Lapin näkemykset olivat oikein yhteneviä omieni kanssa. Ainoa, jossa olen eri mieltä on hävittäjien määrä. Koska Suomi on suuri maa, laivueita tarvitaan vähintään kaksi, mieluummin kolme. Ja arvelen myös, että sotatilassa niillä voidaan tehdä jopa torjuntalentoja jos meillä olisi järjestelmä, jolla ensin torjua ballistisia ohjuksia.
Ballistisen ohjustorjunnan todellinen tehokkuus vähän epäilyttää. Siis suhde mitä saadaan jos tällaiseen järjestelmään pantaisiin paljon rahaa nyt? Samalla saataisiin yleispätevää ilmatorjuntaa mikä yleisesti olisi puolustuksen kokonaisedun mukaista. Tätä ei tietenkään voi jättää huomioimatta. Ballistisen ohjuksen täytyy olla vaikea maali torjua. Millä todennäköisyydellä järjestelmä torjuu tositilanteessa kun meillä ei ole ennakkovaroitusjärjestelmiä vihollisen laukaisuista? Miten ja millä aikataululla ohjus havaitaan? Mitäs sitten jos tulee useampi ohjus perättäisissä aalloissa? Ballistisen uhan torjunta on kykynä väistämättä melko pistemäinen ja suojaa pitäisi olla paikoilla joista lennetään ja niitä olisi kai enemmän kuin yksi tai kaksi. Tässä lienee takana enemmänkin filosofista eroa ilmavoimien toimintamallien suhteen. Toimitaanko vahvasti suojatuista vähistä tukikohdista vai hajautetusti. Hajautettuun malliin on päädytty todennäköisesti aikamoisen harkinnan tuloksena. Riittääkö meikäläinen panostus kuitenkaan tekemään vähistä tukikohdista tarpeeksi suojattuja ja jos riittää, onko sitten rahaa ostaa ilmataistelun kannalta riittävää määrää kurantteja konetta joita sitten kunnolla suojataan?
Tapahtumaketju on todella nopea ja missään ei ole aikaa tumpeloida samalla kun elsoa ja asevaikutusta kohdistetaan tiiviiseen kesittymään. Millaisen määrän ohjuksia vihollinen ampuu tunnettuun kohteeseen kyllästääkseen ballistisen torjunnan verrattuna yleisesti hajautettuun ja liikkuvaan toimintaan? Veikkaan, että iso määrä ohjuksia kerrallaan voisi riittää, mutta pelatakseen pois hajautetun toiminnan kohteet pitäisi ohjuksia laukaista kokonaisuudessaan enemmän. Maallikkona voisi siis luulla, että on helpompi suolata ballistisen ohjusjärjestelmän suojaama kohde kuin useita tukikohtia joiden toimintatilasta ei välttämättä ole varmaa tietoa. Tätä tarkoitan filosofialla näiden toimintamallien kesken.
Tässä tullaan vielä siihenkin aspektiin mitä uudessa A-Studiossa sanottiin NORDEFCOn osalta, että Suomi mahdollisesti voisi käyttää muiden pohjoismaiden lentokenttiä. Olisiko se mahdollista sotatilassa ja millaiset nämä sopimuksen yksityiskohdat näiltä osin ovat ei ole mun tiedossa.
Lapin näkemys korvettihankinnoista on myös on osuva. Ei ole mieltä hankkia suuria laivoja ohjusten maaleiksi. Pieni ohjusvene saattaisi edes lymyillä saarten takana mutta ei tuollainen laiva. Epäilen, että merivoimat haluavat korvetteja koska rajavartiolaitoksella on suurempi alus. KV-toimintaankin on kivampi osallistua suuremmalla laivalla.
Lappi argumentoi sota-aluksia vastaan samankaltaisella argumentilla joilla hän vetoaa ballistisen ohjustorjunnan puolesta. Tietty maahan hajautettu it ei ole yhtä pistemäinen maali kuin laiva. Toisaalta sota-alus on enemmän mobiili ja sillä on muitakin arvoja: Merivoimien ainoan strategisen aseen käyttö eli merimiinoitus, harmaan ajan lipunnäyttö, meriliikenteen suojaus, hybridiuhan vastainen toiminta, valvonta, mobiili ASW ja tietty rauhan ajan koulutuskäyttö, valmius, alueellisen koskemattomuuden valvonta, tunnistus, elti ja kv-toiminta.
