Epäilisin, että konetyyppien huolto on monimutkaistunut huomattavasti menneistä vuosikymmenistä. Niin paljon on puhuttu rinnakkaisten järjestelmien kalleudesta, etten usko kahden konetyypin itsenäiseen huoltokykyyn, vaan tuossa tilanteessa nojattaneen luultavammin toisen konetyypin osalta ulkomaiseen huoltoon.
Aseistusta en osaa nähdä isona ongelmana. Isoista aseostoista saattaa tosin saada jonkinmoisia alennuksia, mutta en tiedä, ovatko ne lopulta kovin merkittäviä. Suurin käytännön ongelma olisi ehkä se, ettei jokaisessa tukikohdassa välttämättä olisi sodan aikana tarjota asetäydennystä kahdelle konetyypille. Toisaalta, onko tarvekaan? Meikäläinen tukikohtaverkosto lienee kuitenkin aika tiheä, ja jos koneilla on jossakin määrin eriytetyt roolit tai toiminta-alueet, niin sekin helpottaa tilannetta.