Ilmavoimien tulevaisuus

[fulcrum]

Näillä perustein Hornet oli aikanaan huono valinta. Kyllähän Hornet kääntyy nopeasti, mutta ei se ole kone, jolla lennetään vihollista pakoon. Silti se oli varmaankin molempien mielestä paras vaihtoehto.

Sinällään asettaisin kyllä itsekin jonkin verran painoarvoa "raa'alle voimalle". Meidän pitää kuitenkin lähtökohtaisesti pystyä valitsemaan sellaiset taistelut, jotka pystymme voittamaan. Näkisin muutenkin, että omalla alueella taisteltaessa yllättäviä tilanteita tulee vähemmän.

Edellisellä kierroksella tarjokkaiden välillä ei ollut isoja eroja tässä suhteessa. Sen sijaan nyt on tarjolla jo selkeästi eri suorituskykyluokkaa edustavia koneita ja myös vastapuolella voi olla tällaisia koneita. Tässä mielessä pitäytyminen edellisen sukupolven koneen saavutusarvoissa on takapakkia.

Juuri taisteluiden valinnassa suorituskyky pääsee oikeuksiinsa. Ohjuksin tehtävässä torjunnassa on pystyttävä nopeisiin iskuihin ja irtautumisiin. Hitaalla koneella saaliiksi jääminen on todennäköisempää. Nopeus ja kiihtyvyys eivät tietenkään ole ainoita tärkeitä parametrejä (Eurofighter hävisi Sveitsin evaluaation selkeästi) mutta ne tarjoavat taktista lisämarginaalia.

Mahtaako olla noin? Jotakin ne takapenkkiläisen avioniikat maksavat, ja suorituskykyä saadaan luultavasti lisää yksipaikkaisella versiolla.

Suurimmat muutoskohteet olisivat varmaankin polttoainetankki (/ sen laajentaminen kakkosohjaajan paikalle) ja kuomu. Näissäkin säästettäneen, jos esimerkiksi F-15C:n kuomu sopii sellaisenaan. Runkoon liittyvät muokkaukset/vahvennukset (F-15D --> F-15E) lienevät tapahtuneet pääasiassa taempana, ei ohjaamon kohdalla.

Jos näin tekisi niin ehdottomasti järkevintä olisi MiG-29K-tyyppinen ratkaisu, eli yksipaikkaisessa sama kuomu ja takapenkki vain korvataan polttoaineella ja elektroniikalla. Isompi kustomointi tulisi luultavasti liian kalliiksi. Mahdollisesti voisimme jättää pois myös jotain muita enempi rynnäkkötoimintaan suunnattuja ominaisuuksia (järeämmät ripustimet, CFT:t) mutta voi olla että ne nostaisivat hintaa sitten jo liikaa hyötyyn nähden.

 

[ajs178]

Ei voi. Kallis hankkia ja ylläpitää, toinen lentäjä meillä tarpeeton. Samahan sekin vaihtoehto on muodollisesti tutkia mutta ei siinä mieltä ole.
Koneeseen saisi kyllä todella tehokkaan tutkan, ei niikseen. Tässä suhteessa se olisi lyömätön meidän vaihtoehdoistamme mutta muuten ei.

Voisihan sieltä tulla joku F-15FIN -versio, jossa takakuskin istuimen paikalla on polttoainesäiliö kuten esim. MiG-35-koneessa.

Wikipedian mukaan Korea aikoo käyttää F-15K-koneitaan 2060 asti, jolloin olisi muitakin käyttäjiä tuotetukea ajatellen. Myös JASSM on integroitu samaisen artikkelin mukaan, joten tuosta tulisi säästöä verrattuna esim. Gripeniin

 

[Huhta]

Edellisellä kierroksella tarjokkaiden välillä ei ollut isoja eroja tässä suhteessa. Sen sijaan nyt on tarjolla jo selkeästi eri suorituskykyluokkaa edustavia koneita ja myös vastapuolella voi olla tällaisia koneita. Tässä mielessä pitäytyminen edellisen sukupolven koneen saavutusarvoissa on takapakkia.

