Huhta
Greatest Leader
1. Jos yhteys koneeseen katkeaa, ja se alkaa lentämään autopilotilla kotiin välittämättä lainkaan ympäröivästä tilanteesta, niin kone on suhteellisen helppo maali. Vihollinenkin lentää siellä taivaalla. Tietysti Gripenistä voitaisiin tehdä myös taistelurobotti, jonka tekoäly tekisi itse päätöksiä sen suhteen, miten missäkin tilanteessa kannattaa toimia ("yhteys maa-asemaan katkennut, useita vihollisia etusektorissa 35 kilometrin etäisyydellä ja tutkavaroittimessa havaittu Irbis-E"). En kuitenkaan usko, että maailma on vielä valmis taistelurobottien tuloon.
2. Kerro tuo amerikkalaisille. Niillä on aina välillä karannut lennokki. Ehkä kyse oli ohjausjärjestelmän teknisistä ongelmista, kuten amerikkalaiset esittivät, ehkä kyse oli ELSOsta, kuten iranilaiset esittivät. Joka tapauksessa ihminen olisi kuitenkin lentänyt koneen takaisin tukikohtaan vaikka kartan ja kompassin avulla.
Erot ovat suhteellisen minimaaliset, eikä niillä ole kriittistä merkitystä sen kannalta, voidaanko lentää taisteluun vai ei. Tutustuminen on toki tärkeää, mutta painotan nimenomaan sanaa "tutustuminen", ei "tyyppikoulutus". Jos on ennestään lentänyt Hornetilla satoja tunteja, ja nyt erona on vaikkapa tutka ja ELSO-järjestelmä, niin niiden käytön tyydyttävä hallitseminen ei vie viikkoja tai kuukausia. Eli lisäkoneiden käyttöönotto on ihan realistista.
Esimerkiksi tutkien eri moodit (TWS, RWS jne.) ovat varsin samankaltaisia kaikissa tutkissa. Samanlailla järjestelmät ovat muutenkin varsin intuitiivisia käyttää. Olisi katastrofaalista, jos ilmatorjuntaohjuksen savuvanan näkyessä pitäisi alkaa miettimään ELSO-järjestelmän käyttöä tähän tyyliin: "Pitikös mun painaa nappia A, sitten kolmesti nappia H, minkä jälkeen nappia C ja sitten vielä kahdesti nappia A". Kyllä niihin on merkitty, vähintään lyhenteellä, että mitä mistäkin painamalla tapahtuu.
Optimitilanteessa lentäjä toki tuntee koneensa läpikotaisin, jolloin koneesta saadaan kaikki irti viimeistä pisaraa myöten. Syy siihen, että lentäjiä koulutetaan vuosia, on juuri tämä. 50 miljoonan euron hävittäjää ei ole suotavaa lentää puolella teholla. Koulutuksen pääpaino on silti jossakin ihan muussa kuin tietyn tutkan tai ELSO-järjestelmän käytössä. Pääpaino on upseerikoulutuksessa, lentämisessä, taktiikoissa ynnä muussa. Yksittäinen avioniikkajärjestelmä on pisara tuossa valtameressä.
Paremman puutteessa tuloksia saadaan aikaan ihan sillä, että koneen Suomeen tuova amerikkalaispilotti briiffaa suomalaispilottia muutaman tunnin tai päivän: "Tässä on nämä samat moodit kuin teidänkin tutkassa. Tehoa ja laskentakapasiteettia löytyy kuitenkin enemmän, ja tällä tutkalla havaitseekin saman maalin tuplasti kauempaa kuin teidän mallilla, sekä yhtäaikaisia seurattavia maaleja on 15 10 sijaan. Sitten meidän peleistä löytyy erona tämä ja tämä moodi, ja niitä voi käyttää näissä ja näissä tilanteissa, mutta ne tuskin ovat teille erityisen tarpeellisia. Skannausasetukset me olemme säätäneet sellaisiksi kuin itse mieluiten käytämme ilmataistelussa, ja ne ovat teillekin varmasti ihan tyydyttävät."
