Ilmavoimien tulevaisuus

Joojoo se ei ole valmista vielä..no minäkin mietin että onko se RCAF ARC joku uus merkki/lentokone ja että ne ostaa niitä 88 kpl.

Solttusininen tarjoaa ehtymätöntä komiikkaa jokaisessa viestissä :)

Vihje. Kanada on kaksikielinen maa.
 
En tiedä onko tälle omaa ketjua, mutta laitetaan muistutuksena tänne:
http://ilmailumuseo.fi/wp-content/uploads/2017/03/Ilmailumuseo-lentonäytös-medium.jpg

Silmään pistää, että yksi esiintyjä on salainen ja LM:n logo on muiden joukossa alhaalla, voihan F-35 teoriassa piipahtaa ilmatilassa, siis ilman laskeutumista Suomessa, vaikka kyllä vahvasti alle 50% mahis. Tai voihan se olla vaikka Rafale tai jokin museo-pöristin jne..
///
16:50 esiintyjä on pöristin, eli jak-11
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä painon sitä "RCAF ARC" ja tulin twitter sivulle, mutta en nähny jotain uutta konetta...minä etsin konetta koska luulin sen olevan koneen

:) Mikähän tämä mahtaisi oikein olla...?


RCAF
@RCAF_ARC
Official Royal Canadian Air Force

goTfvcgV_400x400.jpg
 
Eurofighter - II ??

Airbus calls on France to join European future fighter effort
https://www.flightglobal.com/news/a...-france-to-join-european-future-fight-438111/

Last year, Germany and Spain partnered to draw up requirements for the New Generation Weapon System (NGWS), a proposed new fighter that would be developed under the Future Combat Air System effort, which includes other elements of air warfare technology, including unmanned air vehicles (UAV) and space-based capabilities.

In a planning document published last year, Germany's Bundeswehr envisions that Typhoons will operate with the NGWS with some overlapping capabilities to allow for greater operational flexibility and smooth the transition from existing to future technology.
 
Boeingin TX:ssä on kuulemma kaksi ripustinta siivissä. Mihinkä luulette niitä käytettävän, lisäpolttoaineeseen siirtolennoilla ja savun tuottamiseen lentonäytöksissä?

Entä millainen voisi olla TX:stä kehitetty "light fighter"? Tutka, enemmän ripustimia, omasuojajärjestelmät ja kattavampi linkittyminen?

Kolmas kysymys, onko Suomen nykyinen tapa käyttää harjoitushävittäjää apuhävittäjänä relevantti toimintatapa myös tulevaisuudessa? Kuulostaisi aika hasardilta lähteä rynnäkkövarustuksessa olevan monitoimihävittäjän kimppuun ihan vain infrapunaohjukset siivissä, ja etenkin etulinjan lähellä riskien luulisi olevan vielä suuremmat mm. ilmatorjunnan vuoksi.

Voisiko harjoitushävittäjästä rakennettu "light fighter" olla kuitenkin kelvollinen harjoitus- ja apuhävittäjä Suomelle? Hieman kauempana etulinjasta luulisi voivan saada tuloksia aikaan, kunhan koneella olisi edes jonkinlainen BVR-kyky. Mutta nouseeko hinta sitten taas liian korkeaksi verrattuna puhtaaseen harjoitushävittäjään ja jääkö suorituskyky liian alhaiseksi suhteessa oikeaan hävittäjään?
 
http://www.nationalnewswatch.com/20...hter-jet-firms-amid-super-hornet-questions-3/

"Federal officials are expected to sit down with representatives from different fighter jet makers in Paris next week, as uncertainty swirls over the Trudeau government's plan to buy "interim" Super Hornets.
The meetings on the sidelines of the prestigious Paris Air Show are being billed as the first step towards the eventual launch of a competition to replace Canada's aging CF-18 fleet with 88 new fighters."
 
Viimeksi muokattu:
Kolmas kysymys, onko Suomen nykyinen tapa käyttää harjoitushävittäjää apuhävittäjänä relevantti toimintatapa myös tulevaisuudessa? Kuulostaisi aika hasardilta lähteä rynnäkkövarustuksessa olevan monitoimihävittäjän kimppuun ihan vain infrapunaohjukset siivissä, ja etenkin etulinjan lähellä riskien luulisi olevan vielä suuremmat mm. ilmatorjunnan vuoksi.
Tästä väännettiin aikanaan ihan tosissaan foorumilla ja olen itse hyvin skeptinen Hawkin käyttämisestä ilmasodankäynnissä nykyään. Kone on harjoitushävittäjä ja ilmataistelun siirtyessä yhä enemmän BVR-tyyppiseen kahinaan, on koneen aseistuksen ja sensorien puute este toteuttaa järkevästi tätä toimintaa.
Sensorien puutteen lisäksi datalinkkien sekä avioniikan puutteet on myöskin ongelma pilotille luoda itselleen tilannekuvaa ja taktiikkaa. Tässä ollaan pelkästään taistelunjohdosta riippuvaisia ja se ei tosipaikassa yksinään riitä kun koneita alkaa kertymään taivaalle enemmän.

