Ilmavoimien tulevaisuus

Edelleen, jokainen voi miettiä, mitä lentokoneen ohjattavuudelle ja aerodynamiikalle tekee se, jos ohjus räjähtää pyrstössä. Siellä ovat koneen ohjaamiselle ja hallinnalle välttämättömät sivu ja korkeusvakaajat ja niiden liikkuvat ohjainpinnat.

Nii, mutku In Harms Way selvisi kolme kertaa Amraamin kokoisesta taistelukärjestä (66 kg) ja se osu pyrstöön!!!!



:D:p:rolleyes:;) / Poikkeus vahvistaa säännön.
 
VMP mitä tuubaa.

AMRAAM-ohjusten hankintamäärät voi jokainen tarkistaa Siprin rekistereistä tai tästä poiminnasta. Hankintamäärä on yli 250 ohjusta. Ei yhtä paljon kuin Suomessa, mutta ei suinkaan merkityksetön määrä. Lisäksi tässä yhteydessä täytyy huomioida Meteorit, joiden määrä lienee toistaiseksi pieni, mutta joiden määrän inventaariossa voi olettaa kasvavan jatkuvasti.

Gripeneitä (C/D) on Ruotsin ilmavoimien käytössä yli 90. Luvun voit tarkistaa esimerkiksi Wikipediasta. Toinen artikkeli kertoo käytössä olevaksi konemääräksi 80. Ruotsin tapauksessa rajoittavia tekijöitä on toki useita, kuten huoltoresurssien, ampumatarvikkeiden ja ohjaajien riittävyys. Mutta on epäilyttävää väittää, että käytössä olisi vain 50. Ainakaan mainitsemasi Wikipedia ei näytä tukevan sellaista ajatusta.

Maahyökkäyskyky on verrannollinen Suomeen. Ruotsi on ostanut Israelista 14 kpl Litening III -maalinosoitussäiliöitä ja Yhdysvalloista 400 kpl Paveway-pommeja. Lisäksi Ruotsi on hankkinut pienemmän määrän SDB-pommeja Yhdysvalloista (n. 50 kpl). Nuo luvut ovat Sipristä eivätkä ne häviä tippaakaan Suomen vastaaville luvuille. Kaukovaikutuskyky on toki hyvin lähellä nollaa.

Gripeneitä operoidaan Ruotsissa rauhan ajan oloissakin kolmesta päätukikohdasta (F 7 Såtenäs, F 17 Kallinge ja F 21 Luleå). Eli "yhteen tai kahteen lentotukikohtaan vaikuttaminen" ei riitä koko ilmavoimien lamauttamiseen. Ruotsin ilmavoimat on myös osoittanut kykynsä sijoittaa koneita rauhan aikanakin päätukikohtien ulkopuolelle, Gripeneitähän on päivystänyt ajoittain Gotlannissa. Lisäksi Ruotsi investoi parhaillaan kaksi miljardia kruunua hajautettuun tukeutumiseen tarvittavan materiaalin hankintaan.

Amraamien kohdalla muistinkin väärin, hyvä että korjasit.

Gripenien kohdalla täytyy kuitenkin muistaa että Suomen ilmavoimien sodanajan henkilöstö on samaa luokkaa kuin Ruotsin koko reservi (pl. hemvärnet/kodinturvajoukot), jolloin kaluston määrä ei välttämättä kerro kuinka paljon sitä pystytään sodanajan pumpulla operoimaan. Esimerkiksi leopardejahan on kaiketi 100-200 Ruotissa, mutta toissavuoden ilmoituksessa kerrottiin että käytössä on 30 vaunua, ja 15 gotlantiin varastoituna. Ajoneuvojakin taisi olla pari vuotta sitten wikin mukaan enemmän kuin henkilöstöä. Ehkä voidaan uskoa että Ruotsilla on kuitenkin henkilöstöllistä kapasiteettia ottaa kaikki 100 vaunua kriisissä käyttöön, ja että sama tapahtuu Gripenien kohdalla, uskovathan sitä jotkut elviksenkin elävän vielä jossain.

Maahyökkäyskyky on kyllä ehkä verrannollinen Suomeen, mutta ei lähes nollaan verrannollinen siitä sen ihmeempää tee. Pavewayn käyttötilanteetkin saattavat olla hieman pienemmät kun vastassa on oikea ilmatorjuntaverkko, eikä automaattisesti oletettu ilmaherruus savimajasta kaivettua dhsk:ta vastaan. Jassmeilla tämä tilanne saattaisi olla hieman parempi, mutta ei missään realistisessa skenaariossa kyllä paljo ilmavoimilta rynnäköintitukea voida odottaa kummankaan maan kohdalla.

Ja jos luulet että Luleå:n lentokentältä gripeneitä kriisitilanteessa operoidaan, niin yhtä hyvin voidaan olettaa että rovaniemen lentokentältä lentävät hawkitkin suojaavat affenanmaan ilmatilaa kriisitilanteessa :rolleyes:. Google mapista voit laskea matkan sieltä vaikka tukholman ylle, ja sen jälkeen katsoa kuinka pitkälle päästään täystankatulla Griippenillä täydessä aselastissa. Gotlannin alueella jos jotain tapahtuu, tulevat Gripenit todennäköisesti lentämään sen läheisyydessä jommasta kummasta noista kahdesta eteläisestä tukikohdasta.

