Toinen ongelma koskee aseistusta, micat ja kumppanit ovat varmasti kelpo tavaraa mutta ne ovat yhden toimittajan takana, isommassa kriisissä heillä on itselläänkin tarvetta ampumatarvikkeille kun taas AMRAAMeja yms löytyy lähestulkoon jokaisesta maasta joiden ilmavoimat käyttävät länsikalustoa.
Amraamin laaja käyttäjäpohja on mielestäni huoltovarmuuden suhteen merkityksetöntä. Kyseessä on amerikkalainen ohjus, ja sen vieminen kolmannelle käyttäjälle (=Suomelle) on käytännössä kiinni Yhdysvaltain suostumuksesta. Ruotsi tai jokin muu maa tuskin riskeeraa ulkosuhteitaan Yhdysvaltoihin Suomen takia.
Samaten on tunnettua, että monet Yhdysvaltain liittolaiset luottavat Yhdysvalloista tuleviin täydennyksiin,
tämähän nähtiin täsmäpommeissa jo vuosia sitten. Saman voi todeta Amraameista selailemalla vientilupahakemuksia ja Sipriä ym. lähteitä. Jos siis syttyy maailmanpalo, niin Taiwan, Puola, Saksa, Iso-Britannia, Italia, Ruotsi jne. ovat äkkiä kerjuulla. Tosin jos syttyy maailmanpalo, niin siinä tapauksessa pääsemme varmaan hyvään alkuun omillakin ohjusvarannoillamme, jotka ovat numeerisestikin runsaahkot verrattuna vaikkapa Britanniaan tai Saksaan.
Kaiken kaikkiaan, ja etenkin erillissotaa ajatellen, Amraam on toki parempi vaihtoehto, koska Yhdysvalloilla on huomattavasti Ranskaa suuremmat ohjusvarannot. Muutaman sadan ohjuksen aukon syntyminen amerikkalaiseen varastoon on parin prosentin muutos, mutta Ranskalle esim. 300 ohjuksen myyminen tuntuu jo omassa sotavalmiudessa merkittävästi. Mican kohdalta Wikipediasta:
Le coût total du programme Mica air air est estimé aux conditions financières de 2009 à 1 674 millions d'euros. 570 Mica IR et 540 Mica EM sont livrés à l’armée de l’air française, les derniers en 2012, soit environ, 1,5 million d'euros le missile
7. Son emploi sous sa forme actuelle est assuré jusque 2020-2025
8.
Google Translaten perusteella patonginpurijoilla on siis vain runsas tuhat Mica-ohjusta itselläänkin. Ei kovin paljon Ranskan kokoiselle maalle, kun muistaa, että tuossa on sekä IR- että tutkahakupäiset Mica-ohjukset...
Henkilökohtaisesti pidän silti epäilyttävänä ajatusta, että ohjushankinnat jätettäisiin (lue: jätetään) harmaaseen vaiheeseen. Amerikkalaisen ohjuksen tapauksessa tämä on ehkä vielä pitkin hampain hyväksyttävissä, mutta etenkin Meteoreja ym. hankittaessa ei voida luottaa täydennyksiin, vaan täysi sodanajan varanto pitää löytyä omista luolista. Amerikkalaisissakin ohjuksissa pitää huomata, että jos Yhdysvallat ei itse käytä ohjusta runsain mitoin, niin silloin sitä ei myöskään varastoida merkittäviä määriä. (Esimerkkinä tällaisesta AMRAAM-ER.)