Ilmavoimien tulevaisuus

Lämpökameraa vaan joka kännykkämaston nokkaan, siihen kuvantunnistusohjelmisto ja avot.

Ihmettelen aina ihmisten kännykkämasto-fetissejä. Kännykkämastot, etenkin painopistealueella, voidaan tiedustella etukäteen, eikä niiden siirtäminen tule olemaan kriisitilanteessa helppoa. Yksi täsmäpommi, yksi tiedusteluryhmä, yksi desantti - kaikki tuhoavat verkoston palasen hyvinkin nopeasti, kun sen sijainti tiedetään.

Sen sijaan lämpökameran tuominen ilmavalvontatorneihin, joko automaattisena järjestelmänä tai käsikäyttöisenä lämpökamerana, voisi olla mielenkiintoinen idea. Olettaen tietenkin, että näin ei jo ole. Pelkäänpä kuitenkin, että rahoituspuoli saattaisi tulla vastaan automaattisen järjestelmän kohdalla. Ainakin, jos käyttöön otettaisiin hyvälaatuinen sensori, kuten Nasamsissa käytetty MSP500.
 
Ihmettelen aina ihmisten kännykkämasto-fetissejä. Kännykkämastot, etenkin painopistealueella, voidaan tiedustella etukäteen, eikä niiden siirtäminen tule olemaan kriisitilanteessa helppoa. Yksi täsmäpommi, yksi tiedusteluryhmä, yksi desantti - kaikki tuhoavat verkoston palasen hyvinkin nopeasti, kun sen sijainti tiedetään.

Sen sijaan lämpökameran tuominen ilmavalvontatorneihin, joko automaattisena järjestelmänä tai käsikäyttöisenä lämpökamerana, voisi olla mielenkiintoinen idea. Olettaen tietenkin, että näin ei jo ole. Pelkäänpä kuitenkin, että rahoituspuoli saattaisi tulla vastaan automaattisen järjestelmän kohdalla. Ainakin, jos käyttöön otettaisiin hyvälaatuinen sensori, kuten Nasamsissa käytetty MSP500.

Kännykkämastoja on kuitenkin aika monta ja toki kyseessä oli esimerkki. Korkeita taloja, sopivalla paikalla olevia voimapylväitä, savupiippuja jne. on Suomi täynnä. Toki lisäksi voi käyttää liikuteltavia mastoja aukkojen paikkaamiseen ja painopistealueiden vahventamiseen. Myös AIV ryhmä on samoin tavoin vaiennettavissa, mutta rutkasti helpommin havaittavissa.

Tässä brosyyri SeaFlir III+ systeemistä jonka hinta vähittäismyyjältä oli viime heinäkuussa 394 400 USD. Soveltuisi varmasti korvaamaan aisti-ilmavalvonnan muutoin kuin äänihavaintojen osalta.

http://www.flir.com/surveillance/display/?id=64155

https://www.gsaadvantage.gov/ref_te...37ALTA_GS-03F-5051C_GSAPRICELISTMODPS0186.PDF

Täysin puhtaan teoreettisesti, jos tuollaisia järjestelmiä haluttaisiin kattamaan koko Suomen valtioalue 50m ympäristöä korkeammista torneista siten, että katvealuetta ei jäisi (30km näkyvyys) tarvittaisiin Suomeen 360 tuollaista järejstelmää. No, oikeasti toki joka maan kolkkaa ei pitäisi kattaa ja toisaalta jonnekkin tarvittaisiin parempi peitto. Eli nykyrahalla kyse ei ole mahdottomista summista.
 
@StmSvejk

Mahdottomista summista puhutaan: jos noita sensoreita haluttaisiin hankkia vaikkapa vain 200 kpl 400 000 euron yksikköhintaan, niin kaupan kokonaisarvo olisi 80 miljoonaa euroa. Viestivälineistö, integraatiot ja tornit/mastot päälle, niin puhutaan reippaasti yli 100 miljoonan euron hankinnasta.

Jos vastakkainasetellaan, niin karkeasti ottaen tuolla rahalla saisi muutaman patteriston käytettyjä 155 mm panssarihaupitseja, toisen lastin Stinger-olkapääohjuksia, 70 ATACMS-tykistöohjusta tai Nasamsille kertatäytön ilmatorjuntaohjuksia. Ja vaikka tilannekuva onkin elintärkeää tehokkaan ilmapuolustuksen kannalta, niin kaikenkattavan sensoriverkon rakentaminen vaikutuskyvyn kustannuksella on sekin strateginen virhe.

Jalkaväen käyttämän lämpötähystimen lisääminen ilmavalvontaryhmän perusvarustukseen - mikäli ei jo ole - olisi tietysti yksi vaihtoehto, joka voisi jopa toteutua. Jos hinta liikkuu kymppitonnin tienoilla, niin kokonaiset 500 kpl saataisiin 5 miljoonalla eurolla. Se on vielä jotenkin mahdollista.
 
@StmSvejk

Mahdottomista summista puhutaan: jos noita sensoreita haluttaisiin hankkia vaikkapa vain 200 kpl 400 000 euron yksikköhintaan, niin kaupan kokonaisarvo olisi 80 miljoonaa euroa. Viestivälineistö, integraatiot ja tornit/mastot päälle, niin puhutaan reippaasti yli 100 miljoonan euron hankinnasta.

Entäpä jos noita hankittaisiin vaikka vain 50 kpl? Silloin ei toki saada kummoista verkostoa noille, mutta jonkinlainen ketju useamman kohteen eteen kuitenkin.
 
AIV voisi olla oppikirjaesimerkki tehtävästä joka kannattaisi automatiosoida täysin. Lämpökameraa vaan joka kännykkämaston nokkaan, siihen kuvantunnistusohjelmisto ja avot. Ihminen voi sitten varmistella onko liikkuva kohde maakotka vai Frogfoot. Myös äänimittaus hoituisi samaan syssyyn Leikkausmenetelmällä paikannuskin onnistuisi.