Tuon hajauttamisen kohdalla kyse ei välttämättä ole niinkään materiaalista, vaikka sekin on tietysti hyvä olla olemassa, vaan lähinnä henkilöstöstä. Hajautettu tukikohta kun ei hoida pelkän lentäjän voimin koneen tankkausta, aseistusta, huoltoa, ruokahuoltoa, viestiyhteyksiä, ilmavalvontaa tai kohdesuojausta. Suomessa uskon että tämä ei massiivinen ongelma ole koska sodanajan ilmavoimien vahvuus (2010 luvun mukaan) on noin 38.000. mutta Ruotsin asevoimien tänhetkinen koko on reservi mukaanlaskettuna 25.000 + 30.000, josta tuntemattoman osan vie ilmavoimat. Joka tapauksessa luku ei millään muotoa kovin suuri ole jolloin ei voida olettaa että hajauttamista voitaisiin kovin moneen paikkaan samanaikaisesti tehdä
 
Ruotsalaisilla on ongelmana, että he hylkäsivät oman valtakuntansa ouolustuksen ja keskittyivät siirtomaasitiin.

Ei, vaan oman puolustuksen vähentäminen TULI MAHDOLLISEKSI koska Lissabonin sopimus ja Ruotsin isäntämaasopimus USA:n kanssa. Ja 30 muuta pienempää sopimusta USA:n kanssa. Ja JEF kumppanuus.
 
Maahyökkäyskyky on kyllä ehkä verrannollinen Suomeen, mutta ei lähes nollaan verrannollinen siitä sen ihmeempää tee. Pavewayn käyttötilanteetkin saattavat olla hieman pienemmät kun vastassa on oikea ilmatorjuntaverkko, eikä automaattisesti oletettu ilmaherruus savimajasta kaivettua dhsk:ta vastaan. Jassmeilla tämä tilanne saattaisi olla hieman parempi, mutta ei missään realistisessa skenaariossa kyllä paljo ilmavoimilta rynnäköintitukea voida odottaa kummankaan maan kohdalla.

Jos kyseessä on esimerkiksi juuri maihinnousun tai maahanlaskun Ruotsin maaperälle tehnyt vihollinen, eikä Kaliningradin alueen tukikohdat, niin ei siellä ole vastassa mitään "ilmatorjuntaverkkoa". Ei ainakaan läpäisemätöntä.

Ja jos luulet että Luleå:n lentokentältä gripeneitä kriisitilanteessa operoidaan, niin yhtä hyvin voidaan olettaa että rovaniemen lentokentältä lentävät hawkitkin suojaavat affenanmaan ilmatilaa kriisitilanteessa :rolleyes:. Google mapista voit laskea matkan sieltä vaikka tukholman ylle, ja sen jälkeen katsoa kuinka pitkälle päästään täystankatulla Griippenillä täydessä aselastissa. Gotlannin alueella jos jotain tapahtuu, tulevat Gripenit todennäköisesti lentämään sen läheisyydessä jommasta kummasta noista kahdesta eteläisestä tukikohdasta.

Tuon hajauttamisen kohdalla kyse ei välttämättä ole niinkään materiaalista, vaikka sekin on tietysti hyvä olla olemassa, vaan lähinnä henkilöstöstä. Hajautettu tukikohta kun ei hoida pelkän lentäjän voimin koneen tankkausta, aseistusta, huoltoa, ruokahuoltoa, viestiyhteyksiä, ilmavalvontaa tai kohdesuojausta. Suomessa uskon että tämä ei massiivinen ongelma ole koska sodanajan ilmavoimien vahvuus (2010 luvun mukaan) on noin 38.000. mutta Ruotsin asevoimien tänhetkinen koko on reservi mukaanlaskettuna 25.000 + 30.000, josta tuntemattoman osan vie ilmavoimat. Joka tapauksessa luku ei millään muotoa kovin suuri ole jolloin ei voida olettaa että hajauttamista voitaisiin kovin moneen paikkaan samanaikaisesti tehdä

Gotlanti on Ruotsille ehkä todennäköisin leimahduspiste, mutta hyökkäys pohjoisessa Suomen ylitse on sekin mahdollisuus maailmasota-skenaarioissa. Suomi jarruttaa vauhtia, mutta jokunen suomalaisprikaati Lapissa ei ehkä vielä riitä pysäyttämään Venäjän vyöryä kohti Ruotsin rajaa, mikäli Venäjä ottaa asian vakavasti.

Toisekseen voidaan sanoa, että jos Ruotsi ei tarvitse tuota pohjoisinta tukikohtaansa sodan oloissa, sen resurssit (huoltoon ja tukeutumiseen tarvittava materiaali, mekaanikot, suojausjoukot jne.) voidaan siirtää etelämmäs esimerkiksi Tukholman seudun siviilikentille.

Totta on, että Ruotsi ei pysty sodanoloissa pyörittämään yhtä suurta tukikohtaverkostoa kuin Suomi. Mutta hyvin todennäköisesti toimittaisiin muualtakin kuin vain päätukikohdista. Aiemmin mainitsemani kahden miljardin kruunun panostus kiitoratojen auraus- ja korjausvälineistöön antaa ymmärtää, että varatukikohtia on tarkoitus perustaa hieman isompikin määrä.

