Ilmavoimien tulevaisuus

Katso liite: 9321 Hieman jatkoa tuolle toisessa ketjussa virinneeseen wvr-keskusteluun. Kuka arvaa mikä kone kyseessä?
Kun löydätte vastauksen kysymykseen, ymmärrätte miksi kenenkään intresseissä ei ole viedä satoja miljoonia maksavaa konetta ja miljoonilla koulutettua pilottia näköetäisyydellä tapahtuvaan ilmataisteluun, vaan pyrkimyksenä on tuhota vihollinen kaukaa
oisko tollanen niittaus siitä 50-60 lukujen vaihteesta... ;)

Mut eiks suomessakin vähän samasta ketteryys syystä tykätty Gnateista. Vaikka nopeammat ja tehokkaammat koneet tulivatkin väistämättä korvaamaan ne.
 
Katso liite: 9321 Hieman jatkoa tuolle toisessa ketjussa virinneeseen wvr-keskusteluun. Kuka arvaa mikä kone kyseessä?
Kun löydätte vastauksen kysymykseen, ymmärrätte miksi kenenkään intresseissä ei ole viedä satoja miljoonia maksavaa konetta ja miljoonilla koulutettua pilottia näköetäisyydellä tapahtuvaan ilmataisteluun, vaan pyrkimyksenä on tuhota vihollinen kaukaa

Olisikohan niin, ettei koneessa ole edes tutkaa painolastina? ;)
 
Olen jossain nähnyt tuon kuvan mutten muista mikä konetyyppi oli kyseessä. Olisiko T-38 tai Skyhawk, ehkä jonkun yksityisen firman lentämänä?

Gnat löi kaartotaistelussa sekä MiGin että Drakenin helposti - jos sen sai vain ilmaan. Jos koneeseen olisi integroitu ohjusaseistus niin se olisi ollut käypä torjuntahävittäjä 80-luvulle asti. Valitettavasti kone ei ollut valmis, paljon bugeja ja työläs huoltaa ja ne poistettiin ennen aikojaan. Aika epäonnistunut hankinta kaiken kaikkiaan, esimerkki koneesta jonka suunnittelussa oli liian monomaanisesti keskitytty saavutusarvoihin. Koneen suunnittelijan, William Petterin, melkein kaikki muutkin konetyypit olivat samalla tavalla 'ekstriimejä' eikä välttämättä operatiivisesti niin käyttökelpoisia.
 
Mikä mahtaa olla ideana, kun maalataan simuloituja pudotuksia koneen ansiolistalle? Olen nähnyt aiemminkin kuvan mm. Super Hornetista, joka oli "tappanut" Raptorin. Ei ne pudotuksia ole, vaikka kuinka olisi simuloitu. Ja sitten taas, Suomen Horneteihin maalatessa olisi pian vaikea löytää tyhjää paikkaa uudelle merkinnälle... ;)

Ei kyllä löydy legendaarisen Netzin peitonnutta lähihistoriasta... :cool:
F-16-Netz-107-fighter-and-killmarks-01.jpg
 
Mieletön idea negatoida stealthin vaikutukset. :p no sinnepäin kai ollaan matkalla, tosin kai enempi lisäämällä, kuin vähentämällä sensoreita.

90-luvun alussa jenkit kävivät F-15:llä harjoittelemassa Omanin ilmavoimien kanssa, joilla oli Hawker Hunter vielä käytössä. Osa Hunter-piloteista oli entisiä RAFin lentäjiä. Lentotehtävän jälkeen Hunter-lentäjät ilmoittivat ison kasan ilmavoittoja. Amerikkalaiset suhtautuivat ilmoituksiin pilkallisesti ja syyttivät kollegoita suoranaisesta bulls...auksesta. "Ette ole voineet päästä tulitusasemaan huomaamattamme! Tutkavaroittimissammekaan ei vilahtanut mitään!" Johon brittilentäjät "Ei ole meillä tota tutkaa..." Lähi-Idän kirkkaassa ilmanalassa iso F-15 näkyy kauas eikä Sidewinder tarvitse tutkaa lukitukseen.
 
Liittyen Brassien hävittäjähankintaan, sama tyyppi, joka koelensi Rafalen ja Gripenin testasi myös Superhornettia. Tässä on osin sitä, mutta pääasiassa käsitellään ilmavoimien tulevaisuutta. Siksi postaus tähän ketjuun.