Samalla tulisi luoduksi myös koko maan kattava kaukotähystysverkosto. Uudet alueellisen taistelun opit ovat ilahduttava esimerkki siitä, että Suomessa rohjetaan kehittää meidän olosuhteisiimme soveltuvaa taktiikkaa. Toivottavasti rohkeus kehittää tekniikkaa olisi myös olemassa. Tässä tapauksessa kyse olisi pikemminkin olemassa olevan tekniikan integroinnista kuin uuden kehittämisestä.

Ihmettelen aina ihmisten kännykkämasto-fetissejä. Kännykkämastot, etenkin painopistealueella, voidaan tiedustella etukäteen, eikä niiden siirtäminen tule olemaan kriisitilanteessa helppoa. Yksi täsmäpommi, yksi tiedusteluryhmä, yksi desantti - kaikki tuhoavat verkoston palasen hyvinkin nopeasti, kun sen sijainti tiedetään.

Sen sijaan lämpökameran tuominen ilmavalvontatorneihin, joko automaattisena järjestelmänä tai käsikäyttöisenä lämpökamerana, voisi olla mielenkiintoinen idea. Olettaen tietenkin, että näin ei jo ole. Pelkäänpä kuitenkin, että rahoituspuoli saattaisi tulla vastaan automaattisen järjestelmän kohdalla. Ainakin, jos käyttöön otettaisiin hyvälaatuinen sensori, kuten Nasamsissa käytetty MSP500.

Kännykkämastoja on kuitenkin aika monta ja toki kyseessä oli esimerkki. Korkeita taloja, sopivalla paikalla olevia voimapylväitä, savupiippuja jne. on Suomi täynnä. Toki lisäksi voi käyttää liikuteltavia mastoja aukkojen paikkaamiseen ja painopistealueiden vahventamiseen. Myös AIV ryhmä on samoin tavoin vaiennettavissa, mutta rutkasti helpommin havaittavissa.

Tässä brosyyri SeaFlir III+ systeemistä jonka hinta vähittäismyyjältä oli viime heinäkuussa 394 400 USD. Soveltuisi varmasti korvaamaan aisti-ilmavalvonnan muutoin kuin äänihavaintojen osalta.

http://www.flir.com/surveillance/display/?id=64155

https://www.gsaadvantage.gov/ref_te...37ALTA_GS-03F-5051C_GSAPRICELISTMODPS0186.PDF

Täysin puhtaan teoreettisesti, jos tuollaisia järjestelmiä haluttaisiin kattamaan koko Suomen valtioalue 50m ympäristöä korkeammista torneista siten, että katvealuetta ei jäisi (30km näkyvyys) tarvittaisiin Suomeen 360 tuollaista järejstelmää. No, oikeasti toki joka maan kolkkaa ei pitäisi kattaa ja toisaalta jonnekkin tarvittaisiin parempi peitto. Eli nykyrahalla kyse ei ole mahdottomista summista.

@StmSvejk

Mahdottomista summista puhutaan: jos noita sensoreita haluttaisiin hankkia vaikkapa vain 200 kpl 400 000 euron yksikköhintaan, niin kaupan kokonaisarvo olisi 80 miljoonaa euroa. Viestivälineistö, integraatiot ja tornit/mastot päälle, niin puhutaan reippaasti yli 100 miljoonan euron hankinnasta.

Jos vastakkainasetellaan, niin karkeasti ottaen tuolla rahalla saisi muutaman patteriston käytettyjä 155 mm panssarihaupitseja, toisen lastin Stinger-olkapääohjuksia, 70 ATACMS-tykistöohjusta tai Nasamsille kertatäytön ilmatorjuntaohjuksia. Ja vaikka tilannekuva onkin elintärkeää tehokkaan ilmapuolustuksen kannalta, niin kaikenkattavan sensoriverkon rakentaminen vaikutuskyvyn kustannuksella on sekin strateginen virhe.

Jalkaväen käyttämän lämpötähystimen lisääminen ilmavalvontaryhmän perusvarustukseen - mikäli ei jo ole - olisi tietysti yksi vaihtoehto, joka voisi jopa toteutua. Jos hinta liikkuu kymppitonnin tienoilla, niin kokonaiset 500 kpl saataisiin 5 miljoonalla eurolla. Se on vielä jotenkin mahdollista.

Pari kommenttia:
  1. Aisti-ilmavalvontaa kannattaisi tosiaan automatisoida, mutta mielestäni tärkein pointti olisi kyky luoda niin tarkka ilmatilannekuva ja maalien paikannus että se mahdollistaisi ohjuslaukaisut täysin passiivisesti. Ilmavalvonta-ihminen lämpötähystimen kanssa ei tähän pysty.
  2. Kännykkämastot ovat aika ilmeinen esiintuleva sijoituspaikka. Ne sijaitsevat korkeilla maastonkohdissa ja ne ovat korkeita. Sen lisäksi on hyvä huomata, että ne tarjoavat valmiina valokuitutason tietoliikenneyhteyden, laadukkaan sähkönsyötön varavoimalla sekä hyvät kiinnityspisteet. Suomessa on tuhansia ja tuhansia kännykkämastoja. Siinä itänaapuri saa käyttää aika paljon resursseja jos aikoo kaikki pommittaa paskaksi.

Tuon lisäksi olen pitänyt ääntä aktiivisesta ja passiivisesta monipaikkatutkaverkosta. Se toimii kaikissa sääoloissa ja toimii myös stealth-koneita vastaan.

Summista jos puhutaan, yksi uusi hävittäjä maksaa sen pyöreän 100 miljoonaa. Ei välttämättä olisi huono ajatus investoida sitä vaihtoehtoisesti passiivisen automatisoidun sensoriverkoston rakentamiseen.
 
