei Tuomioja lue tätä artikkelia F-15 harjoittelusta Suomessa, amerikkalaisesta näkökulmasta. Voi kahvit pärskähtää punaiselle solmiolle :)

Pari otetta artikkelista lopusta, lukekaa kokonaan.

Unprecedented U.S. Air Force Jet Deployment To Finland Is Sure To Upset Russia
http://foxtrotalpha.jalopnik.com/unprecedented-u-s-air-force-jet-deployment-to-finland-1758221233

These training events will not sit well with Russia, which ardently disapproves of further NATO expansion, especially in and around the Baltic Sea. The fact that Sweden and Norway may also participate will only enrage Moscow more. In the past, the idea of historically neutral countries like Finland and Sweden joining NATO held little water, but with Russia’s Cold War-like reboot underway it is a possibility.

Finland was always somewhat in Soviet Russia’s orbit during the Cold War, but following the fall of the Soviet Union they have realigned themselves more with Europe and NATO member states. This has only intensified following the invasion of Crimea and greatly heightened tensions on the Baltic Sea.

Finland retains a fleet of 61 F/A-18C/Ds and can operate their Hornets from austere locations like long stretches of highway during a time of war.

Finland’s Hornets, which are fairly young by legacy Hornet standards and have received constant upgrades, will be replaced under a future fighter program that was just launched last October. The Super Hornet, Rafale, Typhoon, Gripen E/F and the Joint Strike Fighter have been earmarked as potential replacements. The plan is that the new fighters will be delivered within a decade and fully operational by 2031.

In other words, Finland’s Hornet replacement program is by no means a rushed event. By the time they select their next fighter, the world fighter market will be in a much different place, and the F-35 will hopefully have matured enough to be a much better bet than it is today.

As with Canada, the Super Hornet, especially in its mature form, would be the most logical choice for Finland as conversion would be simplified to a large degree compared to its competitors. And because Finland likes to be able to operate its fighters in austere and harsh environments, the Gripen E/F would also be a good choice.

Since Finland does not primarily use its fighter force for expeditionary warfare, the high-end capabilities and stealth technology seen of the F-35 would be hard to justify.
 
Kehotan kaikkia tutustumaan näihin kahteen artikkeliin määristä ja kustannuksista - miten ilmavoimat kommentoi asiaa.

Puolustushallinto haluaa uusia hävittäjäkoneita ainakin saman verran kuin Horneteja on nyt
http://yle.fi/uutiset/puolustushall...in_saman_verran_kuin_horneteja_on_nyt/8138726

Kun kysyimme käynnistettävää hankintaprojektia puolustusministeriössä johtavalta kenraalimajuri Lauri Puraselta aiotaanko koneita hankkia enemmän vai vähemmän kuin Horneteja aikoinaan, vastaus on paljon puhuva.

– Ei varmaan ole mitään perustelua, että päädyttäisiin hankkimaan vähemmän, Puranen vastaa. Eli puolustushallinnossa ainakin haaveillaan vielä samasta määrästä kuin Hornet-hävittäjiä aikoinaan hankittiin – 64 koneesta.

Ei varmaan ole mitään perustelua, että päädyttäisiin hankkimaan vähemmän.

– Lauri Puranen, kenraalimajuri (evp)

Vastaus on siinä mielessä yllättävä, että uusimman sukupolven monitoimihävittäjät ovat niin kalliita ostaa ja käyttää, että Yhdysvallat ja monet Euroopan maat ovat kustannussyistä karsineet alkuperäisiä suunnitelmiaan uusista hävittäjistä. Useimmilla Länsi-Euroopan mailla suunnitellut ja jo sovitut hävittäjähankinnat ovat kappalemäärältään huomattavasti pienempiä kuin 64 hävittäjää.

– Lähtökohtaisesti Suomi tekee itsenäisesti omat puolustusratkaisunsa, me emme ole minkään liittouman jäsenenä, Puranen perustelee.

– Puolustusvoimat ja puolustusvoimien suorituskykytarpeet mitoitetaan tietenkin toimintaympäristön mukaisesti, ja meidän toimintaympäristömme on pysynyt samana. Joten ei meille ole mitään perusteita pienentää sitä. Eri maiden hävittäjämääristä on erilaisia ratkaisuja, Norja korvaa kutakuinkin samalla määrällä koneita, mitä heillä oli aikaisemmin, Puranen jatkaa.


Ilmavoimien tuleva hävittäjähankinta nielee kymmeniä miljardeja euroja – "Ei tässä mitään vastuuttomia päätöksiä tehdä"
http://yle.fi/uutiset/ilmavoimien_t...a_mitaan_vastuuttomia_paatoksia_tehda/8138978

Suomessa hävittäjähankinnan yksi keskeinen valintakriteeri on nimenomaan elinkaarikustannus. Suomessa kehitetään nyt omaa mallia, jolla eri valmistajien koneita voitaisiin arvioida luotettavasti.

– Toki elinkaarikustannus on tärkeä. Ja tämähän on kombinaatio siitä, että suorituskykyä pitää saada, mutta pitää olla varaa käyttääkin konetta, toteaa hävittäjähankinnan suunnittelua johtava kenraalimajuri (evp.) Lauri Puranen puolustusministeriöstä.

