Kysymys koulutuksesta: miten pilottien koulutusjärjestelmät toimivat useilla hävittäjätyypeillä lentävissä maissa? Edetäänkö low-end hävittäjästä high-end hävittäjään?
Luin
jutun eräästä iranilaisesta lentäjästä, joka aloitti uransa F-5:ssä, eteni myöhemmin F-4:n puikkoihin ja lopulta F-14:n ohjaamoon. Kuinka tyypillistä tällainen on maailmalla? Miten esimerkiksi Ruotsissa toimittiin 90-luvulla, kun konetyyppejä oli käytössä muitakin kuin Gripen? Ensin Drakeniin, sitten Viggeniin ja lopuksi ehkä Gripeniin, jos on riittävän hyvä?
Entä onko Suomessa koskaan ollut vastaavaa järjestelmää, silloin kun on operoitu nykyistä isommalla tyyppikirjolla? Toisen maailmansodan aikoihinhan käytössä oli vaikka kuinka monta eri konetyyppiä. Kylmän sodan päivinä MiGin ja Drakenin välillä ei ehkä ollut enää niin suurta eroa, että lentäjiä olisi kannattanut konvertoida konetyypistä toiseen?
Tavallaanhan tämä vaikuttaa ihan järkevältä ja kannatettavalta, että parhaat miehet laitetaan parhaisiin koneisiin. Mutta toisaalta, kyllähän konvertoitumisesta konetyypistä toiseen syntyy aina kustannuksia.
Yhdysvalloissa päästään Raptoriinkin suoraan koulunpenkiltä, ei välttämättä tarvita vuosien laivuepalvelusta F-16:n, F-15:n tai vastaavan puikoissa. Ja sama tietysti F-35:n kanssa. Vähän epätaloudelliselta kyllä tuntuu, eikö noviisi kannattaisi laittaa ennemmin johonkin heikompaan konetyyppiin ja ottaa parhaisiin koneisiin vain parhaiksi osoittautuneita ohjaajia?