Einomies, eipä noissa lähestymisjärjestelmissä ole paljoa eroa. Ei olis mikään ongelma
Onko ihan oikeata tietoa vai "läheltä seuranneena"? Lentäminen sitäpaitsi on eri asia ja taistelu toinen.
Suomi tarvisi 4kpl Super Hornetteja jo nyt. Ensinnäkin valmistus loppuu 1-2v päästä
Superbug on kyllä minustakin varsin hyvä taistelukone. Käytössä kokeiltu ja harva todellinen gen 4.5 multirole hävittäjä joka toimii tehtävässä kuin tehtävässä. Kone kykenee kantamaan lähes mitä (US)aseistusta tahansa koska siihen integroidaan kaikki USN aseet kun kone on US NAVYn selkäranka nykyään. F-18E/F ei olisi huono valinta varsinkaan ADV-varianttina mutta, mutta: jos ulkomaan kaupat hiipuvat ja tuotanto loppuu tuon ajan sisään, mitä auttaisi siihen että hankkisimme vaivaiset 4 kpl "testiä varten" ja koska "ehkä" ostaisimme konetta 2020-luvulla?! Luuletko että Boeing pitäisi linjan auki meidän "ehkä" v.2020 tekemäämme hankintapäätöstä odottamassa ja varsin pientä 65 koneen määrää?
Oletteko nähnyt sen laajan sotaharjoituksen tulokset missä F-22 voitti, eurof kakkonen, sitten muutama kone ja viimeisenä meidän hornet ! Se löytyy netistä. C/D ei vissiin ollutkaan hyvä. En tiedä oliko mlu1 tasoa tai uudempia ohjuksia. Euron kyky kaartaa 5g menettämättä vauhtiaan oli uskomaton suunnitteluosaamisen näyte !
Laita linkkiä! Missä, koska ja kenen lentämä Hornet? Tuo EF- kaartotaistelukyky ei ollut mikään yllätys ja ihme koska EFA-projekti tähtäsi alunperin SU-27 ja MIG-29 päihittämiseen nimenomaan ilmataistelussa. Typhoon on parhaita koneita maailmassa ilmaherruustaistelussa hyvän siiven ja teho/paino suhteen ansiosta mutta se on pirun kallis ja se ei ole varsinaisesti mikään monitoimikone kuten Libyan operaatio osoitti. Trance 3 sarjan koneet pystyvät jo kantamaan pommeja ja Storm Shadow /SCALP risteilyohjusta mutta eivät ne loista ilmasta-maahan roolissa kuten esim. F-18E/F Block 2. Kokonaisuudessa Rafalekin on parempi mutta sekin on sikahintainen.
Ai miksei olisi mitään mieltä? Esimerkiksi tankkeripalvelut on ostettu ihan lentäjien koulutusta varten ja olen aika varma, että kyseisen sopimuksen turvin tänne ei saada kriisitilanteessa ensimmäistäkään tankkeria.
En usko että tankkauspalvelut ostettaisiin vain vähien kv-tehtävien takia yksinomaan. Miksi tankkauspalvelu ei voisi toimia sodanaikana? Sitähän harjoitellaan nytkin siellä todennäköisellä toiminta-alueella eli pohjanlahden yllä kerta/vuosi. Tankkeri voi pysytellä valtakunnanrajan ulkopuolella ja lentää lennot suoraan NATOn Norjan tukikohdista.
Ilmavoimat selvitti 2000-luvun alussa voisko Finnairin vanhoista liikekoneista pari muuttaa monitoimitankkereiksi mutta homma olisi ilmeisesti ollut hintavaa. Halvemmaksi oli ostaa palvelut USAF:a. Jos Ilmavoimat todella halusi tankkauskyvyn niin olisiko se luotu vain kv-tehtäviä varten (joihin he lähtevät joskus tai ei koskaan)? Olen varma että tankkerit olisi lennätetty ruotsin maaperälle kriisin sattuessa ja homma toimisi sieltä.