– Ei tässä mitään vastuuttomia päätöksiä tehdä, että ostetaan halleihin lentokoneita, ja sitten todetaan, että ei ole varaa lentää, Puranen sanoo.

– Pitää pystyä operoimaan niillä raameilla mitä puolustusvoimille on annettu.
Täysin mahdoton yhtälö suurimmalle osalle ehdokkaita. Vain Gripen NG, Superhornet ja F 16 mahtunevat raameihin. Näistä ilmeisesti vain Gripenin tuotantolinjat pysyvät auki riittävän kauan. Toivotaan että Gripenin käyttöönotto sujuu ilman suurempia vastoinkäymisiä ja viiveitä. Muuten menee vaikeaksi.
 
Täysin mahdoton yhtälö suurimmalle osalle ehdokkaita. Vain Gripen NG, Superhornet ja F 16 mahtunevat raameihin. Näistä ilmeisesti vain Gripenin tuotantolinjat pysyvät auki riittävän kauan. Toivotaan että Gripenin käyttöönotto sujuu ilman suurempia vastoinkäymisiä ja viiveitä. Muuten menee vaikeaksi.

Näin on. Jotain kompromisseja varmaan tullaan joka tapauksessa tekemään. Suomen taloustilanne ja näkymät huomioiden resurssit ovat aika rajalliset. Se on sinänsä hyvä, että Putin on ystävällisesti muistuttanut tarpeesta panostaa tähän puoleen. Muuten olisi konemäärät saattaneet tippua aika rajusti.
 
Miettiny jos Gripen NG tulisi valituksi niin mistä saada sodan syttyessä lisäkoneita ilmavoimille, Ruotsi ei omiaan tuossa tilanteessa myy ja tuskin kallioluolissaan niitä pitäisi varalla à la Dragen.
Täytyy muistaa että jokainen EU-maa on velvollinen antamaan apua toiselle EU-maalle, joka joutuu hyökkäyksen kohteeksi ja mikäli kyseinen maa vaatii apua. Tämä velvoite koskee myös Ruotsia.
 
Gripenistä melko hyvä myyntiesite SAABin sivuilta:
http://saab.com/globalassets/commer...hure-gripen-ng-english-ver.2-jan-2015_low.pdf

Esitteessä valta-osin tuttua jorinaa mutta mainitaan siinä pari mielenkiintoista seikkaa.
Gripen NG:n on mahdollista hankkia optiona kyky lennättää sitä miehittämättömänä. Tähän en ole törmännyt muiden kandidaattien kohdalla.

Gripen NG:n taistelutoimintasäde ilmasta-maahan iskussa kerrotaan olevan n. 1500 km luokkaa. CAP-tehtävän toimintasäde jossa partioidaan toiminta-alueella 2 h ajan on 500NM. Varustus ja aseistus toki määräävät toimintasäteen eikä esimerkissä ollut mainintaa missä kuormassa esimerkki oli laskettu.

Ilmavoimista sodan aikana: mikäli olisimme NATO-maa, meidän olisi mahdollista saada yhteensopivaa aseistusta melko nopeasti esim. ilmapuolustuksen tueksi. Luulen että helpointa olisi siirtää ilmatorjuntajärjestelmiä paikalle miehistöineen.
Muistakaa miten NATO tuki Turkkia viime vuonna Syyrialaisten lentokoneiden uhkaa vastaan, Turkkiin sijoitettiin PAC-3 ohjusjärjestelmä eikä sinne lennätetty taistelukoneita.

NATOlla on myös yhteiskäytössä E-4A SENTRY AWACS-koneita jotka saataisiin avuksi hyvin nopeasti, yhdessä US-hävittäjäsuojan kanssa.

Kun emme ole NATOssa, saisimme toki tukea mutta se maksaisi rahaa. Nykyisessä tilanteessa maailmalla on ainoastaan F-18C koneita merkittävä määrä US NAVYlla joita periaatteessa ehkä voitaisiin liisata meille. Tässä on toki monta muttaa matkassa kuten kriisin eskaloituminen samanaikaisesti jolloin jenkit tarvitsisivat koneitaan itse. Ei US NAVYllakaan ole koneita ylenpalttisesti enää varastoissa odottamassa.

Myös suomi-HN varustus ja järjestelmät poikkeavat jenkkikoneista hieman joten ihan ilman perehdytystä ohjaamoon ei hypitä. Laivaston koneet käyttävät mm. melko varmasti omaa lennonohjaus- ja lähestymisjärjestelmiään joten tilapäistukikohdista niillä tuskin voisi operoida.

Tulevaisuudessa asia voi olla erilailla, riippuen valittavasta konetyypistä mutta suhtaudun skeptisesti siihen että meille lähetettäisiin apuna pelkkiä lentokoneita ilman miehistöjä. Ottaen huomioon miten nopeasti kriisit nykyään kehittyvät ja sodankäynnissä pyritään nopeisiin ratkaisuihin, meillä ei ole aikaa kouluttaa uusia lentomiehistöjä koneisiin muutamassa viikossa. Pelkällä simulaattoriopetuksella ei sodita ja mistä löytyy kriisin aikana suojattu harjoitusalue suomen ilmatilassa? Koulutus olisi vietävä ulkomaille ja nopeinta se tietysti olisi antaa pohjanlahden toisella puolen.

