Ilmavoimien tulevaisuus

[Peiper]

Salatut asiakirjat paljastavat Hornet-hankinnan taustat 25 vuotta sitten

Maanantai 3.7.2017 klo 08.58


(KIMMO PENTTINEN / AL)" style="margin-right: 0px; margin-left: 0px; padding-right: 0px; padding-left: 0px; color: rgb(102, 102, 102); text-decoration-line: underline;">
Pirkkalan lennoston Hornet esityslennolla vuonna 2011. Valopisteet ovat infrapunasoihtuja. (KIMMO PENTTINEN / AL)
Keskiviikkona 6. toukokuuta 1992 Esko Ahon (kesk) hallituksen ministereille jaettiin valtioneuvoston ylimääräisen päätösistunnon esittelylista. Käsiteltävänä oli yksi asia.

Puolustusministeriö esitteli hallituksen ratkaistavaksi periaatepäätöksen ilmavoimien uudesta hävittäjästä.

Esittelymuistioissa oli punaiset leimat: Salainen. Muistiot oli numeroitu ja ne kerättiin ministereiltä pois istunnon päätteeksi.

Asiakirjat olivat arkistoituina neljännesvuosisadan. Vasta nyt juhannuksen alla puolustusministeriö antoi ne ensi kerran julkiselle sanalle, Iltalehdelle. Niistä käyvät ensi kerran virallisesti ilmi, miksi sotilaat ja hallitus valitsivat Hornetin eikä ruotsalaiskonetta, jonka oppositiossa olleet sosiaalidemokraatit olisivat halunneet.

On jännittävää hypistellä papereita, joiden tarkkaa sisältöä virkamiehet ja poliitikot eivät saaneet paljastaa vuosikausiin. Hankintapäätös oli omana aikanaan maailmanluokan tapaus ja herätti ihmetystä kaikkialla.

Suomi harppasi tuolloin kerta heitolla pohjoisen Euroopan suurten ilma-asevoimien joukkoon.

Tämä tapahtui aikana, jolloin Neuvostoliitto oli luhistunut eikä ollut varmuutta, mihin suuntaan sen kehitys kulkisi. Kaiken päälle Suomi oli ajautumassa syvään talousahdinkoon, mikä teki miljardiluokan hankinnasta veronmaksajille kahta suuremman uhrauksen.

(JYRKI LAUKKANEN)" style="margin-right: 0px; margin-left: 0px; padding-right: 0px; padding-left: 0px; color: rgb(102, 102, 102); text-decoration-line: underline;">
Pakkastesti. Ilmavoimat tutki neljä konetyyppiä kauttaaltaan. Kuvassa on amerikkalainen F-16D Kuoreveden Hallissa kylmänä pakkasaamuna 6. helmikuuta 1992. Ohjaamossa on koelentäjä majuri Pauli Perttula, maassa sinisessä puserossa General Dynamicsin koelentäjä Jon Beesley. Ruskeisiin talvipuseroihin pukeutuneet ovat amerikkalaisyhtiön mekaanikkoja ja ilmavoimien lämpöpuvussa kurkkiva mekaanikko on Ari Ikkala Koelentokeskuksesta. F-16D lensi tuona päivänä kolme koelentoa. Koneen varustuksena on kaksi lisäsäiliötä siivissä ja AIM-9 Sidewinder -ohjukset siiven kärjissä. (JYRKI LAUKKANEN)
Tekniikkaa, ei politiikkaa

Avautuneista asiapapereista tulee esiin tietoja, joita ei ole ollut aiemmin yleisesti tiedetty.

Suuri kuva ei muutu, mutta täydentyy tärkeillä yksityiskohdilla. Niillä voi olla vaikutusta nyt meneillään olevassa hankintaprosessissa, jossa Suomi etsii uutta taistelukonetta. Kaupoista kiinnostuneet konevalmistajat pääsevät jyvälle, mitkä seikat painavat vaakakupissa.

Iltalehden saamista papereista löytyy vastaus ikuisuuskiistaan siitä, oliko Hornetin ostaminen turvallisuuspoliittinen vai ilmasotatekninen päätös.

”Hornetit loivat ensimmäisen kerran suoran sotilaallisen yhteyden Naton ohitse Suomen ja Yhdysvaltain välille. Niiden turvallisuuspoliittinen merkitys oli niin itsestään selvä, ettei sitä tarvinnut lausua ääneen”, ministeri Max Jakobson tulkitsi.

Hallitus korosti toistamiseen, että valinta perustui koneiden ominaisuuksiin, ja että Hornet pesi kilpailijansa hinta-suorituskykysuhteellaan.

