Gyllis1
Respected Leader
Tästä ollaan samaa mieltä, luoja yksin tietää kuinka paljon halvemmalla usaf olisi saanut aikaan paremman koneen ilman B ja C varianttia.F-35 ja Ford ovat esim. olleet "haastavia".
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Tästä ollaan samaa mieltä, luoja yksin tietää kuinka paljon halvemmalla usaf olisi saanut aikaan paremman koneen ilman B ja C varianttia.F-35 ja Ford ovat esim. olleet "haastavia".
Tämän ohella on myös poliittisia veivauksia, kuten sequestration. On myös kaikenlaisia "non-funded projects" -listoja kongressille, joilla esim. USN roikuttelee parhaillaan noin 20 kappaletta Super Hornetteja.Joo ei. Hankkeita on vaikka kuinka!
Tästä ollaan samaa mieltä, luoja yksin tietää kuinka paljon halvemmalla usaf olisi saanut aikaan paremman koneen ilman B ja C varianttia.
Joo ei. Hankkeita on vaikka kuinka!
Tankkerit, LCS, Ohion korvaus, Uusi Gerald-Ford luokan lentotukialus, F-35, B-21, kaksi uutta hävittäjää, uusi harjoitushävittäjä jne. Paljon isoja hankkeita kilpailemassa samoista rahoista. Jenkit pyrkivätkin kovasti muuttamaan aseprojektien kehitys-ja hankintatapojaan. F-35 ja Ford ovat esim. olleet "haastavia".
Noin minäkin ajattelin ennen kuin luin nämä Bogdanin kommentit:Tiedä häntä.
Joint-ajattelu meni vähän liian pitkälle F-35:n kohdalla, mutta nyt kustannuksia on sentään jakamassa laivasto ja merijalkaväki. Suurin virhe oli ehkäpä B-mallin rungon sotkeminen A- ja C-mallien kanssa. Olisi pitänyt kylmästi todeta, että A/C-mallit eivät uhraa mitään merijalkaväen monimutkaisen koneen hyväksi, mutta että merijalkaväki saa hyödyntää ilmavoimien ja laivaston käyttöön kehitettyjen koneiden avioniikkaa ym. omassa STOVL-hirvityksessään.
Laivaston ja ilmavoimien yhteistyönä F-35 olisi voinut onnistua nykyistä paremmin. Onhan esimerkiksi Hornet alkujaan tukialushävittäjä, mutta silti se toimii erinomaisesti myös maalta, ja maaversiotakin (F-18L) kehiteltiin aikanaan. Samalla tyylillä rakennettu F/A-35 ja F-35L olisivat voineet olla hyvinkin toimiva joint-projekti. Tai sitten ilmavoimatkin olisivat käyttäneet kylmästi sitä merivoimille valmistettua hieman raskaammaksi tehtyä F/A-35 mallia. Lisäksi vähän vanhempana esimerkkinä F-4 lensi sekä laivastossa että ilmavoimissa, eli historiallinen tausta olisi ollut olemassa.
Noin minäkin ajattelin ennen kuin luin nämä Bogdanin kommentit:
http://www.airforcemag.com/DRArchive/Pages/2016/March 2016/March 14 2016/All-For-One-and-All-for-All.aspx
He told reporters afterwards that going into the F-35 JSF, Air Force, Navy, and Marine Corps planners anticipated three airplanes with 70 percent commonality. Instead, “it’s 20-25 percent commonality … almost like three separate production lines.” That commonality is chiefly in cockpits, displays, and “how you fly the airplane,”
20-25% osista on yhteensopivia A:n B:b ja C:n välillä, itseasiassa taisi olla juurikin C-malli jossa se % oli heikoin...
The Pentagon's next-generation air dominance (NGAD) effort to develop follow-on technologies to the US Air Force's (USAF's) and US Navy's (USN's) Lockheed Martin F-35 Lightning II Joint Strike Fighter and the USN's Boeing F/A-18 Super Hornet is taking shape and will include improvements to low-observable capability and aircraft range, according to the service's top scientific research and technology official.
- NGAD will include improvements to legacy combat aircrafts' low-observable capability and range
- Stealth would be improved by reducing observability of aircraft at more frequencies, while greater range could be achieved with penetrating aerial refuelling capability
Advances in stealth, range expected under NGAD
http://www.janes.com/article/63291/advances-in-stealth-range-expected-under-ngad
http://spectrum.ieee.org/aerospace/aviation/future-airplanes-will-fly-on-twistable-wingsMore than a century ago, the first aviation pioneers figured out a way to use rigid wings with flaps to generate enough force to lift a heavy craft into the sky. It was one of the great advances in human history and also the beginning of a new era in transportation. Airplanes, and the airline industry that depends on them, are now among the world’s largest businesses, with air travel producing over US $700 billion in annual revenues.
However, commercial airlines spend more than 25 percent [pdf] of their operating expenses on fuel, earning the industry a reputation for razor-thin margins that will eke out just $39 billion [pdf] in profits this year. Meanwhile, modern aircraft wings and engines have reached near-peak levels of efficiency, making it exceedingly difficult for engineers to generate additional savings.
And yet, there is one promising strategy that remains—changing the shape of the aircraft wing during flight. For three decades, engineers at aerospace companies, universities, and defense labs have been working on twistable aircraft wings that could be instantaneously and minutely adjusted to improve fuel efficiency. With these wings, aircraft designers could get closer to optimal performance by increasing an airplane’s lift-to-drag ratio, which is a measure of aerodynamic efficiency, in response to variations in speed, altitude, air temperature, and other flight conditions.