Englanti on jälleen vähän "portugalilaista", ja artikkeli on jo muutaman vuoden takaa, joten moni yksityiskohta on jo ehtinyt muuttua, mutta silti ihan mielenkiintoista pohdiskelua.

http://www.defesanet.com.br/ho/noti...e-Heart-of-the-Matter…-or--of-the-Generation/
 
Koneen suunnittelijan, William Petterin, melkein kaikki muutkin konetyypit olivat samalla tavalla 'ekstriimejä' eikä välttämättä operatiivisesti niin käyttökelpoisia.

Gnatista ihan samaan mieltä. Koneen suunnitteli kuitenkin Edward Petter, joka toimi myös Westland Lysanderin sekä English Electric Canberran pääsuunnittelijana. Näitä en pitäisi järin epäonnistuneina
koneina.
 
Tuosta voisi vissiin laskea, että miten usein Intialaiset menettävät koneita, kun molemmat moottorit pettävät kerralla.

No ei voi. Tai jos voi, niin venäläiset ovat tehneet katastrofaalisia suunnitteluvirheitä, sillä vuosikymmeniä vanhoja länsimaisia hävittäjiäkin voi tuoda laskuun moottori(t) sammuksissa.

On syytä muistaa, ettei moottoreiden lakko tarkoita lentokoneen tuhoa. Onpa sellaisiakin lentokoneita, joissa ei ole moottoria lainkaan. Liitäminen kentälle on monissa tapauksissa täysin mahdollista. Tietysti jos lennetään jossakin valtameren yllä, se voi olla haasteellista, mutta "it's been done" (kts. Azores Glider).
 
Mikä mahtaa olla Sukhoiden liitosuhde? Lienekö sekään varsinainen albatrossi koneeksi? Ja kuinka hyvin koneen muut järjestelmät toimivat totaalisen moottoririkon sattuessa?

Ilman moottoria voi päästä ehjänä alas. Hawk taidettiin vastikään tuoda kentälle liitämällä moottoririkon jälkeen. Taitava pilotti oli puikoissa.
 
Gnatista ihan samaan mieltä. Koneen suunnitteli kuitenkin Edward Petter, joka toimi myös Westland Lysanderin sekä English Electric Canberran pääsuunnittelijana. Näitä en pitäisi järin epäonnistuneina
koneina.

Lysander oli alkuperäiseen tarkoitukseensa (armeijan yhteistoimintakone) varsin kelvoton lentolaite, johtuen pitkälti Petterin liiallisesta keskittymisestä hidaslento-ominaisuuksiin. Koneesta tuli hidas ja kömpelö eikä sillä voinut syöksyä (toisin kuin esim. Fokker CX:llä) joten se oli liian haavoittuva. Yhteyskoneena sillä sitten oli jonkunmoista käyttöä. Canberra sitten olikin menestys ja varmaan Petterin onnistunein tyyppi.
 
Lysander oli alkuperäiseen tarkoitukseensa (armeijan yhteistoimintakone) varsin kelvoton lentolaite

Tätä kohtaa en kyllä ymmärtäny. Pitäisikö siinä lukea "tiedustelukone". Käytettiin meilläkin tiedusteluun 1941, en muista mitkä oli kokemukset; varmaan huonot. Yhteyskoneena oli meillä sitten loppu-
ajan. Suunnittelulähtökohtakin on nykykielellä haastava: tiedustelu- ja yhteyskoneellahan on lähes vastakkaiset vaatimukset.
 
Tätä kohtaa en kyllä ymmärtäny. Pitäisikö siinä lukea "tiedustelukone". Käytettiin meilläkin tiedusteluun 1941, en muista mitkä oli kokemukset; varmaan huonot. Yhteyskoneena oli meillä sitten loppu-
ajan. Suunnittelulähtökohtakin on nykykielellä haastava: tiedustelu- ja yhteyskoneellahan on lähes vastakkaiset vaatimukset.

Yhteistoimintakone != yhteyskone. Nimensä mukaisesti yhteistoimintakoneen tehtäviin kuuluu eriasteinen yhteistoiminta muiden aselajien kanssa, tarkoittaen mm. tiedustelua, tulenjohtoa ja tulitukea.
 