Seuraava on suoraan koneiden Wikipedia-artikkeleista poimittua, joten suola kannattaa hakea keittiöstä jo valmiiksi :

Mirage 2000 kulkee Mach 2.2, tosin kiihtyvyys on toinen juttu. F-16 ja Gripen kulkevat Mach 2. Mirage ei kai kiihdy kovin hyvin, mutta F-16 olisi paitsi ollut nopeampi niin myös parempi kiihtymään kuin Hornet.

Vihollisista MiG-29 kulkee Mach 2.25 ja Su-27 Mach 2.35. Su-35S kulkee Mach 2.25. PAK FA kulkee Mach 2.3 (tosin kuulemma supercruisaa Mach 1.6).

Vihollisia tai tarjolla olevia koneita katsoessani näe, että saavutusarvoissa olisi hirveätä loikkaa. Super Hornet on hidas kuten alkuperäinenkin Hornet, F-35 on myös häntäpäätä ja Rafale ei ole myöskään kummoinen. Gripen E:n huippunopeus on jonkinlainen, mutta alitehoisella moottorilla sen saavuttaminen luultavasti kestää ja kestää. Eurofighter on ainoa tarjokas, jolla voisi olla jotakin suurempaa annettavaa tällä saralla.

Juuri taisteluiden valinnassa suorituskyky pääsee oikeuksiinsa. Ohjuksin tehtävässä torjunnassa on pystyttävä nopeisiin iskuihin ja irtautumisiin. Hitaalla koneella saaliiksi jääminen on todennäköisempää. Nopeus ja kiihtyvyys eivät tietenkään ole ainoita tärkeitä parametrejä (Eurofighter hävisi Sveitsin evaluaation selkeästi) mutta ne tarjoavat taktista lisämarginaalia.

Taistelun valinnalla hain sitä, ettei tarvitse tuolla tavoin lähteä ratsastamaan vihollista vastaan avoimella kentällä peitsi tanassa. Tuo on se taistelu, jossa käy huonosti. Ennemmin koneita pitää pystyä syöttämään mukaan taisteluun lisää ja useammasta suunnasta. Raaka voima on tässäkin hyväksi, mutta yhtä lailla on suuri merkitys vaikkapa sillä, kauanko lentoonlähtö kestää.

 

[Huhta]

Huhta jo vastasikin. Mutta, siitä sitten seuraa varsinainen jatkopohdinta - eikö F-35 pärjää ilman F-22 tai 6. sukupolven koneen tarjoamaan ilmasuojaa?

Tuo olisi ristiriidassa oheisen väitteen kanssa.

US officials: F-35 will outmatch any aircraft in development
https://www.flightglobal.com/news/a...-35-will-outmatch-any-aircraft-in-dev-417067/

En sanoisi sen olevan väistämättä ristiriidassa. Ennemmin keskustelisin siitä, miten suuri etumatka on. Jos F-35 voittaa sadasta ilmataistelusta yhdeksänkymmentä, niin se täyttää jo mielestäni nuo kenraalin puheet. Ottaisin silti mieluummin koneen, joka voittaisi 100-0. Ja kun heillä rahaa on, niin miksi ei?

On tietysti vaihtoehto, että kenraali on puhunut potaskaa, eivätkä väitteet perustu mihinkään tutkittuun ja uskottavaan dataan. Siinäkin on silti se seikka, että taistelutila ei koskaan ole hermeettisesti suljettu kahden koneen tatami. Siellä on aina hurjasti muita tekijöitä joukossa, ja sillä saralla Yhdysvallat on nähdäkseni voittamaton: on AWACS:t, on satelliitit, on määräylivoima...

 

[Sugsilla]

Voiko Suomen seuraava hävittäjä olla F-15 Strike Eagle? Mitä mieltä olette? Ovatko tuotantolinjat vielä auki? Eikös näitä ole mennyt/menossa viime aikoina Koreaan, Israeliin ja johonkin Persianlahden maahan? Onko Super Hornet todennäköisempi, jos ostetaan ns. vanha kone?

Itse olin positiivisesti yllättynyt, että lapsuuteni pienoismalli hyllyn kunkku pääsi kisaan mukaan. Mutta tuoko kone jotain mullistavaa mukanaan verrattuna vaikka Typhooniin? (esim. stealth eagle, tai poliittinen valttikortti?)