Huollon puoli on sitten asia erikseen. Siellä voi ihan oikeasti tulla ongelmia, kun käyttöön tulee yhtäkkiä uusia ja tuntemattomia järjestelmiä. En kuitenkaan osaa nähdä tätäkään kriittisenä: sodan aikana lentotuntimäärät jäävät luultavasti tappioiden takia pieniksi. Esimerkiksi tutkan 100 tunnin vikaantumisväli on jo melko hyvä. Samaten on mahdollista, että järjestelmiä korjataan moduuleina, jolloin vikaantunut moduuli voidaan lähettää huoltoon jenkkeihin ja sieltä tulee ehjä moduuli vikaantuneen tilalle.
Jaha, erityisolosuhteet, Suomen ilmatilan erityisolosuhteet.
Fact check: Suomi on pinta-alaltaan seitsemänneksi suurin valtio Euroopan 50 valtiosta.Syy näköetäisyydeltä tapahtuvan ilmataistelun harjoitteluun löytyy luultavasti ihan jostakin muusta kuin siitä, että se olisi keskeinen taistelumuoto sodan aikana. Se on yksi niitä asioita, joita simulaattoreissa voidaan harjoitella vain vähän sinne päin. Esimerkiksi G-voimia ei kyetä jäljittelemään uskottavasti simulaattorissa. Kyky ja osaaminen rajuun liikehtimiseen taas on elintärkeää paitsi epätodennäköisen kaartotaistelun niin myös esimerkiksi paljon todennäköisemmän ohjusten väistön kannalta.
Sen sijaan tutkan käyttö ja Amraamin laukaisu on hyvin samanlaista, oltiin sitten simulaattorissa tai oikeassa hävittäjässä taivaalla. Se on käytännössä nappuloiden painelemista. Lisäksi esimerkiksi taistelunjohtajien harjoittaminen onnistuu hyvin myös simulaatioilla. Sillä saadaan suhteellisen vähän lisäarvoa, että lentäjät lentelevät rauhallisesti taivaalla satoja kilometrejä suuntaansa 10 000 euron tuntihintaan.
Nyt saisit pistää aika kovaa lähdeviitoitusta noille väitteille.
Etenkin "ilmataistelun päättyminen ennenpitkää kaartotaisteluun" on kyseenalainen väite. Kaartotaistelu on liukuva käsite, mutta voitaneen sanoa, että kaartotaistelussa ollaan paitsi näköetäisyydellä niin myös niin lyhyellä etäisyydellä (muutama kilometri tai alle), että joudutaan liikehtimään rajusti, jotta päästään konetykille ja/tai IP-ohjukselle sopivaan hyvään ampuma-asemaan. Esimerkiksi Operaatio Aavikkomyrskyn tuloksissa suurin osa USAF:n tapoista tuotettiin ihan tutkaohjuksilla, joita tuskin käytettiin varsinaisesti kaartotaistelussa, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta:
https://defenseissues.wordpress.com/2013/06/15/air-to-air-weapons-effectiveness/
Vielä kummallisempaa on, jos ymmärsin väitteesi oikein, että kaartotaisteluun jouduttaessa toinen osapuoli lentäisi tyypillisimmin ihan sattumalta maahan, ilman asevaikutusta ohjuksesta tai konetykistä. Persianlahdella taisi käydä kertaalleen noin, että F-111 onnistui houkuttelemaan vihollisen matalalle, ja tuloksena oli "maneuver kill". Ehkä pari muuta konetta koki saman kohtalon väistäessään Sidewinderia, mutta kovin todennäköinen tapahtuma se ei ole.
Lähitaisteluun on varauduttava, mutta uskon kahteen asiaan:
1. Suurin osa (ehkä kaksi kolmannesta) suomalaisten - kuten myös venäläisten - tappioista syntyy BVR-aseilla(, ja luultavasti myös BVR-etäisyyksillä). Tällöin Sidewindereita (tai venäläistä vastinetta) ei juuri käytetä, koska osumatodennäköisyydet WVR-etäisyyksien äärirajoilla ovat niin heikot.