Politiikan ei annettu vaikuttaa päätökseen. Tämä oli jotain ennen kuulumatonta, ja se vaikutti monen mielestä epäilyttävältä. Suomalaiset olivat ehtineet jo tottua siihen, että tärkeät asehankinnat olivat alusta loppuun saakka politiikkaa.

25 vuotta sitten konetyypin valinta tapahtui teknisiin, toiminnallisiin ja taloudellisiin tekijöihin nojaten, muistiot kertovat.

(HAMPUS HAGSTEDT/FÖRSVARSMAKTEN)" style="margin-right: 0px; margin-left: 0px; padding-right: 0px; padding-left: 0px; color: rgb(102, 102, 102); text-decoration-line: underline;">
Saab-Scanian JAS 39 Gripen -hävittäjä ei ruotsalaisten myyntipuheista huolimatta vakuuttanut suomalaisia. (HAMPUS HAGSTEDT/FÖRSVARSMAKTEN)
Paljon vielä salaista

Ministeriön Iltalehdelle luovuttamat paperit ovat päättäjille laadittuja, määrämuotoisia esittelyasiakirjoja. Niistä käyvät ilmi lain edellyttämät vähimmäistiedot, joiden perusteella valtioneuvoston jäsenet saattoivat punnita puolustusministeriön tekemää ratkaisuehdotusta.

Hankintapäätöksen perustelumuistiot ovat muutamaan sivuun puristettu tiivistelmä puolustusvoimien ja puolustushallinnon tekemistä valtavista selvityksistä, koelennoista ja testeistä.

Kaikki ilmavoimien yksityiskohtaiset vertailu- ja arviointiraportit ovat edelleen salaisia, ja sellaisina pysyvät ainakin yhtä pitkään kuin Hornetit lentävät - jotkut paperit vielä pidempään.

Kiinnostavaa on, millä perusteilla neljä konetyyppiä putosi pelistä. Asiakirjat avaavat näitä syitä ja auttavat ymmärtämään, miksi politiikka ei painanut päätöksessä.

(IL)" style="margin-right: 0px; margin-left: 0px; padding-right: 0px; padding-left: 0px; color: rgb(102, 102, 102); text-decoration-line: underline;">
Raakatut. Esko Ahon hallitukselle keväällä 1992 annetussa esittelymuistiossa kerrottiin syyt, miksi neljä kilpailijaa eivät pärjänneet vertailussa. (IL)
Ei protoja

Hankintaa oli valmisteltu vuodesta 1988 lähtien. Vuonna 1991 Suomi oli pyytänyt tai saanut tarjoukset 60 varsinaisen taistelukoneen ja seitsemän kaksipaikkaisen harjoituskoneen ostamiseen.

Koneita tarjosivat amerikkalainen General Dynamics (F-16), ruotsalainen Saab-Scania (JAS 39 Gripen), ranskalainen Dassault (Mirage 2000-5), Venäjä (MiG-29) ja amerikkalainen McDonnell Douglas (F/A-18 Hornet).

Ilmavoimat kävi kunkin ehdokkaan läpi historiatietojen, valmistusmäärien ja käyttäjämaiden kokemuksiin perustuen.

Kun koneen käyttöikä on yli 30 vuotta, oli selvää, ettei sellaista konetyyppiä kannata eikä tule hankkia, jonka elinkaari sekä ennen kaikkea kehittämismahdollisuudet ja teknologiataso eivät kata koko pitkää käyttökautta.

Ilmavoimat on yleensä hankkinut vain käytössä olevaa kalustoa. Ilmailussa ei köyhän kannata tarttua prototyyppivaiheen koneisiin, sillä lastentautien kitkeminen vie noin kymmenen vuotta.

Suomi on joutunut todistamaan oikeaksi tuon perusperiaatteen kalliisti myöhemmin.

Puolustusvoimien johto ja puolustusministeriö tekivät pahan virheen 2000-luvun alussa, kun ne ilmavoimien useista varoituksista huolimatta ostivat maavoimille NH90-helikopterin.

Helikopterit ovat olleet vikojen riivaamia. Hankinnasta on jo 15 vuotta, mutta vasta nyt kalusto alkaa olla tasolla, jota aikanaan sopimuksessa edellytettiin.