Ihmettelen aina ihmisten kännykkämasto-fetissejä. Kännykkämastot, etenkin painopistealueella, voidaan tiedustella etukäteen, eikä niiden siirtäminen tule olemaan kriisitilanteessa helppoa. Yksi täsmäpommi, yksi tiedusteluryhmä, yksi desantti - kaikki tuhoavat verkoston palasen hyvinkin nopeasti, kun sen sijainti tiedetään.

Pitikös tässä nyt kehittää jonkinlainen passiivinen tulenjohtojärjestelmä painopistealueelle, vaiko KEVA ja KAVA tutkia täydentävä ennakkovaroitusjärjestelmä sivustojen ilmtoimintaa vahtaamaan? Jotenkin oletin, että painopistealueella on jo valmiiksi suurin osa maan tutkakalustosta, joten tuollaisella kiinteällä järjestelmällä ei siellä olisi juurikaan tekemistä.

Ja jos ihmettelet miksi nuo kännykkämastot aina tuodaan esille, niin koeta käsittää ne ikäänkuin defaultti olemassa olevana infrana joka soveltuu käyttöön.
 
Entäpä jos noita hankittaisiin vaikka vain 50 kpl? Silloin ei toki saada kummoista verkostoa noille, mutta jonkinlainen ketju useamman kohteen eteen kuitenkin.

En usko, että on mielekästä rakentaa kovin pientä verkostoa. Mitä vähemmän jotakin artikkelia hankitaan, sitä suuremman osan hankkeen kokonaiskustannuksista muodostavat suunnitelutyö ja integroinnit kansallisiin järjestelmiin, eli rahaa tärväytyy enemmän suhteessa saavutettuun suorituskykyyn.

Pitikös tässä nyt kehittää jonkinlainen passiivinen tulenjohtojärjestelmä painopistealueelle, vaiko KEVA ja KAVA tutkia täydentävä ennakkovaroitusjärjestelmä sivustojen ilmtoimintaa vahtaamaan? Jotenkin oletin, että painopistealueella on jo valmiiksi suurin osa maan tutkakalustosta, joten tuollaisella kiinteällä järjestelmällä ei siellä olisi juurikaan tekemistä.

Käsittääkseni oli tarkoitus kehittää yksi tilannekuvaa luova verkko nykyisten lisäksi. Vähän kuin aisti-ilmavalvonta, joka ilmeisesti aikoinaan kattoi ainakin lähes koko maan. Luonnollisesti järjestelmä olisi kattavimmillaan siellä, missä vihollistoimintaa voisi olettaa eniten olevan. Esimerkiksi Pohjanmaalla tai pohjoisimmassa Lapissa tarve järjestelmälle taas ei varmaankaan olisi kovin suuri, joten sinne sitä ei välttämättä tarvitsisi ulottaa.

Ja jos ihmettelet miksi nuo kännykkämastot aina tuodaan esille, niin koeta käsittää ne ikäänkuin defaultti olemassa olevana infrana joka soveltuu käyttöön.

Hyvä on. Käytännön ongelmien takia on vain hankala mieltää ne jonkinlaiseksi yleiskäsitteeksi sensorialustalle. Mastojen ja savupiippujen omistajilta pitäisi saada lupa. Antaako operaattori tai joku verkkoyhtiö luvan käyttää mastojaan ilmaiseksi, vai vuokraako se niitä markkinahintaan, hmm... Sota on toinen juttu, mutta sitten voisi samantien olla liikuteltavat, PV:n omat "kännykkämastot", jotka saataisiin pystyyn jo harmaassa vaiheessa, vaikka puolustustilalaki ei olisi voimassa.

Kännykkämastot ovat aika ilmeinen esiintuleva sijoituspaikka. Ne sijaitsevat korkeilla maastonkohdissa ja ne ovat korkeita. Sen lisäksi on hyvä huomata, että ne tarjoavat valmiina valokuitutason tietoliikenneyhteyden, laadukkaan sähkönsyötön varavoimalla sekä hyvät kiinnityspisteet. Suomessa on tuhansia ja tuhansia kännykkämastoja. Siinä itänaapuri saa käyttää aika paljon resursseja jos aikoo kaikki pommittaa paskaksi.

Ota huomioon, että suurin osa mastoista sijaitsee... tadaa rummunpärinää... asutuskeskuksissa! (Cellmapper on aika hyvä työkalu näiden tutkimiseen.) Todennäköisesti me haluaisimme saada varoituksen jo koneiden suristaessa rajan yli keskellä korpea. Tuhoamistyö ei siis ole kovin haastavaa, jos/kun sijainnit on etukäteen tiedossa, ja tuhottavia kohteita alueella on luokkaa kymmeniä tai pari sataa. Itse ainakin lähden siitä ajatuksesta, että vihollinen ei edes yrittäisi lamauttaa koko verkostoa, vaan ainoastaan osan, joka sen toimintaa suuresti häiritsee.

Sinällään passiivinen sensoriverkosto voi joskus tulevaisuudessa olla hyvinkin järkevä hankinta, jos/kun yleistyvät häiveominaisuudet heikentävät tutkakaluston käyttökelpoisuutta. Tällöin järjestelmästä tulee myös tehdä liikkuva, eikä se saa nojautua siviiliyhteiskunnan rakennelmiin. Liikkuvuus on taistelunkestävyyteen vaikuttava asia nr. 1.

Sen sijaan olen vahvasti sitä mieltä, että tässä rahoitustilanteessa on kyse lähinnä haaveesta, koska tutkaverkostokin toimii vähintään tyydyttävästi. Liikuteltavia KEVA-tutkia on hyvä määrä, ja niitä täydentämään löytyy vielä kohtalainen määrä lähivalvonta-/maalinosoitustutkia. KAVA-tutkat ovat vielä bonus siihen päälle, vaikka niiden osalta taistelunkestävyys/käytettävyys onkin suuri kysymysmerkki, kun järjestelmän liikuvuus on melko heikko.
 