2. Edelliseen viitaten Horneteista ehkä kolmannes, eli n. 20 konetta, joutuu/pääsee Sidewinderin tehokkaalle ampumaetäisyydelle. On syytä olettaa, että tilanne on varsin tasapainoinen, ja mahdollisuudet on melko lailla tasan suomalaisten ja venäläisten välillä. Koneet ja ohjukset ovat riittävän lähellä toisiaan, eikä osaamisen tasossa ole luultavasti dramaattista eroa. Tässä laskussa on nyt monenlaista muuttujaa, kuten ohjusten osumatodennäköisyys. Jos kuitenkin yksinkertaistetaan, että todennäköisyydet ovat 50-50, ja että aina taistellaan toisen tuhoutumiseen asti, eikä mutual killejä tule, niin 20 Hornetista 10 selviää ehjänä tuosta lähitaistelusta. Täten ei tarvita mitään mittavaa "koko Hornet-laivastolle vielä toinen satsi Sidewindereita" -varastoa. Jos noille kymmenelle koneelle hankitaan varaohjukset, niin tarve on luokkaa 20 ylimääräistä ohjusta. Sen verran taisi tulla jo aiemman AIM-9X hankinnan mukana.
Oikeasti saattaisimme olla pahasti alakynnessäkin tuossa kakkoskohdassa siitä syystä, että venäläisillä on todennäköisesti käytössä enemmän koneita kuin meillä, eli tilanne ei ole 1 vs. 1, vaan pikemminkin 1 vs. 2 tai jopa 1 vs. 3.
Ei sinällään mitään uutta allekirjoittaneelle. Kannattaa nyt kuitenkin muistaa, että Sidewinder ei ole enää tehokkaimmillaan tuolla 20-25 kilometrin etäisyydellä, kuten ei Amraamkaan 100 kilometrin etäisyydellä. Väitän, että Amraam on tuolle 20-25 kilometrin etäisyydelle parempi valinta kuin Sidewinder. Poikkeuksena ehkä sellainen tilanne, että maali liikkuu matalalla ja hitaasti (esim. helikopteri), jolloin se ei ole karkaamassa mihinkään, ja jolloin IP-hakupää saattaa olla tutkahakupäätä parempi.
Tuosta AIM-9X:n maalittamisesta sellainen korjaus, että kypärätähtäintä ei tarvita maalittamisessa ollenkaan, jos maali on jo löydetty tutkalla. Ohjuksen hakupää on mahdollista alistaa suoraan tutkalle, ei sitä tarvitse välttämättä suunnata kypärätähtäimen avulla.
Einomies1, viittasin siihen mahdollisuuteen, että ajattelit AIM-9X:n korvaavan hapantuvat 9M:t. Esimerkiksi Amraam-hankintasi oli käsittääkseni tarkoitettu korvaamaan hapantuvat B-mallit. Eikö sama olisi loogista Sidewinderienkin kohdalla, kun 9M:t ovat samaa ikäluokkaa (tai muutaman vuoden vanhempia) kuin Amraamit? Olettaen siis, että Hawkien sodanajan käytöstä ei luovuta.
Eikä se AIM-9X nyt ihan hukkaan Hawkinkaan kanssa mene.
Parempi liikehtimiskyky ja kuvantava hakupää ovat etuja 9M-versioon verrattuna.
Vahva tunne pitää lämpöä yllä.
Et vain yksinkertaisesti voi poimia jotain lukua jostain, ilman ymmärrystä miksi ja miten se muodostuu ja käyttää sitä sitten perusteena jollekin toiselle asialle. Selitin jo, miksi Miragen lentotuntihinta on korkea. Mirage has not been able to achieve operational availability due to the high cost of parts and components and relevant technical maintenance problems.