Henkilöstön riittävyys on ikävä asia Ruotsin kannalta. Suomen reserviläisjärjestelmä tuottaa selkeästi minimitasoa enemmän miesmateriaalia isonkin alueen vartiointiin rynkky kädessä ja kokardi lakissa. Ruotsissa lähtökohta on ehkä toinen, osin pakon sanelemana, ja painottanee enemmän laatua kuin määrää. Ruotsillahan on esimerkiksi suhteellisen pienet maavoimat ja suhteellisen suuri helikopteriaselaji, n. 50 kopteria (NH90, UH-60, AW109). Suomen suurten maavoimien rinnalla 20 NH90-kuljetushelikopteria ja muutama MD500 on aika vähän. Suomessa on liki unelmaa, että tukikohdan ympäristössä lentelisi AW109 (tai edes Orbiter-lennokki) partioimassa ja kentän laidalla odottelisi NH90 kaksi sopimussotilaista koottua sotilaspoliisiryhmää kyydissä valmiina siirtämään joukot minne tahansa tukikohdan alueella. Ruotsissa tuollainen sen sijaan lienee resurssien puitteissa. Sen jälkeen staattisessa puolustuksessa pärjätään hieman vähemmälläkin, jos käytössä on myös kyky keskittää resursseja ja ylläpitää tilannekuvaa kattavasti.

Itse koneiden palveleminen (aseistus, tankkaus, lennon-/taistelunjohto jne.) syö suhteellisen vähän väkeä vartioinnin rinnalla ja on Suomessakin isolta osin ammattilaisten varassa. Vaikka toki apumekaanikoilla, kuljettajilla ym. reserviläisillä on tärkeä rooli siinäkin.
 
Jos kyseessä on esimerkiksi juuri maihinnousun tai maahanlaskun Ruotsin maaperälle tehnyt vihollinen, eikä Kaliningradin alueen tukikohdat, niin ei siellä ole vastassa mitään "ilmatorjuntaverkkoa". Ei ainakaan läpäisemätöntä.



Gotlanti on Ruotsille ehkä todennäköisin leimahduspiste, mutta hyökkäys pohjoisessa Suomen ylitse on sekin mahdollisuus maailmasota-skenaarioissa. Suomi jarruttaa vauhtia, mutta jokunen suomalaisprikaati Lapissa ei ehkä vielä riitä pysäyttämään Venäjän vyöryä kohti Ruotsin rajaa, mikäli Venäjä ottaa asian vakavasti.

Toisekseen voidaan sanoa, että jos Ruotsi ei tarvitse tuota pohjoisinta tukikohtaansa sodan oloissa, sen resurssit (huoltoon ja tukeutumiseen tarvittava materiaali, mekaanikot, suojausjoukot jne.) voidaan siirtää etelämmäs esimerkiksi Tukholman seudun siviilikentille.

Totta on, että Ruotsi ei pysty sodanoloissa pyörittämään yhtä suurta tukikohtaverkostoa kuin Suomi. Mutta hyvin todennäköisesti toimittaisiin muualtakin kuin vain päätukikohdista. Aiemmin mainitsemani kahden miljardin kruunun panostus kiitoratojen auraus- ja korjausvälineistöön antaa ymmärtää, että varatukikohtia on tarkoitus perustaa hieman isompikin määrä.

Henkilöstön riittävyys on ikävä asia Ruotsin kannalta. Suomen reserviläisjärjestelmä tuottaa selkeästi minimitasoa enemmän miesmateriaalia isonkin alueen vartiointiin rynkky kädessä ja kokardi lakissa. Ruotsissa lähtökohta on ehkä toinen, osin pakon sanelemana, ja painottanee enemmän laatua kuin määrää. Ruotsillahan on esimerkiksi suhteellisen pienet maavoimat ja suhteellisen suuri helikopteriaselaji, n. 50 kopteria (NH90, UH-60, AW109). Suomen suurten maavoimien rinnalla 20 NH90-kuljetushelikopteria ja muutama MD500 on aika vähän. Suomessa on liki unelmaa, että tukikohdan ympäristössä lentelisi AW109 (tai edes Orbiter-lennokki) partioimassa ja kentän laidalla odottelisi NH90 kaksi sopimussotilaista koottua sotilaspoliisiryhmää kyydissä valmiina siirtämään joukot minne tahansa tukikohdan alueella. Ruotsissa tuollainen sen sijaan lienee resurssien puitteissa. Sen jälkeen staattisessa puolustuksessa pärjätään hieman vähemmälläkin, jos käytössä on myös kyky keskittää resursseja ja ylläpitää tilannekuvaa kattavasti.

Itse koneiden palveleminen (aseistus, tankkaus, lennon-/taistelunjohto jne.) syö suhteellisen vähän väkeä vartioinnin rinnalla ja on Suomessakin isolta osin ammattilaisten varassa. Vaikka toki apumekaanikoilla, kuljettajilla ym. reserviläisillä on tärkeä rooli siinäkin.

Sanotaan näin että mielelläni olen kyllä väärässä ja Ruotsilla todellakin löytyy hihasta papua jos tarvetta tulee, mutta tällä hetkellä henk. koht näyttää todella päinvastaiselta. Päätukikohdilta kyllä uskon myös että saadaan jonkin verran hajasijoitettua koneita, mutta henk koht mututuntumalta sanoisin ettei tuollaisiin maantietukikohtiin tultaisi sotatilanteessa saamaan kuin ehkä 20-25% kalustosta. Tämän puolesta yhteenkin lentotukikohtaan kohdistunut lamauttava isku voi olla huomattavasti vaikuttavampi kuin esim. Suomen kohdalla. Siviilikenttien kanssa voi myös tulla ongelmia mikäli halutaan vastaanottaa esim. kv-apua. Paha lähettää mitään jos ainoat tarpeeksi pitkät kentät ovat suuren osaa päivästä ja yöstä hävittäjäkäytössä.