Eri asia sitten on käyttö rajoitetussa ilmasta-maahan toiminnassa mutta siihenkin tarvittaisiiin jotain pidemmälle kantavampaa aseistusta. Toiminta rajoittuisi muutenkin ehkä vain maahanlaskua tekevien joukkojen kurmottamiseen ja helikopterien torjuntaan. Ongelmana tässäkin on se että varsinaisilla hävittäjillä pitää sitoa vastapuolen ilmasuoja (jota aivan varmasti löytyy niin pitkään kun meillä on toimintakykyiset ilmavoimat) samanaikaisesti että Hawkeja ei teurasteta kaikkia heti alkuunsa.

Ongelmat ja puutteet on sitä luokkaa että Hawkeja tuskin nähtäisiin tositoimissa kuin korkeintaan tiedustelussa. Tietääkseni kadettien ilmasta-maahan tykkiammunnatkin Hawkilla lopetettiin 2000-luvun alussa.
 
KAI FA-50 on myös todennäköisesti aivan liian kallis Hawkien korvaajaksi. Katsotaan nyt miten T-50 pärjää T-X-kisassa. Sen voittajahan on kohtalaisella todennäköisyydellä jossain vaiheessa meidän harjoitushävittäjä. Jos on varaa.

FA ja T välillä on myös TA-50, joka kykenee "light attack munitions" (aim-9, 20mm, mk-82, suu-20, agm-65)
http://www.koreaaero.com/english/product/fixedwing_t-50.asp

FA kykenee myös Jdam ja on nvg, taktinen linkki, rws yms.
 
Viimeksi muokattu:
Amerikkalaisten vaatimukset harjoituskoneille ovat jossain määrin uniikkeja joten välttämättä T-X voittaja ei muodostu maailmalla niin suureksi hitiksi ainakaan sellaisenaan. Eihän T-38:aakaan käytä paljon kukaan muu. T-X kisan voitto tulee sitäpaitsi ratkeamaan pitkälti aggressiiviseen hinnoitteluun josta vientiasiakkaat ei varmaan pahemmin pääsisi nauttimaan. Harjoituskoneissa merkittävä tekijä nykyään ja tulevaisuudessa on järjestelmäsimulaatio ("lentävä lentosimulaattori") ja nämä vaatimukset on joka ilmavoimilla tietenkin vähän erilaisia.
Suihkuharjoituskoneista on nykyään maailmalla runsaudenpula joten valinnanvaraa meillä ainakin riittää.

In other news, Myanmarin ensimmäinen FC-1 lentää:

img_20170613_121721-thumb-jpeg-a0994cb036705a817b3d77fe2c2eda1c-jpeg.403374
 
Viimeksi muokattu:
Tästä väännettiin aikanaan ihan tosissaan foorumilla ja olen itse hyvin skeptinen Hawkin käyttämisestä ilmasodankäynnissä nykyään. Kone on harjoitushävittäjä ja ilmataistelun siirtyessä yhä enemmän BVR-tyyppiseen kahinaan, on koneen aseistuksen ja sensorien puute este toteuttaa järkevästi tätä toimintaa.
Sensorien puutteen lisäksi datalinkkien sekä avioniikan puutteet on myöskin ongelma pilotille luoda itselleen tilannekuvaa ja taktiikkaa. Tässä ollaan pelkästään taistelunjohdosta riippuvaisia ja se ei tosipaikassa yksinään riitä kun koneita alkaa kertymään taivaalle enemmän.

Näen, että pidemmällä aikavälillä olet oikeassa. Vain WVR-etäisyyksillä taistelemaan kykenevä "hävittäjä" ei ole järin relevantti enää 15 tai 20 vuoden kuluttua.

Toistaiseksi olen kuitenkin optimistisempi, kun venäläisillä on käytössään myös vanhempaa rynnäkkökonekalustoa (pääasiallisesti Su-24), jota saatettaisiin tavata kaukanakin omassa syvyydessämme. Samaten Su-25:n tai helikopterin kimppuun saattaisi päästä etulinjan lähelläki vielä toistaiseksi, jos ollaan valmis hyväksymään omia tappioita ja tyydytään hieman heikompaan pudotussuhteeseen.