Edit, siivet lehden 1/2016 F15 koneen tilauskanta olisi 84 Saudi-Arabiaan ja 8 aijesopimusta Singaporeen. (tosin ainoa selkeästi enemmän aijesopimuksia sisältävä kone on F35)

Näillä perustein Hornet oli aikanaan huono valinta. Kyllähän Hornet kääntyy nopeasti, mutta ei se ole kone, jolla lennetään vihollista pakoon. Silti se oli varmaankin molempien mielestä paras vaihtoehto.

Muistelen että tuohon aikaan nimenomaan puhuttiin "kohtauskulmasta" ja "ketteryydestä" Eikä niinkään BVR ohjukista tai niiden väistelystä.

 

[Slammer]

Itse olin positiivisesti yllättynyt, että lapsuuteni pienoismalli hyllyn kunkku pääsi kisaan mukaan.

Oikeammin sanottuna sitä ei ole erikseen rajattu pois, mutta se ei sinänsä ole vielä kovin radikaali päätös. Katsotaan pysyykö se mukana kun valmistajilta tulee ensimmäiset vastaukset.

 

[Mustaruuti]

Taistelun valinnalla hain sitä, ettei tarvitse tuolla tavoin lähteä ratsastamaan vihollista vastaan avoimella kentällä peitsi tanassa. Tuo on se taistelu, jossa käy huonosti. Ennemmin koneita pitää pystyä syöttämään mukaan taisteluun lisää ja useammasta suunnasta. Raaka voima on tässäkin hyväksi, mutta yhtä lailla on suuri merkitys vaikkapa sillä, kauanko lentoonlähtö kestää.

Huhta juttelee oikein viisaita.

Mikähän on se kone, joka

• On mahdollista hankkia ja käyttää suurempia määriä?
• Voidaan hajasijoittaa eri puolille Suomea?
• Panostettu nopeaan lentoonlähtöön / kääntöaikaan/sortie generation rateen?

Rupeaako Huhdan vakaumus horjumaan?

 

[Gyllis1]

Huhta juttelee oikein viisaita.

Mikähän on se kone, joka

• On mahdollista hankkia ja käyttää suurempia määriä?
• Voidaan hajasijoittaa eri puolille Suomea?
• Panostettu nopeaan lentoonlähtöön / kääntöaikaan/sortie generation rateen?

Rupeaako Huhdan vakaumus horjumaan?

Saako uusi jäsen vastata? Olen nyt tehnyt runsaasti taustatutkimusta ja tähän on vain yksi oikea vastaus: Ruotsalainen paperilennokki!
Tutkimuslähteet:
Saabin mainosmateriaalit
David Majumdar
David Axe
Pierre Sprey (Rt:n asiantuntija "tutka pilasi F16:en")
Bill Sweetman ( Northrop Grummanilla töissä, ex toimittaja)
Menikö oikein?

 

[Huhta]

Huhta juttelee oikein viisaita.

Mikähän on se kone, joka

• On mahdollista hankkia ja käyttää suurempia määriä?
• Voidaan hajasijoittaa eri puolille Suomea?
• Panostettu nopeaan lentoonlähtöön / kääntöaikaan/sortie generation rateen?

Rupeaako Huhdan vakaumus horjumaan?

1. F-35, Super Hornet ja Gripen E? Kaikkia lienee mahdollista hankkia aika suuria määriä, jos verrokkina on Rafale/Typhoon. Lentotunneista en huolehdi liikaa. Kyllä sitä rahaa aina löytyy muutama sata miljoonaa koneiden operointiin.

2. Kaikki koneet voidaan hajasijoittaa riittävän hyvin, jos niikseen tulee. F-35B soveltuisi tähän erityisen hyvin, mutta köyhä joutunee valitsemaan CTOL-koneista.