Laadun ja määränkin kohdalta voidaan olla montaa mieltä. Helikoptereita Ruotsilla oli aikoinaan todella paljon, mutta nykytilanteessa on pieni "pullistuma" kun hankkivat nuo uh-60:t aikoinaan siksi että nh90-tilaus myöhästeli jatkuvasti ja pakon edessä hankkivat pikatilauksella jotain kalustoa jota käyttää siihen asti kunnes nh tulevat käyttöön. Toisaalta noihin hekolukuihin sisältyy sodanajan tilassa myös otto-ajoneuvot, esim Norjassahan oli Ruotsiakin suuremmat hekojoukot, vaikka asevoimien kopteriluku oli todella pieni. Tämä johtui siitä että siellä oli suomen huoltovarmuuspoolia muistuttava järjestely jossa kriisitilanteessa suuri osa siviilihelikoptereista olisivat siirtyneet suoraan norjan asevoimien käyttöön. Suomellahan vastaava huoltovarmuuskeskuksen poolijärjestely on olemassa, mutta Ruotsissa muistaakseni heidän huoltovarmuusjärjestönsä romutettiin jossain ysärin aikana.

Ei ruotsissakaan todennäköisesti sijoiteta sotilaspoliisien keihäänkärkeä ja hekokalustoa yksittäisen tukikohdan ympärille, kun otetaan huomioon heidän sodanajan vahvuutensa. Komppaniakin sidottuna jossain tukholman lentokentällä on jo varmaan prosenttiyksikkö tai pari koko Ruotsin jalkaväestä, kun suomessa se olisi promille.

Kaluston puolesta sanoisin myös että se on Suomi joka laatuun on panostanut. Meillä viimeiset hornetit ovat juuri tulossa uusimmasta päivityksestä valmiiksi, kaukovalvontatutkia on hankittu viimeksi pari vuotta sitten, maalituslennokkeja on eurooppatasollakin jo huomattava määrä orbiterien puolesta ja ilmatorjuntakin on laadultaan aika päivä ja yö kun verrataan Ruotsin kahdeksaa 60-luvun hawk-patteria (18 laukaisulavettia, 8 maalitus/valvontatutkaa) kymmeneen crotalepatteriin, neljään nasamspatteriin, x asrad-patteriin, marksmaneihin, muihin 35mm itk:hin (päivitetty myös hiljattain), 23 itk 95:een jne. Laivastoltakin löytyy omat ilmatorjuntaohjukset, toisinkuin upouusilta visbyiltä...
 
Laadun ja määränkin kohdalta voidaan olla montaa mieltä. Helikoptereita Ruotsilla oli aikoinaan todella paljon, mutta nykytilanteessa on pieni "pullistuma" kun hankkivat nuo uh-60:t aikoinaan siksi että nh90-tilaus myöhästeli jatkuvasti ja pakon edessä hankkivat pikatilauksella jotain kalustoa jota käyttää siihen asti kunnes nh tulevat käyttöön. Toisaalta noihin hekolukuihin sisältyy sodanajan tilassa myös otto-ajoneuvot, esim Norjassahan oli Ruotsiakin suuremmat hekojoukot, vaikka asevoimien kopteriluku oli todella pieni. Tämä johtui siitä että siellä oli suomen huoltovarmuuspoolia muistuttava järjestely jossa kriisitilanteessa suuri osa siviilihelikoptereista olisivat siirtyneet suoraan norjan asevoimien käyttöön. Suomellahan vastaava huoltovarmuuskeskuksen poolijärjestely on olemassa, mutta Ruotsissa muistaakseni heidän huoltovarmuusjärjestönsä romutettiin jossain ysärin aikana.

Suomella on se hankala tilanne, ettei meillä juurikaan ole sotakelpoisia helikoptereita siviilikäytössä. Meillä on kourallinen lääkintähelikoptereita ja sitten Robinsoneja ym. VIP-kuljetuksiin, porolaskentoihin ja vastaavaan. Norjassa taas öljyteollisuus käyttää paljon kuljetuskykyisiä helikoptereita.

Ei ruotsissakaan todennäköisesti sijoiteta sotilaspoliisien keihäänkärkeä ja hekokalustoa yksittäisen tukikohdan ympärille, kun otetaan huomioon heidän sodanajan vahvuutensa. Komppaniakin sidottuna jossain tukholman lentokentällä on jo varmaan prosenttiyksikkö tai pari koko Ruotsin jalkaväestä, kun suomessa se olisi promille.

Viittasin sotilaspoliisi-nimityksellä lähinnä paremmin ymmärrettävänä terminä ruotsalaisiin flygbasjägareihin, joka on nimenomaan lentotukikohtien suojaukseen tarkoitettua porukkaa. Ei mitään Hemvärnet-tasoa, vaan ihan oikeasti suorituskykyisiä ammattilaisia tehtävässään. Tuollaisia miehiä on turha seisottaa hiekkasäkin takana tiesululla, kun sellaiset hommat voidaan antaa Hemvärnetin "alokaskausi ja pari viikonloppua vuodessa" -porukalle, jolloin ammattilaiset vapautuvat tehokkaampaan käyttöön.

Kaluston puolesta sanoisin myös että se on Suomi joka laatuun on panostanut. Meillä viimeiset hornetit ovat juuri tulossa uusimmasta päivityksestä valmiiksi, kaukovalvontatutkia on hankittu viimeksi pari vuotta sitten, maalituslennokkeja on eurooppatasollakin jo huomattava määrä orbiterien puolesta ja ilmatorjuntakin on laadultaan aika päivä ja yö kun verrataan Ruotsin kahdeksaa 60-luvun hawk-patteria (18 laukaisulavettia, 8 maalitus/valvontatutkaa) kymmeneen crotalepatteriin, neljään nasamspatteriin, x asrad-patteriin, marksmaneihin, muihin 35mm itk:hin (päivitetty myös hiljattain), 23 itk 95:een jne. Laivastoltakin löytyy omat ilmatorjuntaohjukset, toisinkuin upouusilta visbyiltä...