Eri asia sitten on käyttö rajoitetussa ilmasta-maahan toiminnassa mutta siihenkin tarvittaisiiin jotain pidemmälle kantavampaa aseistusta. Toiminta rajoittuisi muutenkin ehkä vain maahanlaskua tekevien joukkojen kurmottamiseen ja helikopterien torjuntaan. Ongelmana tässäkin on se että varsinaisilla hävittäjillä pitää sitoa vastapuolen ilmasuoja (jota aivan varmasti löytyy niin pitkään kun meillä on toimintakykyiset ilmavoimat) samanaikaisesti että Hawkeja ei teurasteta kaikkia heti alkuunsa.

Hawkin osalta tämä tosiaan on tyhjä arpa, kun ilmasta-maahan toimintaa ei ole harjoiteltu vuosiin ja aseetkin puuttuvat. Pelkällä tykillä ei pitkälle pötkitä.

Hawkin seuraajan osalta? Ehkä hyvinkin, etenkin jos seuraajaan ei saada kunnollista BVR-kykyä, jolloin käyttö rynnäköinnissä voi olla järkevämpää kuin käyttö ilmataistelutehtävissä. Käsittääkseni ainakin Puola suunnittelee jonkinlaista rynnäköintiä M-346 Masterilla.

Ongelmat ja puutteet on sitä luokkaa että Hawkeja tuskin nähtäisiin tositoimissa kuin korkeintaan tiedustelussa. Tietääkseni kadettien ilmasta-maahan tykkiammunnatkin Hawkilla lopetettiin 2000-luvun alussa.

Hawkien tiedusteluvarustuksesta luovuttiin jo vuosia sitten, joten siinä tehtävässä koneita ei varmasti nähdä. Pl. laskeumantiedustelu samoilla vehkeilä, joita käytettiin joitakin vuosia sitten tuhkakriisin yhteydessä, mutta toivottavasti sille ei tule tarvetta...

"Epätoivoiset" ilmataistelutehtävät lienevät kuitenkin toistaiseksi jopa todennäköisiä, jos tilanne on se pahin mahdollinen "Venäjä vastaan Suomi Yksin". Pakko yrittää jotakin ja katsoa kaikki kortit, vaikka tulos olisi kuinka epävarma.

KAI FA-50 on myös todennäköisesti aivan liian kallis Hawkien korvaajaksi. Katsotaan nyt miten T-50 pärjää T-X-kisassa. Sen voittajahan on kohtalaisella todennäköisyydellä jossain vaiheessa meidän harjoitushävittäjä. Jos on varaa.

FA ja T välillä on myös TA-50, joka kykenee "light attack munitions" (aim-9, 20mm, mk-82, suu-20, agm-65)
http://www.koreaaero.com/english/product/fixedwing_t-50.asp

FA kykenee myös Jdam ja on nvg, taktinen linkki, rws yms.

T-50-varianttien väliset hintaerot tuskin ovat kohtuuttomat. Viitisen vuotta vanhan tiedon mukaan Super Hornetin avioniikka maksaa 9,32 miljoonaa dollaria. Kun jo tavallinen T-50 sisältänee ainakin parin miljoonan edestä avioniikkaa, niin eron kalleimman ja halvimman T-50-variantin välillä pitäisi olla selvästi alle 10 miljoonaa.

Suurin kysymysmerkki tulee mielestäni siinä, paljonko meillä kyetään osoittamaan rahaa Hawkin korvaajan hankintaan ja onko konetyypissä siihen mennessä meidän haluamamme ominaisuudet. Jos nimittäin lähdetään jollakin 500 miljoonan euron budjetilla hankkimaan Hawkin korvaajaa, niin siinä ei tekisi mieli alkaa integroida koneeseen AESA-tutkaa, kypärätähtäintä, Amraamin ja Sidewinderin uusinta painosta sekä omasuojahäirintälähetintä... menee muuten rahat integraatioihin itse koneiden sijaan.

Toinen kysymys on myös, paljonko koneita ilmavoimat kokee tarvitsevansa harjoitteluun. HX:n hankintamäärästä riippuen kuusi-kahdeksan harjoitushävittäjää riittäisi ihan hyvin pilottien koulutukseen, sikäli kuin israelilaisten M-346-hankinnasta voi vetää johtopäätöksiä. Mutta sitten taas, jos koneita tarvitaan myös harjoitusvastustajiksi, tarvittava määrä voi olla hyvinkin 16-20 koneen luokkaa, ja silloin budjetaariset syyt voisivat ohjata valinnan halvimpaan mahdolliseen vaihtoehtoon jopa taistelukyvystä tinkien.