(IL)" style="margin-right: 0px; margin-left: 0px; padding-right: 0px; padding-left: 0px; color: rgb(102, 102, 102); text-decoration-line: underline;">
Kustannusvertailu. Puolustusministeriön muistiossa on tiivistelmä kunkin tarjolla olleen konetyypin hankintahinta ja arvioitu 30 vuoden käyttökustannus. Valuutan muuntosuhde on: yksi euro on 5,94573 Suomen markkaa. (IL)
Neljä testeihin

Ilmavoimat testasi neljä läntistä hävittäjäkonetyyppiä kesästä 1991 talveen 1992. Myös MiG-29 käytiin kokeilemassa.

Hornet osoittautui selvästi muita paremmaksi.

Esittelymuistion mukaan amerikkalaisen laivaston käyttämän koneen valitsemista puolsi muun muassa se, että kone oli jatkuvassa sarjatuotannossa, joten riski toimitusaikaviiveestä oli pieni.

Yhdysvaltain hallituksen ollessa sopijapuoli se takasi suuren ostajan tuen ja neuvotteluaseman amerikkalaisen teollisuuden kanssa. Konetyypin suuri valmistusmäärä ja laaja käyttäjäkunta turvasivat edulliset varaosahinnat ja tuotetuen koko ajatellun 30 vuoden käyttöiän ajan.

Ilmavoimat piti konetta modernina ja sen kehittämispotentiaalia suurena. Hävittäjän käytön aikana tapahtuvan kehittämisen kustannukset jakaantuivat usean käyttäjämaan kesken.

Konetyyppi todettiin toimintamatkaltaan ja toiminta-ajaltaan sekä ohjuskuormaltaan kilpailijoitaan selvästi paremmaksi. Tämä oli etu pinta-alaltaan suuressa Suomessa.

Hornetin todettiin soveltuvan hyvin ilmavoimien tukeutumisjärjestelmään. Sitä on mahdollista käyttää tehokkaasti myös maantietukikohdista sekä lyhyiltä ja vaurioituneilta kiitoradoilta - varsinainen traktori siis.

(IL)" style="margin-right: 0px; margin-left: 0px; padding-right: 0px; padding-left: 0px; color: rgb(102, 102, 102); text-decoration-line: underline;">
Salaiset muistiot numeroitiin ja ne kerättiin ministereiltä pois valtioneuvoston päätöksentekoistunnon jälkeen. Paperit tulivat julkiseksi juhannuksen alla, kun Iltalehti pyysi ne puolustusministeriöltä. (IL)
Huono ruotsalaistarjous

Muistion mukaan F-16 ei vertailussa täyttänyt kaikkia ilmavoimien vaatimuksia. Valmistajan tarjous suomalaisen lentokoneteollisuuden osallistumisesta projektiin ei myöskään tyydyttänyt.

Gripen ja erityisesti osa sen tärkeistä järjestelmistä olivat prototyyppiasteella. Lisäksi projektin toteutumisaikatauluun sisältyi ilmavoimien mukaan merkittäviä riskejä.

Käytännössä Saab olisi halunnut Suomen mukaan jakamaan kanssaan keskeneräisen koneen suuria kehittämiskustannuksia sekä näin rahoittamaan koneen vientiponnisteluita muihin maihin.

Mirage täytti ilmavoimien suoritevaatimukset, mutta koneen huoltojärjestelmä koettiin Suomelle vaikeaksi. Koneen ylläpitokustannusten pelättiin nousevan korkeahkoiksi pienen käyttäjäkunnan vuoksi.

MiG-29 ei täyttänyt ilmavoimien vaatimuksia elektroniikan ja huoltojärjestelmän osalta. Koneen elinikä oli vain puolet siitä mitä muilla koneilla.


http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201707022200238131_u0.shtml

 

[tiedotusosasto]

Tämän perusteella pidän Gripenin valintaa lähes mahdottomana HX-hankkeessa.

Muodon vuoksihan se siellä onkin.

 

[tutka]

Tämän perusteella pidän Gripenin valintaa lähes mahdottomana HX-hankkeessa.

Se juuri on Ainolan jutun tarkoitus. Hän haluaa, että mahdollisimman moni saa tuon käsityksen luettuaan hänen juttunsa. Olisi kiinnostavaa tietää, miksi hän tekee näin ja mitkä ovat taustat. Ja missä ovat faktat. Niitä on jutussa hyvin vähän tältä osin.

Tämä lienee kouluesimerkki käsitteestä "tarkoitushakuisuus", englanniksi "targeted hit piece".

 

[Mustaruuti]

Tämän perusteella pidän Gripenin valintaa lähes mahdottomana HX-hankkeessa.

Miksi?