Kirjoitin laadusta lähinnä tukikohdan suojauksen kannalta. Suomessa porukka on mitä suurimmassa määrin reserviläisiä, Ruotsissa ammattimaisuus korostuu. Samalla yksittäisen miehen varustus on korkealaatuista, kun taas Suomessa pimeänäkölaitteet, lämpökamerat, luotisuojaliivit ym.:t eivät ole mitään vakiotavaraa tukikohtien suojaustehtävissä. Oma kysymyksensä on tietysti, tarjoaako 100 ammattilaista täysin varustettuina parempaa tai edes smaa suorituskykyä kuin 1000 hyvin koulutettua reserviläistä heikosti varustettuna. Ei varmaankaan. Mutta miesmäärän putoaminen kymmenesosaan ei automaattisesti tarkoita suorituskyvyn kutistumista kymmenesosaan.
 
Ei, vaan oman puolustuksen vähentäminen TULI MAHDOLLISEKSI koska Lissabonin sopimus ja Ruotsin isäntämaasopimus USA:n kanssa. Ja 30 muuta pienempää sopimusta USA:n kanssa. Ja JEF kumppanuus.

Jeah, joku muu hoitaa homman heidän puolestaan. Kukaan realistinen ihminen ei olisi lähtenyt tähän hommaan jos venäjän uhka olisi ollut samalla tasolla kuin nyt. Mutta länsimaiden liberaalit haaveilijat kuvittelivat Idän karhun poistuneen, he uskoivat etti eurooppaan voisi tulla sotaa, eivätkä tajunneet sen nuolevan haavojaan kostoa hautoen. Lissabonin sopimus on maanpuolustuksen kannalta sama kuin Kansainliitto jos ennen, EU voi paheksua, mutta sillä ei ole mitään jolla se toimisi. Sen voi katsoa tuovan diplomaattista tukea, ei muuta. Isäntämaa sopimus taas ei ole ihan sama kuin turvatakuut, joita NATO jäsenyys toisi. Eikä JEF kumppanuuskaan ole mikään turvatakuu. Kuulitko muuten kuinka Trump paasaa eurooppalaisille kuinka heidän tulee ottaa vastuuta omasta puolustuksestaan.

Oli syy sitten mikä tahansa, Ruotsi leikkasi sotilaallista kykyään ja asevoimat keskittyivät ulkomaan operaatioihin. Nykyisiä Ruotsin puolustusvoimia ei ole mitoitettu, tai varustettu kotimaan puolustukseen. Sitä ei jargoni muuta mihinkään.
 
Kirjoitin laadusta lähinnä tukikohdan suojauksen kannalta. Suomessa porukka on mitä suurimmassa määrin reserviläisiä, Ruotsissa ammattimaisuus korostuu. Samalla yksittäisen miehen varustus on korkealaatuista, kun taas Suomessa pimeänäkölaitteet, lämpökamerat, luotisuojaliivit ym.:t eivät ole mitään vakiotavaraa tukikohtien suojaustehtävissä. Oma kysymyksensä on tietysti, tarjoaako 100 ammattilaista täysin varustettuina parempaa tai edes smaa suorituskykyä kuin 1000 hyvin koulutettua reserviläistä heikosti varustettuna. Ei varmaankaan. Mutta miesmäärän putoaminen kymmenesosaan ei automaattisesti tarkoita suorituskyvyn kutistumista kymmenesosaan.

Tämä aimpoint-luotiliivi-tacticoolin puute joka rivimieheltä on mielestäni todella vääristävä ajattelutapa. Yksittäisen sotilaan suorituskyky voi kasvaa kun kaikenlaista kivaa annetaan kantoon, mutta joukko-osaston suorituskykyä voi kasvattaa muullakin tavalla kuin yksittäisen sotilaan suorituskyvyllä. Eli voidaan sanoa että Ruotsi panostaa esim. omien joukkojensa suojaamiseen hienoilla luotiliiveillä, mutta Suomi panostaa tarjoamalla sille sirpaa kantavalle joukolle orgaanista ja alueellista ilmatorjuntaa, tehokkaampaa tiedustelua, paljon enemmän tukevaa huoltojoukkoa, panssaritorjuntaa ja huomattavasti enemmän epäsuoraa tukea. Jo pelkkä itkk, musti tai sergei jakotavarana hajautetuilla kentille voisi olla sellainen asia mikä Suomessa olisi mahdollista, mutta Ruotsissa ei. Toisaalta myös henk koht kyseenalaistan, löytyykö koko sotajoukolle (~20.000) + reserville (~30.000) kovassa tilanteessa kirjavahvuuden verran noita laitteita. Epäilen ainakin vahvasti.

Voin myös sanoa että ir/lämppäreitä on kyllä sellainen määrä tässä maassa että hajautetun hornet-tukikohdan puolustamiseen niitä riittää satavarmasti jakotavaraksi. Suomesta myös löytyy näitä valmistavia, ja valmistamiseen pystyvää teollisuutta, joskin pienissä määrin.
 