3. Mitä tiedetään siitä, kauanko eri koneiden lentoonlähtö kestää? Ei kovin paljoa. Turha tuomita etukäteen.

4. Kääntöaika on nähdäkseni turhan paljon hypetetty ominaisuus etenkin meikäläisessä toimintaympäristössä. Yleinen harha on, että kone ampuu ohjuksensa, hakee toisen lastin, ampuu sen ja hakee vielä kolmannen ja neljännenkin - kaikki tuo muutaman tunnin sisällä. Ovatko koneemme tuhoutumattomia? Onko meillä loputon ohjusvarasto? 10 minuutin ero kääntöajassa on huolistamme pienimpiä.

Kääntöajalla on ollut suurempi merkitys joskus aikanaan, kun taistelu ei ollut yhtä tuhoisaa. Esimerkiksi toisessa maailmansodassa jo vihollisen löytäminen oli haastava tehtävä. Heikkotehoisilla aseilla viholliseen vaikuttaminen oli myös hankalaa. Nykyaikaiset integroidut tilannekuvajärjestelmät ja ohjusaseistus ovat muuttaneet tilannetta huomattavasti. Samaten 1970-luvun ilmasta-maahan toiminta on hyvä esimerkki: A-10 kippaa järjettömän määrän rautaa vihollisen niskaan, koska aseet ovat pääosin epätarkkoja. Maalien löytäminen kestää ja kestää, koska tilannekuva on heikko tai olematon, kun sensorina toimii MK. I Eyeball. Samalla vihollisen ilmapuolustus on suhteellisen tehoton, joten A-10 myös selviytyy tehtävästä toiseen.

5. Lentosuoritteiden määrällä sitten onkin jo merkitystä. Jos kone on pajalla vuorokauden jokaista lentotuntia kohden, niin se voi oikeasti asettaa rajoitteitakin toimintaan, jos haluttaisiin lentää esimerkiksi CAP-tehtäviä, jolloin lentotunteja kertyisi paljon. Käytännössä tilanne tuskin silti on näin karu yhdenkään koneen kohdalla, vaikka tässä suhteessa koneiden välisiä eroja varmaan löytyykin.

 

[StmSvejk]

Pistetäänpä vielä pohdintaa passiivisen ilmatilannekuvan synnyttämisestä, tällä kertaa äänihavainnoinnin keinoin. Koska en ole fyysikko, enkä tekniikan asiantuntija niin tyrmätkää ihmeessä. Toisaalta, tällaiset kysymyksenasettelut voisivat olla hedelmällisiä PV:n puolesta laittaa vaikkapa oppilaitoksille kilpailumuodossa ratkaistaviksi.

Eli otetaan lähtötilanne: 700 ilmavalvontaryhmää, 700 äänihavainnointipistettä ympäri Suomen. Laitetaan nyt lukumäärä vähän isomaksi, sanotaanko vaikkapa mittauspiste kymmenen kilometrin välein. Tämä vaatisi karkeasti 4280 havaintopistettä. Kohotetaan määrää vaikka viiteen tuhanteen aukkojen paikkaamiseksi vaikka toki reaalisesti toiset paikat vaativat enemmän, toiset vähemmän havaintokykyä.

Millainen tällainen yksi havaintopiste voisi olla? Ehdottaisin älykännykkää aseman signaalinprosessointivälineeksi. Tähän olisi liitetty esim. metrin tasasivuiseen kolmioon asennettuna kolme mikrofonia. Asennus sopivan puun latvaan, rakennuksen katolle tms. Kuullessaan lentokoneen tahi helikopterin äänen kännykkä aktivoituu ja analysoi perustiedot kolmen mikrofonin perusteella jolloin se saa suoraan paremman tiedon kuin yksikään ihmiskorva kykenisi. Jo pelkkä aikahavainto on käytännössä absoluuttisen tarkka.

Mikäli havaintopiste on paikassa joka on tietoliikenneyhteyksien kautta yhteydessä pv:n verkkoon, loppuu selostus tavallaan tähän. Mikäli ei, voisi esimerkiksi neljältä havaintopisteeltä mennä parikaapeliyhteys keskusasemalle jossa on pääteläite yhdistettynä joko pv:n verkkoon tai esimerkiksi hyppivätaajuiseen kenttäradioon. Koska älykännykkä on tehnyt alustavan analysointityön riittää parikaapelin tiedonsiirtokapasiteetti eivätkä toisaalta kanavat puuroudu melko pienen datamäärän vuoksi.