 

[magitsu]

Tätä tietoa vasten tuntuu vielä ihmeellisemmältä, että MiG-29 olisi ollut kallein kone. Tuohan kuulostaa siltä, että Mikojan sanoi, että tehkää tarjous, meille on tärkeätä ainoastaan pitää tehtaat käynnissä. Olisi ollut mahdollisuus todelliseen polkuhintaan tehdä kaupat. Olenko väärässä? Olis ostettu 60 x MiG-29 ja 60 x MiG-31. Kunnon kokoiset ilmavoimat!

Ei mitään taetta 30 vuoden elinkaaresta. Lisäksi asiakirjassa mainitaan juuri, että normaalihinnalla ei ole kauppaa ja sitä pitäisi saada MiGille.

Ei siitä pääse yli eikä ympäri, että tuon sukupolven koneet olivat rotteloja kun tunnit tuli täyteen puolessa aikaa mitä länsikoneessa. Onhan siitä kuultukin Saksasta millainen ruljanssi oli vaihtaa 3-4 kpl MiG-29:iin moottoreita siinä missä F-16 pötki yhdellä.

Nythän on alkanut näkyä 6-8k koneita myös Suhoi/Mikojanilta.

 

[magitsu]

Olisi kiinnostavaa tietää, miksi hän tekee näin ja mitkä ovat taustat.

Kiinnittää huomion tähän liittyen. Siis lähinnä tuo Leinon ilmestyminen, ei Ainolan vastaus.

https://twitter.com/x/status/881770207324360705

 

[Shadowmon]

F-16 AESAlla ei välttämättä kovinkaan ratkaisevasti poikkea esim. Gripen E:stä.
Tietysti jos tarkoitat runkojen lentotuntien ikää, mitä ne olisivat tässä vaiheessa jos silloin olisi hankittu...

Tätä tarkoitin. Eli vaikka uutta tutkaa olisi saatu kiinni, varmastikin vaihtoon olisi mennyt nyt samalla tavalla kuin hornetitkin.

 

[BarrelNut]

En tiedä mikä tuossa Ainolan kirjoituksessa nyt sitten herättää närää, pääpiirteittäin ihan oikeaa asiaa hän kirjoittaa. Ainoa kohta josta pikalukemisella olen eri mieltä on se että kyllä F-16 olisi ollut myös ihan oivallinen vaihtoehto tulevaisuudenkin suhteen. Tosin sitä nyt ei välttämättä silloin tiedetty.

Hintajärjestys oli tiedossa jo silloin yli 20 vuotta sitten lehdissä, siis se että MiG-29 oli kallein ja että F-16 oli halvin. Ja sekin tiedettiin että Hornet oli toiseksi halvin vaihtoehdoista.

Hornet ja F-16 olivat ainoat modernit vaihtoehdot, jotka olivat järjestelmineen ja aseineen jo käytössä olevaa sotakamaa, ja siten tiedettiin varmasti mitä saadaan ja ilman kehitysriskejä. Suomen tehdessä valintaansa AMRAAM oli jo palveluskäytössä, ja Hornetien tuleva AN/APG-73 tutkakin oli jo tuotannossa ja todistanut ominaisuutensa ilmatesteissä. Ja varsinkin kun tärkeimpänä haluttuna ominaisuutena oli kyky torjua vihollisen koneita (aktiivisilla) tutkaohjuksilla niin ei ole vaikea nähdä Hornetin olleen tältä osin suorituskyvyltään kandidaateista paras.

Muut kandidaatit olivat ominaisuuksiltaan vähän niin ja näin. MiG-29 ei täyttänyt vaatimuksia järjestelmiensä ja aseiden suhteen. Mirage 2000-5 oli vasta kehitteillä oleva kehitysversio jonka pääase eli MICA-ohjus ei ollut vielä palveluskäytössä eikä muutkaan järjestelmät vielä valmiita. Gripen oli täysi raakile ja arvoitus.

Gripenin osalta on muistettava että siinä kun Suomi sai ensimmäiset Hornetit vuonna 1995 (olin Pirkkalassa katsomassa kun koneet laskeutuivat) täysin sotavalmiina varustettuna moderneilla aseilla (mm. AMRAAM), niin Gripenin osalta esim. AMRAAM-testiohjelma päättyi vasta 2000-luvun puolella! Ensimmäiset 90-luvun lopulla "käyttöön" otetut Gripenit kun eivät omanneet kykyä kuin puoliaktiivisten Skyflash ohjusten käyttöön. AMRAAM tuli Gripeneiden aseistukseksi vasta 2000-luvun alkuvuosina.