Ohjuksia ja aseita+varaosia on helpointa saada vaikkei niistäkään ole täyttä varmuutta. Suomella on kuitenkin valtiosopimukset sotamateriaalin toimittamisesta USA:n kanssa samoin kuin ilmatankkauspalvelut USAF:n kanssa(sisältää kriisissä varmasti hävittäjäsuojan tankkereille).
Koska ei ole mitään mieltä tehdä sopimusta vain rauhanajalle, minä uskon että nämä sopimukset on tehty myös kriisiä silmälläpitäen.

Mikäli SIPRIn tiedot pitävät paikkansa, suomella ei ole hätää ainakaan AMRAAM-ohjusten kanssa. Täällähän oli joskus linkitetty tieto suomen varastoista löytyvän 480 kpl AIM-120B ohjusta ja siihen kun lisätään nyt hankitut 300 kpl AIM-120C7 versiota, olisi määrä tuon perusteella runsas. AIM-9X ohjuksia on vain 150 kpl + AIM-9M ohjukset joita lienee joitain satoja.

Kuten sanottu hätää ei tämän perusteella ole mutta kun B-versiosta aika jättää niin sitten varasto hupenee melkoisesti. Hyvä olisi saada 200-300 AIM-120 ohjusta ja toiset 150 kpl AIM-9X ohjusta lisää..
Toki NASAMS tarvitsee puikkoja myös joten niitä pidemmän kantaman AIM-120 versioita olisi tärkeää hankkia pian.
 
Täytyy toivoa, ettei Tuomioja lue tätä artikkelia F-15 harjoittelusta Suomessa, amerikkalaisesta näkökulmasta. Voi kahvit pärskähtää punaiselle solmiolle :)

Pari otetta artikkelista lopusta, lukekaa kokonaan.

Unprecedented U.S. Air Force Jet Deployment To Finland Is Sure To Upset Russia
http://foxtrotalpha.jalopnik.com/unprecedented-u-s-air-force-jet-deployment-to-finland-1758221233

These training events will not sit well with Russia, which ardently disapproves of further NATO expansion, especially in and around the Baltic Sea. The fact that Sweden and Norway may also participate will only enrage Moscow more. In the past, the idea of historically neutral countries like Finland and Sweden joining NATO held little water, but with Russia’s Cold War-like reboot underway it is a possibility.

Finland was always somewhat in Soviet Russia’s orbit during the Cold War, but following the fall of the Soviet Union they have realigned themselves more with Europe and NATO member states. This has only intensified following the invasion of Crimea and greatly heightened tensions on the Baltic Sea.

Finland retains a fleet of 61 F/A-18C/Ds and can operate their Hornets from austere locations like long stretches of highway during a time of war.

Finland’s Hornets, which are fairly young by legacy Hornet standards and have received constant upgrades, will be replaced under a future fighter program that was just launched last October. The Super Hornet, Rafale, Typhoon, Gripen E/F and the Joint Strike Fighter have been earmarked as potential replacements. The plan is that the new fighters will be delivered within a decade and fully operational by 2031.

In other words, Finland’s Hornet replacement program is by no means a rushed event. By the time they select their next fighter, the world fighter market will be in a much different place, and the F-35 will hopefully have matured enough to be a much better bet than it is today.

As with Canada, the Super Hornet, especially in its mature form, would be the most logical choice for Finland as conversion would be simplified to a large degree compared to its competitors. And because Finland likes to be able to operate its fighters in austere and harsh environments, the Gripen E/F would also be a good choice.

Since Finland does not primarily use its fighter force for expeditionary warfare, the high-end capabilities and stealth technology seen of the F-35 would be hard to justify.

Super Hornet Suomen seuraavaksi hävittäjäksi...hmmm....

Sehän on toimiva peli joka on jo monessa sopassa keitetty. Uusin versio on myös low RCS. Huolestuttaa myös että olisimmeko se viimeinen ostaja tälle ja tulevaisuuden päivityskustannukset lankeavat meille. Silloin ei voida puhua enää että SH:n elinkaarikustannukset olisivat matalat. SH:lta puuttuu myös työntövoimaa verrattuna useimpiin nykyhävittäjiin. Intiallehan kaupattiin SH:a jossa oli tämä GE-414-400 EPE-moottori. Siinä on 20 % suurempi tyntövoima kuin perusmoottorissa. EPE-SH on T/W suhteeltaan 1,15 vs perusmallin 0,94. EPE:n avulla SH olisi vertailukelpoinen lähes mihin tahansa nykyhävittäjään. SH:.n tärkein atribuutti olisi kuitenkin se että se on made in USA eli TURPO-aspekti. Nythän saamme maistaa tätä TURPOa Rissalassa toukokuussa. Siitä kannattaisi pitää kiinni.
 
Back
Top