Millaisista hinnoista voisi olla kyse? Kännykkä, mikrofonit, varavirtalähteet, liikutaan ehkä 100e tuntumassa. Maalataan vihreäksi ja sanotaan tonni. Lasketaan että laskennallisesti aina neljä havaintoasemaa tarvii yhden kenttäradion, eli 1250 kenttäradiota, SINGCARS:n hintaan nojaten stetsonarvio kappalehinnasta 10000e. Lisätään vielä akkuja, päätelaite ja vihreitä laatikoita, 15000e. Kokonaishinta tälle paletille voisi olla siis 5 miljoonaa euroa havaintopisteisiin, 18,75mE keskusasemiin, yhteensä 23,75mE.

Tällainen verkko kykenisi äänen saapumiserojen perusteella laskemaan yllättävänkin tarkasti lentävän maalin sijainnin. Toki yliäänikoneista ennakkovaroitusta ei synny, toisaalta jos kyseessä olisi koko maan kattava verkosto riittänee varoitus siinä vaiheessa kun raja on ylitetty.

 

[Mustaruuti]

Saako uusi jäsen vastata? Olen nyt tehnyt runsaasti taustatutkimusta ja tähän on vain yksi oikea vastaus: Ruotsalainen paperilennokki!
Tutkimuslähteet:
Saabin mainosmateriaalit
David Majumdar
David Axe
Pierre Sprey (Rt:n asiantuntija "tutka pilasi F16:en")
Bill Sweetman ( Northrop Grummanilla töissä, ex toimittaja)
Menikö oikein?

Ihan hyvä Mutta nuo ovat nähdäkseni enemmän anti-jotain kuin pro-jotain.

Majumdarin johonkin artikkeliin olen kyllä törmännyt, mutta nimi ei ole rekisteröitynyt. On varmaan liian "vaikea" Mutta, mieshän on kirjoittanut kaikenlaista mielenkiintoista. Yhtään anti-F35 en heti löytänyt/tunnistanut. Haluatko linkittää?

 

[Mustaruuti]

Kannatan sinänsä, mutta muutama tekninen kommentti.

Tällainen verkko kykenisi äänen saapumiserojen perusteella laskemaan yllättävänkin tarkasti lentävän maalin sijainnin. Toki yliäänikoneista ennakkovaroitusta ei synny, toisaalta jos kyseessä olisi koko maan kattava verkosto riittänee varoitus siinä vaiheessa kun raja on ylitetty.

Huom, tuo ei selvitä maalin sijaintia. Lentokoneet lentävät helposti vähintään 0,85 mach. Olet varmasti koettanut löytää katseella konetta taivaalta ja se on helposti pari kilometriä ääntä edellä. Siten nuo toimivat vain karkeana ennakkovaroituksena. Siksi edes triangulaatiota ei välttämättä tarvittaisi.

Äänen prosessointi vaatisi vähän älyä. Miten muuten erotat Suhoin ukkosesta, tukkirekasta tai mesikämmenen kuorsauksesta puun juurella?

Järjestelmä ei myöskään kovin helposti tunnistaisi koneiden tyyppiä saati lukumäärää.

 

[Mustaruuti]

F-22 sai vihdoinkin kehittyneen lähitaisteluohjuksen. Tosin lentäjä joutuu "ampumaan lonkalta", koska järjestelmä ei tue vieläkään kunnolla.

Mielenkiintoista, mitähän varten se F-22 on niin hankala?

http://www.nationalinterest.org/blo...e-f-22-stealth-fighter-more-lethal-ever-15434

At long last, the United States Air Force has started to field the AIM-9X Sidewinder high off-boresight (HOBS) missile onboard the stealthy Lockheed Martin F-22 Raptor.

It took the Air Force more than a decade to equip the Raptor with the AIM-9X because of the F-22’s obtuse avionics architecture—which is exceptionally difficult to upgrade. Even this recent addition of the AIM-9X is a jury-rigged interim measure called Update 5, which also includes an automatic ground collision avoidance system.

While the new software upgrade allows Raptor pilots to take advantage of the performance of the new missile, the jet’s targeting display will not show the correct symbology for the AIM-9X. Instead, the weapon will have the same displays as the current AIM-9M and pilots will have to compensate for the difference.