Gripenin hankinnan osalta Suomi olisi kantanut kehitysriskiä, saanut koneet vaadittuine ominaisuuksineen liki vuosikymmenen myöhemmin kuin vaikka Hornetit, ja silti ominaisuuksiltaan kone ei olisi ollut parempi kuin kone joka valittiin, itse asiassa päinvastoin. Ja hintakin olisi ollut kalliimpi.

 

[Rannari]

Olis ostettu 60 x MiG-29 ja 60 x MiG-31. Kunnon kokoiset ilmavoimat!

Ja lakkautettu muut puolustushaarat käyttökustannusten kattamiseksi?

 

[Peiper]

En tiedä mikä tuossa Ainolan kirjoituksessa nyt sitten herättää närää, pääpiirteittäin ihan oikeaa asiaa hän kirjoittaa. Ainoa kohta josta pikalukemisella olen eri mieltä on se että kyllä F-16 olisi ollut myös ihan oivallinen vaihtoehto tulevaisuudenkin suhteen. Tosin sitä nyt ei välttämättä silloin tiedetty.

Hintajärjestys oli tiedossa jo silloin yli 20 vuotta sitten lehdissä, siis se että MiG-29 oli kallein ja että F-16 oli halvin. Ja sekin tiedettiin että Hornet oli toiseksi halvin vaihtoehdoista.

Hornet ja F-16 olivat ainoat modernit vaihtoehdot, jotka olivat järjestelmineen ja aseineen jo käytössä olevaa sotakamaa, ja siten tiedettiin varmasti mitä saadaan ja ilman kehitysriskejä. Suomen tehdessä valintaansa AMRAAM oli jo palveluskäytössä, ja Hornetien tuleva AN/APG-73 tutkakin oli jo tuotannossa ja todistanut ominaisuutensa ilmatesteissä. Ja varsinkin kun tärkeimpänä haluttuna ominaisuutena oli kyky torjua vihollisen koneita (aktiivisilla) tutkaohjuksilla niin ei ole vaikea nähdä Hornetin olleen tältä osin suorituskyvyltään kandidaateista paras.

Muut kandidaatit olivat ominaisuuksiltaan vähän niin ja näin. MiG-29 ei täyttänyt vaatimuksia järjestelmiensä ja aseiden suhteen. Mirage 2000-5 oli vasta kehitteillä oleva kehitysversio jonka pääase eli MICA-ohjus ei ollut vielä palveluskäytössä eikä muutkaan järjestelmät vielä valmiita. Gripen oli täysi raakile ja arvoitus.

Gripenin osalta on muistettava että siinä kun Suomi sai ensimmäiset Hornetit vuonna 1995 (olin Pirkkalassa katsomassa kun koneet laskeutuivat) täysin sotavalmiina varustettuna moderneilla aseilla (mm. AMRAAM), niin Gripenin osalta esim. AMRAAM-testiohjelma päättyi vasta 2000-luvun puolella! Ensimmäiset 90-luvun lopulla "käyttöön" otetut Gripenit kun eivät omanneet kykyä kuin puoliaktiivisten Skyflash ohjusten käyttöön. AMRAAM tuli Gripeneiden aseistukseksi vasta 2000-luvun alkuvuosina.

Gripenin hankinnan osalta Suomi olisi kantanut kehitysriskiä, saanut koneet vaadittuine ominaisuuksineen liki vuosikymmenen myöhemmin kuin vaikka Hornetit, ja silti ominaisuuksiltaan kone ei olisi ollut parempi kuin kone joka valittiin, itse asiassa päinvastoin. Ja hintakin olisi ollut kalliimpi.

Juuri näin, en ymmärrä miksi tämä on joillekin ihmisille niin vaikea ymmärtää tai niellä.

 

[magitsu]

Tätä tarkoitin. Eli vaikka uutta tutkaa olisi saatu kiinni, varmastikin vaihtoon olisi mennyt nyt samalla tavalla kuin hornetitkin.

Aivan. HX-taustaselvityksessä käytiin läpi Hornetienkin osalta SLEP ja todettiin kustannustehottomaksi.

F-16 osa eniten herättää närää.
Lisäksi myös tulkinta etteikö olisi takuulla päivitetty C/D jos Gripen olisi jostain mysteerisyystä tullut valittua.
Horneteihinkin ammuttiin MLU:issa rahaa lisää yli miljardi euroa.

Valinta oli oikea. Huonoja perusteluja miksi joitain ei valittu ei olisi tarvinnut keksiä kun hyvät on siitä, joka valittiin.
Esim. Miragen painaminen alas vaikka myyty ulkomaille samalla menestyksellä kuin Hornetia. F-16 olisi ollut tämän kategorian suvereeni kärki.