Mikä mahtaa olla Sukhoiden liitosuhde? Lienekö sekään varsinainen albatrossi koneeksi? Ja kuinka hyvin koneen muut järjestelmät toimivat totaalisen moottoririkon sattuessa?

Kohtalainen. Jossakin päin nettiä esimerkiksi F-16:n liitosuhteeksi kerrotaan 5:1. Toisaalla taas kirjoitetaan, että Su-27 kykenisi matkalentonopeudesta (Mach 0.7) 13:1 suhteeseen. Ei ne hävittäjät tiiliskiviä ole, vaikka paljon toki riippuu lentokorkeudesta (penetration bomber vs. interceptor ;) ).

Useissa länsimaisissa hävittäjissä on järjestetty energiantuotanto ilmankin moottoreita. Yleisin ratkaisu lienee Emergency Power Unit (EPU). Tällä ruokitaan lentämisen kannalta tarpeellisimpia järjestelmiä (FLCS, hydrauliikka, osa mittareista jne.).

https://theaviationist.com/2007/01/14/hydrazine-emergency/
http://pilotonline.com/news/militar...cle_b6d39b36-57d6-5142-96d5-568f1d58f764.html
http://www.f-16.net/forum/viewtopic.php?t=1056
http://aviation.stackexchange.com/questions/7711/can-fighter-aircraft-glide

Venäläisistä en sitten tiedä, miten ovat asiat ratkaisseet. Voi olla, että eivät ihan yhtä hyvin ainakaan Neuvostoaikoina, mutta luulisi Su-30 olevan jo vähän kehittyneempi, vaikka pohjaratkaisu onkin sama. Internetistä löytyi aika vähän tietoa, kun en osaa venäjää.
 
Jenkit arvioivat menettävänsä ilmaherruuden 2030 tienoilla, jollei nykyisiä hankintakäytäntöjä muuteta ja saada kehitettyä nopeasti uusia kykyjä.

Samalla käytetyistä sanamuodoista on tulkittavissa, että jenkit hakevat uudenlaisia ilmaherruuden hankkimisen muotoja.

https://www.flightglobal.com/news/a...r-a-penetrating-counterair-study-in-2-425940/

The US military will lose air superiority by 2030 unless a host of new capabilities and sweeping changes to acquisition processes can be adopted and fielded within the next 14 years, including a new penetrating counter-air system, the US Air Force says in a newly-released strategy document.

The unclassified version of the “Air Superiority Flight Plan 2030” includes a harsh assessment of the USAF’s growing limitations against an array of future airpower threats. The USAF document does not name particular adversaries, but includes a picture of the Chinese AVIC J-20 stealth fighter to illustrate concerns about growing capabilities of potential adversaries.

With the Lockheed Martin F-35A, Northrop Grumman B-21 and Boeing KC-46 still in development, the Flight Plan also includes a damning critique of the US military’s acquisition system, calling for the service to reject pushing the limits of technology within a platform-based acquisition programme. Such platforms are put “at risk of cancellation due to their nearly inevitable under-performance and results in delivery of capabilities ‘late to need’ by years or even decades”, the Flight Plan says.

Instead, the strategy document, commissioned by the USAF chief of staff, calls for developing a portfolio of science and technology investments funded outside the parameters of a platform-based acquisition programme. As prototypes of those technologies are tested and matured, they can be transitioned into development.

The report adds context to recent proposals by the USAF to use alternative methods to develop and field a new kind of aircraft — often referred to as a sixth-generation fighter — to stay ahead of potential enemies after 2030. The report seems careful not to use conventional terms, such as fighter or bomber, to describe such an aircraft. Instead, it calls for developing a new “penetrating counter-air” (PCA) capability, among an array of new weapons, sensors and organisational changes.

The PCA concept suggests an aircraft that could enter and operate within hostile airspace protected by increasingly sophisticated air defence systems, including ground-based missiles and fighters. It “will certainly have a role in targeting and engaging [and] it also has a significant role as a node in the network, providing data from its penetrating sensors to enable employment using either stand-off or stand-in weapons”.

Since 2010, the USAF has performed an analysis of alternatives and further studies for a future sixth-generation fighter expected to replace the Lockheed F-22 after 2030. The new Flight Plan, however, indicates the USAF has shelved those plans to adopt a less conventional approach. It says the USAF “should proceed with a formal [analysis of alternatives] in 2017 for a PCA capability”.
 
Back
Top