Flexible wings solve an old problem in fixed-wing flight. Airplanes need the right blend of lift and drag to handle changing flight conditions. Generally, a pilot’s goal is to reduce drag in order to preserve fuel. However, an aircraft’s wings are designed to produce minimum drag at only one particular flight condition, which is determined by the aircraft’s anticipated cruising weight, speed, altitude, and range. And the flaps and other control surfaces can be adjusted only in relatively crude increments to improve the lift-to-drag ratio as conditions change.
Unlike traditional wings, though, wings with shape-changing control surfaces can minimize drag for a wide range of conditions—a feat that has never before been achieved in commercial flight. Our most advanced version of the technology will be integrated into existing flaps along the wings’ trailing edges on retrofits or installed in place of flaps on new planes. If all goes well, we will be able to test it on a commercial airliner within the next three years.
Nyt taisi ruuti hieman kastua pitkästä aikaa.Vertailuksi, Gripen oli Ruotsissa ilmeisesti (about vastaava) kustannus 7.500 dollaria https://www.flightglobal.com/news/articles/saab-reveals-full-gripen-e-design-cost-savings-396977/
Ja alla jenkkien tilanteeseen liittyvää kritiikkiä.
Suomessa koneiden suorituskykyä peilataan elinkaarikuluja vasten. Siinähän toki F-35 voitti Tanskassa, kun sille laskettiin 8.000 tuntia ja muilla 6.000.
Nyt taisi ruuti hieman kastua pitkästä aikaa.
Eiköhän se F-35 oikeasti ole 9k kone ja loput 6k? Tuskin sitä ihan stetsonista on sallittu vetää.
Niin ikään Ruotsin lukemaa ei uskalla tuoda pöytään puhuen vastaavuudesta kun tietää miten huimasti ne poikkeavat toisistaan.
Varsinkin kun luku perustuu C/D:hen ja se yritetään liittää ajatuksen tasolla sellaisenaan E:hen. Kokoa (1,1m pituutta, 20cm wingspania) ja painoahan (6,8t vs. 8t tyhjänä) on enemmän ja eri motti, kaikki uutta.
Ei hätäillä turhaan näiden suhteen.
Tuo Fightersweepin artikkeli teki kyllä entistä epäluuloisemmaksi laskelmien suhteen.
USAFin luvut ovat vertailukelpoisia toisiinsa, Gripen C/D:n lukuja niihin taasen on mielestäni hieman turhaa verrata (eri ilmavoimat laskevat lentotuntihintoihin eri asioita kuten tiedetään).
Gripen E:n lentotuntihintaa tuskin tietävät vielä ruotsalaisetkaan ja F-35 on vielä niin alkutaipaleella (mm ALIS, tuotantomäärät) että hinta voi muuttua paljonkin lyhyessä ajassa. Joten lentotuntihintojen vertailusta puhuisin enemmin arvailuna kuin analyysinä.
Viitsitkö laskea hiukan lukuja auki, olisi kiva nähdä mistä ne ilmoitetut hinnat muodostuvat.Tarkalleen ottaen, lentotuntihintoja voidaan kaikissa ilmavoimissa laskea kaikilla eri tavoilla, ja laskentaankin. Ulos annetaan sitten erilaisia lukemia. Ja sitten pitää arvioida, mitä laskentatapaa on käytetty.
Nuo olivat todennäköisesti kohtuullisen vertailukelpoisia. Esim. Suomen hinta oli käytännössä sama kuin jenkkien. Ja Ruotsin hinta taas korkeampi kuin alhaisemmat Gripenille raportoidut hinnat (4.700)
Omassa exelissäni F-35:dellä on huomattavasti alhaisempi hinta tuon keskeneräisyyden takia.
Viitsitkö laskea hiukan lukuja auki, olisi kiva nähdä mistä ne ilmoitetut hinnat muodostuvat.
Eli vaikkapa mitä tuo Gripenin 7500$ ja F-16C:n 8200$ pitävät sisällään. Helpompi sitten arvioida kuinka vertailukelpoisia ne on.
Tiedän ettei sinulta sellaisia löydy, sitä pohjaa vasten on aika rohkeata sanoa lukuja vertailukelpoisiksi jos ei tiedetä mistä ne muodustuvat?Sorry, ei ole pääsyä ruotsalaisten tai jenkkien kustannuslaskentaan. Tuossa fightersweepin artikkelissa oli laskentaa käsitelty. Netistä löytyy myös pidempiä juttuja siitä, miten jenkit laskelmiaan tekee.
Tiedän ettei sinulta sellaisia löydy, sitä pohjaa vasten on aika rohkeata sanoa lukuja vertailukelpoisiksi jos ei tiedetä mistä ne muodustuvat?
Toivon että HX-hankkeen taloudellisten aspektien tarkastelu ei tule ainakaan kokonaan olemaan sinun exel-taulukoidesi varassa...Ja näin vajavaisen arvion perusteella tehdään aika isoja päätöksiä. Esimerkiksi koko talouden alalla.
Ilmeisesti siis Gripenin kustannus ei miellyttänyt? Ilman mitään tietoa mistään, paljonko sitten heittäisit sille? Onko se esim. enemmän, vähemmän, tai saman verran kuin mikä kone listatuista? Onko se esim. kalliimpi kuin F-22? Onko se halvempi kuin F-16? Jotain siltä väliltä?