 

[Rannari]

En tiedä mikä tuossa Ainolan kirjoituksessa nyt sitten herättää närää, pääpiirteittäin ihan oikeaa asiaa hän kirjoittaa. Ainoa kohta josta pikalukemisella olen eri mieltä on se että kyllä F-16 olisi ollut myös ihan oivallinen vaihtoehto tulevaisuudenkin suhteen. Tosin sitä nyt ei välttämättä silloin tiedetty.

Hintajärjestys oli tiedossa jo silloin yli 20 vuotta sitten lehdissä, siis se että MiG-29 oli kallein ja että F-16 oli halvin. Ja sekin tiedettiin että Hornet oli toiseksi halvin vaihtoehdoista.

Hornet ja F-16 olivat ainoat modernit vaihtoehdot, jotka olivat järjestelmineen ja aseineen jo käytössä olevaa sotakamaa, ja siten tiedettiin varmasti mitä saadaan ja ilman kehitysriskejä. Suomen tehdessä valintaansa AMRAAM oli jo palveluskäytössä, ja Hornetien tuleva AN/APG-73 tutkakin oli jo tuotannossa ja todistanut ominaisuutensa ilmatesteissä. Ja varsinkin kun tärkeimpänä haluttuna ominaisuutena oli kyky torjua vihollisen koneita (aktiivisilla) tutkaohjuksilla niin ei ole vaikea nähdä Hornetin olleen tältä osin suorituskyvyltään kandidaateista paras.

Muut kandidaatit olivat ominaisuuksiltaan vähän niin ja näin. MiG-29 ei täyttänyt vaatimuksia järjestelmiensä ja aseiden suhteen. Mirage 2000-5 oli vasta kehitteillä oleva kehitysversio jonka pääase eli MICA-ohjus ei ollut vielä palveluskäytössä eikä muutkaan järjestelmät vielä valmiita. Gripen oli täysi raakile ja arvoitus.

Gripenin osalta on muistettava että siinä kun Suomi sai ensimmäiset Hornetit vuonna 1995 (olin Pirkkalassa katsomassa kun koneet laskeutuivat) täysin sotavalmiina varustettuna moderneilla aseilla (mm. AMRAAM), niin Gripenin osalta esim. AMRAAM-testiohjelma päättyi vasta 2000-luvun puolella! Ensimmäiset 90-luvun lopulla "käyttöön" otetut Gripenit kun eivät omanneet kykyä kuin puoliaktiivisten Skyflash ohjusten käyttöön. AMRAAM tuli Gripeneiden aseistukseksi vasta 2000-luvun alkuvuosina.

Gripenin hankinnan osalta Suomi olisi kantanut kehitysriskiä, saanut koneet vaadittuine ominaisuuksineen liki vuosikymmenen myöhemmin kuin vaikka Hornetit, ja silti ominaisuuksiltaan kone ei olisi ollut parempi kuin kone joka valittiin, itse asiassa päinvastoin. Ja hintakin olisi ollut kalliimpi.

F-16 olisi varmasti ollut toimiva ratkaisu Suomelle. Mikä vaikutus sillä on mahtanut olla että se tuli koko tarjouskilpaan hiukan käsijarru päällä ja tarjolla oli alkuun vain A-versio. Tiettävästi Hornetin mukaantulo toi sitten tarjolle ajanmukaisen C:n. Jos tuollaista jarruttelua on ollut muillakin osa-alueilla niin suhtautuminen on ymmärrettävästi voinut Suomenkin puolella olla nihkeää. Hornetia tarjottiin tosissaan ja sillä on varmasti oma vaikutuksensa kun tieto kulkee ja tahtoa löytyy. Näin jälkikäteenkin arvioiden meille järkeviä ratkaisuja oli lopulta vain kaksi eli F-16 ja F-18. Muissa yhdistyi eri variaatioina potentiaalinen murhe niin käytettävyydestä ja hinnasta kuin suorituskyvystäkin. HX taitaa olla yhtä kiharainen valinta.

Tietenkin voi ajatella että olisi kannattanut ottaa Gripen ja lentää välissä vuosikymmen meille tarjolla olleilla laina-Drakeneilla. Se tosin edellyttää tietoa siitä että sotaa ei tullut

 

[Rannari]

Migin törkykallis hinta oli selviö viimeistään silloin kun Jaakko Laakso kysyi Eduskunnassa ministeriltä miksi ostettiin Horneteja eikä "halpoja Migejä?". Kun Jakke avaa suunsa voi olla satavarma siitä että asia on todellisuudessa täsmälleen päinvastoin.