The situation will not be rectified until a new enhanced stores management system (ESMS) is added to the frontline Block 30 and Block 35 Raptors in 2018 with the Increment 3.2B hardware upgrade. With Inc. 3.2B, the F-22 will display the proper symbology for the AIM-9X. But even then, the F-22 will not have a helmet-mounted cueing system—which was deleted during the jet’s problematic development program in the late 1990s.

 

[Mustaruuti]

Saako uusi jäsen vastata? Olen nyt tehnyt runsaasti taustatutkimusta ja tähän on vain yksi oikea vastaus: Ruotsalainen paperilennokki!
Tutkimuslähteet:
Saabin mainosmateriaalit
David Majumdar
David Axe
Pierre Sprey (Rt:n asiantuntija "tutka pilasi F16:en")
Bill Sweetman ( Northrop Grummanilla töissä, ex toimittaja)
Menikö oikein?

Ihan hyvä Mutta nuo ovat nähdäkseni enemmän anti-jotain kuin pro-jotain.

Majumdarin johonkin artikkeliin olen kyllä törmännyt, mutta nimi ei ole rekisteröitynyt. On varmaan liian "vaikea" Mutta, mieshän on kirjoittanut kaikenlaista mielenkiintoista. Yhtään anti-F35 en heti löytänyt/tunnistanut. Haluatko linkittää?

No, tämä löytyi. Mutta käsittelee lähinnä tutkatekniikan kehitystä.

http://www.nationalinterest.org/blog/the-buzz/revealed-how-kill-f-35-joint-strike-fighter-15296

 

[ctg]

Onko Ilmavoimat jossain vaiheessa luopunut vaatimuksesta "rinnakkainistuttava"?

En usko, mutta ei ole montaa konetta varsinkaan hävittäjissä missä voidaan istua rinnakkain. Naapurista löytyy yksi Sukhoi.

 

[fulcrum]

Seuraava on suoraan koneiden Wikipedia-artikkeleista poimittua, joten suola kannattaa hakea keittiöstä jo valmiiksi :

Mirage 2000 kulkee Mach 2.2, tosin kiihtyvyys on toinen juttu. F-16 ja Gripen kulkevat Mach 2. Mirage ei kai kiihdy kovin hyvin, mutta F-16 olisi paitsi ollut nopeampi niin myös parempi kiihtymään kuin Hornet.

Vihollisista MiG-29 kulkee Mach 2.25 ja Su-27 Mach 2.35. Su-35S kulkee Mach 2.25. PAK FA kulkee Mach 2.3 (tosin kuulemma supercruisaa Mach 1.6).

Vihollisia tai tarjolla olevia koneita katsoessani näe, että saavutusarvoissa olisi hirveätä loikkaa. Super Hornet on hidas kuten alkuperäinenkin Hornet, F-35 on myös häntäpäätä ja Rafale ei ole myöskään kummoinen. Gripen E:n huippunopeus on jonkinlainen, mutta alitehoisella moottorilla sen saavuttaminen luultavasti kestää ja kestää. Eurofighter on ainoa tarjokas, jolla voisi olla jotakin suurempaa annettavaa tällä saralla.