@StmSvejk

Mahdottomista summista puhutaan: jos noita sensoreita haluttaisiin hankkia vaikkapa vain 200 kpl 400 000 euron yksikköhintaan, niin kaupan kokonaisarvo olisi 80 miljoonaa euroa. Viestivälineistö, integraatiot ja tornit/mastot päälle, niin puhutaan reippaasti yli 100 miljoonan euron hankinnasta.

Jos vastakkainasetellaan, niin karkeasti ottaen tuolla rahalla saisi muutaman patteriston käytettyjä 155 mm panssarihaupitseja, toisen lastin Stinger-olkapääohjuksia, 70 ATACMS-tykistöohjusta tai Nasamsille kertatäytön ilmatorjuntaohjuksia. Ja vaikka tilannekuva onkin elintärkeää tehokkaan ilmapuolustuksen kannalta, niin kaikenkattavan sensoriverkon rakentaminen vaikutuskyvyn kustannuksella on sekin strateginen virhe.

Jalkaväen käyttämän lämpötähystimen lisääminen ilmavalvontaryhmän perusvarustukseen - mikäli ei jo ole - olisi tietysti yksi vaihtoehto, joka voisi jopa toteutua. Jos hinta liikkuu kymppitonnin tienoilla, niin kokonaiset 500 kpl saataisiin 5 miljoonalla eurolla. Se on vielä jotenkin mahdollista.

Kuitenkin jos katsotaan summia jota tilannekuvaan on maailmalla ja meiilläkin sijoitettu, ei kyse olisi mistään ennennäkemättömän kalliista.
Pointtini on ettei "muoti" ainakaan ole este tuollaiselle hankinnalle.
 
Sinällään passiivinen sensoriverkosto voi joskus tulevaisuudessa olla hyvinkin järkevä hankinta, jos/kun yleistyvät häiveominaisuudet heikentävät tutkakaluston käyttökelpoisuutta. Tällöin järjestelmästä tulee myös tehdä liikkuva, eikä se saa nojautua siviiliyhteiskunnan rakennelmiin. Liikkuvuus on taistelunkestävyyteen vaikuttava asia nr. 1.

Sen sijaan olen vahvasti sitä mieltä, että tässä rahoitustilanteessa on kyse lähinnä haaveesta, koska tutkaverkostokin toimii vähintään tyydyttävästi. Liikuteltavia KEVA-tutkia on hyvä määrä, ja niitä täydentämään löytyy vielä kohtalainen määrä lähivalvonta-/maalinosoitustutkia. KAVA-tutkat ovat vielä bonus siihen päälle, vaikka niiden osalta taistelunkestävyys/käytettävyys onkin suuri kysymysmerkki, kun järjestelmän liikuvuus on melko heikko.

Mahdatkohan nyt sekoittaa nuo kaksi ajatuksissasi? Miksi passiivista sensoria pitäisi taistelunkestävyyden nimissä liikutella? Sen havaitseminen on nähdäkseni aika lailla mahdotonta. Kokoluokka on jalkapallo-mittakaavassa.

Tutkien käytön haaste nimenomaan on, että ne havaitaan jo kaukaa ja ne voidaan paikallistaa. Siksi niitä pyritään pitämään päällä vain tarvittaessa ja vuorottelemaan eri tutkia ja vaihtamaan paikkoja.

Passiivinen sensoriverkosto voisi jo nykytilanteessa täydentää tutkaverkostoa ja tuoda ilmatilan valvontaan ja tulenkäyttöön taistelunkestävyyttä ja yllätyksellisyyttä.


NASAMS Rheinmetall MSP 600

MSP_600.jpg


Naamiomaton+EOS2_MarkAntturi.jpg


Typhoon Pirate IRST

upload_2016-3-7_8-50-50.jpeg

220px-RAF_Typhoon_Prepares_for_Takeoff_from_Italy_on_Libyan_Mission_MOD_45152843.jpg
 
En usko, että on mielekästä rakentaa kovin pientä verkostoa. Mitä vähemmän jotakin artikkelia hankitaan, sitä suuremman osan hankkeen kokonaiskustannuksista muodostavat suunnitelutyö ja integroinnit kansallisiin järjestelmiin, eli rahaa tärväytyy enemmän suhteessa saavutettuun suorituskykyyn.

Mikä sitten on pieni määrä? 50:llä sensorirjestelmällä voisi rakentaa kaksi riviä Suomen päästä päähän ja vielä varoiksikin jäisi. Toki kaikkea ei voisi rakentaa kerralla eikä tarvitsisikaan. Järjestelmät kuitenkin halventuvat jatkuvasti.

Hyvä on. Käytännön ongelmien takia on vain hankala mieltää ne jonkinlaiseksi yleiskäsitteeksi sensorialustalle. Mastojen ja savupiippujen omistajilta pitäisi saada lupa. Antaako operaattori tai joku verkkoyhtiö luvan käyttää mastojaan ilmaiseksi, vai vuokraako se niitä markkinahintaan, hmm... Sota on toinen juttu, mutta sitten voisi samantien olla liikuteltavat, PV:n omat "kännykkämastot", jotka saataisiin pystyyn jo harmaassa vaiheessa, vaikka puolustustilalaki ei olisi voimassa.

Omat mastot muuten kuin poikkeustilanteessa olisivat huono ratkaisu. Ne voidaan huomata verrattuna ra-tilassa otettuihin panoraamakuviin vaikka automatisoidusti. Sensoripalleroiden sijoittelu eri puolille maata ylitöinä tai ostopalveluina olisi kuitenkin helpompi toimenpide kuin aiv-verkon pystyttäminen joukot perustamalla. Lisäksi, sensorilaitteista voisi tilata vaikkapa tuhat kappaletta valelaitetta sijoitettavaksi erinäisiin korkeiisin rakennuksiin jne. Makkaranapaistokomppanioiden tms. toimesta.