Tämä aimpoint-luotiliivi-tacticoolin puute joka rivimieheltä on mielestäni todella vääristävä ajattelutapa. Yksittäisen sotilaan suorituskyky voi kasvaa kun kaikenlaista kivaa annetaan kantoon, mutta joukko-osaston suorituskykyä voi kasvattaa muullakin tavalla kuin yksittäisen sotilaan suorituskyvyllä. Eli voidaan sanoa että Ruotsi panostaa esim. omien joukkojensa suojaamiseen hienoilla luotiliiveillä, mutta Suomi panostaa tarjoamalla sille sirpaa kantavalle joukolle orgaanista ja alueellista ilmatorjuntaa, tehokkaampaa tiedustelua, paljon enemmän tukevaa huoltojoukkoa, panssaritorjuntaa ja huomattavasti enemmän epäsuoraa tukea. Jo pelkkä itkk, musti tai sergei jakotavarana hajautetuilla kentille voisi olla sellainen asia mikä Suomessa olisi mahdollista, mutta Ruotsissa ei. Toisaalta myös henk koht kyseenalaistan, löytyykö koko sotajoukolle (~20.000) + reserville (~30.000) kovassa tilanteessa kirjavahvuuden verran noita laitteita. Epäilen ainakin vahvasti.

Pysy ilmavoimien tukikohtien suojauksessa, älä ala vertailemaan maavoimien tykistöä tms. ilmavoimien tukikohtien suojauksen kannalta epärelevanttia.

Voin myös sanoa että ir/lämppäreitä on kyllä sellainen määrä tässä maassa että hajautetun hornet-tukikohdan puolustamiseen niitä riittää satavarmasti jakotavaraksi. Suomesta myös löytyy näitä valmistavia, ja valmistamiseen pystyvää teollisuutta, joskin pienissä määrin.

Mitä nyt kukakin pitää jakotavarana. Alueellisten joukkojen kivääriryhmän varustamisessa on ajatuksena "yksi valonvahvistin per partio", kun jokaisen pitäisi nähdä mitä tekee ja mitä ampuu.

Uskotko, että valonvahvistimia riittää jakaa ilmavoimille edes tuollaisia määriä? Jossakin ilmavoimien suojaupumpussa yksi per joukkue voi olla lähempänä. Riittää ehkä sen toteamiseen, että "nyt jotakin menee pellon ylitse", mutta ei mahdollista henkilökohtaisten aseiden tehokasta käyttöä pimeässä tai muutoin aktiivista toimintaa.
 
Pysy ilmavoimien tukikohtien suojauksessa, älä ala vertailemaan maavoimien tykistöä tms. ilmavoimien tukikohtien suojauksen kannalta epärelevanttia.

Niin. Alkuperäinen kysehän oli Suomen ja Ruotsin kyvystä hajauttaa ilmavoimansa joten kasaan ajatukseni siihen liittyen yhteen pakettiin:

Suomella on henkilöstömäärien puolesta mahdollista hajauttaa merkittävä osa ilmavoimien lentokalustosta, Ruotsilla ei (hajauttaminen pariin kohteeseen voisi olla ehkä mahdollista)
Suomella on selkeä etu ilmatorjunnan puolesta hajauttamisen suojaamisessa, Ruotsilla ilmatorjuntaa ei realistisesti ole irroittaa avainkohteista (Tukholma +1-5 avainkohdetta) hajautettuja kenttiä suojaamaan
Suomella muutenkin ilmatorjunnan puolesta hajautetulle kentälle suoritettu ilmahyökkäys on epätodennäköistä, kun välissä on parhaimmillaan 1-200 kilometriä suojattua ilmatilaa joka pitäisi puhdistaa tai suojata ilmahyökkäyksen ajaksi, Ruotsin koko ilmatorjunnalla suojataan ehkä Itä-Helsingin kokoinen alue jolloin suojattua ilmatilaa ei myöskään realistisesti Tukholman ulkopuolella paljoa ole.
Suomella on selkeä etu tarjota määrällisesti enemmän joukkoja hajautettujen tukikohtien suojaamiseen, Ruotsilla nämä määrät ovat todennäköisesti hyvin pieniä
Ruotsilla on kohdetta suojaavien joukkojen kalustossa (mittava?) etu, mutta Suomella on myös mahdollista suojata hajautettuja kenttiä, vaikkei kalusto olisikaan niin priimaa kuin naapurilla

Näistä kohdista epäilen vahvasti että kriittisin kohta ilmavoimien kaluston hajauttamisessa olisi kohdesuojaajien kalustossa, kuin esim. huollon hajauttamisessa ja liikuttelemisessa vaikka tusinaan eri lentotukikohtaan, viikottaisilla rotaatioilla uusiin maantiepätkiin.

Näiden johtopäätöksien taustalla on seuraavat seikat

Suomen ilmavoimilla sodanajan vahvuus on noin 38.000 miestä, tai 7-11% koko sodanajan puolustusvoimien vahvuudesta. Ruotsilla koko sodanajan vahvuus on 25.000+30.000, jolloin samalla laskukaavalla ilmavoimien oletettu koko olisi noin 3-4.000 miestä eli noin kymmenes Suomen ilmavoimien vahvuudesta. Tämänkokoisella luvulla en jaksa uskoa että Ruotsi pystyisi edes saman kokoluokan hajauttamiseen kuin Suomen ilmavoimat, jos edes hajauttamiseen pystyy.