Huippunopeudet eivät ole hirveän relevantteja kuvaamaan suorituskykyeroja. Huippunopeutta rajoittavat pääasiassa sellaiset asiat kuin ilmanottoaukon nopeusalue ja pintamateriaalin (erityisesti kuomun) lämmönkestävyys. Käytännössä kaikkien em. koneiden huippunopeus on rajattu Mach 1.6-1-8 tasolle jos kyydissä on ulkoista kuormaa. Sen takia uudemmissa koneissa ei usein ole edes pyritty tuota suurempin huippunopeuksiin koska niillä on merkitystä vain joissain harvinaisissa tilanteissa. Matkanopeudessa moni uudempi kone sen sijaan on vanhempiin nähden ylivoimainen (supercruise) ja tällä on taktisesti suurta merkitystä. Jälkipolton suuren kulutuksen vuoksi sitä joudutaan käyttämään säästeliäästi (F-16 kuluttaa täydellä jälkipoltolla n. 12 kertaa enemmän kerosiinia kuin taloudellisella matkanopeudella). Useimmat hävittäjät operoivat alisoonisilla nopeuksilla (Mach 0.9 luokkaa) ja jälkipoltolla saatetaan mennä ehkä johonkin 1.3-1.4 jos tehdään ohjussyöksy tai irtaudutaan. Eurofighter ja Su-35 pystyvät suurempiin matkanopeuksiin, ehkä jotain Mach 1.2 luokkaa käytännössä, ja PAK-FA ja F-22 sitten jo Mach 1.4 luokkaa tai ylikin. Kun alkaa miettimään taistelunkulkua niin ero rupeaa olemaan jo aika merkittävä: hyvin karkeasti havainnollistaen, 20% nopeampi kone pystyy hyökkäämään vihollista vastaan 20% todennäköisemmin ja viettää 20% vähemmän aikaa vihollisen ohjusten kantamalla. On myös mukavampaa lähteä kiihdyttämään jälkipoltolla jos vauhtia on valmiiksi jo vähän enemmän. Kiihdytys alisoonisesta nopeudesta käytännön huippunopeuteen (~1.7) vie noin kaksi minuuttia. Siinä ajassa ehtii monta Mach 3 ohjusta osua...

Mirage 2000:n sanottiin olevan erityisen ärhäkkä kiihtymään korkealla ja ylisoonisella nopeusalueella. Koneen yksi suunnitteluvaatimushan oli MiG-25:n torjunta. Deltasiipi auttaa ylisoonisella alueella verrattuna F-16/18 alisooniseen matkalentoon ja liikehtimiseen suunniteltuun siipeen, vaikka moottori onkin vanhanaikainen.

Taistelun valinnalla hain sitä, ettei tarvitse tuolla tavoin lähteä ratsastamaan vihollista vastaan avoimella kentällä peitsi tanassa. Tuo on se taistelu, jossa käy huonosti. Ennemmin koneita pitää pystyä syöttämään mukaan taisteluun lisää ja useammasta suunnasta. Raaka voima on tässäkin hyväksi, mutta yhtä lailla on suuri merkitys vaikkapa sillä, kauanko lentoonlähtö kestää.

Raaka voima ei tietenkään kaikkea ratkaise, hyvin tärkeää on tilannekuva, jotta tietää missä vihollinen on ja mitä se tekee, näin ei tuhlaa aikaa etsintään ja mahdollisesti lennätä itseään positionaalisesti epäedulliseen tilanteeseen. Mutta jälleen kerran, kun taistelunjohtaja miettii taktisia kuvioita ja haluaa esimerkiksi ohjata hävittäjäparin koukkaamaan vihollisen sokeaan sektoriin tai ajamaan takaa pakenevaa vihollista, niin nopeudesta on etua.

 

[Huhta]

Raaka voima ei tietenkään kaikkea ratkaise, hyvin tärkeää on tilannekuva, jotta tietää missä vihollinen on ja mitä se tekee, näin ei tuhlaa aikaa etsintään ja mahdollisesti lennätä itseään positionaalisesti epäedulliseen tilanteeseen. Mutta jälleen kerran, kun taistelunjohtaja miettii taktisia kuvioita ja haluaa esimerkiksi ohjata hävittäjäparin koukkaamaan vihollisen sokeaan sektoriin tai ajamaan takaa pakenevaa vihollista, niin nopeudesta on etua.

On, ja niin on myös koneen alhaisesta havaittavuudesta. Olettaen siis, että koneiden välillä on suurempiakin eroja tässä suhteessa. Asia selvinnee evaluaatiossa.

Raaka voima ei tietenkään kaikkea ratkaise, hyvin tärkeää on tilannekuva, jotta tietää missä vihollinen on ja mitä se tekee, näin ei tuhlaa aikaa etsintään ja mahdollisesti lennätä itseään positionaalisesti epäedulliseen tilanteeseen. Mutta jälleen kerran, kun taistelunjohtaja miettii taktisia kuvioita ja haluaa esimerkiksi ohjata hävittäjäparin koukkaamaan vihollisen sokeaan sektoriin tai ajamaan takaa pakenevaa vihollista, niin nopeudesta on etua.

