Pysy ilmavoimien tukikohtien suojauksessa, älä ala vertailemaan maavoimien tykistöä tms. ilmavoimien tukikohtien suojauksen kannalta epärelevanttia.
Niin. Alkuperäinen kysehän oli Suomen ja Ruotsin kyvystä hajauttaa ilmavoimansa joten kasaan ajatukseni siihen liittyen yhteen pakettiin:
Suomella on henkilöstömäärien puolesta mahdollista hajauttaa merkittävä osa ilmavoimien lentokalustosta, Ruotsilla ei (hajauttaminen pariin kohteeseen voisi olla ehkä mahdollista)
Suomella on selkeä etu ilmatorjunnan puolesta hajauttamisen suojaamisessa, Ruotsilla ilmatorjuntaa ei realistisesti ole irroittaa avainkohteista (Tukholma +1-5 avainkohdetta) hajautettuja kenttiä suojaamaan
Suomella muutenkin ilmatorjunnan puolesta hajautetulle kentälle suoritettu ilmahyökkäys on epätodennäköistä, kun välissä on parhaimmillaan 1-200 kilometriä suojattua ilmatilaa joka pitäisi puhdistaa tai suojata ilmahyökkäyksen ajaksi, Ruotsin koko ilmatorjunnalla suojataan ehkä Itä-Helsingin kokoinen alue jolloin suojattua ilmatilaa ei myöskään realistisesti Tukholman ulkopuolella paljoa ole.
Suomella on selkeä etu tarjota määrällisesti enemmän joukkoja hajautettujen tukikohtien suojaamiseen, Ruotsilla nämä määrät ovat todennäköisesti hyvin pieniä
Ruotsilla on kohdetta suojaavien joukkojen kalustossa (mittava?) etu, mutta Suomella on myös mahdollista suojata hajautettuja kenttiä, vaikkei kalusto olisikaan niin priimaa kuin naapurilla
Näistä kohdista epäilen
vahvasti että kriittisin kohta ilmavoimien kaluston hajauttamisessa olisi kohdesuojaajien kalustossa, kuin esim. huollon hajauttamisessa ja liikuttelemisessa vaikka tusinaan eri lentotukikohtaan, viikottaisilla rotaatioilla uusiin maantiepätkiin.
Näiden johtopäätöksien taustalla on seuraavat seikat
Suomen ilmavoimilla sodanajan vahvuus on noin 38.000 miestä, tai 7-11% koko sodanajan puolustusvoimien vahvuudesta. Ruotsilla koko sodanajan vahvuus on 25.000+30.000, jolloin samalla laskukaavalla ilmavoimien oletettu koko olisi noin 3-4.000 miestä eli noin kymmenes Suomen ilmavoimien vahvuudesta. Tämänkokoisella luvulla en jaksa uskoa että Ruotsi pystyisi edes saman kokoluokan hajauttamiseen kuin Suomen ilmavoimat, jos edes hajauttamiseen pystyy.
Suomen armeijalla on tarjota massiivinen määrä ilmatorjuntaa sekä ilmavalvontaa. Siihen määrin että jokaiselle hajautetulle tukikohdalle on tällä hetkellä varmasti mahdollista tarjota ilmatorjuntaa (itk ja / tai ito) ja ilmavalvontaa on mahdollista tehdä ilman sen suurempia katteita ja hyvällä tappionsietokyvyllä. Ruotsilla näin ei ole. Heiltä löytyy koko maasta 8 hawk it-patteria, sekä tuntematon määrä ito05:ttä (omalla mutulla sanoisin että tuskin yli 30-50 laukaisinta) joilla suojataan realistisesti ehkä Tukholma ja osa maavoimista olettaen että kaluston rivivahvuus on 100% 60-luvulla hankitulle järjestelmälle. Valvontatutkista en tiedä kuin että Ruotsilta löytyy tuntematon määrä lävaa(giraffe) ja kaksi ericcsonin valvontakonetta, mutta mutuna sanoisin Suomella olevan tilanteen parempi. Toisaalta ilmatorjunnan suuri määrä muutenkin tekee vähintäänkin hyvin haasteelliseksi edes yrittää tälläistä hajautettuun tukikohtaan kohdistuvaa ilmaiskua Suomessa, kun välissä voi olla yksi tai kaksisataa kilometriä suojattua ilmatilaa. Ruotsin puolella mahdollisuus joutua ilmatorjunnan maaliksi tukholman ulkopuolella on hyökkääville koneille todennäköisesti pienempi, kuin osua katastrofaalisesti matkalla naaraspuoliseen lokkiin.
Hajautettujen tukikohtien suojaamisessa meillä on eri näkemys. Sanot että Ruotsilla on tähän parempi mahdollisuus koska heiltä löytyy enemmän laitteita pienemmälle, mutta koulutetummalle joukolle. Kiistän kohdetta suojaavien joukkojen varustetason olevan mikään kriittinen tekijä hajauttamisen onnistumisessa, mutta myös sen että Ruotsilla olisi tarjota parempaa kohdesuojausta hajautettuihin tukikohtiinsa. Ensinnäkin jo siltä kohdin että Suomella on mahdollisuus tarjota ilmatorjuntaa hajautetuille tukikohdille, Ruotsilla ei. Sanot myös että kohdesuojauksen kannalta Ruotsilla löytyy ratkaiseva kalusto-etu, kiistän myös tämän, koska Kohdesuojauksen kannalta ei tarvita aavikkomaan jenkkisoturia muistuttavaa, kävelevää kalustomallia. Esimerkiksi kuvaamasi tilanne jossa "jotain menee pellon ylitse" uskoisin että pelkkä epäilyttävän toiminnan havainnointikyky on ihan riittävä. Sitä seuraava hiljainen hälytys ja radiokutsu lähimmälle spol-osastolle riittää todennäköisesti siihen että k. joukon toiminta saadaan estettyä ja henkilöt kiinni tai pois pelistä.
Mitenkään en jaksa uskoa että se todennäköisin, tai edes mahdollinen tilanne olisi sellainen että haja-tukikohtien suojaavat joukot ottavat yhteen spetsnats-pataljoonaa vastaan ilman mitään ulkopuolista tukea, jossa jokaisen miehen pimeätaistelukyky ratkaisee koko pelin, ja että vastapuolen desantti/spetsnats-pataljoonalla tässä tilanteessa olisi ratkaisevasti parempi laitteisto-etu. Realistisempi tilanne on että hyökkäävä / sabotaasia yrittävä osasto on kokoluokaltaan joukkuetta tai ehkä kunnianhimoisimmissa käsikirjoituksissa kahta muistuttavaa luokkaa. Tätä uhkaa vastaan ei tarvita mitään ratkaisutaistelutilannetta jossa vastapuoli täytyy tuhota nopeassa tulitaistelussa, vaan tehtävä voidaan täyttää jo sillä että vastapuolen tehtävän suorittaminen pystytään estämään siihen asti kunnes alueelle saadaan lisää omia joukkoja. Ruotsilla on ehkä suurempi mahdollisuus kuljettaa vahvistuksia nopeammin paikalle suuremmalla hekokalustollaan, mutta en jaksa uskoa että vastaava temppu olisi mahdotonta Suomessa jossa rajavartiolaitokselta löytyy tusina hekoa, maavoimilta ~20, ja näiden päälle X määrä otto-hekoja.