 

[Mustaruuti]

Juuri näin, en ymmärrä miksi tämä on joillekin ihmisille niin vaikea ymmärtää tai niellä.

Keille? Eikö noista asioista ole harvinaisen selkeä yleinen käsitys?

Se on yllättävää, miten tuossa Ainolan "kohujutussa" ei tullut ilmi mitään yllättävää. Hyvin olivat asiat etukäteen jo tiedossa.

Asia erikseen on sitten se, että Ainola kirjoittaa tyyllilleen uskollisesti, käytetään vaikka ilmaisua "mielenkiintoisesti".

Alla muuten detalji, joka kertoo, ettei Ainola taida jälleen kerran ymmärtää asiasta, mistä kirjoittaa. Taitaa kuvitella, että Hornetti lentää vaikka kyntöpellosta.

---

Hornetin todettiin soveltuvan hyvin ilmavoimien tukeutumisjärjestelmään. Sitä on mahdollista käyttää tehokkaasti myös maantietukikohdista sekä lyhyiltä ja vaurioituneilta kiitoradoilta - varsinainen traktori siis.

 

[Mustaruuti]

Poimitaanpa tähän vielä vaikka kaksi selkeää valhetta Ainolalta.


1. Miragen tarina jäi lyhyeksi. Taiwan, Intia ja Yhdistyneet Arabiemiirikunnat ostivat muutaman koneen.

- Todellisuudessa puhutaan muutamista sadoista. Kyseessä siis noin 100x vähättely. Ihan OK Ainolalta. Pahempiakin on nähty...


2. Suomelle kaupiteltu (Gripen) B-tyypin kone ei valmistunut koskaan. Siihen ei saatu aseistusta eikä muutakaan vaadittua varustusta.

- Ainola elää jossain todellisuudessa, joka ei ole tästä universumista.

 

[VUps]

F-16 olisi varmasti ollut toimiva ratkaisu Suomelle. Mikä vaikutus sillä on mahtanut olla että se tuli koko tarjouskilpaan hiukan käsijarru päällä ja tarjolla oli alkuun vain A-versio. Tiettävästi Hornetin mukaantulo toi sitten tarjolle ajanmukaisen C:n. Jos tuollaista jarruttelua on ollut muillakin osa-alueilla niin suhtautuminen on ymmärrettävästi voinut Suomenkin puolella olla nihkeää. Hornetia tarjottiin tosissaan ja sillä on varmasti oma vaikutuksensa kun tieto kulkee ja tahtoa löytyy. Näin jälkikäteenkin arvioiden meille järkeviä ratkaisuja oli lopulta vain kaksi eli F-16 ja F-18. Muissa yhdistyi eri variaatioina potentiaalinen murhe niin käytettävyydestä ja hinnasta kuin suorituskyvystäkin. HX taitaa olla yhtä kiharainen valinta.

Tietenkin voi ajatella että olisi kannattanut ottaa Gripen ja lentää välissä vuosikymmen meille tarjolla olleilla laina-Drakeneilla. Se tosin edellyttää tietoa siitä että sotaa ei tullut

Mikähän rooli Yhdysvaltain ilmavoimilla ja laivastolla on ollut tarjottujen koneiden speksejä määritettäessä? Nehän ovat jossain määrin välikätenä Foreign Military Sales ohjelman piiriin kuuluvissa kaupoissa.

 

[Rannari]

Poimitaanpa tähän vielä vaikka kaksi selkeää valhetta Ainolalta.


1. Miragen tarina jäi lyhyeksi. Taiwan, Intia ja Yhdistyneet Arabiemiirikunnat ostivat muutaman koneen.

- Todellisuudessa puhutaan muutamista sadoista. Kyseessä siis noin 100x vähättely. Ihan OK Ainolalta. Pahempiakin on nähty...


2. Suomelle kaupiteltu (Gripen) B-tyypin kone ei valmistunut koskaan. Siihen ei saatu aseistusta eikä muutakaan vaadittua varustusta.

- Ainola elää jossain todellisuudessa, joka ei ole tästä universumista.

Miragen ja Hornetin isoin ero taitaa olla enemmänkin alkuperämaan kuin vientiasiakkaiden hankinnoissa? Suomeen tarjottua Miragen 2000-5 -versiota kai ostivat vain Taiwan ja UAE yhteensä alle 100kpl mutta C/D-Hornetkaan ei ole mennyt kaupaksi kuin noin 150 kpl yhteensä neljään maahan. Vanhat versiot mukaan lukien F-18 on kaiketi myynyt hiukan paremmin kuin Mirage 2000 mutta mitään valtavia menestystarinoita nuo eivät ole olleet jos ottaa verrokiksi vaikka F-16:n. Tuota voi pyöritellä moneen eri asentoon mutta merkittävää eroa ei saa kuin Ranska vs. USA hankinnoilla.