Ota huomioon, että suurin osa mastoista sijaitsee... tadaa rummunpärinää... asutuskeskuksissa! (Cellmapper on aika hyvä työkalu näiden tutkimiseen.) Todennäköisesti me haluaisimme saada varoituksen jo koneiden suristaessa rajan yli keskellä korpea. Tuhoamistyö ei siis ole kovin haastavaa, jos/kun sijainnit on etukäteen tiedossa, ja tuhottavia kohteita alueella on luokkaa kymmeniä tai pari sataa. Itse ainakin lähden siitä ajatuksesta, että vihollinen ei edes yrittäisi lamauttaa koko verkostoa, vaan ainoastaan osan, joka sen toimintaa suuresti häiritsee.

Kännykkämastojen lisäksi on olemassa tuulivoimaloita, savupiippuja, korkeita kerrostaloja, vesitorneja, korkeita maastonkohtia jne. ihan riittämiin muutaman kymmenen kilometrin välein. Toki järjestelmä voidaan lamauttaa, minkä tahansa voi, mutta se on rutkasti vaikeampaa kuin tutkajärjestelmän tai AIV verkon. Jos taas vihulainen käyttää täsmäaseenaa ja erikoisjoukkonsa joka ikisen tuulivoimalan ja kerrostalon tuhoamiseen on se voitto meille.

Sinällään passiivinen sensoriverkosto voi joskus tulevaisuudessa olla hyvinkin järkevä hankinta, jos/kun yleistyvät häiveominaisuudet heikentävät tutkakaluston käyttökelpoisuutta. Tällöin järjestelmästä tulee myös tehdä liikkuva, eikä se saa nojautua siviiliyhteiskunnan rakennelmiin. Liikkuvuus on taistelunkestävyyteen vaikuttava asia nr. 1.

Sotilaskäyttöön suunniteltu vehje jonka voi helposti havaita ei ole niin tasitelunkestääv ratkaisu kuin siviili-infraan nojaava ja naamioitu. Valelaitteita syntynee aika halvalla ja helposti vaikka tuhansia. Liikkuvuus syntyy viemällä laitteet tarpeen vaatiessa uuteen, GIS-ohjelmistolla tiedusteltuun asemaan.

Mainittakoon että tällainen passiivinen valvonta/maalinosoitusverkosto mahdollistaisi esimerkiksi hävittäjäkoneiden ja ilmatorjunnan uuden käyttötavan. Passivinen verkosto voisi osoittaa maalin, hävittäjä voisi laukoa ohjuksen kauempaa ja ohjus käynnistäisi oman tutkansa datalinkin käskyllä vasta viime hetkillä. Vihollinen ei saisi käytännössä mitään ennakkovaroitusta.

Samalla verkoston käytöstä hyötyisivät maa- ja merivoimat. Merivoimilla oma valvontajärjestelmänsä toki jo onkin. Maavoimien osalta laitteet mahdollistaisivat vastatykistötoiminnan (lähtölaukauksien havaitseminen ja paikantaminen leikkaamalla), liikennekeskittymien havaitsemisen (pakokaasut) ja komentopaikkojen havaitsemisen (mastojen havaitseminen automatiosidusti). Toki myös maalinosoitus ja tulenjohto muutenkin pitäisi olla mahdollista.

Toki samaan syssyyn kannattaisi miettiä myös äänimittauslaitteistojen laittamista mastojen harusvaijereihin tms.

Verkostolla voisi olla joku kiva nimi, vaikkapa SAURON. (Suomalainen Alueellinen...vielä pitäis keksiä sanoja...)

EDIT; Parempi nimiehdotus: ANOPPI (AlueellineN Operatiivinen...)...
 
Viimeksi muokattu:
Optisia, maalin havaitsemiseen tarkoitettuja, ilmavalvontajärjestelmiä on ainakin brittien Strarstreak-ohjusjärjestelmään kuuluva ADAD: "The Air Defence Alerting Device is a passive air defence alerter designed to work in conjunction with the HVM missile system. Operating as an infra red search and tracking system in the 8 - 14 micron waveband, the alerter is designed to operate against low and fast moving fixed wing aircraft, as well as the latest generation of attack helicopters."

air_defence_alerting_device_adad_b.jpg


http://www.armedforces.co.uk/army/listings/army6b15.htm

ADAD on kohdassa 0.02-0.04 winhasti pyörivä kuula.

 
Mahdatkohan nyt sekoittaa nuo kaksi ajatuksissasi? Miksi passiivista sensoria pitäisi taistelunkestävyyden nimissä liikutella? Sen havaitseminen on nähdäkseni aika lailla mahdotonta. Kokoluokka on jalkapallo-mittakaavassa.

1. Jos "sensoripallo" on jo rauhanaikana siellä maston nokassa, niin se tiedustellaan jo rauhanaikana ja tuhotaan sodan ensi hetkinä. Havaitseminen ei ole mahdotonta, kun tiedetään, mistä etsiä, ja lähetetään joku tekemään jalkatyötä palkkansa eteen.

2. Jos sensoripallot eivät ole rauhanaikana mastojen nokassa, mutta tiedetään, että ne asennetaan poikkeustilanteessa kännykkämastoihin, niin silloin voidaan potentiaalisesti tuhota tietyn alueen kaikki mastot. Toki, se vaatii viholliselta lentosuoritteita ja pommeja, mutta jos järjestelmä todella on tehokas, niin silloin sen osasten tuhoaminen estää mahdollisesti huomattavatkin vihollisen konetappiot. Ponnistus ei ole mahdottoman suuri, jos puhutaan alueellisesta lamauttamisesta jossakin Pohjois-Karjalan kaltaisessa korvessa, jossa tuulimyllyjä ja kerrostaloja ei tunneta, ja kännykkämastojakin on kourallinen. Mutta jos sieltä pitäisi löytää puiden latvuksista satunnaisista paikoista sensoripallolla varustettuja ilmavalvontatorneja? Ei ole helppo homma, kun voi olla missä hyvänsä.