Ihan toinen juttu on sitten, että maksaako kukaan käyttäjä Gripenille tuota kykyä? Saab tuskin kehittää sitä ilmaiseksi, ja käytännössä on hyvin vähän sellaista, mitä Gripen pystyy tekemään miehittämättömänä, mutta ei pysty tekemään miehitettynä. Lähinnä riski miehistötappioista pienenee, mutta sitten taas toisaalta konetappioiden riski kasvaa, jos radioyhteys Gripeniin katkeaa häirinnän tai vastaavan seikan takia. Myös kohteen visuaalinen tunnistus - jos sille jostakin syystä olisi tarvetta - voisi olla aika hankalaa, kun lentäjän silmät ovat maanpinnalla.
Voipi olla näinkin että sitä ei tule koskaan. Kohteen visuaalinen tunnistus silti tuskin on ongelma nykysensoreilla ja kameratekniikalla. Onhan teknisesti ihan mahdollista esim.asentaa lentäjän paikalle 360 astetta skannaava CCD/IR kamera ja asentaa Gripeniin tiedustelusäiliö josta dataa siirretään maa-asemalle. On myös mahdollista käyttää AESA ja EW-järjestelmää tiedustelussa. Gripenin on mainittu ainakin harjoituksissa loistaneen tuossa tiedustelutehtävässä.
Miksi koneen kehittynyttä ohjausjärjestelmää ja tietokonetta ei voisi ohjelmoida lentämään takaisin lähtöalueelle jos maayhteys katkeaisi? Onhan koneessa toimiva GPS/INS suunnistus ja viimeisen päälle tietokoneet!
Lentäjistä sen verran, että yleensä heitä on enemmän kuin koneita (ei nyt moninkertaisesti, mutta enemmän kuin yksi per kone), koska kaikki eivät ole yhtäaikaisesti lentokuntoisia (flunssa, 48 tunnin valvominen jne.). Koneen tuhoutuminen ei myöskään tarkoita automaattisesti lentäjän kuolemaa tai vammautumista. Heittoistuinhypystä on realistiset mahdollisuudet selvitä ilman naarmuakaan, riippuen toki koneen nopeudesta, ohjaajan fyysisistä ominaisuuksista ja muista tekijöistä.
Kyllä minä tämän tiedän. Tarkoitin tässä nyt sitä että vaikkapa USN F-18C-mallin koneen ohjaimiin ei voida hypätä tosta vaan ja lentää taisteluun. Lentäminen lentopinnoissa ja nousu/lasku normaalikentille kyllä onnistunee mutta taisteleminen sillä vaatii tutustumista järjestelmiin.
US-versioissa on valtaosassa huonompi APG-65 tutkaversio ja muita järjestelmäversiosta johtuvia eroja. Nykyaikainen taistelukone on niin monimutkainen systeemi ettei sen hallinta ole mitään "plug-and-play" meininkiä. Muutenhan jokainen pystyisi tuohon. Suomenkin F/A-18C MLU 2-versio on huomattavasti monimutkaisempi ohjelmistoltaan kuin 1990-luvun suomi-HN versiokin.
Nämä nyt ovat makuasioita, mutta AIM-9X määrä on mielestäni riittävä nykyisellään. Suurin osa taisteluista käytäneen näköetäisyyden ulkopuolella, jolloin AIM-9X on melko lailla hyödytön. Jouduttaessa Hornetilla näköetäisyydelle vihollisesta jokin on jo mennyt pieleen, koska näköetäisyydellä "mutual kill" on todennäköinen seuraus AIM-9X ja R-73 kaltaisten ohjusten hyvän suorituskyvyn takia.