Edit

Qatar unohtui joten Mirage 2000-5 vientikauppojen määrä on juuri ja juuri yli 100kpl.

 

[Vaako]

Tuli muuten aika siloiteltu kuva Hornet hankinnasta tuosta jutusta. Vanhemmat persoonat varmaan muistavat itsekin millainen poliittinen sekasotku koko hankinta oli. Ja aika suurella varmuudella sama toistuu nykyisen hankinnan aikana.

Gripenistä sen verran, että jo aikoinaan kiersi aika laajasti näkemys, että Yhdysvallat ei suostu toimittamaan ensilinjan ilmataisteluohjuksia Gripeniin. Luulen, että sama tahtotila on vieläkin aika vahvasti päällä. Gripen torpataan kulissien takana jollain keinoin. Ruotsinhan on turvallisuuspoliittisesti aika tiukasti hihnassa kiinni...

 

[Old Boy]

AMRAAM tuli Gripeneiden aseistukseksi vasta 2000-luvun alkuvuosina.

Gripenistä sen verran, että jo aikoinaan kiersi aika laajasti näkemys, että Yhdysvallat ei suostu toimittamaan ensilinjan ilmataisteluohjuksia Gripeniin

Ainola näyttää kirjoittavan juttunsa itse eikä käytä tai saa muuta tietoa samasta asiasta aikanaan paljon kirjoitellleen Pentti Sainion tavoin. Ite olen taas vähän vastahankaan forumilla kun olen sitä mieltä, ettei totuus ollut tässä jutussa eikä Ainolan käyttöönsä saamissa papereissa vaan piiloon jääneissä liitteissä. Joista ilmenee aseiden tekniset ominaisuudet ja varmaan myös tuo ettei Gripeniin saanu alussa AMRAAMia. Asiasta tosiaan puhutiin silloin aika avoimesti. Jenkit osaa tehdä kauppaa.

F-16 olisi varmasti ollut toimiva ratkaisu Suomelle. Mikä vaikutus sillä on mahtanut olla että se tuli koko tarjouskilpaan hiukan käsijarru päällä ja tarjolla oli alkuun vain A-versio

Tää taas on mun mielestä väärä tieto. Myöhässähän tuli Hornet, jota lentäjät halusivat. Siitäkin puhuttiin kaupanteon jälkeen viimeistään, ehkä jo aikaisemmin. Vertailukustannukset näyttää väännetyn sitten tämän mukaan. Mun on maavoimien miehenä vaikea ymmärtää, miten yksimoottorinen voi olla kaksimoottorisen kanssa samoissa summissa elinkaarikustannuksissa. Jotka sitäpaitsi on kaunisteltu ihan muuksi kun mitä käyttö on maksanu. Aloittaa voi vaikka aseiden hankinnasta, joiden kulut unohtuivat vertyailulaskelmasta.

 

[Rannari]

Tää taas on mun mielestä väärä tieto. Myöhässähän tuli Hornet, jota lentäjät halusivat. Siitäkin puhuttiin kaupanteon jälkeen viimeistään, ehkä jo aikaisemmin. Vertailukustannukset näyttää väännetyn sitten tämän mukaan. Mun on maavoimien miehenä vaikea ymmärtää, miten yksimoottorinen voi olla kaksimoottorisen kanssa samoissa summissa elinkaarikustannuksissa. Jotka sitäpaitsi on kaunisteltu ihan muuksi kun mitä käyttö on maksanu. Aloittaa voi vaikka aseiden hankinnasta, joiden kulut unohtuivat vertyailulaskelmasta.

Mikä on väärä tieto? Se että F-16 olisi ollut toimiva ratkaisu? Että ensin oli A vai se että C tuli Hornetin kiristämän kilpailun myötä mukasn.

Se mitä paperit sisäsivät ja mitä ei edellyttäisi koko muistion näkemistä otsakkeineen. Olisi tosiaan mielenkiintoista tietää johdettiinko poliitikkoja harhaan tuossa asiassa. Minä ainakin ymmärsin jo tuolloin ihan sanomalehtiä yms. seuraamalla etteivät aseet ja maajärjestelmät yms. olleet luvuissa mukana. Saatoin toki olla paremmin informoitu kuin poliitikot jotka tekivät vain työtään asioihin itse perehtymättä.

Hornetille on esitetty yli 10% korkeampi elinkaarikustannus joten ei ne ihan samoissa ole.