Hankkisin siis mieluummin omat tornit ja omat radioyhteydet sensoreille siviili-infraan nojaamisen sijaan. Tämä vähentää hämminkiä kriisitilanteessa, kun palloille ei tarvitse improvisoida kiinnityksiä savupiippuihin ja kymmeneen eri kännykkämastotyyppiin, eikä viestiyhteyksiä vedettäessä tarvitse ihmetellä, kun taloyhtiön palomuuri ei tahdokaan päästää dataa lävitseen.

Omat mastot muuten kuin poikkeustilanteessa olisivat huono ratkaisu. Ne voidaan huomata verrattuna ra-tilassa otettuihin panoraamakuviin vaikka automatisoidusti. Sensoripalleroiden sijoittelu eri puolille maata ylitöinä tai ostopalveluina olisi kuitenkin helpompi toimenpide kuin aiv-verkon pystyttäminen joukot perustamalla. Lisäksi, sensorilaitteista voisi tilata vaikkapa tuhat kappaletta valelaitetta sijoitettavaksi erinäisiin korkeiisin rakennuksiin jne. Makkaranapaistokomppanioiden tms. toimesta.

Jos oletetaan, ettei masto nouse aukealla 50 metriä ympäristöä korkeammalle, niin ei se havaitseminen noin helppoa ole. Itse ainakin pyrkisin pystyttämään mastot ympäristöä korkeampiin maastonkohtiin siten, että maston huippu tulisi vain vähän puunlatvojen yläpuolelle. Asiallisellisesti naamioituna olisi tällaisen vekottimen havaitseminen hyvin vaikeaa, tai sitten kuvantunnistusalgoritmit raportoisivat jokaisesta tuulen mukana liikkuvasta puunoksasta.


Kännykkämastojen lisäksi on olemassa tuulivoimaloita, savupiippuja, korkeita kerrostaloja, vesitorneja, korkeita maastonkohtia jne. ihan riittämiin muutaman kymmenen kilometrin välein. Toki järjestelmä voidaan lamauttaa, minkä tahansa voi, mutta se on rutkasti vaikeampaa kuin tutkajärjestelmän tai AIV verkon. Jos taas vihulainen käyttää täsmäaseenaa ja erikoisjoukkonsa joka ikisen tuulivoimalan ja kerrostalon tuhoamiseen on se voitto meille.

Oletko käynyt maan syrjäkolkilla? Tilanne on vähän eri kuin jossakin Helsinki-Turku-Jyväskylä-kolmiossa

Mikä tekee AIV-verkosta mielestäsi suhteessa niin helpon lamauttaa? Jos siviili-infraan nojaaminen tekee sensoripallo-verkosta niin taistelunkestävän, niin eikö ilmavalvonta-asemakin voida perustaa vaikka tuulimyllyn huipulle tai kerrostalon katolle?

Oma näkemykseni on, että liikkuva tutkaverkosto on hankala lamauttaa (ainakin itänaapurin nykyisin asein), ja AIV-verkko sitten jo liki mahdoton. Sensoripallo-verkko menisi AIV-verkon kanssa samaan, jos siinä ei nojattaisi niin vahvasti kiinteään infrastruktuuriin kuin nyt on esitetty.

Verkostolla voisi olla joku kiva nimi, vaikkapa SAURON. (Suomalainen Alueellinen...vielä pitäis keksiä sanoja...)

EDIT; Parempi nimiehdotus: ANOPPI (AlueellineN Operatiivinen...)...

ANOPPI = Alueellinen operatiivinen passiivinen pallo-infrapuna-verkko
 
@StmSvejk Hienoa kun annoit ihan kongreettisen esimerkin sensorista ja hintatiedollakin vielä. Tiedän että tuo oli vain esimerkki, mutta kyseinen sensori ei sovellu automaattiseen etsintään/valvontaan. Automaattiseen maalinetsintään soveltuva IRST sensori"pallo" maksaa aivan varmasti vähintään tuplat tuosta. Jos taas asennetaan esimerkin kaltainen laitteisto, tarvitaan operaattori käyttämään laitetta 24/7.

Kannattaa myös älytä tuollaisen laitteiston kyky havaita mitään. Suomessa vallitseva sää on pilvinen ja pilvet usein melko matalalla, joten havaintoetäisyydet eivät ole luokkaa 30 km vaan pikemminkin <10 km. Pilvikorkeus rajoittaa korkeusulottuvuuden varmaan jonnekin 1 km tienoille suurimman osan vuodesta. Esimerkiksi eilen ja tänään Helsingin suunnalla vaakanäkyvyys varmaan 1 km luokkaa ja korkeussuunnassa 100 m luokkaa. Optimioloissa tuolla saatetaan päästä automaatiolla <15 km maksimi etäisyyksille jos sitäkään. Havaitseminen ja seuranta eivät ole sama asia.

Kulut tuollaisesta on kyllä tähtitieteellisiä hyötyyn nähden.

Taistelunkestävyys on vähän niin ja näin. Yksityisillä mailla oleviin kännykkämastoihin asennetut sensorit on todella helppo paikantaa. Muutama tunti niin karttapalveluilla olet paikantanut lähes jokaisen maston ja parissa työpäivässä tarkistanut ne ilmakuvilla ja katunäkymällä. Viikossa olet käynyt paikanpäällä jokaisessa. Tällä tosin ei ole merkitystä kun se vihollinen ei tuollaiseen systeemiin resurssejaan tuhlaa, kuin ehkä muutamassa tärkeimmässä pisteessä.