Suomen armeijalla on tarjota massiivinen määrä ilmatorjuntaa sekä ilmavalvontaa. Siihen määrin että jokaiselle hajautetulle tukikohdalle on tällä hetkellä varmasti mahdollista tarjota ilmatorjuntaa (itk ja / tai ito) ja ilmavalvontaa on mahdollista tehdä ilman sen suurempia katteita ja hyvällä tappionsietokyvyllä. Ruotsilla näin ei ole. Heiltä löytyy koko maasta 8 hawk it-patteria, sekä tuntematon määrä ito05:ttä (omalla mutulla sanoisin että tuskin yli 30-50 laukaisinta) joilla suojataan realistisesti ehkä Tukholma ja osa maavoimista olettaen että kaluston rivivahvuus on 100% 60-luvulla hankitulle järjestelmälle. Valvontatutkista en tiedä kuin että Ruotsilta löytyy tuntematon määrä lävaa(giraffe) ja kaksi ericcsonin valvontakonetta, mutta mutuna sanoisin Suomella olevan tilanteen parempi. Toisaalta ilmatorjunnan suuri määrä muutenkin tekee vähintäänkin hyvin haasteelliseksi edes yrittää tälläistä hajautettuun tukikohtaan kohdistuvaa ilmaiskua Suomessa, kun välissä voi olla yksi tai kaksisataa kilometriä suojattua ilmatilaa. Ruotsin puolella mahdollisuus joutua ilmatorjunnan maaliksi tukholman ulkopuolella on hyökkääville koneille todennäköisesti pienempi, kuin osua katastrofaalisesti matkalla naaraspuoliseen lokkiin.

Hajautettujen tukikohtien suojaamisessa meillä on eri näkemys. Sanot että Ruotsilla on tähän parempi mahdollisuus koska heiltä löytyy enemmän laitteita pienemmälle, mutta koulutetummalle joukolle. Kiistän kohdetta suojaavien joukkojen varustetason olevan mikään kriittinen tekijä hajauttamisen onnistumisessa, mutta myös sen että Ruotsilla olisi tarjota parempaa kohdesuojausta hajautettuihin tukikohtiinsa. Ensinnäkin jo siltä kohdin että Suomella on mahdollisuus tarjota ilmatorjuntaa hajautetuille tukikohdille, Ruotsilla ei. Sanot myös että kohdesuojauksen kannalta Ruotsilla löytyy ratkaiseva kalusto-etu, kiistän myös tämän, koska Kohdesuojauksen kannalta ei tarvita aavikkomaan jenkkisoturia muistuttavaa, kävelevää kalustomallia. Esimerkiksi kuvaamasi tilanne jossa "jotain menee pellon ylitse" uskoisin että pelkkä epäilyttävän toiminnan havainnointikyky on ihan riittävä. Sitä seuraava hiljainen hälytys ja radiokutsu lähimmälle spol-osastolle riittää todennäköisesti siihen että k. joukon toiminta saadaan estettyä ja henkilöt kiinni tai pois pelistä.

Mitenkään en jaksa uskoa että se todennäköisin, tai edes mahdollinen tilanne olisi sellainen että haja-tukikohtien suojaavat joukot ottavat yhteen spetsnats-pataljoonaa vastaan ilman mitään ulkopuolista tukea, jossa jokaisen miehen pimeätaistelukyky ratkaisee koko pelin, ja että vastapuolen desantti/spetsnats-pataljoonalla tässä tilanteessa olisi ratkaisevasti parempi laitteisto-etu. Realistisempi tilanne on että hyökkäävä / sabotaasia yrittävä osasto on kokoluokaltaan joukkuetta tai ehkä kunnianhimoisimmissa käsikirjoituksissa kahta muistuttavaa luokkaa. Tätä uhkaa vastaan ei tarvita mitään ratkaisutaistelutilannetta jossa vastapuoli täytyy tuhota nopeassa tulitaistelussa, vaan tehtävä voidaan täyttää jo sillä että vastapuolen tehtävän suorittaminen pystytään estämään siihen asti kunnes alueelle saadaan lisää omia joukkoja. Ruotsilla on ehkä suurempi mahdollisuus kuljettaa vahvistuksia nopeammin paikalle suuremmalla hekokalustollaan, mutta en jaksa uskoa että vastaava temppu olisi mahdotonta Suomessa jossa rajavartiolaitokselta löytyy tusina hekoa, maavoimilta ~20, ja näiden päälle X määrä otto-hekoja.
 
RAAF siirtyi Hawk AJT -aikaan.

The Royal Australian Air Force has begun flight training operations using the latest version of the Hawk Advanced Jet Trainer.

The Hawk AJT has received a number of digital upgrades and can simulate radar and electronic warfare attacks, BAE Systems announced on Wednesday.

Australia's Hawk fleet is expected to be fully upgraded by 2019.

The Hawk will be the primary training aircraft for pilots of the RAAF's F-18s, its variants and the F-35 Lightning II when it enters service.
https://www.upi.com/Defense-News/20...advanced-jet-trainers-from-BAE/6241499266292/
 
Ruotsilla on metsästäjiä kaksi kertaa se määrä kuin Suomella. Aivan se ja sama onko he käyny inttiä. Haulikkomiehet putsaa rakennukset ja muut saa rynkyt vaikka Norjasta. Miehiä on 5 miljoonaa mistä taisteluun 20% eli 1 000 000
 
Ruotsilla on metsästäjiä kaksi kertaa se määrä kuin Suomella. Aivan se ja sama onko he käyny inttiä. Haulikkomiehet putsaa rakennukset ja muut saa rynkyt vaikka Norjasta. Miehiä on 5 miljoonaa mistä taisteluun 20% eli 1 000 000

Ihanko olet tosissasi???? :D :D :D
 
http://www.airforcemag.com/Features...fining-the-Next-Air-Superiority-Platform.aspx

"PCA’s missions will include air escort, fighter sweep, suppression of enemy air defenses, and defensive counter-air. It fills a “gap” identified in the late 2020s that neither the F-22 nor F-35 can adequately fill"

"future efforts at advancing air superiority will have to be a series of very rapid incremental improvements, because without them, “you’ll fall behind.”"
 