Tuleva korvetti ei ennakkotietojen perusteella olennaisesti ole niin paljon suurempi kuin esim. miinalaiva, etteikö se toimisi saaristossa. Tämä ei ole joko/tai-kysymys. Tässä on nyt ehkä hiukan liioittelua rungon pituuden merkityksen suhteen, sitä paitsi syväys on yhtä tärkeä. Isommat panssarilaivatkin saatiin sodan aikana tukeutettua ja naamioitua saaristoon. Saaristotoiminnan suhteen uskoisin, että muutos ohjusveneeseen tai miinalaivaan verrattuna ei ole niin iso kuin väitetään. Se on tietty selvä, että vähemmän on paikkoja kun aluskoko kasvaa.
Sota-Suomi oli 40-luvulla ihan toisenlainen omavaraisuuden suhteen. Maailma on muuttunut ja Suomen läsnäolo pohjoisella Itämerellä on luonnollinen asia ja kyky miinoittaa on liian iso juttu luovuttavaksi. Suomen ei ole järkeä lahjoittaa valtavaa merialuetta käytännössä ilmaiseksi vihollisen toiminta-alueeksi. Tietty tässäkin on jo monta monessa: Ruotsi ja NATO-maat ja niiden alukset, aluevedet sekä satamat. Suomi ei ole liitossa, se on nyt tässä yksi iso asia. Itsenäistä mallia on haluttu ja se tarkoittaa, että tässä ei voida silloin laskea kaikkea muiden varaan. Ei nyt ainakaan niin, että sanotaan, että me ei tehdä merellä mitään muuta kuin pidetään Ahvenanmaa, Saaristomeri ja sitä myötä Pohjanlahti ja oletetaan että muut suojaa liikenteen meikäläiseen satamaan asti. Oma tontti pitää hoitaa ja omaa tonttia on, onneksi, merelläkin. Ahvenanmaan vesialueiden ja osin Saaristomeren osalta tontti ulottuu pohjoiselle Itämerellekin:
https://www.google.com/maps/d/viewer?mid=1V-tEgLtfpQPj5vozSroOmc28y9I&hl=en_US&ll=59.99639998452657,23.11413450000009&z=6
Päteekö sama mahdollinen NORDEFCO-hyöty merivoimiin? Näin ihan hatusta vetämällä uskon, että pätee. Mulla ei ole mitään lähdettä, mutta uskon ja haluan uskoa, että suomalaiset laivat saisivat käyttää Ruotsin aluevesiä ja satamia. Me ollaan kuitenkin pohjoismaita ja on aina oltu. Jos Ruotsi ei ole Suomen ystävä niin sitten on luultavasti muutkin ystävät vähissä.
Arvelen myös Lapin ymmärtävän hävittäjien olevan teknisiltä ominaisuuksiltaan monitoimitaistelukoneita. Olen myös huomannut, että kaikki eivät ymmärrä monitoimitaistelukoneita voitavan käyttäjän käyttää niin halutessaan pelkästään hävittäjätoimintaan ja siten säästää kalliiden ilmasta-maahan ohjusten hinta.
Lapin näkemys ilmatorjunnan mustasta aukosta ballististen ohjusten torjuntakyvyn kohdalla on täysin osuva ja pitäisi korjata mitä pikimmiten. Tähän ei riitä edes ER-NASAMS.
Ymmärtää varmasti mutta ymmärtääkö mikä ero on 5. sukupolven monitoimikoneella verrattuna muuhun monitoimikoneeseen? Kaikissa vaihtoehdoissa osto- ja käyttökustannukset ovat ennakkoarvion mukaiset virallisen tahon eli Jukka Juustin mukaan. Jos Juustin saamat tiedot pitävät paikkansa, ei olekaan kyse onko vaihtoehtoina olennaisesti enemmän Gripeneitä tai muita ja vähemmän F-35:ia. Kyse on silloin ylipäätään ilmavoiman ja ohjustorjunnan suhteesta olipa valittava kone mikä tahansa. Tässä suhteessa Lappi on tuonut mielipteensä esiin jo monen monta kertaa.