Mutta hyvän aseistuksen FA-50 kantaisi, jos se meille valittaisiin.

pp337337_26078290.jpg
 
Näen, että pidemmällä aikavälillä olet oikeassa. Vain WVR-etäisyyksillä taistelemaan kykenevä "hävittäjä" ei ole järin relevantti enää 15 tai 20 vuoden kuluttua.

Toistaiseksi olen kuitenkin optimistisempi, kun venäläisillä on käytössään myös vanhempaa rynnäkkökonekalustoa (pääasiallisesti Su-24), jota saatettaisiin tavata kaukanakin omassa syvyydessämme. Samaten Su-25:n tai helikopterin kimppuun saattaisi päästä etulinjan lähelläki vielä toistaiseksi, jos ollaan valmis hyväksymään omia tappioita ja tyydytään hieman heikompaan pudotussuhteeseen.



Hawkin osalta tämä tosiaan on tyhjä arpa, kun ilmasta-maahan toimintaa ei ole harjoiteltu vuosiin ja aseetkin puuttuvat. Pelkällä tykillä ei pitkälle pötkitä.

Hawkin seuraajan osalta? Ehkä hyvinkin, etenkin jos seuraajaan ei saada kunnollista BVR-kykyä, jolloin käyttö rynnäköinnissä voi olla järkevämpää kuin käyttö ilmataistelutehtävissä. Käsittääkseni ainakin Puola suunnittelee jonkinlaista rynnäköintiä M-346 Masterilla.



Hawkien tiedusteluvarustuksesta luovuttiin jo vuosia sitten, joten siinä tehtävässä koneita ei varmasti nähdä. Pl. laskeumantiedustelu samoilla vehkeilä, joita käytettiin joitakin vuosia sitten tuhkakriisin yhteydessä, mutta toivottavasti sille ei tule tarvetta...

"Epätoivoiset" ilmataistelutehtävät lienevät kuitenkin toistaiseksi jopa todennäköisiä, jos tilanne on se pahin mahdollinen "Venäjä vastaan Suomi Yksin". Pakko yrittää jotakin ja katsoa kaikki kortit, vaikka tulos olisi kuinka epävarma.



T-50-varianttien väliset hintaerot tuskin ovat kohtuuttomat. Viitisen vuotta vanhan tiedon mukaan Super Hornetin avioniikka maksaa 9,32 miljoonaa dollaria. Kun jo tavallinen T-50 sisältänee ainakin parin miljoonan edestä avioniikkaa, niin eron kalleimman ja halvimman T-50-variantin välillä pitäisi olla selvästi alle 10 miljoonaa.

Suurin kysymysmerkki tulee mielestäni siinä, paljonko meillä kyetään osoittamaan rahaa Hawkin korvaajan hankintaan ja onko konetyypissä siihen mennessä meidän haluamamme ominaisuudet. Jos nimittäin lähdetään jollakin 500 miljoonan euron budjetilla hankkimaan Hawkin korvaajaa, niin siinä ei tekisi mieli alkaa integroida koneeseen AESA-tutkaa, kypärätähtäintä, Amraamin ja Sidewinderin uusinta painosta sekä omasuojahäirintälähetintä... menee muuten rahat integraatioihin itse koneiden sijaan.

Toinen kysymys on myös, paljonko koneita ilmavoimat kokee tarvitsevansa harjoitteluun. HX:n hankintamäärästä riippuen kuusi-kahdeksan harjoitushävittäjää riittäisi ihan hyvin pilottien koulutukseen, sikäli kuin israelilaisten M-346-hankinnasta voi vetää johtopäätöksiä. Mutta sitten taas, jos koneita tarvitaan myös harjoitusvastustajiksi, tarvittava määrä voi olla hyvinkin 16-20 koneen luokkaa, ja silloin budjetaariset syyt voisivat ohjata valinnan halvimpaan mahdolliseen vaihtoehtoon jopa taistelukyvystä tinkien.

Mutta hyvän aseistuksen FA-50 kantaisi, jos se meille valittaisiin.

pp337337_26078290.jpg
Ehdottaisin että käytämme harjoitusvastustajina ruotsalaisia ja norjalaisia. Kaikki voittavat, ja säästyvät nekin rahat kun vuoroin vieraissa lennetään. Tuskin nyt meidän taktiikoita käyttävät meitä vastaan, veikken kumpaankaan maahan tositilanteessa luottaisi.
 
Back
Top