Sanotaan näin että mielelläni olen kyllä väärässä ja Ruotsilla todellakin löytyy hihasta papua jos tarvetta tulee, mutta tällä hetkellä henk. koht näyttää todella päinvastaiselta. Päätukikohdilta kyllä uskon myös että saadaan jonkin verran hajasijoitettua koneita, mutta henk koht mututuntumalta sanoisin ettei tuollaisiin maantietukikohtiin tultaisi sotatilanteessa saamaan kuin ehkä 20-25% kalustosta. Tämän puolesta yhteenkin lentotukikohtaan kohdistunut lamauttava isku voi olla huomattavasti vaikuttavampi kuin esim. Suomen kohdalla. Siviilikenttien kanssa voi myös tulla ongelmia mikäli halutaan vastaanottaa esim. kv-apua. Paha lähettää mitään jos ainoat tarpeeksi pitkät kentät ovat suuren osaa päivästä ja yöstä hävittäjäkäytössä.

Laadun ja määränkin kohdalta voidaan olla montaa mieltä. Helikoptereita Ruotsilla oli aikoinaan todella paljon, mutta nykytilanteessa on pieni "pullistuma" kun hankkivat nuo uh-60:t aikoinaan siksi että nh90-tilaus myöhästeli jatkuvasti ja pakon edessä hankkivat pikatilauksella jotain kalustoa jota käyttää siihen asti kunnes nh tulevat käyttöön. Toisaalta noihin hekolukuihin sisältyy sodanajan tilassa myös otto-ajoneuvot, esim Norjassahan oli Ruotsiakin suuremmat hekojoukot, vaikka asevoimien kopteriluku oli todella pieni. Tämä johtui siitä että siellä oli suomen huoltovarmuuspoolia muistuttava järjestely jossa kriisitilanteessa suuri osa siviilihelikoptereista olisivat siirtyneet suoraan norjan asevoimien käyttöön. Suomellahan vastaava huoltovarmuuskeskuksen poolijärjestely on olemassa, mutta Ruotsissa muistaakseni heidän huoltovarmuusjärjestönsä romutettiin jossain ysärin aikana.

Ei ruotsissakaan todennäköisesti sijoiteta sotilaspoliisien keihäänkärkeä ja hekokalustoa yksittäisen tukikohdan ympärille, kun otetaan huomioon heidän sodanajan vahvuutensa. Komppaniakin sidottuna jossain tukholman lentokentällä on jo varmaan prosenttiyksikkö tai pari koko Ruotsin jalkaväestä, kun suomessa se olisi promille.

Kaluston puolesta sanoisin myös että se on Suomi joka laatuun on panostanut. Meillä viimeiset hornetit ovat juuri tulossa uusimmasta päivityksestä valmiiksi, kaukovalvontatutkia on hankittu viimeksi pari vuotta sitten, maalituslennokkeja on eurooppatasollakin jo huomattava määrä orbiterien puolesta ja ilmatorjuntakin on laadultaan aika päivä ja yö kun verrataan Ruotsin kahdeksaa 60-luvun hawk-patteria (18 laukaisulavettia, 8 maalitus/valvontatutkaa) kymmeneen crotalepatteriin, neljään nasamspatteriin, x asrad-patteriin, marksmaneihin, muihin 35mm itk:hin (päivitetty myös hiljattain), 23 itk 95:een jne. Laivastoltakin löytyy omat ilmatorjuntaohjukset, toisinkuin upouusilta visbyiltä...
Tiedätkö mitä 35 Itk 88 sai lisää päivityksessä? Ahead-kyky?
 
Viimeksi muokattu:
Ruotsilla on metsästäjiä kaksi kertaa se määrä kuin Suomella. Aivan se ja sama onko he käyny inttiä. Haulikkomiehet putsaa rakennukset ja muut saa rynkyt vaikka Norjasta. Miehiä on 5 miljoonaa mistä taisteluun 20% eli 1 000 000
VMP, mene muualle trollaamaan.
 
Jotain näistä aseista on meillä jo käytössä, osa varmaan tulee käyttöön tulevaisuudessa.

 
  • Tykkää
Reactions: ctg
Eric Trappierien haastattelu viime kesäkuulta, laitan sen tähän ketjuun, koska se käsittelee paljon Eurooppalaista ilmailualaa. Sekä myös Belgian hankintakilpailua:

"There must be an awareness of Europeans that they must take control of their destiny, in all respects."

"In Belgium, there are very special requests for "NATO" aircraft, which only the Americans can do. Is it eliminatory? Prohibitive? We have been asking the Belgian authorities for a long time. We did not get an answer."

http://www.lecho.be/entreprises/avi...-c-est-est-ce-que-les-jeux-sont-faits/9905456
 
Niin, ei mahda mitään jos Ranska ei kykene edes naapuriansa pitämään otteissaan. Jolla on valloonien osalta vielä sama kieli.

Osinhan tämä johtuu Ranskan omasta NATO-hyljeksinnästä ja halusta toimia omin päin. Kaikista on tullut hiljakseen tukipelaajia Yhdysvaltain asevoimille. Ei ole ollut erityistä roolia Ranskan toimissa.

Tämä on Ranskan selkeä heikkous omaperäisen aseistuksen ohella. Ei ole viitteitä halusta geopolittisiin takeisiin Itämeren suuntaan. Asetelma olisi sinänsä kelvollinen, ilmavoimat pursuaa ainakin osittain ranskalaista teknologiaa.

Ei välttämättä lupaa hyvää ottaa köniin ensi vuonna Suomen kisan kannalta. Tosin harva odottaa, että F-35 kammettaisiin oikeasti ulos kun kaikki entiset kumppanit ovat siihen päätyneet eikä esim. itsenäiseen operointiin ole edes haluja.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top