AIV on edelleen todella kustannustehokas tapa paikata tutkavalvonnan katveita. Uusien joukkojen perustamisen kustannukset ovat korkeat, mutta kun uusia ei olla perustamassa vaan kalusto on pääosiltaan olemassa. Toki sanomalaiteperheeseen perustuva ilmavalvontapääte varmaan korvataan PC-pohjaisella, jos joukoista ei ole luovuttu. AIV-aseman läheltä lentävä (<4km vaaka ja <10km pystyetäisyys) nopea hävittäjä havaitaan lähes aina. Kuulohavainto riittää, kun tietoa voidaan verrata ilmatilannekuvaan. FLIR-pallolla tähän ei päästä.


Jenkit muuten myös selvittelevät asiaa.

U.S. Army Looks to New Ground-Based Sensors to Track Both UAS and Personnel Targets
http://www.defensemedianetwork.com/...sors-to-track-both-uas-and-personnel-targets/

Jenkeillä on aika paljon kaukotähystyslaitteita ollut irakissa ja afganistanissa. MRAP asenteisena ja esim "ilmalaivoissa". Lennokkien havainnointi tarvitsee automaatiota IRST muodossa.
 
@StmSvejk Hienoa kun annoit ihan kongreettisen esimerkin sensorista ja hintatiedollakin vielä. Tiedän että tuo oli vain esimerkki, mutta kyseinen sensori ei sovellu automaattiseen etsintään/valvontaan. Automaattiseen maalinetsintään soveltuva IRST sensori"pallo" maksaa aivan varmasti vähintään tuplat tuosta. Jos taas asennetaan esimerkin kaltainen laitteisto, tarvitaan operaattori käyttämään laitetta 24/7.

Kysehän on ennen kaikkea ohjelmistosta, tuossa kyseisessä tuotteessa mainostetaan itse asiassa autotrackeria.

Taistelunkestävyys on vähän niin ja näin. Yksityisillä mailla oleviin kännykkämastoihin asennetut sensorit on todella helppo paikantaa. Muutama tunti niin karttapalveluilla olet paikantanut lähes jokaisen maston ja parissa työpäivässä tarkistanut ne ilmakuvilla ja katunäkymällä. Viikossa olet käynyt paikanpäällä jokaisessa. Tällä tosin ei ole merkitystä kun se vihollinen ei tuollaiseen systeemiin resurssejaan tuhlaa, kuin ehkä muutamassa tärkeimmässä pisteessä.

Valelaite voidaan laittaa vaikka joka ikisen kerrostalon tai tuulivoimalan katolle jos halutaan jolloin tiedustelu muuttuu mahdottomaksi. Laitteet ovat myös melko pieniä kuten kuvista näkyy. Esim. tuon sensoripallon läpimitta on 9 tuumaa, eli 23cm.

AIV on edelleen todella kustannustehokas tapa paikata tutkavalvonnan katveita. Uusien joukkojen perustamisen kustannukset ovat korkeat, mutta kun uusia ei olla perustamassa vaan kalusto on pääosiltaan olemassa. Toki sanomalaiteperheeseen perustuva ilmavalvontapääte varmaan korvataan PC-pohjaisella, jos joukoista ei ole luovuttu. AIV-aseman läheltä lentävä (<4km vaaka ja <10km pystyetäisyys) nopea hävittäjä havaitaan lähes aina. Kuulohavainto riittää, kun tietoa voidaan verrata ilmatilannekuvaan. FLIR-pallolla tähän ei päästä.

Äänisensori on myös edullinen integroida järjestelmään. Vertailu ilmatilannekuvaan voidaan hoitaa joko automatisoidusti tai manuaalisesti. Itse asiassa juurikin kännykkämastojen tapauksessa mikrofonit voidaan laittaa harusvaijereihin jolloin muodostuu myös kantaa hiukan eri tapaan kuin ihmiskorviin. Ihmissilmät ja -korvat ovat haavoittuva, helposti harhautettava ja epätarkka sensorijärjestelmä. Automatisoitu järjestelmä mahdollistaa tulenkäytön johtamisen ja maa- ja merivoimien toiminnan tukemisen aivan eri tavalla kuin AIV-ryhmä.

Toki näkyvyys rajoittaa usein, mutta automatisoidulla järjestelmällä saadaan merkittäviä etuja silloin kun näkyvyys on hyvä. Esimerkiksi juuri tämän päivän näkyvystietoja tarkasteltaessa siinä missä vaikkapa Harmajalla näkyvyys on 290 metriä on sama lukema Raahen Lapaluodossa 33km. Jos taas näkyvyys on heikko, ei AIV ryhmä tarjoa mitään etuja automatisoituun järjestelmään nähden.
 
Oletko käynyt maan syrjäkolkilla? Tilanne on vähän eri kuin jossakin Helsinki-Turku-Jyväskylä-kolmiossa

Mikä tekee AIV-verkosta mielestäsi suhteessa niin helpon lamauttaa? Jos siviili-infraan nojaaminen tekee sensoripallo-verkosta niin taistelunkestävän, niin eikö ilmavalvonta-asemakin voida perustaa vaikka tuulimyllyn huipulle tai kerrostalon katolle?

Oma näkemykseni on, että liikkuva tutkaverkosto on hankala lamauttaa (ainakin itänaapurin nykyisin asein), ja AIV-verkko sitten jo liki mahdoton. Sensoripallo-verkko menisi AIV-verkon kanssa samaan, jos siinä ei nojattaisi niin vahvasti kiinteään infrastruktuuriin kuin nyt on esitetty.

Valelaitteita voi asentaa rajattomasti. AIV ryhmän huomaa lämpökameralla helposti ihmisen lämpöjälken vuoksi. Mainitse esimerkiksi muutama alue josta ei mielestäsi löydy n. 50m korkeaa maastonkohtaa / rakennelmaa johon sensoripalloa ei voisi sijoittaa n. 30km säteeltä. Voin ihan huvikseni katsoa kartalta sopivia sijoituspaikkoja.

ANOPPI = Alueellinen operatiivinen passiivinen pallo-infrapuna-verkko

Olipa verkosto millainen tahansa, mielestäni ANOPPI olisi hyvä nimitys kaikkialla kyyläävälle, pienetkin asiat huomaavalle tiedusteluverkostolle.
 