Ilmavoimista on selväsanaisesti sanottu tuon n. 60 koneen olevan se määrä mikä tarvitaan. Pitäähän siihen olla muutakin perustetta kuin "ilmavoimat haluaa". Ilmavoimissa on varmasti laskettu suhdetta mikä määrä koneita on heti valmiina ja mikä määrä huollossa ja esim. millaisella sortie-ratella uskotaan voitavan lentää kasvavaan uhkakuvaan nähden.
Sinänsä ballistinen ohjustorjunta on varmasti jollain aikavälillä ohjemistossa ja tarpeellinen myös siltä osin, että alue-it on ollut iso puute. Tässä on nyt akuutteina asioina korjata kaksi tosi isoa tulevaa mustaa aukkoa eli onko ylipäätään olemassa meri- ja ilmavoimia? Meillä on oma merialue, meriliikenne ja ilmatila.
Sotaväen ainoa tehtävä ei ole torjunta. Suomen on vähän vaikea vastata merialueen ja ilmatilan rikkomuksiin pudottamalla tai upottamalla. Suomen etu ole eskaloida omin toimin. Ohjus sopii vain pudottamiseen. Jos meillä taas on tunnistuslentoilmavoimat niin on vähän turhaa suojata lentotukikohtiakin. Ilmatorjunnassa mainittu ER-NASAMS jossain määrin vireillä joten tähän päälle ballistinen ohjustorjunta vaikuttaa kakulta johon nyt ei ole rahaa. Uskon, että kokonaisuudessaan viralliset suunnitelmat antavat suurimman kokonaistehon. Tässä on paljon korkeita upseereja jotka tätä virkatyönä valmistelee ja mielestäni näyttää siltä, että Lappi katsoo asiaa liiaksi oman aselajinsa kautta. Ohjustorjunnassa on ne tutut ongelmat, ballistinen ohjustorjunta on kallista ja näitä henkilöitä löytyy joiden mielestä ohjuksia saisi joka niemeen ja notkelmaan näillä rajojen vaihtoehtoisella sijoituksella mutta se ei ehkä ole ihan niinkään juuri kalleuden takia. Tasajako ei ole taktiikkaa: jos ostetaan puolet koneista ja saadaan nimellisesti ballistinen torjuntajärjestelmä ja melko hyvä alue-it niin laskeeko ilmavoimien teho liikaa ja paikkaako parantunut ohjustorjunta aukon? Hävittäjissä mennään todella ohuelle pohjalle jos määrät on esim. puolet nykyisestä. Onko se enää uskottavaa? Tanska on NATO-maa ja kaukana. Norja on natossa ja sen konemäärä on silti melkein sama. Ruotsilla on suurempi konemäärä ja sekin Suomen takana. Miten Suomi voisi rajanaapurina välittömässä läheisyydessä pärjätä olennaisesti vähäsemmillä leluilmavoimilla? Fakta on kuitenkin se, että tässä ollaan aina altavastaajia tehtiin mitä tehtiin, joten kyse on aina vain kynnysvaikutuksen maksimoinnista. Kaikki liittyy kaikkeen ja uskon, että kynnys on korkeampi kunnollisilla ilmavoimilla joilla voi iskeä lujaa usemmankin kerran. Hävittäjillä torjutaan paremmin ja suuremmalla alueella. Lapin kritiikki on arvokasta kuitenkin kokonaisuuden kannalta.
Lisäksi tämä pohjoismainen yhteistyö on tässä suhteessa on ihan avainasia ja siitä riippuu paljon. Ruotsin kenttien käyttö puhuisi voimakkaasti Gripenin puolesta. Toisaalta Ruotsi suunnitteli koneeseen lyhyen kantaman eli tullaan kuitenkin F-35:en etuihin eli esim. kantamaan. Loppuviimein Suomen paras mahdollinen ilmavoima on Ruotsin etu vaikka se kauppapoliittisesti ei sitä ole. Asettaako Ruotsi etusijalle aseteollisuutensa vai oman turvallisuuden? Ei tämä ole Ruotsillekaan ihan helppo pala nyt tilanne on aidosti kiristynyt.