On, ja niin on myös koneen alhaisesta havaittavuudesta. Olettaen siis, että koneiden välillä on suurempiakin eroja tässä suhteessa. Asia selvinnee evaluaatiossa.

 

[crane]

En usko, mutta ei ole montaa konetta varsinkaan hävittäjissä missä voidaan istua rinnakkain. Naapurista löytyy yksi Sukhoi.

Tarkoitti varmaankin koulutuskoneita

 

[StmSvejk]

Huom, tuo ei selvitä maalin sijaintia. Lentokoneet lentävät helposti vähintään 0,85 mach. Olet varmasti koettanut löytää katseella konetta taivaalta ja se on helposti pari kilometriä ääntä edellä. Siten nuo toimivat vain karkeana ennakkovaroituksena. Siksi edes triangulaatiota ei välttämättä tarvittaisi.

Äänen prosessointi vaatisi vähän älyä. Miten muuten erotat Suhoin ukkosesta, tukkirekasta tai mesikämmenen kuorsauksesta puun juurella?

Järjestelmä ei myöskään kovin helposti tunnistaisi koneiden tyyppiä saati lukumäärää.

Ääniaallon etenemisrintama (?) on varsin paljon tutkittu tekijä esimerkiksi lentokenttien, eri maiden ilmavoimien harjoitusalueiden ympäristövaikutusten analysoinnin myötä. Pitäisi olla aika yksinkertaista fysiikkaa. Automatisoitu järjestelmä kykenee havaitsemaan ne aikaerot mihin ihmiskeho ei kykene ja näin yhdistämään useasta lähteestä muodostetun todennäköisen sijainnin. Ihan tarkkaa maalia ei toki synny, mutta jonkinlainen veikkaus alueesta mikä saattaisi mahdollistaa esim. ilmatorjunnan hälyttämisen tai vaikkapa hävittäjän ohjaamisen paikalle tutkimaan kontaktia IRST:llään tai tutkallaan. Aisti-ilmavalvonta ei tähän kykenisi, vaan käytännössä äänihavainto ilman muuta tukea on "surinaa idästä" tyylin havainto.

Triangulaatiolla, ts. ainakin kolmen mikin käytöllä, tarkoitan lähinnä karkean suunnan hakemista. Ihmiskeho tekee tämän kahdella sensorilla ja aika kapealla kannalla

Äänien tunnistaminen sujuu softalla aivan mainiosti, varmasti paremmin kuin ihmisen toimesta. Voihan kitaratkin virittää puhelimen avulla

Mutta ylipäätään, tieto- ja viestintätekniikan ja COTS:n käyttäminen on mahdollista Suomessa jossa on huippuluokan tietotekniikan osaaminen ja loistava siviilimaailmankin infrastruktuuri. Suomella on lukuisia etuja ollessaan nimenomaisesti omaa aluetta puolustava toimija mitä monella muulla maalla ei ole. Esimerkiksi Ruotsin ilmauhka tulee käytännössä kokonaan meren yli joka tarkoittaa käytännössä tutkamittauksen tarvetta - toisaalta mahdottomuutta piiloutua look-down-shoot-down -tutkilta.

Laitetaanpa vielä viimeinen omaa aluetta hyödyntävä järjestelmä kehiin, eli nähdäkseni Suomen kannattaisi panostaa ainakin osan kännykkämastoista varavirtajärjestelmiin. Kännykkätukiasemien avulla voisimme muodostaa ainakin osan maasta kattavan passiivitutkaverkoston tai ainakin jotain "hälytyslinjoja". Lähettimet ovat olemassa, varavoimalat ovat olemassa, lähinnä mitä tarvitaan on lisää Nafta-Nasuja. Kännykkäverkon ylläpidosta saattaisi olla myös arvaamatonta apua siviiliyhteiskunnan taisteluhengen ylläpidossa.

http://finncont.com/index.php/fi/tuotteet/polttoainesailiot/nafta-nasu

 

[Raveni]

Pystytäänhän tarkka-ampujakin äänen perusteella paikallistamaan. Kaupungissa ilmeisesti hieman hankalampaa kun ääni kimpoilee rakenteista.