Kysehän on ennen kaikkea ohjelmistosta, tuossa kyseisessä tuotteessa mainostetaan itse asiassa autotrackeria.



Valelaite voidaan laittaa vaikka joka ikisen kerrostalon tai tuulivoimalan katolle jos halutaan jolloin tiedustelu muuttuu mahdottomaksi. Laitteet ovat myös melko pieniä kuten kuvista näkyy. Esim. tuon sensoripallon läpimitta on 9 tuumaa, eli 23cm.



Äänisensori on myös edullinen integroida järjestelmään. Vertailu ilmatilannekuvaan voidaan hoitaa joko automatisoidusti tai manuaalisesti. Itse asiassa juurikin kännykkämastojen tapauksessa mikrofonit voidaan laittaa harusvaijereihin jolloin muodostuu myös kantaa hiukan eri tapaan kuin ihmiskorviin. Ihmissilmät ja -korvat ovat haavoittuva, helposti harhautettava ja epätarkka sensorijärjestelmä. Automatisoitu järjestelmä mahdollistaa tulenkäytön johtamisen ja maa- ja merivoimien toiminnan tukemisen aivan eri tavalla kuin AIV-ryhmä.

Toki näkyvyys rajoittaa usein, mutta automatisoidulla järjestelmällä saadaan merkittäviä etuja silloin kun näkyvyys on hyvä. Esimerkiksi juuri tämän päivän näkyvystietoja tarkasteltaessa siinä missä vaikkapa Harmajalla näkyvyys on 290 metriä on sama lukema Raahen Lapaluodossa 33km. Jos taas näkyvyys on heikko, ei AIV ryhmä tarjoa mitään etuja automatisoituun järjestelmään nähden.

Kyseinen laite ei löydä itse maalia vaan sille pitää kertoa missä se maali on. Joko tähtäinristikko viedään maalin kohdalle ja valitaan seuranta päälle tai sitten maali/maalit valitaan hiirellä näytöltä. Toki voi olla että kuvantunnistus pystyy havaitsemaan liikkuvat maalit kuvasta, mutta sensori pitää joka tapauksessa viedä maaliin. Kyllä niitä IRSTejä on, mutta hinnat ovat miljoonia.


Valelaitteita ei voi asentaa rajattomasti. Kyllähän ne valelaitteet maksavatkin jotain ja sen valelaitteen sijoituspaikkakin maksaa. Mastoihin ei myöskään asenneta mitään ylimääräistä (syynä esim. tuuli/jääkuorma).


Äänisensori lisää taas entisestään järjestelmän kustannuksia. Edelleenkin AIV ryhmän kustannus on minimaalinen verrattuna tekniseen/automatisoituun systeemiin. AIV tärkein sensori on kuulo, joten huono näkyvyys ei estä toimintaa.
 
Kyseinen laite ei löydä itse maalia vaan sille pitää kertoa missä se maali on. Joko tähtäinristikko viedään maalin kohdalle ja valitaan seuranta päälle tai sitten maali/maalit valitaan hiirellä näytöltä. Toki voi olla että kuvantunnistus pystyy havaitsemaan liikkuvat maalit kuvasta, mutta sensori pitää joka tapauksessa viedä maaliin. Kyllä niitä IRSTejä on, mutta hinnat ovat miljoonia.

Valelaitteita ei voi asentaa rajattomasti. Kyllähän ne valelaitteet maksavatkin jotain ja sen valelaitteen sijoituspaikkakin maksaa. Mastoihin ei myöskään asenneta mitään ylimääräistä (syynä esim. tuuli/jääkuorma).

Äänisensori lisää taas entisestään järjestelmän kustannuksia. Edelleenkin AIV ryhmän kustannus on minimaalinen verrattuna tekniseen/automatisoituun systeemiin. AIV tärkein sensori on kuulo, joten huono näkyvyys ei estä toimintaa.

Kyse on ainoastaan kuvantulkinnasta, jos järjestelmä on suunniteltu ensisijaisesti esim. aluskäyttöön on otaksuttu että sitä monitoroidaan koko ajan jolloin automaattitoiminto ei ole aina tarpeen. Jo SeaFlir III+ -sensorissa on monen maalin yhtäaikainen seuraustoiminto mikä viittaisi nimenomaisesti kuvantulkintaan jossa pallo pyörii jatkuvasti (about 3s/360 astetta) tuottaen kuvantulkintaohjelmalle jatkuvaa panoraamakuvaa. Valelaitteen kustannus lienee jotain kympin luokkaa, mitä nyt muovi/metallipönikkä tuon kokoisena maksaa.

Ihmiskorva ei vaan kykene samaan mihin nykyaikaiset akustiset sensorit. Esimerkkinä hollantilaisfirman tuotetarjonta:

http://microflown-avisa.com/

Järjestelmällä onnistuu myös vastatykistötoiminta.

Jos halutaan vain ihmiskorvan suorituskyky liikkuvat kustannukset todennäköisesti muutamissa kymmenissä tai sadoissa euroissa per havaintopiste. Vihreäksi maalamisen jälkeen voidaan toki puhua jo tuhansista euroista.
 
Viimeksi muokattu:
SeaFLIR


Sagem EOMS (oikea IRST)



Okei on tossa SeaFLIRissä Auto scan ominaisuuskin ja ilmeisesti se ottaa liikkuvat kohteet joko manuaalisesti tai automaattisesti seurantaan. Se ei kuitenkaan poista sen systeemin rajoitteita mihinkään. Eikä sitä tosiasiaa että missään ei ole käytössä kuvailemasi kaltaista massamaista sensori-ja valemaaliverkkoa.

Olisi mukava nähdä oikein tarkka selostus koko systeemistä kaikkine eri osakomponentteineen. Sensori, viesti, johtamis, virransyöttö, asennuskohteet jne.
 
Back
Top