Pää-ase on AMRAAM kyllä mutta suomen ilmatilassa on melko rajallisesti tilaa ilmasodalle varsinkin kun koneet lentävät nopeasti ja niitä olisi paljon. Lähi-ilmataistelu on hallittava ehdottomasti ja sitä jostain syystä harjoitellaan suomen ilmavoimissa aika paljon. Ensikontaktissa kyllä pyritään tietenkin havaitsemaan ja tuhoamaan vihollinen mahdollisimman kaukaa mutta lähikontaktia ei voida välttää lähellekkään aina. Jostain syystä ilmataistelu päättyy ennenpitkään kaartotaisteluun jossa tyypillisin tapahtuma on toisen osapuolen osuminen "hard-deck"= maahan. Näin näyttäisi tapahtuvan usein simuloiduissa ilmataistelussa (kone vastaan kone) ja todellisessa sodassa (esim. Persianlahti).
Taistelu ei ole usein mitään yksi-vastaan-yksi kahinaa vaan vastaan tulee kyllä paljon kalustoa ja kaikkea ei ehditä eikä pystytä torjumaan 50-100 km päästä. Aina ei ehditä/pystytä myöskään kääntymään pois kontaktista ennen näköetäisyyttä joten lähitaisteluun on varauduttava. Jos HN:t voidaan aseistaa karkeasti vain 2 kpl AIM-9X / kone, on se minusta liian vähän.
Sitten muistutan AIM-120 ja AIM-9X ohjuksien kantamasta senverran että AIM-120C7 version arvioitu 100 km+ kantama EI tarkoita sitä että kaikki maalit saadaan alas 100 km päässä BVR-taistelussa. Ohjuksen rakettimoottorin lyhyen paloajan takia ohjus menettää nopeutta ja kineettistä energiaa niin että rajusti väistelevää maalia ei saada alas maksimikantamalla. Ainoastaan suoraan kohti tuleva maali(hävittäjä, risteilyohjus)joka ei väistele suuremmin, voidaan pudottaa siellä maksimikantamalla. Jos maalia päästään ampumaan 50 km päästä ja se tulee kohtisuoraan, siihen osuminen on paljon todennäköisempää vaikka se kääntyisi pois ennen osumaa. Koska HN ei ole häivekone, sillä lähestyminen pitää tehdä ovelasti ja riskillä jotta päästään tekemään kill-shot.
AIM-9X on n. 20 km kantamallaan near-BWR ohjus eli kykenee lentämään kyllä normaalin horisontin rajoille (25km). Maalin havaitseminen tosin äärikantamalle ja kohtitulevaan kohteeseen (esim. hävittäjämaali) ei onnistune ilman tutkan apua tai IRST-järjestelmää ainakaan helposti. Tutkaahan voidaan käyttää apuna maalin löytämisessä mikäli tiedetään mistä suunnasta maali on lähestymässä koska tutkan näkymä heijastetaan JHMCS- kypäränäyttöön. Näin IP-ohjuksen hakupää saadaan helpommin suunnattua pientä maalia kohden.
AIM-9X voinee tietysti käyttää Hawkissakin, jolloin se on ihan perusteltavissa oleva hankinta. Ainoa ongelma on, että ohjuksen erinomainen off-boresight kyky menee hukkaan kypärätähtäimen puutteessa.
Hukkaan se X menee ja jos noita Hawk-koneita käytetään niille riittää 9M-versiot (2kpl). Tämä on taas sitten oma keskustelunsa josta ei tule loppua vaikka vaikka vääntö on jatkunut jo vuosia. Ei mennä siihen, please!
Lopuksi laitan tämän lempivideoni F-15C koneiden harjoituksista tyynellä valtamerellä, videossa näkyy ja kuuluu hyvin miten todennäköinen ilmataistelu etenee taistelunjohdon (AWACS) johdolla. Videolla kuuluu selvästi lento-osastojen simuloidut BVR-ammunnat ("FOX-3"), aktiivilukitukset ("Pittbull") ja kaartotaistelu IP-ohjuksin (lukitusäänet):
Ja video 1990-luvulta F-18C vastaan saksan Mig-29:
